Elämän Leipää/C.O.Rosenius Marraskuu

Sananl. 11:25
Hyväätekeväinen sielu tulee ravituksi, ja joka muita virvoittaa, se itse kostuu.

Re: Elämän Leipää/C.O.Rosenius Marraskuu

ViestiKirjoittaja Irene » 21.11.2013 08:15

      Kuva

MARRASKUUN 21 PÄIVÄNÄ.

Sillä sellainen kuin hän on, sellaisia olemme mekin tässä maailmassa 1 Joh. 4:17.

Tutkikaamme tarkoin näitä Johanneksen sanoja: »Sellainen kuin hän, (Kristus) on, sellaisia olemme mekin tässä maailmassa.» Kuinka salattu hän olikaan tässä maailmassa! Isän ainokainen, Jumalan kunnian kirkkaus ja hänen olemuksensa juurikuva, Jumala Jumalasta, kuinka salaisesti hän otti meidän muotomme! Kuinka syvästi salattu hänen kunniansa oli syntisen lihan hahmon alle! Tosin piti uskolla olla riittävä perustus vakuudellensa. Tosin veisasivat taivaan enkelit hänen syntymäaamunansa. Tosin teki hän semmoisia töitä, joita ei kukaan muu kuin Jumala voinut tehdä. Tosin sai hän Isältä Jumalalta todistuksen tuolta suuresta kirkkaudesta: »Tämä on minun rakas Poikani.» Tosin toteutuivat hänessä kaikki ennustukset.

Mutta hän sanoi: »Tuomioksi minä olen tullut tähän maailmaan, jotta ne, jotka eivät näe näkisivät, ja ne, jotka näkevät, tulisivat sokeiksi.» Hän oli maan päällä ylenkatsotuin ja halvin, kipua ja sairautta täynnä, jotta epäuskon kopea mieli, joka yhä merkkiä vaatii, tulisi sokaistuksi ja että Isän tahtoa noudattaen hän olisi veljiensä kaltainen ja kantaisi heidän kuormansa. Ajattele, kuinka salattua, kuinka mahdotonta järjelle kaikki tämä oli: Jumalan Poika syntynyt tallin seimessä, kasvanut kaupungissa, josta hurskas Natanael kysyy: »Saattaako mitään hyvää tulla Nasaretista?»

Jumalan Poika maan päällä taivaan lintuja köyhempänä, niin köyhänä, ettei hänellä ollut, mihin hän päänsä kallistaisi, ylenkatsottuna, pilkattuna, vainottuna, »niin kuin varhain takaa ajettu peura,», viimein köysillä sidottuna, ruoskittuna, syljettynä, räyhäävän joukon käsissä, lopuksi pahantekijäin kanssa ristiinnaulittuna, pyövelien pilkatessa: »Muita hän on auttanut: auttakoon itseänsä, jos hän on Jumalan Kristus, se valittu.» Tuntien olevansa Jumalankin hylkäämä kuoli hän ja haudattiin. Missä tässä näyttäytyi jumalallinen majesteetti, Luojan voima ja kunnia? Eihän mitään mahdottomampaa voinut ajatella, kuin että tämä olisi ollut Jumalan Poika.

Mutta hän nousi kuolleista kolmantena päivänä, kuten edeltä oli sanonut Ilmestyi omillensa neljänäkymmenenä päivänä, jopa viidellesadalle yht’aikaa sekä astui ylös taivaaseen monen nähden. Niinpä siis jumalallinen majesteetti oli kätkettynä halpaan olemukseen. Ja »sellainen kuin hän on, sellaisia olemme mekin tässä maailmassa.» Sellainen kuin pää on, sellaisia ovat jäsenetkin. Sellainen kuin on ylkä, sellainen myös morsian. Surkealta ja viheliäiseltä näyttää ylkä, surkealta ja viheliäiseltä näyttää morsiankin. Mutta tämän morsiamen surkeudessa piilee jumalallinen kunnia, hänen köyhyydessään taivaallinen rikkaus, synnin ja heikkouden alla iankaikkinen vanhurskaus.

Älkäämme vain antako sen, minkä näemme ja tunnemme eksyttää meitä. Tuntuneekohan mahdottomammalle se, että olemme Jumalan lapsia, »Jumalan valitulta, pyhiä ja rakkaita», kuin että Kristus oli Jumalan Poika. Emmekö siis tyytyisi hänen, meidän päämme kanssa olemaan täällä ajassa salatut? Emmekö tyytyisi vaeltamaan hänen kanssaan tässä murheen laaksossa alennustilassa? Ja koska meillä on Jumalan lujat lupaukset siitä, että me uskon kautta Kristukseen olemme Jumalan lapsia, vanhurskaita ja Jumalalle otollisia, on meidän se varmasti ja vahvasti uskottava, ikään kuin jo olisimme taivaassa, sillä eihän Jumala voi valehdella. Niin, varmaa se on, vaikka emme mitään siitä nyt sydämessämme tuntisikaan.

Meidän salatun elämämme pääperusteena on se, että Kristuksen valtakunta on oleva uskon valtakunta, nöyryyttävä, ahdas ja matala portti Aadamin jäykille lapsille, että Kristus on kaikkina aikoina oleva tuomioksi tälle maailmalle, että ne, jotka tahtovat nähdä, tulevat sokeiksi, ja ne, jotka tyytyvät olemaan näkemättä, tulevat näkeviksi. Ainoastaan ne pääsevät tähän valtakuntaan ja seuraamaan meidän Gideoniamme, jotka tyytyvät hänen määräyksiinsä. Gideonin sotajoukkoa ei muodostettu vapaasti valiten, vaan nöyryyttävän kokeen kautta: »Joka vettä latkii kielellänsä niin kuin koira latkii, aseta se eriksensä seisomaan, mutta kaikki muu kansa menköön kukin kotiinsa.» Niinpä tässäkin.

Ken koiran lailla tyytyy muruihin, ken näkemättä, tuntematta tyytyy Jeesuksen seurassa vaeltamaan, hän saa seurata Häntä. Ken taas välttämättä tahtoo nähdä, tuntea ja maistaa Jumalan suloisuutta, ken välttämättä tahtoo elämänsä Jumalassa selväksi ja julkiseksi, mieleisekseen, niin että hän tuntee sydämensä lämpimäksi ja taipuisaksi, vaelluksensa aina vahvaksi ja rohkeaksi, maallisen osansa siunatuksi. Ken vaatii, että kaikkien kristittyjen tulee olla puhtaita ja virheettömiä, ei mitään heikkoa, ei mitään erimielisyyttä, ei mitään virhettä sisäisessä eikä ulkonaisessa elämässä. Ken kaikkea tätä vaatii, eikä tyydy siihen, että elämä Jumalassa on salattua, jopa joskus synnin ja kurjuuden peittämää, se peräytyköön, hän ei kelpaa tälle sotaretkelle.

Ristiinnaulitun seuraajien on tyydyttävä vaeltamaan uskon paksussa sumussa, jolloin eivät useinkaan näe eivätkä tunne Jumalan armoa, vaan tuntevat olevansa kokonaan» hyljättyjä.
Kuva

Job 22:26 silloin on ilosi oleva Kaikkivaltiaassa, ja sinä nostat kasvosi Jumalan puoleen.
Avatar
Irene
Ylläpitäjä
 
Viestit: 5746
Liittynyt: 24.10.2013 09:02

Re: Elämän Leipää/C.O.Rosenius Marraskuu

ViestiKirjoittaja Irene » 22.11.2013 07:23

    Kuva

MARRASKUUN 22 PÄIVÄNÄ.

Mutta nyt, koska olet penseä, etkä ole kylmä etkä kuuma, olen minä oksentava sinut suustani. llm. 3:16.

Tämä on hirmuinen sana laupiaan Vapahtajamme suusta. Herra Jumala auttakoon meitä kaikkia olemaan vilpittömiä, niin ettemme salaisesti tahi tietämättämme olisi semmoisen tuomion alaisia. Tässä on nyt tutkittavanamme, mitä Kristus penseydellä tarkoittaa.

Tämä Herran puhe sisältää semmoista, jonka kaikki näemme ja ymmärrämme, mutta minkä vain harvat ottavat huomioonsa. Jokainen ymmärtää, että kun Herra sanoo et ole kylmä, etkä kuuma, tarkoittaa hän : »Et sinä tosin ole tavallinen maailman ihminen, et kokonaan välinpitämätön ja vieras hengellisille asioille, eroat kyllä suuresta joukosta, sinä tunnet minun tieni, sinä saarnaat sanaani ja opetat muita. »Minä tiedän sinun tekosi», sellaisiahan sinulla on. Mutta et sinä ole kuumakaan, ei sydämesi ole oikeassa suhteessa Jumalaan, oikea rakkaus, elämä ja seurustelu minun kanssani puuttuu sinulta. Sinä puhut mieluummin minusta kuin minun kanssani. Sinä harrastat mieluummin muiden sielun asioita, kuin omaasi jne.

Silloin et ole kylmä etkä kuuma, sillä kylmänä oleminen, se on, mitä joka päivä näemme maailman kokonaan maallisessa, kaikesta hengellisestä piittaamattomassa touhussa. Mutta mitä Herra tarkoittaa »kuumalla,» sen näemme Herran uskollisten elämästä. Heillä on kaikessa olossaan ja elämässään aina sama päämäärä, Vapahtaja ja Hänen armonsa. Kun he ovat iloisia, iloitsevat he Vapahtajastaan ja hänen ystävyydestään. Ollessaan murheellisia, on siihen syynä synti ja kaipuu Vapahtajan yhteyteen. Kun he puhuvat, laulavat tahi kirjoittavat heille rakkaimmasta asiasta, askartelevat heidän ajatuksensa Vapahtajassa. Tähän on selvää ja hyvin käsitettävää.

Mutta kun sovitamme tämän elämäämme, nousee eteemme hämärä, ja vaikea kysymys. Kun kristityt kurjuutensa tunnossa, suloisten tuntemusten puuttuessa, silloin kun Herra kätkee itsensä heiltä, huokaavat suurta kylmyyttään, etteivät voi Vapahtajaansa niin rakastaa, kuin. soisivat, eivät niin palavasti rukoilla kuin ennen, kiusaukset saartavat heitä, heissä liikkuu vieraita, syntisiä ajatuksia, he tulevat hajamielisiksi, huolettomiksi ja rakkaudessa puuttuvaisiksi, niin mitä he silloin voivat muuta kuin luulla Herran tarkoittavan heitä »penseillä».

Sillä eiväthän he ole kokonaan kylmiä, eivät myös oikein kuumia, mitä me sitten tähän sanomme. Tämmöisestäkö sieluntilasta Herra nyt tässä puhuu? Kiitetty olkoon Herra, kun hän itse selittää mitä hän penseillä tarkoittaa. Muutoin täytyisi jokaisen tätä tekstiä tutkiessaan joutua epäilyksen valtaan.

Lue siis seuraava säkeistö. Siinä Herra selittää mikä on penseyden merkki. »Sinähän sanot: Olen rikas, olen rikastunut, enkä mitään tarvitse etkö tiedä, että sinä se viheliäinen olet ja kurja ja köyhä ja sokea ja alaston.» Katso, siinä ovat penseät, jotka Herra tahtoo suustansa oksentaa. Sanoohan Herra tässä, mistä penseät tunnetaan. »Sinä olet penseä, sillä sinä sanot: olen rikas, olen rikastunut» jne. Sanaa »sillä» käytetään aina todistamaan ruvetessa.

Herra sanoo siis: penseytesi ilmenee siinä, että sanot »olen rikas.» Se ilmenee siitä, että olet itseesi tyytyväinen. Jos kuuma olisit, et voisi olla tyytyväinen itseesi. Sanaa »sinähän sanot», ei ole ymmärrettävä vain suun sanomiseksi, sillä moni penseä on niin hieno, ja viisas, ettei hän sitä tunnusta ihmisten edessä. Se on ymmärrettävä sydämen vakaumuksena, sisäisenä sanomisena, kuten Raamattu monin paikoin sanoo: sinä sanot sydämessäsi. Se merkitsee siis sydänten sisäistä tyytymistä itseensä, jolloin ei ihminen tunne itseänsä viheliäiseksi syntiseksi.

Tässä on erittäin tarkka, merkillepantava todistus oikeasta sydämen parannuksesta. Se on todistus, joka syvemmin ja paremmin kuin kaikki muut tunnusmerkit julkituo, mitä ei mitenkään muutoin selville saataisi. On näet selvää, että itseensä tyytyväinen kristitty, joka ei koskaan ole huolestunut sielun tilastaan, vaan on aina levollinen, on nähtävästi joutunut laodikealaisen opettajan penseyden tilaan.

Emme kuitenkaan tarkoita sitä, että kristitty toisinaan joko suuren hengellisen virvoituksen tahi satunnaisen uneliaisuuden aikana saattaa olla tyytyväinen tilaansa. Sillä pian hän saa paljon surua itsestään. Suurinta iloa ja lohdutusta nauttiessaan Kristuksessa on hän sittenkin tyytymätön itseensä. Tämä tyytymättömyys omaan itseensä on kristityn elämässä tavallinen tila. Saattaa penseäkin satunnaisen, julkeamman synnin tähden, varsinkin jos se on tullut ihmisten tietoon, olla tyytymätön itseensä, tahi oikeammin siihen tekoonsa. Mutta ylimalkaan on hän itsensä tyytyväinen, ylpeä ja murtumaton. On siis tarkattava pidämmekö itsestämme. Tämän Herra Kristus meille tässä opettaa.
Kuva

Job 22:26 silloin on ilosi oleva Kaikkivaltiaassa, ja sinä nostat kasvosi Jumalan puoleen.
Avatar
Irene
Ylläpitäjä
 
Viestit: 5746
Liittynyt: 24.10.2013 09:02

Re: Elämän Leipää/C.O.Rosenius Marraskuu

ViestiKirjoittaja Irene » 23.11.2013 11:21

    Kuva

MARRASKUUN 23 PÄIVÄNÄ

Sillä toivossa me olemme pelastetut. Room. 8:24.


» Me olemme pelastetut», sanoo apostoli. Miten lohdullista tämä on, mutta salattua, jonka tähden on vaikea sitä oikein uskoa. Suuren Jumalan sana, hänen valansa ja hänen Henkensä vakuuttavat sen meille, eikä se sittenkään oikein pääse sydämiimme. Mutta nämä sanat ovat jumalallista totuutta. Me olemme jo täällä pelastetut, me, joilla on Hengen esikoislahja me olemme pelastettuja vaikka se välillä ei näy eikä tunnu.

Alkutekstin sana tarkoittaa myös vapautusta, kadotuksesta pääsemistä taivaaseen korjaamista, joka käsite ei edellytä, että me sen tuntisimme. Se ei siis tarkoita yksinomaan autuuden nauttimista. Me voimme sen ainoastaan uskolla omistaa. Sen takia apostoli sanookin, että me olemme toivossa pelastetut.

Vapahdetut pelastetut, autuaiksi tehdyt, sitähän Vapahtajamme nimikin merkitsee. Se sisältää kaiken sen hyvän, minkä hän meille on hankkinut. Siis meillä on syntien anteeksisaaminen ja Jumalan ikuinen ystävyys. Olemme Jumalan lapsia. Nimemme ovat elämän kirjassa. Taivaassa meidät tunnetaan. Siellä meitä rakastetaan ja sinne meitä odotetaan. Me olemme läheisessä yhteydessä Jumalan kanssa, Pyhä Henki asuu sydämissämme. Se valaisee, pyhittää ja johdattaa meitä täydelliseen totuuteen, kunnes kotiin pääsemme.

Tämä kaikki sisältyy autuuteen. Ja apostoli sanoo, että me jo nyt autuaita olemme. Maailma luulee, että vasta kuollessamme autuaiksi tulemme.. Onhan sekin totta jos on puhe siitä, että uskolliset kuoltuaan saavat sitten nauttia autuuttaan. Mutta tekstissämme sanotaan, että he jo nyt ovat »pelastetut». He ovat jo Jumalan lapsia, perillisiä ja autuuden aarteiden oikeita omistajia. Ei Aabraham vasta kuoltuaan tullut Jumalan ystäväksi. Hän oli Jumalan ystävä jo asuessaan täällä maan päällä majoissa. Mutta tämä täällä hänen nauttimansa Jumalan ystävyys seurasi häntä myös kuolemassa iankaikkisuuteen.

Ei kukaan tule Jumalan ystäväksi kuolinhetkellään, sielun erotessa ruumiista. Ei, jo täällä on meidän päästävä ollaksemme sitä iankaikkisuudessakin. Se, joka ei jo täällä uskossa omista Jumalan Poikaa, ei näe elämää. Mutta ne, joilla täällä on Hengen esikoislahja, ne saavat myös kerran täydellisyyden. Ne, jotka täällä elävät Kristuksen yhteydessä, saavat myös hänen kanssaan olla iankaikkisuudessa. Siksi he ovat jo täällä pelastetut.

Tahi eikö se ihminen olisi autuas, joka on Jumalan rakas lapsi ja voi Jumalaa puhutella, niin kuin isäänsä? Eikö se ihminen ole autuas, josta Kristus sanoo: »Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka kuulee minun sanani ja uskoo häneen, joka on minut lähettänyt, sillä on iankaikkinen elämä, eikä hän joudu tuomittavaksi, vaan on siirtynyt kuolemasta elämään». Eivätkö ne ole autuaita, joista apostoli kirjoittaa: »Te olette käyneet Siionin vuoren luo ja elävän Jumalan kaupungin, taivaallisen Jerusalemin luo, ja kymmentuhantisten enkelien luo, taivaissa kirjoitettujen esikoisten juhlajoukon ja seurakunnan luo, ja tuomarin luo joka on kaikkien Jumala, ja täydellisiksi tulleiden vanhurskasten henkien luo, ja uuden liiton välittäjän, Jeesuksen luo, ja vihmontaveren luo, joka puhuu paremmin kuin Aabelin veri»

Eivätkö nämä ole pelastettuja? Ja nämä, joille apostoli näin kirjoitti, vaelsivat vielä maan päällä, kantoivat vielä tätä synnin ja kuoleman ruumista ja olivat kaikkien hengellisten vihollisten saartamia. Heidän oli vielä kilvoiteltava turmelustaan vastaan ja he huokasivat lunastustaan. Ja kuitenkin sanoo apostoli heidän tulleen »Siionin vuoren luo, elävän Jumalan kaupungin, taivaallisen Jerusalemin luo, esikoisten juhlajoukon ja seurakunnan luo ja täydellisiksi tulleiden vanhurskasten henkien luo.»

Apostoli näkee tässä vain yhden ainoan suuren, pelastetun seurakunnan, jossa toiset »täydellisiksi tulleet vanhurskasten henget,» olivat jo päässeet taivaaseen, ja toiset olivat vielä täällä maan päällä »vihmontaveren» alituisessa tarpeessa. Sellainen on uskovaisten tila. Jumalan lapsina ja ystävinä he muodostavat yhden ainoan seurakunnan taivaaseen päässeiden kanssa. Sapattina näemme suuren kansanjoukon vaeltavan Herran temppeliin. Toiset ovat jo päässeet sisälle Herran huoneeseen, toiset ovat ovesta menemässä sisälle, toiset vielä ulkopuolella, mutta he kaikki kuuluvat samaan, suureen seurakuntaan. Niinpä uskovaisetkin.

Me, vielä ulkona olevat, kuulumme vapahdettujen seurakuntaan yhtä varmasti kuin ne, jotka taivaassa ovat, vaikka emme vielä ole sisälle ennättäneet. Tämä tekstimme tarkoittaa sanoessaan, sillä toivossa me olemme pelastetut.

Oi mikä siunaus meillä olisi, jos saisimme tämän totuuden, että jo täällä olemme pelastetut, syvälle sydämiimme painetuksi. Me olemme Jumalan lapsia ja perillisiä, jotka odotamme autuasta kotiin pääsyä! Tämä uskon ja toivon lohdutus on voimana kristillisyydessämme.
Kuva

Job 22:26 silloin on ilosi oleva Kaikkivaltiaassa, ja sinä nostat kasvosi Jumalan puoleen.
Avatar
Irene
Ylläpitäjä
 
Viestit: 5746
Liittynyt: 24.10.2013 09:02

Re: Elämän Leipää/C.O.Rosenius Marraskuu

ViestiKirjoittaja Irene » 24.11.2013 08:17

    Kuva

MARRASKUUN 24 PÄIVÄNÄ

Mikä taas orjantappuroihin kylvetään, on se, joka kuulee sanan, ja tämän maailman huoli ja rikkauden viettelys tukahduttavat sanan, ja hän jää hedelmättömäksi. Matt. 13:22.

Puhuessaan siitä, mikä tukahduttaa sanan, sydämessä itäneen hyvän siemenen, mainitsee Kristus ainoastaan maailman, huolen ja rikkauden viettelyksen. Ei hän mainitse törkeitä syntejä ja rikoksia, viekkautta, varkautta petosta, ym. syynä sielun hukkaan joutumiseen, vaan ainoastaan sanan tukahduttamisen sydämessä. Tässä voimme siis huomata milloin muutoin luvallinen huolehtiminen maallisista asioista muuttuu kuoleman syyksi.

Vilpitön kristitty tuntee surukseen, ettei hän ole vapaa maallisista huolista. Silloin kysyy hän: Onko minulla elämä Jumalassa? Jokohan nämä maalliset ovat minulle kuolemaksi? Huomaa silloin Kristuksen vastaus: Silloin se on sinulle kuolemaksi, kun se tukahduttaa sanan sinun sydämestäsi Mutta milloin ja miten tämä tapahtuu? Koska hyvä siemen on Jumalan sana niin ensin huomaamme mitä hedelmä Jumalan sana sydämessä tekee.

Sanaa on kahta lajia: laki ja evankeliumi. Sen vaikutus sydämessä on myös kahdenlainen. Lain työtä on herännyt ja särkynyt sydän, joka tuntee syntinsä ja tuntee sen niin, että se tekee koko maailman ahtaaksi, pakottaa ja ajaa häntä etsimään pelastusta ja rauhaa Kristuksessa. Uskon herättyä me jokapäiväisen parannuksen harjoituksessa emme voi elää maailman mukaan iloisina ja vapaina synnissä, emme voi kulkea tuulien mukaan, vaan olemme Hengen ohjauksen, nuhteen ja ristiinnaulitsemisen alaisia. Aina vain tunnemme vielä syntimme siinä määrässä, että meidän on sangen työlästä uskoa ja Kristus ja hänen evankeliuminsa ovat meille välttämättömät ja suloiset. Tämä on sekä lain että evankeliumin työtä.

Yksinomaan evankeliumin vaikutusta on se, että särjetty sydän saa rauhan Kristuksessa, saa evankeliumista elämän, lohdutuksen ja ilon. Saa siitä uuden rakkauden, joka puhkeaa iloiseen, yksinkertaiseen tunnustukseen ja rakkauden palvelukseen. Siis, parannuksen teko, usko. ja pyhitys ovat sanan vaikutusta sydämessä.

Meidän on nyt helppo käsittää, että tämän maailman huoli, rikkauden viettelys ja elämä hekuma tukahduttavat hyvän siemenen. Tämä tapahtuu siten, että saat niin paljon ajateltavaa, joko köyhyyden murheita, tahi voiton ja rikkauden tyydytystä ja nämä niin täyttävät ja voittavat sydämesi, että huoli Jumalan armon ja ystävyyden omistamisesta jää syrjäiseksi.

Silloin ei Jumalan sana saa vaikuttavaa voimaa sydämessäsi. Synti ei silloin vaivaa eikä masenna sinua, tuskin sitä huomaatkaan, sillä on ainoastaan höyhenen keveys. Sinulla on muita huolia ja iloja. Sinulla ei ole aikaa syventyä mihinkään hengelliseen huoleen. Maallinen onnesi on rauhasi pehmeä, untuvainen päänalunen. Siksi olet kristillisyydessäsi aina rohkea ja vahva, et enää murru ja tule kurjaksi, vaivaiseksi syntiseksi. Et ole milläsikään synneistä, jotka ennen huolestuttivat sinua ja jotka todella ovat syntejä. Ei niiden harjoittaminen enää masenna sinua, päinvastoin, alat niitä suosia ja puolustella. Siis on lain työ tukahdutettu, sinun sydämesi ja omatuntosi on nukutettu ja paadutettu.

Mutta kun laki näin on menettänyt voimansa sinussa, synti kun ei enää masenna ja huolestuta sinua, - mitä on siis usko, Kristus ja evankeliumi sinulle? Ei muuta kuin päähän päntätty ulkoläksy jonka hyvin osaat mutta joka ei mitään sinussa vaikuta. Sillä siellä, missä laki ei muserra ja kuoleta, ei siellä evankeliumikaan voi elämää ja voimaa antaa. Itseäsi katsellessasi et muserru ja tule heikoksi, etkä liioin oikein iloiseksi ja väkeväksi Herrassa.

Ja jos sen et tunnusta tilasi olevan arveluttavan, vaan vielä evankeliumista kerskailet, niin silloin joudut ulkokultaisuuden valtaan, joka lopullisesti paaduttaa sinut ja tekee lopun viimeisestäkin armotyön kipinästä. Sellaiset sydämet muistuttavat noita sileitä, liukkaita ja kovia rantakiviä, joita meren aallot ja hiekka hiovat. Kun pauhaavat maailman murheet toiselta puolen ja toiselta puolen ulkokultainen sanaan turvautuminen sydämen oikein silittävät ja hoivat, niin se on viimein niin kova ja liukas, ettei siihen enää mikään pysty. Ja kuitenkin oli tämä sydän kerran avonainen armon hengelle, se tunsi syvästi syntinsä, Mutta armon Kristuksessa ylenpalttisesti. Ja kuitenkin ovat maailman ohdakkeet tukahduttaneet tämän taivaan siemenen. Oi, kuinka olet taivaasta pudonnut, sinä kaunis kointähti!
Kuva

Job 22:26 silloin on ilosi oleva Kaikkivaltiaassa, ja sinä nostat kasvosi Jumalan puoleen.
Avatar
Irene
Ylläpitäjä
 
Viestit: 5746
Liittynyt: 24.10.2013 09:02

Re: Elämän Leipää/C.O.Rosenius Marraskuu

ViestiKirjoittaja Irene » 25.11.2013 08:33

    Kuva


MARRASKUUN 25 PÄIVÄNÄ

Ei ole vielä käynyt ilmi, mitä meistä tulee. Me tiedämme tulevamme hänen kaltaisikseen, kun hän ilmestyy, sillä me saamme nähdä hänet sellaisena kuin hän on. 1 Joh. 3:2.

Johannes sanoo, että me Jumalan katselemisesta tulemme hänen kaltaisikseen. Apostoli viittaa siihen, että Jumalan katseleminen vaikuttaa meissä sen, että me tulemme hänen kaltaisikseen, että me siis hänen hohtavasta kirkkaudestaan saamme itseemme heijastuksen. Jos Mooseksen kasvot saivat kirkkauden siitä, että hän Siinain vuorella seisoi Jumalan kasvojen edessä, ja jos me jo täällä uskossa ja Hengessä katseltuamme Jumalaa, »muutumme saman kuvan kaltaisiksi kirkkaudesta kirkkauteen», kylläpä sitten saadessamme häntä katsella kasvoista kasvoihin hänen kuvansa on muodostava meidät täydellisesti kaltaisekseen.

Mutta tapa miten meidät muutetaan hänen kaltaisikseen, se olkoon Jumalan vallassa. Se vain on varmaa, että hän silloin täydelleen uudistaa sen kuvansa, joksi hän alussa ihmisen loi, mutta joka lankeemuksessa menetettiin. Raamattu sanoo selvästi: »Niin kuin meissä on ollut maallisen kuva, niin meissä on myös oleva taivaallisen kuva.»

Meidän sydämemme ei silloin enää ole oleva syntien ja vaivojen loppumattomana lähteenä, vaan Kristuksen pyhyys ja rakkaus on meissä asuva. Meidän ymmärryksemme ei silloin enää ole oleva perityn pimeyden vallassa, vaan se on saava valonsa Jumalan omasta valosta. Omatuntomme ei silloin enää ole kärsivä rauhattomuutta ja pelkoa, niin kuin se täällä on kärsinyt, vaan se on silloin oleva tyyni ja rauhallinen Jumalan rakkaudessa ja meissä asuvan pyhyyden tunnossa. Silloin emme koskaan enää tee syntiä Jumalaa vastaan, emme koskaan enää valita: »Sillä hyvää, jota tahdon, minä en tee, vaan pahaa, jota en tahdo, sitä harjoitan.» Silloin voimme olla täydelleen niin hyviä ja pyhiä, kuin tahdoimme olla, vieläpä paljon suuremmassa määrässä kuin mitä täällä ajassa voimme toivoakaan.

Meidän ruumistamme eivät silloin enää vaivaa vahingolliset himot, tauti eikä heikkous, vaan se on aina puhdas, ihana, terve, vahva ja joustava, sillä se on silloin oleva Kristuksen kirkkaan ruumiin kaltainen. Herra sanoo selvästi: »Silloin vanhurskaat loistavat niin kuin aurinko heidän Isänsä valtakunnassa.» Me tiedämme tulevamme hänen kaltaisikseen», koska Jumalan täydellisyys silloin kuvastuu niin hyvin sieluissamme kuin ruumiissamme, ja me silloin hallitsemme niitä täydellisesti. Silloin uudelleen omistamme kaiken sen, joka Jumalan kuvalle kuuluu, kaiken, mikä kuuluu jokaiselle hyvälle hengelle, joksi Jumala alussa meidät loi.

Ja sen rauhattomuuden, ahdistuksen ja vaivan sijaan, joita saastaiset mielikuvat ja himot synnyttävät, on meidän sydämemme oleva pyhien ja puhdasten virvoitusten loppumattomana lähteenä. Näin muutumme sitten kun tulemme pyhän, autuaan Jumalan kuvan kaltaisiksi.

Mutta Raamattu todistaa erikoisesti, että me rakkaudessa tulemme Jumalan kaltaisiksi, koska Jumala itse on rakkaus. Johannes sanoo: »Jumala on rakkaus.» Jos siis rakkaudessa tulemme Jumalan kaltaisiksi, niin varmaankin meidän autuutemme suureksi osaksi on tosirakkauden tyydytystä siinä, että näemme lukemattoman joukon nauttivan samaa kunniaa, autuutta ja lepoa kuin mekin. Uskovaiset voivat saada jonkin käsityksen tästä tulevasta rakkauden riemusta sen kokemansa ilon nojalla, jonka he täällä tuntevat nähdessään Jumalan armon voittavan sieluja.

Ajattele, kun me sitten Jumalan paratiisissa saamme katsella lukemattomia ihmisjoukkoja, jotka kaikki ovat kilvoitelleet syntiä, vaaroja ja pelkoa vastaan, mutta siellä ovat autuaina ja turvattuina Jumalansa levossa! Ja tämä autuus rakkauden kautta silloin leviää kaikille, kun he iloiten kertovat toinen toisilleen Herran ihmeellisestä johdatuksesta. Ajattele, kun kaikki Jumalan lapset, jotka hajotettuina ympäri maailman, jossa heillä pääasiallisesti on ollut samat kokemukset synnistä ja Jumalan suuresta laupeudesta, kärsivällisyydestä ja uskollisuudesta, saavat Isänsä valtakunnassa kirkastuneilla, täydellisillä sielunvoimilla muistella kaikkia ajassa saaman Jumalan avun ja pitkämielisyyden todistuksia, siellä täydellisesti ymmärtäen kaiken!

Eikö kaikki tämä täytä meidän sydäntämme sanomattomalla autuudella. Raamattu sanoo, ettemme silloin ainoastaan hiljaisuudessa ylistä Jumalaa, vaan korkealla äänellä huudamme: »Pelastus on Jumalamme, joka valtaistuimella istuu, ja Karitsan.» Silloin kilvoiteltuamme kilvoituksemme me Jumalan autuutta nauttiessamme huudahdamme: »Tämäkö on se perintö, joka maksoi Jeesuksen Kristuksen veren! Oi siunattu ja ylistettävä lunastushinta ja rakkaus! Tämäkö on uskon päämäärä? Tämäkö Raamattujen ennustama kunnia? Tämäkö murheitteni, nöyrtymyksieni, rukousteni ja taistelujeni loppu? Kylläpä vaiva oli vähäinen tällaisen voiton rinnalla. »Eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva, sillä kaikki entinen on mennyt.»
Kuva

Job 22:26 silloin on ilosi oleva Kaikkivaltiaassa, ja sinä nostat kasvosi Jumalan puoleen.
Avatar
Irene
Ylläpitäjä
 
Viestit: 5746
Liittynyt: 24.10.2013 09:02

Re: Elämän Leipää/C.O.Rosenius Marraskuu

ViestiKirjoittaja Irene » 26.11.2013 07:10

    Kuva

MARRASKUUN 26 PÄIVÄNÄ.

Sillä Kristus on mennyt itse taivaaseen, nyt esiintyäkseen Jumalan kasvojen edessä meidän hyväksemme. Hepr. 9:24.

Kristus oli Isän antama. Hän määräsi hänet toisena Aadamina meidän sijastamme täyttämään lain. Seimestä hautaan hän toimi meidän sijaisenamme. Tämän Raamattu selvästi todistaa. »Hänen, joka ei synnistä tiennyt, on Jumala meidän edestämme synniksi tehnyt.» Hän otti täyttääksensä meidän velvollisuutemme ja velkamme. Hän oli lain alaiseksi tehty, että hän lain alaiset lunastaisi.

Mitä hän teki, sen me teimme, mitä hän kärsi, sen me kärsimme. »Olemme tulleet tähän päätökseen: yksi on kuollut kaikkien edestä, siis myös kaikki ovat kuolleet.» Täytettyään kaiken vanhurskauden meidän edestämme ja me siis sen hänessä täytimme, palasi hän taivaan ilohuutojen kaikuessa jälleen sinne, mistä oli tullutkin. ja mitä hän nyt tekee meidän edestämme? Apostoli sanoo: »nyt esiintyäkseen Jumalan kasvojen edessä meidän hyväksemme. Hän on esiintynyt Isän edessä ei ainoastaan kirkastettuine haavoinensa, jotka ovat merkkinä hänen äärettömästä kuuliaisuudestaan, vaan meidän puolestamme hän esiintyy koko lain täyttämisen ihanassa puvussa.

Ja Isän mielisuosio, ilo ja tyytyväisyys ympäröi hänet. »Mutta senhän hän on saanut jo iankaikkisuudessa», sanonet sinä. Ei, siinä on huomattava erotus. Jumalan mielisuosio hän ei ole yksinomaan siksi, että hän on iankaikkinen sana, joka oli alussa Jumalan tykönä, vaan hän on sitä Ihmisen Poikana, toisena Aadamina, ihmissuvun päämiehenä ja takaajana. Hän ei esiinny vain Jumalan kasvojen edessä, mutta omassa persoonassaan hän edustaa kaikkia jäseniänsä. Huomaa miten apostoli puhu: »Esiintyäkseen Jumalan kasvojen edessä meidän hyväksemme.»

Samoin kuin iankaikkinen Isä näki koko ihmissuvun ensimmäisessä Aadamissa, niin hän näkee kaikki Kristuksen jäsenet ainoastaan Kristuksessa. Kristuksen persoonassa hän näkee meidän persoonamme Kristuksen puhtaudessa, ihanuudessa ja armaudessa näkee hän meidän armautemme. Kristus itse sanoo: »Minä pyhitän itseni heidän tähtensä, jotta hekin olisivat pyhitetyt totuudessa.» Paavali sanoo: »Hän on meidät siinä rakkaassa otolliseksi tehnyt.» Isä näkee meidät Kristuksessa, seuraa siitä myös, että hän rakastaa meitä Kristuksessa »sillä rakkaudella, jolla hän häntä rakastaa», jota siksi Raamatussa sanotaankin Jumalan »rakkaudeksi Kristuksessa Jeesuksessa.»

Oi, tätä ihanaa suhdetta, sitä ei voi mihinkään maalliseen verrata! Tässä kuitenkin heikko esimerkki. Jos faarao, jolle Joosef oli kaikkena kaikessa, hänen oikea kätensä ja kansan pelastaja, olisi voinut saada saman kuvan kaikista muistakin Jaakobin pojista, kuin mikä hänellä oli Joosefista, niin silloin olisi hän katsellut Ruubenia, Siimeonia, Benjaminia ym. Joosefissa hän olisi Joosefissa rakastanut heitä, hänessä syleillyt heitä. Joosef esiintyi kuninkaan edessä veljiensä puolesta, heidän sijaisenansa.

Näin Kristus nyt esiintyy Isän edessä meidän puolestamme, kuitenkin sillä erotuksella, ettei taivaallinen Isä muodosta itselleen mielikuvaa meidän yhdenkaltaisuudestamme Kristuksen kanssa, vaan että me todella omistamme yhdenkaltaisuuden, sillä Jumala armossaan on säätänyt tahtovansa lukea sen meidän hyväksemme Kristuksen tähden, koska hän on täyttänyt kaiken vanhurskauden meidän puolestamme.

Älköön kukaan luulko, ettei Jumala tietäisi meitä saastaisiksi syntisiksi. Sen hän hyvin tietää. Siksi hän vie meitä monen puhdistustulen läpi, aivan nääntymykseen saakka. Mutta hän ei katsele eikä arvostele meitä enää sen mukaan, mitä me itse olemme, vaan ainoassa rakkaassa Pojassaan. Siksi hän rakastaa meitä yli kaiken ymmärryksemme siitä huolimatta, että olemme täynnä puutteita ja heikkouksia. Silloinkin, kun me huokaamme ja suremme kehnouttamme, katselee hän meitä suosiolla, siksi, että Kristus esiintyy Jumalan kasvojen edessä meidän hyväksemme.

Meidän on nyt vain tyydyttävä tähän. jos tahdot olla pyhä, ennen kuin sallit lohdutuksen sydämeesi tulla, niin luotat omaan pyhyyteesi. Sinä luotat omaan uskoosi, jos epäilet Jumalan ystävyyttä oman uskosi kehnouden tähden. Jos luulet, ettei Jumala voi rakastaa sinua, koska tunnet itsesi niin kuivaksi ja kylmäkiskoiseksi, niin luotat omiin tunteisiisi. Kun uskot, että Jumala sinua enemmän rakastaisi, jos joku määrätty avu sinussa kehittyisi suurempaan täydellisyyteen, niin sinä luotat omiin avuihisi. Tahdot itse olla ylimmäinen pappisi, tahdot omin voimin tulla autuaaksi. Varo, ettet epäuskossa kapinoi Herran voideltua vastaan. »Ei ole pelastusta yhdessäkään toisessa sillä ei ole taivaan alla muuta nimeä , ihmisille annettua, jossa meidän on pelastuminen.»
Kuva

Job 22:26 silloin on ilosi oleva Kaikkivaltiaassa, ja sinä nostat kasvosi Jumalan puoleen.
Avatar
Irene
Ylläpitäjä
 
Viestit: 5746
Liittynyt: 24.10.2013 09:02

Re: Elämän Leipää/C.O.Rosenius Marraskuu

ViestiKirjoittaja Irene » 27.11.2013 10:37

    Kuva
MARRASKUUN 27 PÄIVÄNÄ.

Armo olkoon teille ja rauha Jumalalta, Meidän Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta. Room. 1:7 .

Nämä kaksi lyhyttä sanaa, armo ja rauha sisältävät koko kristillisen elämän: armo, syntien anteeksisaaminen, rauha, iloinen ja rauhallinen omatunto. Mutta rauha laajimmassa merkityksessä sisältää myös kaiken sen hyvän ja kaiken turvallisuuden ja onnen, joka on seurauksena hyvästä suhteesta Jumalaan. Apostoli sanoo, että me emme kerskaa ainoastaan armosta, jonka omistamme, vaan myös sen kirkkauden toivosta, jonka Jumala meille on antava. Kerskaammepa vaivastakin, tietäen, että vaiva synnyttää kärsivällisyyden ja kaikenlaisen hyvän.

Sanoopa hän niinkin, että me kerskaamme itse Jumalasta, siitä että hän on meidän Isämme, jolta me saamme kaikkea hyvää. Sillä jos Jumala on meidän kanssamme, kuka voi meitä vastaan olla. Jumala, joka ei säästänyt ainoaa Poikaansakaan, vaan antoi hänet kaikkien meidän edestämme, eikö hän antaisi meille kaikkea hänen kanssansa?

Kaikkea tätä sisältää sana rauha. Ja ajattele, kun Jumala on tehnyt sen armotyön ihmisessä, että on avannut hänen hengelliset aistimensa näkemään, että taivaan ja maan Herra on hänen ystävänsä ja että tämä ystävyys on semmoisella perustuksella, että vaikka hänessä vielä asuu synti, niin ei suhde silti muutu. Onhan tämä korkea, autuas rauha. Kun sen lisäksi tiedän, ettei ainoakaan hiuskarva tämän laupiaan ja väkevän Isän tahtomatta voi päästäni pudota, ettei löydy semmoista pahaa, jota hän ei voisi parantaa, ja ettei hän salli mitään pahaa minulle tapahtua, jollei se ole minulle hyödyksi. Totisesti on tämä korkea, autuas rauha!

Mutta syytä on nimittää tätä rauhaa, kuten apostolikin sanoo, »rauhaksi Jumalalta, meidän Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta.» Ei tämä rauha ole ainoastaan Jumalan antama lahja, vaan se rauha kätkeytyy itse Jumalaan, hänen ystävyyteensä ja hänen voimaansa. Hän ei sano: »Rauha maailmassa», sillä »maailmassa on teillä ahdistus »maailma vihaa teitä» Hän ei sano: »Rauha lihassa», vaan hän sanoo: »Liha sotii henkeä vastaan.» Hän ei sano: »rauha perkeleeltä», sillä Johannes sanoo: »Teidän vihollisenne perkele syyttää teitä.» Hän ei myöskään sano: »Hyvien olojen, hyvien ystävien, hyvän maineen, hyvän terveyden rauha», sillä kaikki tämä ei anna pysyväistä rauhaa.

Mutta näin hän sanoo: »Rauha Jumalalta, meidän Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta» Hän toivottaa meille siis jumalallista ja taivaallista rauhaa. Kuten Kristuskin sanoo: »Minun rauhani annan teille en minä anna teille, niin kuin maailma antaa.».

Maailman rauha on siinä. että meitä vaivaava ulkonainen paha poistetaan. Kun vihollinen piirittää kaupunkia, valtaa rauhattomuus ja pelko sen asukkaat, mutta kun vihollinen väistyy, palaa rauha ihmismieliin. Samaten köyhyyden tai sairauden sinua kohdatessa olet rauhaa vailla, mutta voitettuasi ne saat rauhan jälleen. Kun pahan kielet valhetellen ja sinua häväisten ahdistavat sinua, olet levottomuuden vallassa, mutta kun häväistys lakkaa, olet taas rauhassa. Sellainen on maailman rauha.

Mutta omistaessasi Jumalan rauhan ei mikään ulkonainen saa sydämessäsi asuvaa rauhaa järkytetyksi. Sinulla on rauha siinä että omistat Jumalan ystävyyden, että hän on kaikkivaltias, että hän kuulee rukouksesi, laskee kyyneleesi ja voi silmänräpäyksessä asettaa myrskyn ja jälleen antaa sinulle levon. Jumalan rauha on myös siinä, että vaikka vielä olet täynnä syntiä ja perkele houkutuksillaan sinua ahdistaa, ja omatuntosi sinua soimaa, niin siitä huolimatta tiedät, että Kristus vanhurskaudellaan ja armollaan on näitä kaikkia suurempi ja hän on sinun voimallinen puolustajasi Isän tykönä.

Jumalan rauha on siinä, että vaikka vielä kaikenlainen maallinen paha, kuten sairaus, köyhyys, pahat kielet yms. sinua vaivaavat, sinä kuitenkin tiedät Jumalan ja hänen ystävyytensä olevan paljon suuremman, ja että hän tulee pian ja ottaa sinut tästä murheen laaksosta tykönsä taivaaseen, jossa ikuisesti vapaudut kaikesta pahasta ja olet turvassa autuaana Jumalan ja hänen pyhiensä parissa. Sellainen on Jumalan rauha.

Mutta kun tämä rauha riippuu siitä, missä määrässä armo asuu sydämessäni, niin voi se sekä lisääntyä, että vähetä. Ja kuinka tärkeitä tekijöitä nämä ovatkaan, koska koko kristillisyytemme riippuu sydämessä vaikuttavasta armosta ja rauhasta. Ei siis riitä se, että vaan toivomme niitä itsellemme, vaan niitä on myös hoidettava.

Mutta keino, miten armo ja rauha meissä lisääntyvät on se, jonka Pietari mainitsee: »Armo ja rauha lisääntyköön teille Jumalan ja Herramme Jeesuksen tuntemisen kautta.» Kuta enemmän me tunnemme Jumalaa ja Herraamme Jeesusta Kristusta, sitä enemmän on armoa ja rauhaa sydämessä. Hoitakoon siis kukin kristitty näitä kalliita lahjoja sydämessään! Antakoon itse Jumala armonsa siihen!
Kuva

Job 22:26 silloin on ilosi oleva Kaikkivaltiaassa, ja sinä nostat kasvosi Jumalan puoleen.
Avatar
Irene
Ylläpitäjä
 
Viestit: 5746
Liittynyt: 24.10.2013 09:02

Re: Elämän Leipää/C.O.Rosenius Marraskuu

ViestiKirjoittaja Irene » 28.11.2013 08:54

    Kuva

MARRASKUUN 28 PÄIVÄNÄ.

Sillä jos olemme hänen kanssaan kasvaneet yhteen yhtäläisessä kuolemassa, niin kasvamme yhteen myös yhtäläisessä ylösnousemuksessa. Room. 6:5.

Tässä opimme, mikä on tosipyhityksen salaisuus. Ei apostoli sano, että meidän tulee pyrkiä yhtäläiseen kuolemaan ylösnousemukseen kuin minkä Kristus kesti, vaan hän sanoo: »Me olemme hänen kanssaan kasvaneet yhteen yhtäläisessä kuolemassa, niin kasvamme yhteen myös yhtäläisessä ylösnousemuksessa.» Sana kasvaneet yhteen tarkoittaa sisäistä läheisintä yhdistymistä Kristukseen. Eikö rungon ja kasvavan oksan suhde ole läheisin, mitä ajatella voi? Ovathan ne yksi ruumis. Rungon elämä ja nesteet ovat myös oksan. Olemukseltaan kuuluvat ne yhteen. Mikä Jumalan armon ihme!

Tällaiseksi on Herra Kristus selittänyt suhteensa uskovaisiin puhuessaan oksista viinipuussa. Siinä puhuu hän yhteen kasvamisesta hänen kanssaan näin: »Minä olen viinipuu, te olette oksat. joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn.» Ja samana iltana sanoo hän taivaalliselle Isälleen: »Minä heissä ja sinä minussa, jotta he olisivat täydellistyneet yhdeksi.» Tämä armon ihme, jota meidän järkemme ei tajua ja samoin kuin apostoli tässä selittää tätä syvällistä yhteen kasvamista Kristuksen kanssa perustukseksi tosi-pyhitykselle, lihan kuolettamiselle ja vaellukselle uudessa elämässä.

Myös Kristus sanoo: »Joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, se tuottaa paljon hedelmää, sillä ilman minua ette voi tehdä mitään. Niin kuin oksa ei voi tuottaa hedelmää itsestään, ellei se pysy viinipuussa, samoin ette tekään, ellette pysy minussa.» Tulisihan meidän toki kuulla ja uskoa itse Herraa ja hänen apostoliansa.

Kuinka moni puhuukaan pyhityksestä. Käskyjen ja määräysten avulla pakottaen tahdotaan tehdä ihmiset pyhiksi ollenkaan kiinnittämättä huomiota siihen, elävätkö he Kristuksen yhteydessä, ovatko kuoletetut laista ja elävätkö uskossa. Karttakaamme tätä, ettemme olisi »valkeaksi sivutuita hautoja», ulkokullatulta ja tekopyhiä, sillä tekopyhyys on niin luontoomme piintynyt, että aina olemme valmiit uskomaan itsellämme olevan voimaa tehdä Jumalan tahto, jos vain oikein sitä ahkeroimme.

Muista siis kaikkina elinpäivinäsi, ettei apostoli pyhitystä opettaessaan alkanut antamalla käskyjä ja sääntöjä, ei nuhtelemalla, varoittamalla ja pakottamalla, vaan hän kirjoittaa heille, että tosipyhityksen ehtona ja perustuksena on läheinen, sisäinen yhteys Kristuksen kanssa. Ennen kuin todellinen pyhityselämä meissä on mahdollinen, täytyy meidän olla istutettuina Kristukseen, niin että olemme yhteen kasvaneet häneen. Silloin olemme kuolleet Kristuksen kanssa, niin myös haudatut ja ylösnousseet hänen kanssaan.

Kirjeessä kolossalaisille apostoli sanoo: »Jos siis olette herätetyt Kristuksen kanssa», »sillä te olette kuolleet, ja teidän elämänne on kätkettynä Kristuksen kanssa Jumalassa.» Ja kun Herra itse selittää, miten tulemme hedelmää kantaviksi, sanoo hän: »Jos te pysytte minussa.» »Niin kuin oksa ei voi tuottaa hedelmää itsestään.»

Milloinkahan me vapaudumme siitä onnettomasta hullutuksesta, että odotamme hedelmää ennen kuin puu on istutettukaan siitä luulottelusta, että meissä itsessämme on voimaa hedelmän kantamiseen?

Jollet ole Kristukseen istutettu, on sinun mahdotonta hyviä hedelmiä kantaa. Sitä vastoin on sinun mahdotonta olla hedelmää kantamatta, jos olet tosiyhteydessä Kristuksen kanssa. Hän itse sanoo: »Joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, se tuottaa paljon hedelmää.» Puhuessaan oksasta, joka ei kannata niitä, »joilla on se nimi, että elävät, mutta ovatkin kuolleet.»

Mutta kaikista niistä, jotka todella elävät hänessä, sanoo hän, että he satakertaisen, toiset kuudenkymmenen kertaisen, toiset kolmenkymmenen kertaisen. Sillä kun Kristus ja hänen henkensä asuu meissä, niin emme voi olla hedelmää kantamatta. Mahdotonta on, ettei hänen henkensä saisi meissä mitään aikaan.

Sen takia jos elät itsellesi, tämän maailman mukaan ja jos teet lihan mielen mukaan vieraantuneena siitä hengestä, joka rakastaa Jumalan lakia, vieraantuneena siitä mielestä, joka masentaa ja kuolettaa vanhan ihmisemme, niin voit siitä päättää, ettet vielä eläkään Kristuksen yhteydessä.

Ja vaikka kasteessa kerran olet istutettu häneen, ja vaikka tunnustat uskovasi häneen ja kuuluvasi hänelle, niin ei se mitään auta, jollet elä Kristuksen yhteydessä. Silloin olet kieltänyt kasteesi liiton, ja olet kuin katkennut oksa, joka kuivumastaan kuivettuu. Mutta Jumala, »joka tekee kuolleet eläviksi ja kutsuu olemattomat oleviksi», hän tekee vieläkin suuria ihmeitä. »Koska me vielä synneissä kuolleet olimme, on hän meitä Kristuksessa eläviksi tehnyt.» Hän on »rikas laupeudesta suuren rakkautensa tähden.» Hän on sinuunkin nähden tekevä sen ihmetyön, josta Kristus sanoo: »kuolleet saavat kuulla Jumalan Pojan äänen ja ne, jotka sen kuulevat, saavat elää.»
Kuva

Job 22:26 silloin on ilosi oleva Kaikkivaltiaassa, ja sinä nostat kasvosi Jumalan puoleen.
Avatar
Irene
Ylläpitäjä
 
Viestit: 5746
Liittynyt: 24.10.2013 09:02

Re: Elämän Leipää/C.O.Rosenius Marraskuu

ViestiKirjoittaja Irene » 29.11.2013 07:15

    Kuva
MARRASKUUN 29 PÄIVÄNÄ.

Armo ja rauha lisääntyköön teille Jumalan ja Herramme Jeesuksen tuntemisen kautta. 2 Piet. 1:2.

Kavahtakaa te elävät kristityt, ettette käy uneliaiksi, ettette kokonaan nuku, pysähdy juoksussanne ja kuole! Kasvakaa uskossa ja Kristuksen tuntemisessa, rakkaudessa, jumalisuudessa, niin että saisitte yhä enemmän taivaallista mieltä, nöyryyttä ja kuuliaisuutta. Jos joku sanoisi: »Minulla on aivan riittävästi uskoa, tarpeeksi rakkautta Jumalaan ja ihmisiin, yllin kyllin rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä», niin me kauhistuisimme sellaista sieluntilaa, sellaista pimeyden voimaa, sellaista suruttomuutta ja lumoustilaa.

Mutta vaikkapa kristitty ei puhuisikaan näin, niin on se vaara tarjona, että hän kuitenkin sydämessään ajattelee samaa: »Minulla on riittävästi uskoa, rakkautta ja jumalanpelkoa!» Jollei kristitty ollenkaan huolehdi näiden armolahjojen omistamisesta, eivät asiat ole oikealla kannalla.

Kasvaminen Jumalan armossa on niitä asioita, jotka panevat meidät koetukselle ja paljastavat sieluntilamme paremmin kuin luulemmekaan. Toiset tuntevat piston sydämessään näitä asioita tutkiessaan. »Kasvanko Jumalan armossa», huokaavat he. »Näenhän selvästi itsessäni taantumusta.» Toiset taas lukevat sanaa, jossa teroitetaan kasvamista Jumalan armossa, mutta lukevat sen, vaan tutkien, sitä sydämeen painamatta. Tässä toteutuvat Lutherin sanat: »Ne, joiden tulisi pelätä, eivät pelkää, mutta joiden ei tulisi pelätä, pelkäävät.»

On olemassa pimeyden valta, joka viettelee sielun niin huolettomaksi, kovaksi ja paatuneeksi, ettei se tunne mitään, ei pelkää mitään, ei anna minkään vaikuttaa itseensä. järjellään hän vain käsittelee näitä asioita. Oletkohan sinä langennut tuohon viettelykseen, sinä, joka pidät itseäsi kristittynä ja kuulet Herran Kristuksen huutavan: »Joka on vanhurskas, tehköön edelleen vanhurskautta, ja joka on pyhä, pyhittyköön edelleen» mutta »vääryyden tekijä tehköön edelleen vääryyttä, ja joka on saastainen, saastukoon edelleen!» Et ole huolissasi, vaikka et päiväkausiin ole huolehtinut kasvamisestasi ja vaikka Kristuksen vakavat sanat eivät painu sydämeesi. Eikö siis sydämessäsi asu sitä viettelystä? Miksi juuri sinä olisit vapaa kaikesta perkeleen viettelyksestä? Miksi eivät pimeyden henkivoimat ahdistaisi sinuakin? Olisiko perkele jo muuttunut hyväksi tahi kuollut? Ajattele, kun jo Herran omat sanat näin vakavassa asiassa eivät ollenkaan liikuta sinua!

Tosikristityt, jotka eivät ole vaipuneet uneliaisuuteen, ovat huolissaan, jos eivät huomaa itsessään kasvamista. Heillä on silloin Herran pelon Henki sydämissään. Silloin ovat he hänen johtamiaan, ja kaikki voi tulla korjatuksi.

Luther sanoo: »Uskonelämässä ei koskaan ole pysähdystä , joko se kasvaa tahi vähenee, ja jollei näin tapahdu, niin ei usko olekaan elävä, vaan ainoastaan kuollut sydämen luulo Jumalasta.» Tämä koskee armonelämää kokonaisuudessaan sydämessä: uskoa, rakkautta, Herran pelkoa ja se on mieleen pantava huomautus.

Taivaallisen Isän istuttamat taimet tarvitsevat hengellistä ravintoa ja hoitoa. Ne ovat kokonaan riippuvaisia siitä, ja sen takia ne aika ajoin elpyvät, toisinaan taas kuihtuvat. Se usko, joka ei ole riippuvainen ravinnosta, vaan on aina yhtä vahva, on vain omatekoinen, kuollut usko.

Tässä on kuitenkin huomattava, että tuolla yleisellä, suruttomalla uskolla on se tunnusmerkki, ettei se ainoastaan elä yhtä hyvin ilman kaikkea hengellistä ravintoa, vaan on myös vahvin silloin, kun ei Jumalan sana siihen koske, sillä Jumalan sana juuri häiritsee ja hävittää sen. Mutta nuo hienommat tekopyhät ovat kristittyjen kaltaiset siinä, että heidän uskonsa ja rauhansa on kyllä myös riippuvainen eikä valmis ja vaiheeton, mutta riippuvainen heidän omista uskonnollisista harjoituksistaan, niin että jos he laiminlyövät määrättynä hetkenä lukemisen, rukoilemisen tahi muun hartaudenharjoituksen, tahi jos ovat saaneet jonkin reiän hurskaudenpukuunsa, niin heidän uskalluksensa on häiriintynyt ja rauha palautuu vasta sitten kun uudelleen ovat ryhtyneet laiminlyötyyn hartauden harjoitukseen.

Mutta oikea usko ei riipu itse lukemisesta ja rukoilemisesta sellaisenaan, vaan Kristuksen tuntemisen kasvamisesta tahi heikkenemisestä. Sen takia sanookin apostoli armon ja rauhan lisääntyvän Jumalan ja Herramme Jeesuksen tuntemisen kautta. Se lohdutus ja voima, joka ei ole riippuvainen Kristuksen tuntemisesta, vaan elää omasta itsestään, ei olekaan oikea Jumalan armo, vaan omasta sydämestä kasvava kukka, joka lakastuu, »kun Herran Henki puhaltaa siihen.»

Koska siis armonelämä aina joko kasvaa tahi kuihtuu, niin onhan arveluttava asia, jos emme siihen kiinnitä huomiota, vaan elämme huolettomina välittämättä siitä. Sillä jos armonelämä kuihtuu, kuolee se lopulta. jollei pikaista muutosta tapahdu. Jos armonelämää jonkin aikaa on huonosti hoidettu ja se on heikennyt, niin on se pian herätettävä, virkistettävä ja vahvistettava jottei se kokonaan kuolisi.
Kuva

Job 22:26 silloin on ilosi oleva Kaikkivaltiaassa, ja sinä nostat kasvosi Jumalan puoleen.
Avatar
Irene
Ylläpitäjä
 
Viestit: 5746
Liittynyt: 24.10.2013 09:02

Re: Elämän Leipää/C.O.Rosenius Marraskuu

ViestiKirjoittaja Irene » 30.11.2013 10:53

    Kuva

MARRASKUUN 30 PÄIVÄNÄ.

Sentähden on Jumala heidät hyljännyt heidän sydämensä himoissa saastaisuuteen. Room. 1:24.

Tässä kuulemme mitä Herra Jumala tekee niille, jotka eivät noudata hänen heille antamaa valoansa. Hän päästää heidät heidän sydämensä himojen valtaan, ja ne pian kyllä vievät heidät saastaisuuden kuiluun, joka silloin on heidän ansaittu paikkansa. »Jumala ei ole pahan kiusattavissa, ei hän myös ketään kiusaa», mutta pahan valta ihmisessä on niin suuri, että jos Jumala hänet jättää, syöksyy hän heti kaikenlaiseen syntiin ja häpeään.

Syntiinlankeemuksessa valui tuon vanhan käärmeen myrkky, synti ja kaikenlainen pahuus ihmisen luontoon ja yhä vielä se vaikuttaa kuin tulvavesi, tahi kuohuva lähde ja tunkeutuu hänen sydämensä ajatuksiin, himoihin ja haluihin. Jo Nooan aikana Herra valitti, että »ihmisen pahuus oli suuri maan päällä ja että kaikki hänen sydämensä aivoitus oli ainoastaan paha joka aika». Ja Herra Kristus sanoo: »Sydämestä lähtee pahoja ajatuksia, murhia, aviorikoksia, haureutta, varkauksia, vääriä todistuksia, jumalanpilkkaamisia.»

Jollei kaikkivaltias Jumala moninaisilla esteillä pysähdyttäisi tätä synnin tulvaa, niin ei mikään yhteiskunta pysyisi pystyssä, ja koko ihmissuku hukkuisi tuohon pahuuden paisumiseen, turmellen kukin itsensä ja toinen toisensa. Sielläkin missä armon voimia ei käytetä ja missä ne eivät pääse vaikuttamaan on Jumala kuitenkin isällisellä huolenpidolla ihmissukua holhoten pannut luonnollisia esteitä tahi siteitä tuon hävittävän pahuuden tielle, esim. luonnollisen älykkyyden, häpeän ja vahingon pelon, oman eduntavoittelun, oman arvon tuntemisen ym. Sitä paitsi hän aina kaikkivaltiutensa avulla hallitsee ja pysähdyttää pahuuden voimat.

Mutta kun hän rangaistakseen ihmisten nurjuutta ja hänen rakkauden neuvonsa hylkäämistä poistaa nämä synnin sulut ja jättää ihmisen oman voimansa varaan pahan vihollisen vieteltäväksi, niin silloin tulvivat nämä pahuuden voimat yli kaiken määrän särkien kaikki teljet. Silloin saamme nähdä kaikki nuo hirmuiset purkaukset, joita apostoli Room. 1:ssä luvussa pakanain elämässä luettelee havainneensa ja joita kristikunnassakin tapahtuu. Me saamme todeta, miten viisaat, ymmärtäväiset, arvossapidetyt ihmiset yht'äkkiä lankeavat hirvittäviin synteihin: toisesta tulee varas tahi väärentäjä, toisesta murhamies, joku vaipuu inhottaviin paheisiin, joku toinen lopettaa elämänsä itsemurhan kautta.

Näitä pidettiin aikaisemmin viisaina, rehellisinä ihmisinä, mutta koska heidän vaelluksensa päättyi näin surkeasti, ihmettelee maailma, eikä saata ymmärtää, miten se on mahdollista. Sillä eihän tuo hyvä ja viisas ihminen saattanut tahtoa tehdä kaikkea sitä, mitä hän todella on tehnyt. Miten se on ymmärrettävää? Apostoli selittää sen 21:ssä säkeessä: »Vaikka ovat tunteneet Jumalan, eivät ole häntä Jumalana kunnioittaneet eivätkä kiittäneet», he kuulivat Jumalan äänen, mutta eivät totelleet sitä, »he ovat vaihtaneet Jumalan totuuden valheeseen», »kehuessaan viisaita olevansa», eivätkä tahtoneet uskoa mitä Jumala heille sanoi. »Tämän tähden on Jumala heidät hyljännyt heidän sydämensä himoissa saastaisuuteen», »ja heidän ymmärtämätön sydämensä on pimentynyt.»

Oi, että jokainen ihminen, jolla vielä on kykyä tätä harkita, ajoissa ottaisi vaarin siitä, mitä apostoli tässä opettaa. Moni nuori mies ja nainen on jo aikaisin kuullut kokeneiden, rakkaiden vanhempiensa tai opettajien neuvovan heitä ottamaan vaarin Jumalan armosta ajallisen ja ikuisen onnen saavuttamiseksi. He kuulevat ja ymmärtävät, että Jumala on kaikkivaltias, jota ei sovi vastustaa. He kuulevat ja ymmärtävät, että tämä kaikkivaltias Jumala vakavasti tahtoo ja käskee ihmisten kääntyä hänen puoleensa, pelätä ja rakastaa häntä, uskoa, totella ja seurata häntä läpi elämän.

Mutta he eivät tahdo totella tätä Jumalan neuvoa. He tahtovat kuulua maailmalle ja seurata omia halujaan ja luulevat voivansa varoa törkeihin synteihin vajoamasta. Luulevat näet himojen rajoittamisen olevan heidän vallassaan. He eivät tahdo olla kokonaan Herran omat, hänen valtakunnassaan hänen alamaisinaan elää, eikä häntä palvella, mutta aikovat kuitenkin varoa kovin syvälle lankeamasta.

Mutta tämä heidän aikeensa ei ole menestyvä. Nämä Herra jättää omien himojensa valtaan, saastaisuuteen ja vääryyden tekijöiksi. »Ei Jumala anna itseänsä pilkata.» Jollet tahdo totella hänen sanaansa ja kokonaan kääntyä, niin ei viisautesi ja varovaisuutesi auta, vaan sinä vaivut kuiluun. Ennemmin tai myöhemmin, ajassa tai iankaikkisuudessa tulet katkerasti kokemaan, että suurin erehdyksesi oli, kun et totellut tätä Herraa, vaan vastustit hänen tahtoansa ja neuvoansa.
Kuva

Job 22:26 silloin on ilosi oleva Kaikkivaltiaassa, ja sinä nostat kasvosi Jumalan puoleen.
Avatar
Irene
Ylläpitäjä
 
Viestit: 5746
Liittynyt: 24.10.2013 09:02

EdellinenSeuraava

Paluu Elämän Leipää/C.O.Rosenius

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron