Kirjasta levähtäkää vähän: Fredrik Wislöff
Kirjoittaja Irene » 12.06.2014 07:35
12. kesäkuuta.
Jotka häneen katsovat, ne säteilevät iloa, heidän kasvonsa eivät häpeästä punastu. Ps. 34:6
He katsoivat maailman tyhjyyteen ja tulivat itse tyhjäksi.
He katsoivat jumalattomien sitkeään vastarintaan ja menettivät rohkeutensa.
He katsoivat ahdistusten myrskyihin ja korkeina kuohuviin aaltoihin ja huusivat pelon tuskassa.
He katsoivat itseensä ja näkivät vain syntiä ja välinpitämättömyyttä, kylmyyttä ja itsekkyyttä, - ja he tunsivat itsensä epätoivoisiksi ja kadotetuiksi.
He katsoivat häneen ja säteilivät ilosta.
Sillä hänessä on heidän pelastuksensa, heidän vanhurskautensa ja pyhyytensä.
Silmäys häneen antaa sielulle voimaa.
Hän on heidän vahva turvansa ahdistusten päivänä, hänellä on anteeksiantamusta, kun he ovat tehneet syntiä, hänellä on viisautta, kun he tarvitsevat neuvoa.
Hänellä on kaikki, kaikki, mitä he tarvitsevat.
He katsoivat häneen, häneen, joka rakastaa heitä, joka on sovittanut heidän syntinsä, joka joka päivä tahtoo johdattaa heitä, häneen, uskolliseen ystäväänsä ja suureen Vapahtajaansa.
Ja he säteilevät ilosta.
Job 22:26 silloin on ilosi oleva Kaikkivaltiaassa, ja sinä nostat kasvosi Jumalan puoleen.
-
Irene
- Ylläpitäjä
-
- Viestit: 5746
- Liittynyt: 24.10.2013 09:02
Kirjoittaja Irene » 13.06.2014 09:15
13. kesäkuuta.
Joka uskoo, se ei hätiköi (norj. raam. käänn.). Jes. 28:16.
Usko antaa sisäistä tasapainoa, rauhaa ja lepoa.
Epäusko tekee levottomaksi, kuumeiseksi, huolestuneeksi ja hermostuneeksi.
Kärsimättömyys rukouksessa osoittaa, ettemme ole kokonaan antautuneet Jumalalle.
Usein nimitämme rukoustaistelua uskon taisteluksi Jumalan kanssa, vaikka se oikeastaan on oman tahtomme yritystä päästä määräämään.
Levoton mieli ilmaisee heikkoa uskoa.
Suuri hermostuneisuus ja pelokas huolehtiminen johtuu epäuskosta.
Huolehtiminen on uskon puutetta.
Suuri kiire Jumalan valtakunnan työssä johtuu liian pienestä uskosta Jumalaan ja hänen Henkeensä.
Se, mitä nimitetään "kiivaudeksi Herran huoneen puolesta" on toisinaan vain lihallista innostusta ja itsetehostusta.
Monet Jumalan palvelijat kuluttavat itsensä loppuun liian aikaisin siitä syystä, että he luottavat liian paljon itseensä ja liian vähän Jumalaan.
Joka uskoo, se ei hätiköi.
Hän on oppinut odottamaan Jumalaa.
Usko ilmenee usein odottamisena.
Ja kun hän toimii, tekee hän sen sisäisellä rauhalla; sillä hän luottaa Jumalaan.
Joka uskoo, se on sekä työssä että levossa, sekä taistelun että rauhan aikoina oppinut hiljaa lepäämään Jumalassa.
Job 22:26 silloin on ilosi oleva Kaikkivaltiaassa, ja sinä nostat kasvosi Jumalan puoleen.
-
Irene
- Ylläpitäjä
-
- Viestit: 5746
- Liittynyt: 24.10.2013 09:02
Kirjoittaja Irene » 15.06.2014 08:45
15. kesäkuuta.
Teidän vanhuuteenne asti minä olen sama, hamaan harmaantumiseenne saakka minä kannan; niin minä olen tehnyt, ja vastedeskin minä nostan, minä kannan ja pelastan. Jes. 46:4.
Teidän vanhuuteenne asti - niinhän siinä sanotaan.
Tämä Herran ihmeellinen lupaus koskee yhtä paljon nuoria kuin vanhoja.
Joka päivä tulemme kappaleen matkaa lähemmäksi hautaa.
Kulkemamme taival tulee aina pitemmäksi, edessä oleva taas lyhenee.
Me muutumme.
Itsekään sitä huomaamatta.
Vuodet painavat meihin lähtemättömät merkkinsä.
Mutta vaikka näin on, on Herra sama - hän on muuttumaton, uskollinen Jumala ja Isä.
Koskaan hän ei väsy meihin.
Koskaan hän ei hylkää meitä.
Hänen rakkutensa on yhtä hellä, hänen huolenlenpitonsa yhtä väsymätön ja uskollinen.
Jumala on sama tänä päivänä kuin lapsuudessani.
"Hamaan harmaantumiseenne saakka minä kannan", hän sanoo.
"Niin minä olen tehnyt, ja vastedeskin minä nostan, minä kannan ja pelastan."
Job 22:26 silloin on ilosi oleva Kaikkivaltiaassa, ja sinä nostat kasvosi Jumalan puoleen.
-
Irene
- Ylläpitäjä
-
- Viestit: 5746
- Liittynyt: 24.10.2013 09:02
Kirjoittaja Irene » 16.06.2014 08:53
16. kesäkuuta.
"Johannes ei tehnyt yhtäkään tunnustekoa; mutta kaikki, mitä Johannes sanoi tästä, on totta". Ja monet siellä uskoivat häneen. Joh. 10: 41,42
Jeesus nimitti Johannesta suurimmaksi vaimoista syntyneistä.
Johannes sanoo itsestään, että hän ei ole arvollinen tekemään Jeesukselle halvinta orjanpalvelusta: päästämään hänen kengänpaulaansa.
Johannes ei tehnyt yhtäkään tunnustekoa.
"Suuret", erikoiset, ihmeelliset teot, sellaiset, joita ihmiset ihailevat, eivät kuuluneet hänelle.
Mutta hiljaa, nöyrästi hän todisti Jeesuksesta.
Ja kaikki, mitä Johannes sanoi, oli totta.
Ihmiset luottivat häneen.
Hänen sanansa eivät olleet tyhjiä sanoja; hän oli itse sanojensa takana.
Hänen elämänsä ja koko olemuksensa oli kuin valtava huutomerkki hänen sanojensa jäljessä.
Sentähden uskoivat ihmiset Kristukseen, Johanneksen todistuksen tähden.
Ja Jeesus nimitti häntä suurimmaksi.
Herra, minäkään en ole tehnyt ihmeitä.
Elämässäni ei ole mitään ulkonaisesti suurta ja ihailtavaa.
Mutta kunpa minustakin annettaisiin se todistus, että kaikki mitä sanoin, oli totta, koska elämäni oli sanojeni takana, niin että monien sentähden täytyi uskoa Jeesukseen.
Job 22:26 silloin on ilosi oleva Kaikkivaltiaassa, ja sinä nostat kasvosi Jumalan puoleen.
-
Irene
- Ylläpitäjä
-
- Viestit: 5746
- Liittynyt: 24.10.2013 09:02
Kirjoittaja Irene » 18.06.2014 07:03
18. kesäkuuta.
Hän kantaa kaikki voimansa sanalla. Hebr. 1:3
Jumala on voimakas!
Kuka voi kuvata kaikkivaltiaan voimaa!
Kaikki: kaiken, mitä on olemassa, koko maan ja kaikki näkyväiset ja näkymättömät aurinkokunnat hän kantaa.
Kaikki, mikä on luotu, on hänen voimakkaassa kädessään, ja hän ylläpitää sitä.
Mutta jos hän kerran kantaa kaikki voimansa sanalla, voitko silloin epäillä, että hän kantaa sinutkin?
Kuinka mieletöntä onkaan epäillä Jumalan voimaa!
Hän, joka kantaa kaikki, tahtoo myöskin kantaa sinun syntisi, huolesi, tehtäväsi, sairautesi, niin, sinut itsesi ja kaikki sinun omaisesi.
Hänen voimansa sanalla ei ole mitään rajoja.
Sinä olet kuin hiekanjyvänen avaruuden kiertotähtiin verrattuna.
Ja sinun huolesi ovat kuin tomua tuolla hiekanjyväsellä.
Mutta jos hän on voimallinen kantamaan kiertotähtiä, kykenee hän myös kantamaan hiekanjyväsen tomuhiukkasineen.
Luota Jumalan kantavaan voimaan!
Job 22:26 silloin on ilosi oleva Kaikkivaltiaassa, ja sinä nostat kasvosi Jumalan puoleen.
-
Irene
- Ylläpitäjä
-
- Viestit: 5746
- Liittynyt: 24.10.2013 09:02
Kirjoittaja Irene » 21.06.2014 06:43
20. kesäkuuta.
Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus, kun me vielä olimme syntisiä, kuoli meidän edestämme. Room. 5:8
Jos rakkudesta on annettava todistus, tulee sen tapahtua teossa.
Niin monia suuria sanoja rakkaudesta on lausuttu innostuksen hetkenä; mutta nuo sanat osoittautuivat tyhjiksi sanoiksi, kun ne joutuivat uhrin ja kärsimyksen tulikokeeseen.
Maallinen rakkaus on useimmiten voimakkaampi sanoissa kuin teoissa.
Mutta Jumalan rakkudesta meihin kertoo hänen uhrinsa voimakkaammin kuin mitkään sanat voivat tehdä.
Kristus kuoli meidän edestämme, kun me vielä olimme syntisiä.
Niin on Jumala maailmaa rakastanut, että antoi ainokaisen poikansa.
Syntisen edestä hän kuoli.
Tätä jumalatonta, pahaa, vihamielistä maailmaa hän niin suuresti rakasti.
Kauheinkaan synti tai saatanallisinkaan viha ei voinut sammuttaa hänen rakkauttaan.
Jeesuksen kuolema on Jumalan rakkauden suuri, kumoamaton todistus.
Yksi asia siis joka tapauksessa on varma inhoittavimmankin syntisen kohdalla, se, että Jumala häntä rakastaa.
Job 22:26 silloin on ilosi oleva Kaikkivaltiaassa, ja sinä nostat kasvosi Jumalan puoleen.
-
Irene
- Ylläpitäjä
-
- Viestit: 5746
- Liittynyt: 24.10.2013 09:02
Paluu Levähtäkää vähän
Paikallaolijat
Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa