Kirjasta levähtäkää vähän: Fredrik Wislöff
Kirjoittaja Irene » 01.05.2014 08:47
Kirjasta levähtäkää vähän: Fredrik Wislöff
1. Toukokuuta
Vaikka sotajoukko asettuisi minua vastaan, ei minun sydämeni pelkäisi; vaikka sota nousisi minua vastaan, siinäkin minä olisin turvassa. Ps. 27:3
Luemme usein sodasta - hirveästä sodasta, joka yhä enemmän lähestyy meitä.
Joka päivä kertovat sanomalehdet jotain siitä.
Silloin voimme menetellä kahdella tavalla:
Joko voimme heittää sen mielestämme, olla ajattelematta sitä.
Sota on muka liian kaukana voidakseen kohdata meitä!
Taikka voimme katsoa tuota hirveää mahdollisuutta silmästä silmään.
Ja silloin joudumme pakosta ahdistuksen valtaan.
Kuinka kauheata, jos se kohtaakin meitä!
Ja kuitenkin voi Jumalan lapsi sanoa:
Vaikka sotajoukko asettuisi minua vastaan, ei minun sydämeni pelkäisi;
vaikka sota nousisi minua vastaan, siinäkin minä olisin turvassa.
Rakas Jumalan lapsi!
Sinä olet Jumalan kädessä.
Vaikeinpinakin aikoina ja suurempienkin kauhujen keskellä on hän oleva kanssasi.
Hän on turvasi, varma turvapaikkasi.
Elämäsi ei ole saatanan, vaan Jumalan kädessä.
Tulkoon mitä tulee!
Mikään ei ole ryöstävä sinua hänen kädestään.
Job 22:26 silloin on ilosi oleva Kaikkivaltiaassa, ja sinä nostat kasvosi Jumalan puoleen.
-
Irene
- Ylläpitäjä
-
- Viestit: 5746
- Liittynyt: 24.10.2013 09:02
Kirjoittaja Irene » 02.05.2014 08:09
2. toukokuuta.
Ja käydessään siitä eteenpäin hän näki toiset kaksi veljestä, Jaakobin, Sebedeuksen pojan, ja Johanneksen, hänen veljensä, venheessä isänsä Sebedeuksen kanssa laittamassa verkkojaan kuntoon; ja hän kutsui heidät. Niin he jättivät kohta venheen ja isänsä ja seurasivat häntä. Matt.4:21,22
Oli armoa kuulla Jeesuksen kutsu ja seurata häntä ihmisten kalastajana.
Oli myöskin armoa jäädä tavalliseen kalastajavenheeseen ja uskollisesti jatkaa työtään päivästä päivään.
Veljekset lähtivät ihmeelliseen elämään, joka oli täynnä uusia elämyksiä ja uusia tehtäviä.
Sebedeus jäi venheeseen; hänet oli jätetty yksin hoitamaan yksitoikkoista, arkista työtään.
Ilolla hän antaisi poikiensa lähteä.
Vaikka hän menettikin kaksi voimakasta kättä, joita hyvin olisi tarvittu verkkojen hoitamiseen juuri nyt, kun hän itse alkoi vanheta ja oli enemmän avun tarpeesa kuin ennen.
Mutta Jumalan armo on rikas.
On armoa, kun se, joka itse ei voi lähteä, saa voimaa jäädä yksin, voimaa uskollisesti hoitaa jokapäiväistä kutsumustansa ja rukouksin saattaa kutsun saaneita rakkaitaan.
Job 22:26 silloin on ilosi oleva Kaikkivaltiaassa, ja sinä nostat kasvosi Jumalan puoleen.
-
Irene
- Ylläpitäjä
-
- Viestit: 5746
- Liittynyt: 24.10.2013 09:02
Kirjoittaja Irene » 04.05.2014 11:03
4. toukokuuta.
Eivätkö he kaikki ole palvelevia henkiä, palvelukseen lähetettyjä niitä varten , jotka saavat autuuden periä? Hebr. 1:14
Olet enkelien ympäröimä.
Samat valo-olennot, suojelivat sinua lapsuutesi päivinä, seuraavat sinua vieläkin.
Jumala itse on lähettänyt heidät palvelemaan ja auttamaan sinua.
He vartioivat sinua nukkuessasi; he ovat rinnallasi tehdessäsi työtä; he seuraavat sinua kaikkialla, missä kuljet; he varjelevat sinua vaarossa; he varoittavat sinua vaaroissa; he varoittavat sinua kiusauksissa; he iloitsevat sinusta, kun voitat kiusauksen.
Et huomaa enkelien puuttumista elämäsi kulkuun.
Et myöskään näe heitä.
Sinun ei tule rukolla heitä, eikä sinun tule koettaa päästä kosketuksiin heidän kanssaan.
Mutta jos vain elät Kristuksessa, olet aina enkelien ympäröimä.
He tekevät tehtävänsä tietämättäsi ja pyytämättäsi ja ilman, että heitä kiität.
Tiedä siis, että tänäkin päivänä elät täällä vaarojen ja syntien täyttämässä maailmassa - enkelivartion ympäröimänä.
Ilman heitä olisi elämäsi toisenlainen.
Sinulla on ympärilläsi jotain hyvää ja jaloa - jotain, joka aina tahtoo parastasi - sinua ympäröi lapsuutesi enkelit.
"Sä enkelisi anna
Mua nytkin varjella.
Mua käsillänsä kantaa
Vaaroissa kaikissa."
Job 22:26 silloin on ilosi oleva Kaikkivaltiaassa, ja sinä nostat kasvosi Jumalan puoleen.
-
Irene
- Ylläpitäjä
-
- Viestit: 5746
- Liittynyt: 24.10.2013 09:02
Kirjoittaja Irene » 05.05.2014 08:30
5. toukokuuta.
Sinäkö käsittäisit Jumalan tutkimattomuuden tahi pääsisit Kaikkivaltiaan täydellisyydestä perille? Job. 11:7
Epäusko ja mielenmasennus luulevat kyllä useinkin käsittävänsä Jumalan tutkimattomuuden, näkevänsä hänen olemuksensa pohjaan asti.
Epäilemme Jumalan valtaa ja hänen rakkauttaan; ja sentähden emme oikein uskalla levätä hänen armossaan tai jättää elämän takkuista vyyhtiä hänen selvitettäväkseen.
Mutta muista, että näin puhuu epäusko.
Usko ei milloinkaan voi käsittää Jumalan tutkimatonta rakkautta.
Se ei koskaan pääse Kaikkivaltiaan täydellisyydestä perille.
Jumala on ikuinen, rajaton, ehdoton.
Hänen rakkautensa on kuin pohjaton meri.
Se, joka siihen laskeutuu, saa katsahtaa armon äärettömään syvyyteen.
Heittäydy vain tähän syvyyteen; siinä olet rakkauden ympäröimä ja kannattama, aivan niinkuin äärimmäinen raja?
Siellä, missä on kaikkivalta, siellä ei ole mitään rajoja.
Vieläkö voit epäillä?
Job 22:26 silloin on ilosi oleva Kaikkivaltiaassa, ja sinä nostat kasvosi Jumalan puoleen.
-
Irene
- Ylläpitäjä
-
- Viestit: 5746
- Liittynyt: 24.10.2013 09:02
Paluu Levähtäkää vähän
Paikallaolijat
Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa