Kirjasta levähtäkää vähän/ Lokakuu

[Irene]

11. lokakuuta.

Joka vaeltaa pimeydessä ja valoa vailla, se luottakoon Herran nimeen ja turvautukoon Jumalaansa. Jes. 50:10.

Ei ole helppoa vaeltaa pimeässä.
Vaeltaminenhan merkitsee eteenpäin kulkemista; mutta kun on pimeä, ei vaeltaja tiedä, minne hän asettaisi jalkansa.
Kun hän tähystelee valoa, ei hän näe sitä.
Hän ei tiedä, mitä hänelle on tapahtuva, ja pelkää olevansa näkömättömien vaarojen ja vihollisten piirittämä.
- Ei, tosiaankaan ei ole helppoa vaeltaa pimeässä.
Mutta todellinen Jumalan lapsi tietää kuitenkin, mitä hänen tulee tahdä.
Jollei hän itse näe edessään olevaa tietä eikä tunne väijyviä vaaroja, luottaa hän Herran nimeen ja turvautuu Jumalaansa.
Jumala tuntee tien!
Hän näkee vaarat!
Juuri sentähden hän on antanut pimeyden laskeutua ympärillesi, että taas oppisit turvautumaan häneen.
Et saa ruveta luottamaan omaan apuusi ja omaan viisauteesi.
Anna Jumalan johtaa ja ohjata sinua!
Hän antaa kyllä taas päivän valjeta ympärilläsi; mutta ensin sinun täytyy oppia turvautumaan häneen.
Ja sen opit parhaiten pimeydessä.

[Irene]

12. lokakuuta.

Sinun alentamisesi minun puoleeni tekee minut suureksi (norj. raam. käänn.). 2 Sam. 22:36

Koskaan emme tunne itseämme niin nöyryytetyiksi ja pieniksi kuin kohdatessamme alentuvaisia sanoja ja ilmeitä.
Niiden alla aivan kuin kutistumme ja tunnemme itseämme loukatun.
Ja sitä ihmistä kohtaan, joka on osoittanut meille alentuvaisuutta, tunnemme itseämme vastenmielisyyttä ja epäystävällisiä tunteita.
Olemme kaikki liian suuria kohtaamaan alentuvaisuutta.
Mutta Herran alentuminen minun puoleeni tekee minut suureksi!
On suuri kunnia maata tomussa hänen jalkojensa juuressa.
Ja taivaallista autuutta koemme, kun hän kumartuu puoleemme ja puhuttelee meitä.
Jumalan armo on ihmisen kunnia.
Hänen alentumisensa minun puoleeni tekee minut suureksi.
Syntinen ei olisi ansainnut, että Jumalan katse edes hipaisisi häntä.
Ja kuitenkin Jumala kumartuu puoleemme - vieläpä nostaa meidät tomusta. Älä ole liian suuri ottamaan vastaan Jumalan armoa.
Sillä silloin jäät ainiaaksi tomun lapseksi.
Iloitse siitä, että hän kumartuu puoleesi, sillä silloin hän myös on nostava sinut sydämelleen.
Niin, Herra, tässä olen.
Odotan sinun alentumistasi puoleeni.
Se tekee minut suureksi.
En ole mitään ansainnut.
Pelastukseni ja kunniani on, että kumarrut puoleeni.

[Irene]

13. lokakuuta

Hän tekee palvelijansa tulen liekiksi. Hebr. 1:7.

Tämä on oikeastaan sanottu enkelistä.
Mutta varmasti Jumala tahtoo tehdä samoin kaikille palvelijoilleen - myöskin ihmisille.
Herran palvelijan tulee olla sytytetty.
Hänen ei tule olla kuin maalaus, joka esittää tulta; kuvahan ei lämmitä, vaikka se olisi kuinka luonnollinen.
Hänen tulee itse palaa.
Palaa rakkaudesta ja pyhästä huolenpidosta.
Paleleva hakeutuu mielellään tulen läheisyyteen, sillä siellä hän lämpenee. Pyhä Henki on se tuli, jonka tulee sytyttää meidät.
Kaikki muut tulet ovat "vierasta tulta".
Hengen tuli polttaa uhrinsa.
Se Herran palvelija, jonka Jumala on saanut tehdä tulen liekiksi, on jättänyt oman "minänsä" poltettavaksi.
Kunnianhimon, itsekkyyden, imartelun, loukkaantuvaisuuden, turhamaisuuden, kevytmielisen elämän - kaiken sellaisen täytyy palaa poroksi.
Ja samanaikaisesti pitää pyhän innoituksen ja rakkauden huolen tulena polttaa häntä.
Herran palvelija on sytytetty!
Hän valaisee, lämmittää ja sytyttää - kuluu, palaa poroksi ja kuolee.
Herra, tee minut alttiiksi!
Sytytä minut!

[Irene]

14. lokakuuta.

Niinkuin mies mielessään ajattelee, sellainen hän on (norj. raam. käänn.). San.23:7.

Vartioi ajatuksiasi; ajatuksesi painavat leimansa koko elämääsi.
Jos ajattelet pahaa, tulet pahaksi.
Jos ajattelet epäpuhtaasti, herää paha himo, jota pian seuraa syntinen teko.
Jos ajattelet rakkaudettomasti, voit tosin yrittää peittää rakkaudettomuuttasi hymyilyn ja teeskennellyn ystävällisyyden taakse, mutta häijy mielesi on aina pilkistävä esiin vilpillisen naamion takaa.
Jumala näkee kaikki ajatuksesi.
Hänelle ovat ajatuksesi todellisuutta.
"Niinkuin mies mielessään ajattelee, sellainen hän on."
Jos tahdot tietää, millainen todella olet, niin tarkkaa ajatuksiasi.
Jos tahdot elää voittoisaa elämää, niin ryhdy taisteluun kätketyssä ajatusmaailmassasi.
Kaikki maailman hirveimmät ja verisimmät teot ovat syntyneet pahoista ajatuksista.
Jokainen hyvä ja jalo teko on lähtöisin Herralle pyhitetystä mielestä.

[Irene]

15. lokakuuta.

Autuas se mies, joka kiusauksen kestää, sillä kun hänet on koeteltu, on hän saava elämän kruunun. Jaak. 1:12.

Kiusaus on kärsimystä.
Ollessamme kiusattuja tunnemme saatanan läheisyyden - tunnemme tuulahduksen helvetistä.
Mutta kiusauksen kestäessäkin voin olla autuas.
Sillä kiusaus itsessään ei ole syntiä.
Jos saatana on lähellä, ei Jumala silti ole kaukana.
Juuri kiusauksen hetkenä ympäröi hän minua voimallansa.
Ja jos vain otan vastaan hänen voimansa, olen voittava.
Rakas kiusattu sielu!
Olet saatanan kovasti koettelema.
Mutta älä hellitä!
Älä masennu!
Jumala on lähelläsi, vaikket sitä tunnekaan.
Siinä juuri on kiusauksen tuska, että Jumala tuntuu olevan niin kaukana.
Ja kuitenkin hän on rinnallasi.
Autuas olet, jos kestät.
Tämän koetuksen läpi sinun täytyy kulkea.
Mutta kun olet koetuksesi kestänyt, saat palkkasi.
Ja palkka ei olekaan mitätön - se on elämän kruunu.

[Irene]

16. lokakuuta.

Koska me siis olemme uskosta vanhurskaiksi tulleet, niin meillä on rauha Jumalan kanssa. Room.5:1.

Rauha Jumalan kanssa ei ole mitään sellaista, mikä tulee ja menee - sellaista, mikä vaihtelee oman sydämeni vaihteluiden mukaan.
Rauha Jumalan kanssa on olotila, ei tunne.
Tosin rauha voidaan tunteakin; ja se on autuaallista.
Mutta sillä, joka on Kristuksessa, on rauha silloinkin, kun hän tuntee itsensä onnettomaksi ja kadotetuksi.
Rauhani on hänessä!
Se perustuu Jumalan armoon.
Syntisen, joka avuttomana katsoo Kristukseen (juuri tämä on uskoa), julistaa Jumala vanhurskaaksi, ja silloin hänellä on rauha Jumalan kanssa, mitä hän itse tilastaan arveleekin.
Ja tämä rauha kestää halki elämän, niin kauan kuin hän elää armossa.
Tässä ei sanota: koska me voitamme synnin, on meillä rauha Jumalan kanssa; ei myöskään: koska olemme hengessä palavia tai jotain muuta sellaista.
Tässä sanotaan: koska olemme uskosta vanhurskaiksi tulleet!
Kaikki tuo muu kuuluu uskonelämän kasvuun.
Mutta se ei koskaan saa tulla pelastukseni perustukseksi.
Koska me olemme uskosta vanhurskaiksi tulleet, on meillä rauha Jumalan kanssa.
Varmaa on, että jos etsin armoa, omistan rauhan.

[Irene]

17. lokakuuta.

Ajatelkaa häntä, joka syntisiltä on saanut kärsiä sellaista vastustusta itseänsä kohtaan, ettette väsyisi ja menettäisi toivoanne. Hebr. 12:3.

Kuinka kärsivällinen Jeesus olikaan!
Koko elämänsä ajan hän varmasti sai kokea"vastustusta syntisiltä".
Mutta pahimmin viimeisen vuorokauden aikana.
Eikä vain vastustusta ylimalkaan vaan pilkkaa, sylkemistä, lyöntejä, nauloja, kipuja, ruoskimista, ristin ja kuoleman.
Eikä hän kuitenkaan lausunut pahaa sanaakaan.
Hänessä ei ollut mitään kärsimättömyyttä.
Ainoastaan hiljaista rakkautta.
Mutta oi, millainen minä olen kärsiessäni?
Kuinka pian väsynkään!
Kuinka pian masennunkaan!
Kuinka pian katsonkaan kärsiväni vääryyttä!
Käyn kärsimättömäksi ja tulen taakaksi ympäristölleni.
Oi, Herra, opeta minua silloin ajattelemaan sinua!
Suo minun silloin selvästi nähdä sinut sieluni silmillä ja puhu minulle.
Suo minun nähdä sinut kärsivällisyydessäsi, alennuksessasi, ihanuudessasi!
Sillä silloin täytyy väsymyksen ja masennuksen väistyä.
Silloin häpeän pahuutani.
Silloin opin kärsimään ja vaikenemaan.
Silloin opin rakastamaan ja kiittämään.
Silloin sinun kuvasi painuu sieluuni.
Silloin saavat ihmiset pienen aavistuksen sinusta katsoessaan minua.

[Irene]

18. lokakuuta.

Minä pyyhin pois sinun rikkomuksesi niinkuin pilven ja sinun syntisi niinkuin sumun. Palaja minun tyköni, sillä minä lunastan sinut. Jes. 44:22.

Syntiä verrataan tässä pilveen.
Pilvi pimittää auringon.
Auringosta lähtee valoa, lämpöä, kasvuvoimaa ja elämää.
Mutta aurinko on peitossa suurten pilvien takana, jotka ennustavat rajuilmaa ja kylmyyttä.
Jumalan tarkoitus on, että eläisit elämäsi hänen rakkautensa päivänpaisteessa.
Jos elät varjossa, on se oma syysi.
Syntisi pimittää suuren pilven tavoin auringon.
Mutta pilvi ennustaa rajuilmaa.
Se riippuu uhkaavana pääsi päällä.
Ja jonakin päivänä rajuilma purkautuu.
Ehkäpä salamakin iskee tuottaen mitä suurinta onnettomuutta.
Voi sitä sieluraukkaa, joka kohtaa syntinsä seuraukset!
Mutta pilvi voi kulkea pois!
Aurinko voi voittaa.
Ehkäpä siihen tarvitaan myrskykin; mutta mitäpä siitä, kunhan vain taivas kirkastuu.
"Minä pyyhin pois sinun rikkomuksesi niinkuin pilven."
Niin armollinen Jumala on.
Hän tekee sen sulasta armosta.
Pilvi ei enään saa olla valon ja elämän esteenä.
Pimeys on hälvennyt.
Uhkaavaa pilveä ei enään ole.
Iloitse Jumalan armon auringonpaisteessa avoimen taivaan alla.

[Irene]

19. LOKAKUU

Minä pyyhin pois sinun rikkomuksesi niinkuin pilven ja sinun syntisi niinkuin sumun.
Palaja minun tyköni, sillä minä lunastan sinut.
Jes. 44:22

Syntiä verrataan myös sumuun.
Sumu on merimiehen pahin vihollinen; pahempi kuin myrsky.
Sumu on tuntureilla kulkijan suurin vaara.
Kuinka hän voi löytää kotiin?
Se, joka kulkee sumussa, ei löydä mitään ulospääsyä.
Hän ei näe pitkälti eteensä.
Ja kulkiessaan hän kiertää samaa ympyrää.
Minne hän kääntyneekin, kohtaa hän aina uutta sumua.
Synti on kuin sumu.
Ihmisten pahin vihollinen ja suurin vaara.
Se, joka pyrkii ulos siitä, ei löydä tietä.
Tietämättään hän kiertää samaa ympyrää.
Minne hän kääntyneekin, näkee hän uutta syntiä.
Mutta aurinko voi voittaa sumun.
Se tunkeutuu sumun keskelle ja hajottaa paksun usvamuurin.
Ja siinä seisoo kulkija, kylpien auringonpaisteessa.
Kaikki kävi niin äkkiä, että hän tuskin itsekään huomasi sitä.
Mutta missä nyt on sumu?
Kukaan ei sitä tiedä.
Sitä yksinkertaisesti ei enään ole olemassa.
"Minä pyyhin pois sinun syntisi niinkuin sumun."
Hänen armonsa aurinko hajottaa synnin sankan sumupilven.
Missä nyt on syntisi?
Kukaan ei sitä tiedä.
Sitä yksinkertaisesti ei enään ole olemassa.
Se on pyyhitty pos niinkuin sumu.
_________________

[Irene]

20.LOKAKUUTA

Minä pyyhin pois sinun rikkomuksesi niinkuin pilven ja sinun syntisi niinkuin sumun.
Palaja minun tyköni, sillä minä lunastan sinut.
Jes. 44:22

Tässä sanassa on ehto: Palaja minun tyköni.
Ja siinä on lupaus: Minä lunastan sinut.
Sille, joka tahtoo elää synnin sumussa, ei ole mitään ulospääsyä siitä.
Hän on siirtyvä sumusta ikuiseen yöhön.
- Sen, joka tahtoo elää synnin pilven alla, on salama jonakin päivänä saavuttava, ja hän saa maistaa syntinsä seurauksia.
" Palaja minun tyköni!"
Se kuulostaa kun komennukselta, mutta se on kutsu.
Sanat eivät ole lakia, vaan armoa.
Sinä, jonka synnit ovat kuin sankka sumu, sinä, jonka rikkomukset ovat kuin mustat pilvet, käänny minun tyköni - tule - sellaisena kuin olet!
Minä lunastan sinut.
Minä hälvennän sumun; minä karkotan pilven.
Syntisi minä otan pois.
Tule, tule vain!
Minä lunastan sinut.
Niin, Herra, minä tulen!