Kirjasta levähtäkää vähän/ Lokakuu

[Irene]

21. LOKAKUU

Eikö sitten Jumala toimittaisi oikeutta valituillensa, jotka häntä yötä päivää avuksi huutavat, ja viivyttäisikö hän heiltä apuansa?
Minä sanon teille: hän toimittaa heille oikeuden pian. Luuk. 18:7,8

Kuinka omituisesti Jeesus puhuukaan valittujen oikeudesta.
Ei suinkaan minulla ole mitään oikeutta Jumalan edessä; minulla, syntisellä, joka niin monta kertaa olen rikkonut häntä vastaan ja saan olla kiitollinen jokaisesta armon murusestakin.
Ei - ei itsessäni!
Silloin minun "oikeuteni" merkitsi iäistä kadotusta!
Mutta: hänessä.
Kristuksessa minulla uskon kautta on armon oikeus koko Jumalan rakkauteen.
Niin käsittämättömän suuri on pelastus Kristuksessa.
Uskalluksella voin käydä Jumalan eteen, kunhan vain tulen Jeesuksen nimessä.
Siinä nimessä minulla on oikeus tulla ja oikeus esittää pyyntöni.
Ja silloin hän on pian toimittava oikeuden valituillensa.

[Irene]

22.LOKAKUU

Jos me olemme uskottomat, pysyy kuitenkin hän uskollisena; sllä itseänsä kieltää hän ei saata.
2 Tim.2:13

Kuinka häpeällistä onkaan olla uskoton hänelle - kieltää hänet ihmispelosta, tai vaieta, kun olisi pitänyt tunnustaa hänen nimeään - taipua salaiseen kiusaukseen, tuottaa häpeää hänen nimelleen huonolla kristillisyydellään - olla kestämätön rukouksessa.
Älkäämme puolustelko sitä, älkäämme ottako asiaa kevyesti.
Ja kuitenkin sanotaan: Jos me olemme uskottomat, pysyy hän kuitenkin uskollisena!
Uskottomallekin luvataan armoa ja voimaa uuteen elämään.
Sillekin, joka on uskoton, on Jumala uskollinen eikä työnnä häntä luotaan pois.
Jumalan uskollisuus ja rakkaus eivät vaihtele meidän uskollisuutemme ja syntiemme mukaan.
Hän on aina sama, muuttumaton.
Meidän syntimme ei voi vähentää Jumalan rakkautta.
Meidän uskottomuutemme ei voi horjuttaa Jumalan uskollisuutta.
Sillä silloin Jumala joutuisi ristiriitaan oman olemuksensa kanssa.
Silloin hänen täytyisi kieltää itsensä.
Sentähden: palaja hänen tykönsä.
Hän on sama kuin ennenkin.
Hän rakastaa sinua vielä.
Hän on uskollinen silloinkn, kun sinä olet uskoton.

[Irene]

23.LOKAKUU

Sinusta minä en loppua tee; minä kuritan sinua kohtuudella, mutta rankaisematta minä en sinua jätä. Jer. 30:11

Niin Herra sanoi Israelille, ja näin hän menetteli heidän suhteensa.
Samoin Herra aina menettelee kansansa suhteen ja jokaisen yksityisen lapsensa suhteen.
Sillä mikä on se lapsi, jota isä ei kurita?
Sinä tarvitset kuritusta.
"Rankaisematta Herra ei sinua jätä."
Se olisi omaksi vahingoksesi.
Kuritus on sinulle hyödyksi.
Se on lähetetty rakkaudesta sinuun.
Hän ei kurita sinua sentähden, että hän vihaisi sinua, vaan sentähden, että hän rakastaa sinua.
Sentähden "hän kurittaa sinua kohtuudella".
Joskin sinusta kuritus tuntuu kovalta, on sillä kuitenkin tarkoituksensa ja rajansa.
"Hän ei tee loppua sinusta."
Kun olet taipunut Herran käden alle ja hän on saavuttanut tarkoituksensa sinun suhteesi, saat taas nähdä Jumalan hymyilevän ja iloita hänen mielisuosiostaan.
Sama käsi, joka nyt kurittaa, on silloin lohduttava.

[Irene]

24. lokakuuta.

Hän on niinkuin huomen hohde auringon noustessa pilvettömänä aamuna. 2. Sam23:4

Ihmisen elämässä on paljon pimeyttä.
Ahdistukset ja koettelemukset voivat viedä hänet synkkään yöhön, missä sielu huokailee kaivaten valoa ja aurinkoa.
Synti ja huolet ovat kuin raskaita pilvä, jotka pimittävät auringon.
Ja nuo pilvet voivat tulla niin paksuiksi, että itse päivä voi tuntua yöltä.
Rakas sielu, sinä, joka juuri nyt olet sellasessa pimeydessä!
Jeesus voi muuttaa yösi päiväksi.
"Hän on niinkuin huomenhohde auringon noustessa pilvettömänä aamuna."
"Hän pyyhkii pois sinun rikkomuksesi kuin pilven."
Katso Kristukseen, ja sinä saat kokea uuden auringon nousun elämässäsi.
Olkoon pimeys kuinka synkkä tahansa, niin hän voi saada auringon nousemaan.
Se, joka on Kristuksessa, on Jumalan mielisuosion alla.
Krisuksessa hänellä on kakki, mitä hän tarvitsee.
Ahdistusten , tuskien, synnin ja huolien täytyy väistyä.
Hän elää avoimen taivaan alla.
Hänen valonsa on kirkas.
Hänen aamunsa on pilvetön.

[Irene]

25. Lokakuuta.

Hän ei häpeä kutsua heitä veljiksi. Hebr.2:11.

Siihen hänellä olisi ollut syytä.
Kaikkia noita, jotka taistelivat keskenään vihan vallassa, jotka surmasivat toisiaan, pettivät toisiaan, valehtelivat kurjan voiton toivossa, rakastivat ja palvoivat itseään, elivät epäpuhtaudessa ja jumalattomuudessa ja eläinten lailla rypivät kaikenlaisessa pahuuden saastassa, tätä syntistä ihmissukua hän ei hävennyt kutsua sisaruspiirikseen.
Niin, hän itse pyrki heidän veljekseen.
Vapaa ehtoisesti hän tuli heidän kaltaisekseen, kärsi heidän kanssaan, rakasti heitä, jakoi heidän kärsimyksensä, otti kantaakseen heidän syntiensä syyllisyyden ja tuli joka suhteessa yhdeksi heistä.
Mikä ihmeellinen rakkaus!
Sinä suuri, hyvä veljeni!
Kiitos siitä, että minäkin saan olla veljesi.
Sinä et häpeä minua, vaan tulet kaltaisekseni.
Sinä ymmärrät minua, sinä kärsit kanssani, sinä rakastat minua.
Sinä seisot aina rinnallani, ja esiinnyt puolustajanani, koska sulasta rakkaudesta olet tahtonut tulla kaltaisekseni, etkä häpeä kutsua minua: veljeksi.

[Irene]

26. Lokakuuta.

Ja kaikki, jotka neuvostossa istuivat, loivat katseensa häneen, ja hänen kasvonsa olivat heistä niinkuin enkelin kasvot. Apt.6:15.

Kuinka Stefanusta mahtoikaan suututtaa ja loukata, kun kuuli kaikki nuo valheelliset syytökset ja huomasi sen peittelemättömän pahuuden joka tulvi häntä vastaan.
Ja lisäksi noiden ihmisten puolelta, joille hän oli osoittanut yksinomaan rakkautta ja hyvyyttä.
Niin luulisimme.
Ja kuitenkaan se ei ollenkaan häntä suututtanut.
Kun ne, jotka istuivat neuvostossa, loivat katseensa häneen, säteili hänen kasvoiltaan taivaallinen hohde.
Kaikki heidän pahuutensa ei voinut sammuttaa sitä taivaallista valoa, joka hänen sydämeensä oli sytytetty ja joka säteili rakkautta ja hiljaista rauhaa.
Kuta selvempänä paholaisen kuva näky vastustajien olemuksessa, sitä kirkkaampana loisti Jeesuksen kuva hänen uskollisen opetuslapsensa kasvoilta.
Kun kärsimme vääryyttä, kun meitä halveksitaan, syrjäytetään, vastustetaan, suljetaan pois toisten piiristä, silloin käy ilmi, mitä meissä todella on.
Kovinkaan vastoinkäyminen ja halveksiminen ei saata sammuttaa taivaallista hohdetta, hiljaista rauhaa ja syvää rakkautta Jumalan lapsen kasvoilta.

[Irene]

27. lokakuuta.

Ja kaiken muun lisäksi jokapäiväistä tunkeilua luonani, huolta kaikista seurakunnista. 2.Kor:11:28.

Paavali on maininnut moni asioita vaiherikkaasta elämästään Herran Palveluksessa:vaaralliset matkat, työn ja vaivan, valvomisen, nälän ja vilun ja monta muuta seikkaa.
Mutta kaiken tämän lisäksi hänellä oli "jokapäiväistä tunkeilua luonansa" - siitä, mikä hänestä tuntui menevän yli hänen vomensa - sitä, mikä tuli lisää, kun väsyttävä päivä oli päättynyt - sitä, mikä alitajuisesti koetteli hänen kärsivällisyyttään ja ketävyyttään - sitä, mikä oli pantu palvelemaan; hän tahtoi itse tulla uhratuksi tehdessään alttaripalvelusta; hän tahtoi tehdä kaikki kaikille - voidakseen voittaa edes jonkun.
Tuo "jokapäiväinen tunkeilu" se juuri ilmaisee Herran palvelijalle, onko hänellä oikeata palvelusmieltä.
Tässä on kysymys "toisen virstan" kulkemisesta.
Rakkauden teoilla, jotka tehdään - ylimääräisesti - velvollisuudet ensin on täytetty,sillä on arvoa Jumalan slmissä.
Vasta, kun voit antaa tuon ylimääräisen, kun kestät tuon "jokapäiväisen tunkeilun" rakkaudella ja ilolla, valittamatta, olet oikea Herran palvelija.

[Irene]

28.LOKAKUU

Uskon kautta oli Aabraham kuuliainen, kun hänet kutsuttiin lähtemään, ja hän lähti tietämättä, minne oli saapuva. Hebr. 11:8

Aabraham ei tiennyt, minne hän lähti.
Ja kuitenkin hän lähti.
Sillä Jumala oli niin käskenyt.
Se on uskoa; sillä usko on kuuliaisuutta.
Usko on kuuliainen tietämättä miten.
Sentähden Aabraham uskoi Jumalaa, kun Jumala lupasi hänelle pojan.
Usko on kuuliainen tietämättä minne.
Sentähden Aabraham lähti matkaan tietämättä, minne oli saapuva.
Sen, joka uskoo Jumalaan, ei tarvitse ymmärtää Jumalaa totellakseen häntä.
Hänen ei itsensä tarvitse nähdä keinoja ja mahdollisuuksia; hänen tulevaisuutensa suhteen.
Usko on luottamusta.
Se, joka uskoo Jumalaan, hän luottaa häneen ja jättää elämänsä ja tiensä Herran haltuun.
Joka uskoo, jättää Jumalalle kaiken vastuun.
Koko hänen oma vastuunsa on siinä, että hän tottelee ja jättää kaiken muun Jumalan käsiin.
Herra, opeta minulle uskon kuuliasuutta.

[Irene]

29.LOKAKUU

Ja veri on oleva merkki, teille suojelukseksi, taloissa, joissa olette; sillä kun minä näen veren, niin minä menen teidän ohitsenne. 2.Moos.12:13

Karitsan veri erotti Israelilaiset ja egyptiläiset toisistaan tuona kauheana yönä.
Ja Karitsan veri yhä edelleen erottaa Jumalan lapset maailman lapsista.
Eivät sitä tee uskonnolliset käsitykset - ei ulkonainen elämä - vaan Jeesuksen veri.
Sillä veri pelastaa.
Niin kävi sinäkin yönä.
Tuomio, hävitys ja kuolema eivät tulleet sisään siitä ovesta, joka oli sivelty pääsiäislampaan verellä.
Sellaisenkin oven takana varmaankin moni israellanen oli tuskassa; entäpä, jos surmanenkeli sittenkin tulisi?
Mutta siitä huolimatta hän oli turvassa.
Sillä riippumatta siitä, riemuitsiko vai vapisiko se, joka istui oven takana, veri hänet pelasti.
Ja kaikkina aikoina on niin.
Herra sanoo kaikelle kansalleen:"Kun minä näen veren, niin minä menen ohitsenne."

[Irene]

30.LOKAKUU

Ensi kertaa puolustautuessani ei kukaan tullut avukseni, vaan kaikki jättivät minut; älköön sitä heille syyksi luettako.
Mutta Herra auttoi minua ja vahvisti minua. 2.Tim.4:16,17

Paaval viedään oikeusistuntosaliin.
Hän on vankina.
Hänen katseensa etsii kaikkien läsnäolijoiden joukosta jotakin määrättyä.
Se etsii ystävää!
Hän ikävöi rakkautta - hän tahtoisi tietää, että siellä on ainakin yksi, joka on hänen puolellaan.
Mutta turhaan!
Kaikki ovat jättäneet hänet.
Istuntosali tuntuu niin tyhjältä.
Paavali tuntee äkkiä itsensä niin tyhjäksi.
Silloin Pavali rukoilee:
"Herra, älä lue tätä heille syyksi!
Anna se heille anteeksi!"
Silloin hän tuntee voiman virtaavan olemukseensa.
"Jumala on kanssani!
Hän seisoo tässä rinnallani.
Hän on puolustajani!
Ystäväni!
Hän vahvistaa minua!
Hän ei milloinkaan jätä minua!"
Koskaan emme siinä määrin kaipaa ystävyyttä ja myötätuntoa kuin ollessamme vaikeuksissa.
Jos joku ystävistäsi on hädässä, niin osoita hänelle rakkautta tänään.
Jos itse olet hädässä, niin älä soimaa ystäviäsi, jos he jättävät sinut.
Pyydä Jumalaa antamaan heille anteeksi.
Ja tiedä: Herra on luonasi.
Hän ei koskaan jätä sinua.
Sinä et ole yksin.