- 31. Toukokuuta.
Kuka on heikko, etten minäkin olisi heikko? Kuka lankeaa, ettei se minua polttaisi? 2.Kor.11:29.
Siinä määrin Paavali tunsi olevansa yhtä uskovien ystäviensä kanssa.
Jos joku lankesi, tunsi hän sen polttavana tuskana sielussaan.
Ystävien synti merkitsi hänelle kärsimystä.
Jumalan kansan heikkouden hän tunsi omana heikkoutenaan.
Heidän hätänsä merkitsi hänelle tuskaa, heidän voittonsa iloa - niin, jopa elämää.
"Sillä nyt me elämme,jos te seisotte lujina Herrassa." (1 Tess.3:8).
Voittoisa ystäväpiiri oli hänen riemullinen kerskauksensa.
"Sillä te olette meidän kunniamme meidän ilomme" (1 Tess.2:20).
Mutta kuinka hän kärsikään silloin, kun heidän kävi huonosti!
"Kuka lankeaa, ettei se minua polttaisi?"
Jumala suokoon, että olisin näin yhtä kaikkien hänen lastensa kanssa.
Kristityn täytyy unohtaa pikkuasiat, unohtaa kärsimänsä vääryydet, vaieta muiden synnistä, rukoilla heidän puolestaan ja olla puhumatta pahaa heistä, puolustaa eikä panetella heitä, rakastaa heitä, auttaa heitä, kärsiä heidän mukanaan, olla yhtä heidän kanssaan.