Kirjasta levähtäkää vähän/ Toukokuu

[Irene]

11. toukokuuta.

Minä nostan silmäni vuoria kohti: mistä tulee minulle apu? Apu minulle tulee Herralta, joka on tehnyt taivaan ja maan. Ps. 121:1,2

Tuolla seisoo mies neuvottomana tähyillen ylös tuntureita kohden.
Mistä hän on saava avun?
Silloin tunturit alkavat puhua hiljaista voimakasta kieltään; ne kertovat hänelle luojastaan.
Nuo kauniit , mahtavat tunturit eivät ole itsestään syntyneet.
Kaikkivaltias Jumala ne on luomissanallaan ne kaikki tehnyt.
Ja tämä Jumala elää vielä!
Yhtä varmasti kuin tunturit seisovat, elää Jumala.
Hänen sanansa on lujempi kuin yksikään vuori.
Hänen lupauksensa ovat varmemmat kuin maapallon perustukset.
Ja hän, joka pitää maailmaa ja sen mahtavia vuoria kädessään - hän kykenee myös auttamaan ja kantamaan pientä ihmislasta.
Ja tuntureita kohden tähyilevä mies tulee lohdutetuksi ja iloiseksi.
Nyt hän tietää, mistä apu on tuleva.
Mahtava Jumala, jonka vallalla ei ole rajoja ja jonka uskollisuus on lujempi kuin yksikään tunturi, hän on luvannut auttaa.
"Apu minulle tulee Herralta, joka on tehnyt taivaan ja maan."
Katso tuntureita ja luota Jumalaan!

[Irene]

12. toukokuuta.

Katso, hän joka Israelia varjelee, ei torku eikä nuku. Ps. 121:4

Uni on väsymyksen merkki.
Väsymys on yllättänyt vartijan hänen vartiopaikallaan, ja hän on nukahtanut!
Uni on vaarallista.
Sillä vartijan nukkuessa voi vihollinen tulla.
Se, joka nukkuu, on toimeton.
Hän ei edes tiedä, mitä hänen ympärillään tapahtuu.
Hän, joka Israelia varjelee, ei torku eikä nuku.
Hän ei väsy eikä uuvu.
Koskaan hän ei ole toimeton.
Yöt päivät hän on toiminnassa tehdäkseen sinulle hyvää.
Koskaan hän ei unohda varjella sinua.
Jokaista askeltasi, jokaista tekoasi valvoo hänen rakastava silmänsä.
Jokaisen sinua uhkaavan vaaran hän näkee.
Ja heti hän on kilpesi ja suojasi.
Kautta elämäsi lapsuuden päivistä vanhuuteen asti, yöllä ja päivällä, nukkuessasi ja valvoessasi, syödessäsi ja työskennellessäsi, ilotessasi ja murehtiessasi, on uskollinen vartija vierelläsi.
Eikä hän koskaan, koskaan väsy.
Katso, hän, joka Israelia varjelee, ei torku eikä nuku.
Herra on sinun varjelijasi.

[Irene]

13. toukokuuta.

Herra on suojaava varjosi sinun oikealla puolellasi. Ps. 121:5

Yhtä lähellä kuin varjosi on sinua, yhtä lähellä on sinua Jumala.
Sinun on mahdotonta kulkea aurinkoisena päivänä tai yöllä kuutamossa ilman, että varjosi seuraa sinua.
Mutta samoin on laita myös Jumalan läheisyyden Jumalan lapsen elämässä.
Jumala on aina rinnallasi.
Hiljaa ja huomaamatta kuin varjo seuraa uskollinen Herrasi ja Jumalasi sinua askel askeleelta.
Joko sitten huomaat hänet tai et, pyydät häntä rinnallesi tai et, tunnet hänen läsnäolonsa tai et - Jumala on rinnallasi.
Sinun ei koskaan tarvitse kutsua häntä jostain kaukaa; aivan oikealla puolellasi hän uskollisesti kulkee.
Eikä kuitenkaan kuin kuollut varjo.
Vaan kuin elävä todellisuus, kuin voimakas vartija - kuin ymmärtävä ystävä - kuin huolehtiva isä!
Jumalan lapsi ei astu askeltakaan yksin.
Jumala on sinua niin lähellä kuin varjosi sinun oikealla puolellasi.

[Irene]

14.toukokuuta.

Ei polta sinua aurinko päivällä, eikä kuu yöllä. Ps. 121:6

Erämaan vaeltajalle on aurinko vaarallinen.
Sen säteet ovat pistävän kuumia.
Ne voivat näännyttää, niin, jopa tappaa hänet.
Kristittyäkin monet säteet tahtovat pistää ja tappaa, kiusaukset, pahat halut, tylyjen ihmisten katseet, vihaiset sanat, petollisuus ja ylenkatse.
Mutta Jumala on luvannut olla kaikkien lastensa turva.
"Ei polta sinua aurinko päivällä."
Jos vain tahdot elää elämäsi Jumalan kasvojen edessä, on hän vaimentava kaikkien pistävien säteiden voiman ja varjeleva sinua nääntymästä ja kuolemasta.
Kuun paiste ei voi pistää.
Sehän on vain auringon heijastusta.
On luultu, että kuu voi aiheuttaa silmätautia ja kuolemaa; mutta se on sangen vähän todennäköistä.
Ja kuitenkin monet itämaiset ovat pelänneet kuuta.
Sen paisteessa on jotain salaperäistä ja mystillistä.
Moni erämaan vaeltaja heittäytyy vielä tänäkin päivänä maahan peläten kuun paistetta.
Ja kuitenkin tiedämme, että hän tekee sen - syyttä!
Oi, niin!
Monia asioita pelkäämme syyttä.
Näemme vaaroja siellä, missä ei mitään vaaroja ole.
Mutta kuitenkin tahtoo Herra varjella meitä.
Herra on uskollinen vartijamme.
Hän tahtoo varjella omiaan: auringon paahteelta, sellaiselta, mikä todella vahingoittaa meitä.
Ja kuun paisteelta, sellaiselta, mitä syyttä pelkäämme.

[Irene]

15. toukokuuta.

Herra varjelee sinut kaikesta pahasta, hän varjelee sinun sielusi. Ps. 121:7

Maailmassa on paljon pahaa: monia kyyneleitä, paljon kärsimyksiä - monia pettymyksiä.
Lapsen itku on katkeraa.
Täyskasvuisen tuska on syvä.
Paha väijyy ihmistä hänen elämänsä jokaisessa tienristeyksessä.
Mutta Herra on luvannut: "Hän varjelee sinut kaikesta pahasta."
Kaikesta pahasta!
Oi, sinä ihmeellinen Jumalani!
Jos maailma on paha, olet sinä hyvä.
Minä turvaudun sinun varjelevaan armoosi.
Kätkeydyn sinun helmaasi.
Lämmitä kylmä sydämeni rakkautesi tulella.
Tee paha sydämeni hyväksi suurella armollasi ja hyvyydelläsi.
Kuule rukous, jota kerran itse opetit meitä rukoilemaan: "Päästä meidät pahasta"!
Varjele ennen kaikkea sieluni.
Sillä suurin paha maailmassa onkin synti.
Ja jos et sinä varjele minua, joudun varmasti synnin pauloihin.
Sillä minä olen heikko.
Kiusauksesta en selviä, ellet sinä auta minua.
Herra, osoita suuri voimasi.
Anna minun kokea todeksi lupauksesi:
"Herra varjelee sinut kaikesta pahasta, hän varjelee sinun sielusi."
Kiitos, hyvä Jumala, varjelevasta armostasi!
Joka askeleella ja joka silmänräpäys olen riippuvainen sinusta.
Ilman sinua en ole mitään.
Mutta sinun kanssasi olen turvassa.
Aina!

[Irene]

16. toukokuuta.

Herra varjelee sinun lähtemisesi ja tulemisesi nyt ja iankaikkisesti. Ps. 121: 8

Lähtemisesi kotisi ovesta päivän työhön ja tehtäviin, sen kiusauksiin ja petollisiin pauloihin, sen lankeemuksen ja voiton mahdollisuuksiin.
Herra varjelee sinut siitä hetkestä asti, jolloin lähdet kotisi ovesta siihen hetkeen, jolloin taas etsit sen lepoa ja rauhaa.
Lähtemisesi rukouskammiosi ovesta, kun rukouksen hiljainen rauha on laskeutunut sieluusi, kun Jumalan sanan siunaus on vuotanut sydämeesi ja kun olet saanut olentoosi hänen pyhien kasvojensa heijastusta - kunnes taas pakenet rukouspyhäkköösi vapautuaksesi päivän taakoista.
Lähtemisesi tästä elämästä - viimeisen askeleesi ja viimeisen taistelusi, viimeisen askelman elämän jyrkissä portaissa, jotka johtavat taivaan kirkkauteen, iäiseen isänkotiin ja ikuisiin asuntoihin.
Herra varjelee sinun lähtemisesi ja tulemisesi, nyt ja iankaikkisesti.

[Irene]

17.toukokuuta.

Ja kun hän tuli lähemmäksi ja näki kaupungin, itki hän sitä. Luuk. 19:41

Kuinka Jeesus rakastikaan tätä kaupunkia!
On kuin kuulisimme rakkauden tuskaisena väräjävän hänen äänessään, kun hän kerran kahdesti lausui sen nimen: "Jerusalem! Jerusalem!"
Muut ihailivat kaupunkia.
"Katso, millaiset rakennukset!"
Kaupunki oli kaunis.
Temppelin kupukatto piirtyi tummana vaaleaa iltataivasta vasten.
Mutta Jeesus itki.
Mitäpä auttoi mainehikas historia, mitä auttoi kauneus ja suuruus, kun kansa eli synnissä ja sentähden oli Jumalan tuomion alainen.
Jeesus näki sen päivän häämöttävän tulevaisuudessa, jolloin hänen kansansa saisi rangaistuksen kaikista synneistään, jolloin sen tuomio täyttyisi.
Mutta nyt kaupunki iloisena eli edelleen synnissä.
Sillä, "se oli salattu heidän silmiltään".
Todelliseen isänmaanrakkauteen kuuluvat kyyneleet.
Sen, joka rakastaa, täytyy samalla surra - sillä hän näkee kansansa hädän ja synnin - hädän, jota tämä kansa ei edes itse näe.
Mutta Jumalan kansa näkee sen.
Ja sentähden se asettuukin Jeesuksen rinnalle itkemään.
Ja kyyneleet ajavat sitä rukoilemaan, uhraamaan ja tekemään työtä.

[Irene]

18. toukokuuta.

Varo, ettet unhota Herraa. 5 Moos 6:12

Tarvittiinko sellaista varoitusta.
Voisiko Israel unohtaa Herran, joka niin ihmeellisesti oli pelastanut sen ja joka niin kärsivällisesti oli johtanut sitä korven kautta ja auttanut sitä niin monessa hädässä?
Voisiko Israel unohtaa hänet?
Kyllä, varoitus oli toden totta tarpeen.
Vuosien vieriessä vain pien osa kansasta Kaanaan maassa muisti Herraa.
Israelin Jumala unohdettiin.
Tänään koskee varoitus sinua.
Varo, ettet unhota Herraa.
Samaa rakkautta joka kohdistui Israeliin, olet sinäkin kokenut.
Ja sitten unhottaisit hänet!
Varo tekemästä sitä!
Päiväsi ovat kiireen täyttämät.
Kuinka usein ajattelet häntä?
Niin monet asiat askarruttavat pakosta ajatuksiasi.
Paljonko tilaa niissä jää hänelle?
Älä vaelluksessasi ole huoleton!
Valvo!
Ole varuillasi!
Muussa tapauksessa voit olla varma siitä, että unhotat Herran.

[Irene]

19. toukokuuta.

Pidätä äänesi itkusta, silmäsi kyyneleistä, sillä sinun työstäsi on luvattu palkka, sanoo Herra; ja he palajavat vihollisen maasta. Sinulla on tulevaisuuden toivo, sanoo Herra: sinun lapsesi palajavat omalle maalleen. Jer. 31:16,17.

Rukoukset ja työ sielujen voittamiseksi Jumalalle voivat toisinaan tuntua tuloksettomalta.
Ja sentähden olemme niin alttiita masentumaan.
Eivätkö he koskaan palaja vieraalta maalta?
Kyllä! sanoo Herra.
Älä itke.
Kuivaa kyyneleesi!
Sinun työstäsi ja rukouksestasi on tuleva palkka.
He tulevat kyllä.
Sinulla on tulevaisuuden toivo.
Hän on luvannut, että omat lapsesikin palajavat.
Jos sinä vain olet kestävä rukouksessa.
Pidä vain kiinni tästä, että sinun työstäsi on tuleva palkka ja että rukouksillasi on tulevaisuuden toivo - muutoin varmasti väsyt.
Älä anna kyynelten - mielenmasennuksen - himmentää katseeltasi Herraa.
Tee työtä toivossa, rukoile uskossa - ja Herra on antava sinulle palkan.

[Irene]

20. toukokuuta.

Jumala on minun linnani. Ps. 59:10

Jumala on vahva, valloittamaton linna.
Ja siinä linnassa olen minä.
Paksut muurit ympäröivät minua.
Ja muureina on hänen rakkautensa.
Linnan ulkopuolella on vihollisten sotajoukko.
Kuulen usein niiden hälinän ja uhkaukset.
Mutta silloin pakenen vain linnani sisimpiin suojiin.
Siellä olen turvassa.
Sinne tuskin kuulen hälinää.
Jos uskaltaudun linnan ulkopuolelle, ovat viholliseni siellä väijymässä hyökäten kimppuuni.
Mutta niin kauan, kuin olen kätkettynä Jumalaan, vahvaan, lujaan linnaani, ei mikään mahti maailmassa voi saavuttaa minua.
Tässä linnassa tahdon elää tänään.
Ja joka päivä.
Linnan sisimmässä suojassa: lähinnä Jumalan isänsydäntä.