Kirjoittaja Irene » 14.09.2014 11:31
SYYSKUUN 14 PÄIVÄNÄ.
Vaikka he ovat tunteneet Jumalan, eivät he ole häntä Jumalana kunnioittaneet eivätkä kiittäneet, vaan ovat käyneet ajatuksiltaan turhanpäiväisiksi, ja heidän ymmärtämätön sydämensä on pimentynyt. Room. 1:21.
Tästä näemme, miten vakavasti Jumala vaatii ihmistä ylistämään häntä sikäli kuin hän tuntee hänet. Jos tunnemme hänet vain viisaana ja kaikkivoipana Luojana, vaatii hän, että me häntä sellaisena kunnioitamme. Silloin jo olemme hänelle velkaa sydämemme rakkauden, kunnioituksen ja kuuliaisuuden. »He eivät ole kiittäneet häntä», sanoo apostoli. Meidän on aina muistettava, että Jumala on kaiken olevaisen luonut. »Hänessä me olemme, liikumme ja elämme.»
Siksi onkin Jumalaa palvellessamme tärkeätä, että aina häntä kiitämme, tunnustamme riippuvaisuutemme hänestä ja kaikessa annamme hänelle kunnian. Ajattele, että pakanoidenkin, joita ei evankeliumin tieto valaise, pitäisi kiittää ja ylistää Jumalaa, kuinka ei siis meidän, joille Herra on puhunut profeettojensa ja oman Poikansa kautta, pitäisi alituisesti Jumalaa ylistää!
Meidän sietää vielä tarkemmin tutkia, miksi meidän on häntä Jumalana ylistettävä. Ne, jotka ymmärtävät, että Jumala on Henki, eivät ainoastaan sanoin, kaunein teoin ja elein häntä kunnioita, vaan myöskin rukoilevat häntä hengessä ja totuudessa. Kuten jo sanottiin, tahtoo Jumala, että kunnioitamme häntä samassa määrin kuin hän on itsensä meille ilmoittanut.
Meidän on häntä rakastettava niin syvästi kuin oletamme hänen olevan rakkautemme arvoinen, pelättävä häntä niin paljon, kuin luulemme olevan syytä siihen, uskottava häneen siinä määrin, kuin hän mielestämme on uskollinen ja tosi, meidän on noudatettava hänen tahtoansa kaikessa, missä ajattelemme hänen voivan meitä käskeä. Sellainen on Jumalan ylistämistä Jumalana.
Jos nyt vakaasti tahdomme häntä kunnioittaa, on meidän alennuttava hänen edessään tuntien vikamme ja syntimme, ja myönnettävä, että hän oikein meidät tuomitsee, jos hän heittää meidät pimeyden valtakuntaan. Silloin häntä Jumalana palvelemme, silloin annamme hänelle sen kunnian, jonka hän menetti syntiinlankeemuksen kautta, kun käärme sanoi: »Olisikohan Jumala sanonut, että te kuolisitte.» Kun myönnämme itsemme kuoleman arvoisiksi, niin annamme hänelle kunnian Jumalana.
Mutta Jumala on myös neuvonut meille tien autuuteen, ilmoittanut haluavansa pelastaa kaikki ne, jotka kunnioittavat hänen Poikaansa, - meiltä vaaditaan, että tässäkin noudatamme hänen tahtoansa, emmekä heitä hänen armoansa pois, vaan polvistumme hänen eteensä uskoen hänen armeliaisuuteensa. Sillä tavalla häntä Jumalana palvelemme.
Jos vielä ymmärrämme, että hänen vakaa tahtonsa on, että »ne, jotka elävät, eivät enää eläisi itselleen, vaan hänelle, joka heidän edestään on kuollut ja noussut ylös», että heidän on sanottava jäähyväiset kaikelle, mikä ei Jumalaa miellytä ja noudatettava hänen toivomuksiaan - silloin vaaditaan, että sen myös teemme ilomielin ja halukkaasti, ja aina sitä paitsi muistamme ikuista anteeksiantoa, jonka hän niin kalliilla hinnalla on hankkinut ja niin vakavasti on meille luvannut.
Kaikki tämä on hänen ylistämistään Jumalana. Ellemme tätä tee ja ellemme hylkää kevytmielisiä ajatuksiamme, ja jos emme anna järkemme johtaa itseämme kulkemaan Jumalan määräämää tietä, silloin Jumala oikeudenmukaisesti rankaisee meitä riistämällä meiltä valonsa, ja pimentämällä ymmärtämättömän sydämemme, kuten apostoli sanoo pakanoista.
Tämän vakavan opetuksen antaa meille tekstimme, ja varsinkin koska meillä on valonamme Jumalan evankeliumi, on meidän se tarkoin muistettava. Kun Jumala on antanut meille sen suuren armon, että on ikuisen voimansa ja Jumaluutensa todistukseksi näyttänyt luomisen ihmeet ja vielä antanut meille Poikansa taivaastaan, josta on tullut meille veli ja uskollinen välittäjä, joka täyttäen lain vaatimukset ja vuodattaen verensä on vapauttanut meidät synnin ja lain kirouksesta. Kun hän sanassaan on meille kaiken tämän vakuuttanut ja joka päivä lähettää meille henkensä auttamaan meitä elämään jumalisesti - se kun aina tarpeen mukaan meitä virvoittaa, valaisee ja kurittaa - kun Jumala on meille kaiken tämän antanut, mutta maailma silti elää huonosti kiittämättä Jumalaa ja ylistämättä häntä hänen armostansa, tehden syntiä ja palvellen epäjumalia, niin kuka silloin saattaa ihmetellä sitä, että Jumala antaa maailman niin sokaistua, että se tuskin hetkeäkään muistaa pelätä kadotukseen joutumistaan!
Mutta jos me, joille Henki on antanut elämän ja valon, jotka olemme maistaneet Jumalan hyvyyttä ja kulkeneet Hengen johdattamina, uudestaan lankeaisimme, jos ajatuksemme tulisivat kevytmielisiksi ja elämämme suruttomaksi ja syntiseksi, niin miten ankarasti Jumala meitä silloin tuomitsisikaan! Vaikka olisimmekin heikot ja syntiset, mutta silti kunnioittaisimme häntä, tunnustaisimme hänelle syntimme, tuomitsisimme itsemme ja pyytäisimme hänen armoansa, niin olisi kaikki hyvin.
Mutta kun halveksimme häntä, käytämme väärin ja uhmaamme sitä valoa, jonka hän on meille antanut, ja sekoitamme totuuden ja vääryyden, niin kuka silloin voi ihmetellä, että Jumala korkeassa vanhurskaudessaan kohtelee meitä niin kuin tämä teksti osoittaa!
Job 22:26 silloin on ilosi oleva Kaikkivaltiaassa, ja sinä nostat kasvosi Jumalan puoleen.