Elämän Leipää/C.O.Rosenius Huhtikuu

Sananl. 11:25
Hyväätekeväinen sielu tulee ravituksi, ja joka muita virvoittaa, se itse kostuu.

Re: Elämän Leipää/C.O.Rosenius Huhtikuu

ViestiKirjoittaja Irene » 24.04.2014 08:45

    Kuva

HUHTIKUUN 24 PÄIVÄNÄ.

Mutta minulla on sinua vastaan, että olet hyljännyt ensimmäisen rakkautesi. Ilm. 2:4.

Tässä näen ennen kaikkea, että Kristus tahtoo meidän rakkautemme. Oi, mikä suuri armo! Hän kysyy rakkauttamme. Ei tahdo meitä ainoastaan palvelijoiksi, vaan ystävikseen. Ei hän tyydy pelkkiin hyviin tekoihin, vaan hän tahtoo, että häntä rakastamme. Moni saattaa olla kaikessa ensimmäisenä kristittyjen joukossa ja kuitenkin puuttuu hänen sydämestään kristillisyyden ydin, pääasia ja varsinainen elämä ja moni, joka tämän lukee, lausuu samalla oman tuomionsa. He ovat, Efeson seurakunnan opettajan kaltaisia, he omistavat kaiken, mikä jumalisuuteen kuuluu, paitsi yhtä ainoaa nim. ensimmäisen rakkauden.

Mutta näinköhän sellainen ihminen voi uskoa tätä itsestään, voiko hän epäillä itseään ja koetella itseään? Kun hän on valistunut kristitty, veli veljien joukossa, Jumalasta syntynyt, niin että Kristus voi todistaa hänen ensimmäisestä rakkaudestaan. Hän yhä edelleenkin on osoittanut jumalisuuttaan töissä, ei ainoastaan oman hurskaan elämänsä kautta ja omien hyvien töiden kautta, vaan hän on myös tehnyt työtä Kristuksen nimen kunniaksi. Hän on niin harras työssään, että saa sen takia kärsiä mutta siitä huolimatta ei väsy, vaan uskollisesti jatkaa, kestäen kärsivällisyydessä. Hänellä on sellainen hengellinen valo, että hän voi erottaa väärät henget oikeista, vihaa nikolaiittain töitä, kuten Herra itsekin vihaa. Eikö hän silloin voisi olla turvassa, eikö hänen tilansa sittenkään ole oikea?

Mutta Kristus sanoo: »Minulla on sinua vastaan, että hyljännyt ensimmäisen rakkautesi.» Jos tämä ensimmäinen rakkaus ja sen työt ovat sinussa kuolleet, niin onhan se arveluttava asia. Tässä on kuitenkin uskovaisten, arkain ja pelonalaisten sydämien tähden huomautettava, että on tehtävä ero ensimmäisen rakkauden ja ensimmäisten tunteiden välillä. Paitsi rakkautta, joka syntyi kotiin palanneen pojan sydämessä, kun ilman hänen ansioitansa isä rakkaudesta palavalla sydämellä hänet otti vastaan, niin sanoo Kristus, että siellä myös vietettiin ilojuhlaa lauluin ja soitoin juottovasikkaa syötäessä. Tällaista ilojuhlaa ei tietenkään voitu joka päivä jatkuvasti viettää. Pojan tuli ottaa osaa työhön ja syödä arkiruokaa.

Tässä kuvataan miten Jumala hallitsee lapsiansa. Ensin suloinen autuaallisten tunteiden aika, jolloin Johannes nojaa Jeesuksen rintaa vasten ja Maria Magdaleena saa koskea häneen ja katsella hänen kasvojansa - silloin ei hääväki voi paastota. Mutta kun ylkä otetaan heiltä pois, silloin he paastoavat, silloin ei Johannes enää saa nojata Jeesuksen rintaa vasten, eikä Maria Magdaleena koskea häneen. Tämän saavat kaikki kristityt kokea.

Lutherin sanat, »siinä määrässä kuin usko kasvaa, vähenevät tunteet», toteutuvat. Tunteet saa kernaasti erottaa ensimmäisestä rakkaudesta. Mutta mikä se sitten on? Tutkikaamme, mikä tämä ensimmäinen rakkaus on, mistä se tulee ja me, mikä niihin se perustuu. Se syntyy siitä, että monet synnit annetaan anteeksi. Synnin ahdistuksen tähden Vapahtaja tulee välttämättömäksi ja syntien anteeksisaamisen kautta hän tulee kalliiksi ja sielulle suloiseksi.

Täten onkin pääasia sanottu: nim. että Vapahtaja on meille välttämätön ja kallis. Missä synti on tullut suureksi, siinä on armo tullut ylen runsaaksi. Emme silloin enää voi pitää mitään taivaassa eikä maassa niin kalliina kuin Vapahtajaamme, joita kaikki tämä armo tulee. Ja tämä rakkaus käy sitä voimakkaammaksi, mitä välttämättömämmäksi ja kalliimmaksi Vapahtaja tulee. Tunteellisuus saattaa silti heikentyä.

Voit siis tehdä eron ensimmäisen rakkauden ja ensimmäisten tunteitten välillä. Rakkaus tulee yhä voimakkaammaksi mitä kalliimpi Vapahtaja on minulle, vaikkapa tunteellisuuteni tulisikin heikommaksi. Tätä eivät ymmärrä ne, joiden kristillisyys on vain satunnaisissa tunteissa, mutta ne, joille synti sekä myös armo on suuri todellisuus, ymmärtävät tämän.

Tutkiessamme Jeesuksen sanojen sisältöä näemme Herran tahtovan sanoa tälle Efeson opettajalle: Sinun työsi ja toimesi nimeni hyväksi, sinun kärsimisesi ja kärsivällisyytesi, valosi ja henkien koettelemislahjasi, sinun intosi seurakuntani menestymiseksi, valtakuntani levittämiseksi ja opin puhtaana pitämisen puolesta - kaikki nämä ovat sinulle kalliita ja tärkeitä. Minä vain, sinun sovittajasi ja lunastajasi olen nyt sinulle vähempiarvoinen. Minä ja minun työni, minä itse sovitustyöni veripuvussa en ole sinulle enää niin välttämättömän tarpeellinen ja kallis kuin liittomme ensi aikoina. Sinä et nyt tunne tarvetta syntisenä maata minun jalkojeni juuressa ja kerjätä minun työni hedelmää, minun veriansiotani, syntein anteeksiantamusta, niin kuin silloin. Ei, sinun omat hyvät työsi, kaunis kristillisyytesi, hyödyllinen vaikutuksesi riittävät sinulle. Katso, tätä tarkoittaa Jeesus luetellessaan tarkasti sen miehen ansiot ja sanoessaan: »Mutta minulla on, sinua vastaan, että olet hyljännyt ensimmäisen rakkautesi.»

Herra, koettele sinä minun sydämeni. Ota se kokonaan omaksesi. Olethan sinä pyhällä, kalliilla verelläsi, viattomalla kärsimiselläsi ja kuolemallasi lunastanut minut ennen kuin minä voin sinun armoasi käsittää. Oi Herra, opeta minua sinua oikein rakastamaan, minä tiedän sinun minua rakastavan. Amen.
Kuva

Job 22:26 silloin on ilosi oleva Kaikkivaltiaassa, ja sinä nostat kasvosi Jumalan puoleen.
Avatar
Irene
Ylläpitäjä
 
Viestit: 5746
Liittynyt: 24.10.2013 09:02

Re: Elämän Leipää/C.O.Rosenius Huhtikuu

ViestiKirjoittaja Irene » 25.04.2014 09:22

    Kuva

HUHTIKUUN 25 PÄIVÄNÄ.

Vapauteen Kristus vapautti meidät. Pysykää siis lujina, älkääkä antako uudestaan sitoa itseänne orjuuden ikeeseen. Gal. 5:1

Monella vakavallakin kristityllä on vielä niin vähän tietoa hengellisen elämän olemuksesta, ettei ymmärrä tämän kehotuksen arvoa, vaan arvelee rakkaan apostolin vain huolehtivan galatalaisten rauhasta ja menestymisestä. Niin arvostellaan evankeliumin julistajaa usein vielä tänäkin päivänä. Nämä eivät ymmärrä, että minkäänlainen vaara uhkaa heidän hengellistä elämäänsä, jos omatunto vedetään ja sidotaan lain ikeen alle. Herättäköön Jumala kaikki ne erehdyksestään. Apostolilla on toinen käsitys asiasta. Hän tekee tämän varoituksen niin perin tärkeäksi, että sanoo: jos kadotat omantuntosi vapauden ja joudut lain orjuuden alaiseksi, niin että omissa töissäsi alat vanhurskauttasi etsiä, tahi jos odotat lailta elämää ja vanhurskautta, niin sinä olet palkkavaimon poika, joka kaikkine palveluksinesi tulet ulosajetuksi.

Kun nyt koko meidän luontomme on niin suuresti taipuvainen omaan vanhurskauteen, oman arvon tuntemiseen hengellisissä asioissa sen itsejumaloimisen kautta, jolla käärme syntiinlankeemuksessa täytti ihmisen, niin ettei mikään ole järjelle hullumpaa ja sydämelle kuolettavampaa kuin se, ettemme ole mihinkään hyvään kelvolliset, vaan että kokonaan kadotettuina saamme kaikki armosta lahjana Kristuksen kautta, niin pitäisi jokaisen ymmärtää, että lain orjuuden alle joutumisen vaara ei olekaan niin vähäinen kuin ymmärtämättömät luulevat.

Vihollisemme perkele tietää hyvin meihin nähden voittavansa perin vähän, niin kauan kuin pysymme uskossa. Vasta sitten, kun hän saa meidät vieroitetuksi Kristuksen rakkaudesta omiin töihin lain orjuuden alla ja epäuskoon, niin että elämä Jumalan Pojassa loppuu, vasta sitten tulee kuolema. Niin, silloin tulee meihin kuolema, vaikkapa elämämme olisi miten kaunista hyvänsä.

Sen takia on perkeleen päämääränä vieroittaa meitä lapsen suhteestamme Jumalaan, sekä pois siitä vapaudesta, jolla Kristus on meidät vapauttanut ja saattaa meidät orjuuteen ja epäuskoon. Ei apostoli syyttä käytä sanaa sitoa, sillä tässä on pyydystäjä, joka tahtoo vangita meidät. Jos me joudumme lain orjuuden ikeen alle sidotuiksi, niin tulemme samalla sisäisen syntielämän, perkeleen ja kuolemankin orjiksi.

Tällaiseen orjuuteen voi perkele saattaa kokemattomia kristittyjä osoittamalla, että he vielä ovat syntisiä ja että Jumala vihaa syntiä ja tuomitsee sen. Tässä se kahden eri totuuden avulla kääntää meidät pois oikeasta totuudesta. Vaikka me olemmekin todellisesti uudestisyntyneitä ja vaikka meillä onkin pyhä ja altis henki, on tuo vanha sydän kuitenkin täynnä synnin turmelusta, jonka Aadamin lankeemus tuotti ja joka liikkuu lukemattomiin eri suuntiin ajatuksissa, tunteissa, himoissa, sanoissa ja töissä, hitaudessa hyvään, kylmäkiskoisuudessa Jumalaa ja lähimmäistä kohtaan, haluttomuudessa sanaan ja rukoukseen, syntisissä mielenliikutuksissa.

Jumalan sana tuomitsee kaiken tämän; enkä kuitenkaan voi vapauttaa itseäni siitä kaikesta. Kuinka voin näin ollen uskoa eläväni alinomaisessa armossa ja omistavani Jumalan ystävyyden? Erikoisen vaikeaksi käy kiusaus epäuskoon ja epäilykseen, kun perkele asettaa eteeni Jumalan omat sanat, jotka näyttävät tuomitsevan minut.

Ensinnäkin sisältää Raamattu suuren joukon kauheita uhkauksia suruttomille, jumalattomille ja ulkokullatuille. Kun maailma on täynnä sellaisia, paljon heitä varten. Mutta hengellisesti vaivainen, Jumalan Hengen kurittama sielu, tuntee kaiken pahan itsessään ja sanoo: minähän olenkin juuri tuo suruton, jumalaton ja ulkokullattu, sillä kaiken tuo tunnen asuvan sydämessäni. Tätä perkele käyttää välikappaleenaan sammuttaakseen ja tappaakseen uskon.

Jokaisen kristityn tulee pitää kunniassa Jumalan käskyjä. Minunkin tulee paitsi tietää, myös täyttää Jumalan käskyjä. Mutta Jumalan armon vaikutuksen seurauksena on, että näen, etten täytäkään Jumalan käskyjä. Silloin laki tuomitsee omantuntoni. Miten paljon armoa ja viisautta silloin tarvitaan! Mikä Jumalan ihme ja voimallinen apu, jos silloin uskolla omistamme Jumalan armon!

Meidän on siis syvästi ja perusteellisesti tutkittava, mitä Jumalan armoliitto sisältää. Kaikki nämä tuomiot ja uhkaukset koskevat niitä, jotka ovat ilman Kristusta. Tahi sitten ne kohdistuvat itse syntiin ja ulkonaiseen ihmiseen. Mutta ne eivät kuulu armontilassa olevalle ihmiselle, niin kauan kuin hän on Kristuksessa.

Lakinsa kautta tahtoo Jumala kurittaa ja oikaista elämässäni sitä, mikä on väärää. Vaivaten ja rangaisten hän kuolettaa syntini. Mutta kaikesta tästä huolimatta olen iankaikkisessa armossa. Vihollistani syntiä hän vihaa. Sitähän minäkin Hengen mukaan eläen vihaan. Minua hän ei vihaa.

Kristuksen tähden olen siitä vapaa, samoin lain tuomiosta ja uhkauksista. Minulla on täydellinen anteeksiantamus, olen taivaan kirjoihin merkitty hänen lapsekseen ja perillisekseen. Tärkeätä on, että huomaamme tämän erotuksen.

Lain käskyt ja uhkaukset koskevat ainoastaan syntiä. Luottamustamme lapsioikeuteemme ne eivät saa järkyttää, eikä uskoamme iankaikkiseen armoon Kristuksen on oikea vapaus lakiin nähden.

Rakas Herra Jeesus, sinä, joka olet minut päästänyt perkeleen pauloista ja tehnyt minut Jumalan armolapseksi, olet minut lunastanut ja vapaaksi tehnyt. Opeta minua ajattelemaan, että olen kerran tuleva Jumalan perilliseksi ja sinun kanssaperilliseksesi. Opeta minua tätä muistamaan ja vahvista minua siitä kiinni pitämään, että iankaikkisen elämän perisin. Amien,
Kuva

Job 22:26 silloin on ilosi oleva Kaikkivaltiaassa, ja sinä nostat kasvosi Jumalan puoleen.
Avatar
Irene
Ylläpitäjä
 
Viestit: 5746
Liittynyt: 24.10.2013 09:02

Re: Elämän Leipää/C.O.Rosenius Huhtikuu

ViestiKirjoittaja Irene » 27.04.2014 14:19

    Kuva

HUHTIKUUN 27 PÄIVÄNÄ

Niin paljon kuin tahtoivat. Joh. 6: 11.

Kun Jeesus näki kansanjoukon korvessa noin viisituhatta ihmistä, kääntyi hän köyhän, neuvottoman Filippuksen puoleen kysyen: »Mistä ostamme leipää näiden syödä?» Mutta mitä sanoo Johannes jäljempänä tästä kysymyksestä? »Mutta sen hän sanoi koetellakseen häntä, sillä hän itse tiesi, mitä aikoi tehdä.» Herra asettaa huolta synnyttävän kysymyksen köyhälle, neuvottomalle opetuslapselleen. Ja koska Herra ei enää puhu välittömästi meidän kanssamme, koettelee hän meitä vakavien kokemusten kautta, jolloin sama kysymys kuin muinoin Filippukselle asetetaan meille.

Vakavana astuu eteemme kysymys, miten voimme pitää huolta joukosta, jota emme voi ravita. Mutta tämän tekee Herra koetellakseen meitä, sanoo Johannes, sillä hän itse tietää, mitä hän aikoo tehdä. Silloin käy monesti niin kuin Filippuksen ja Andreaksen kävi. Me emme ymmärrä Herran tarkoitusta, vaan alamme täydellä todella laskea varojamme. Emme usko muuta neuvoa löytyvän, uskomme vain sen, minkä silmä näkee. Filippus ajatteli ja laski aivan oikein: »Kahdensadan denarin leipämme ei heille riittäisi, niin että kukin heistä saisi edes vähän.» Luultavasti hän tiesi, että ne olivat heidän varansa, joita Juudas hoiti.

Andreaskin otti osaa tähän huoleen ja huomautti lapsellisesti: Täällä on poikanen, jolla on viisi ohraleipää ja kaksi kalaa, mutta mihin niistä on näin monelle? Siihen loppui opetuslasten neuvo.

Mutta loppuivatko Herran? Ei. Nyt vasta tuli hänen aikansa. Hän sanoi: »Asettakaa kansa aterioimaan.» Ja hän jakoi, ei niin pitkälle kuin riitti, vaan »niin paljon kuin tahtoivat.» Niin käy kaikissa Jumalan lasten koetuksissa. Aina kun he koetuksen hetkellä laskevat varojansa, tulevat he tähän lopputulokseen: »mihin niistä on näin paljolle?»

Meidän tulee ottaa varteen seuraavat sanat: »Jeesus otti leivät ja kiitti ja jakeli istuville, samoin niin paljon kuin tahtoivat.» Herralla on koko luomakunta käsissään. Hän voi yhtä helposti antaa meille kaikki maailman rikkaudet, kuin hän napiseville Israelin lapsille lähetti peltokanoja niin paljon, että niitä oli kahden kyynärän paksuudelta maan päällä. Mutta se ei olisi meidän sydämillemme terveellisempää kuin tuo ylellisyys oli heidän ruumiilleen. He tyydyttivät himonsa. Mutta lihan vielä ollessa heidän hampaidensa välissä tuli Jumalan viha heidän ylitseen. He söivät ja kuolivat himonsa rangaistukseksi, jonka tähden sitä paikkaa nimitetään »himohaudoiksi». Älkäämme napisko himoitko niin kuin he himoitsivat ja tulivat surmatuiksi.

Miten suuria kiusauksia tuokaan ylellisyys mukanaan. Herra sanoi kovia sanoja rikkaista: »Kuinka vaikea onkaan niiden, joilla on tavaraa, päästä Jumalan valtakuntaan. Helpompi on kamelin mennä neulansilmästä läpi, kuin rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan.» Voi teitä, te rikkaat, sillä te olette jo saaneet lohdutuksenne.» Jumala, älä johdata meitä kiusaukseen! Kristityn onni on se, ettei hänellä erikoista onnea maan päällä ole. »Kun meillä on ravinto ja vaatteet, niin tyytykäämme siihen.»

Sen verran sallii Herra meidän jokapäiväistä leipää pyytää, kuin todella tarvitsemme. Jumala varjelkoon kaikkia kristittyjä niin suuresta riippumattomuudesta, ettei heidän enää tarvitse Herran käsiin katsoa. Miten onnellista sitä vastoin on elää lapsena Isämme leivässä. Eihän hän ole armahtamaton Isä. Tai luuletko hänen pilkkaavan niitä lapsia, jotka uskaltavat hänen sanaansa ja anovat kaikki häneltä? Hän itse sanoo, että me, jotka olemme pahoja, emme kuitenkaan voi olla niin pahoja, että kun lapsi pyytää leipää, antaisimme kiven ja kun hän pyytää kalaa, antaisimme hänelle käärmeen.

Siis suuri, uskollinen Jumala, opetettuaan meitä anomaan jokapäiväistä leipäämme, ei meille sitä antaisi kun uskomme hänen sanansa ja teemme niin kuin hän meitä on käskenyt. Antamistavan, ajan ja mitan tahtoo hän itse hyvyydessänsä ja viisaudessansa määrätä. Mutta jokapäiväisen leivän hän totisesti meille antaa.
Kuva

Job 22:26 silloin on ilosi oleva Kaikkivaltiaassa, ja sinä nostat kasvosi Jumalan puoleen.
Avatar
Irene
Ylläpitäjä
 
Viestit: 5746
Liittynyt: 24.10.2013 09:02

Re: Elämän Leipää/C.O.Rosenius Huhtikuu

ViestiKirjoittaja Irene » 28.04.2014 07:24

    Kuva

HUHTIKUUN 28 PÄIVÄNÄ.

Älä saata meitä kiusaukseen. Matt. 6: 13.

Jos olen oikein rukoillut anna meille meidän velkamme anteeksi ja todella saanut sen lohdutuksen, että kaikki on minulle anteeksi annettu, että Jumala on minuun tyytyväinen rakkaan Poikansa välityksen tähden, niin silloin on sieluni ensimmäinen ja suurin huoli, etten uudelleen rikkoisi laupiasta vastaan Isääni vastaan. Sydämeni alkaa silloin rukoilla: »älä saata meitä kiusaukseen!» Auta minua Jumala, etten uudelleen rikkoisi sinua vastaan! Sitä ihmistä hallitsee väärä henki, joka koettaa vapautua synnin rangaistuksesta, mutta ei ahkeroitse vapautuakseen itse synnistä.

Totuutta etsivissä sieluissa huomaa, ennen kuin he ovat uskoon tulleetkaan, että he huolehtivat enemmän synnin välttämisestä kuin sen anteeksi saamisesta. Heränneetkin sielut ovat vaarassa eksyä väärälle tielle, jos he sydämessään asettavat kuudennen rukouksen ennen viidettä. He tahtovat ensin päästä vapaiksi pahuuden vallasta ja sitten vasta anovat anteeksisaamista. Tähän ajatukseen uskovaisetkin ovat taipuvia, etenkin, jos heidän henkensä on joutunut enemmän lain kuin evankeliumin alle. He saattavat kymmenen kertaa ajatella synnin välttämistä, ja vain yhden kerran syntien anteeksi saamista.

Tämä ei ole oikein, sillä syntien anteeksi saamisen ja evankeliumin tulee olla sydämemme ensimmäinen, jotta saisimme puhtaan kiivauden ja voittavan voiman synnin vastustamiseen. Mutta voimme ymmärtää mikä väärä, nukkuva ja lihallinen henki siellä asuukaan, missä ei mitään huolta synnin välttämisestä ole. Emme väitä, että vilpitön mielentila vaikuttaisi sitä, ettei lihallinen mielemme enää rakastaisi syntiä, vaan me puhumme Herran erinomaisesta työstä sielussa, sekä pyhästä ja alttiista hengestä, jolloin sielu pelkää oman syntilihansa syntihimoja ja alkaa huutaa: Herra, auta minua syntiä vastaan! Älä saata minua kiusaukseen! Auta minua oman pahan lihani ja maailman kiusauksia vastaan!

Jospa jokainen, joka aikoo todella päästä taivaaseen, perinpohjin tutkisi itsensä Jumalan kasvojen edessä, pelkääkö hän todella kiusausta ja tahtooko välttää syntiä. Herra näkee sen, Herra tietää ihmisten salaisuudet. Hän tietää huolehditko sinä, joka tätä luet, päästäksesi vapaaksi synnistä, vai tahdotko vain vapautua rangaistuksesta. Mikä kauhistuttava sydämen pimeys, mikä vanhan käärmeen hurmaus, kun ei ihminen kauhistu petosta Jumalan kasvojen edessä. Hänen edessään, jonka silmät ovat kuin tulen liekit, joka tutkii sydämet ja munaskuut ja on ajatusten ja sydämen aivoitusten tuomari. Hän tietää mitä tarkoitat, aiotko todella välttää syntiä tai aiotko vielä säilyttää sen sydämessäsi. Mitä hyödyttää sinua rukous, mitä hyödyttää uskonto, jos et sinä ole vilpitön Hänen edessään, vaan rukouksesikin on ulkokultaisuutta?

Ulkokullaisuudessa koetetaan kyllä monia syntejä välttää, helmasynnistä ei hennota luopua. Saattaapa olla niinkin, että vältetään ulkonaisia syntejä, kuten farisealaiset tekivät, mutta sitä vastoin ei pidetä vaarallisena sydämen kiintymistä syntiin. Ulkokullaisuutta on sekin, että kartetaan niitä syntejä, jotka tuottavat meille vastuksia, mutta sen sijaan eletään rauhallisesti sellaisissa synneissä, jotka tuottavat jonkinlaista sielunnautintoa ja kiihotusta, kuten itsekyllyys ja hengellinen ylpeys. Hengellinen ymmärrys, lahjat, vilpittömyys, näistä kerskataan, ja ne tulevat myrkyllisiksi paiseiksi, jotka sotivat armoa vastaan.

Suurta ulkokultaisuutta on sekin, että rukoillaan: »Älä saata meitä kiusaukseen», ja sitten ehdoin tahdoin mennään tiettyä kiusausta kohti. Sinä tiedät, että jossain seurassa, määrätyssä paikassa, sen tai sen henkilön luona sinua kohtaa jokin kiusaus ja kuitenkin sinä menet ehdon tahdoin sinne, ehkäpä ovessa mennessäsi vielä rukoiletkin: »Älä saata meitä kiusaukseen». Tämä on joko kevytmielistä Herran kiusaamista ja on silloin omansa tuottamaan sinulle ansaitun rangaistuksen, niin että todella saat langeta kiusaukseen, tahi on tämä seuraus kiusauksesta, jossa jatkuvasti elät ja joka vastustamattomasti vetää sinua puoleensa.

Mutta silloin tiedät jo miten viheliäinen olet, ja silloin on sinun rukoiltava voimaa, että voisit paeta kiusausta, sillä jos sinulla ei siihen ole voimaa, niin on sinulla paljon vähemmän voimaa itse pahan vastustamiseen. Tämä siis niistä, jotka tahallaan antautuvat kiusaukseen.

Toisin on niiden laita, joiden maallinen kutsumus pakottaa heitä seurustelemaan maailman kanssa, jumalattomissa piireissä. Tämä tuottaa meidän aikanamme monelle hurskaalle sielulle hätää ja ahdistusta. Heidän tulee silloin ahkerasti rukoilla tätä rukousta ja tietäkööt, että Herra tietää jumaliset kiusauksista pelastaa. Muistakoot he, että heidän veljillään on maailmassa samat ahdistukset, vaikkapa ei juuri samat kiusaukset, sillä se, jota maailma vähemmin kiusaa, saa tavallisesti kärsiä sitä suurempia kiusauksia omassa lihassaan ja perkeleen puolelta.

Kutakin ihmistä kiusataan eri tavalla riippuen siitä, miten pitkälle hän on päässyt hengellisessä harjaantumisessa, mutta jokaisella on oleva niin paljon kiusauksia, että hän töin tuskin pelastuu, niin että koko hänen oma voimansa kuluu ja hänen totuudessa täytyy avuksi huutaa ainoata voimallista Jumalaa.
Kuva

Job 22:26 silloin on ilosi oleva Kaikkivaltiaassa, ja sinä nostat kasvosi Jumalan puoleen.
Avatar
Irene
Ylläpitäjä
 
Viestit: 5746
Liittynyt: 24.10.2013 09:02

Re: Elämän Leipää/C.O.Rosenius Huhtikuu

ViestiKirjoittaja Irene » 29.04.2014 09:07

    Kuva

HUHTIKUUN 29 PÄIVÄNÄ

Ja huuda minua avuksesi hädän päivänä, niin minä autan sinua ja sinä olet kiittävä minua. Ps. 50, 15.

Mihin voimme perustaa uskomme rukousten kuulemisesta? Meillä on siihen sellaiset perustelut, että jos silmämme avautuisivat niitä huomaamaan, niin ratkeisimme riemuun. Sen takia lieneekin paikallaan pyytää, että Jumala armossaan avaisi silmämme. Profeetta Elisan palvelija kauhistui niitä monia vihollisia, jotka olivat heidät saartaneet. Mutta asia oli sillä autettu, että Elisa rukoili: »Herra, avaa hänen silmänsä, että hän näkisi.» Silloin palvelija näki vuoren olevan täynnä tulisia hevosia ja vaunuja Elisan ympärillä. Niinpä mekin saisimme täyden lohdutuksen rukoukseen, jos meillä olisi avonaiset silmät näkemään mitä perustuksia meillä on uskoon rukouksen kuulemisesta. Tahdomme huomauttaa kolmesta tärkeimmästä.

Ensimmäinen ja tärkein perusta on siinä, että Herra Jumala itse on käskenyt meitä avuksi huutamaan häntä hädän päivänä ja on vakuuttanut: »Niin minä autan sinua ja sinä olet kiittävä minua». Jollei Jumala koskaan olisi mitään rukouksesta sanonut, niin emme koskaan täällä ajassa olisi tulleet tietämään, tahtooko hän todella kuulla meitä tahi ei. Me olisimme jääneet ikuiseen epätietoisuuteen. Nyt ei meidän tarvitse siihen jäädä.

Jumala on käskenyt meidän paeta hänen turviinsa ja hän on vakuuttanut tahtovansa, meitä kuulla. Pysähdy ajattelemaan! Onko Jumalan omassa sanassa jotain epätietoista? Kuka Jumala on? Uskotko häneen? Voiko Jumalaan luottaa? Eikö hän pysy sanassaan? Eikö joka ainoa sana, jonka Jumalan suusta kuulet ole varmempi kuin kaikki, niitä silmilläsi näet? Rukoile Jumalaa avaamaan silmäsi, jotta näkisit, minkä tähden Jumala on käskenyt meitä rukoilemaan. Lopuksi tulet näkemään, ettei sinun rukouksessasi ole mitään, joka taivuttaisi Jumalan sinulle jotakin antamaan, vaan hänen oma sanansa ja lupauksensa sen tekee.

Luther sanoo sattuvasti: »Jollei Jumala olisi käskenyt meitä rukoilemaan ja luvannut meitä kuulla, niin ei koko luomakunta voisi kaikella rukoilemisellaan mitään saada.» Huomaa siis: ei rukous, jossa pyydämme ajallista tahi iankaikkista hyvää, ole oikea, olkoonpa, että se on sisältörikas, harras, taivuttava, tahi pitkä, jos se ei järkähtämättä perustu ja turvaudu Jumalan käskyyn.

Rukous tulee kuulluksi (olkoonpa itsessään miten vaatimaton ja heikko tahansa) Jumalan totuuden ja vakuutuksen tähden. Jumalan sana ja lupaus tekee rukouksesi hyväksi, ei sinun hartautesi sitä siksi tee. Ja sitä paitsi onkin usko Jumalan lupauksiin oikeata hartautta. Jos usko puuttuu, on kaikki hartaus petosta. Katso, mikä vahva perustus rukouksellemme on se, että kiinnitä katseemme Jumalan käskyihin, emmekä hapuile omissa tunteissamme.

Toinen perustus meidän vakuutuksellemme rukouksen kuulemisesta on, että hän voi kaikki tehdä. Tämä on meille ilmoitettu Isä meidän rukouksen voimakkaissa loppusanoissa: »Sillä sinun on valtakunta ja voima ja kunnia iankaikkisesti.» Nämä sanat eivät ole vain Jumalan ylistystä, vaan myöskin voimallinen lohdutus meille, sillä meidän Isämme on voimallinen Herra ja Kuningas, joka helposti voi tehdä kaikki, niitä me pyydämme, vaikkapa se meistä näyttäisikin mahdottomalta. Tämän lohdutuksen me tarvitsemme, sillä suurin este meidän uskollemme rukouksen kuulemisesta on, että pidämme niin monta asiaa mahdottomana.

Pakana sydämessämme ei tahdo uskoa Jumalan voivan tehdä enempää kuin me. Kun turhaan olemme etsineet apua omissa ja toisten ihmisten voimissa, niin luulemme asiamme olevan menetetyn. Silloin tarvitaan Jumalaa, joka voi tehdä enemmän kuin mitä me ja muut ihmiset voivat tehdä. Mutta onko meillä sellaista auttajaa? Herra Kristus opettaa meitä Isä meidän rukouksessa tunnustamaan taivaallisen Isämme olevan sellaisen.

Sillä sinun on valtakunta s.o. koko luomakunta todistaa sinut kaikkivaltiaaksi Kuninkaakseen. Sinä hallitset kaikkia voimia sekä luomakunnassa, että henkien valtakunnassa. Sen takia voit kaikki parantaa, antaa kaiken, mikä meidän autuudeksemme tarpeellista on.

Kolmas perustus vakuutuksellemme rukouksen kuulemisesta, tahi oikeastaan ensimmäinen ja viimeinen perustus, on meidän Vapahtajassamme - hänen maailmaan tulemisessaan, hänen ansiossaan, hänen esirukouksessaan, hänen uskollisuudessaan, koko hänen persoonassaan. Tämän etupäässä pitäisi vakuuttaa meitä siitä, että kaikki, mitä me rukoilemme hänen nimeensä, meille todella annetaan.

Tässä hävitetään kerrassaan tuo voimallinen uskon este meidän kelvottomuudestamme. Ainoastaan Kristukseen on Jumala mielistynyt. Kristus sanoi: »Mitä ikinä anotte Isältä minun nimessäni, hän antaa sen teille.» Ja me tiedämme, mitä Jeesuksen nimeen rukoileminen on.

Silloin pyydämme kaikki Jeesuksen työn ja ansion tähden, hänen kärsimisensä määrättömän arvon perustuksella. Hänessä ovat kaikki Jumalan lupaukset niin ja amen. Jos sinä rukoilet Jeesuksen nimessä, niin ei heikoinkaan huokauksesi mene hukkaan, ei suurinkaan kelvottomuutesi estä rukouksesi kuulemista. Hänessä kaikki on niin ja amen. Jumala avatkoon meidän silmämme ja lisätköön meille uskoa!
Kuva

Job 22:26 silloin on ilosi oleva Kaikkivaltiaassa, ja sinä nostat kasvosi Jumalan puoleen.
Avatar
Irene
Ylläpitäjä
 
Viestit: 5746
Liittynyt: 24.10.2013 09:02

Re: Elämän Leipää/C.O.Rosenius Huhtikuu

ViestiKirjoittaja Irene » 30.04.2014 08:30

    Kuva

HUHTIKUUN 30 PÄIVÄNÄ.

Näin loistakoon teidän valonne ihmisten edessä, jotta he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät Isäänne, joka on taivaissa. Matt 5: 16.

Oi mikä ihana ja ilahduttava näky, siitä taivas ja maa iloitsevat, kun kristitty, joka palaa kiivaudesta uskon tien ja Karitsan kunnian hyväksi ja palaa kiivaudesta omaan ansioomme luottamista vastaan, mutta kuitenkin on itse samalla suuressa, määrässä hyvää tekevä ihminen. Hänellä on suuri rikkaus hyviä töitä ja hän on ahkera Herran palveluksessa.

Oi, tämä saattaa perin tappaa Saatanan, niin kaivaa se hänen mieltänsä, kun näet ei muuta löydy, joka siinä määrässä hänen valtakuntaansa hävittäisi, joka niin selvästi ja voimallisesti todistaisi evankeliumin totuuden puolesta, ei mitään, joka niin voimakkaasti liikuttaisi mieliä ja niitä vakuuteen saattaisi, kuin että samassa ihmisessä ilmenee sekä kiivaus töiden ansiota vastaan, että hyvien töiden runsaus. Jos omistan ainoastaan toisen näistä, jos minulla vain on kiivaus uskoni hyväksi töiden ansiota vastaan Jumalan edessä, mutta en itse tee hyviä töitä, niin arvelevat ihmiset näin: »Sepä on helppo tie autuuteen, uskot vain, eikä sinun tarvitse mitään hyvää tehdä.»

Mutta jos sinulla on kaikkien ihmisten ja naapurien todistus siitä, ettei kukaan ole, halukkaampi ja iloisempi hyviä töitä tekemään kuin sinä, joka niin halveksit töitä, puhuttaessa vanhurskaudesta Jumalan edessä, niin silloin sinä »tukit kokonaan mielettömien ja tyhmäin ihmisten suun». Silloin täytyy jokaisen rehellisen ihmisen ajatella: Tämä ei puhukaan omaksi mukavuudekseen töiden ansiota vastaan, elämässään hän todistaa muuta.

Sen takia ovatkin ne sangen suuriarvoisia kristittyjä, jotka mitä likeisimmin yhdistävät nämä kaksi ominaisuutta. He kiivailevat Karitsan ansion kunniaksi, mutta samalla omistavat paljon hyviä töitä. Rukoilkaamme Jumalaa, että kauan saisimme pitää sellaisia kristityitä maan päällä! Sillä heidän kauttaan Kristuksen valtakunta ja evankeliumin kunnia voimakkaimmin toteutetaan.

Sitä vastoin mikä häpeä kristityn nimelle jos kristitty, joka sanoo uskovansa, elää hengellisessä laiskuudessa hedelmää kantamatta, jopa silmäänpistävien huonojen tapojen tähden antaa laittajalle sijaa. Ne, jotka kuulevat hänen kauniin tunnustuksensa, mutta samalla näkevät hänen huonon elämänsä, kääntyvät ylen katseella hänestä pois ja sanovat: »Eikö sinun kaunis tunnustuksesi olekaan suuremman arvoinen? Voinhan minäkin sitten olla kristitty» jne.

Ja silloin on se sielu saanut lujan perustan paatumukselleen. Parannuksenteon ja kääntymyksen hän pitää tarpeettomana, ylenkatsoen sitä. Ja sen opetuksen hän on saanut sinulta, kristityltä, jonka päinvastoin olisi pitänyt auttaa häntä herätykseen. Mikä kauhea kannettava sinun omalletunnollesi! Kun sinun koetusaikasi on lopussa, kun sinulla ei enää ole tilaisuutta hyvän tekemiseen, kun sinulle sanotaan: »Tee tili hallituksestasi, tästedes sinä et enää saa hallita.» Mikä sydäntä särkevä ahdistus, kun muistelet, miten paljon olet kuullut, uskonut ja tunnustanut Kristuksen rakkautta, Kristuksen kärsimystä, mutta et olekaan elänyt hänelle, hänen kunniakseen, vaan itsellesi, omaa lihaasi tyydyttäen.

Mikä pahan omantunnon tuska kun ajattelet, miten ne, jotka kanssasi ovat eläneet täällä armon ajassa, ovat saaneet vähän rakennusta sinun kauttasi sinun huonon elämäsi tähden. Kun sinun mieliharmilla täytyy tunnustaa minun lapseni ja palvelijani ovat kyllä kuulleet minulta hyviä sanoja, mutta nähneet huonoja tekoja. Sen takia ei se hyvä, jonka kuulivat, mennyt heille sydämeen. Palvelijani ovat lähtiessään talostani saaneet sen vaikutuksen, että ne, jotka paljon puhuvat Jumalasta, ovat ulkokultaisia ja näin he ovat oppineet halveksimaan Jumalan sanaa. Jumala varjelkoon kaikkia uskovaisia ajassa!

Totta on, ettei kukaan voi välttää omantunnon nuhteita, eikä saatanan tulisia nuolia, ei kukaan ole täydellinen. Ei myös sokea maailma tee meille oikeutta, vaan panettelee myös nuhteettomintakin elämää, niin kuin se puhui kaikkea pahaa itse kunnian Herrasta.

Mutta me tiedämme kaikki, että on ero lihan heikkouden ja pahojen tapojen välillä, jotka kukistamattomina saavat ihmisessä hallita. Lihan heikkouden tähden taistelen katumuksen ja parannuksenteon kilvoituksessa. Pahat, hillitsemättömät tavat taas ovat sen elämän ytimenä. Juuri sellaisten kristittyjen kautta tulee evankeliumi pilkatuksi. Mutta jos itken ja avomielisesti nuhtelen vikojani, niin siten olen antanut Jumalalle kunnian, ja olen estänyt evankeliumin joutumasta pilkanalaiseksi.

Mutta muista mitä sanottiin uskon kiivailemisen ja hyvientöiden tekemisen välisestä yhteydestä. Jos harjoitat hyväntekeväisyyttä ja sen ohella alianomaa puhut Kristuksen seuraamisesta ja hyvistä töistä, on vaara tarjona, että hyvät työt ovat salaisena uskosi perustuksena, sillä sydämen kyllyydestä suu puhuu.

Ei, kaikki puheesi olkoon Karitsasta, »Karitsasta, joka tapettu on ja on lunastanut meitä Jumalalle omalla verellänsä.» Rakkaudesta Kristukseen tulee tekojen lähteä. Silloin Kristus yksinänsä saa kunnian, niin ettei meidän, vaan hänen nimeänsä kunnioitetaan ja pyhänä pidetään.

Herra Jeesus Kristus, sinä olet lohdutukseni ja elämäni, ota minut armohelmaasi ja kanna täältä murheen laaksosta tykösi taivaaseen. Opeta minua Herra, etten itsestäni mitään voi, vaan että ainoastaan sinun armostasi pääsen eteenpäin pyhityksen tiellä. Osoita siis, Herra, että sinä, joka olet heikoissa väkevä, olet minuakin läsnä, niin ettei maailman ja perkeleen houkutukset ja oman lihani kiusaukset minua kadotukseen paina. Amen.
Kuva

Job 22:26 silloin on ilosi oleva Kaikkivaltiaassa, ja sinä nostat kasvosi Jumalan puoleen.
Avatar
Irene
Ylläpitäjä
 
Viestit: 5746
Liittynyt: 24.10.2013 09:02

Re: Elämän Leipää/C.O.Rosenius Huhtikuu

ViestiKirjoittaja Irene » 14.10.2014 09:46

Kuva
Kuva

Job 22:26 silloin on ilosi oleva Kaikkivaltiaassa, ja sinä nostat kasvosi Jumalan puoleen.
Avatar
Irene
Ylläpitäjä
 
Viestit: 5746
Liittynyt: 24.10.2013 09:02

Edellinen

Paluu Elämän Leipää/C.O.Rosenius

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron