Kirjasta levähtäkää vähän: Fredrik Wislöff
Kirjoittaja Irene » 11.08.2014 09:14
11. elokuuta
Silloin Abram sanoi Lootille: "Älköön olko riitaa meidän välillämme, minun ja sinun, sillä olemmehan veljeksiä. Jos sinä menet vasemmalle, niin minä menen oikealle, tahi jos sinä menet oikealle, niin minä menen vasemmalle." 1. Moos.13:8,9
Tämän Herra tahtoo tänään sanoa sinulle: sille joka tahtoo olla Jumalan oma, on väärin ja arvotonta olla riidassa kenenkään ihmisen kanssa.
Koskipa riita sitten peniä tai suuria asioita.
Kristityllä on vain yksi tie tässä kohden: taipuminen.
Anna tuon toisen valita - oikea tai vasen - ja ota se, mikä jää jälelle.
Muista: tehän olette veljekset.
Nöyrry!
Jeesus, Jumalan poika on luopunut "Jumalan kaltaisuudesta" sinun tähtesi - etkö sinä sitten luopuisi jostakin pikkuasiasta hänen tähtensä?
"Kristuksen mieleen kuuluu kärsiminen silloinkin, kun teemme hyvää.
Todellista suuruutta osoittaa se , joka luopuu oikeudestaan.
Kristuksen askelissa kulkee se, joka vaikenee ja rakastaa, kun häntä panetellaan ja kiusataan.
Abramin tietä valaisi Herran siunaus. Hän sai sittenkin rikkaimman maan.
Jumalan iäinen rikkaus seuraa aina sitä, joka tahtoo uhrata jotakin toisen ihmisen hyväksi.
"Hiljaiset saavat periä maan."
Job 22:26 silloin on ilosi oleva Kaikkivaltiaassa, ja sinä nostat kasvosi Jumalan puoleen.
-
Irene
- Ylläpitäjä
-
- Viestit: 5767
- Liittynyt: 24.10.2013 09:02
Kirjoittaja Irene » 12.08.2014 09:05
12. elokuuta.
Murheellisina, mutta aina iloisina, köyhinä, mutta kuitenkin monia rikkaiksi tekevinä, mitään omistamatta, mutta kuitenkin omistaen kaiken. 2. Kor.6:10.
Jokaisen tosi kristityn sydämessä vallitsee omituinen kaksinaisuus.
Moni käy tuntiessaan tämän masentuneeksi, melkeinpä epätoivoiseksi sen johdosta ja epäilee koko hengellisen elämänsä aitoutta.
Sana, jonka rehellinen sielu helposti omistaa itselleen tuntiessaan tämän kaksinaisuuden, on teeskentely.
Mutta lakkaa sellaisesta itsesyyttelystä!
Se ei ole oikein.
Jokaisen kristityn elämässä on tämä tunne.
Pelkää pikemminkin sitä päivää, jolloin se häviää.
Kristitty tuntee aina nämä kolme asiaa:
Hän on murheellinen - hän on köyhä - hän ei omista mitään.
Mutta Jumala sanoo hänestä juuri silloin:
Hän on aina iloinen - hän on monia rikkaiksi tekevä - hän omistaa kaiken.
Mitä syvemmälle joudut murheessasi ja köyhyydessäsi, sitä autuaammaksi ja rikkaammaksi tulet.
Mitä köyhemmäksi tunnet itsesi, sitä useampia teet rikkaiksi.
Sillä pieniä ja nöyriä ihmisiä Jumala parhaiten voi käyttää.
Ja kun pääset niin pitkälle, ettet omista mitään, omistat oikeastaan kaikki.
Sellaista on kristityn elämä.
Job 22:26 silloin on ilosi oleva Kaikkivaltiaassa, ja sinä nostat kasvosi Jumalan puoleen.
-
Irene
- Ylläpitäjä
-
- Viestit: 5767
- Liittynyt: 24.10.2013 09:02
Kirjoittaja Irene » 13.08.2014 18:11
13. elokuuta.
Hänen tulee kasvaa, mutta minun vähetä. Joh. 3:30.
Edellinen on mahdotonta ilman jälkimmäistä.
Jokainen Jumalan lapsi tahtoo mielellään, että Kristus tulee hänelle suureksi; mutta harvat tahtovat itse tulla pieniksi ja vähäisiksi.
Mutta jollemme me vähene, ei hän kasva.
Niin kauan kuin on vain kysymys sanoista ja hurskaasta, nöyrästä puheesta, on tämä sana meille rakas.
Rukoilemmekin ehkä usein sitä.
Mutta kun saamme rukoukseemme vastauksen ja sana alkaa käydä toteen meidän kohdallamme, vetäydymme usein pois ja peruutamme rukouksemme.
Kukapa todella tahtoo tulla pieneksi?
Kuka sietää sitä, että hänet syrjäytetään, jopa unohdetaan?
Kuka uskaltaa nähdä itsensä sellaisena kun hän todella on, nähdä kunnianhimonsa, itsekkyytensä, epäpuhtautensa, rakkauden puutteensa?
Nähdä, että hän on läpikotaisin paha; että hyvääkin tehdessä vaikuttimet ovat "oman minän" turmelemia.
Mutta vasta sitten, kun näemme tämän, tulee Jeesus suureksi.
Ja kuta enemmän tästä kaikesta näemme, sitä suuremmaksi hän tulee.
Uskallatko nyt rukoilla tämän rukouksen?
Job 22:26 silloin on ilosi oleva Kaikkivaltiaassa, ja sinä nostat kasvosi Jumalan puoleen.
-
Irene
- Ylläpitäjä
-
- Viestit: 5767
- Liittynyt: 24.10.2013 09:02
Kirjoittaja Irene » 15.08.2014 08:24
15. elokuuta.
Sen tähden tulee meidän sitä tarkemmin ottaa vaari siitä, mitä olemme kuulleet, ettemme vain kulkeutuisi sen ohitse. Hebr. 2:1
Kulkeutuminen käy itsestään.
Tarvitsee vain jättäytyä virran vietäväksi.
Toisin sanoen: meidän ei tarvitse tehdä mitään kulkeutuaksemme.
Tässä puhutaa siitä, mitä olemme kuulleet lapsuudestamme asti ja tähän päivään saakka.
Kuulleet ja lukeneet.
Ja sitä on paljon.
Suunnattoman paljon.
Mutta kaikesta tästä ei ole meille mitään hyötyä - päinvastoin se kerran on syyttävä ja tuomitseva meitä - jollemme ole ottaneet vaaria siitä.
Elämän virta on väkevä.
Ja se vie poispäin Jumalasta ja kaikesta, mitä olemme kuulleet.
Mutta me olemme keveitä ja joudumme helposti virran vietäviksi.
Sentähden on meidän saatava myös kiinnekohta, jottei virta veisi meitä.
Ja tuo luja kiinnekohta on juuri se Jumalan sana, mitä olemme kuulleet.
Usko sana!
Elä sanasta!
Anna sen, mitä Jumala puhuu sinulle Raamatusta, tulla elämäsi kiinteäksi pisteeksi, että pelastuisit kulkemasta virran mukana.
"Ota vaari siitä, mitä olet kuullut, ettet vain kulkeutuisi sen ohi."
Job 22:26 silloin on ilosi oleva Kaikkivaltiaassa, ja sinä nostat kasvosi Jumalan puoleen.
-
Irene
- Ylläpitäjä
-
- Viestit: 5767
- Liittynyt: 24.10.2013 09:02
Kirjoittaja Irene » 17.08.2014 09:46
17. elokuuta.
Kiittäkää Herraa, sillä hän on hyvä, sillä hänen armonsa pysyy iankaikksesti. Ps. 136:1.
Psalmissa 136 on 26 jaetta.
Jokaisessa on oma sisällyksensä; mutta ne päättyvät kaikki sanoihin; Hänen armonsa pysyy iankaikkisesti.
Jokainen elämäsi päiväkin on kuin runon säkeistö.
Mutta kaikki nämä säkeistöt päättyvät noihin samoihin sanoihin: Hänen armonsa pysyy iankaikkisesti.
Psalmissa 136 puhutaan Israelin historiasta, vhollisista, sodasta,kuolemasta, erämaavaelluksesta, alituisesti vaihtelevista olosuhteista uusine vaaroineen ja uusine vihollisineen.
Mutta aina uudelleen sanotaan: Herran armo pysyy iankaikkisesti.
Ihmiselämäkin vaihtelee.
Joka päivä tuo tullessaan jotakin uutta.
Jos olemme selviytyneet jostakin vaikeudesta, odottaa meitä aikanaan toinen.
Mutta yksi on aivan varmaa: Jumalan armo pysyy.
Jumalan armo on ainoa asia elämässäni, joka ei vaihtele.
Kuten kaikki joet lopulta juoksevat mereen, niin päättyvät kristityn kaikki päivät Jumalan armoon.
Sentähden: Kiittäkää Herraa!
Sillä hän on hyvä.
Job 22:26 silloin on ilosi oleva Kaikkivaltiaassa, ja sinä nostat kasvosi Jumalan puoleen.
-
Irene
- Ylläpitäjä
-
- Viestit: 5767
- Liittynyt: 24.10.2013 09:02
Kirjoittaja Irene » 20.08.2014 08:13
20. elokuuta.
Hän masensi heidän sydämensä kärsimyksellä. Ps. 107:12.
Ihmissydän ja ihmismieli voi olla kovempi kuin mikään metalli.
Mutta Jumalan viisas ja rakastava tahto ei pääse toteutumaan, ennenkuin tämä kovuus on masennettu.
Kristityssäkin ihmisessä on paljon ylpeätä ja murtumatonta, niin että Jumalan lapsi tosin rukoilee, että Jumala nöyryyttäisi häntä ja että Jumalan tahto tapahtuisi, mutta kun Herra sitten alkaa täyttää tuota rukousta, vetäytyy sielu pois ja syyttää Jumalaa hänen menettelystään.
Sentähden Jumalan täytyy menetellä kovakouraisesti.
Jos kova, itsepäinen rautatahto on masennettava, täytyy sen joutua tuleen.
Usein pitkäksi aikaa.
Kärsimyksen tulen täytyy tehdä rauta hehkuvaksi ja pehmeäksi, sillä vasta silloin suuri Mestari voi taivuttaa ja muovailla metallinsa tahtonsa mukaisesti ja painaa kuvansa siihen.
Sinä tarvitset Jumalan kuritusta.
Jumalan lähettämä kärsimys on vastaus rukoukseesi, kun olet pyytänyt hänen siunaustaan.
Tuli, joka polttaa ja tuottaa tuskaa, on oikeastaan Jumalan rakkauden liekki.
Anna sen vain polttaa!
Jätä sydämesi suuren Mestarin käsiin.
Tarvitset kärsimystä, jotta sydämesi tulisi taivutetuksi.
Job 22:26 silloin on ilosi oleva Kaikkivaltiaassa, ja sinä nostat kasvosi Jumalan puoleen.
-
Irene
- Ylläpitäjä
-
- Viestit: 5767
- Liittynyt: 24.10.2013 09:02
Paluu Levähtäkää vähän
Paikallaolijat
Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa