Kirjasta levähtäkää vähän: Fredrik Wislöff
Kirjoittaja Irene » 01.06.2014 09:09
Kirjasta levähtäkää vähän: Fredrik Wislöff
1. kesäkuuta.
Ja Joosua oli puettu saastaisiin vaatteisiin, ja hän seisoi enkelin edessä.
Niin tämä lausui ja sanoi näin niille, jotka seisoivat hänen edessänsä: "Riisukaa pois saastaiset vaatteet hänen yltänsä".
Ja hän sanoi hänelle: "Katso, minä olen ottanut sinulta pois pahat tekosi, ja minä puetan sinut juhlavaatteisiin". sak.3:3,4
Mikä häpeä!
Ylimmäisellä papilla oli saastaiset vaatteet, kun hän seisoi Jumalan enkelin edessä.
Häneltä, jonka piti olla niin lähellä Jumalaa, olisi voinut odottaa parempaa.
Mutta oi!
Kaikkien meidän täytyy häveten luoda katseemme maahan.
Varsinkin kun tulemme lähelle Jumalaa.
Sillä meidänki vaatteemme ovat saastaiset.
Ja meiltäkin olisi voinut odottaa parempaa.
Ehkäpä suorastaan olet tietoinen määrätyistä tahroista vaatteissasi.
Mutta Jumalan armo on suuri, niin käsittämättömän ja ihmeellisen suuri.
"Riisukaa pois saastaiset vaatteet hänen yltänsä!
Katso, minä olen ottanut pois sinulta pahat tekosi, ja minä puetan sinut juhlavaatteisiin."
Jokaisen meidän kohdalla tämä tänään on totta:
Suuri ylimmäinen pappi on yhdellä ainoalla uhrilla ottanut pois pahat tekosi.
Saastaiset vaatteet on riisuttava.
Juhlavaatteisiin - Jeesuksen vanhurskauden valkoiseen liinaan - sinut puetaan.
Ja siinä voit pelkäämättä seisoa Herran kasvojen edessä.
Job 22:26 silloin on ilosi oleva Kaikkivaltiaassa, ja sinä nostat kasvosi Jumalan puoleen.
-
Irene
- Ylläpitäjä
-
- Viestit: 5746
- Liittynyt: 24.10.2013 09:02
Kirjoittaja Irene » 04.06.2014 09:26
4. kesäkuuta.
Maahan kukistetut, mutta emme tuhotut. 2. Kor.4:9.
Sellainen on kristityn osa.
Maahan kukistettu, masentunut - hän kuten muutkin.
Elämä ei koskaan päästä meitä siitä, mikä on omiaan tekemään meidät alakuloisiksi ja masentuneiksi.
Masentuneiksi itsemme tähden, niiden huonojen tulosten tähden, joihin pääsemme pyhityksessämme tai työssämme Jumalan valtakunnan hyväksi, pahansuopien ihmisten tähden.
Mutta emme koskaan tuhotut.
Meillä on aina jäljellä jotakin, jota kukaan ei voi meiltä riistää eikä tuhota: Jumalan ansaitsematon armo Kristuksessa.
Kaikki meidän omamme voidaan tuhota, niin, on välttämätöntä, että näin tapahtuu.
Mutta juuri silloin olen rikkaampi ja voimakkaampi kuin milloinkaan ennen.
Sillä silloin on minulla jäljellä vain Kristus.
Ja silloin en olekaan enää masentunut, vaan iloinen ja rohkea.
Sillä Kristus on minun uskallukseni.
Sentähden: emme koskaan tuhotut.
Job 22:26 silloin on ilosi oleva Kaikkivaltiaassa, ja sinä nostat kasvosi Jumalan puoleen.
-
Irene
- Ylläpitäjä
-
- Viestit: 5746
- Liittynyt: 24.10.2013 09:02
Kirjoittaja Irene » 07.06.2014 11:37
6. kesäkuuta.
Ja tulta pidettäköön siten vireillä alttarilla, älköönkä se koskaan sammuko. 3. Moos. 6:12.
Hengen tulen tulee aina palaa Jumalan lapsen alttarilla.
Innostuksen tuli leimahtaa hetkiseksi ilmiliekkiin; sitten se taas sammuu muuttuen tuhassa kyteväksi hiillokseksi.
Monen kristityn elämästä puuttuu kestävyys.
Erityisissä tilaisuuksissa puhalletaan hiillokseen ja saadaan syntymään luonnottoman suuri liekki.
Tulta pidetään vireillä vain vähän aikaa; mutta sitten väsytään ja jätetään sen vaaliminen, ja liekki sammuu melkein olemattomaksi - ja kristityn ympärillä muuttuu kaikki pimeäksi ja kylmäksi.
Ne, jotka olivat hakeutuneet tulen luo, sen kirkkaasti loimutessa, seisoivat hetkisen palellen kytevän hiilloksen ääressä ja lähtivät sitten pois pimeään maailmaan.
Herra sanoo: Tulta pidettäköön vireillä alttarilla, älköönkä se koskaan sammuko.
Tulta, jonka Jumala on sytyttänyt, täytyy huolellisesti vaalia.
Tärkeintä ei ole, että tuli joinakin hetkinä leimahtaa ilmiliekkiin, vaan tärkeintä on, ettei se koskaan sammu.
Job 22:26 silloin on ilosi oleva Kaikkivaltiaassa, ja sinä nostat kasvosi Jumalan puoleen.
-
Irene
- Ylläpitäjä
-
- Viestit: 5746
- Liittynyt: 24.10.2013 09:02
Kirjoittaja Irene » 08.06.2014 09:25
8. kesäkuuta.
Hän juo purosta tien varrelta, sentähden, hän kohottaa päänsä.
Olet matkamies.
Taival, joka sinun on kuljettava kysyy voimia.
Sekin taival, joka tänään on kuljettavanasi.
Mutta tien varrella virtailee puro, jonka vesi on raikasta ja virvoittavaa.
Siitä voit ammentaa voimaa.
Väsynyt vaeltaja kulkee pää painuksissa eikä näe aurinkoa ja kauneutta ympärillään.
Matkan määrää, joka kaukana siintää, hän ei huomannut.
Hänen katseensa on painunut maahan.
Mutta se, joka juo tien varrella virtailevasta purosta, kohottaa päänsä.
Vesi antaa hänelle voimaa.
Ja määränpää säteilee kirkkaana hänen edessään.
Rakas väsynyt vaeltaja!
Juo, juo yhä uudestaan.
Juo nyt juuri.
Ja sinä saat voimaa.
Voimaa, joka riittää tälle päivälle.
Job 22:26 silloin on ilosi oleva Kaikkivaltiaassa, ja sinä nostat kasvosi Jumalan puoleen.
-
Irene
- Ylläpitäjä
-
- Viestit: 5746
- Liittynyt: 24.10.2013 09:02
Kirjoittaja Irene » 09.06.2014 07:01
9. kesäkuuta.
Katso, kumpaiseenkin käteen olen minä sinut piirtänyt. (norj. raam, käänn.) Jes. 49:16
Jumala käyttää kaunista kuvaa ilmaistakseen meille ihanan totuuden:
Se, minkä kirjoitamme paperinpalaselle, voi helposti hukkua ja unohtua.
Mutta sen, mikä on piirretty itse käteen, täytyy aina seurata mukanamme.
Jumalan käteen on sinun kuvasi pirretty.
Niin, hänen kumpaiseenkin käteensä.
Kun hän on toiminnassa - ja niinhän hän aina on, olet sinä hänen näkyvissään.
Ja niin hän toimii sinun parhaaksesi.
Jos Jumala saattoi puhua näin Jesajalle, kuinka paljon suuremmalla syyllä meille, jotka tunnemme hänen lävistetyt kätensä.
Jeesuksen naulanreikiin on sinun kuvasi piirretty.
Niin lähellä olet häntä.
Niin suurella hellyydellä hän sinua ajattelee.
Niin suuri on hänen anteeksiantamuksensa.
Niin syvä hänen rakkautensa.
Sinua kohtaan.
Job 22:26 silloin on ilosi oleva Kaikkivaltiaassa, ja sinä nostat kasvosi Jumalan puoleen.
-
Irene
- Ylläpitäjä
-
- Viestit: 5746
- Liittynyt: 24.10.2013 09:02
Paluu Levähtäkää vähän
Paikallaolijat
Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa