Kirjasta levähtäkää vähän: Fredrik Wislöff
Kirjoittaja Irene » 24.10.2013 11:49
Kirjasta levähtäkää vähän: Fredrik Wislöff
1. Lokakuuta.
Me kehoitamme teitä vastaanottamaan Jumalan armon niin, ettei se jää turhaksi. 2. Kor. 6:1.
Mikään ei olisi kauheampaa kuin se, että elämän lopulla huomaisin koko elämäni turhaan turhaan eletyksi.
Minullahan on vain yksi elämä.
Turhaan eletty elämä olisi siis korjaamaton asia.
Ja kaikkein pahinta olisi, että siinä tapauksessa juuri Jumalan armo olisi jäänyt turhaksi.
Armo merkitsee mahdollisuuksia ja voimaa.
Armo pyyhkii pois mustimmankin menneisyyden; armo nostaa syvimmällekin langenneen ihmisen; armo merkitsee mahdollisuuksia kaikille ja kaikissa olosuhteissa.
Ja sitten kaikki kuitenkin olisi turhaa!
Oi, Herra, pelasta minut ja varjele minua.
Välinpitämättömyydestä ja huolimattomuudesta, hutiloimisesta sielunelämässäni, sovittamattomista ja salaisista synneistä, väärästä turvautumisesta armoon - Herra, varjele minua kaikesta siitä.
Auta minua sovelluttamaan anteekiantamuksen armo pyhään elämään.
Auta minua toimimaan sinun valtakuntasi hyväksi, etten käyttäisi väärin rakkauttasi pidättämällä sitä yksin itselleni.
Anna armon muuttua voimaksi, voitoksi, pyhyydeksi.
Kurita minua, nuhtele minua, johda minua, taivuta minua, pyhitä minua, tee minut kelvolliseksi työhösi.
"Sinun minä olen; pelasta minut."
Job 22:26 silloin on ilosi oleva Kaikkivaltiaassa, ja sinä nostat kasvosi Jumalan puoleen.
-
Irene
- Ylläpitäjä
-
- Viestit: 5746
- Liittynyt: 24.10.2013 09:02
Kirjoittaja Irene » 24.10.2013 11:51
2. lokakuuta.
Jumalan tykönä ei ole muutosta, ei vaihteen varjoa. Jaak. 1:17.
Ihmisen mieli on häilyvä.
Suuttumuksesta ystävällisyyteen, väsymyksestä voimaan, itkusta hymyyn, tuskasta mielihyvään, vihasta rakkauteen se vaihtelee.
Kaikki me olemme muuttuvaisia.
Jokaisella ihmisellä on oikkunsa.
Sielun syvyyksistä nousee alituisesti esille uusia tunteita, uusia herätteitä, uusia haluja.
Kukaan ihminen ei ole aina samanlainen.
Mutta Jumalan tykönä ei ole muutosta eikä vaihteen varjoa.
Jumalalla ei ole mtään oikkuja.
Hänen mielensä ei ole häilyväinen.
Jumalan syvyyksistä ei koskaan nouse uusia tunteita tai uusia mielijohteita.
Hänessä eivät väsymys ja voima, viha ja rakkaus vaihtele.
Jumala on aina sama, muuttumaton.
Jumala on uskollinen.
Häneen voit turvallisesti luottaa.
Sinä tiedät, millainen hän on.
Silloinkin, kun hän näyttää kätkeneen itsensä, kun tunnet olevasi Jumalan tuomion alla, kun luulet Jumalan jo väsyyneen sinuun ja sinun syntiisi ja sentähden hyljänneen sinut, silloinkin tulee sinun muistaa:
Jumala on uskollinen ja muuttumaton.
Jos sinun mielesi vaihteleekin, on hän aina sama.
Palaja hänen luokseen.
Hän on elämäsi kiinteä piste.
Job 22:26 silloin on ilosi oleva Kaikkivaltiaassa, ja sinä nostat kasvosi Jumalan puoleen.
-
Irene
- Ylläpitäjä
-
- Viestit: 5746
- Liittynyt: 24.10.2013 09:02
Kirjoittaja Irene » 24.10.2013 11:52
3. lokakuuta.
Kääntymällä ja pysymällä hiljaa te pelastutte, rauhallisuus ja luottamus on teidän väkevyytenne. Jes. 30:15.
Hiljaisuus on voimaa.
Kuumeinen kiire ja hyörinä on heikkoutta.
Jos tahdot tulla voimakkaaksi, niin opi olemaan hiljaa.
Jos elät ainaisessa kiireessä, olet menettävä viimeisetkin voimasi.
Kääntymällä ja olemalla hiljaa sinä pelastut ja tulet voimakkaaksi.
Missä on paljon hiljaisuutta, siellä koetaan paljon voimaa.
Luottamus Jumalaan tekee ihmisen voittamattomaksi.
Luottamus on uskoa.
Ja meidän uskomme on se voitto, joka on voittanut maailman.
Hiljaisuus ja luottamus kuuluvat eroittamattomasti yhteen.
Luottamus syntyy hiljaisuudessa.
Se, joka vähän on hiljaa, saa myöskin vähän luottamusta.
Hiljaisuudessa kohtaamme hänet, jonka unohdamme kiireen keskellä.
Se, jolla aina on kiire, luottaa liiaksi itseensä.
Se, joka uskaltaa olla hiljaa, oppii luottamaan Jumalaan.
Ja silloin hän tulee voimakkaaksi.
Rakas, kiireen ahdistama kristitty: käänny ja pysy hiljaa!
Hiljaisuudessa ja luottamuksessa on voimasi oleva.
Job 22:26 silloin on ilosi oleva Kaikkivaltiaassa, ja sinä nostat kasvosi Jumalan puoleen.
-
Irene
- Ylläpitäjä
-
- Viestit: 5746
- Liittynyt: 24.10.2013 09:02
Kirjoittaja Irene » 24.10.2013 11:54
5. lokakuuta.
Sentähden minä mieluummin kerskaan heikkoudestani, että Kristuksen voima asettuisi minuun asumaan. 2 Kor.12:9.
Kerskata heikkoudestaan on ristiriitainen sanonta.
Heikkous ei ole ihmiselle kunniaksi.
Heikkous merkitsee rajoittuneisuutta, voimattomuutta, lahjattomuutta, kykenemättömyyttä.
Harva ihminen voi nöyrästi kuulla toisten arvostelevan hänen heikkouttaan.
Monet kyllä puhuvat heikkoudesta eräänlaisessa uskonnollisessa merkityksessä, käyttäen silloin mielellään tuota sanaa itsestään.
Mutta kun sana saa todellisen sisällyksen, ja kun toiset kohdistavat sen meihin, silloin esitämme vastalauseen.
Kaiken kaikkiaan ovat useimmat ihmiset liian suuria myöntääkseen heikkoutensa, ja siksi he ovat niin voimattomia!
Vasta se, joka todella tunnustaa heikkoutensa todesti, vilpittömästi ja käytännöllisesti ilman mitään uskonnollista erikoismerkitystä, saa kokea Kristuksen voimaa.
Olet liian suuri, sentähden olet pieni.
Olet niin valmis itse auttamaan itseäsi, sentähden et tulekaan yksin toimeen.
Olet liian voimakas ja juuri sentähden voimaton.
Mutta kun sinä olet heikko, silloin sinä olet väkevä.
Job 22:26 silloin on ilosi oleva Kaikkivaltiaassa, ja sinä nostat kasvosi Jumalan puoleen.
-
Irene
- Ylläpitäjä
-
- Viestit: 5746
- Liittynyt: 24.10.2013 09:02
Kirjoittaja Irene » 24.10.2013 11:56
7. lokakuuta.
Minä näen vaivaa, taistellen hänen vaikutuksensa mukaan, joka minussa voimallisesti vaikuttaa. Kol. 1:29.
Minä näen vaivaa!
Niin voivat useammat ihmiset sanoa.
Heidän työnsä kestää useimmiten aamusta iltaan.
Se kuluttaa heidän voimiaan.
Välistä se myöskin koettelee heidän hyvää tuultaan!
Mutta Paavali jatkaa:
"Taistelen hänen vaikutuksensa mukaan, joka minussa voimallisesti vaikuttaa."
Ja Jumalan kiitos; se vaikutus on koettavissa vieläkin.
Pääsen raatamasta omassa voimassani.
Vapaudun sieluttomasta ja tyhjästä työstä.
Herra tahtoo opettaa minulle työn iloa.
Ja ilo antaa uusia voimia.
Jumalan vaikutus on voimallisesti tuntuva minussa.
Niinpä vien nyt Herralle, Jumalalleni, tuon kaiken: heikkouteni ja avuttomuuteni, väsymykseni ja minäni, huoleni ja itsepäisyyteni.
Herra, ota ne kaikki.
Ja anna minun tänään - ja joka päivä - taistella sinun vakutuksesi mukaan, joka minussa voimallisesti vakuttaa.
Job 22:26 silloin on ilosi oleva Kaikkivaltiaassa, ja sinä nostat kasvosi Jumalan puoleen.
-
Irene
- Ylläpitäjä
-
- Viestit: 5746
- Liittynyt: 24.10.2013 09:02
Kirjoittaja Irene » 24.10.2013 11:57
8. lokakuuta.
Kaikki, mikä tulta kestää, käyttäkää tulessa, niin se puhdistuu. 4: Moos 31:23.
Kaikki ei kestä tulta.
On sellaista, minkä tuli puhdistaa.
Jossakin tapauksessa jää jäljelle vain tuhkaa, toisessa tapauksessa puhdistettu metalli.
Niin on myöskin hmisten laita.
Toinen ehkä kokonaan murtuu ahdistuksen tulessa, toinen puhdistuu ja vahvistuu.
Mutta niitä, jotka kuuluvat Herralle, valvoo hän itse.
Hän tietää, kuka kestää tulta ja kuinka paljon kukin yksityinen kestää.
Rakas kristitty sielu, älä pelkää sitä, että tuli tuhoaa sinut, niin että jää jäljelle vain tuhkaa.
Jos Jumala on pannut sinut tuleen, tietää hän, että kestät sen.
Ja tulen palaessa hän valvoo.
Kun puhdistus on valmis - tai kun sinä et ehkä kestä enempää, silloin ottaa hän sinut ulos tulesta.
Ja sitten hän hetkisen odottaa ennenkuin jatkaa.
Anna hänen vain vapaasti toimia.
Hän tietää, mitä tarvitset ja mitä kestät.
Mitäpä siitä, jos kuona palaa poroksi, kun saat tulella puhdistettua kultaa.
Job 22:26 silloin on ilosi oleva Kaikkivaltiaassa, ja sinä nostat kasvosi Jumalan puoleen.
-
Irene
- Ylläpitäjä
-
- Viestit: 5746
- Liittynyt: 24.10.2013 09:02
Kirjoittaja Irene » 24.10.2013 11:57
9. lokakuuta.
Ja katso, siinä kaupungissa oli nainen, joka eli syntisesti; ja kun hän sai tietää, että Jeesus oli aterialla fariseuksen talossa, toi hän alabasteripullon täynnä hajuvoidetta ja asettui hänen taakseen hänen jalkojensa kohdalle, itki ja rupesi kastelemaan hänen jalkojansa kyynelillään ja kuivasi ne päänsä hiuksilla ja suuteli hänen jalkojaan ja voiteli ne hajuvoiteella. Luuk.7:37,38
Kuinka hyvää tämä tekikään Jeesukselle!
Hän istui siinä kaivaten rakkautta.
Siitä, mitä hän myöhemmin sanoo Simonille, näemme Jeesuksen tarkasti kiinnittäneen huomiota siihen, mitä tehtiin, ja siihen, mitä ei tehty hänelle siitä saakka, kun hän astui taloon: hänelle ei annettu vettä, ei tervetuliaissuudelmaa, ei öljyä.
Mielenlaatu ei ollut oikea.
Kaikki oli muodollista ja jäykkää; mutta muotojen takana ei ollut rakkautta.
Puuttui se "ylimääräinen" muotojen ulkopuolella, joka ilmaisee hyvyyttä uhkuvan sydämen.
Mutta toisin oli naisen laita.
Ja se teki Jeesukselle niin hyvää.
Se lämmitti hänen sydäntään tuossa kylmässä huoneessa.
Hänen kyyneleensä, hänen hiuksensa, hänen suudelmansa, hänen kiintymyksensä ja sydämellisyytensä, voiteen hieno tuoksu, hänen hätänsä, hänen tarpeensa, kaikki tämä oli Jeesuksen puhtaalle, hellälle vapahtajansydämelle kuin lapselle isän syleily.
Se, että nainen oli syntinen, joka tarvitsi pelastusta, teki hänen rakkautensa vielä hellemmäksi.
Kiitos, Herra, siitä, että vieläkin olet sellainen.
Syntisenkin itku on sinulle rakas.
Sentähden uskallan tulla.
Auta, etten suhteessani sinuun koskaan tulisi jäykäksi ja kylmäksi, vaan että suhteemme olisi hellä lämmin ja sydämellinen.
Job 22:26 silloin on ilosi oleva Kaikkivaltiaassa, ja sinä nostat kasvosi Jumalan puoleen.
-
Irene
- Ylläpitäjä
-
- Viestit: 5746
- Liittynyt: 24.10.2013 09:02
Kirjoittaja Irene » 24.10.2013 11:58
10. lokakuuta.
En minä enään ole teidän kanssanne, ellette hävitä keskuudestanne tuhon omaksi vihittyä. Joos. 7:12.
Jumala ei siedä vilppiä.
Tuhon omaksi vihitty on hävitettävä heidän keskuudestaan.
Muutoin ei Herra enään ole heidän kanssaan.
Rakas sielu.
Onko sinun elämässäsi jotain, jonka Jumala on tuominnut tuhon omaksi?
Pientä tai suurta?
Uskallatko avata leirisi kaikki teltat ja antaa Jumalan itsensä tarkastaa ne kaikki?
Ja oletko sitten valmis hävittämään kaiken, jonka hän tuomitsee tuhon omaksi?
Sinullekin kuuluvat tänään hänen sanansa:
"En minä enää ole sinun kanssasi, ellet hävitä keskuudestasi tuhon omaksi vihittyä."
Kuinka hirveää olisikaan, jos Jumala vetäytyisi pois.
Mikä onnettomuus ja kauhea tyhjyys!
Anna mieluummin pahan mennä menojaan.
Sillä se on tuo tuhon omaksi vihitty, joka on sinun kirouksesi.
Sinä päivän, jona hävität sen leiristäsi, olet uudelleen tunteva itsesi vapaaksi, sillä silloin jotakin pahaa on hävitetty, jotakin kipeää parannettu.
Ja sitten on Jumala täyttävä leirisi kirkkaudellaan.
Job 22:26 silloin on ilosi oleva Kaikkivaltiaassa, ja sinä nostat kasvosi Jumalan puoleen.
-
Irene
- Ylläpitäjä
-
- Viestit: 5746
- Liittynyt: 24.10.2013 09:02
Paluu Levähtäkää vähän
Paikallaolijat
Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa