Tes Vuorisaarna

[Irene]

Tes Vuorisaarna

Matteuksen evankeliumin 5,6,7 lukuja kutsutaan vuorisaarnaksi. 5;1”Nähdessään kansanjoukot Jeesus nousi vuorelle....ja opetti heitä sanoen; Autuaita ovat...”Koska Jeesus opetti kansaa ylhäältä vuorelta, niin siksi tätä puhetta kutsutaan vuorisaarnaksi. Jumalan 10 käskyä, laki, annettiin myös vuorella, Siinain vuorella. On sanottu, että tämä vuorisaarna vastaa Siinain vuorella annettua lakia, mutta sillä erotuksella, että se on Jumalan kansalle annettu uusi laki. Se on Mooseksen lakia paljon korkeampi. Vuorisaarna sisältää kaikki Jumalan antamat käskyt laissa, mutta se osoittaa paljoa enemmän Jumalan täydellistä tahtoa.

Joh.1:17”Laki on annettu Mooseksen kautta, armo ja totuuus ovat tulleet Jeesuksen Kristuksen kautta.” Tämä uusi laki on annettu Jeesuksen kautta. Sentähden se on täydellinen, sillä Jeesus toi täydellisen valon ja totuuden. 5:17-18 ”Älkää luulko, että minä olen tullut lakia ja profeettoja kumoamaan . En minä ole tullut kumoamaan vaan täyttämään.” Lakia ei siis ole tehty tyhjäksi tai mitätöity, päinvastoin se on tehty täydelliseksi. Mutta nyt nousee kysymys, kuinka voimme noudattaa tätä uutta Kristuksen lakia. Tämä laki annettiin Jeesuksen kautta ja koska se on annettu Jeesuksen kautta, me voimme noudattaa sitä vain Jeesuksen kautta, Hänen armonsa ja rakkautensa kautta. Tämän vuorisaarnan sanoma on Jumalan Valtakunnan vanhurskaus. Ja se on paljon korkeampi kuin fariseusten ja kirjanoppineiden vanhurskaus. 5:20 ”..ellei teidän vanhurskautenne ole paljon suurempi kuin kirjanoppineiden ja fariseusten, ette pääse taivasten valtakuntaan.” Jumalan vanhurskautus on 100%, mutta kirjanoppineet ja fariseukset, jotka tavoittelivat vanhurskautta lain tekojen kautta eivät päässeet vanhurskautuksen tielle alkuunkaan. 100 % täydellinen vanhurskautus annetaan vain Jeesuksen kautta, kun uskomme Kristukseen.

Miten yleensä on tulkittu vuorisaarnaa niin siihen on useitakin lähestymistapoja. Joku näkee tämän vuorisaarnan tienä pelastukseen. Elämällä kirjaimellisesti tämän vuorisaarnan mukaan, olemalla hyvä, voi saavuttaa rauhan Jumalan kanssa. Mutta ainoastaan sellainen henkilö, joka on sokea omille synneilleen ja joka jättää huomioonottamatta Jeesuksen puheen parannuksen teosta, näkee tämän tienä Jumalan yhteyteen. Toinen tulkinta on se,että se puhuu Jumalan Valtakunnan totuuksista, tavasta elää, kun Jeesus tulee hallitsemaan kuninkaana Hänen valtakunnassaan, tuhatvuotisen valtakunnan elämää ja näin ollen sillä ei olisi meille tänään niin käytännöllistä merkitystä. Tämä tulkinta kuitenkin voi johtaa siihen, että sitten ei ole sillä niin väliä, kuinka vakavasti otamme tämän vuorisaarnan opetuksen. Kolmas tulkinta on se, että tämä on tarkoitettu etupäässä seurakunnalle, joka on osaksi totta. Neljänneksi, Jeesus selittää yksityiskohtaisesti kuulijoilleen, mitä todella tarkoittaa parannuksen tekeminen. Se paljastaa Jumalan Sanan moraalisen ja eettisen tason, standardin, ja Jumalan tahdon. Ja tämä koskee meitä myös tänään kuin sitten tulevassa Valtakunnassa. Viides, mutta kaikkein tärkein tulkinta on se, että vuorisaarna kuvaa elämän tapaa, johon meidät on vapautettu elämään, kun olemme luovuttaneet elämämme Jeesukselle ja käyneet sisälle Jumalan Valtakuntaan

Jakeissa 3-12 Jeesus aloittaa tämän puheensa autuaaksi julistuksilla. Autuas merkitsee ylionnellista, engl.raamatussa ”blessed”, siunatut, siunattuja” Näissä autuaaksi julistuksissa Jeesus tuo vastakkain käsityksen onnesta ja onnellisuudesta. Se onni ja onnellisuus, joka nousee niistä asioista, joita tämä maailma arvostaa ja pitää onnen lähteinä, vastakohtana sille onnellisuudelle, joka tulee arvoista, jota tämä maailma halveksii. Tuo onnellisuus on autuutta ja siunausta vaihtelevien olosuhteiden keskellä. Se ei siis riipu siitä mitä ympärillämme tapahtuu. Se on kaiken keskellä koettavaa sydämen iloa, autuutta, onnea ja siunausta. Se on sisäinen olotila, hyvä osa. Jeesus sanoi Marialle, että hän on valinnut hyvän osan,jota ei häneltä oteta pois. Istuessaan Jeesuksen jalkojen juuressa Maria koki ihmeellistä Herran läsnäoloa, siunausta ja autuutta. Siis tämä ”autuas” ei ilmaise ihmisen tunnetilaa, tunteista riippuvaa olotilaa, vaan Jumalan ja lähimmäistemme kanssa olevaa oikeaa suhdetta ja yhteyttä.Sillä tämä onnellisuus on sidoksissa siihen millainen suhde meillä on myös lähimmäisiimme.
Kun luemme näitä autuaaksi julistuksia niin mitä näille onnellisille ihmisille luvataan? Jumalan Valtakunta. Se konkreettinen tuleva Jumalan Valtakunta, jonka he ovat jo ottaneet vastaan sisimpäänsä.Heidät julistetaan autuaiksi. He ovat tulevan Valtakunnan lapsina, kansalaisina autuaita, siunattuja. Sentähden me, jotka uskomme Jeesukseen, Hänen lapsinaan omistamme tällaisen sisäisen olotilan. Tämä onnellisuus ei tule niistä arvoista ja lähteistä, joita tämä maailmaa arvostaa ja pitää onnen lähteinä, vaan se kumpuaa niistä lähteistä, joita tämä maailma halveksii, elämästä, jota eletään Jumalan arvomaailman ja standardin mukaan. Jeesus ottaa esille kokonaan toisenlaisia arvoja, jotka johtavat meidät onnen ja siunauksen tielle.
Katsoessamme näitä jakeita Jeesus kutsuu autuaiksi, onnellisiksi niitä, jotka eivät ole mitään ja joilla ei ole mitään.Usein ajattelemme sen olevan päinvastoin. Ihminen on onnellinen, jos hänellä on kaikkea mahdollista taivaan ja maan väliltä. Mutta onnellisia ja siunattuja ovat ne, joilla ei ole mitään. Miksi?
Siitä seuraavalla kerralla.

Siponen Pirjo

Ref. Mt. 5,1-20, ”Small group member`s commentary on the New

[Irene]

Vuorisaarna

”Autuaita ovat hengessään köyhät, sillä heidän on taivasten valtakunta”; Matt.5:3. Miksi ne, joilla ei ole mitään ja jotka eivät ole mitään, ovat autuaita, ylionnellisia, siunattuja? ..”.hengellisesti köyhät ” ilmaisee, että tällaisilla ihmisillä itsessään ei ole hengellistä pääomaa varastossa. Sentähden hengellisesti köyhien täytyy turvautua jatkuvasti Jumalaan. Hengellinen köyhyyshän on pelastuksemme lähtökohta. Ellei ihminen tunnusta sitä tosiasiaa, että hän tarvitsee pelastusta ja hänessä itsessään ei ole mitään hengellistä tai jumalallista , joka voisi tuoda hänet yhteyteen Jumalan kanssa, hän ei voi pelastua. Se on armon ikävöimistä, niinkuin herännäisliikkeessä sanotaan, kun ihminen tahtoo etsiä Jumalaa ja löytää Hänet, hänen on tultava armon kerjäläiseksi.

Jesaja 57:14-15, 66;2.”..minä asun korkeudessa ja pyhyydessä ja niiden luona, joilla on murtunut ja nöyrä henki, että minä virvoittaisin nöyrien hengen ja herättäisin eloon murtuneiden sydämen....Mutta minä katson sen puoleen, joka on nöyrä, jolla on särkynyt henki ja arka tunto minun sanani edessä.” Jumala, joka asuu korkeudessa ja pyhyydessä, siellä, minne yksikään ihminen ei voi tulla, niin kuitenkin Hän tulee alas sen luo, jolla on murtunut ja särkynyt henki ja arka tunto. Hengessä köyhä on tällainen. Se janoaa ja ikävöi Jumalan hengen kosketusta. Ja Jumala lupaa, että hengessään särkynyt, nöyrä ja murtunut, köyhä, täytetään uudella hengellä, virvoitetaan ja herätetään eloon.

Se asenne Jumalan edessä, että hengellisesti minulla ei ole mitään on kaiken hengellisen siunauksen ehto. Luuk. 1;53 ”Nälkäiset hän on täyttänyt hyvyytensä runsaudella, mutta rikkaat hän on lähettänyt tyhjinä pois.” Jos sanomme, en tarvitse mitään, niin Jumala ei voi minulle antaa mitään. Siksi meidän sydämissämme tulisi aina olla tämä kaipaus ja ikävä, hengellinen jano; Oi, Herra, anna minulle!

Ilm. 3;14-18 Laodikean seurakuntaa nuhdellaan siitä, että se ei ole kylmä eikä palava, vaan että se on penseä. Millainen oli sitten tämä penseä seurakunta ja ihminen? Se luuli ja luulee hengellisesti olevansa rikas....”Sinä sanot, että olet rikas, olet rikastunut etkä tarvitse mitään. Et kuitenkaan tiedä, että juuri sinä olet kurja ja säälittävä, köyhä, sokea ja alaston. Minä neuvon sinua ostamaan minulta tulessa puhdistettua kultaa, että rikastuisit ja valkeat vaatteet, että niihih pukeutuisit eikä alastomuutesi häpeä näkyisi, ja silmävoidetta voidellaksesi silmäsi, että näkisit.” ”.sinä sanot, että olet rikas, etkä tarvitse mitään..”Ehkä ajatteli; kyllä minä tiedän jo kaiken näistä Jumalan asioista ja hengellisesti en nyt tarvitse mitään uutta. Ja hän saattoi rukoilla kuin fariseus rukoili temppelissä. Luuk. 18:9-14 ”..Jumala, minä kiitän sinua, etten ole sellainen kuin muut ihmiset; riistäjät, väärämieliset, huorintekijät, en myöskään sellainen kuin tuo publikaani. Minä paastoan kahdesti viikossa ja annan kymmenykset kaikesta mitä ansaitsen...” Siis, minulla on Jumalan edessä näin paljon rikkautta, etuisuuksia, meriittiä. Mutta miten rukoili publikaani; ” Jumala, ole minulle syntiselle armollinen” – ei minulla ole Sinulle hengellisesti mitään esitettävää, vain köyhyyteni. Fariseus teki itsensä rikkaaksi hengellisesti, eikä tarvinnut mitään, mutta todellisuudessa hän oli kurja,säälittävä, köyhä, sokea ja alaston ja tarvitsi tulessa puhdistettua kultaa, valkeat vaatteet ja silmävoidetta, niinkuin tuota penseää ihmistä neuvottiin ostamaan. Mitä se tarkoitti? Se tarkoitti oman syntisyytensä ja köyhyytensä tunnustamista ja armon ja vanhurskauden vastaanottamista Jumalalta.
Ja siksi ”Autuaita ovat hengessään köyhät, sillä heidän on taivasten valtakunta.”

Siponen Pirjo

[Irene]

Vuorisaarna, jatkoa...
Matt. 5; 4 ”Autuaita ovat murheelliset, sillä he saavat lohdutuksen.” Engl. ”Blessed are those who mourn...” ....ovat surulliset, jotka surevat ja valittavat..Syntiinlankeemuksen jälkeen ihmisen osaksi tulivat suru, murhe ja kyyneleet. On sanottu, että jos tähän asti kaikkien ihmisten vuodattamat kyyneleet koottaisiin yhteen paikkaan niin siitä muodostuisi niin suuri meri, joka ulottuisi New Yourkista San Franciskoon asti ja suuri laiva voisi purjehtia tuolla kyynelten merellä. Tuo kyynelten meri, kuinka se pauhaisikaan valituksista ja huokauksista, niin paljon murhetta ja tuskaa on tässä maailmassa. Miljoonat ovat ne ihmiset , jotka ovat kastelleet vuoteensa märiksi kyyneleistään. Mutta se, että meillä on kyky itkeä, niin se on hyvin suuriarvoinen ja merkityksellinen asia. Voimme parantua surustamme ja murheestamme itkun kautta, ikäänkuin se asia, jota murehdimme ja suremme tulee meistä ulos, purkautuu kyynelten mukana pois sisimmästämme. . On lupa itkeä ja valittaa, kun sen aika on. ”Aika on itkeä ja aika nauraa, aika on valittaa ja aika hypellä” sanoo Saarnaaja kirjassaan. Snl. 7; 3-4 ”Suru on parempi kuin nauru, sillä sydämelle on hyväksi, että kasvot ovat murheelliset..”

Mutta tässä sanottiin, että ”Autuaita ovat murheelliset, sillä he saavat lohdutuksen.” Murheeseen, suruun tulee lohdutus. Ketkä lohdutetaan? Ne, jotka kääntyvät murheessaan Jumalan puoleen, jotka nöyrtyvät Jumalan armon ja lohdutuksen alle, uskovat itsensä Hänen haltuunsa, he saavat lohdutuksen ja heistä sanotaan, että he ovat autuaita, ylionnellisia. Miksi? Siksi, että lohdutus Jumalassa on todellinen ja iankaikkinen. Jesaja 63:1-3 ”...Hän on lähettänyt minut lohduttamaan kaikkia murheellisia...ja antamaan heille iloöljyä murheen sijaan ja ylistyksen vaipan masentuneen hengen sijaan..”.Jeesuksessa meillä on lohdutus ja Hänessä meillä on ilo ja masentunut sielu avautuu ylistykseen ja kiitokseen.

Lohdutus murheelliselle ja masentuneelle sielulle voi tulla Herran palvelijoiden ja toinen toistemme kautta. II Kor. 7;6 ”.Mutta Jumala, joka rohkaisee masentuneita, lohdutti meitä Tiituksen tulolla.” Jumala lähetti Tiituksen lohduttamaan ja rohkaisemaan Paavalia ja hänen tovereitaan, kun he olivat monien taistelujen ja pelkojen keskellä. Voimme tuoda Jumalan lohdutusta murheellisille sieluille, kanssamatkaajillemme, jos kuljemme tarkkaavaisella ja kuulevalla sydämellä

Mutta tässä, millaisesta murheesta Jeesus puhuu? On olemassa kahdenlaatuista murhetta. On murhetta, johon emme voi saada lohdutusta ja on murhetta, johon voimme vastaanottaa lohdutuksen. II Kor. 7;9-10 Paavali kirjoittaa molemmista. ”Jumalan mielenmukainen murhe näet saa aikaan parannuksen, joka koituu pelastukseksi ja jota ei tarvitse katua. Maailman murhe sensijaan tuottaa kuoleman”. Jumalan mielenmukainen murhe ja maailman murhe. Jumalan mielenmukainen murhe, mitä se tarkoittaa? Se on murehtimista omien syntien tähden ja oman hengellisen köyhyyden tähden . Tällainen murhe vie meidät Jumalan eteen parannuksen paikalle. Mutta murehtiminen asioista, jotka eivät ole Jumalan tahdon mukaisia ja jotka ovat Jumalan Sanan vastaisia asioita, ovat tämän maailman murhetta. Siihen ei koskaan tule lohdutusta, vaan siitä sanotaan, että se tuottaa kuoleman.

Jumalan mielenmukainen murhe. Olen joskus miettinyt Juudaksen kohtaloa. Hänhän kavalsi Jeesuksen 30 hopearahasta. Mutta sitten kun Juudas näki, että Jeesus oli tuomittu, Hän katui ja palautti nuo 30 hopearahaa ylipapeille ja vanhimmille ja vielä hän sanoi; ”Minä tein synnin, kun kavalsin viattoman veren.” Miksi Juudas kuitenkin meni ja hirttäytyi , vaikka hän katui tekoaan ja vieläpä tunnusti tehneensä syntiä? Juudas ei murehtinut syntiään Jumalan edessä, hänellä ei ollut Jumalan mielenmukaista katumusta ja siksi se ei johtanut todelliseen Jumalan puoleen kääntymiseen ja parannukseen, joka olisi koitunut hänelle pelastukseksi. Ei, se koitui hänelle kuolemaksi. Mutta kuinka oli Pietarin laita? Hän kielsi myös Jeesuksen kolme kertaa karkeasti hiilivalkean äärellä. Mutta mitä tapahtui kun kukko lauloi ja hän tajusi, että oli kieltänyt Herran? Hän itki katkerasti ja murehti tekoaan aina siihen asti, kun kohtasi ylösnousseen Herran jälleen siellä hiilivalkean äärellä. Siellä hän sai tunnustaa tekonsa Herralle, uudistua ja lähteä uudelleen seuraamaan Herraa.
Jumalan mielenmukainen murhe koituu pelastukseksi, mutta maailman murhe tuottaa kuoleman.

Psalmissa 126;5-6 puhutaan toisesta Jumalan mielenmukaisesta murheesta. ”Jotka kyynelin kylvävät, ne riemuiten leikkaavat. Joka itkien lähtee matkaan kylvösiementä vieden, se riemuiten palaa lyhteitään kantaen.” Kyynelin kylväminen. Se on kadotukseen matkalla olevista sieluista murehtiminen kyyneliin asti ja rukoilemista heidän puolestaan. Paavali kirjoittaa Rm. 9;2-3 tällaisesta murheesta; ...”minulla on suuri murhe ja jatkuva tuska sydämessäni..” ja hän toivoo voivansa olla jopa itse kirottu veljiensä hyväksi. Tuska sieluista. Jumala tahtoisi antaa meille enemmän tuskaa ja murhetta sieluista, kyyneliin asti. Sen kautta Jumala tahtoo antaa Hengen sateen ja siunauksen. Pyytäkäämme tällaista armoa, armoa olla tuskan alla, sillä tämä jos mikä on Jumalan mielenmukaista murhetta, joka saa lohdutuksen. Onnellinen on se, joka riemuiten palaa lyhteitään kantaen.

Ref.;Matt. 5;4, Snl. 7;2-4,II Kor. 7; 6-10, Jesaja 61;1-3, Ps. 126;5-6
The full Life Study Bible

Siponen Pirjo

[Irene]

Vuorisaarna, jatkoa....

Matt. 5;5 ”Autuaita ovat sävyisät, sillä he perivät maan.”(RK käännös) V. 1938 käännös; ”hiljaiset”, v.92 ”kärsivälliset” engl. ”gentle, meek, humble, longsuffering”; lempeä, nöyrä, kärsivällinen ja pitkämielinen. Vastakohta näille sanoille on ylpeä ja itseään hyvin tärkeänä pitäminen, itsekorostus. Sävyisät, hiljaiset ihmiset - erityisesti tämä sana ”hiljaiset”, tarkoittaakohan se erityisesti luonteeltaan hiljaisia, niitä, jotka eivät paljon suutansa aukaise, eivät koskaan sano mielipidettään tai vastalausetta mihinkään asiaan, vastakohtana puheliaille ihmisille, jotka aina ovat äänessä ja jotka aina sanovat mielipiteensä joka asiaan. Ei, nämä ”hiljaiset” eivät tarkoita luonteeltaan enemmän hiljaisia, ujoja ja arkoja ihmisiä. Millaisesta hiljaisuudesta sitten onkaan kysymys? Jeesus sanoo itsestään Mt. 11;29 ” Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen sävyisä, hiljainen ja nöyrä sydämeltäni..” Nämä sanat ilmaisevat, millaisesta hiljaisuudesta on kyse. Se on lempeää, nöyrää ja sävyisää. Tällaisesta hiljaisuudesta Jeesus jätti meille esimerkin, I Piet. 2; 21-23...”jätti teille esikuvan, että seuraisitte hänen jälkiään, hänen joka ei syntiä tehnyt ja jonka suussa ei petosta havaittu. Kun häntä herjattiin, hän ei herjannut takaisin. Kärsiessään hän ei uhkaillut vaan jätti asiansa hänen haltuunsa, joka tuomitsee oikein.” Näissä jakeissa Jeesuksen jättämän esimerkin mukaan, siis, millaisesta hiljaisuudesta on kysymys? On kysymys hiljaisuudesta silloin, kun meitä syyttömästi herjataan, vainotaan, puhutaan pahaa, silloin kun meille tehdään jotakin pahaa ja joudumme syyttömästi kärsimään. Tässä sanotaan, että kun ihmiset herjasivat ja syyttivät häntä, Jeesusta, niin hän ei herjannut takaisin. Kun häntä uhkailtiin hän ei uhannut takaisin. Ei, vaan mitä Hän teki? Hän jätti asiansa hänen haltuunsa, joka tuomitsee oikein. Siis, Jumalan, Taivaallisen Isän haltuun. Jeesuksella olisi ollut valta ja oikeus puolustaa itseään, mutta Hän ei ottanut sitä oikeutta itselleen.

Mt. 5;38-44 Jeesus puhuu siitä, mitä se oikea hiljaisuus käytännössä merkitsee. ”Te olette kuulleet sanottavan;”Silmä silmästä ja hammas hampaasta”, Mutta minä sanon teille; älkää tehkö pahalle vastarintaa. Jos joku lyö sinua oikealle poskelle, käännä hänelle toinenkin. Jos joku tahtoo käydä oikeitta sinua vastaan viedäkseen paitasi, anna hänelle viittasikin. Jos joku pakottaaa sinut virstan matkalle, kulje hänen kanssaan kaksi. Anna sille joka sinulta pyytää, äläkä käännä selkääsi sille, joka tahtoo lainata sinulta. Te olette kuulleet sanottavan; Rakasta lähimmäistäsi ja vihaa vihamiestäsi. Mutta minä sanon teille; rakastakaa vihamiehiänne ja rukoilkaa niiden puolesta, jotka vainoavat teitä” Nämä jakeet puhuvat myös kostosta, mutta tässä meitä kehoitetaan menemään pitemmälle kuin vain jättämään se Jumalan haltuun. Kääntää toinenkin poski lyötäväksi – antaa ryöstäjälle toinenkin viittamme, takkimme tai jotain muuta – kulkea tuon vihamiehen rinnalla toinenkin virsta, matka – vihaamisen sijasta rakastaa häntä. Kuinka tällainen on meille mahdollista? Se on mahdollista vain, jos kuljemme ja vaellamme tämän uuden rakkauden lain alla.

Kun koemme, että meitä kohdellaan väärin, kärsimme syyttömästi, niin kuinka helposti me vihastummekaan, suutumme ja alamme kantamaan kaunaa. Ja tietenkin ajattelemme, että minulla on oikeus puolustautua ja pitemmälle mentynä, minulla on oikeus myös kostaa, antaa samalla mitalla, ainakin jollain tavalla. Onhan meillä toki oikeus määrätyissä tilanteissa puolustaa itseämme. Paavalikin puolusti itseään kuningas Agrippan edessä. Kuitenkin, viime kädessä meidän tulee jättää asiamme Jumalalle, Hänen haltuunsa, joka tuomitsee oikein. Rm. 12;18-21”Älkää itse kostako, rakkaani, vaan antakaa sijaa Jumalan vihalle, sillä on kirjoitettu; Minun on kosto, minä maksan takaisin, sanoo Herra.” Meidän tulee antaa sijaa Jumalan vihalle. Pietarin kirjeen jakeissa sanotaan, että ” se on Jumalan armoa, jos joku Jumalaan sidotun omantunnon tähden kestää vaivoja syyttömästi kärsien. On siis armoa se, että näin joudumme joskus kärsimään. Armohan merkitsee Jumalan mielisuosiota ja rakkautta elämämme yllä. Ja vielä sanotaan, että siinä ei ole mitään kiitettävää, jos olemme hiljaisia silloin, kun meitä lyödään omien pahojen tekojemme ja syntiemme tähden, vaan se on armoa, jos joudumme kärsimään hyvien tekojemme, Jumalaan sidotun omantuntomme tähden. Ja tähän me olemme kutsutut. I Piet. 19-20
Tämänkaltaiset hiljaiset,nöyrät, sävyisät, lempeät, kärsivälliset ihmiset katsovat elämää paljon kauemmaksi, kuoleman rajan tuolle puolen. He katsovat sitä maata, Jumalan Valtakuntaa, johon he ovat matkalla, sillä tässä on se lupaus; Autuaita ovat sävyisät, sillä he perivät maan - perivät Jumalan Valtakunnan.

Siponen Pirjo

[Irene]

Vuorisaarna, jatkoa....
Mt.5:6 ” Autuaita ovat ne, joilla on vanhurskauden nälkä ja jano, sillä heidät ravitaan.”
Kun Adam ja Eeva lankesivat syntiin ja kapinaan Jumalaa vastaan, niin janosivatkohan he Jumalan vanhurskautta itselleen? Ei, he välittömästi käänsivät selkänsä Jumalalle ja piiloutuivat puiden siimekseen. Meillä ei siis luonnostamme ole tällaista vanhurskauden janoa ja nälkää. II Kor. 4;3-4. Sentähden tällainen jano ja nälkä meissä on Jumalan vaikuttamaa työtä sydämissämme. Jos murehdimme oman sydämemme tilaa, niin se on Pyhän Hengen aloittamaa työtä ja vaikutusta sydämissämme. Tämä on todella ihana asia, onnellinen asia. Sentähden tällainen ihminen on autuas, onnellinen. Ja se on myös Jumalan suurta armoa kohdallemme. ”Autuaita ovat ne, joilla on vanhurskauden nälkä ja jano...”
”Vanhurskas”, ”vanhurskaus”, vanhurskautus”, tarkoittaa sitä, että Jumala hyväksyy sinut ja minut. Hän julistaa minut 100 % syyttömäksi Hänen edessään. Vanhurskaus merkitsee siis syyttömäksi julistamista. Vanhurskautuksessa on kysymys oikeudellisesta toimenpiteestä, jossa meidät todetaan ja julistetaan syyttömksi. Jumala itse julistaa syntisen, syyllisen ihmisen vanhurskaaksi, syyttömäksi. Se on Jumalan teko. Ja koska Jumala on vanhurskas ja pyhä, Hänellä on oikeus vaatia vanhurskautta ja pyhyyttä edessään. Millä perusteella Hän vanhurskauttaa meidät? Hän vanhurskauttaa meidät Kristuksen Golgatalla tehdyn täytetyn työn perusteella. Jeesuksen sovitustyö ristillä minun ja sinun vanhurskauttamiseksi oli täydellinen. Tämä vanhurskautus tapahtui Kristuksen ”yhdellä ainoalla uhrilla” ja vain ”yhden kerran” – niinkuin Hebr.
Kirjeessä sanotaan; ...” sillä tällä ainoalla uhrilla Hän on tehnyt
pysyvästi täydellisiksi ne, jotka pyhitetään”, tarkoittaa, että me olemme kertakaikkisesti ja pysyvästi, iankaikkisesti vanhurskautetut Kristuksen täydellisen uhrin kautta.Hebr.10:14 Tämä vanhurskauttaminen tapahtui meille silloin, kun tulimme uskoon, vastaanotimme Jeesuksen Vapahtajanamme elämäämme. ...”vanhurskauttaa sen, jolla on usko Jeesukseen. Rm. 3;26, ..”Jumalan vanhurskaus, joka tulee uskon kautta Jeesukseen Kristukseen kaikkiin ja kaikille, jotka uskovat..” Jumalan vanhurskautus on siis 100%. Emme voi olla vähemmän tai enemmän vanhurskautettuja tai että vanhurskautus olisi enenevää tai vähenevää. Ei, olemme kertakaikkiaan vanhurskautettuja. Samoin, puhuttaessa pelastuksesta, olemme 100% pelastettuja ja pelastettuina matkalla lopullista pelastusta. Ei voi sanoa, että olisimme vähemmän tai enemmän pelastettuja. Vanhurskauttamisen yhteydessä meidät myös pyhitetään. Mutta tämä pyhitys on kuin lähtölaukaus pyhityksen tielle, joka on koko meidän uskonelämämme kestävä pyhitysprosessi. Ilm.kirjassa sanotaan, että ”pyhä pyhittyköön ja saastainen saastukoon”. Vanhurskauttamisesta ei sanota, että vanhurskas vanhurskautukoon edelleen, eikä pelastuksessa, että pelastunut pelastukoon edelleen.

Vanhurskautus on kuin puku, jonka saamme Jumalalta. Tuossa vanhurskauden puvussa ei ole ryppyä eikä tahraa. Laulujen Laulussa puhutaan morsiamen ja yljän rakkaudesta ihanasti. Se kuvaa Kristuksen , joka on ylkä ja morsiamen, joka on seurakunta, ja yksilö uskovan välistä yhteyttä. Morsian sanoo 1;5 ”Minä olen musta, mutta ihana..” Kun uskomme Kristukseen ja vaellamme Hänessä, niin Kristuksessa, ja vain Hänessä me voimme sanoa ja huudahtaa näin; ”Minä ole musta, mutta ihana!” - Minä ole syntinen, mutta puhdas, armahdettu, vanhurskautettu. Jumala näkee meidät Kristuksessa ihanina, kauniina, virheettöminä ja puhtaina, morsiamena miehellensä kaunistettuna. Ja siksi mekin voimme ilman ylpeyttä ja kerskausta sanoa itsellemme; ”Minä olen musta, mutta ihana”. Sano se joka aamu peilin edessä itsellesi!

”Autuaita ovat ne, joilla on vanhurskauden nälkä ja jano, sillä heidät ravitaan.” Niin – autuaita, onnellisia ovat vanhurskautetut ja ne, joilla on tällaisen vanhurskauden jatkuva nälkä ja jano. Sentähden meidän tulisi jatkuvasti etsiä ja janota tätä vanhurskautta. Miksi? Siksi, että me niin helposti hairahdumme ja eksymme omavanhurskautemme tielle, oman yrityksen ja ponnistuksen tielle. Mutta vain Kristuksen vanhurskauden pukuun pukeutunut on onnellinen. Vain Kristuksen vanhurskaus voi tehdä meidät vapaiksi ja antaa täydellisen rauhan ja yltäkylläisyyden....”sillä heidät ravitaan..”
Viitteet; Mt. 5;6, II Kor. 4;3-4, Rm.3; 22.26, Laulujen laulu 1;5,Hebr. 10;14, Juhani Kuosmanen; Raamatun opetuksia, The Full Life Study Bible

Siponen Pirjo

[Irene]

Vuorisaarna, jatkoa...
Mt. 5;7 ”Autuaita ovat laupiaat, sillä he saavat laupeuden.” Tämä autuaaksi julistus sisältää ehdon, nimittäin, saadaksemme laupeutta osaksemme meidän on itse tultava laupiaiksi. Olla laupias ilmaisee sydämen tilaa ja asennetta. Miksi he ovat laupiaita? Siksi, että he ovat ensin itse kokeneet elämässään laupeuden.
”Laupias” - merkitsee armollista, anteeksiantavaa. Miksi meidän tulisi olla laupiaita ja armollisia? Siksi, että me olemme saaneet armon, meidät on armahdettu Jeesuksen Golgatan ristin työn tähden ja tämän armon kautta, armosta saamme syntimme ja erehdyksemme ja virheemme anteeksi joka päivä. Teemme syntiä joka päivä ja joka päivä tarvitsemme armoa, olemme armon kerjäläisiä. Ja koska Jumala antaa joka päivä meidän syntimme anteeksi, niin siitä syystä meidän tulee antaa veljellemme ja sisarellemme anteeksi, osoittaa laupeutta. Luuk. 6: 36-38. ”Olkaa armahtavia, niinkuin teidän Isännekin on armahtava...antakaa anteeksi, niin teillekin annetaan anteeksi.” Pietari kysyi erään kerran Jeesukselta tuon niin erittäin tärkeän asian, että kuinka monta kertaa on annettava anteeksi veljelle, aivanko 7 kertaa? Ja Jeesus vastaa hänelle, että, ei 7 kertaa, vaan 7x70, eli, se merkitsee 490 x vuorokaudessa, 24 tunnin aikana, eli joka kolmas minuutti, minun on annettava anteeksi. Ja sehän merkitsee sitä, että minä annan jatkuvasti anteeksi, minulla on anteeksiantava sydämen asenne.

Tämä ”laupeus”, ”armahtavaisuus”, mitähän se sen syvimmässä mielessä tarkoittaakaan? Tämä laupeus ei tarkoita ainoastaan tuollaista ulkonaista armeliaisuuden ja laupeuden tunteenomaista osoittamista, laupeuden tunnetta, sympatiaa, myötätuntoa lähimmäistämme kohtaan, vaan ennemminkin, se on lähimmäisemme ongelmaan, ahdistukseen ja vaikeuksiin suhtautumista empaattisesti, joka tarkoittaa eläytymistä ja jopa samaistumista tuon ihmisen tunteisiin, kärsimistä yhdessä hänen kanssaan, ikäänkuin lähimmäisen hädän ottamista omaksemme. Ja näinhän meitä kehotetaankin tekemään; ”Kantakaa toistenne kuormia niin te täytätte Kristuksen lain” Gal.6;2
Tällaista laupeutta ja armahtavaisuuttahan Jeesus osoitti, kun Hän jätti taivaan loiston ja kunnian, tuli alas tähän maailmaan, otti ihmisen muodon, tuli ihmiseksi ja kulki ihmisen tien, ihmisenä olemisen tuskan, joka sisälsi kaikki ihmisyyden kärsimyksen, kiusaukset ja vaivat - niin, aina ristille asti kävi hän tämän tien . Hebr. 4:14-15, 2;17-18.
Snl. 19;22 ”Ihaninta ihmisessä on hänen laupeutensa..”, siis hänen armahtavaisuutensa. Mikä ihmeellinen toteamus? Miksi ihmisessä on ihaninta hänen laupeutensa? Siksi, että laupiaan ja sydämeltään armahtavan ihmisen vieressä ja läheisyydessä on hyvä olla. Koemme vapautta, koemme, että minut hyväksytään sellaisena kuin olen; virheellisenä ja vajavaisena. Loppujen lopuksi, me kaikki sisimmässämme toivomme, että lähimmäiseni antaisi minulle anteeksi, armahtaisi minua. Tällaiseen armahtavaisuuteen ja laupeuteen meitä kutsutaan seurakunnassa.

Laupeus ei ole ainoastaan tällaista ulkokohtaista myötätuntoa lähimmäistä kohtaan, vaan se on hänen rinnallaan kulkemista ja auttavan käden ojentamista hädän keskellä. Luuk. 10;30-37 kerrotaan miehestä, joka oli matkalla Jerusalemista Jerikoon ja että hän tällä matkalla joutui rosvojen käsiin ja jäi makaamaan puolikuolleena tielle. Pappi ja leeviläinen kulkivat tuota tietä myöten, mutta menivät ohi tekemättä mitään, vaikka näkivät miehen hädän. Mutta sitten tuli samarialainen, juutalaisten vihaama ja halveksima mies, hän pysähtyi miehen kohdalle, juutalaisen kohdalle ja osoitti hänelle laupeutta, korjasi hänet majataloon ja hoiti hänet terveeksi. Tämä kertomus vastaa siihen kysymykseen, että, kuka on minun lähimmäiseni? Meitä myös kehoitetaan tällaiseen laupeuteen, osoittamaan rakkautta ja laupeutta ei ainoastaan sanoin ja kielellä, vaan teoin ja totuudessa I Joh.3;17 , Jaakob 2;15-16.

Siponen Pirjo

[Irene]

Vuorisaarna, jatkoa....
Mt. 5:8 ”Autuaita ovat puhdassydämiset, sillä he saavat nähdä Jumalan.” Eräs astronautti palatessaan avaruusmatkaltaan sanoi, että hän ei nähnyt siellä Jumalaa. (Kun taas eräs toinen astronautti , joka kävi kuussa, matkallaan siellä löysi Jumalan). Eräs pieni tyttö kuullessaan tämän ensimmäisen astronautin puheen Jumalasta sanoi; Koska sedällä ei ollut puhdasta sydäntä, hän ei voinut nähdä Jumalaa.” Kuka voi omistaa puhtaan sydämen? Kenellä on puhdas sydän? Ihmisen sydän, sisin, voiko se olla puhdas? Ei, se on syntiinlankeemuksen kautta menettänyt puhtautensa. Mt. 15;19-20 ”Sillä sydämestä lähtevät pahat ajatukset, murhat, aviorikokset, haureudet, varkaudet, väärät todistukset ja herjaukset. Nämä saastuttavat ihmisen..Epäpuhtaus on ihmisen sisällä ja lähtee sydämestä, ei ulkopuolelta. Pahat ajatukset saastuttavat sisimmän.

Mutta on puhdistuslääke kaikkea saastaisuutta vastaan. Se on ensinnäkin Jumalan Sana. Joh. 15;3 Jeesus sanoo; ”Te olette jo puhtaat sen Sanan kautta, jonka olen teille puhunut.” Jumalan Sana puhdistaa ja Jeesuksen Golgatan ristin työ, jonka kautta meidän syntimme annetaan anteeksi ja siinä anteeksiantamuksessa Kristuksen veri puhdistaa meidät luntakin valkeammaksi. Puhdassydämisyys ei merkitse synnittömyyttä, vaan että minun syntini ovat kaikki anteeksiannetut; olen armahdettu syntinen.
Puhdas sydän on Pyhän Jumalan pyhyyden ja puhtauden vaatimus. Jumala on vanhurskas ja pyhä ja syntinen ihminen langenneessa tilassaan ei voi seisoa pyhän ja vanhurskaan Jumalan edessä. Jos hän niin seisoisi, niin Jumalan pyhyyden ja kirkkauden voimasta hän kuolisi . II Moos.33;18-23 kerrotaan tähän liittyvä tapaus. Erään kerran Mooses halusi nähdä Herran kunnian ja kirkkauden; 18. Jae ”Minä pyydän näytä minulle kunniasi.” Hän halusi nähdä itse Jumalan. Mutta mitä Jumala vastasi hänelle? ”Sinä et voi nähdä minun kasvojani, sillä yksikään ihminen, joka näkee minut, ei jää eloon.” Mutta Jumala näytti Moosekselle paikan, erikoisen paikan; 21.j. ”Katso, tässä vieressäni on paikka. Asetu seisomaan tähän kalliolle.” 22 j. ”ja kun kunniani kulkee ohitsesi, asetan sinut kallionkoloon ja suojaan sinua kädelläni, kunnes olen kulkenut ohi, sitten minä siirrän käteni pois, ja sinä näet minun selkäpuoleni, mutta kasvojani ei kukaan saa nähdä.” Moosekselle osoitettiin paikka, jossa hän saisi katsella Jumalaa. Se oli kallio. Sieltä hänen tuli katsoa Jumalaa, kun Hän kulkisi ohitse. Tämä kallio, mikä tai kuka se on? Se on Jeesus Kristus. Se on pelastuspaikka, armon kallio, paikka, jolla saadaan puhdas sydän, puhdistuspaikka. Moosekselle, niinkuin meillekin on tämä paikka valmistettu . Me voimme Jeesuksen Kristuksen Hänen maahan vuotaneen verensä kautta lähestyä Jumalaa, kohdata Jumalan pyhyyden ja kirkkauden. Meille Golgatalla valmistettiin sydämen puhdistamista varten ihmeellinen pesuaine, puhdistus, ja se on Kristuksen veri. Ja vain tämän veren puhdistamalla sydämellä voimme kerran kohdata Pyhän Jumalan, nähdä Jumalan.”Puhdassydämiset saavat nähdä Jumalan.”

Kuningas Daavid erään kerran menetti sydämen puhtauden ja samanaikaisesti hän menetti myös pelastuksen ilon. Ps. 51;8-14, hän vaikeroi Jumalan edessä ja sanoo; ”Jumala, luo minuun puhdas sydän ja uudista vahvaksi henki minun sisimmässäni”...Anna minulle jälleen pelastuksesi ilo ja tue minua alttiuden hengellä.”Kun Daavid menetti sydämen puhtauden, niin hän todella ymmärsi, minkä kallisarvoisen asian hän olikaan menettänyt. Kuinka tärkeää onkaan valvoa sydämen puhtautta! Kuinka voimme sitä valvoa? I Joh. 1;7 sanotaan; ”Mutta jos me vaellamme valossa, niinkuin hän on valossa, meillä on yhteys keskenämme ja Jeesuksen , hänen Poikansa veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä.”Ensiksi, se on valossa vaeltamista, joka merkitsee Kristuksessa vaeltamista ja Hänessä pysymistä. Ja silloin Kristuksen veri puhdistaa meitä jatkuvasti. Saamme olla jatkuvan puhdistusvirran alla.Toiseksi, 8-9 jakeet; ”Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, me eksytämme itsemme eikä totuus ole meissä. Jos me tunnustamme syntimme, niin Jumala, joka on uskollinen ja vanhurskas, antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.” Jos kuitenkin omalla tunnollemme tulee tietoista syntiä, ja näinhän meille niin usein käy, niin siitä ei pääse vapaaksi muuta kuin että tunnustamme syntimme ja silloin Hän antaa syntimme anteeksi ja puhdistaa kaikesta vääryydestä. Daavid ei voinut iloita, kun synti painoi hänen sisintään, mutta kun hän tunnusti sen, ilo tuli jälleen takaisin ja hän saattoi ylistää ja kiittää Jumalaa.

Puhdassydämisyys merkitsee myös ehyttä sydäntä Ps. 86;11 ”Opeta minulle tiesi Herra, että vaeltaisin sinun totuudessasi. Tee sydämeni ehyeksi, että pelkäisin sinun nimeäsi.” Se tarkoittaa, että palvelen Jumalaa ehyellä sydämellä. Ehyellä sydämellä voin vain palvella Jumalaa, en samanaikaisesti tätä maailmaa ja Jumalaa, siis kahta Herraa.
Puhdas sydän tarkoittaa Kristuksen verellä pestyä ja puhdistettua sydäntä ja sellainen ihminen palvelee Jumalaa ja pelkää hänen nimeään.”Autuaita ovat puhdassydämiset, sillä he saavat nähdä Jumalan."

Siponen Pirjo

[Irene]

Vuorisaarna, jatkoa...

Mt. 5:9 ”Autuaita ovat rauhantekijät, sillä heitä kutsutaan Jumalan lapsiksi.” Kun ajattelemme tätä maailmaa ja sen menoa, niin elämme keskellä levottomuuksia, mellakoita ja sotia. Vaikkakin täällä meillä, meidän maassamme ei soditakaan, niin kuitenkin jossain maailman kolkassa on aina sota meneillään. Näinä aikoina on paljon sisällissotaa; ”kansa nousee kansaa vastaan” – niin Jeesus sanoi, kun hän puhui hänen tulemustaan ennakoivista merkeistä. Mt. 24: 6-7 ” saatte kuulla sanomia sodista ja sodan ääniä, ...kansa nousee kansaa vastaan ja valtakunta valtakuntaa vastaan...”
Kun kysytään, että mitä toivoo tulevalta uudelta vuodelta, niin useimpien vastaus on; rauhaa kansojen välille. Monissa maissahan on syntynyt sotaa vastaan erilaisia rauhan liikkeitä, mutta näistä liikkeistä ja rauhan puolesta puhumisesta huolimatta pysyvää rauhaa on mahdotonta saada tähän maailmaan. Miksi? Siksi, että ainoastaan Jeesus Kristus, joka on todellinen Rauhan Ruhtinas voi vain tuoda todellisen ja pysyvän rauhan tähän maailmaan. Rauhaa ei tule jostain ulkoapäin, vaan rauha alkaa siitä, kun jokainen vastaanottaa sydämeensä Rauhan Ruhtinaan, Jeesuksen. Se alkaa siis yksityisen ihmisen sydämestä. Ja lopullisesti se toteutuu tuhatvuotisen valtakunnan aikana, kun itse Jeesus Kristus Rauhan Ruhtinas hallitsee ja silloin vallitsee todellinen Rauhan Valtakunta. Jesaja 11; 1-10 kertoo, kuinka silloin susi asuu karitsan kanssa, pantteri vohlan vieressä ja lapsi leikkii kyyn kololla. Luomakunnassakin vallitsee rauha. On se ihmeellistä ja mahtavaa elää sitten tuossa valtakunnassa.9. jae; ”Missään minun pyhällä vuorellani ei tehdä pahaa eikä vahinkoa, sillä maa on täynnä Herran tuntemista, niinkuin vedet peittävät meren.”

Rauha voi vain alkaa, kun Jeesus Rauhan Ruhtinas otetaan henkilökohtaisesti vastaan ja kun Hän itse saa tulla asumaan sydämeemme Rauhan Ruhtinaana. Silloin meillä on rauha Jumalan kanssa, Rm.5;1 ” Koska siis olemme tulleet uskosta vanhurskaiksi , meillä on rauha Jumalan kanssa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta.” Ja tuo rauha tarkoittaa myös sovintoa Jumalan kanssa. Olemme päässeet sovintoon Jumalan kanssa siitä vihollisuudesta, joka meillä on synnin tähden Jumalan ja meidän välillämme. Tuon sovinnon seuraus on rauha, jonka Jeesus antaa. Joh.14;27 ”Rauhan minä jätän teille, minun rauhani – sen minä annan teille...Tuo Jeesuksen antama rauha, kuinka valtava se onkaan! Muistan kuin eilisen päivän kun tulin uskoon ja kun tämä rauha laskettiin sydämeeni. Ja tuo rauha on pysynyt siellä, kaiken keskellä, myrskyjenkin keskellä – järkkymätön rauha, kuin kallio, joka ei horju vaikka ympärillä pauhaisi ja horjuisi.

”Autuaita ovat rauhantekijät....” Koska meidän sydämissämme asuu Rauhan Ruhtinas – rauha, niin meidän tulisi olla rauhantekijöitä. Millä tavalla? Liittymällä johonkin rauhanliikkeeseen? Ei, vaan siellä, missä on eripuraisuutta ja erimielisyyttä, niin sinne voisimme rakentaa rauhaa. Rm. 14;19 ” Tavoitelkaa siis sitä mikä edistää rauhaa ja keskinäistä rakentumistamme.” Meillä voi olla asioista eri näkemyksiä ja voimme olla erimieltä, mutta voimme tuoda ne esille yhteiseksi rakentumiseksi oikealla asenteella, rauhan asenteella. Rm. 12;18 ”Jos on mahdollista ja jos se teistä riippuu, eläkää rauhassa kaikkien ihmisten kanssa.” Ja Hebr. 12;14 sanoo; ”Pyrkikää rauhaan kaikkien kanssa ja pyhitykseen, sillä ilman sitä ei kukaan ole näkevä Herraa.” Tarkoittaa, että meidän tulisi pyrkiä rauhaan eli sovintoon lähimmäisemme kanssa, jonka kanssa on ollut eripuraisuutta. Minkätähden? Sentähden, että voisimme näin avautua Jumalan pyhittävälle työlle, voisimme kantaa hengen hedelmää ja että Kristus saisi meissä muotoa, joka on pyhityksen päämäärä ja tarkoitus.

Siponen Pirjo

[Irene]

Vuorisaarna, jatkoa
Mt.5;10-12, ”Autuaita ovat ne, joita vanhurskauden tähden vainotaan, sillä heidän on taivasten valtakunta.” Autuaita olette te, kun ihmiset minun tähteni solvaavat ja vainoavat teitä ja valehdellen puhuvat teistä kaikkea pahaa. Iloitkaaa ja riemuitkaa, sillä teidän teidän palkkanne on suuri taivaissa. Samoinhan vainottiin profeettoja, jotka olivat ennen teitä.”
Vaino on ollut kautta aikojen todellisten Kristuksen seuraajien kohtalo tai tunnusmerkki siitä, että he ovat todellisia uskovia, jotka seuraavat Kristusta ehdoitta ja ehyellä sydämellä. Miksi? Siksi, että tämä maailma ja tämän maailman henki ei koskaan tule hyväksymään meissä asuvaa Kristuksen henkeä. Sillä tämä maailma ja ihmisethän ovat liitossa sielunvihollisen, saatanan kanssa ja se vihaa meissä asuvaa Kristuksta ja vastustaa Kristuksen henkeä. Sentähden seuratessamme Kristusta ristin tiellä me kannamme Kristuksen ristiä , joka on tälle maailmalle häpeällinen asia. Lk. 9: 23, 26; ”Jos joku tahtoo kulkea minun jäljessäni, hän kieltäköön itsensä, ottakoon joka päivä ristinsä ja seuratkoon minua..” ”Joka häpeää minua ja minun sanojani sitä ihmisen Poika on häpeävä, kun Hän tulee kirkkaudessaan ja Isän ja Pyhien enkelien kirkkaudessa..” Jeesuksen aikana ristiä kantava oli tuomittu kuolemaan ja hän oli menossa ristiinnaulittavaksi, teloituspaikalle, kuolemaan häpeällisen ristinkuoleman.

Sentähden, mekin seuratessamme Kristusta ristin tiellä ” olemme alati annetut alttiiksi kuolemalle Jeesuksen tähden, että myös Jeesuksen elämäkin tulisi kuolevaisessa ruumiissamme näkyviin” sanoo II Kor. 4:10-11, tarkoittaen, että me kuolemme synnille, haluillemme ja himoillemme ja tämän maailman mielipiteille. Siis, emme tahdo vaeltaa tämän maailman mukaan , vaan Jumalan Sanan mukaan. I Piet. 4:12-19 puhuu tästä asiasta näin. ...”Älköön näet kukaan teistä kärsikö murhaajana, tai varkaana tai pahantekijänä...mutta, jos hän kärsii kristittynä..”, siis, Kristuksen seuraajana ristin tiellä, noudattaen Hänen Sanaansa ja saa siitä pilkkaa; ”Kun he oudoksuvat sitä, ette emme juokse heidän mukanaan samaan riettauden tulvaan.., niinkuin I Piet. 4:4 sanoo ja puhuvat pahaa meidän hyvästä vaelluksesta Kristuksessa. I Piet. 3:16, 13-18, 2:18-23.
Tämä kaikki on vanhurskauden tähden vainoamista. Mutta näissä vainoissa me olemme ”ylionnelliset”. ”Jos teitä pilkataan Kristuksen nimen tähden, olette autuaat.” Miksi? ”..sillä kirkkauden ja Jumalan Henki lepää päällänne.”

Me emme kärsi turhaan, meille on luvattu Taivasten Valtakunta ja kaiken lisäksi siellä vielä suuri palkka, 12. jae ” sillä teidän palkkanne on suuri taivaissa..” Ja II Kor.1:5 ”lohdutus”. Fil. 1:29 sanoo; ”Kristuksen tähden teidän on suotu, ei ainoastaan uskoa Häneen, vaan kärsiä Hänen tähtensä” Me olemme saaneet armon uskoa Häneen, mutta usko merkitsee myös sitä, että tulemme osallisiksi myös Hänen kärsimyksistään.
Mutta Mt.5:12 sanoo, että meidän tulisi iloita ja riemuita tästä. Kun apostolit puhuivat Jeesuksesta, heidät erään kerran vangittiin ja sitten heitä pieksettiin, Apt. 5 luku, 40-42 sanotaan kuitenkin heistä, että he iloitsivat siitä, että heidät oli katsottu arvollisiksi kärsimään häväistystä Jeesuksen nimen tähden ja he eivät lakanneet julistamasta evankeliumia.
Jumalan Valtakunnan periaatteet eivät koskaan muutu, koska Jumalan Sana ei muutu. Sentähden, joka tahtoo elää hyvää elämää, elää siis näiden periaatteiden mukaisesti, hän joutuu vainottavaksi. II Tim. 3:12 ” Kaikki, jotka tahtovat elää jumalallisesti Kristuksessa joutuvat vainottaviksi”, ”jumalallisesti” – ei siis mukautuen tämän maailman ajan menoon, tehden kompromisseja tämän maailman kanssa mukautuen sen elämän tyyliin.
Emme saa unohtaa myös sitä, että on erityisiä kristittyjen vainon aikoja; tänäänkin kommunistisissa maissa, Kiinassa ym. islamilaisessa maailmassa, kautta koko maailman on vainoa. Monet kuolevat ja kärsivät uskonsa tähden. Voi sanoa, että jokainen pakanamaa, jonne on viety evankeliumia, on kokenut vainon aikoja. Lähetyssaarnaajat, viestin tuojat on tapettu ja kristityt ovat joutuneet vainon kohteeksi. Sentähden, on hyvä jatkuvasti muistaa ja rukoilla vainotun seurakunnan puolesta ja uskonsa tähden kärsivien puolesta.Sillä emmehän voi tietää, että mekin voimme joutua vielä suuren vainon kohteeksi ennen Jeesuksen tuloa.

Siponen Pirjo

[Irene]

Vuorisaarna, jatkoa...
Mt. 5:14-16 ”Te olette maailman valo. Ylhäällä vuorella oleva kaupunki ei voi olla kätkössä. Eikä lamppua sytytetä ja panna vakan alle vaan lampunjalkaan, ja niin se loistaa kaikille huoneessa oleville. Niin loistakoon teidänkin valonne ihmisten edessä, että he näkisivät hyvät tekonne ja ylistäisivät Isäänne, joka on taivaissa.”
Niinkuin Jeesus puhuu edellisessä jakeessa, että ”te olette maan suola”, niin Hän edelleenkään ei puhu tässä jakeessa, että meistä joskus tulisi maailman valo, vaan että me ylionnellisina, autuaina, Jeesuksen seuraajina ja Hänen ominaan OLEMME MAAILMAN VALO, ilman omaa yritystä ja ponnistelua.

Meidän ei myöskään tarvitse etsiä tuota valoa, koska se on meissä, meidän sisällämme. Miksi? Kun uskoimme Kristukseen ja vastaanotimme Hänet elämäämme, Hän Maailman Valo itse astui meidän sydämiimme, Joh. 8:12 ”Minä olen maailman valo. Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeydessä, vaan hänellä on elämän valo.” Hän siis asuu sydämissämme valona, valaisee koko sisimpämme ja ajatuksemme. Sentähden me voimme heijastaa sisimmässämme asuvaa Valoa, Kristusta. 15. Jae; ”eikä lamppua sytytetä ja panna vakan alle...” Jeesus puhuu lampusta, jonka paikka on lampunjalassa, ei vakan alla. Tuohon aikaan käytettiin öljylamppuja ja ne paloivat oliivipuusta saadulla öljyllä. Vakka oli sellainen suuri korintapainen astia, jossa säilytettiin ruokatavaroita, jauhoja ym.

Kun puhumme valosta, niin sillä on sen energialähteensä, josta se saa voiman muuntua valoksi. Öljylamppu palaa öljyllä, sen energian lähde on siis öljy. Taskulamppu palaakseen tarvitsee patterin. Katossa olevat sähkölamput saavat sähkövoimansa monista energian lähteistä; tuuli- vesi- atomivoimalat ym. Lamppu itsessään ei voi synnyttää valoa, vaan se tarvitsee energialähteensä.

Kristityn, Kristuksen seuraajan voiman ja energian lähde, mikä tai kuka se on? Sehän on Jeesus, tuo VALO. Hän on loppumaton energian, voiman ja valon lähde. Siksi on mahdotonta yrittää olla kristitty ja uskovainen, koska kristityn elämän voima ja voima elää kristillistä elämää tulee vain tästä lähteestä, Kristus-lähteestä. Ja kun olemme kytkettyinä tähän voimalaan, niin me loistamme Hänen valoaan ympäristöömme.
Valo näkyy, ” te olette maailman valo.....kaupunki ei voi olla kätkössä...” Jos lamppu on kunnolla kytketty sähköjohtoon ja pantu lampunjalkaan, niin se valaisee huoneen kokonaan. Mutta jos se piilotetaan varta vasten jonkun alle tai sellaiseen paikkaan,jossa se ei voi valaista, niin ei siitä ole mitään hyötyä. Tämä tahtoo puhua meille siitä, että jos emme tahdo vaeltaa valona, maailman valona, niin se on sama kuin että piilotamme lamppumme vakan alle. Valo on edelleen sydämissämme, mutta siitä ei ole kenellekään hyötyä. Ja vakan alla sen liekki alkaa pikku hiljaa hiipumaan ja sammuu sitten kokonaan. Sentähden, antakaamme tämän valon vapaasti loistaa sydämistämme. Olkaamme VALO! Ja vaikka kokisimme, että meidän valomme on vain pienen pieni tuikku, se kuitenkin valaisee pimeydessä.

Valo voittaa pimeyden, murtaa pimeyden. Todellakin, olkoon kuinka pieni kynttilä tahansa, niin se valaisee pimeän huoneen. Pänvastainen ajatus on mahdoton, siis se, että pimeys voisi niin ympäröidä pienen liekin, tukahduttaa ja voittaa sen. Sillä niinkauan kuin liekki palaa, niin pimeys on sen edessä voimaton. Aamulla auringon noustessa sen valo voittaa, ajaa tieltänsä pois pimeyden Ajatella, että pieni valo voi näkyä pimeydessä kaukaa ja murtautua pimeyden halki. Samalla tavalla sinussa ja minussa oleva valo, liekki, vaikka se olisi kuinka pieni ja heikko, kokisimme olevamme niin pieniä ja heikkoja, niin se näkyy kuitenkin tämän maailman keskellä ja se kutsuu ihmisiä Kristuksen luokse. Sentähden, ei mikään pimeys voi sammuttaa, voittaa sinun sisimmässäsi asuvaa Kristuksen valoa niinkauan kuin olet kytkettynä tähän valon lähteeseen.

Miten tuo valo näkyy meissä ja mitä se saa aikaan? ”Niin loistakoon teidänkin valonne ihmisten edessä, että he näkisivät hyvät tekonne ja ylistäisivät Jumalaa..” I Piet. 2:12 ”Eläkää nuhteettomasti pakanoiden keskellä, jotta he – vaikka panettelisivatkin teitä pahantekijöinä – näkisivät hyvät tekonne ja ylistäisivät Jumalaa etsikkopäivänä.” Nuhteettoman ja vanhurskaan vaelluksen hyvät teot, ne näkyvät kauas ja kirkastavat Kristusta. Jumalan tahto on, että me ”maan suolana” ja ”maailman valona” vaellamme tässä maailmassa, ihmisten keskellä. Se on meidän tehtävämme, missiomme. Jumala on antanut ja antaa meille sitä varten armoaan ja rakkauttaan. Ja jos me tulevan valtakunnan kansalaisina ja lapsina, autuaina ja onnellisina vaellamme ja elämme tämän uuden rakkauden lain mukaan niin se tulee meille mahdolliseksi se, että me voimme olla - ME OLEMME "MAAILMAN VALO ja MAAN SUOLA"

Siponen Pirjo