Kirjasta levähtäkää vähän/ Syyskuu

Kirjasta levähtäkää vähän: Fredrik Wislöff

Kirjasta levähtäkää vähän/ Syyskuu

ViestiKirjoittaja Irene » 01.09.2014 08:42

      Kuva


      Kirjasta levähtäkää vähän: Fredrik Wislöff
        Kuva

    1. Syyskuuta.

    Etten niin erinomaisten ilmestysten tähden ylpeilisi, on minulle annettu lihaani pistin, saatanan enkeli, rusikoimaan minua, etten ylpeilisi. 2. Kor.12:7

    Kuinka vaikeata Jumalan onkaan pitää meitä nöyrinä.
    Tarvitaan niin vähän tekemään meitä suuriksi; mutta usein tarvitaan paljon pitämään meitä pieninä.
    Vieläpä Jumalan antama siunaus, ihana kokemus, erikoinen armo voi tehdä meidät ylpeiksi.
    Ja kun voimme ylpeillä siitä, mikä on armoa, osoittaa se parhaiten, miten turmeltu meidän luonteemme on.
    Mutta Jumala ei hylkää meitä.
    Hän hoitaa meitä armollaan ja viisaudellaan.
    Hän tarttuu toisinaan kovakouraisesti meihin.
    Itse saatanankin on oltava hänen aseenaan nöyryyttämässä meitä.
    Hän antaa pistimen lihaamme vaivaamaan meitä.
    Hän antaa meidän tuntea heikkoutemme ja mitättömyytemme, ja vaikkakin rukoilemme vapautusta siitä, antaa hän nöyryytyksen jatkua.
    Sillä sen kautta hän tahtoo antaa meille todellisen siunauksen: armon.
    Niin, ja hän tahtoo näyttää meille, että hänen armossaan on meille kyllin.
    Ja että vain ollessasi heikko, olet väkevä.
    Sentähden: älä masennu, vaikka pistin vaivaa sinua.
    Sen täytyy tapahtua, jotta pysyisit pienenä.
Kuva

Job 22:26 silloin on ilosi oleva Kaikkivaltiaassa, ja sinä nostat kasvosi Jumalan puoleen.
Avatar
Irene
Ylläpitäjä
 
Viestit: 5748
Liittynyt: 24.10.2013 09:02

Re: Kirjasta levähtäkää vähän/ Syyskuu

ViestiKirjoittaja Irene » 02.09.2014 07:35

      Kuva

    2. syyskuuta.

    Mikä on ihminen, että sinä häntä muistat, tai ihmisen poika, että pidät hänestä huolen? Hebr. 2:6

    Näin täytyy sydämeni todella usein kysyä
    Varsinkin tuntiessani mitättömyyteni ja syntini.
    Mikä on ihminen?
    Rahtunen tomua, missä on henki ja mistä henki jonakin päivänä lähtee, jolloin ruumis taas on vain tomua, joka maatuu maaksi.
    Mikä on ihminen?
    Joukko viettejä ja pahoja haluja - "minä", jota kukaan ei näe, mutta jonka olemassa olon kaikki kuitenkin tuntevat, "minä", joka häikäilemättömästi rynnistää eteenpäin työntäen muita tieltään saadakseen itse paikan auringossa, ja joka sitten viimein kaikkien muiden kanssa joutuu synkkään varjoon odottamaan lopullista pimeyttä.
    Mikä on ihminen?
    Elämä, joka hapuilee ja etsii - joka taistelee ja kärsii ja kuolee.
    Niin, mikä on ihminen, että sinä häntä muistat?
    Että sinä kruunaat tomun lapsen katoamattomuudella ja viet hänet ikuiseen elämään.
    Että sinä annat synnit anteeksi ja kohotat hänet autuaalliseen elämään yhteydessäsi.
    Että sinä annat hapuilevan löytää.
    Että sinä talutat hänet elämän läpi ja annat vanhurskautesi auringon paistaa hänelle.
    Herra, mikäpä minä olen, että sinä minua muistat?
    Mitään en niin vähän ole ansainnut.
    Mikään ei tee minua niin autuaaksi.
Kuva

Job 22:26 silloin on ilosi oleva Kaikkivaltiaassa, ja sinä nostat kasvosi Jumalan puoleen.
Avatar
Irene
Ylläpitäjä
 
Viestit: 5748
Liittynyt: 24.10.2013 09:02

Re: Kirjasta levähtäkää vähän/ Syyskuu

ViestiKirjoittaja Irene » 03.09.2014 08:35

      Kuva

    3. syyskuuta.

    Kuinka te voisitte uskoa,te, jotka otatte vastaan kunniaa toinen toisiltanne? Joh.5:44

    Jokainen ihminen on luonnostaan kunnianhimoinen.
    Ketäpä ei hmisten kiitos miellyttäisi?
    Me torjumme sen "nöyrästi" luotamme ja tunnemme mielihyvää sekä noiden kiittävien sanojen että oman vaatimattomuutemme tähden.
    Sydämestämme myönnämme hänen, joka meitä kiittää, olevan oikeassa, ja painamme kaiken tämän mieleemme.
    Jos näin olemme riippuvaisia ihmisten kunniasta ja kiitoksesta, tekee se meidät pieniksi.
    Tulemme silloin niin helposti ihmisten orjiksi.
    Sanoissa ja menettelytavoissa tulemme epäitsenäisiksi.
    Ja meidän täytyy aina ottaa huomioon, miten ihmiset meitä arvostelevat ja mitä he tästä pitävät.
    Ja niin menetämme persoonallisuutemme, ja meidän olemuksemme tulee helposti epäaidoksi.
    Kunnianhimo on uskon esteenä, sanoo Jeesus.
    Uskolla on vain yksi kohde, yksi päämäärä: Kristus.
    Hänen kunniansa ja hänen tuomionsa ovat ainoat ratkaisevat sille, joka uskoo.
    Hänen ei tarvitse ottaa huomioon mitään sivuseikkoja.
    Hän ei tavoittele mitään itselleen, vaan kaikkea Kristukselle.
    Ihmisten tuomion ja kunnian täytyy väistyä hänen edestään, josta on tullut uskon ja koko elämän suuri päämäärä, nim. Kristuksen.
    Missä usko saa elää, siellä täytyy kunnianhimon kuolla.
Kuva

Job 22:26 silloin on ilosi oleva Kaikkivaltiaassa, ja sinä nostat kasvosi Jumalan puoleen.
Avatar
Irene
Ylläpitäjä
 
Viestit: 5748
Liittynyt: 24.10.2013 09:02

Re: Kirjasta levähtäkää vähän/ Syyskuu

ViestiKirjoittaja Irene » 04.09.2014 08:31

      Kuva

    4. syyskuuta.

    Sen, joka ei synnistä tiennyt, hän meidän tähtemme teki synniksi, että me hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi. 2. Kor. 5:21.

    Mikä salaperäinen arvoitus!
    Että hänet tehtiin "synniksi" - kuka voi selittää. mitä siihen sanaan sisältyy?
    Jos sanottaisiin, että hänet tehtiin "syntiseksi" tai että häntä kohdeltiin "syntisenä", niin voisimme sen ymmärtää.
    Mutta: synniksi!
    Ja tämä koskee häntä, "joka ei synnistä tiennyt".
    Häntä, joka oli pyhä, joka iäisyydestä oli Jumala, viatonta ja puhdasta - hänet tehtiin synniksi.
    Hän kokoaa itseensä kaikkien aikojen synnit ja samastaa itsensä niiden kanssa.
    Hän on ennen muita kirottu ja kuolee sentähden kirottujen kuoleman kirouksen puussa.
    Hän on ennen muita syntinen - niin, hän on itse synti: hänen päällään lepää Jumalan koko viha, ja hänen täytyy kuolla syntisen kuolema kaikkien syntisten puolesta!
    Kaikkien syntisten puolesta - niin, siinä on tämän arvoituksen käsittämätön ihanuus!
    Silloinhan syntinen on vapaa.
    Hänessä tulemme Jumalan vanhurskaudeksi.
    Hän, tuo pyhä, tehtiin synniksi!
    Sentähden tulen minä, syntinen, hänessä pyhäksi.
Kuva

Job 22:26 silloin on ilosi oleva Kaikkivaltiaassa, ja sinä nostat kasvosi Jumalan puoleen.
Avatar
Irene
Ylläpitäjä
 
Viestit: 5748
Liittynyt: 24.10.2013 09:02

Re: Kirjasta levähtäkää vähän/ Syyskuu

ViestiKirjoittaja Irene » 05.09.2014 15:37

      Kuva

    5. syyskuuta.

    Heidän armahtajansa johdattaa heitä ja vie heidät vesilähteille. Jes. 49:10.

    On niin lohdullista, kun Jumalaa nimitetään meidän armahtajaksemme.
    Siihen sanaan sisältyy hellää sääliä, sydämellistä rakkautta ja uskollista armoa.
    Tästä armahtajasta sanotaan, että hän johdattaa meitä.
    Jumala ei ole mikään orjanomistaja, joka ajaisi meitä edellään - ehkäpä ihan ruoskaniskuin.
    Älkäämme siis mekään olko kuin orjat, jotka ponnistelevat vastaan eivätkä tahdo mennä sinne, minne Jumala meitä johdattaa - koskapa pelkäämme joutuvamme johonkin onnettomuuteen.
    Kun kerran meidän armahtajamme meitä johdattaa, pitäisi meidän kulkea iloiten.
    Hän tietää parhaiten, mitä tarvitsemme, ja hän parhaiten tuntee tien.
    Jos Jumala todella on armahtajamme, ovat kaikki hänen tiensä armoa ja hyvyyttä.
    Ja sitten hän aina tahtoo johdattaa meidät vesilähteille.
    Sinä et ole uupuva tielle.
    Jumala on johdattava sinut raikkaalle, pulppuavalle lähteelle.
    Siellä voit sammuttaa janosi, juoda voimaa ja iloa.
    Ja sitten uusin voimin jatkaa vaellustasi.
Kuva

Job 22:26 silloin on ilosi oleva Kaikkivaltiaassa, ja sinä nostat kasvosi Jumalan puoleen.
Avatar
Irene
Ylläpitäjä
 
Viestit: 5748
Liittynyt: 24.10.2013 09:02

Re: Kirjasta levähtäkää vähän/ Syyskuu

ViestiKirjoittaja Irene » 08.09.2014 08:41

      Kuva

    6. syyskuuta.

    Ja hän puhui heille vertauksen siitä, että heidän tuli aina rukoilla eikä väsyä. Luuk. 18:1.

    Ja sitten hän kertoi vertauksen väärästä tuomarista ja vääryyttä kärsineestä leskestä.
    Ja se päättyy näihin sanoihin:
    "Eikö sitten Jumala toimittaisi oikeutta valituillensa, jotka häntä yötä päivää avuksi huutavat, ja viivyttäisikö hän heiltä apuansa?
    Minä sanon teille: Hän toimittaa heille oikeuden pian" (jakeet7,8).
    Kuulostaa niin ristiriitaiselta, kun sanotaan:
    Sielusta: rukoilee aina ja on väsymäisillään (jae1).
    Jumalasta: hän ei viivytä heiltä apuansa (jae7).
    Sielusta: avuksi huutaa häntä yötä päivää (jae7).
    Jumalasta: hän toimittaa heille oikeuden pian (jae 8).
    Sellainen on Jumala.
    Hän palaa auttamisen halusta.
    Mutta toisinaan hänen täytyy odottaa.
    Ehkäpä hän siitä kärsii enemmän kuin rukoileva sielu.
    Mutta ole varma siitä: niin pian, kuin hän voi, kun aika on tullut, kun odotusaika on opettanut sinulle sen, mitä sinun tuli oppia, on hän pian toimittava sinulle oikeuden.
    Ei hän viivytä sinulta apuansa.
    Rakas sielu: rukoile äläkä väsy!
Kuva

Job 22:26 silloin on ilosi oleva Kaikkivaltiaassa, ja sinä nostat kasvosi Jumalan puoleen.
Avatar
Irene
Ylläpitäjä
 
Viestit: 5748
Liittynyt: 24.10.2013 09:02

Re: Kirjasta levähtäkää vähän/ Syyskuu

ViestiKirjoittaja Irene » 08.09.2014 08:43

      Kuva

    7.syyskuuta.

    Hänen täyteydestään me kaikki olemme saaneet, ja armoa armon päälle. Joh.1:16

    "Jumalan täyteys" - itse tuossa sanonnassa on jotakin arvoituksellista.
    On aivan kuin meidän ihmetellen täytyisi kysyä: mitä Jumalassa oikeastaan on?
    Ja sana vastaa: Jumala on täynnä armoa.
    Hänessä, iäisessä, äärettömässä, absoluuttisessa on rajaton armon täyteys.
    Hänessä on armoa armon pällä.
    Jumala on rakkuden ja armon rannaton valtameri.
    Minä taas olen täynnä syntiä!
    Minä ihmisraukka!
    Minussa on syntiä synnin päällä.
    Mikä hirvittävä täyteys!
    Mutta silloin usko omistaa tämän ihanan evankeliumin: silloinhan Jumala kuuluu juuri minulle.
    Armonhan täytyy olla jollekin tarkoitettu.
    Eihän se ole armoa, ennenkuin se joutuu kosketuksiin syntisen kanssa.
    Ja jos hän on täynnä armoa ja minä täynnä syntiä, silloinhan hän on Jumala, joka soveltuu juuri minulle.
    Hänessä on armoa armon päällä.
    Minussa on syntiä synnin päällä.
    Hän on Vapahtaja.
    Minä olen syntinen.
    Me kohtaamme toisemme.
    Kaiken syntini upotan hänen armonsa täyteyteen.
    Enkä sitten milloinkaan enään näe sitä.
Kuva

Job 22:26 silloin on ilosi oleva Kaikkivaltiaassa, ja sinä nostat kasvosi Jumalan puoleen.
Avatar
Irene
Ylläpitäjä
 
Viestit: 5748
Liittynyt: 24.10.2013 09:02

Re: Kirjasta levähtäkää vähän/ Syyskuu

ViestiKirjoittaja Irene » 08.09.2014 08:46

      Kuva

    8. syyskuuta.

    Hän seisoo köyhän oikealla puolella, pelastaakseen hänet niistä, jotka hänet tuomitsevat. Ps.109:31.

    Herra, minä olen köyhä.
    Kun oikein ajattelen asemaani ja tarkastan tilejäni, silloin vasta huomaan, kuinka köyhä olen.
    Kun sekä uskoni että rakkauteni, rukoukseni ja kokemukseni, työni ja tekoni joutuvat sinun Henkesi valoon, silloin häpeän.
    Ja silloin tulen niin sanomattoman köyhäksi.
    Monet äänet silloin tahtovat tuomita minut.
    Sillä olenhan ansainnut tuomion.
    Sydämeni vastaa: amen kaikkiin kadotustuomioihin.
    Mutta sinä et sano "amen" niihin.
    Sinä asetut vierelleni ja rupeat takaajakseni.
    Oi, sinä uskollinen Vapahtaja!
    Kallis välimieheni!
    Kiitos, että tämä on totta:
    "Sinä seisot köyhän oikealla puolella, pelastaakseen hänet niistä, jotka hänet tuomitsevat."
    Sillä silloin seisot minunkin oikealla puolellani.
    Silloin täytyy kaikkien kadotustuomioitten vaieta.
    Sillä sinä vapautat minut ja otat kantaaksesi minun tuomioni.
    Sinun vanhurskautesi luetaan minulle.
    Sinun rikkautesi on minun.
    Kiitos, että sinä seisot köyhän oikealla puolella.
    Herra, älä hylkää minua!

Kuva

Job 22:26 silloin on ilosi oleva Kaikkivaltiaassa, ja sinä nostat kasvosi Jumalan puoleen.
Avatar
Irene
Ylläpitäjä
 
Viestit: 5748
Liittynyt: 24.10.2013 09:02

Re: Kirjasta levähtäkää vähän/ Syyskuu

ViestiKirjoittaja Irene » 09.09.2014 08:21

      Kuva

    9. syyskuuta.

    Autuaat ne, joiden rikokset ovat anteeksi annetut ja joiden synnit ovat peitetyt! Autuas se mies, jolle Herra ei lue syntiä! Room. 4:7,8. (Ps 32:1,2)

    Täytyyhän hänen toki olla autuas!
    Sillä mikään ei niin tuota tuskaa kuin synti.
    Mikään ei tee ihmistä niin tyhjäksi ja onnettomaksi, mikään ei häntä niin alenna ja tee arvottomaksi kuin synnin tekeminen.
    Eikä mikään niin voi painaa ja vaivata ihmisen mieltä kuin rikos.
    Mutta synti siis voidaan antaa anteeksi.
    Ansiotta.
    Armosta.
    Sulasta rakkaudesta.
    Kristuksen tähden.
    Kun vain syntinen vilpittömästi rukouksessa kääntyy hänen puoleensa.
    Silloin Jumalan vastaus kuuluu: autuas!
    Rikokset annetaan anteeksi!
    Synnit ovat peitetyt!
    Pahoja tekoja ei lueta hänelle!
    Rauhattomuus vaihtuu rauhaan.
    Tunnontuskien tilalle tulee kiitos.
    Tyhjyys katoaa, kun sydämen täyttää pyhä ilo.
    Kaiken tuskan täytyy väistyä taivaallisen autuuden ja sanomattoman rauhan tieltä.
Kuva

Job 22:26 silloin on ilosi oleva Kaikkivaltiaassa, ja sinä nostat kasvosi Jumalan puoleen.
Avatar
Irene
Ylläpitäjä
 
Viestit: 5748
Liittynyt: 24.10.2013 09:02

Re: Kirjasta levähtäkää vähän/ Syyskuu

ViestiKirjoittaja Irene » 10.09.2014 07:39

      Kuva

    10. syyskuuta.

    Nyt minä iloitsen kärsiessäni teidän tähtenne, ja mikä vielä puuttuu Kristuksen ahdistuksista, sen minä täytän lihassani. Kol. 1:24.

    Puuttuuko vielä jotakin Kristuksen kärsimyksistä?
    Jeesuksen sovituskärsimys on lopullinen.
    Viimeinenkin pisara on pudonnut hänen kärsimysmaljaansa.
    Ja malja on tyhjennetty.
    "Se on täytetty!"
    Mutta Herran seurakuntakin on kutsuttu kärsimään.
    Jokainen hänen lapsistaan saa tuntea hänen kärsimystensä osallisuutta.
    Joka päivä näemme niitä, jotka ovat vieraita Jumalalle.
    Ja sitten tiedämme, on miljoonia sellaisia, joita emme näe, jotka elävät pimeydessä ja jumalattomuudessa.
    Ja tätä rakkaus ei voi nähdä ja tietää tuntematta tuskaa.
    Kristityn, joka on saanut jotakin Kristuksen mielestä ja paimenrakkaudesta, pitäisi öin päivin tuntea rakkauden myötäkärsimistä pelastumattoman maailman kanssa.
    Mutta siten täyttyy uusi kärsimysmalja.
    Malja, jonka pitää täyttyä, ennenkuin se vuotaa yli reunojen tuoden pelastuksen maailmalle.
    Jos Jumalan kansa ei tahdo kärsiä Kristuksen kanssa, ei maailma saa kokea pelastusta.
    Puuttuu vielä jotakin Kristuksen ahdistuksista.
    Tahdotko sinä olla mukana täyttämässä sitä, mikä vielä puuttuu?
Kuva

Job 22:26 silloin on ilosi oleva Kaikkivaltiaassa, ja sinä nostat kasvosi Jumalan puoleen.
Avatar
Irene
Ylläpitäjä
 
Viestit: 5748
Liittynyt: 24.10.2013 09:02

Seuraava

Paluu Levähtäkää vähän

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa