Kirjasta levähtäkää vähän/ Heinäkuu

[Irene]

11. heinäkuuta.

Sinä suojaat armollasi niinkuin kilvellä. Ps. 5:13

Kuinka merkillinen ja ihmeellinen Herran armo onkaan!
Se ei ainoastaan lääkitse synnin lyömiä haavoja; se on myöskin kilpenä kaikkia pahan nuolia ja keihäitä vastaan.
Kuten kilpi suojaa soturia, niin Herra suojaa lastansa armollansa.
Ilman kilpeä soturi pian kaatuisi.
Ilman Herran varjelevaa armoa joutuisivat hänen lapsensaa pian paholaisen saaliiksi.
Herran oma on aina vihollismaassa.
Vaarat vaanivat silloinkin, kun hän luulee olevansa turvassa.
Sentähden hän ei koskaan saa luopua kilvestään.
Herra on itse luvannut seurata häntä hänen kilpensä kantajana.
Ja kun vaara on suurin, on hän suojaava meitä armollansa niinkuin kilvellä.
Jatka sentähden turvallisena matkaasi.
Hän suojaa sinua armollaan niinkuin kilvellä.

[Irene]

12. heinäkuuta.

Kristus tuli tulevaisen hyvän ylimmäiseksi papiksi, niin hän suuremman ja täydellisemmän majan kautta, joka ei ole käsillä tehty, se on: joka ei ole tätä luomakuntaa, meni, ei kauristen ja vasikkain veren kautta, vaan oman verensä kautta kerta kaikkiaan kaikkeinpyhimpään ja sai aikaan iankaikkisen lunastuksen. Hebr. 9:11,12

Kerta kaikkiaan!
Se aika oli ohi, jolloin oli uhrattava yhä uudelleen.
Niin suuri oli Kristus ylimmäisenä pappinamme, ja niin täydellinen oli hänen uhrinsa, että tuo yksi uhri ainiaaksi sai aikaan iankaikkisen lunastuksen.
Sillä uhri, jonka hän antoi, oli: hänen oma verensä!
Meidän nuhteeton ja virheetön uhrikaritsamme on teurastettu.
Ja sen veri on vuotanut kaikkeinpyhimpään.
Synti on sovitettu, tulevainen hyvä on hankittu koko runsaudessaan, ja iankaikkinen lunastus on saavutettu.
Jokainen, joka tahtoo, voi vapautua synnin syyllisyydestä ja paholaisen vallasta.
Lunastus on iankaikkinen ja se on voimassa kaikiksi ajoiksi, se on voimassa iäisyydessä Jumalan valtaistuimen edessä taivaallisessa ilmestysmajassa.
Lunastus on täydellinen - ei enää ole sellaista syntiä, jota ei voisi saada anteeksi, ei sellaista sidettä, jota ei voisi katkaista.
"Oi, Herra, tahdon riemuita sinun iankaikkisesta lunastuksestasi."

[Irene]

13. heinäkuuta.

Älä pelkää, sillä minä olen lunastanut sinut, minä olen sinut nimeltä kutsunut, sinä olet minun. Jes. 43:1.

"Sinä olet minun!"
Jumala itse niin sanoo.
Sanat ovat niin yksinkertaiset; niistä ei voi erehtyä.
Saat olla hänen!
Hänen omaisuuttansa!
Kuulua hänelle!
Hän ei voisi lausua yksinkertaisempia, ihanampia, rikkaampia, suloisempia sanoja.
"Sinä olet minun!"
Kutsunut sinut nimeltä!
Nämä sanat eivät siis ole persoonattomia, jollekin suurelle ihmisjoukolle puhuttuja, niin että kuka hyvänsä voi omistaa ne itselleen - yhdentekevää kuka.
Niin, kuka hyvänsä, joka uskoo, voi omaksua nämä sanat.
Mutta ei ole yhdentekevää, kuka sen tekee.
Hän on kutsunut sinut nimeltä.
Sinulle nämä sanat ovat tarkoitetut.
Juuri sinä olet hänen.
Sillä juuri, sinä olet ostettu.
"Minä olen lunastanut sinut."
Hänen omistusoikeutensa sinuun on varmalla pohjalla, se on kalliisti maksettu.
Hän on antanut henkensä lunastaakseen sinut.
Hänen uhrinsa ja hänen työnsä sinun puolestasi tekee tämän mahdolliseksi.
Sentähden: Älä pelkää!
Olet lunastettu, nimeltä kutsuttu.
Olet hänen.

[Irene]

14. heinäkuuta.

En minä ole tullut kutsumaan vanhurskaita, vaan syntisiä. Matt. 9:13.

Hän on siis tullut kutsumaan sinua!
Voitko niin ollen epäillä, että hän tahtoo olla tekemisissä kanssasi.
Koko hänen maailmaan tulonsa tarkoitus oli kutsua syntisiä.
Niin paljon hän heitä rakasti - niin hartaasti hän halusi tulla heille pelastukseksi.
Vanhurskaat hän jätti omaan rauhaansa.
Hänen täytyi niin tehdä.
Sillä he eivät tarvinneet häntä.
Todellisuudessa he eivät suinkaan olleet vanhurskaita.
Mutta he luulivat olevansa sellaisia.
He tulivat toimeen omillaan, olivat tyytyväisiä itseensä, jumalisuuteensa ja jumalanpalvelukseensa; he eivät tahtoneet kuulla puhuttavan siitä, että olivat syntisiä, jotka tarvitsivat pelastusta armosta.
Mutta köyhä syntisraukka - hän, jolla ei ollut mitään puolustusta - joka kärsi synnistään ja häpesi sitä - hän turvautui avuttomuudessaan Jeesukseen.
Eikä häntä koskaan heitetty ulos.
Sentähden: tule!
Hän on vielä sama kuin silloinkin: syntisten Vapahtaja.

[Irene]

15. heinäkuuta.

Herra, kaikki meidän tekomme olet sinä tehnyt. Jes. 26;12.

Varo ylpeyden syntiä!
Se on sinua lähempänä kuin aavistatkaan.
Oikeastaanhan sinulla ei ole minkäänlaista oikeutta saada kunniaa tai kiitosta.
Jos sinun elämäsi kautta on tapahtunut jotain hyvää tai suurta, on Herra itse tehnyt sen.
Se, mitä ihmiset sanovat sinun työksesi, on oikeastaan Jumalan työtä.
Sinä olet vain työase hänen kädessään samalla tavalla kuin lapio maamiehen kädessä.
Mitäpä kunniaa lapiolle annettaisiin?
Kaikki työsi on Jumala tehnyt.
Hänen aseensa on ollut huono.
Ehkäpä hän usein on aikonut heittää sen kädestään etsiäkseen paremman.
Mutta hän on kuitenkin jatkanut työtään.
Ja niin hän on tehnyt työnsä, huolimatta kehnosta aseestaan.
Sinun kunniasi ei ole suorittamasi työ.
Sinun kunniasi on se, että saat olla aseena hänen kädessään.

[Irene]

16. heinäkuuta.

Niinkuin kotka kiihottaa pesuettaan lentoon ja liitelee poikastensa suojana, niin hän levitti siipensä, otti hänet ja kantoi häntä sulillansa. 5. Moos. 32:11.

Pienen kotkanpoikasen on opittava lentämään.
Pesä on korkeitten kallioitten keskellä.
Joka puolella on pelottavia jyrkänteitä.Kuinka se uskaltaisikaan heittäytyä alas sellaiselta jyrkänteeltä!
Entäpä, jos siivet eivät kantaisikaan!
Sehän ei koskaan ole koetellut niitä.
Mutta kotkaemo "kiihottaa pesuettaan lentoon".
Se kiertelee pesän ympärillä kutsuen poikastaan koettelemaan siipiään.
Vihdoin poikanen uskaltaa yrittää.
Ja silloin se huomaa, että siivet todella kannattavat.
Ensimmäistä kertaa liitelee nyt kuilun yläpuolella.
Mutta sitten se väsyy.
Siivet pettävät.
Oi, kunpa taas olisi tuolla ylhäällä pesässä!
Mutta kotkaemo on valvonut poikasen lentoa.
Nyt se liitelee poikasen alle, levittää siipensä, ottaa sen ja kantaa sitä sulillansa.
Ja pieni väsynyt kotkanpoikanen lepää turvallisena emon voimakkailla siivillä.
Kotkanpoikanen olet sinä!
Älä pelkää kuilua!
Uskalla yrittää!
On eräs, joka valvoo lentoasi.
Jos väsyt, voit vain levollisesti vaipua alaspäin, vaikkapa tunnet ja näet kuilun allasi.
Jumala itse on tuleva avuksesi ja kantava sinut takaisin turvalliseen pesääsi.

[Irene]

17. heinäkuuta.

Jos hän vetäytyy pois, ei minun sieluni mielisty häneen. Hebr. 10: 38.

Varo vetäytymästä pois.
Sillä silloin ei Herra enään mielisty sinuun.
Kuinka armollinen Herra onkaan!
Hän ei vaadi meiltä määrättyjä aikaansaannoksia, tiettyä uskon, rakkauden ja katumuksen määrää, takeita siitä, että olemme rehellisiä ja tahdomme tehdä parannuksen.
Hän odottaa vain, että makaisimme hiljaa emmekä vetäytyisi pois.
Hän on itse luvannut tehdä kaiken muun; mutta hän ei voi sitä tehdä, niin kauan kun me olemme levottomiia, emmekä oikein uskalla antaa hänen vapaasti toimia.
Varsinkin silloin, kun hänen käsittelynsä tekee kipeätä, tartumme hänen käteensä, pitelemme siitä lujasti ja koetamme vetäytyä pois.
Ja niin jää Herran aloittama työ kesken.
Anna Herran tehdä työnsä!
Makaa hiljaa!
Anna hänen puhkaista kipeä paiseesi!
Anna hänen puhdistaa syvä haavasi!
Anna hänen itsensä sitoa haava!
- Älä vetäydy pois hänen rangaistuksensa, hänen lohdutuksensa, hänen rakkautensa alta!
Vain hän tietää, mikä sinulle on hyväksi.
Ja hän tahtoo vain parastasi.
Anna Jumalan vapaasti tehdä, mitä hän tahtoo.

[Irene]

18. heinäkuuta.

Hän on meidän rauhamme. Ef. 2:14

Kristityn rauha on ehdoton, sillä Kristus on meidän rauhamme.
Eivät sinun voittosi, ei sinun pyhityksesi, ei sinun katumuksesi ja kääntymyksesi, eivät sinun rukouksesi, eivät sinun sisälliset tuntemuksesi, ei , Kristus itse on sinun rauhasi.
Kaikki muu voi hävitä.
-Mitä kirkkaammin Hengen valo valaisee meidän kääntymystämme, pyhitystämme, rukouksiamme ja kaikkea muuta meissä itsessämme, sitä horjuvammaksi rauhamme käy.
Mutta mitä kirkkaammin Hengen valo valaisee Kristusta, sitä ihanammaksi ja järkkymättömämmäksi tulee kristityn rauha.
Kristuksen itsensä täytyisi ensin muuttua, ennenkuin meidän rauhamme voisi järkkyä.
Hänen työnsä täytyisi tuhoutua, ennenkuin meidän rauhamme voisi hävitä.
Kristuksen itsensä täytyisi siirtyä pois Jumalan valtaistuimelta, ennenkuin meidän rauhamme voisi häipyä.
Mutta sinne Jumalan oikealle puolelle on Kristus istuutunut ikuisiksi ajoiksi, ja sentähden rauhammekin on ikuinen, jos vain pysymme hänessä.
Pimeyden ja rauhattomuuden keskellä on kristityn rauha aina muuttumaton; sillä Kristus on meidän rauhamme.

[Irene]

19. heinäkuuta.

Unhottaako vaimo rintalapsensa, niin ettei hän armahda kohtunsa poikaa? Ja vaikka he unhottaisivatkin, minä en sinua unhota. Jes. 49:15

Kuten äiti hellii rintalasta, niin Herrakin armahtaa lapsiansa.
Äiti pitää luonnostaan huolta lapsestaan.
Pienokainen on osa hänestä itsestään.
Lapsen koko olemassaolo on riippuvainen äidistä.
Sentähden ei äiti voi unhottaa lastansa.
Mutta vaikka sellaistakin voisi ajatella mahdolliseksi - on aivan mahdotonta, että Jumala unhottaisi sinut.
Pienimmässäkin asiassa olet hänestä riippuvainen.
Jos hän unhottaisi sinut, olisit kuoleman oma.
Mutta Jumalan sydän kuohuu laupeudesta.
Hellemmin kuin äiti hoivaa lastansa, tahtoo Herra pitää huolta sinusta, kaikkina elämän päivinä.
Hän tekee sen "luonnostaan", ikuisen olemuksensa pakottamana.
"Vaikka he unhottaisivatkin, minä en sinua unhota."

[Irene]

20. heinäkuuta

Minä sanoin: "Sillä siitä asti ei minussa ole voimaa, tuskin enää henkeäkään. "Silloin kosketti minua jälleen se ihmisen muotoinen ja vahvisti minua. Ja hän sanoi: "Älä pelkää, sinä otollinen mies, rauha olkoon sinulle. Vahvistu! Vahvistu!" Ja hänen puhuessaan minulle minä vahvistuin. Dan.10:16-19

Rakas, uupunut sielu.
Tämä koskee sinua!
Sinä olet tuo otollinen mies!
Sinun tähtesi hän on antanut henkensä, - voitko siis epäillä, että olet otollinen!
Jos tänään Danielin tavoin tunnustat:
"Siitä asti ei minussa ole voimaa", tulee hän itse luoksesi, koskettaa sinua ja puhuu sinulle.
Ja niin voimakas hän on , että hänene kosketuksensa ja sanansa täyttävät sinut uudella voimalla, ja sinun täytyy Danielin tavoin sanoa:
"Ja hänen puhuessaan minulle minä vahvistuin."
Sentähden: Vahvistu! Vahvistu!