Kirjasta levähtäkää vähän: Fredrik Wislöff
Kirjoittaja Irene » 11.09.2014 08:16
11. syyskuuta.
"Mene sinun poikasi elää". Ja mies uskoi sanan, jonka Jeesus sanoi hänelle, ja meni. Joh. 4:50.
Miehellä oli vain Jeesuksen sana; mutta se riitti.
Mies uskoi sanan, jonka Jeesus sanoi, ja meni.
Hänellä ei ollut mitään todistusta - ei mitään näkyvää taetta siitä, että tämä oli totta - ehkei edes mitään sisäistä tuntemusta siitä, että poika oli parantunut.
Hän ei tarvinnut muuta, hän ei etsinyt muuta.
Kun Jeesus oli sen sanonut, oli se niin.
Jeesuksen sanaan hän luotti enemmän kuin kaikkiin ulkonaisiin todistuksiin ja sisällisiin tuntemuksiin.
Ehkäpä epäilys kotimatkalla kuiskasi hänen korvaansa:
"Asia ei sittenkään voi olla niin; ajattele, kuinka sairas poika oli, ihan kuolemaisillaan.
Tämä on vain kuvittelua; kun tulet kotiin, tapaat poikasi kuolleena."
Mutta silloin hän varmaankin päättäväisesti torjui epäilyksen luotaan ja vastasi:
"Ei, ei!
Poikani elää!
Jeesus on sen sanonut"
Ja sitten hän uskoi.
Ja kulki edelleen.
Ja tuli kotiin - terveen pojan luo.
Mikään ei ole niin varmaa ja luotettavaa kuin se, mitä Jeesus on sanonut.
Sisäiset tuntemuksesi vaihtelevat.
Jokainen ulkonainen todistus voi kadota.
Mutta mitä Jeesus on sanonut, se pysyy.
Ja se tapahtuu.
Usko tämä!
Job 22:26 silloin on ilosi oleva Kaikkivaltiaassa, ja sinä nostat kasvosi Jumalan puoleen.
-
Irene
- Ylläpitäjä
-
- Viestit: 5748
- Liittynyt: 24.10.2013 09:02
Kirjoittaja Irene » 13.09.2014 08:56
13. syyskuuta.
Sitä, joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos. Joh. 6:37.
Mikä ihana kutsu!
Mutta samalla - mikä nöyryyttävä tuomio!
Jeesuksella olisi siis todella ollut syytä heittää minut ulos; muutoinhan hänen ei oli tarvinnut sanoa näin.
Niin kurja syntinen minä olen - niin vastenmielinen ja inhottava, että olisin ansainnut, että Vapahtajani heittäisi minut ulos.
Mutta sitä ihanampi on kutsu - vakuutus:
"Sitä, joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos."
"Sitä joka tulee", sanotaan.
Ei mitään ehtoja, ei mitään sielunerittelyä!
Ainoastaan: tule!
Syli on avoin!
Se on täynnä anteeksiantoa, rauhaa, iloa ja voimaa!
Tule sinäkin!
Tule juuri nyt!
Niin, Herra!
Minä tulen!
Tulen ja tuon sinulle syntini, tappioni, kurjuuteni, syntisen lihani, pettymykseni, vaikeuteni, työni, väsymykseni, huoleni, rakkaani, itseni ruumiineni, sieluineni.
Kiitos, Herra, sinä et ole heittävä minua ulos.
Job 22:26 silloin on ilosi oleva Kaikkivaltiaassa, ja sinä nostat kasvosi Jumalan puoleen.
-
Irene
- Ylläpitäjä
-
- Viestit: 5748
- Liittynyt: 24.10.2013 09:02
Kirjoittaja Irene » 15.09.2014 19:41
15. syyskuuta.
Herra, minulla on ahdistus, puolusta minua. Jes. 38:14.
Näin puhuu kuningas Hiskia, kun Jumala sanoo hänelle, että hänen on kuoltava.
Ja hänen jälkeensä ovat tuhannet tunteneet samaa ahdistusta tietäessään kuoleman mahdollisesti olevan lähellä: minulla on ahdistus!
Mutta myöskin elämän edessä voimme usein tuntea samaa.
Kuolemahan on suuri tuntematon.
Mutta oikeastaan elämäkin on sitä.
Mitä elämä tänään on minulle tuova, on minulle täysin tietämätöntä.
Se voi tuoda jotain oikein hyvää ja yllättävän ihanaa.
Mutta se voi myöskin tuoda jotain kauheaa - niin, jotain aivan hirvittävää.
Ja sentähden voimme kyllä sanoa: minulla on ahdistus, Herra.
Mutta Jumalan kiitos!
Meidän ei tarvitse olla ahdistuksessa.
On olemassa yksi, joka puolustaa meitä.
Yksi, joka ottaa ajaakseen asiamme.
Yksi, joka menee takuuseen puolestamme, joka ottaa maksaakseen meidän velkamme, joka ottaa kantaakseen meidän syyllisyytemme.
Yksi, joka tahtoo kohdata meidän vaikeutemme, yksi, joka sekä elässä että kuolemassa tahtoo olla välimiehemme:
Jeesus Kristus meidän puolustajamme.
Olen siis turvassa, Herra, - sinä puolustat minua.
Job 22:26 silloin on ilosi oleva Kaikkivaltiaassa, ja sinä nostat kasvosi Jumalan puoleen.
-
Irene
- Ylläpitäjä
-
- Viestit: 5748
- Liittynyt: 24.10.2013 09:02
Kirjoittaja Irene » 16.09.2014 08:17
16.syyskuuta.
Niin Jeesus vastasi ja sanoi: " Eivätkö kaikki kymmenen puhdistuneet? Missä ne yhdeksän ovat? Eikö ollut muita, jotka olisivat palanneet Jumalaa ylistämään , kuin tämä muukalainen?" Luuk.17: 17,18.
Voimme melkein kuulla pettymyksen väreilevän Jeeuksen äänessä.
On aivain kuin hänen olisi vaikea saada sanoja lausutuksi:
"Missä ne yhdeksän ovat?"
Jeesus odottaa kiitosta, ja toden totta hän ansaitsee saada sen.
Kuinka käsittämätöntä onkaan, että on saanut Jeesukselta sellaisen avun kuin nämä pitaaliset ja sitten unohtaa kiittää.
Hän ol auttanut heitä kodittomuudesta, kiertolaisuudesta, ihmisten inhosta, ja sitten lopuksi kauheasta kuolemasta, minkä jälkeen heidän ruumiinsa joutuisivat koirien syötäväksi, ja hän oli antanut heille terveyttä, kodin ja ystäviä.
Ja kuitenkaan he eivät kiittäneet.
Mutta vielä suurempi syy meillä on kiittää.
Olemme säästyneet sellaiselta kauhealta taudilta.
Meillä on katto päämme päällä, koti ja ystäviä.
Ja silloinkin, kun Herra antaa meille sairautta, tahtoo hän sen kautta antaa meille siunausta.
Ja kuinka monen monta kertaa hän onkaan auttanut meitä, kun hädässämme huusimme hänen puoleensa!
Ja nyt Jeesus odottaa kiitosta!
Olemmeko noiden yhdeksän kaltaisia?
Vaiko tuon yhden?
Laske Herran armotekoja ja opi kiittämään!
Job 22:26 silloin on ilosi oleva Kaikkivaltiaassa, ja sinä nostat kasvosi Jumalan puoleen.
-
Irene
- Ylläpitäjä
-
- Viestit: 5748
- Liittynyt: 24.10.2013 09:02
Kirjoittaja Irene » 17.09.2014 11:17
17. syyskuuta.
Rauta portti aukeni heille itsestään. Apt. 12:10.
Ei ole helppoa seistä lukitun rautaportin edessä.
Jollei sinulla ole avainta, ei mikään voima maailmassa voi avata sitä.
Ihmiselämässä seisomme usein lukittujen ovien edessä.
Ja niiden avaaminen voi olla yhtä mahdotonta kuin lukitun rautaportin.
Näin voi heränneestä sielusta tuntua pelastuksen oven edessä seistessään.
Näin voi nuoresta kristitystä tuntua seistessään sen oven edessä, joka johtaa hänen tulevaisuudentielleen.
Näin voi Jumalan valtakunnantyöntekijästä tuntua työpaikallaan.
Niin, usein elämässä voimme mitä erilaisemmin tavoin joutua seisomaan lukittujen rautaporttien edessä.
Mutta uskon avain voi aukaista ne.
Se on: odota Herraa ja luota häneen, ja sinä olet huomaava: rautaportti aukenee itsestään.
Mutta aukeneeko se todella itsestään?
Ei, Jumalan voimakas, näkymätön käsi huomaamatta aukaisee sen.
Ja kun hän avaa, ei kukaan voi sulkea.
Luota Jumalaan, niin saat pian nähdä, että ovi on auki.
Job 22:26 silloin on ilosi oleva Kaikkivaltiaassa, ja sinä nostat kasvosi Jumalan puoleen.
-
Irene
- Ylläpitäjä
-
- Viestit: 5748
- Liittynyt: 24.10.2013 09:02
Kirjoittaja Irene » 26.09.2014 10:17
19. syyskuuta.
Minä kasvatin lapsia, sain heidät suuriksi, mutta he luopuivat minusta. Härkä tuntee omistajansa ja aasi isäntänsä seimen; mutta Israel ei tunne, minun kansani ei ymmärrä. Jes. 1:2,3.
Kuulemme tässä Herran äänen; se ei värise suuttumuksesta, vaan katkerasta itkusta.
Nämä sanat sanelee kärsivä isänsydän, halveksittu ja hyljätty rakkaus.
Kuinka käsittämättömällä tavalla suhtaudutaankaan Jumalan rakkauteen!
Härkä ja aasikin tuntevat omistajansa, mutta Jumalan kansa ei tunnustaudu Herraan.
Ja kuitenkin hän on kasvattanut heitä lapsina, saanut heidät suuriksi, varjellut heitä ja tuhlannut heille lahjojaan.
Mutta siitä huolimatta: "he eivät tunne; hänen kansansa ei ymmärrä!"
Ei, Herra; minä en tahdo kuulua niihin, jotka eivät tunnustaudu sinuun.
Sinun rakkautesi on voittanut minut.
Kuten aasi on isäntänsä käytettävissä ja tottelee isäntänsä tahtoa - niin tahdon minä palvella sinua ja totella sinua ja aina tietää olevani sinun omaisuuttasi.
Job 22:26 silloin on ilosi oleva Kaikkivaltiaassa, ja sinä nostat kasvosi Jumalan puoleen.
-
Irene
- Ylläpitäjä
-
- Viestit: 5748
- Liittynyt: 24.10.2013 09:02
Paluu Levähtäkää vähän
Paikallaolijat
Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa