Elämän Leipää/C.O.Rosenius / Helmikuu

Sananl. 11:25
Hyväätekeväinen sielu tulee ravituksi, ja joka muita virvoittaa, se itse kostuu.

Re: Elämän Leipää/C.O.Rosenius / Helmikuu

ViestiKirjoittaja Irene » 21.02.2014 08:52

    Kuva

HELMIKUUN 21 PÄIVÄNÄ.
Joiden kautta (kirkkautensa ja täydellisyytensä kautta) hän on lahjoittanut meille kalliit ja mitä suurimmat lupaukset. 2 Piet. 1:4.

Suuri Jumala, joka alussa loi ihmisen omaksi kuvakseen, lapsekseen ja perillisekseen, on, siitä huolimatta, että ihmissuku lankesi syntiin, antanut sille suurimmat ja ihanimmat lupaukset, lupaukset, jotka tarkoittavat meidän tulemistamme hänen Poikansa kuvan kaltaisiksi. Ja jotka tekevät meidät hänen rakkaan Poikansa veljiksi ja "kanssaperillisiksi.

Tämä suuri päämäärä silmiensä edessä antoi hän jo syntiinlankeemuksen päivänä ihmiselle lupauksen, ensimmäisen lupauksen, johon kaikki muut lupaukset ikään kuin siemeneensä kätkeytyivät, lupauksen Vapahtajasta, vaimon siemenestä, joka oli rikkipolkeva käärmeen pään. Se lupaus uudistettiin aika ajoin ensin patriarkoille, sitten profeetoille ja kuvattiin Israelin kansalle heidän jumalanpalveluksiensa monilukuisissa veriuhreissa, jotka kaikki olivat lupauksena tulevasta pelastuksesta. Vanha testamentti on täynnä lupauksia Vapahtajan tulosta ja hänen pelastustyöstään.

Voimme saada jonkunmoisen käsityksen siitä muistellessamme niitä nimiä, joilla häntä nimitetään ennustuksissa. Erittäin kuvaavia ovat nimet: vaimon siemen, käärmeenpään rikkipolkija, Aabrahamin siunaus, Iisain juuri, Daavidin poika, Lunastaja, Israelin Herra, Siionin kuningas, suuri profeetta, vesa, kaikkien pakanain turva, kansain ruhtinas ja opettaja, pakanain valkeus, Herran käsivarsi, Herran voideltu, Jumalan autuus Siionissa, vanhurskauden saarnaaja suuressa seurakunnassa, Siionin kultainen kukka.

Hänen persoonastaan sanotaan: "Herra heitti meidän kaikkien synnit hänen päällensä." "Hän kantaa meidän syntimme." "Hän antoi henkensä vikauhriksi." "Hänen haavojensa kautta me olemme parannetut." "Hänen liittonsa veren tähden vangit lasketaan ulos vedettömästä kuopasta." "Hän vei vankeuden vangiksi." "Hän oli helvetille myrkkynä ja kuolemalle vaivana." "Tuntemisensa kautta on hän monta vanhurskaaksi tekevä, sillä hän kantaa heidän syntinsä" j.n.e.

Viimein, kun aika oli täytetty, lähetti Jumalan Poikansa, vaimosta syntyneen, lain alaiseksi tehdyn, että hän lain alaiset lunastaisi, että me lapsen oikeuden perisimme. Silloin ilmoitti enkeli hänen syntymisestään, nimestään ja tehtävästään: "Sinun on pantava hänen nimekseen Jeesus, sillä hän on vapahtava kansansa heidän synneistään." Ja kun se tärkeä hetki tuli, jolloin hänen piti täyttää työnsä sinä yönä, jona hänet kavallettiin, sanoi hän verestään: "Tämä vuodatetaan syntien anteeksi antamiseksi." Sitten suuri evankelistain joukko jakautuvien tulikielten vaikutuksesta todisti: "Jeesuksen Kristuksen, Jumalan Pojan veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä."

Näistä suurista, kalliista lupauksista saa kukin uskovainen osansa. Jokainen, joka masentuneena ja Jumalan lain syyttämänä avukseen huutaa Jeesuksen nimeä syntien anteeksi saamiseksi, saa vakuutuksen siitä, että hänen syntinsä ovat upotetut meren syvyyteen, eikä Jumala niitä enää muistele.

Tämä uskovainen on Jumalan edessä aivan puhdas. Jumala itse pitää häntä lumivalkeana. Jumalan sana vakuuttaa, että hän siirsi meistä pahan tekomme niin kauaksi kuin itä on lännestä. Jumalan armo on niin valtava hänen syntiinsä verrattuna kuin taivas on korotettuna maan ylitse. Uskolliset ovat siinä rakkaassa aivan otollisiksi tehdyt. Me emme siis ole enää lain, vaan armon alaisia. ja vaikka laki on kasvattajamme Kristuksen luo, niin uskoon tultuamme emme enää ole sen kasvattajan alaisia. Nämä, jos mitkään ovat kalliita ja suuria lupauksia.

Ei se ole ainoastaan raamatullinen sanontatapa, että näitä vielä lupauksiksi sanotaan, vaikka lupaukset ovat jo toteutuneet. Meidän on muistaminen, että se on järjellemme, tunteellemme ja aistimillemme vielä niin salattua ja vierasta, että ainoastaan lujasti luottaen Herran lupauksiin voimme säilyttää rauhamme. Sillä me tunnemme meissä olevan synnin ja lain tuomion, emmekä tunne olevamme Jumalan edessä puhtaita ja otollisia, vaan päinvastoin tunnemme olevamme hänelle kauhistus.

Sen takia, jos tahdot uskossa pysyä, täytyy sinun järkähtämättä kiinnittää katseesi Jumalan lupauksiin ja tekoihin, sillä alituisesti näet ja tunnet itsesi kelvottomana Jumalan edessä. Muuten piankin vaivut omaan surkeuteesi. Jumalan lupausten tulee olla niin painettuina sydämeesi, että vaikka näet ja tunnet syntisyytesi, voit siitä huolimatta sanoa: minulla ei ole syntiä, olen aivan vapaa, puhdas ja pyhä.

Syntini on Kristuksessa anteeksi annettu. Ei ole yhtään kadotusta niissä, jotka Jeesuksessa Kristuksessa ovat. Vaikka en omassa itsessäni omista vanhurskautta, olen Jumalan edessä täysin vanhurskas. Hän tietää Kristuksen vanhurskauden arvon. Kaikki perustuu Jumalan omaan, iankaikkiseen sanaan.

Niin tietäkää nyt koko sydämessänne ja koko sielussanne, ettei yhtään sanaa ole jäänyt täyttämättä kaikista niistä lupauksista, jotka Herra, teidän Jumalanne, on teille puhunut, vaan kaikki on tapahtunut teille, eikä ole mitään jäänyt täyttämättä.
Kuva

Job 22:26 silloin on ilosi oleva Kaikkivaltiaassa, ja sinä nostat kasvosi Jumalan puoleen.
Avatar
Irene
Ylläpitäjä
 
Viestit: 5746
Liittynyt: 24.10.2013 09:02

Re: Elämän Leipää/C.O.Rosenius / Helmikuu

ViestiKirjoittaja Irene » 22.02.2014 08:51

    Kuva

HELMIKUUN 22 PÄIVÄNÄ.

Kehottamisen päämäärä on rakkaus. 1 Tim. 1: 5.

Suurin ja onnettomin paha, joka johtuu kevytmielisestä ja väärästä lain käyttämisestä, on se, että sielut, jotka eivät halveksi Jumalaa, eivätkä tahdo elää maailman mukaan, jotka tahtovat olla Jumalan seuraajia ja Jumalan lapsia, tulevat tekopyhiksi, sokeiksi, itserakkaiksi fariseuksiksi, joita Herran Hengen on paljon vaikeampi saavuttaa kuin julkijumalattomia syntisiä. Kristus sanoo: »Publikaanit ja portot menevät ennen teitä Jumalan valtakuntaan.»

Tämä sokaiseva tekopyhyys johtuu siitä, että ihminen käyttää väärin Jumalan pyhää lakia. Hän tarkkaa ainoastaan tekoja, siis sitä, miten hänen on elettävä, eikä kiinnitä huomiotansa sydämeen, ei rakkauteen, puhtauteen ja pyhyyteen, joka on ensimmäinen ja tärkein Jumalan lain vaatimus. Hän tekee itselleen määrätyn päiväjärjestyksen voimiensa mukaisessa hartauden harjoituksessa. Hän luopuu monista pahoista tavoista. Alkaa harrastaa Jumalan sanan lukemista ja rukousta. Ja on sitten tyytyväinen, niin kuin se, joka on tehnyt tehtävänsä. Sitäkö Jumala häneltä vaatii?

Tuskin hän on huomannut, vielä vähemmin täyttänyt Jumalan ensimmäistä käskyä. Ja kun hän ei välitä Jumalan suurimmasta vaatimuksesta, ensimmäisestä ja suurimmasta käskystä, kun hän vaan pintapuolisesti sivuuttaa sen, joka on suurin laissa, niin on tämä suorastaan Jumalan kasvojen edessä harjoitettua vilppiä, Jumalan pilkkaamista. Sillä koska hän harjoittaa valikoimista Jumalan käskyihin nähden, niin todistaa se, ettei hän kaikessa hurskaudessaan välitä Jumalasta, vaan hän itse, oma verrattomuutensa ja pyhyytensä, sekä hartaudenharjoitukset ovat hänelle päämääränä, mutta ei Jumala, eikä hänen pyhät kasvonsa, ei hänen tahtonsa ja käskynsä. Niitä hän pilkkaa ja halveksii.

Hän tuntee mielihyvää, kun on voinut jättää tämän tahi tuon synnin. Ennen hän kiroili ja turhaan lausui Jumalan nimeä. Nyt hän ei enää sitä tee. Hänellä oli ennen tapana häväistä Jumalan antama lepopäivä jokapäiväisellä työllä ja huvituksilla. Nyt hän ei enää niin tee, vaan sen sijaan hän viettää sen päivän Jumalan sanan ääressä ja hartauden harjoituksissa. Ennen hän löysi nautintonsa herkuttelussa, juomingeissa ja koreilussa. Nyt on se jäänyt. Ennen hän oli epäsiveellinen tahi harjoitti kaupassa ja työssään epärehellisyyttä. Jumalan avulla hän on päässyt näistä synneistä. Näin ollen on voitto toisensa jälkeen saavutettu. Eikö siinä ole pyhitystä? Eikö hän ole kääntynyt ihminen, kristitty? Hän jatkaa hurskauden harjoituksiaan. Ennen hän ei välittänyt muiden onnesta tahi onnettomuudesta, nyt on koko maailman hätä hänen sydämellään ja hän antaa sekä hengellistä että aineellista apua. Eikö siinä nähdä Hengen hedelmiä, eikö siinä ole rakkautta, joka on lain toteuttamista? Eikö sielu, jolla on näin verraton ansioluettelo, olisi lohdutettu? Eikö hänellä olisi oikeus uskoa ja omistaa Kristuksen ansio?

Mutta hän ei näe olevansa vilpillinen Jumalan edessä. Hän ei kiinnitä huomiotansa sydämeen. Millainen on rakkaus Jumalaan? Ovatko ajatukset ja pyyteet puhtaat? Onko hän itserakkaudesta, itsetyytyväisyydestä, kateudesta, vihasta vapaa? Ulkokullaisuudessaan hän ei näitä syntejä huomaa. Ja minkä takia hän ei niitä huomaa? Pinnallisen pyhyyden ja hyvien töiden ruusupeite peittää niin hänen sielunsa silmät, ettei hän voi nähdä sydämensä jumalattomuutta.

Emmekö silloin väärin tulkitse Jumalan lakia, kun emme välitä siitä, että Herra katsoo sydämeen, emme välitä siitä, että jokainen Jumalan käsky ennen kaikkea vaatii sisäistä puhtautta, ja ettei Jumala salli itseänsä pettää, ettei hän tyydy ulkonaisiin hyviin töihin, vaan hän tahtoo tehdä koko ihmisen mielensä mukaiseksi. Hän sanoo: »Olkaa pyhät, sillä minä Herra, teidän Jumalanne olen pyhä.»

Tuota ulkokultaista farisealaisuutta vastaan Jeesus taisteli Hän mm. sanoi: »Kyllä te fariseukset puhdistatte maljan ja vadin ulkopuolen, mutta sisäpuoli teissä on täynnä ryöstöä ja pahuutta. Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut, kun olette valkaistujen hautojen kaltaisia, jotka kyllä ulkoa näyttävät kauniilta, mutta sisältä ovat täynnä kuolleiden luita ja kaikkea saastaa! Samoin tekin ulkoa kyllä näytätte ihmisten silmissä hurskailta, mutta sisältä olette täynnä ulkokultaisuutta ja laittomuutta. Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut, kun annatte kymmenykset mintuista ja tilleistä ja kuminoista, mutta jätätte sikseen sen, mikä laissa on tärkeintä, oikeuden ja laupeuden ja uskollisuuden! Näitä oli noudatettava, eikä noitakaan sikseen jätettävä.»

Oi, jospa kerran heräisimme huomaamaan, millä tavalla Herra Kristus kiivailee lain puolesta ja miten Jumala arvostelee meidän suhteemme lakiin.
Kuva

Job 22:26 silloin on ilosi oleva Kaikkivaltiaassa, ja sinä nostat kasvosi Jumalan puoleen.
Avatar
Irene
Ylläpitäjä
 
Viestit: 5746
Liittynyt: 24.10.2013 09:02

Re: Elämän Leipää/C.O.Rosenius / Helmikuu

ViestiKirjoittaja Irene » 24.02.2014 08:09

    Kuva

HELMIKUUN 24 PÄIVÄNÄ.
Saakoon Herra teoistansa iloa. Ps. 104:31.

Jokainen rakastaa omaa työtänsä. Mitenkä ei siis Herra töitänsä rakastaisi, hänen työnsä kun ovat ihanat ja täydelliset. Tämä tuottakoon sinulle suuren lohdutuksen. Missä sitten näemme Jumalan tekoja? Perkeleenkö luona helvetissä? Eihän toki! Perkele on oma mestarinsa. Enkelienkö luona taivaassa? Ei, enkelit ovat säilyttämällä liittonsa itse ansainneet kunniansa ja voittaneet kruununsa. Itsevanhurskastenko luona ja heidän ansioissaan ja avuissaanko? Eipä suinkaan. Ne ovat heidän omia töitään, joista myös itse vastaavat. Missä siis löydämme Herran tekoja, joista hänellä on iloa?

Tuolla publikaani lyö rintoihinsa: "Jumala, armahda minua syntistä!" Täällä Bartimeus tien vieressä huutaa: "Jeesus, Daavidin poika, armahda minua." Tuolla kanaanilainen vaimo vetoaa penikoihin ja lasten muruihin, ja murtunut Magdaleena kostuttaa kyynelillään Jeesuksen jalat. Täällä Paavali iloisena huudahtaa: "Minulle on laupeus tapahtunut.," Aasaf sanoo: "Kukapa muu minulla olisi taivaassa, kun sinä vain omani olet, en mistään maan päällä huoli." Tuolla Simon Pietari vapisevin äänin tunnustaa: "Herra, sinä tiedät kaikki, sinä tiedät, että olet minulle rakas."

Katso, missä tämmöisiä asioita tapahtuu, missä kivisydämet hänen kädessään muuttuvat pehmeäksi saveksi ja kovat, jähmettyneet kasvot muuttuvat vahaksi, niin että hän niihin voi painaa kuvansa, kun sielut, jotka eivät koskaan ole Herrasta välittäneet, alkavat janota elävää Jumalaa, niin kuin peura ikävöi kirkasta lähdevettä, kun vanhurskaat oman vanhurskautensa raunioilla alkavat kuikertaa kuin kyyhkyset, ja itse mielestään viisaat alkavat pitää viisauttaan hulluutena, missä syntiset itkevät hänen jalkojensa juuressa ja tuomitut väärintekijät iloisina uskaltavat avuksi huutaa puolustajaansa, siellä, siellä saamme nähdä hänen tekonsa, joista hänellä on iloa.

Hänen ilonsa on siis ihmisten lapsissa, köyhäin syntisten parissa. Luonnon ihailija nauttii kauniista maisemista ja viinitarhan omistaja iloitsee viinitarhansa kukoistuksesta ja runsaasta sadosta. Niin Herrakin iloitsee yrttitarhastaan, jonka hän uhriverellään ja hengellään on istuttanut tänne maan päälle. Kuinka suuresti hänen silmäänsä ilahduttanee uusi luomus syntisessä ihmisessä? Ei hän tarpeekseen saa sen katselemisesta, sillä sehän on hänen työtään. Sen takia hän sanookin: "Anna minun nähdä sinun kasvosi, sillä kasvosi ovat suloiset."

Mutta, sanot sinä, tämän hän sanoo hurskaista, joista hänellä on iloa, mutta ei minusta ja senkaltaisista kuin minä, sillä minä olen suuri syntinen. Olisiko Jumalalla iloa sinun hurskaudestasi? Oletko hänelle otollinen oman vanhurskautesi tähden? Joko työnsit luotasi tuon lohdullisen totuuden "saakoon Herra teoistansa iloa". Siinä rakkaassa olemme otolliset, emmekä omassa itsessämme.

Sinä ehkä sanot: "minussa on pelkkää syntiä ja saastaisuutta, eihän se ole Herran työtä." Se, että tunnet syntisi ja saastaisuutesi on juuri Herran työtä. Synti ei ole Herran työtä. Synnintuntosi ei ole luonnon työtä, ei liioin perkeleen työtä. Käärmeen houkutus: Te tulette Jumalan kaltaisiksi, on synnyttänyt ihmismieleen itsejumaloimisen.

Mutta särjetty ja murheellinen henki on semmoinen Jumalan työ, että enkelit taivaassa iloitsevat siitä. Se on semmoinen työ, joka vie tuhlaajapojan ja -tyttären Isän helmaan. Se ajaa syntisen armonistuimen juureen ja puettaa hänet vanhurskauden vaippaan. Katso, siinä on Jumalan suurimman ilon ja riemun aihe. Se, joka on Kristukseen puettu, on Jumalan edessä pyhä ja puhdas, olkoonpa, että hän onkin omissa silmissään suurin syntinen.
Kuva

Job 22:26 silloin on ilosi oleva Kaikkivaltiaassa, ja sinä nostat kasvosi Jumalan puoleen.
Avatar
Irene
Ylläpitäjä
 
Viestit: 5746
Liittynyt: 24.10.2013 09:02

Re: Elämän Leipää/C.O.Rosenius / Helmikuu

ViestiKirjoittaja Irene » 25.02.2014 08:11

    Kuva

HELMIKUUN 25 PÄIVÄNÄ.
Lapset, olkaa vanhemmillenne kuuliaiset kaikessa, sillä se on otollista Herrassa. Kol. 3:20.

Kuuliaisuus vanhempia kohtaan sekä myös niitä kohtaan, jotka isän ja äidin sijasta meitä holhoavat, on ehdoton. Mutta jos vanhempien tahto ja Jumalan tahto on ristiriidassa keskenään, niin silloin Jumalan sana sanoo: Jumalaa tulee totella enemmän kuin ihmisiä ja joka rakastaa isäänsä taikka äitiään enemmän kuin minua, se ei ole minulle sovelias. Tämä on ainoa poikkeus. Muuten Jumalan sana sanoo: Lapset, olkaa vanhemmillenne kuuliaiset kaikessa, sillä se on otollista Herrassa.

Palvelijoita samoin kehotetaan: Palvelijat, olkaa maallisille isännillenne kaikessa kuuliaiset, ei silmänpalvelijoina ihmisille mieliksi, vaan sydämen yksinkertaisuudessa peläten Herraa. Esivaltaan nähden sanotaan: "Olkoon jokainen niille vallassaolijoille alamainen, joiden vallan alla hän on. Olkaa alamaisia kaikelle inhimilliselle järjestysvallalle Herran tähden, olipa se sitten kuningas, joka on ylin, tai hänen käskynhaltijansa, jotka hän on lähettänyt." Vielä Jumalan sana kehottaa: "Olkaa kuuliaisia johtajillenne ja seuratkaa heitä."

Mutta kuten jo sanoimme on kuuliaisuudella rajansa. Kuuliaisuus vanhempia, esivaltaa ja opettajia kohtaan ei saa olla tottelemattomuutta Jumalaa, hänen sanaansa ja omaatuntoamme vastaan. Sillä jos esimiehemme vaativat kuuliaisuutta sellaisissa asioissa, jotka sotivat Jumalan sanaa ja hyvää omaatuntoa vastaan, niin tulee meidän nöyrästi, mutta päättävästi kieltäytyä tottelemasta heitä, kutsuttakoon sitä sitten uppiniskaisuudeksi, kapinoimiseksi, tahi miksi tahansa. Tällä rajoituksella, joka määrää, miten pitkälle vanhempien määräämisvalta ulottuu, olemme velvolliset heitä tinkimättä tottelemaan. Ei ainoassakaan asiassa meille anneta niin monta vakavaa ja sydämellistä kehotusta kuin tässä.

Tosin on kuuliaisuus toisinaan vaikeata. Silloin kun esim. ne, joilla on valta määrätä, väärinkäyttävät tätä oikeuttaan, antavat kovia ja kohtuuttomia käskyjä tahi osoittavat puuttuvaa arvostelukykyä, niin että se, jonka on toteltava, luulee paremmin ymmärtävänsä asian, silloin on vaikeata totella. Mutta jos käsky ei sodi Jumalan sanaa ja omaatuntoa vastaan, on nöyrä kuuliaisuus velvollisuutemme. "Palvelijat, olkaa kaikella pelolla isännillenne alamaiset, ei ainoastaan hyville ja lempeille, vaan nurjillekin."

Meillä on kyllä oikeus nöyrästi ja sävyisästi huomauttaa tyytymättömyyttämme, mutta jos eivät ne, joilla valta on, tee mitään asian korjaamiseksi, niin täytyy meidän totella, vaikkapa silloin saisimme kärsiä vääryyttä, taikka vaikkapa ymmärtäisimme, että toisin menetellen asian voisi järjestää paljon viisaammin. Sillä Herra Jumala ei ole käskenyt meidän arvostella isän ja äidin käskyjä, vaan hän on käskenyt tottelemaan, kaikessa tottelemaan. Näennäinen kovuus tässä Jumalan käskyssä koituu iloksi, ja se mikä siinä tuntuu katkeralle, tulee siunaukseksi. Sillä näin Herran tahto tapahtuu. Silloin palvelemme Herraa eikä ihmisiä. ja meidän nöyryytemme tylyjä vanhempia, armotonta isäntäväkeä ja ankaraa esivaltaa kohtaan on Herra mieluinen.

Kun varmasti tiedän, miten voin palvella Herraa ja tuottaa hänelle iloa, niin enkö silloin alistuisi kovimpaan kohtaloon voidakseni sanoa: Nyt tiedän tehneen, mitä Jumala on käskenyt. Ja se on hänen mielensä mukaista. Lapsena ja palvelijana saat sen kokea, jos olet kuuliainen isän äidin, isännän tahi emännän käskyille. Sillä Jumala on niin käskenyt ja sellaisesta kuuliaisuudesta hän on suurimman suosionsa luvannut.

Luther sanoo: "Vaikkapa vain lakaisisi lattian tahi maasta vanhempiesi tahi isäntäsi käskystä, oljen korren nostaisit, niin sinä uskollisuudellasi ja rakkaudellasi tämän näennäisesti halvan työn kautta täyttäessäsi Jumala käskyn, teet suuremman työn kuin, jos jonkun ihmeen kautta kääntäisit koko maailman."

Näin ovat tekomme arvosteltava Jumalan sanan mukaan. Sanassaan hän ilmoittaa meille tahtonsa, jotta tietäisimme, ovatko tekomme hänen mielensä mukaiset. Kuuliaisuutemme vanhempiamme ja hallitusväkeämme kohtaan, olkoonpa, että se luonnolliselle ihmiselle meissä on raskasta, niin Jumalan sanan valossa hengelle, alttiille hengelle ja omalletunnollemme se on helppoa ja suloista. Se on kuin ihana jumalanpalvelus. Mikä enemmän saattaisi ilahduttaa mieltäni kuin tehtävä, josta saatan sanoa: tämän on itse Jumala käskenyt. Tämä on hänelle otollista, sen varmasti tiedän."
Kuva

Job 22:26 silloin on ilosi oleva Kaikkivaltiaassa, ja sinä nostat kasvosi Jumalan puoleen.
Avatar
Irene
Ylläpitäjä
 
Viestit: 5746
Liittynyt: 24.10.2013 09:02

Re: Elämän Leipää/C.O.Rosenius / Helmikuu

ViestiKirjoittaja Irene » 26.02.2014 09:22

    Kuva

HELMIKUUN 26 PÄIVÄNÄ.
Ja Jumala sanoi: "Tehkäämme ihminen kuvaksemme, kaltaiseksemme." 1 Moos. 1:26.

Ihmeellistä tässä kertomuksessa on, että Herra sanoo: "Tehkäämme, tehkäämme ihminen". Tässä Herra neuvottelee. Hän ei sano: "Tahdon tehdä ihmisen", tahi maa muodostakoon ihmisen vaan tehkäämme ihminen.

Kaikki muut olennot luotiin ilman neuvottelua, kaikkivaltiaan sanalla. Mutta kun Jumala tahtoi luoda ihmisen, silloin piti hän neuvottelun. Kenen kanssa Herra neuvotteli? Epäilemättä Jumalan kolmiyhteinen persoona neuvotteli. Olihan luotava se olento, jolla, paitsi maallista, katoavaa ruumista, tulisi olemaan myös kuolematon sielu, joka ollen lähtöisin Jumalasta luotaisiin iankaikkista elämää varten taivaassa. Herra sanoo: Tehkäämme ihminen meidän kuvaksemme, kaltaiseksemme.

Jumala, joka jo edeltäpäin näki ihmisen lankeemuksen ja sitä seuraavan onnettomuuden ja kurjuuden, ei tahtonut päästää tätä arvokasta luomistyötä käsistään, ennen kuin oli neuvotellut Poikansa, iankaikkisen Sanan kanssa ihmisen lunastuksesta.

Ihmisen luominen erosi muun luomakunnan, myös korkeimmalla asteella olevien eläimien, luomisesta. Luodessaan eläimet sanoi Jumala: "Tuottakoon maa ja kuohuttakoot vedet." Tästä voimme tehdä sen johtopäätöksen, ettei Jumala eläimiä luodessaan toiminut välittömästi, vaan kaikkivaltiaalla sanallaan vaikutti hän luonnonvoimiin: Kuohuttakoot vedet, tuottakoon maa.

Mutta ihmisen luomisessa eivät luonnon voimat saaneet olla vaikuttamassa. Silloin Jumala yksinään ja välittömästi vaikutti. Silloin Jumalan kolminaisuuspersoona toimi: Tehkäämme ihminen! Ihminen ei siis ole maasta eikä vedestä syntynyt, kuten muinoin jotkut pakanakansat uskoivat, vaan ihminen on erikoisella, välittömällä tavalla Jumalan luoma. Ja vielä ihmeellisemmältä tämä tuntuu, kun ajattelemme ihmisolennon, ruumiin ja sielun alkuperää, josta 1 Moos. 2: 7:ssä sanotaan: "Ja Herra Jumala teki ihmisen maan tomusta ja puhalsi hänen sieraimiinsa elävän hengen; ja niin tuli ihminen eläväksi sieluksi."

Jumala teki ihmisen. Ihminen on siis Jumalan luoma ja hänestä tuli ihmeellisin taideteos maan päällä. Herra Jumala teki ihmisen ruumiin maan tomusta, jonka tähden ensimmäinen ihminen saikin nimen Aadam, joka merkitsee maasta, maanlapsi. Näin Jumala tahtoi painaa mieleemme ajallisen elämän katoavaisuuden, jotta aina etsisimme sielumme iäisyysaarteita.

Mutta Jumala puhalsi hänen sieraimiinsa elävän hengen. Korkea, ylevä alkuperä! Sielu, kuolematon sielu, joka sekä ajassa että iankaikkisuudessa oli aiottu Jumalan yhteydessä elämään. Sielu, iäisyyslapsi on välittömästi Jumalasta tullut, kuten Jumalan sana sanoo: "Jumala puhalsi sen ihmiseen." Voimme Daavidin kanssa sanoa: "Minä ylistän sinua, että olen tehty niin sanomattoman ihmeellisesti." Tämän tähden Paavalikin saattoi sanoa: "Koska me siis olemme Jumalan sukua." Siis ruumis ja sielu, maanlapsi ja iäisyyslapsi ovat kumpikin Jumalan erinomainen teko.

Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen. Herran Henki tahtoo kiinnittää huomiotamme erikoisesti siihen, koska hän kertaa saman asian toisilla sanoilla. Hän sanoo: "Tehkäämme ihminen meidän kuvaksemme, meidän kaltaiseksemme. Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen, Jumalan kuvaksi hän hänet loi." Tässä sanotaan eri sanoilla moneen kertaan, että ihminen on luotu Jumalan kuvaksi. Vaikka emme täällä ajassa täysin ymmärtäisikään tätä, on se seikka itsessään ihmeellinen. Se sisältää jotakin käsittämättömän suurta.

Sen takia Jumalan Poika saattoi tulla ihmiseksi, meidän veljeksemme ja vertaiseksemme, "eikä hävennyt meitä kutsua veljiksensä." Hän tuli korjaamaan syntiinlankeemuksen tuottaman turmeluksen, sen takia voimme myös hänen kauttaan päästä samaan kunniaan, johon Jumala luomisessa meidät määräsi. Uuden syntymisen kautta tultuamme uudeksi luomukseksi ja päästyämme Jumalan luonnosta osallisiksi, tulee meidän joka päivä kasvaa hänen tuntemisessaan ja uudistua hänen kuvansa kaltaisiksi.

Täydelleen kirkkaaksi ei Jumalan kuva meissä tule ennen kuin ylösnousemisessa, jolloin saan uuden, puhtaan ja kuolemattoman ruumiin, ja jolloin Kristus ilmestyy niissä, jotka häneen uskovat. Johannes sanoo: "Rakkaani, nyt me olemme Jumalan lapsia, eikä ole vielä käynyt ilmi, mitä meistä tulee. Me tiedämme tulevamme hänen kaltaisikseen, kun hän ilmestyy, sillä me saamme nähdä hänet sellaisena kuin hän on."

"Minä ylistän sinua, että olen tehty niin sanomattoman ihmeellisesti. Kiitos olkoon Jumalan, joka meille voiton antanut on Jeesuksen Kristuksen kautta." Amen.
Kuva

Job 22:26 silloin on ilosi oleva Kaikkivaltiaassa, ja sinä nostat kasvosi Jumalan puoleen.
Avatar
Irene
Ylläpitäjä
 
Viestit: 5746
Liittynyt: 24.10.2013 09:02

Re: Elämän Leipää/C.O.Rosenius / Helmikuu

ViestiKirjoittaja Irene » 27.02.2014 08:11

    Kuva

HELMIKUUN 27 PÄIVÄNÄ.
Autuas on se, jolle Herra ei lue syntiä. Room. 4:8.

Kuule: "Jolle Herra ei lue syntiä." Löytyykö sellaista ihmistä maan päällä? Missä hän on? Oletko nähnyt sellaisen ihmisen? Tunnustakaamme, ettemme oikein usko Jumala sanaa. Jospa olisin se onnellinen ihminen, joka on Jumala kanssa liitossa ja jolle ei lueta syntiä! Kuka on se onnellinen. Apostoli sanoo: "Se on hän, jolle Jumala lukee vanhurskauden ilman tekoja ja "jonka rikkomukset ovat anteeksi annetut ja jonka synnit ovat peitetyt."

Kysyt: "Mimmoinen on se ihminen? Mimmoiset ovat hänellä luonteen piirteet, joista voisin hänet tuntea? Voisinko mahdollisesti minäkin olla, tahi voisinko tulla niin onnelliseksi ihmiseksi kuin hän on?" Apostoli sanoo (säk. 5), että se on sellainen ihminen, joka tuntee jumalattomuutensa, eikä sen takia tekoja tee, vaan uskoo häneen, joka vanhurskauttaa jumalattoman.

Niin kuvaa Daavidkin sen autuaan ihmisen, jolle Herra ei lue syntiä. Hän sanoo, ettei hänessä ole hengen vilppiä, jolla hän Herran edessä salaisi syntinsä ja hän tunnustaa Herralle ylitsekäymisensä. Se ihminen ei ole ylpeä ja murtumaton, joka luottaen omiin tekoihin karttaisi armoistuinta. Ei hän ole vilpillinen Herran edessä, niin että hän kantaisi Herralle uhrinsa, kauniit tekonsa, hartaudenharjoituksensa, rukouksensa, mutta vaikenisi synneistään, joita hän ei kauhistu, ja joista hän tahallaan olisi puhumatta, koska tahtoo niissä pysyä.

Tätä Daavid näkyy kokeneen sinä aikana, jolloin hän vaikeni synnistään Herran edessä ja jota hän sittemmin sanoi hengen vilpiksi. Älköön siis hengessämme olko vilppiä, kun tunnustamme syntimme Herran edessä.

Mutta tunnustamisessa on myös uskallusta Jumalan armoon, sillä se, joka ei usko Jumalan armoon, pakenee Jumalaa ja vaikenee, ei hän tule Herran eteen tunnustuksineen. Tämän selittää Kristus, kun hän köyhille hätääntyneille syntisille sanoi: "Sinun uskosi on sinut vapahtanut." Armoistuimen luo rientävässä sydämessä on uskoa.

Onko, lukijani, tämä sinun tarinasi? Jos on, niin on se myös kuvaus sinusta. Sinä olet siis se autuas ihminen, jolle Herra ei lue syntiä. Niin vähäpätöinen, syntinen ja kelvoton kuin oletkin, niin olet kuitenkin alituisessa armossa. Sinulla on Jumalan ystävyys, sinä armon lapsi, jota hän ei koskaan lain mukaan tuomitse ja jolle hän ei syntiä lue. Hän kyllä näkee syntisi, mutta hän sanoo: "En niitä sinulle lue, koska uskot rakkaaseen Poikaani, jonka olen armoistuimeksi asettanut."

Jumalallinen totuus pitää paikkansa: uskovaiset ovat Herran kansaa, jolle hän ei syntiä lue. Vaikka siis tunnet syntisi suuruuden, niin älä unohda mitä tämänpäiväinen tunnussanamme vakuuttaa. Ei siinä sanota: "Autuas se ihminen, jossa ei Herra löydä syntiä," vaan "autuas on se, jolle Herra ei lue syntiä." Ei tässä sanota: "autuaita ovat ne, jotka eivät ole vääryyttä tehneet", vaan "autuaita ovat ne, joiden vääryys on annettu anteeksi."

Nyt, on vahvalla uskolla tartuttava Jumalan sanaan, emmekä saa antaa sen, mitä tunnemme ja mitä näemme eksyttää meitä. Vaikeimmat kokemukset, suurin sisäinen hätä, tahi koettelemukset, olkootpa kuin hirmumyrskyt, eivät voi Jumalan totuutta tyhjäksi tehdä. Jumala anteeksi antaa, hän ei lue meille syntiämme; uskollisilleen hän antaa ikuisen armon.

Tämän on kokenut se ihminen, jonka sanoja apostoli tässä mainitsee. Tämä on myös Daavidin historia. Mikä suuri armo ja mitkä katkerat kokemukset! Katso hänen korkeaa kutsumustaan Kristuksen esikuvana ja esi-isänä. Paimenpojasta on hänet korotettu Israelin kuninkaaksi ja profeetaksi. Herra on katsonut itsellensä miehen, oman sydämensä mukaisen, sanoo Samuel hänestä, Ja psalmeissa saat kokea, miten hän vuodattaa sydämensä Herran eteen. Mikä suuri armo ja mikä palava rakkaus Herraan! Ja kuitenkin, mikä hirmuinen Saatanan seulominen, mitkä surkeat lankeemukset, mikä kauhistus ja sitten mikä koettelemus ja nöyryytys, mikä katumus ja itku Herran edessä "syntieni tähden", sanoo hän. Ja Herra ei häntä hyljännyt. "Ei hän alinomaa vaadi tilille eikä pidä iankaikkisesti vihaa. Sillä niin korkealla kuin taivas on maasta, niin valtavan suuri hänen armonsa on niitä kohtaan, jotka pelkäävät häntä," sanoo Daavid.

Autuus on sen ihmisen, jolle Jumala lukee vanhurskauden ilman tekoja. Autuaita ovat ne, joiden rikkomukset ovat anteeksi annetut ja joiden synnit ovat peitetyt. Autuas on se, jolle Herra ei lue syntiä.
Kuva

Job 22:26 silloin on ilosi oleva Kaikkivaltiaassa, ja sinä nostat kasvosi Jumalan puoleen.
Avatar
Irene
Ylläpitäjä
 
Viestit: 5746
Liittynyt: 24.10.2013 09:02

Re: Elämän Leipää/C.O.Rosenius / Helmikuu

ViestiKirjoittaja Irene » 14.10.2014 09:46

Kuva
Kuva

Job 22:26 silloin on ilosi oleva Kaikkivaltiaassa, ja sinä nostat kasvosi Jumalan puoleen.
Avatar
Irene
Ylläpitäjä
 
Viestit: 5746
Liittynyt: 24.10.2013 09:02

Edellinen

Paluu Elämän Leipää/C.O.Rosenius

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron