Tes Vuorisaarna

[Irene]

Vuorisaarna, jatkoa ....
Mt.5;21-48.”Te olette kuulleet, että esi-isille on sanottu;älä tapa ja joka tappaa,on ansainnut oikeuden tuomion,22. j.. ”Mutta minä sanon teille, jokainen, joka on vihoissaan veljelleen,on ansainnut oikeuden tuomion......”
Jakeet 21-48 sisältää Jeesuksen lausumat nk. Antiteesit eli vastakkainasettelut. Näitä antiteesejä on kuusi ja jokainen teesi alkaa sanoilla; ”Te olette kuulleet sanottavan....” ja sitten seuraa antiteesi;”Mutta minä sanon teille....”Kaikki nämä teesit viittaavat VT;n Mooseksen lain käskyihin ja määräyksiin. Jeesus siis puhuu siitä laista, jota hän ei tullut kumoamaan vaan täyttämään. Ja kun muistamme nyt sen, että vuorisaarnassa Jeesus tuo tähän jo annettuun lakiin uuden ulottuvuuden, tason, täydellisen valon ja totuuden terävöittäen ja kirkastaen sen, niin nyt Jeesus näissä antiteeseissä ilmoittaa tämän totuuden ja uuden tason. Nämä antiteesit ovat; 1. Tappaminen ja vihastuminen 21-26 j., 2. Aviorikos 27-30 j.,3. Avioero 31,3 j., 4. Vala ja totuudenmukaisuus 33-37 j. 5. Kosto 38-42 j.,6. Vihollisten rakastaminen 43-48 j.

1. 21.j. ”Te olette kuulleet, että esi-isille on sanottu...”.älä tapa.” mutta minä sanon teille...Jeesus tahtoo sanoa tällä, että he ovat kuulleet kirjanoppineiden sanovan näin. Nimittäin, he opettivat, että murhan tekijät joutuisivat tuomioistuimeen tuomittaviksi, mutta sisäistä vihaa ja kaunaa ei rangaistaisi. Mutta nyt Jeesus tässä antiteesissään tahtoo osoittaa, mistä tappamisessa on oikeastaan kysymys. Mikä johtaa tappoon, murhaan. Missä on sen juuri ja lähtökohta. ”Jokainen, joka on vihoissaan veljelleen...I Joh. 3;15 ”Jokainen, joka vihaa veljeään on murhaaja.” Murha lähtee sydämessä olevasta vihasta toista kohtaan. Tässä käytetty sana vihasta tarkoittaa kestävää vihaa, pitkävihaisuutta, vihaa, jota ihminen ruokkii ja pitää sitä yllä sisimmässään. Toisen halveksiminen ja aliarvioiminen sanomalla; `sinä hullu` ja `sinä tyhjänpäiväinen` on samaa vihan osoittamista. Raamattu puhuu myös vihastumisesta, mutta se on eri asia, Voimme vihastua. ”Vihastukaa, mutta älkää tehkö syntiä. Älkää antako auringon laskea vihanne yli.” Viha on siis yhtä kuin murha ja jatkuva toisen vihaaminen on hänen tappamistaan. 23. j.. Jeesus kehoittaa vakavasti sopimaan riitapuolen kanssa, sen kanssa, jolla on minua vastaan jotakin, kaunaa, vihaa, katkeruutta, jonka tiedämme ja tunnemme, että olemme loukanneet häntä. Markus 11; 25-26..”Kun seisotte rukoilemassa, antakaa anteeksi..” Emme voi olla oikeassa suhteessa Jumalaan, ellemme ole oikeassa suhteessa lähimmäiseemme. On kysymys siis tästä asiasta, kun tullaan Herran eteen tuomaan lahjaa alttarille – rukoilemaan ja palvelemaan Häntä.
2. Aviorikos
”Te olette kuulleet sanottavan,´ älä tee huorin`, mutta minä sanon teille, jokainen....Jeesus tahtoo sanoa , että tässä ei ole kysymys pelkästä tämän käskyn rikkomisesta, itse teosta, vaan niistä himoista, jotka johtavat tekoihin. On jälleen kysymys ihmisen sisimmästä, sydämestä, josta ja jossa nämä himot syntyvät ja lähtevät. Ei ole kysymys nyt luonnollisesta halusta, joka kuuluu meille luonnostaan, ei myöskään satunnaisista tai hetkellisistä ajatuksista ja impulseista, joita otamme vastaan, vaan on kysymys siitä, että alkaa leikkiä tuolla ajatuksella ja tunteella. Ja siitä syntyy himo. M. Luther on sanonut tästä näin;”Et voi estää lintuja lentämästä pääsi yli, mutta voit estää niitä rakentamasta pesää pääsi päälle. 29-30 j. Kun tällainen kiusaus tulee niin se on tukahdutettava alkuunsa. Sillä meille elintärkeän silmän tai jalan menettäminen on pientä verrattuna siihen, että joutuu iankaikkiseen kadotukseen. Tällä vakavalla kuvalla Jeesus tahtoo osoittaa ja puhua, että kiusaukseen ja syntiin on käytävä käsiksi juuria myöten, kerralla, ennenkuin se kasvaa teoksi.
3. Avioero, ”On sanottu, joka hylkää vaimonsa, antakoon hänelle erokirjan, mutta minä sanon teille.....Mooses salli avioeron ja siihen tarvittiin vain erokirja. Mutta Jeesus puhuu koko elämän ajan kestävästä liitosta. Fariseukset kysyivät kerran Jeesukselta, että onko miehellä lupa mistä syystä tahansa hylätä vaimonsa. Jeesus vastasi, että teidän kovasydämisyytenne tähden hän kirjoitti tämän säädöksen, mutta niin ei ole ollut alusta asti, vaan minkä Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen eroittako. Ja nyt näissä jakeissa Jeesus sanoo vain yhden ainoan pätevän syyn avioeroon ja se on haureus jommalta kummalta puolen.
4. Vala ja totuudenmukaisuus. ”Vielä olette kuulleet, että esi-isille on sanottu ”älä tee väärää valaa”....mutta minä sanon teille, älkää vannoko lainkaan..” Fariseukset olivat tulkinneet tämän käskyn niin, että Herran nimessä ja luotujen asioiden kautta vannotulla valalla on ero. Herran nimessä vannottu vala oli sitova, mutta muiden asioiden kautta vannotun valan saattoi rikkoa. Mutta Jumala on kaiken, koko luomakunnan Herra ja siksi väärin vannominen on Hänen nimensä häpäisemistä. Jeesus kieltää kaikenlaisen vannomisen minkään kautta. Meidän puheemme tulisi olla ”kyllä” tai ”ei”
5. Kosto. 38. j. ”Te olette kuulleet sanottavan, `silmä silmästä ja hammas hampaasta,` mutta minä sanon teille, älkää tehkö pahalle vastarintaa...” Mooseksen laki oli todella ankara. Siinä ei ollut armoa eikä tunnettu armollisuutta. Se oli todella silmä silmästä ja hammas hampaasta ja käsi kädestä. Mutta tässä nyt Jeesus tuo tähän käskyyn tuon uuden rakkauden tason. Ei kostoa, vaan päinvastoin – se, joka tahtoo tehdä meille pahaa saa jatkaa sen tekemistä; lyödä toisellekin poskelle. Hän saa viedä meidän takkimmekin. Kuljemme hänen kanssaan edelleen tiellä, niinkuin Rm.12;19-21 sanoo, annamme sijaa Jumalan kostolle ja vihalle.
6. Vihollisten rakastaminen. ”Te olette kuulleet sanottavan,` rakasta lähimmäistäsi ja vihaa vihollistasi,` mutta minä sanono teille, rakastakaa vihamiehiänne...” Oli sellainen sanonta; ”Sinun ei tarvitse rakastaa vihollistasi. Rakkauden käsky koski vain omaa kansaa, juutalaisia ,ja muiden ihmisten vihaaminen oli oikein. Muta Jeesus nyt jälleen tuo tähän käskyyn tuon uuden ulottuvuuden ja tason. Sen, että meidän tulee rakastaa lähimmäisiämme kaikkialla, vihamiehiämmekin kaikkialla. Ensimmäisessä käskyssähän sanotaan; ”Rakasta Herraa sinun Jumalaasi kaikesta voimastasi, kaikesta mielestäsi ja kaikesta sielustasi ja lähimmäistäsi kuin itseäsi.” Mitä on lähimmäisen rakastaminen niinkuin itseään? Mt.7;12 ”Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää myös te samoin heille. Tämä on laki ja profeetat.” Tätä jaetta kutsutaan elämän Kultaiseksi säännöksi. Se ilmaisee sen, mitä on rakastaa lähimmäistämme niinkuin itseämme. Lk.10;25-37 Jeesuksen luo tulee eräs lainoppinut ja kysyy Häneltä, että mitä hänen pitäisi tehdä periäkseen iankaikkisen elämän. Jeesus kysyy häneltä itseltään, että mitä on laissa kirjoitettuna tästä. Mies antaa vastaukseksi juuri tämän ensimmäisen käskyn; Rakasta Herraa sinun Jumalaasi.... Jeesus sanoo, että hän vastasi oikein ja kehoittaa häntä tekemään niin, että saisi elää. Mutta sitten mies kysyy ”Kuka on sitten minun lähimmäiseni? Silloin Jeesus kertoi tuon kertomuksen miehestä, joka joutui ryövärien käsiin ja jäi makaamaan puolikuolleena tien viereen. Pappi ja leeviläinen menivät ohi välittämättä hänestä lainkaan. Mutta sitten tuli tuo samarialainen, jota juutalaiset vihasivat ja halveksivat. Hän hoiti tuon miehen, vihollisensa. Ja Jeesus kehoitti lainoppinutta tekemään samoin. Siis, mitä? Rakastamaan vihollisiaan ja vihamiehiäänkin – niinkuin itseään.
Ei kukaan, juutalaiset lainopettajat ym. ennen Jeesusta olleet kuulleet tällaisesta. Vihollista tuli kyllä auttaa, mutta , että tuli myös rakastaa, se oli uutta tähän käskyyn.

Viitteet; Mt. 5;21-48, Mrk.11;25-26 Rm.12;19-21,Lk.10;25-37, Mt. 7:12.
Novum

Pirjo Siponen

[Irene]

Vuorisaarna,jatkoa...
6.luku, 1-18 j. Almut, rukous ja paasto
Tässä 6.luvussa ja seitsemännessäkin Jeesus varoittaa, antaa varoituksia neljästä asiasta, jotka koskevat meidän hengellistä elämäämme. Hän puhuu asioista, jotka toisaalta, oikein harjoitettuna johtavat meitä lähemmäs Taivaallista Isäämme ja toisaalta, väärin harjoitettuna, voivat johtaa meitä poispäin Jumalan valtakunnasta ja Jumalan läsnäolosta elämässämme.
Mt.6;1 alkaa sanoilla ”Varokaa harjoittamasta hurskauttanne ihmisten edessä sitä varten, että he katselisivat teitä, muuten ette saa palkkaanne Isältä, joka on taivaassa.” Meissä, tämä halu,tarve saada ihmisiltä kunniaa ja kiitosta, niin ei-kristittynä kuin kristittynäkin on hyvin inhimillistä ja luontaista, luonnollistakin. Meillä kaikilla on pätemisen tarve; haluamme olla hyviä ja päteviä jossakin asiassa ja sen kautta tulla huomatuksi, tunnetuksi, kunnioitetuksi ja saada siitä kiitosta. Se, että haluaa olla hyvä ja mahdollisimman taitava, pätevä jossakin, jollain alalla, niin, siinähän ei ole mitään pahaa tai väärää, päinvastoin. Mutta sellainen väärä pätemisentarve ja jatkuva huomion ja kiitoksen kerjääminen on epätervettä.

Uskonnollisessa kentässä, kirkoissa ja seurakunnissa kaikkina aikoina meillä ihmisillä on taipumus esittää uskonnollista teatteria, esitystä, joka todellisuudessa vetää meitä pois Jumalan Valtakunnan todellisuudesta. Jeesuksen aikana yksi tällainen näytelmä numero oli almujen antaminen. Almun antaja soitatti edellään torvea silloin kun oli aikeissa antaa jotakin köyhille. Almu oli laupeudenlahja. Köyhät kokoontuivat usein temppelin tai synagoogan eteen saamaan almuja. Se oli tuon ajan köyhäinhoitoa, sosiaalista apua ja työtä
Ja niin, nyt kun ihmiset kuulivat torven soiton he kerääntyivät katselemaan tuota näytöstä, kun tuo ihminen niin runsaasti ja anteliaasti jakoi köyhille. Miten ihmisten ihailevat ja kunnioittavat katseet hivelivätkään hänen itsetuntoaan! Ja oli mukava palata kotiin ”rinta rottingilla”. Sana almu merkitsee laupeudenlahjaa ja myös laupeutta. 3. jae ”Kun sinä annat almun, älköön vasen kätesi tietäkö, mitä oikea kätesi tekee.” Jeesus tahtoo sanoa, että todellinen laupeuden harjoittaminen on tiedostamatonta. Hyvät teot eivät ole enää hyviä, jos niitä harjoitetaan oman itsensä esillä pitämiseksi tai jonkun aseman saavuttamiseksi. 4. jae; ”..jotta almusi pysyisi salassa. Isäsi , joka salassa näkee, palkitsee sinut.” Kun harjoitamme laupeutta salassa, se ei kuitenkaan ole salassa Jumalalta, joka näkee ne ja palkitsee. Mt. 25;34-40 puhutaan tämänkaltaisesta salassa palvelemisesta, josta on palkka.

Toinen uskonnollinen näytelmä oli rukous. Kun joku halusi rukoilla hän meni hyvin vilkkaan kadun kulmaan tai synagoogaan menevän tien varteen ja rukoili siellä ääneen, kovaan ja pitkään. Jeesus ei tuominnut eikä ollut vastaan julkista rukousta, ei, päinvastoin. Mutta hän varoittaa pinnallisesta rukouksesta, siitä, että rukoilee tullakseen huomatuksi. Rabbit opettivat, että saman rukouksen toistaminen varmisti sen kuulemisen. Rukouksia lausuttiin mekaanisesti ajattelematta niiden sisältöä. Se ei ollut rukoilemista sydämellä ja hengellä.
On julkista rukousta, mutta myös ns. kammiorukousta, jossa voimme rukoilla henkilökohtaisesti, salassa.6.jae. Tuo kammio voi olla huoneemme, mutta se voi olla metsäpolku, vuori..Jeesus nousi usein rukoilemaan vuorelle, Pietari nousi katolle. Palkka rukoilemisesta ei ole palkkio työstä, vaan rukouselämä itsessään kantaa ennenpitkää hedelmää.
9. jae. Jeesus alkaa opettamaan, kuinka tulisi rukoilla. Mitä rukous on? Siitä on sanottu, että se on seurustelua Taivaallisen isämme ja Hänen Poikansa Jeesuksen kanssa. Se on uskovan uskonelämän hengitystä. Se on uskovan tehtävä. Rukouksen tiellä opimme tuntemaan ja löytämään Jumalan tahdon. Ketä varten sitten rukous on? Jumalaako varten? Ei suinkaan, vaan meitä varten. Rukouksessa emme määräile Jumalaa, vaan olemme Hänen edessään enemmänkin tutkittavana. Rukouksen kautta saamme avun, voimme jättää kaikki taakat, huolet ja murheet hänelle. Rukous pitää meidät valveilla hengellisesti. Siinä on voimaa, se on uskovaisen salainen ase hengellisessä taistelussa. Rukous on rakkautta, sillä rukouksessa astumme Jumalan rakkauden maailmaan. Rukous on luottamusta Jumalaan. Se on luottamus-suhde Taivaallisen isämme kanssa. Emme rukoile ilmoittaaksemme Hänelle jotakin. Hän tietää kyllä meidän tarpeemme. Kaikki. Miksi tulee sitten rukoilla? Siksi, että Hän on meidän Taivaallinen Isämme. Meidän suhteemme Jumalaan on kuin Isän suhde lapseen. Lapsi pyytää Isältään. Ja siksi voimme lähestyä Jumalaa kuin isäämme, anomme ja pyydämme kuin isältämme. Ja tätä suhdetta, isä-lapsi, painottaen Jeesus opetti tämän Isämeidän rukouksen. Rukouksessa ilmaisemme, että olemme Hänestä riippuvaisia.

Kolmas uskonnollinen näytelmä oli paastoaminen, 16-18 jakeet. Tuohon aikaan paastoaja sirotteli tuhkaa päänsä päälle, repi vaatteitansa ja oli sen näköinen kuin olisi ollut nälkäinen ja kovissa tuskissa. He kulkivat edestakaisin kadulla ja yrittivät näyttää hyvin hurskailta. Ja näinkin hyvä asia kuin paastoaminen menee aivan hukkaan, kun sitä harjoitetaan ihmisten edessä ja ihmisille.
Miksi Jeesus tahtoo varoittaa tällaisista uskonnollisista näytelmistä ja esityksistä? Koska ne jättävät jälkeensä vain tyhjyyden tunteen. Sisäinen maailma ei tule ravituksi eikä tyydytetyksi. Päinvastoin, se saa aikaan vieraantumisen tunteen, se johtaa pois Jumalan Valtakunnasta ja Taivaallisen Isän läheisyyden kokemisesta. Jeesus toistaa sanaa ”salassa”. Hän tarkoittaa sitä sisäistä salattua, salaista suhdetta, mikä meillä on Taivaallisen Isämme kanssa. Ja tätä suhdetta meidän on ensisijaisesti vaalittava; hiljaisuudessa, rukouksessa ja seurustelussa Hänen kanssaan.

Viitteet; Mt. 6:1-18, 25;34-40, ”Small group member´ s commentary on the New Testament and selected psalms", Novum

Siponen Pirjo

[Irene]

Vuorisaarna, jatkoa.....Mt. 6: 19-24 ”Jumala vai mammona” ja Jumalan huolenpito
Toinen varoitus....”Varokaa.....on 6;19-33 jakeissa Jeesus varoittaa ahneudesta, sydämen kiinnittymisestä tämän maailman aarteisiin, omaisuuden haalimisesta. Jeesuksen aikana, se että oli rikas ja omisti paljon oli merkki erikoisesta Jumalan siunauksesta ja mielisuosiosta. Vastaavasti köyhä nähtiin olevan Jumalan tuomion ja rangaistuksen alla. Mutta näissä jakeissa Jeesus asettaa omaisuuden keräämisen täysin toisenlaiseen raamiin ja valoon. 19. ”älkää kootko itsellenne aarteita maan päälle...”Tänne maan päälle koottu rikkaus ja omaisuus jää tänne ruosteen raiskattavaksi ja häviää kuin tuhka tuuleen. Aarteita tulisi koota taivaaseen, jossa ne säilyvät ikuisesti. Jeesus ei kiellä omistamasta jotakin, olemasta rikas. Omaisuudellamme voimme palvella Jumalaa ja Jumalan Valtakuntaa ja lähimmmäisiämme. Se, että meillä on jotakin, se on kaikki lahjaa Jumalalta ja sanotaankin, että ”lahjaksi olette saaneet, lahjaksi myös antakaa.” Se mihin Jeesus tahtoo kiinnittää meidän huomiotamme ja mistä varoittaa on se, että jos keskitymme ja sydämemme kiinnittyy omaisuuden hankkimiseen ja materialistiseen menestymiseen, niin se voi johtaa silmiemme sokaistumiseen ja sydämemme jakautumiseen. Emme voi palvella ehyellä sydämellä Jumalaa, koska emme voi yhtäaikaa palvella Jumalaa ja mammonaa.”Ei kukaan voi palvella kahta Herraa...” Näin omaisuudesta ja rikkaudesta voi tulla meille epäjumala, asia, jota rakastamme enemmän kuin Jumalaa. ”Sillä missä on aarteesi, siellä on myös sydämesi.” Ja sanotaan, että ”kukaan ei ole rikkaampi kuin hänen sydämensä” M.Luther; ”Ihmisen Jumala on se, mihin Hän sydämensä kiinnittää.”
25. jakeesta 34, Jeesus puhuu Jumalan huolenpidosta. Hän menee vielä pidemmälle, kun Hän varoittaa huolehtimasta edes jokapäiväisistä tarpeistamme. Hän varoittaa ja kehoittaa jättämään omaisuuden haalimisen ja vieläpä jokapäiväisistä tarpeistakin huolehtimisen. Siis siitä, että,mitä me söisimme, joisimme ja pällemme pukisimme.
Kun Jeesus puhuu tässä näistä huolenaiheista, niin uskon, että Hän tarkoittaa ja puhuu meidän huolistamme, kaikenkaltaisista huolista ja murheista, mitä meillä elämässämme on; on sairautta, ahdistusta, pelkoa, murhetta. Näistä huolista ja murheista on ulospääsytie ja sen Jeesus tahtoo meille osoittaa näissä jakeissa.
Ja se on katselemalla luontoa, Hänen luomakuntaansa, kedon kukkia ja taivaan lintuja. No – joku voi ajatella raskaiden huolien alla, että mitä itua siinä on katsella niitä, eiväthän ne voi minua millään tavalla auttaa. Niin – eivät voikaan. Mutta niiden katseleminen muistuttaa meitä jostakin aivan ihmeellisen suuresta asiasta. ”Katsokaa taivaan lintuja, eivät ne kylvä.... katsokaa kedon kukkia, kuinka ne kasvavat... Taivaan linnut eivät kylvä siementä peltoon saadakseen syksyllä viljaa, siementä syötäväksi, eikä ne kokoa muutakaan ruokaa varastoon. Ja kuitenkin- ne elävät. Miksi? Taivaallinen Isämme, Jumala pitää niistä huolen, ruokkii ne. Entä kedon kukat? Kun katselemme kukkia, miten toinen toistaan hienompia ja kauniimpia kukkia onkaan. Ja jokainen kukka on oman laisensa, kaunis design.Jos olet katsellut kukkia, niin olet huomannut, että jokaisessa kukassa värit sointuvat kauniisti yhteen. Miten ihanasti Jumala näin vaatettaa, antaa jokaiselle kukalle sen oman ihanan pukunsa. Jeesus vertaa kukkien kauneutta kuningas Salomoon. Kuningas Salomo oli Vanhan Testamentin aikaisista kuninkaista kaikkein loistokkain, rikkain ja viisain. Mutta Hän sanoo, että ei edes hän, siis Salomo ollut niin vaatetettu kuin yksikään kedon kukkanen. Ja kaikenän lisäksi, Jumala vaatettaa näin kedon kukkasen, kedon ruohon vain vähäksi aikaa, ...”joka tänään kasvaa mutta huomenna joutuu uuniin..” niin- vain yhden päivän ajaksi. Mikä valtava huolenpito ja rakkaus!

Ja nyt Hän sanoo , että jos hän ruokkii taivaan linnut ja vaatettaa kedon ruohon, jotka elävät vain hetken ja jotka häviävät olemasta, niin kuinka paljoa enemmän hän huolehtiikaan meistä, jotka Hän on luonut omaksi kuvakseen, puhaltanut meihin iankaikkisen elämän hengen, niin että me eläisimme Hänen yhteydessään ikuisesti, nyt, ja kerran Taivaassa. ”Ettekö te ole paljon arvokkaampia kuin ne....” Jeesus sanoo, että me olemme paljon,paljon kallisarvoisempia kuin yksikään luontokappale. Miksi? Siksi, että Hän loi meidät omaksi kuvakseen, meissä on Jumalan kuva, olemme Jumalan omaisuutta, meidät luotiin elämään ikuisesti Jumalan yhteydessä, meidät on luotu Taivasta varten, olemme Jumalan rakkauden ja huolenpidon kohde. ”Koska sinä olet silmissäni kallis ja arvokas ja koska rakastan sinua..Jesaja 43;4. Kuinka arvokkaita ja kallisarvoisia olemme? Kirkossa oleva RISTI ilmoittaa meille meidän arvomme, kuinka kallisarvoisia me olemme. Jeesus kuoli Golgatan ristillä meidän puolestamme, meidän syntiemme tähden ja maksoi kuolemallaan meistä suuren hinnan. Mitä varten? Että me saisimme eräänä päivänä periä Taivaan Valtakunnan. I Piet. 1;18-19 Tiedättehän, että teitä ei ole lunastettu isiltä perimästänne turhasta vaelluksesta katoavilla aarteilla, hopealla tai kullalla, vaan Kristuksen kuin virheettömän ja tahrattoman Karitsan, kalliilla verellä.” Olemme Kristuksen kalliin veren hinta.
Ja sentähden, että olemme näin kallisarvoisia Jumalalle, Hän huolehtii meistä paljoa enemmän kuin linnuista ja kukkasista. ”Alkää siis murehtiko....31. jae. 32. Tätä kaikkea pakanat tavoittelevat...Pakanoita ovat ne, jotka eivät tunne Jumalaa, ja jotka eivät tahdo Häntä tunteakaan, niin he murehtivat näistä asioista. Mutta, me jotka uskomme ja tahdomme uskoa Jumalaan, meidän ei tarvitse murehtia ja huolehtia. Taivaallinen Isämme tietää kyllä mitä me tarvitsemme kunakin päivänä.

”Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan, niin teille annetaan lisäksi myös kaikki tämä.” Jeesus kehoittaa ennenkaikkea, ensisijaisesti elämässämme etsimään Jumalan Valtakuntaa, siis Jumalaa ja Hänen vanhurskauttaan Jumalan vanhurskaus on sitä, että Hän hyväksyy ja vastaanottaa meidät yhteyteensä, ja se tapahtuu silloin, kun uskomme Jeesukseen Kristukseen, joka sovitti meidät Jumalan kanssa. Ja tätä seuraa valtava lupaus; ...”niin teille annetaan myös kaikki tämä.” Kaikki tämä – siis kaikki, mitä me tarvitsemme jokapäiväistä elämäämme varten.
”Älkää siis kantako huolta huomisesta, sillä huominen......” Meillä on taipumus elää joko menneessä tai sitten huolehtia huomisesta. Mutta niinkuin sanotaan, että ”eilinen on mennyt, huomisesta emme vielä tiedä, mutta tänään auttaa Herra”, niin, meillä on oikeastaan vain tämä päivä. Ja tälle päivälle riittää vain tämän päivän vaivat ja niissäkin Herra meitä auttaa ja kantaa. Voimme elää päivän vain ja hetken kerrallaan, niinkuin eräässä laulussa sanotaan. ”Päivä vain ja hetki kerrallansa, siitä lohdutuksen aina saan. Mitä päivä tuokin tullessansa, Isä hoitaa lasta armollaan. Kädessään Hän joka päivä kantaa, Tietää kaiken mitä tarvitsen. Päivän kuormat levon hetket antaa, Murheen niinkuin ilon seesteisen.”

Ref. Mt. 6;19-34, ”Small group member`s commentary on the New Testament.


”Koska sinä olet silmissäni kallis ja arvokas ja koska rakastan sinua..Jesaja 43;4

Siponen Pirjo

[Irene]

Vuorisaarna,jatkoa..
Mt. 7;1-12, Älkää tuomitko
Vuorisaarnan 6. ja 7. luvuissa Jeesus varoittaa neljästä asiasta, jotka koskevat meidän hengellistä elämäämme. Oikein harjoitettuna ne johtavat meidät Taivaallisen isämme luo ja Hänen läheisyyteensä. Taas toisaalta väärin harjoitettuna ne voivat viedä meidät pois Jumalan Valtakunnasta ja Hänen läsnäolostaan elämässämme. Kahdesta varoituksesta olen kirjoittanut aikaisemmilla kerroilla; Hurskauden harjoittamisesta ihmisten edessä ja ahneudesta, sydämemme kiinnittämisestä omaisuuteen ja tämän maailman aarteisiin. Kolmas varoitus on tuomitsemisesta. ”Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi. Millä tuomiolla te tuomitsette, sillä teidät tuomitaan ja millä mitalla te mittaatte, sillä teille mitataan.”

Yhteiskunnassamme helposti muodostuu ns. nokkimisjärjestys, joka tarkoittaa hierarkiaa, hierarkista järjestystä – arvoasteikkoa, jossa määräytyy, kenellä on valta ja määräämisoikeus, tuomitsemisoikeus toista kohtaan. Tällainen arvojärjestys näkyy hyvin selvästi armeijassa, jossa voi yletä alokkaasta kenraaliin asti ja ylemmällä on määräysvalta alempaa kohtaan. Samaa hierarkiaa voimme nähdä liike-elämässä ja yhteiskuntamme eri aloilla, siellä missä on sosiaalista kanssakäymistä. On halu kontrolloida,hallita ja tuomita toista.

Tällainen hierarkia, nokkimisjärjestys on ollut valitettavasti kristillisen kirkon historiassa ja sitä myös tänäänkin, valitettavasti löytyy kirkoissa ja seurakunnissa. Se ilmenee hallintavallan, tuomiovallan ottona omiin käsiin ja se tahtoo Jumalan nimissä tällaisella vallalla hallita seurakuntaa ja sen yksilöihmistä. Tämä on totta myös tänään monissa kirkoissa ja seurakunnissa, joissa papit, seurakunta palvelijat ja yhtä hyvin seurakuntalaiset, uskovat, käyttävät hyväkseen asemaansa, valtaansa väärällä tavalla suhtautuessaan kanssasisariinsa ja –veljiinsä. Pienemmässä mittakaavassa pahan puhuminen, panetteleminen, toisen alaslyöminen ja tuomitseminen katsotaan oikeudeksi, mutta jolla halutaan vaan korottaa itseään ja omaa hyvyyttään. Mutta jos me haluamme vaeltaa Jumalan Valtakunnan lapsina, niin meidän täytyy hyljätä ”oikeutemme” tuomitsemiseen. ”Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi...” Jeesus opettaa tässä kokonaan toisenlaista asennetta, nimittäin nöyryyttä ja palvelijan mieltä. Hän sanoo; ”Anokaa, niin teille annetaan.... ” Hän kehoittaa meitä tuomarin aseman sijasta anomaan Isältä Hänen hyviä lahjojaan ja luottamaan siihen, että Hän asettaa kaikki asiat kohdalleen. Näin tehden, me luovutamme asian Hänelle, joka oikein tuomitsee ja jolla yksin on tuomiovalta. Tuomitseminen on Jumalan asia, ei meidän. Kysymys ei ole kuitenkaan arvostelusta, saamme arvostella oikeista asioista oikealla sydämen asenteella..
3-4 jae; ”Kuinka näet roskan veljesi silmässä, mutta et huomaa hirttä omassa silmässäsi. Tai kuinka voit sanoa veljellesi;”anna minun ottaa roska silmästäsi, kun omassa silmässäsi on hirsi.” Sinä tekopyhä. Ota ensin hirsi omasta silmästäsi, niin sitten näet ottaa roskan veljesi silmästä” Näissä jakeissa Jeesus tahtoo osoittaa, mitä on oikea nuhteleminen ja ojentaminen. Näin voimakkaalla esimerkillä Hän tahtoo korostaa sitä, kuinka väärin on tuomita muita hajottavalla arvostelulla.

Roska, rikka on pölyhiukkanen, hiuskarva, mitättömän pieni asia. Hirsi – tuohon roskaan, mikä kontrasti! Mikä on tuo hirsi omassa silmässäni ja joka tulisi ottaa pois ennen kuin alan ottamaan tuota pientä roskaa veljeni ja sisareni silmästä? Se on omavanhurskauden hirsi, joka sokaisee näkemästä omia virheitäni ja syntejäni. Jos ensin nöyrryn ottamaan omasta silmästäni pois tämän omavanhurskauden hirren, tulen tuon toisen kanssa samalle tasolle, armoa tarvitsevaksi. Jeesus kyllä tahtoo, että virheet oikaistaan ja niistä nuhdellaan, Mt. 18;15 ”Jos veljesi tekee syntiä, mene ja nuhtele häntä kahden kesken. Jos hän kuulee sinua, olet voittanut veljesi takaisin....”. Mutta se ei saa tapahtua omavanhurskauden perusteella, nokkimisjärjestyksellä, oman paremmuuden pallilta lähtevänä käskynä, vaan armon perusteella. Jumalan Valtakunnassa ja Kristuksen seurakunnassa ei ole nokkimisjärjestystä vaan armojärjestys. Olemme kaikki samalla tasolla, armonkerjäläisiä.

Siponen Pirjo

Ref. ”Small group member`s commentary on the New Testament”, Novum, Mt.7;112, 18;1518

[Irene]

Vuorisaarna, jatkoa...
Mt. 7;13-23. Hedelmästään puu tunnetaan.
6-7 luvuissa Jeesus varoittaa neljästä asiasta; 1. Hurskauden harjoittamisesta ihmisten edessä, 2. Ahneudesta. 3. Tuomitsemisesta ja 4. Vääristä profeetoista. 15. Jae:”Varokaa vääriä profeettoja. He tulevat luoksenne lampaiden vaatteissa, mutta sisältä he ovat raatelevia susia...” Jeesus siis varoittaa sellaisista profeetoista, henkilöistä, jotka tulevat kyllä Herran nimessä, sanovat; ”Herra,Herra..”, he toimivat Herran nimessä, heidän julistuksensa ja toimintansa näyttää niin oikealta, että sitä on heti vaikea tunnistaa ja erottaa väärästä. Ja mitä lähempänä aitoa väärä on,sitä vaarallisempi on tilanne. He tulevat luoksemme, seurakuntiin lammasten vaatteissa, tekeytyvät valkeuden enkeleiksi, II Kor. 11;14, 4, mutta sisältä he ovat raatelevia susia. Tarkoittaa, että he opetuksellaan hajottavat uskovien lauman, seurakunnan, turmelevat uskon ja johtavat harhaan. He tavoittelevat vain omia etujaan, opettavat ja toimivat vain saadakseen vaikutusvaltaa, puhuvat omia ajatuksiaan ja ideoitaan. Tällaisia vääriä profeettoja on kulkenut oikeiden jäljissä kaikkina aikoina. VT;ssa myös heistä varoitetaan, Hes. 22.28 ja UT;ssa, Mt. 24;11.24, II Kor. 11;13-14, II Piet. 2;1. Näissä jakeissa puhutaan vääristä profeetoista ja vääristä Kristuksista, valheapostoleista ja vääristä opettajista, jotka opettavat turmiollista oppia.

Mistä sitten voi tietää ja tunnistaa väärän profeetan ja valheapostolin? Sitä ei voi tunnistaa niinkään siitä, mitä he sanovat tai puhuvat, vaan siitä, millaisia he ovat ihmisinä, heidän elämänsä ja tekonsa. Heidän elämänsä hedelmistä heidät voidaan tunnistaa. 16.jae ”Hedelmistä te heidät tunnette. Eihän orjantappuroista koota viinirypäleitä eikä ohdakkeista viikunoita.......Hedelmistä te siis tunnette heidät...”Ratkaiseva todiste on hedelmä, joka tulee näkyviin ennemmin tai myöhemmin. On sanottu, että ”Sinun elämäsi huutaa niin kovaa, että minä en kuule mitä sinä sanot.” Tämä pätee meidän uskonvaelluksessamme ja olemisena Kristuksen todistajana, siitäkin huolimatta, että emme voi olla täydellisiä. Hedelmät, joista tässä puhutaan, ovat myös käytännön seurausta näiden profeettojen opetuksesta ja julistuksesta. Väärien profeettojen itse elämä puhuu, mutta myös millaista on heidän julistuksensa ja opetuksensa hedelmä, käytännön seuraukset. Saako se aikaan epäjärjestystä, hajaannusta, hämmennystä, sekasortoa vai johtaako se tuottamaan hyvää hedelmää ihmisten sydämissä. Johtaako se rakkauteen, iloon, rauhaan, pitkämielisyyteen, ystävällisyyteen, hyvyyteen, uskollisuuteen, sävyisyyteen ja itsehillintään. Ennenkaikkea, johtaako se Kristuksen luo ja Hänen tuntemiseensa.

21, jae ”Ei jokainen, joka sanoo minulle; ”Herra, Herra. pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon.” ”Herra, Herra.....on heille kuin rakkauslaulu, kauniisti laulettu ja hyvin soitettu, he kyllä kuuntelevat sanojasi, mutta eivät tee niiden mukaan...” Hes. 33;32. Vain se , seuraa Kristusta ristin tiellä, ”joka tekee minun Taivaallisen isäni tahdon” pääsee eräänä päivänä Taivasten valtakuntaan.
22-23 jakeet;”Monet sanovat minulle sinä päivänä; ”Herra, Herra, emmekö me sinun nimessäsi profeetoineet, sinun nimessäsi ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimessäsi tehneet paljon voimatekoja. Silloin minä vastaan heille;”Minä en ole koskaan tuntenut teitä.. . Menkää pois minun luotani, te laittomuuden tekijät.” Mistä voi tunnistaa väärät profeetat, väärät opit ja henget? I Joh. 4; 1-3 ”Rakkaani, älkää uskoko jokaista henkeä, vaan koetelkaa henget, ovatko ne Jumalasta, sillä monta väärää profeettaa on lähtenyt maailmaan. Tästä te tunnette Jumalan Hengen; jokainen, joka tunnustaa Jeesuksen Kristukseksi, lihaan tulleeksi, on Jumalasta..”. Jokainen Henki, joka tunnustaa Jeesuksen Kristukseksi, lihaan tulleeksi on Jumalasta. Tämä on perustavaalaatua oleva, ratkaiseva tunniste, tunnustus. Se on, että Jeesus Kristus on Jumala, Hän on Herra ja että Hän tuli lihaksi, otti ihmisen muodon ja että Hän 100 % Jumalana ja 100% ihmisenä, Jumalana ja ihmisenä, lunasti ja sovitti koko ihmiskunnan synnin ja kuoleman vallasta ja että Hän on ainut välimies ihmisen ja Jumalan välillä. Tätä totuutta vastaan on hyökätty aina ja harhaopit tekevät sen tyhjäksi. Jo apostolien aikana tällaista harhaoppia alkoi levitä ja apostolit Paavali ja Johannes, erityisesti kirjeisssään taistelevat tätä oppia vastaan. Tämän ajan suurimmat harhaopit, joissa puhutaan kokonaan eri Kristuksesta ovat mm. Jehovan todistajat, Mormonit, ym.

22. jae; ”Monet sanovat minulle sinä päivänä; ”Emmekö me sinun nimessäsi profetoineet, ajaneet ulos riivaajia, tehneet monia voimatekoja....Tällaisissa harhaliikkeissäkin voi tapahtua ihmeitä tai ainakin he kerskuvat niillä ja kuvittelevat saaneensa jotakin aikaan. Mutta, ajatelkaa, että Jeesus sanoo heistä;” Minä en ole koskaan teitä tuntenut, menkää pois minun luotani te laittomuuden tekijät..” Kun Jeesus sanoo, että Hän ei ole koskaan tuntenut heitä, niin tämän täytyy tarkoittaa sitä, että he ovat olleet paholaisen työvälineinä, he ovat olleet hänen palveluksessaan ja tehneet ihmeitä hänen avullaan, mutta käyttäneet Herran nimeä alistamatta omaa elämäänsä Herran tahdon alle. ”Koetelkaa henget, ovatko ne Jumalasta...Erityisesti tässä ajassa on syytä koetella henget, ovatko ne todella Jumalasta lähtöisin, sillä tänä aikana nousee kaikenlaisia Herran nimessä toimivia julistajia monenlaisten ääri-ilmiöidensä kanssa,(äärikarismaattiset liikkeet). Tarvitaan hengen erottamisen lahjaa,kyetäksemme erottamaan, onko nämä voimavaikutukset Jumalan Hengestä, vai ihmisen sielun ja mielen maailmasta lähtevää vaikutusta, vai peräti itse paholaisesta. Mt. 24;23-24 ”Jos joku silloin sanoo teille; ”Katso täällä on Kristus” tai tuolla”, älkää uskoko. Sillä vääriä profeettoja nouseee, ja he tekevät suuria tunnustekoja ja ihmeitä, niin että he eksyttävät , jos mahdollista valitutkin.”

Viitteet; Novum, The small group member`s commentary on the New Testament.

Siponen Pirjo

[Irene]

Vuorisaarna, jatkoa, viimeinen osa
Mt. 7:24-29, Kaksi rakentajaa
Vuorisaarna, joka käsittää 5-6-7 luvut Matteuksen evankeliumissa, on nyt tullut päätökseen ja Jeesus lausuu siihen ikäänkuin loppusanat, yhteenvedon. Kertauksena vuorisaarnasta sen verran, että sehän vastaa Siinain vuorella annettua Mooseksen lakia, mutta sillä erotuksella, että se on Jumalan kansalle, siis meille Kristuksen seuraajille annettu uusi laki. Se on Mooseksen lakia paljon korkeampi. Se sisältää kaikki Jumalan antamat käskyt ja se osoittaa Jumalan täydellisen tahdon.
Joh. 1;17 ”Laki on annettu Mooseksen kautta, armo ja totuus ovat tulleet Jeesuksen Kristuksen kautta.” Kuinka voimme täyttää tätä uutta lakia? Vain Jeesuksen kauta, sillä sehän annettiinkin Jeesuksen kautta. Jeesus toi sen. ”Armo ja totuus ovat tulleet Jeesuksen kautta”, siis, armo ensin ja sitten totuus. Sillä se, joka ottaa vastaan Jumalan armon Jeesuksessa haluaa myös lähteä Sanan tielle, pitää Hänen käskynsä, jotta armo ei kävisi turhaksi. Armo siis vaikuttaa tahtomista ja tekemistä. Toiseksi, tämän vuorisaarnan sisältö ja sen sanoma on Jumalan Valtakunnan vanhurskaus. Se on paljon korkeampi kuin fariseusten ja kirjanoppineiden, jotka tavoittelivat vanhurskautta lain tekojen kautta. Mutta se vanhurskaus , joka annetaan Jeesuksessa on 100 %, täydellinen sille, joka uskoo Häneen ja vaeltaa Hänessä, koska Kristus on lain loppu vanhurskaudeksi jokaiselle, joka uskoo Häneen.

Näissä jakeissa 24-29, Jeesus puhuu kahdesta rakentajasta. Hän asettaa kuulijansa ikäänkuin kahden tien haaraan; Jeesus-tie, joka johtaa Jumalan Valtakuntaan ja sitten se toinen tie, joka johtaa turmioon ja tuhoon. Kertauksena vielä, että 5. luvussa Jeesus asetti vastakkain käsityksen onnellisuudesta, niistä arvoista, mitkä tekevät elämämme onnelliseksi; Autuaita ovat hengellisesti köyhät, murheelliset, sävyisät, jne, autuaaksijulistukset. Sitten Hän selventää muutamia käskyjä, mitä ne merkitsevät tässä uuden rakkauden lain valossa; tappaminen, aviorikos, kosto ja vihollisen rakastaminen. Hän asettaa ne kokonaan uuteen valoon. 6-7 luvuissa Hän varoittaa neljästä asiasta; hurskauden harjoittamisesta ihmisten edessä, ahneudesta –kontra- Jumalan huolenpito, tuomitsemisesta ja vääristä profeetoista ja -opeista. Ja nyt loppusanoissaan Jeesus sanoo kaikesta tästä 24. jae;” Sentähden, jokainen, joka kuulee nämä minun sanani ja tekee niiden mukaan, on verrattava järkevään mieheen, joka rakensi talonsa kalliolle.” ”Kuulla” ja ”tehdä” voidaan sanoa yhdellä sanalla ”totella”. On siis tärkeintä totella Jumalaa ja Hänen Sanaansa ja nyt tässä Vuorisaarnan Sanaa. Jaakob 1;22,
Meidän elämämme on rakentamista. Rakennamme elämäämme ja on vain kaksi perustusta, jolle voimme rakentaa. Voimme olla järkeviä, viisaita, jotka rakentavat kalliolle tai tyhmiä, jotka rakentavat hiekalle. 25. jae ” Tuli sade, virrat tulvivat, ja tuulet puhalsivat ja syöksyivät taloa vastaan, mutta se ei sortunut, sillä sen perustus oli laskettu kalliolle”. Kyseessä on hirvittävä sade ja myrsky, joka rikkoo ja särkee kaiken, vesimassoista, jotka tulivat talon päälle. Vesivirta on kuva Jumalan tuomioista. Ja tässä ensisijaisesti ei ole kysymys elämän koettelemuksista, jotka nekin koettelevat meidän rakennustamme, vaan on kysymys elämästä tai kuolemasta, pelastuksesta tai kadotuksesta. 26. jae;”Mutta jokainen, joka kuulee nämä minun sanani eikä tee niiden mukaan, on verrattava tyhmään mieheen, joka rakensi talonsa hiekalle. Tuli sade, virrat tulvivat, ja tuulet puhalsivat ja syöksyivät taloa vastaan, ja se sortui, ja sen sortuminen oli perinpohjainen.” Se, joka kuulee, mutta ei tee sanan mukaan, ei rakenna ollenkaan, tai rakentaa hiekalle. Niinkauan kuin aurinko paistaa ja on tyyntä talo seisoo pystyssä, mutta kun tulevat myrskyt ja nämä kaatosateet, niin se sortuu ja sen sortuminen on perinpohjainen.

Näissä loppusanoissaan Jeesus siis asettaa kuulijansa valinnan paikalle. Hänen Sanansa totteleminen, joka merkitsee kalliopohjalle rakentamista, elämää ja pelastusta tai tottelemattomuuden, välinpitämättömyyden, joka merkitsee hiekalle rakentamista, kuolemaa ja iankaikkista kadotusta. Sentähden, rakentakaamme kalliolle, Kristus-kalliolle, armon kalliolle ja pysykäämme siinä, Kristuksessa ja Hänen Sanassaan, joka ei sorru elämässä eikä kuolemassa.

Viitteet; Mt. 7;24-26, Novum, The small group Member`s commentary on The New Testament.

Siponen Pirjo