Kirjasta levähtäkää vähän/ Heinäkuu

[Irene]

Kirjasta levähtäkää vähän: Fredrik Wislöff

1. Heinäkuuta

Näin sanoo Herra: Kainolossa teitä kannetaan, ja polvilla pitäen teitä hyväillään. Niinkuin äiti lohduttaa lastansa, niin minä lohdutan teitä. Jes. 66:12,13

Kuten lapsi etsii suojaa äidin sylistä, niin etsii sieluni lohdutusta Jumalalta.
Jos lapsi voi väsyä leikistä, voi ihminen väsyä elämän taistelusta.
Elämä ei aina ole helppoa - siinä on monia sotkuisia vyyhtejä, monia kovia kolauksia ja tyrkkimisiä, paljon sydämettömyyttä ja kylmyyttä.
Monen monet ikävöivät ymmärtämystä ja rakkautta - mutta löytävät sitä sangen vähän.
Mutta Herran syli on avoin.
Sinne voi sielu paeta.
Kuten äiti nostaa lapsen syliinsä, lohduttaen ja hyväillen sitä, niin tekee taivaallinen Isämmekin niille, jotka tulevat hänen tykönsä.
Israelia oli rangaistu.
Nyt sitä oli lohdutettava.
Herran rangaistus ei kestä aina.
Sama käsi, joka äsken heilutti vitsaa, hyväilee ja lohdutaa nyt hellästi itkevää lasta.
Herra, anna minun tänään tuntea hyväilyäsi!

[Irene]

2.heinäkuuta.

Herra käy teidän edellänne, Israelin Jumala kulkee viimeisenä joukossanne (norj. raam. käänn.) Jes. 52:12.

Jumalan kansa vaeltaa vihollismaassa.
Vaarat ja hyökkäykset vaanivat sitä sekä edestä että takaa.
Ja kuitenkin he vaeltavat turvassa.
Sillä heidän edellään käy Herra itse, ja Israelin Jumala kulkee vimeisenä heidän joukossaan.
Ja kun kaikkivaltias itse on vartijana, ei mikään vihollinen voi saavuttaa heitä.
Samalla vaelluksella olet sinäkin.
Tänään sinun on kuljettava yksi taival matkallasi.
Älä unohda, että olet vihollismaassa.
Edessäsi vaanii vaaroja, ja pahan vihollisen sotajoukko voi hyökätä kimppuusi takaapäin.
Mutta sittenkin saat kulkea turvassa.
Sillä edelläsi käy Herra.
Hän kohtaa ensimmäisenä kaikki viholliset ja voittaa ne.
Ja takanasi käy Israelin Jumala; mikään paha, mikä on takanapäin, ei enää voi saavuttaa sinua.
Kunhan vain pysyt hyvin lähellä Herraasi.
Voitpa todellakin olla turvassa sellaisten vartijoitten välissä.
Sinähän kuljet Jumalan ympäröimänä.

[Irene]

3. heinäkuuta.

Jumala on herättänyt meidät yhdessä Kristuksen kanssa ja yhdessä hänen kanssaan asettanut meidät taivaallisiin Kristuksessa Jeesuksessa. Ef. 2:6.

Tämän hän on jo tehnyt.
Niin totta kuin olen Kristuksessa, on minut asetettu taivaallisiin hänen kanssaan.
Taivas ei ole vain jotain tulevaisuuteen kuuluvaa, vaan minä elän siinä nyt jo.
Siitä johtuu, että kristityn elämä on autuasta.
Maan päällä olen vieras ja muukalainen.
Olen ikäänkuin aina muuttamassa.
Taivaassa on kotini.
Se on varsinainen asuntoni jo maisen elämäni aikana.
Uskon kautta olen yhtä Kristuksen kanssa.
Olen kuollut hänen kanssaan.
Sen kautta olen päässyt osalliseksi hänen sovitustyöstään ja sen johdosta saanut syntini anteeksi.
Olen haudattu hänen kanssaan, jotta sen kautta vanha ihmiseni annettaisiin alttiiksi kuolemalle.
Olen noussut ylös hänen kanssaan ja sen kautta päässyt osalliseksi uuden elämän pyhittävästä voimasta.
Ja sitten minut on asetettu Kristuksen kanssa taivaallisiin ja olen siten päässyt osalliseksi hänen mittaamattomasta rikkaudestaan ja autuudestaan.
Kaikki, mikä on hänen, on myöskin minun.
Sitä elämää, jota hän elää, elän minäkin.
Vieläpä se kirkkauskin, joka häntä ympäröi, on minun.
Oi, kuinka sanomattoman rikas olenkaan!

[Irene]

4. heinäkuuta.

Ja maa oli autio ja tyhjä, ja pimeys oli syvyyden päällä, ja Jumalan Henki liikkui vetten päällä. 1 Moos. 1:2.

Näin alkaa maailman historia.
Mutta näin kuuluu myös monen ihmisen hengellinen historia.
Huolimatta "hakkailusta" ja huvituksista, huolimatta leikistä ja naurusta, on hänen maailmansa "autio ja tyhjä".
Se on oikeastaan vaan kaaosta, josta hän ei löydä pääsyä, ja hän tuntee aina olevansa syvyyden partaalla.
Mitä tuolla syvyydessä on, sitä hän ei tiedä, mutta jotakin sanoin kuvaamatonta ja hirvittävää siellä on.
"Pimeys on syvyyden päällä."
Mutta" Jumalan Henki liikkuu vetten päällä".
Ja missä Jumalan henki on, siellä on toivoa.
Sillä Hengen tehtävänä on luoda elämää ja valoa.
Levottomuus, jota tunnet elämäsi suuressa ja kolkossa tyhjyydessä, on Jumalan Hengen vaikutusta.
Hän ei jätä sinua rauhaan.
Epätoivon ja synnin syvyyteen hän tahtoo luoda valoa.
Ja sitten hän tahtoo näyttää sinulle toisen syvyyden.
Jumalan rajattoman armon.
Hän tahtoo viedä sinut Jeesuksen ristin juurelle ja näyttää sinulle hänen rakkautensa syvyyden.
"Syvä on se niinkuin meri, väkevä kuin kuolema."

[Irene]

5. heinäkuuta.

Te, jotka Jumalan voimasta uskon kautta varjellutte pelastukseen - - - 1. Piet. 1:5.

On niin paljon erilaista, mikä vetää meitä alaspäin - kaikki maailmallisuus ympärillämme ja sitten oman sydämemme pahuus.
Kiusaukset, huolet, vaikeudet, pahat ihmiset, surut ja pettymykset.
Jos minulla ei olisi mitään apua taakkojeni kantamisessa, niin sortuisin niiden alle.
Mutta sellainen apu on, Jumalan kiitos, olemassa ja todella riittävä apu:
Jumalan voima.
Hän on itse luvannut varjella minut.
Ja hän on pitänyt lupauksensa tähän päivään asti.
Olipa se, mikä vetää alas ja kiinnittää maailmaan, kuinka voimakasta tahansa, olkoonpa risti, jonka Jeesus itse on pannut hartioilleni, kuinka raskas tahansa, en kuitenkaan ole sortuva.
Sillä hänen voimansa varjelee minut.
"Uskon kautta", niin tässä sanotaan.
Uskolla ymmärretään tämä avuttoman pakenemista Jumalan turviin.
Se merkitsee sitä, että tunnustan oman heikkouteni ja luovun omasta voimastani.
Sillä silloin tulee osakseni Jumalan voima, kaikessa suuruudessaan.
"Niin, Herra, sinun voimasi kautta minä varjellun."

[Irene]

6. heinäkuuta.

David sanoi: "Mefiboset on syövä minun pöydässäni, niinkuin hän olisi kuninkaan poikia." Ja Mefiboset asui Jerusalemissa, koska hän aina söi kuninkaan pöydässä. Ja hän ontui kumpaakin jalkaansa. 2. Sam. 9:11-13

Tämä ei ole vain Mefibosetin historia.
Hengellisessä merkityksessä monet ovat kokeneet samaa.
Ontumista pidetään onnettomuutena.
Ja kuitenkin se koitui Mefibosetille onneksi.
Sillä siten hänet tehtiin kuninkaan omien poikien vertaiseksi ja hän sai aina syödä kuninkaan pöydässä.
Heikkoutesikin voi koitua sinulle onneksi.
Ilman sitä olisit ehkä lähtenyt kauas omille teillesi, kauas kuninkaan linnasta.
Nyt hän antaa sinulle samat oikeudet kuin omille pojilleen ja kutsuu sinua pöytäänsä syömään.
Kuinka armollinen tuo suuri kuninkaamme onkaan:
"Ja palvelijat menivät ulos teille ja kokosivat kaikki, keitä vain tapasivat, sekä pahat että hyvät, ja häähuone tuli täyteen pöytävieraita."(Matt. 22: 10).
Sellainenon kuningas!
Myöskin sinulle on tilaa hänen pöydässään.
Tänään!
Ja aina!

[Irene]

7. heinäkuuta.

Joka ei töitä tee, vaan uskoo häneen, joka vanhurskauttaa jumalattoman, sille luetaan hänen uskonsa vanhurskaudeksi. Room. 4:5.

Hän vanhurskauttaa jumalattomat!
Räikeämmin sitä ei olisi voinut sanoa.
Jumalaton julistetaan vanhurskaaksi ilman, että hän on tehnyt parannusta tai ilman hänessä on näkynyt mitään muuttuneen elämän merkkejä - vain siitä syystä, että hän uskoo.
Tuo jumalaton!
Mutta ihanammin sitä ei myöskään olisi voinut sanoa - jumalallisemmin , toivorikkaammin.
Jumalaton, hän, jolla ei ole mitään hyviä töitä, ei mitään sellaista, mikä kestäisi Jumalan silmien edessä, hänen, joka tutkii vaikuttimet ja mielenlaadunkin - tämä jumalaton syntinen julistetaan vapaaksi ja vanhurskaaksi.
Avuttomana ja hätääntyneenä hän turvautuu Jumalan armoon, ja silloin Kristuksen vanhurskaus verhoaa hänet.
Itse hän ei edes tiedä omistavansa sitä, mitä Raamattu nimittää uskoksi.
Mutta hän rukoilee avuttomana pelastusta.
Ja se on uskoa.
Ja niin hän myöskin on pelastettu.
Tuo jumalaton syntinen, jolla ei ole mitään hyviä töitä, hän seisoo vanhurskaana Jumalan edessä Kristuksen tähden.
Oi ihmeellistä armoa!

[Irene]

8. heinäkuuta.

Tuli on koetteleva, minkälainen kunkin teko on. Jos jonkun tekemä rakennus kestää, on hän saava palkan; mutta jos jonkun tekemä palaa, joutuu hän vahinkoon; mutta hän itse on pelastuva, kuitenkin ikäänkuin tulen läpi. 1. Kor. 3:13-15

Ajattele sitä vakavaa tulikoetta, jonka koeteltavaksi elämäntyösi kerran on joutuva.
Jos tänään vakavasti ja perusteellisesti tutkisit itseäsi, kävisi sinulle varmasti paremmin tuona päivänä.
Työn vaikuttimia sinun on tutkittava.
Sillä ne juuri ovat ratkaisevia.
Tarkoittaako työsi vain itseäsi - vaiko häntä?
Onko sen kannustimena Kristuksen rakkaus vaiko kunnianhimo?
Työskenteletkö ollaksesi Jumalalle mieliksi vai etsitkö ihmiskunniaa?
Täytyykö sinua ajaa työhön orjan ruoskalla - vai käytkö siihen lapsen alttiilla miellellä?
Kuinka täytyykään meidän kaikkien tätä ajatellessa huoata: Jumala, ole minulle syntiselle armollinen!
Jospa sentään tuona päivänä jäisi jäljelle jotakin, joka saisi palkkansa, koska sen vaikuttimena oli Kristuksen rakkaus.
Herra, anna minulle sinun mieltäsi!

[Irene]

9. heinäkuuta.

Erämaasta hän löysi hänet, autiosta, ulvovasta korvesta; hän otti hänet suojaansa ja hoitoonsa, varjeli häntä kuin silmäteräänsä. 5. Moos. 32:10.

Niin kävi Israelin - ja niin on käynyt myöskin sinun.
Hän löysi sinut autiosta korvesta.
Kuinka tyhjä olisikaan elämäsi ollut, ellei hän olisi löytänyt sinua!
Hän on muuttanut erämaasi kukkatarhaksi.
Ja sitten hän on suojellut sinua ja hoitanut sinua.
Niin tarkkaan valvoo hän elämääsi ja torjuu kaikki vaarat ja kaiken pahan, ettet edes tiedä kaikista niistä vaaroista, jotka sinua uhkaavat.
Hän valvoo jokaista askeltasi.
Hänen silmänsä seuraa aina sinua.
Sinusta on tullut kuin Jumalan silmäterä - kallein kohta mitä hänellä on - arin kohta, joka ei siedä pienintäkään rikkaa.
Hänen rakkautensa on kuin silmäluomi, joka sulkeutuu silmän ylle heti, kun pieninkin pölyhiukkanen lähestyy.
Kuinka onnellinen sentään oletkaan!
Ilman häntä olisit nyt hyljättynä autiossa korvessa.
Hän on rakkaudessaan tehnyt sinut omaksi silmäteräkseen.

[Irene]

10. heinäkuuta.

Jos minut uhrataankin tehdessäni alttaripalvelusta (norj. raam. käänn.), niin minä kuitenkin iloitsen. Fil. 2:17

Niin tulee jokaisen Herran palvelijan sanoa.
Hänen elämänsä on alttaripalvelusta.
Joka päivä hänen on seisottava Herran kasvojen edessä ja uhrattava päivittäiset uhrit.
Jokainen Jumalan lapsi on pantu palvelemaan.
Millaista työsi lieneekin, on se pyhä.
Se on sinun alttaripalvelustasi.
Mutta kaiken työsi keskellä sinun ei tule unohtaa tärkeintä uhria: omaa itseäsi.
Paavali sanoo itsestään, että hänet uhrataan tehdessään alttaripalvelusta.
Tämä uhri vasta antaa kaikille muille uhreille niiden arvon.
Voit palvella alttarin ääressä koko elämäsi ja uhrata kaiken, mitä sinulla on, mutta jollet rakkaudessa itse laskeudu uhrialttarille, ei mikään muu merkitse mitään.
Ajattele: sinun ei ainoastaan tule toimittaa alttaripalvelusta, vaan sinun itsesi tulee olla uhrina.
Silloin vasta voit todella iloita.