Kirjasta levähtäkää vähän / Tammikuu

[Irene]

11. tammikuuta

Kun Job rukoili ystäväinsä puolesta, lopetti Herra Jobin vankeuden (norj. raam. käänn.), ja Herra antoi Jobille kaikkea kaksin verroin enemmän, kuin hänellä ennen oli ollut. Job 42:10

Moni kristitty elää ikäänkuin ahtaassa huoneessa siksi, että hänen rukouselämässään on niin vähän tilaa muulle kuin hänelle itselleen - ja hänen omaisilleen.
Mutta Jumala tahtoo lopettaa hänen vankeutensa, kun hän alkaa rukoilla ystäväinsä puolesta.
Ystävät saattavat toisinaan tehdä paljon pahaa.
Jobin ystävät, joiden olisi tullut olla hänen lohduttajiaan, olivat todellisuudessa hänen kiusanhenkiään.
Usein saattavat ystävät olla suuremmaksi kiusaksi kuin vastustajat.
Mutta joka tapauksessa oli Jobin pelastus siinä, että hän rukoili ystäväinsä puolesta.
Silloin hänen oma vankeutensa päättyi.
Esirukouksen palveluksessa on suuri rikkaus.
Siinä on vapautta ja iloa.
Jos tahdot tulla iloiseksi ja rikkaaksi rukous-ihmiseksi, niin valitse usein esirukouksesi kohteita.
"Herra antoi Jobille kaikkea kaksin verroin enemmän, kuin hänellä ennen oli ollut."
Oma rikkautesi kasvaa kaksinkertaiseksi sinä päivänä, jolloin opit elämään muille.

[Irene]

12. tammikuuta

Joosuan ollessa Jerikon luona tapahtui, että hän nosti silmänsä ja näki miehen seisovan edessään paljastettu miekka kädessä. Ja Joosua meni hänen luokseen ja sanoi hänelle: "Oletko sinä meikäläisiä vai vihollisiamme?"Niin hän sanoi: "En, vaan minä olen Herran sotajoukon päämies ja olen juuri tullut." Joos. 5:13,14

Joosua kysyi mieheltä, jolla oli kädessään paljastettu miekka: "Oletko sinä meikäläinen vai vihollisiamme?"
Hän vastasi: "En!"
Se vastaus ei oikeastaan ole mikään vastaus.
ja kuitenkin se on jumalallinen vastaus.
Ei, Joosua. Minä en kuulu teihin.
En myöskään vihollisiinne.
Nyt saat luottaa uusiin voimiin.
Minä olen Herran sotajoukon päämies!
Jerikon muurit ovat vahvat.
Niitä eivät ihmiskädet kukista.
Mutta minun miekkaani täytyy vahvempienkin muurien kaatua.
Älä masennu!
Sinä arvioit vihollisen voiman, oman heikkoutesi , muurien vahvuuden ja muut voittamattomat esteet.
Mutta älä unohda ottaa minua mukaan arviointiisi.
Minä olen juuri tullut tänne.

[Irene]

13. tammikuuta

Teidän Isänne kyllä tietää, mitä te tarvitsette. Matt 6:8

Mikä etuoikeus onkaan saada nimittää Jumalaa isäkseen, häntä, korkeinta, joka voi kaikki ja tietää kaikki.
Mutta hänellä ei ole ainoastaan isän nimi, hän on todellakin isä.
"Hänestä kaikki, millä isä on, taivaissa ja maan päällä, saa nimensä"(Ef. 3:15).
Sentähden hänellä myöskin on oikea isän sydän ja oikea isän silmä.
Hän näkee lapsen ja hänen hätänsä.
Hänen sydämensä sykkii hellyyttä ja huolenpitoa.
Hän tietää kaikki sinun tarpeesi.
Toisinaan sinä rukoillessasi tarkoin selvittelet Jumalalle hätäsi; etkä sittenkään oikein tiedä, saatoitko tehdä sen niin, että hän täysin sen ymmärtää.
Rakas Jumalan lapsi!
Sinä erehdyt.
Hän tuntee kaiken sinun hätäsi.
Unohdatko, että hän on isä?
Sinun taivaallinen isäsi tietää, mitä sinä tarvitset, jo ennenkuin sinä häntä rukoilet.
Ellei hän heti vastaa sinulle, johtuu se siitä, että hän paremmin kuin sinä itse tietää sinun tarpeesi.
Ehkäpä se, mitä sinä nyt tarvitset on: kärsimys.
Sinun elämäsi on isäsi käsissä.

[Irene]

14. tammikuuta

"Sydämestäni minä rakastan sinua, Herra, minun voimani." Ps. 18:2
Oletko sinä joskus sanonut nämä sanat Herrallesi?
Kuinka usein Jumala Raamatussa vakuuttaakaan sinulle, että hän sinua rakastaa.
Ja ne sanat, jotka tämän totuuden sisältävät, ovat varmaankin rakkaimpia koko Raamatussa.
Niin suuresti ilahuttaa sydäntäsi kuullessasi, että sinä olet hänelle rakas.
Mutta samaten varmaankin on Jumalan sydän iloitseva, jos hän usein saa kuulla sinun suustasi sanat:
"Sydämestäni minä rakastan sinua."
Mutta sittenkin hän yhä uudestaan on iloitseva kuullessaan, että se, jota hän itse rakastaa niin suuresti myöskin tuntee vastarakkautta.
Sano se hänelle usein!
Sano se hänelle nyt!
Sano se hänelle koko sydämesi lämmöllä:
"Sydämestäni minä rakastan sinua, Herra!"
Ehkä siitä aiheutuu sinulle vakava ja syvä itsetutkistelu.
Ja ehkä sinun viimein täytyy sanoa se hänelle nöyrällä itsetuntemuksella ja kyynelin.
"Herra, sinä tiedät kaikki, sinä tiedät, että olet minulle rakas."

[Irene]

15. tammikuuta

Olen kutonut loppuun elämäni, niinkuin kankuri kankaansa; minut leikataan irti loimentutkaimista. Ennenkuin päivä yöksi muuttuu, sinä teet minusta lopun. Jes. 38:

Ihmiselämää verrataan tässä kudottavaan kankaanpalaseen.
Päivästä päivään heitetään sukkulaa edestakaisin, ja kangaskappale pitenee, lanka liitetään toiseen ja kuviot alkavat tulla esiin.
Yksi lanka on oikeastaan niin pienen pieni.
Ja kuitenkin koko kangas on kokoonpantu sellaisista pienistä langoista.
Jos jotkut langoista kudotaan virheellisesti, tärveltyvät samalla kankaan kuviot.
Yksi päivä näyttää myöskin niin pieneltä ja vähäpätöiseltä.
Ja kuitenkin on jokainen päivä osa koko elämääni.
Ellei jokaista yksityistä päivää eletä oikein ja taiten, niin millaiseksi silloin muodostuu koko elämän tulos?
Kun kangas kappale on valmis, kääritään se kokoon ja langanpäät leikataan poikki.
Silloin sitä ei saata enään kutoa.
Ja sitten se otetaan esiin arvosteltavaksi.
Rakas Jumalani, auta minua, että elämäni kangas tulee oikein kudotuksi.
Minä annan sinulle sukkulan.
Tee minulle mitä tahdot, kunhan vain sinun kuvasi kerran näkyy elämäni kankaan kuvioissa, kun sen langanpäät leikataan poikki ja kudonnan tulosta arvostellaan.

[Irene]

16. tammikuuta

Katso minun käsiäni! Joh 20:27

Sinun kätesi ovat likaiset.
Katso vain niitä, ne ovat täynnä tahroja.
Ja niistä tarttuu likaa kaikkeen mitä kosketat.
Sinun kätesi ovat kovat.
Useammin ne haavoittavat kuin parantavat.
Ne lyövät useammin kuin lohduttavat.
Elämä itse on kovettanut.
Tuskinpa sitä aina itsekkään tiedät.
Sinun kätesi ovat rauhattomat.
Halut polttavat niitä.
Ne kurottautuvat innokkaasti saamaan palkkaa työstään.
Ne ovat vailla lepoa ja hiljaisuutta.
Aina ne ovat toiminnassa sinun itsesi ja sinun omien asioittesi hyväksi.
Sinun kätesi ovat väsyneet - kuumeisesta kiireestä uupuneet.
Tahtoisit mielelläsi antaa niiden vaipua; mutta et löydä lepoa.
Ja siksi eivät kätesi saa koskaan rauhaa.
Mutta tässä on lepo:
Jeesus sanoo: " Katso minun käsiäni."
Lävistettynä, hellinä, hiljaisina ja voimakkaina ne ojentautuvat kohti sinun käsiäsi.
Laske omasi niihin luottavaisesti.
Siinä on syntien anteeksiantamus.
Siinä on tahraisten käsien puhdistus.
Siinä muuttuu kova sydän helläksi, levoton mieli hiljaiseksi.
Väsynyt saa uutta voimaa, masentunut uutta rohkeutta.
" Katso minun käsiäni!"

[Irene]

17. tammikuuta

"Jumalani, me tutkistelemme sinun armoasi sinun temppelissäsi. Jumala, niinkuin sinun nimesi, niin ulottuu sinun ylistyksesi maan ääriin asti." Ps. 48:10,11

Tutkisteleminen tarkoittaa sitä, että kokonaan ajatuksinesi syvennyt johonkin määrättyyn asiaan.
Oletko milloinkaan tutkistellu Jumalan armoa sinua kohtaan?
Armo ei ole koskaan itsestään selvää.
Siinä tapauksessahan se ei olisi armoa vaan ansiota.
Kuinka monta päivää olet elänyt?
Ja jokainen niistä on ollut armoa.
Kuinka monesta synnistä olet tähän asti saanut armoa?
Tähän päivään asti on hän sinusta huolehtinut, antaen sinulle kodin, verhon ja ravinnon.
Jumalan huolenpito ei ole mitään itsestään selvää, vaan hänen armonsa ihmettä.
Hänen armonsa se on, ettet ole menehtynyt.
Miksi niin usein tutkistelet maailman moninaisia arvoituksia ja niin vähän oman elämäsi suurinta ihmettä: Jumalan armoa tänään, ja niin sinä löydät tien pysyvään iloon.

[Irene]

18. tammikuuta

Herra sotii teidän puolestanne, ja te olkaa hiljaa. 2. Moos.14:4

Tämä sana on lausuttu eräässä määrätyssä tilanteessa, mutta se on pysyväinen laki Jumalan valtakunnassa.
Kuinka vaikeaa onkaan levottoman, hermostuneen, epäuskoisen ja toiminnanhaluisen ihmissydämen sovittaa itseensä nuo Herran sanat:
"Sinun tulee olla hiljaa!"
Ei sinun tarvitse Jumalaa auttaa.
Sinun "apusi" on vain esteenä.
Sinun alituinen toiminnanhalusi osoittaa, ettet sinä uskalla jättää asiaasi Jumalan haltuun.
Sinun levottomuutesi ja huolehtimisesi johtuu epäuskostasi.
Joka uskoo, hän on hiljaa.
"Herra sotii teidän puolestanne!"
On totisesti parempi, että Herra sotii puolestasi, kuin että sodit itse.
Mitä merkitsee sinun voimasi hänen voimaansa verraten?
Mitä sinun viisautesi hänen viisauteensa nähden?
Levoton sielu! Ole hiljaa!
Luota Jumalaan ja hänen lupauksiinsa!
Herra on sotiva puolestasi!

[Irene]

19. tammikuuta

Hänen armonsa kirkkauden kiitokseksi. Ef. 1:6

Miksi me oikeastaan elämme?
Latojammeko täyttääksemme ja sitten syödäksemme, juodaksemme ja iloitaksemme?
Tahi raataaksemme ja tehdäksemme työtä hamasta nuoruudestamme siksi, kunnes jonakin päivänä kuolemme ja meidät lasketaan hautaan maaksi maatuaksemme?
Vaiko tappaaksemme aikaa ja tarttuaksemme niihin riemuihin , jotka on saatavissamme, pitääksemme niistä kiinni mahdollisimman kauan, ja nauttiaksemme niistä mahdollisimman paljon?
Tahi ehkäpä mieluummin sanomme näin: ilman varsinaista päämäärää; meidät on nyt kertakaikkiaan pantu tähän maailmaan itse sitä pyytämättämme, ja silloinhan meidän on pakko täällä elää, kunnes kuolema katkaisee elämämme.
On olemassa yksi, - mutta vain yksi ihana elämän päämäärä.
Meidän on elettävä: hänen armonsa kirkkauden kiitokseksi.
Joka päivä - myöskin tänään - tulee meidän kirkastaa häntä.
Jokaisen tekomme, jokaisen sanamme, koko meidän elämämme tulee olla säkeistöjä yhteislaulussa Jumalallemme.
Niiden, jotka näkevät kristityn elämän, tulisi nähdä siinä Kristuksen kirkkaus.
Se, joka elää itselleen, ei tule milloinkaan oikein iloiseksi.
Se, joka elää hänen kirkkautensa kiitokseksi, saa omaan elämäänsä ylenmäärin hänen kirkkautensa säteilystä.

[Irene]

20. tammikuuta

Kaikki Herran polut ovat armo ja totuus niille, jotka pitävät hänen liittonsa ja todistuksensa. Ps. 25:10

Kaikki Herran polut ovat armo!
Kaikki - poikkeuksetta!
Kuule tämä, sinä, jonka mielestä sinun vaeltamasi tie on raskas, - ja joka seisot kysyvänä ja huolestuneena edessäsi olevaa taivalta aloittaessasi.
Älä vain missään tapauksessa valitse omaa tietäsi, sillä se koituisi onnettomuudeksi.
Sinä et saa katkaista liittoa hänen kanssaan, sillä silloin rikot välisi häneen, joka kuitenkin tahtoo vain parastasi.
Sinun omat tiesi ovat: onnettomuutta ja uskottomuutta, mutta kaikki Herran polut ovat armoa ja totuutta.
Jos Herran tie kulkee läpi pimeyden, on hän sinun valosi, - läpi yksinäisyyden, onhän sinun uskollinen seuralaisesi, - läpi pimeän laakson, on hän sinun vitsasi ja sauvasi.
Katso taaksesi sitä tietä, jonka jo olet vaeltanut!
Onko hän milloinkaan pettänyt sinua?
Saatatko osoittaa ainoatakaan pientä polkua, joka ei ollut armoa?
Rohkaise mielesi!
Jumala tahtoo vain parastasi.
Sekin osa tiestä, joka sinun tänään on kuljettava, on armoa ja uskollisuutta.