Kirjasta levähtäkää vähän/ Syyskuu

[Irene]

21.syyskuuta.

Ellette usko,niin ette kestä. Jes 7:9.

Usko merkitsee suurta: joko - tai - olla tai ei olla.
Usko ei ole mitään sellaista, mikä on olemassa kaiken rinnalla - usko on itse pääasia.
Usko on elämää.
Epäusko on kuolemaa.
Usko merkitsee kestämistä - epäusko hukkumista.
Usko luottaa lujasti Jumalaan eikä itseensä.
Usko katsoo ohi syyn ja seurauksen lain ja luonnonlakien häneen, joka on antanut nämä lait.
Usko murtaa ihmiselämän luonnolliset rajat ja koskettaa Jumalan kaikkivaltaa.
Epäuskon taimi kasvaa itsestään luonnollisen ihmisen sydämenpellossa.
Usko on Jumalan uusi istutus uudestisyntyneen ihmisen elämässä.
Mutta tämä uskon taimi saa aina ravintoa uudesta uskosta.
Ja epäusko tuottaa sille kuoleman.
Joka kerran, kun joudut valitsemaan uskon ja epäuskon välillä - ja sen valinnan eteen sinut asetetaan joka päivä - joudut samalla valitsemaan elämän ja kuoleman välillä.
Ellet usko, niin et kestä.
Herra, minä en tahdo kuolla - minä uskon.

[Irene]

22 syyskuuta.

Joka tahtoo, ottakoon elämän vettä lahjaksi. Joh. Ilm. 22:17.

Elämän vesi on sellaista vettä, joka antaa voimaa elämän taisteluun, pyhitykseen ja työhön, joka antaa kestävyyttä ja iloa, joka tyydyttää kaikki elämän tarpeet ja syvimmät kaipuut ja - ennen kaikkea - joka murtaa synnin tuhoavat voimat ja uudelleen nostaa sen, mikä on sortunutta.
Elämän veteen sisältyy oikeastaan kaikki, mitä ihminen tarvitsee elääkseen rikasta ja voittoisaa elämää.
Mutta jos tämä vesi on niin arvokasta, täytyy meidän sitäkin suuremmalla syyllä kysyä:
"Kuinka voimme saada tätä vettä? Onko se kaikille tarkoitettu?"
On! Jumalan kiitos!
Se on kaikille tarkoitettu.
Jokaiselle, "joka tahtoo"!
Muuta ehtoa ei sen saamiselle ole kuin se, että tahtoo.
Joka tahtoo, voi ottaa tätä vettä - juoda sitä niin paljon kuin haluaa - anteeksiantamusta, voimaa, iloa, voittoa, rauhaa ja kaikkea, kaikkea mitä hän tarvitsee.
Sillä tätä vettä saadaan lahjaksi.
Pääsy lähteelle on vapaa.
Ja lähde on ehtymätön.

[Irene]

23. syyskuuta.

Jumala antaa kaikille alttiisti ja soimaamatta. Jaak. 1:5.

Usein saamme lahjan jonka vastaanottaminen on kiusallista.
Lahjaa annettaessa liitetään siihen jokin pieni sana, jonka tulee osoittaa lahjan saajalle, ettei hän suinkaan ole sitä ansainnut, tai joka ainakin muistuttaa häntä hänen virheistään ja jostakin, mitä hän aikaisemmin on tehnyt.
Tai jos sanat eivät sitä ilmaise, puhuvat ilmeet sitä selvempää kieltä - tapa, millä lahja annetaan.
Ja lahjan saajan sydämessä on tuskallinen ja kipeä tunne.
Jollei hän niin hyvin tarvitsisi tuota lahjaa, antaisi hän sen mieluummin takaisin.
Mutta Jumala ei ole sellainen!
Hänellä kyllä saattaa olla syytä ja oikeutta liittää lahjaansa soimaus ja muistuttaa meitä synneistämme.
Mutta hänestä sanotaan:
Hän antaa alttiisti ja soimaamatta.
Hän on antanut anteeksi synnin ja sentähden myöskin unohtanut sen.
Ja silloinhan hän ei voi soimata.
Ja sitten hän rakastaa.
Ja sentähden hän antaa alttiisti.
Antaminen tuottaa hänelle iloa.
Hän vain odottaa rukoustasi.
Älä luule, että Jumala on kitsas, että hän antaa vain pakosta, niin että sinun rukouksellasi täytyy taivuttaa häntä.
Kuule, mitä tässä sanotaan: Hän antaa alttiisti ja soimaamatta.
Rukoile siis rohkeasti.

[Irene]

24. syyskuuta.

Pitäkää neuvoa: se raukeaa; sopikaa sopimus: ei se pysy. Sillä Jumala on meidän kanssamme. - Immanuel. Jes. 8:10.

Kuinka sanomattoman hyvässä turvassa Jumalan kansa onkaan.
Kaikille sen vihollisille sanotaan avoimesti:
Pitäkää neuvoa!
Punokaa pahoja juonianne!
Puhukaa kovia ja viekkaita sanojanne!
Kaikki ne raukeavat tyhjiin.
Kaikki ne kohtaavat ylipääsemättömän muurin, jonka nimi on Immanuel.
Sillä Immanuel merkitsee:
Jumala kanssamme!
Rakas Jumalan lapsi!
Tartu uskossa Immanuel - nimeen, ja voitto on sinun.
Kaikkivaltias Jumala, hän jonka viisaudella ja vallalla ei ole rajoja, hän, joka yhdellä ainoalla sanalla voi sitoa pahuuden ruhtinaan - hän on kanssamme.
Hänen nimessään voit tehdä uskon hyppäyksen, hänen nimessään voit ottaa suorittaaksesi suurimmankin tehtävän - hänen nimessään jaksat seistä yksin, hänen nimessään olet voittava.
Sillä; Immanuel!
Kanssamme on Jumala!

[Irene]

25. syyskuuta.

Neljäkymmentä vuotta on Herra, sinun Jumalasi, ollut sinun kanssasi, eikä sinulta ole mitään puuttunut. 5.Moos. 2:7.

Kuinka monta vuotta Herra on nyt ollut sinun kanssasi?
Ehkä et vielä ole aloittanutkaan elämää Jumalan kanssa?
Silloinhan sinulta oikeastaan puuttuu kaikki.
Vasta kun sytytämme valon, huomaamme, kuinka pimeätä oli ennen sen sytyttämistä.
Vasta kun saamme kokea rikkautta Jumalassa, ymmärrämme, kuinka köyhää entinen elämämme oli.
Sillä se, joka elää hänen kanssaan, voi sanoa kuin Israel:
Niin monta vuotta on Herra nyt ollut minun kanssani, eikä minulta ole mitään puuttunut.
Mutta eikö Israelilta sitten puuttunut sekä vettä että ruokaa?
Olivathan he usein mitä suurimmassa hädässä.
Niin, Jumala koetteli Israelia.
Sillä niin hän tosinaan tekee lapsilleen.
Sillä tavoin hän rakkaudessaan kasvattaa heitä.
Mutta aina hän vapahti heidät heidän hädästään.
Neljäkymmentä vuotta Israel vaelsi korvessa; joka päivä Jumala oli heidän kanssaan, eikä heiltä mitään puuttunut.
Sama Jumala elää vielä tänäkin päivänä.

[Irene]

26. syyskuuta.

Heitä murheesi Herran huomaan, hän pitää sinusta huolen, ei hän salli vanhurskaan ikinä horjua. Ps. 55:23.

Tämä sana kuvaa raskaan taakan kantajaa.
Täällä uuvuttaa häntä niin, että hän töin tuskin jaksaa pysyä pystyssä.
Hänen askeleensa käyvät horjuviksi, ja hän on nääntymäisillään taakkansa alle.
Tarkoittaakohan tämä sinua?
Rakas sielu!
Onko sinulla kannettavana jokin raskas taakka?
Sellainen, joka painaa ja uuvuttaa sinua ja jonka kantamisessa kukaan ihminen ei voi sinua auttaa.
On yksi, joka voi auttaa.
Voimakkain kaikista:
Heitä murheesi Herran huomaan.
Mikä se sitten lieneekin.
Kantamasi raskaan taakan sijasta saat tuntea hänen voimakkaan käsivartensa tukevan sinua.
"Hän pitää sinusta huolen."
Ei, tuo raskas taakka ei ole riistävä sinulta sinun voimaasi.
Herra ei salli vanhurskaan ikinä horjua.

[Irene]

27. syyskuuta.

Me kaikki, jotka peittämättömin kasvoin katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kuvan kaltaisiksi kirkkaudesta kirkkauteen, niinkuin muuttaa Herra, joka on Henki. 2. Kor.3:18.

Mikä ihmeellinen muuttuminen!
"Saman kuvan kaltaisiksi",sanotaan tässä.
Juuri tätä Herran kuvaa me katselemme kuvastimesta.
Sen, joka näkee kristityn, pitäisi nähdä jotakin Kristuksesta.
Ja mitä vanhemmaksi kristitty tulee, sitä enemmän pitäisi Herran kirkkauden säteillä hänestä.
Itse hän sitä tuskin huomaa; mutta hänen ympäristönsä näkee sen.
Kuinka tälläinen muuttuminen voi tapahtua?
Se ei tapahdu yhtäkkiä.
Tarvitaan kokonainen ihmiselämä, ennenkuin se on valmis.
Eikä se vielä silloinkaan ole täydellinen.
Vasta kun olemme perillä, olemme hänen kaltaisiaan.
Mutta vaikka emme ole kokonaan muuttuneita, olemme kuitenkin muuttumassa.
"Kirkkaudesta kirkkauteen", sanotaan tässä.
Oi, kunpa niin tapahtuisi!
Salaisuus on tässä: että jatkuvasti katselemme Herran kirkkautta!
Että pidämme sitä silmiemme edessä.
Tosin näemme sen vain kuin kuvastimesta.
Mutta sitä enemmän meidän täytyy sitä katsella.
Ei vain silloin tällöin.
Vaan alituisesti!
Lakkaamatta olkoon sielumme silmät käännettyinä häntä kohti.
Silloin muutumme kirkkaudesta kirkkauteen.
Yhä enemmän Jumalan luovan ja pyhittävän Hengen vaikutuksesta.

[Irene]

28. syyskuuta.

Lähellä on hän. Jes. 50:8.

Mitä siis pelkäät?
Miksi olet alakuloinen ja surullinen?
Miksi kuljet murheellisena ja surevana?
Hän on lähellä.
Hän joka sinut vanhurskauttaa, on lähellä!
Hän, joka sinua puolustaa saatanan syytöksiä vastaan!
Sinun pelastuksesi ja vanhurskautesi!
Sinun auttajasi kaikissa vaikeuksissa!
Sinun uskollinen ystäväsi, joka ymmärtää sinua!
Hän, jolle voit uskoutua!
Hän, joka pitää sinusta huolen!
Hän, joka on luvannut huolehtia ruumiistasi ja sielustasi!
Hän, joka rakastaa sinua!
Hän, joka aina vain tahtoo parastasi!
Hän, voimakkain kaikista!
Hän, kaikkivaltias!
Hän on rinnallasi.
Hän, on luonasi nytkin juuri!
Hän on lähelläsi!
Älä siis enään ole alakuloinen!
Ole iloinen!

[Irene]

29. syyskuuta.

Enkö minä sanonut sinulle, että, jos uskoisit, niin sinä näkisit Jumalan kirkkauden? Joh. 11:40.

Seisomme eräänä huhtikuun päivänä Baierin alpeilla ja näemme edessämme sanoin kuvaamattoman ihanuuden: kynnettyjä peltoja, raikkaiden kevätkukkien koristamia vehmaita rinteitä, lumi- ja jäähuippuisia hohtavia alppeja- ja kaiken tämän ihanuuden yllä väreilee lämmin, suloinen auringonpaiste.
Mutta vieressämme tiellä kulkee vanha mies horjuvin askelin.
Hän koettelee kepillä maata edessään.
Hän on sokea.
Oi, mikä ihanuuden maailma leviääkään eteemme uskon valtakunnassa!
Niin, me kuljemme aivan tämän maailman keskellä.
Mutta usein - sokeina.
"Enkö sanonut sinulle, että, jos uskoisit, niin sinä näkisit Jumalan kirkkauden?"
Epäusko näkee kyyneleitä, kuolemaa, ruumiita, haudan, kaipauksen ja voittamattomat vaikeudet.
Mutta Jumalan maailmaa epäusko ei näe, sillä se on sokea.
Jos silmät avautuisivat, saisi usko nähdä: mahdollisuuksia, elämää, ylösnousemusta, voittoja, iloa, Jumalan kirkkauden!
Epäusko tekee sokeaksi ja sen vuoksi epätoivoiseksi.
Usko tekee näkeväksi ja sen vuoksi iloiseksi.
Aina on niin, että se, joka uskoo, saa nähdä Jumalan kirkkauden.

[Irene]

30. syyskuuta.

Ja hän istuu ja sulattaa ja puhdistaa hopean, hän puhdistaa Leevin pojat, saa ne puhtaiksi kuin kullan ja hopean. Mal. 3:3.

Metallin puhdistus vaatii usein kovaa kuumuutta.
Se johtuu siitä, että itse metalli on niin kovaa.
Sentähden sen täytyy joutua niin kuumaan tuleen, jotta se tulisi sulaksi ja kuona voitaisiin siitä erottaa.
Mutta ilman tätä puhdistusta metalli on melko arvotonta.
Vasta kun kuona on poistettu, saa hopea oikean arvonsa.
Siten Herrakin puhdistaa lapsensa.
Heidänkin sydämensä on kovaa metallia.
Ja jos mieli ihmissydämen pehmetä, tarvitaan usein hyvin kuuma tuli.
Mutta niin kauan kuin sydän on kova, ei Herra voi tehdä työtänsä siinä.
Ja sentähden hän lähettää lapsensa koettelemusten tuleen.
Kuumin tuli on suurinta armoa.
Leevin lapsia hän puhdisti, niitä, jotka olivat häntä lähinnä ja joiden piti palvella häntä koko elämällään.
Mutta sulattimen ääressä istuu Mestari itse.
Hän seuraa valppaasti puhdistusta.
Hän ei anna lämmön astettakaan liian korkealle, eikä hän anna tulen polttaa hetkeäkään liian kauan.
Kun hän näkee kuvansa puhdistetussa hopeassa, hymyilee hän iloisena.
Silloin koettelemus on päättynyt.