Kirjasta levähtäkää vähän: Fredrik Wislöff
Kirjoittaja Irene » 23.03.2014 13:18
23. maaliskuuta.
Nämä ovat ne, jotka seuraavat Karitsaa, mihin ikinä hän menee. Ilm.14:4
Italialaiselta vapaudensankarilta,Garibaldilta, kysyi kerran se pieni joukko, joka seurasi häntä:
"Mitä sinä tarjoat meille, jos seuraamme sinua?"
Garibaldi vastasi:
"Minä tarjoan teille kieltäymyksiä, nälkää, taistelua, haavoja, tuskaa ja kuolemaa; mutta lopulta vapaan Italian."
Ja joukko vastasi: "Silloin seuraamme sinua taisteluun!"
Kristittynä oleminen merkitsee, että seuraamme Karitsaa mihin ikinä hän menee.
Me emme seuraa Kristusta laskelmoiden; emme jotakin voittaaksemme, emme siksi, että se "kannattaa".
Jeesuskin tarjoaa pienelle joukolleen ahdistusta, uhrauksia, taistelua, itsensäkieltämistä ja "oman minän" kuolemaa.
Ei kukaan, joka haluaa mukavuudessa elää, saata seurata Karitsaa.
- Kristittyjen saattueen yllä eiole mitään kunniaa eikä loistoa.
Siinä kulkee ristinkantajia.
Ja he seuraavat ristiinnaulittua.
He ovat kieltäytyneet omista haluistaan.
He eivät itse valitse tietänsä.
He eivät ole johtajia, vaan johdettavia.
He yrittävät kaikessa olla johtajansa kaltaisia; ja johtajana on Karitsa, kärsivällinen, hiljainen uhrilammas, joka voittaa kärsimällä.
Nämä ovat niitä, jotka seuraavat Karitsaa, mihin ikinä hän menee.
Job 22:26 silloin on ilosi oleva Kaikkivaltiaassa, ja sinä nostat kasvosi Jumalan puoleen.
-
Irene
- Ylläpitäjä
-
- Viestit: 5766
- Liittynyt: 24.10.2013 09:02
Kirjoittaja Irene » 24.03.2014 07:34
26. maaliskuuta.
He lävistivät käteni (norj. raam. käänn.) Ps. 22:17
Minä rakastan tuota lävistettyä kättä.
Sillä hän, jonka käsi se on , rakastaa minua.
Sitä todistavat naulojen reiät.
Sillä rakkaudesta minuun hän antoi naulita itsensä puuhun.
Kun ajattelen lävistettyjä käsiä, niin tiedän, että hän rakastaa minua.
Kun syntinii painavat minua ja minä vapisen Jumalan vihan pelosta, asettuu tämä käsi suojelevasti ylitseni.
Naulojen reiät puhuvat anteeksiantamuksesta.
Hän ei soimaa minua; hänen kätensä ei lyö minua; se asettuu hellästi ylitseni ja pyyhkäisee pois syntieni tahrat.
Hänen kätensä on voimakas.
Samalla kädellä hän osoitti maailmaa sanoessaan:
"Minulle on annettu kaikki valta!"
Ja tämä kaikkivaltias käsi kohoaa minua puolustamaan.
Se varjelee minua paholaisen hyökkäyksiltä.
Se suojelee minua vaaroilta ja onnettomuuksilta.
Se tukee minua , kun olen lankeamaisillani.
Se vahvistaa minua, kun olen väsynyt.
Se tarttuu minuun , kun olen menossa harhaan.
Se ohjaa minua päivästä päivään.
Ja kun olen masentunut , silittää se rakastavasti otsaani ja antaa minulle uutta rohkeutta.
Jumalalle kiitos tuosta lävistetystä kädestä!
Job 22:26 silloin on ilosi oleva Kaikkivaltiaassa, ja sinä nostat kasvosi Jumalan puoleen.
-
Irene
- Ylläpitäjä
-
- Viestit: 5766
- Liittynyt: 24.10.2013 09:02
Kirjoittaja Irene » 27.03.2014 08:37
27. maaliskuuta.
"Muita hän on auttanut, itseään ei voi auttaa." Matt 27:42
Niin kuuluivat pilkkasanat.
Ne olivat todet, eivätkä sittenkään todet.
Kyllähän hän voi auttaa itseään.
Milloin tahansa hän olisi voinut rukoilla Isää lähettämään kaksitoista legioonaa enkeleitä, ja he olisivat saattaneet auttaa häntä kunnialla kaikesta ahdistuksesta.
Yksikin rukous Jumalalle - niin olisi Pilatus ja sotamiehet lyöty maahan, niin Jerusalemin tuskientie olisi muuttunut taivassaliksi, niin naulat olisivat muuttuneet siiviksi ja risti tikapuiksi, joita myöten hän olisi voinut astua avoimesta portista taivaan ihanuuteen.
Mutta silloin maailma olisi jäänyt pelastamatta!
Hän ei voinut auttaa sekä itseään että muita.
Ei, oikeastaan hän ei voinut auttaa itseään, sillä hän rakasti maailmaa.
Rakkaus esti sen.
Siinä on Jeesuksen kärsimisen historian suuruus, että hän kulki kärsimystiensä, vaikka hänellä kokoajan oli pelastumisen mahdollisuus; mutta hän ei käyttänyt sitä.
Siinä onkin elämän suuri voitto - että voi päästä antamasta uhria - mutta kuitenkin antaa sen.
http://www.youtube.com/watch?v=uEXzQbDFCpI
Job 22:26 silloin on ilosi oleva Kaikkivaltiaassa, ja sinä nostat kasvosi Jumalan puoleen.
-
Irene
- Ylläpitäjä
-
- Viestit: 5766
- Liittynyt: 24.10.2013 09:02
Kirjoittaja Irene » 29.03.2014 13:37
28. maaliskuuta.
Ja tultuaan paikalle jota sanotaan Golgataksi, he tarjosivat hänelle juotavaksi katkeralla nesteellä sekoitettua viiniä, mutta maistettuaan hän ei tahtonut sitä juoda. Matt. 27:33,34.
Tämä sekoitettu juoma oli aiottu huumaausaineeksi.
Vaikka se ei tuonutkaan paljon lievitystä, lievitti se kuitenkin jonkin verran.
Kuolevainen joutui jonkinlaiseen horrostilaan.
Mutta Jeesus kieltäytyi.
Hän tahtoi kuolla täysin tajuissaan.
Viimeiset tunnit, jotka hänellä olivat jäljellä, olivat kauhistuttavimmat koko hänen elämässään, muuta sittenkin hän tahtoi käyttää ne hyvin.
Hän tahtoi huolehtia rakkaistaan, hän tahtoi rukoilla surmaajiensa puolesta, hän tahtoi opastaa etsivän syntisen satamaan.
Mitäpä merkitsi hänen oma kauhistuuttava kärsimyksensä, kun hänellä oli tilaisuus käyttää aika rakkauden palvelukseen.
Ja sitten hän tahtoi alistua Jumalan tahtoon.
Hän ei saanut suurempaa tuskaa, kuin mitä Jumala oli määrännyt.
Mutta sen, mikä oli määrätty, hän tahtoi kestää.
Jokaisen kärsimyksen pisaran hän tahtoi tyhjentää.
Job 22:26 silloin on ilosi oleva Kaikkivaltiaassa, ja sinä nostat kasvosi Jumalan puoleen.
-
Irene
- Ylläpitäjä
-
- Viestit: 5766
- Liittynyt: 24.10.2013 09:02
Kirjoittaja Irene » 31.03.2014 08:54
31.maaliskuuta.
Niin toinen pahaintekijöistä, jotka siinä riippuivat, herjasi Jeesusta. Luuk. 23:39.
Näin eri tavalla päättyi näiden molempien ryövärien elämä, joka muutoin oli ollut niin samanlainen.
Kuoleman portilla heidän tiensä erosivat, toinen meni iäiseen kadotukseen; toinen meni paratiisiin.
Pelastuksen mahdollisuus seurasi tätä toistakin ryöväriä aina kuoleman portille asti; hän olisi voinut olla kolmantena siinä joukossa, joka riemuiten astui paratiisin iloon.
Mutta hän laiminlöi tilaisuuden.
Hän ei tahtonut.
Eikä tilaisuutta koskaan enään tullut.
Pelastus oli niin lähellä häntä, ja kuitenkin hän joutui kadotukseen.
Hän oli silmätysten kuoleman kanssa, ja kuitenkin hän oli näin paatunut.
Vapahtaja riippui hänen rinnallaan, ja kuitenkaan hän ei pelastunut.
Toverin rukoukset ympäröivät häntä, ja kuitenkin hän pysyi taipumattomana.
Hän kuoli nälkään, vaikka hänellä käden ulottuvilla oli elämän leipää.
Hän nääntyi janoon itse sovituksen lähteen reunalla.
Paratiisin avoimien porttien edessä hän syöksyi ikuisen kuoleman ammottavaan kuiluun.
Niin suuri pelastus - niin kauhea kuolema - niin täydellinen sovitus - niin rajaton rakkaus - niin avoin syli.
Ja kuitenkin kadotettu!
Oi, Herra, pelasta minut ja varjele minua!
Job 22:26 silloin on ilosi oleva Kaikkivaltiaassa, ja sinä nostat kasvosi Jumalan puoleen.
-
Irene
- Ylläpitäjä
-
- Viestit: 5766
- Liittynyt: 24.10.2013 09:02
Paluu Levähtäkää vähän
Paikallaolijat
Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa