David Wilkerson / Lyhyet 1)

[Irene]

SYDÄNTÄ SÄRKEVÄ KATUMUS
”Kohottaen kätensä ylös… he kumarsivat ja rukoilivat Herraa, heittäytyneinä kasvoilleen maahan. …Ja he lukivat Jumalan lain kirjaa kappale kappaleelta ja selittivät sen sisällyksen, niin että luettu ymmärrettiin. Nehemia… ja… Esra, kirjanoppinut, ja leeviläiset, jotka opettivat kansaa, sanoivat kaikelle kansalle: ’Tämä päivä on pyhitetty Herralle, teidän Jumalallenne. Älkää murehtiko älkääkä itkekö’. Sillä kaikki kansa itki, kun he kuulivat lain sanat” (Neh.8:6-9).

Ensimmäinen reaktio Sanan kuulemiseen oli jännitys ja ilo! He huusivat kohottaen kätensä ylös: "Aamen, aamen”. Daavid sanoi: ”Kohottakaa kätenne pyhäkköön päin ja kiittäkää Herraa”(Ps. 134:2). Pian Sana kuitenkin vie heidät kasvoilleen. Todellista parannusta on se, kun Jumalan Sana saattaa meidät maahan. ”He kumarsivat ja rukoilivat Herraa, heittäytyneinä kasvoilleen maahan. .. Sillä kaikki kansa itki, kun he kuulivat lain sanat” (Neh.8:9). He vapisivat Jumalan Sanan edessä, ottivat siitä vaarin ja katuivat.

Kun Pyhän Hengen herätys saapuu, uskovat eivät kanna kaunaa. He eivät juorua ja puhu pahaa selän takana tai etsi vikoja! He eivät yritä korjata kirkkoa tai pastoreita. He eivät istu sohvaperunoina TV:n edessä! Ei! He ovat kasvoillaan Jumalan edessä itkien, koska Sana on lyönyt heitä sydämeen. He eivät tuomitse toisia tai katso toisia! Heidät on Jumalan Sana tuominnut siitä, etteivät he itse täytä mittaa.

Roomalaiskirjeessä 12:9- 12 apostoli Paavali kuvaa todellisen parannuksen tehneitä ihmisiä. Paavali alkaa sanomalla: ”Olkoon rakkaus vilpitön, kammokaa pahaa, riippukaa hyvässä kiinni. Olkaa veljellisessä rakkaudessa helläsydämiset toisianne kohtaan; toinen toisenne kunnioittamisessa kilpailkaa keskenänne. Älkää harrastuksessanne olko veltot; olkaa hengessä palavat; palvelkaa Herraa. Olkaa toivossa iloiset, ahdistuksessa kärsivälliset, rukouksessa kestävät”.

[Irene]

KOKO JUMALAN NEUVO
Ensimmäinen todiste herätyksestä on kova halua saada kuulla ja totella Herran sanaa.

”Silloin kokoontui kaikki kansa yhtenä miehenä Vesiportin edustalla olevalle aukealle; ja he pyysivät Esraa, kirjanoppinutta, tuomaan Mooseksen lain kirjan, jonka lain Herra oli antanut Israelille. Niin pappi Esra toi lain seurakunnan eteen, sekä miesten että naisten, kaikkien, jotka voivat ymmärtää, mitä kuulivat. Tämä tapahtui seitsemännen kuun ensimmäisenä päivänä.

Ja hän luki sitä Vesiportin edustalla olevalla aukealla päivän koitosta puolipäivään saakka miehille ja naisille, niille, jotka voivat sitä ymmärtää, kaiken kansan kuunnellessa lain kirjan lukemista… Ja Esra avasi kirjan kaiken kansan nähden, sillä hän seisoi ylempänä kaikkea kansaa; ja kun hän avasi sen, nousi kaikki kansa seisomaan”(Neh.8:1-3, 5).

Heidän sydämensä huuto oli: ”Tuo meille Herran todellinen sana”. Esra seisoi pystytetyllä lavalla ja luki Jumalan sanaa kuusi tuntia kansan seisoessa kuuntelemassa. He saivat oppia, että heidän kärsimyksensä syy oli heidän oma uppiniskaisuutensa ja kapinansa. Herätyksen varmin merkki on siinä, että sieluille ja seurakunnalle tai kaupungille tulee Jumalan sanan nälkä. Luopumassa olevat uskovat eivät halua kuulla Sanaa, se kyllästyttää heitä. He haluavat jännitystä! Luopuneet saarnaajat eivät julista paljon Jumalan sanaa, sen sijaan he pitävät lyhyitä pikkusaarnoja. He eivät puhu Lakia, koska se saa aikaan synnintunnon ja järkyttää seurakuntaa! Se saa kompromissien tekijät kiemurtelemaan!

Missä Pyhä Henki toimii, kansa penkeissään pyytää Sanaa. Saan vastaanottaa satoja kirjeitä nälkiintyneiltä pyhiltä, jotka anovat: ”Me olemme niin nälkäisiä. Emme kuule todellista Sanaa. Saamme pelkkää kuollutta kirjainta ilman voitelua”. Missä Jumala toimii, siellä on Raamattuja joka puolella. Siellä otetaan saarna ja opetus jännityksellä vastaan, koska kunnioitetaan Sanaa.

Kuinka surullista, että monet karismaattiset seurakunnat vain vaivoin jaksavat kuulla saarnoja. He haluavat vain musiikkia, viihdettä ja hyviä laulajia keskelle lavaa! Kun Pyhä Henki tulee, Sanaa otetaan ilolla vastaan! Silloin kansan rukous on: ”Herra, minä haluan kaiken, niin hyvän, pahan, käskyt, lupaukset, koko Jumalan neuvon!”

[Irene]

HERRAN TUOMIOT OVAT TOTTA

Daavidin rakkaus Herraa kohtaan ei koskaan kylmennyt, koska hän kunnioitti jokaista sanaa. ”Herran pelko on puhdas, se pysyy iäti. Herran oikeudet ovat todet, kaikki tyynni vanhurskaat. Ne ovat kalliimmat kultaa, puhtaan kullan paljoutta, makeammat hunajaa ja mehiläisen mettä. Myös sinun palvelijasi ottaa niistä vaarin, niiden noudattamisesta on suuri palkka” (Ps.19:9 - 11). ”Sinun palvelijasi ottaa niistä vaarin”. Kuka varoittaa kaikkia noita harhaanjohdettuja lampaita, joiden paimenet eivät kerro heille totuutta? He nimittävät tätä tuomiopäivän julistusta negatiiviseksi, vääräksi profetiaksi, mutta Daavid ja profeetat sanoivat sen olevan suloista hunajaa.

Suloisin, armollisin asia, jota Jumala tekee tänään kansalleen, on lähettää uudelleen pelottomia profeettoja ja vartijoita herättämään seurakuntaa ja Jumalan pelkoa. Kuinka suloiselta kuuluu: ”Pakene Jumalan vihaa”. Hunajaa! ”Ilman pyhitystä ei kukaan näe Jumalaa.” Hunajaa! ”Jollette tee parannusta, kuolette synteihinne”. Hunajaa! ”Maa ja kaikki, mitä siinä on, palaa poroiksi! Hunajaa! Uskon, että voit sanoa Jeremian kanssa: ”Sinun sanasi tulivat, ja minä söin ne, ja sinun sanasi olivat minulle riemu ja minun sydämeni ilo; sillä minä olen otettu sinun nimiisi, Herra, Jumala Sebaot” (Jer.15:16).

Jeesus varoitti: ”Mutta joka vahvana pysyy loppuun asti, se pelastuu”(Matt.24:13). Tässä puhutaan niistä, joiden rakkaus ei koskaan vähene, vaan paremminkin kasvaa ja kestää kaikki koetukset. Timoteus sitoo sen meidän suhteeseemme terveeseen oppiin: ”Sillä aika tulee, jolloin he eivät kärsi tervettä oppia, vaan omien himojensa mukaan korvasyyhyynsä haalivat itselleen opettajia ja kääntävät korvansa pois totuudesta ja kääntyvät taruihin”(2 Tim. 4:3-4). Kova vastustus puhdasta, vääristelemätöntä oppia kohtaan tulee aivan viimeisinä päivinä. Terve oppi johtaa kuulijan jumalisuuteen, mutta monet eivät siedä sitä. He eivät kestä sitä. Pyhyyden ja profeetallisten varoitusten julistajien vastustus leviää laajalle(ks.2 Tess.2:10- 12).

Tuhannet uskovat käyvät silloin niin kylmiksi keskiyöllä, että ei edes tuleva tuomio herätä heitä kääntymään takaisin Jumalan luo. Jeremia valitti kansansa puolesta: ”Sinä olet lyönyt heitä, mutta he eivät tunteneet kipua; sinä olet lopen hävittänyt heidät, mutta he eivät tahtoneet ottaa kuritusta varteen”(Jer.5:3). Meillä on tämä Pietarin varoitus: ”Koska te siis, rakkaani, tämän jo edeltäpäin tiedätte, niin olkaa varuillanne, ettette rietasten eksymyksen mukaansa tempaamina lankeaisi pois omalta lujalta pohjaltanne, ja kasvakaa meidän Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen armossa ja tuntemisessa”(2 Piet.3:17- 18). Älä anna johtaa itseäsi syntiin tai vääriin oppeihin tai vihaan Jumalan sanaa kohtaan!

[Irene]

HUNAJAA TAIVAASTA
Meidän pitää oppia ottamaan Jumalan jokainen sana hunajana taivaasta. Voit mitata jokaisen uskovan rakkautta Herraansa kohtaan sillä, kuinka paljon hän kunnioittaa jokaista sanaa, joka lähtee Jumalan suusta. Eräs saarnaaja sanoi kerran: ”En voi palvella vihan Jumalaa! En saarnaa mitään muuta kuin rohkaisua, ei moitetta. Jumala on rakkaus! Lopeta kaikki itkuvirret ja voi-huudot!” Tämä mies ei tuntenut Jumalan hunajaa.

Herra ohjeisti Hesekieliä: "Ihmislapsi, nouse jaloillesi, niin minä puhuttelen sinua... Minä lähetän sinut israelilaisten tykö, kapinallisten pakanain tykö, jotka ovat kapinoineet minua vastaan; he ja heidän isänsä ovat luopuneet minusta, hamaan tähän päivään asti. Nuo lapset, joilla on kovat kasvot ja paatuneet sydämet … Mutta sinä, ihmislapsi, kuule, mitä minä sinulle sanon. Älä ole uppiniskainen, niin kuin uppiniskainen suku on. Avaa suusi ja syö, mitä minä sinulle annan.’ Niin minä näin, ja katso: käsi ojennettiin minua kohti, ja katso: siinä oli kirjakäärö. Ja hän levitti sen minun eteeni, ja katso: se oli kirjoitettu täyteen sisältä ja päältä. Ja siihen oli kirjoitettu itkuvirret ja huokaukset ja voi-huudot”(Hes.2:1, 3-4, 8-10).

Jumalan voi-huudot olivat hunajaa profeetoille. ”Älä ole uppiniskainen”. Kuinka Hesekiel olisi voinut olla uppiniskainen? Olemalla saarnaamatta totuutta tuomiosta, jonka Jumala oli antanut hänelle. ”Käsi ojennettiin minua kohti”. Tämä oli Jumalan käsi! Jumalan käsi ojensi kirjakääröä, johon oli kirjoitettu molemmille puolille ”itkuvirret, huokaukset ja voi-huudot”. Kaikki olivat kirjoitettuna Jumalan sormella. Mitä Hesekielillä oli tekemistä noin kovien Jumalan sanojen kanssa? Hänen käskettiin syödä ne! Täyttää mahansa niillä! ”Ja hän sanoi minulle: ’Ihmislapsi, syö, minkä tässä saat; syö tämä kirjakäärö, mene ja puhu Israelin heimolle’. Niin minä avasin suuni, ja hän antoi tämän kirjakäärön minun syödäkseni. Ja hän sanoi minulle: ’Ihmislapsi, ravitse vatsasi ja täytä sisälmyksesi tällä kirjakääröllä, jonka minä sinulle annan’. Niin minä söin, ja se oli minun suussani makea kuin hunaja” (Hes. 3:1-3).

Tämä oli ruokaa taivaasta, hunajaan kastettua mannaa! ”Täytä sisälmyksesi tällä kirjakääröllä, jonka minä sinulle annan”. Sisälmykset edustavat sydäntä ja ”ravitse vatsasi” tarkoittaa, että se pitää ottaa sydämeesi, ottaa siitä vaarin! ”Niin minä söin, ja se oli minun suussani makea kuin hunaja”.

Jeremia sanoi, että kaikki vanhat profeetat varoittivat tuomiosta ja voi-huudoista. ”Ne profeetat, jotka ovat olleet ennen minua ja ennen sinua muinaisuudesta asti, ovat ennustaneet sotaa, onnettomuutta ja ruttoa monia maita ja suuria valtakuntia vastaan”(Jer.28:8). Kaikki profeetat elivät jokaisesta sanasta, joka lähtee Jumalan suusta, oli se sitten surullinen sana yhtä hyvin kuin iloinen. He ottivat sen vastaan niin kuin hunajan!

[Irene]

SIIONIN VALMISTAUTUMINEN
Pietari sai kauheita varoituksia, joilla hän voisi liikuttaa puhtaita mieliä, muistuttaa profeettojen ennustuksista(ks.2 Piet.3:1-2). Pietari jatkoi puhumistaan: ”Ja ennen kaikkea tietäkää se, että viimeisinä päivinä tulee pilkkapuheinensa pilkkaajia, jotka vaeltavat omien himojensa mukaan ja sanovat: ’Missä on lupaus hänen tulemuksestansa? Sillä onhan siitä asti, kuin isät nukkuivat pois, kaikki pysynyt, niin kuin se on ollut luomakunnan alusta"(2 Piet.3:3 -4). Pietari nimittää näitä pilkkaajia valehtelijoiksi! Asiat ”eivät olleet pysyneet” normaaleina luomakunnan alusta asti! Nämä julistajat haluavat pitää itseään tahallaan tietämättöminä Jumalan aiemmista tuomioista. ”Sillä tietensä he eivät ole tietävinään, että taivaat ja samoin maa, vedestä ja veden kautta rakennettu, olivat ikivanhastaan olemassa Jumalan sanan voimasta ja että niiden kautta silloinen maailma hukkui vedenpaisumukseen”(2 Piet.3:5-6).

Pietari haastaa aika kovasanaisesti! Hän sanoo: ”He tietävät, että aikoinaan eli vanhurskauden saarnaaja nimeltä Nooa, joka varoitti tuomiosta satakaksikymmentä vuotta. He tietävät, että Jumala on jo näyttänyt maailmalle, että hän tuomitsee pahuuden ja väkivallan. He tietävät, että Jumala lähetti kuohuvan tulvan ja tuhosi kaiken, mikä hengitti maan päällä.” Meillä on saarnaajia ja vääriä profeettoja, jotka tietävät, että Raamattu on täynnä varoituksia, täynnä esimerkkejä siitä, miten Jumala tuomitsee synnin (esim. Sodoman tuhoaminen), mutta he haluavat tahallaan olla tietämättömiä. Miksi? Siksi, että he vaeltavat oman himonsa mukaan! Heidän halunsa saada hyväksyntää ja suosiota on tehnyt heistä tieten tahtoen sokeita kaikille Jumalan vanhurskaille tuomioille.

Nämä julistajat puhuvat aivan päinvastaista sanomaa kuin Pietari ja muut apostolit. Pietari varoitti: ”Mutta hänen lupauksensa mukaan me odotamme uusia taivaita ja uutta maata, joissa vanhurskaus asuu. Sen tähden, rakkaani, pyrkikää tätä odottaessanne siihen, että teidät havaittaisiin tahrattomiksi ja nuhteettomiksi, rauhassa, hänen edessänsä” (2 Piet.3:13- 14).

Miksi meitä on säästetty tähän asti? Samasta syystä, kuin Jumala odotti kärsivällisesti satakaksikymmentä vuotta Nooan päivinä. ”Jotka muinoin eivät olleet kuuliaiset, kun Jumalan pitkämielisyys odotti Nooan päivinä, silloin kun valmistettiin arkkia, jossa vain muutamat, se on kahdeksan sielua, pelastuivat veden kautta”(1 Piet.3:20). Herra ei saa nautintoa pahojen kuolemasta. Nytkin Hän on ”pitkämielinen teitä kohtaan, sillä hän ei tahdo, että kukaan hukkuu, vaan että kaikki tulevat parannukseen”(2 Piet.3:9).

Jumala odottaa nyt Siionin, viimeisten päivien pyhän kansansa valmistumista. Hän vuodattaa Pyhän Henkensä, kutsuen ihmisiä, jotka ovat antautuneet ehyesti Hänelle, tahrattomina ja rypyttöminä ja moitteettomina.

[Irene]

MISTÄ MAASTA OLET KOTOISIN?
Jumalan sanan mukaan uskovan tulee elää joka päivä “niin kuin kaiken loppu olisi lähellä”- Meidän tulee odottaa hänen tulemustaan, valvoen ja ahkeroiden, niin kuin palvelija odottamassa isäntänsä paluuta pitkältä matkalta. Meidän tulee iloita siitä, että pian saamme jättää tämän maailman ja vaihtaa uuteen ruumiiseen. Meidän tulisi aina kaivata olla Herran kanssa.

Pietari kirjoittaa kirjeessään varoittaen: ”Mutta Herran päivä on tuleva niin kuin varas, ja silloin taivaat katoavat pauhinalla, ja alkuaineet kuumuudesta hajoavat, ja maa ja kaikki, mitä siihen on tehty, palavat. Kun siis nämä kaikki näin hajoavat, millaisia tuleekaan teidän olla pyhässä vaelluksessa ja jumalisuudessa, teidän, jotka odotatte ja joudutatte Jumalan päivän tulemista, jonka voimasta taivaat hehkuen hajoavat ja alkuaineet kuumuudesta sulavat! Mutta hänen lupauksensa mukaan me odotamme uusia taivaita ja uutta maata, joissa vanhurskaus asuu”(2 Piet.3:10 - 13).

Alkukielessä, kreikassa jae 11 kuuluu: ”Kun kaikki näin hajoaa valossa, mistä maasta sinä olet kotoisin?” Oletko tästä maailmasta, joka hajoaa ja sulaa pois? Vai oletko taivaallisen Siionin kansalainen, kaupungin, jonka rakentajana on Jumala? Pietari sanoo, että tämän tiedon, jonka Jumala sinulle antaa nykyisen taivaan ja maan tuhoutumisesta, tulisi rohkaista sinua pyhään elämään ja hyvin löyhästi tästä maailmasta kiinni pitämiseen. Pietari jatkaa sitten sanomalla, että meidän ei tule pelätä tulossa olevaa tuhoa, vaan me saamme odottaa sitä, valvoen ja pitäen vaatteemme tahrattomina! ”Sen tähden, rakkaani, pyrkikää tätä odottaessanne siihen, että teidät havaittaisiin tahrattomiksi ja nuhteettomiksi, rauhassa, hänen edessänsä”(2 Piet.3:14).

Jos Pietari olisi ylösnoussut ja vierailisi maassamme tänä päivänä, hän järkyttyisi kaikesta siirappimaisesta ”hattara”-julistuksesta, jota pehmoilijat saarnaavat. Hän kysyisi: ”Miksi he eivät varoita ihmisiä tulevasta tuhosta? Jumala antoi minulle sanoman suoraan Pyhältä Hengeltä! Miksi he eivät usko sitä? Miksi he eivät kehota kansaa pyhään elämään näiden varoitusten valossa? Eivätkö he tiedä, että Jeesus antoi saman varoituksen sanoessaan: ”Mutta kohta niiden päivien ahdistuksen jälkeen aurinko pimenee, eikä kuu anna valoansa, ja tähdet putoavat taivaalta, ja taivaitten voimat järkkyvät”(Matt.24:29)?

[Irene]

HENKI AJAA ETEENPÄIN

Ne, jotka eivät rukoile, jotka eivät ole valmiina, eivät kestä tulevan tuomion päivää. Heidät saa valtaansa demonilauma. Ilmestyskirjan 6:17 kysyy: ”Sillä heidän vihansa suuri päivä on tullut, ja kuka voi kestää?" Jokainen Jumalan lapsi, joka on tallessa Hänessä tuomion tullessa, kestää sen. ”Sen tähden ottakaa päällenne Jumalan koko sota-asu, voidaksenne pahana päivänä tehdä vastarintaa ja kaikki suoritettuanne pysyä pystyssä”(Ef.6:13). ”Mutta hänelle, joka voi varjella teidät lankeamasta ja asettaa teidät nuhteettomina, riemuitsevina, kirkkautensa eteen”(Juuda 1:24).

”Sillä se tulee kuin padottu virta, jota Herran henki ajaa eteenpäin”(Jes. 59:19). Toisinaan joudut hyökkäyksen kohteeksi odottamatta. Paistattelet valossa, iloiten, kiittäen Häntä, kun jokin yhtäkkiä yllättää sinut. Se saattaa olla oma luonteesi, koska saatana provosoi sinua. Se voi olla pelko, joka tulee yhtäkkiä, odottamatta tulvien päällesi. Se voi olla sairaus, joka kaataa sinut maahan ja ryöstää voimasi. Se voi olla vanha himo, jonka jo luulit voittaneesi. Sinä et sitä etsinyt, mutta siinä se nyt on! Tai se voi olla masennus. Et edes tiedä, mikä sen aiheuttaa, mutta yhtäkkiä se on ylläsi.

Daavidin kanssa voimme kuitenkin sanoa: ”Minä korotan ääneni ja huudan Herraa, minä korotan ääneni ja rukoilen Herralta armoa. Minä vuodatan hänen eteensä valitukseni, kerron hänelle ahdistukseni. Kun minun henkeni minussa nääntyy, niin sinä tunnet minun tieni. Polulle, jota minä käyn, he ovat virittäneet paulan minun eteeni. Katso minun oikealle puolelleni ja näe: ei kukaan minua tunne. Ei ole minulla pakopaikkaa, ei kukaan minun sielustani välitä. Minä huudan sinun puoleesi, Herra; minä sanon: Sinä olet minun turvani, minun osani elävien maassa. Tarkkaa minun huutoani, sillä minä olen sangen viheliäinen, pelasta minut vainoojistani, sillä he ovat minua väkevämmät. Vie minun sieluni ulos vankeudesta kiittämään sinun nimeäsi. Vanhurskaat kokoontuvat minun ympärilleni, kun sinä minulle hyvin teet” (Ps.142).

[Irene]

RUKOUKSESSAMME ON VOIMA

Monetkaan uskovat eivät rukoile usein, koska heille on opetettu “ota kaikki vastaan uskossa”. Täällä Times Square – seurakunnassa me julistamme uskoa, mutta emme jätä lukuun ottamatta rukousta. Opetamme kuuliaisuutta, parannuksen tekemistä, Sanaa, uskoa ja rukousta! On sanottu: ”Miksi rukoilla? Miksi anoa Jumalalta, kun hän on jo luvannut antaa kaiken? Jos hän tietää, mitkä meidän tarpeemme ovat, ennen kuin pyydämme, miksi sitten anoa?” Jotkut opettavat jopa: ”Jos pyydät häneltä jotakin, minkä hän on jo luvannut, se on epäuskoa. Pidä vain kiinni lupauksesta ja lepää. Ei sen tähden tarvitse enää rukoilla”.

Aabrahamille oli annettu lupaus valtavan kansan isäksi tulemisesta. Lupaus oli vahvistettu valalla. Jumala oli antanut hänelle lupauksen: ”Sillä kaiken maan, jonka näet, minä annan sinulle ja sinun jälkeläisillesi ikuisiksi ajoiksi. Ja minä teen sinun jälkeläistesi luvun paljoksi kuin maan tomun”(1 Moos.13:15 - 16). Jumala oli luvannut siunata niitä, jotka siunaavat Häntä ja kirota ne, jotka kiroavat Häntä. Aabrahamilla oli niin paljon uskoa, että Jumala luki sen hänelle vanhurskaudeksi: ”Ja Abram uskoi Herraan, ja Herra luki sen hänelle vanhurskaudeksi” (1 Moos.15:6). Tässä on Jumalan mies, varma Jumalan lupauksista ja täynnä uskoa. Silti hän juoksi alttarille rukoillakseen uudestaan ja uudestaan (ks.1Moos.12:8 ja 13:4). Näemme siis, ettei hänen uskonsa sen paremmin kuin Jumalan lupauskaan ylittänyt rukousta.

Mooses piti Jumalan läheisyyttä suuremmassa arvossa kuin muita siunauksia. Katso häntä seisomassa mäen päällä, kun Aaron ja Huur pitivät hänen käsivarsiaan ylhäällä! Jumala oli jo luvannut, että he voittaisivat amalekilaiset ja Israelille oli luvattu voitto. Silti Mooses menee vuoren huipulle rukoilemaan Jumalaa kohotetuin käsin. ”Ja Mooses rakensi alttarin ja pani sille nimeksi: "Herra on minun lippuni"(2 Moos.17:15).

Olemme ateisteja suhteessamme rukoukseen verrattuna alkuseurakunnan aikaan. Monet pitävät salaista rukouskammiota kovana työnä ja väsyttävänä, niin että he menevät sinne vain satunnaisesti. Voitko kuvitella miestä ja vaimoa asumassa samassa talossa, tuskin koskaan puhumassa toisilleen ja silti julkisuudessa käyttäytymässä, kuin heillä olisi läheiset suhteet? Niin jotkut kohtelevat meidän siunattua Herraamme! Rukous, salainen rukous, on kaikkein voimallisin ase, jonka Jumala on antanut kansalleen. Kuitenkin sitä lyödään laimin, pidetään arvottomana ja käytetään harvoin.

Jumala on innokas näyttämään meille, että meidän rukouksessamme on voima. Hän antaa meille tämän ihanan muistutuksen: ”Vanhurskaan rukous voi paljon, kun se on harras”(Jaak.5:16).

[Irene]

HERRAN KASVOJEN ETSIMINEN

Apostolien tekojen kirja on kertomus pyhistä miehistä ja naisista, jotka etsivät Herran kasvoja. Alusta loppuun se kertoo, kuinka rukous liikuttaa Jumalaa. Olivat he sitten Yläsalissa, vankiloissa, salaisissa kodeissa viranomaisia piileskelevinä tai Simonin kodissa Suoran kadun varrella: he rukoilivat! Aamulla ja joskus yöllä, he rukoilivat lakkaamatta. Kornelius rukoili aina, ja Pietari rukoili katolla. Rannalla, temppelissä tai erämaassa, he huusivat Herraa avukseen lakkaamatta. He viettivät tunteja ja päiviä sulkeutuneina Jumalan yhteyteen, kunnes he saivat kalliin, yksityiskohtaisen johdatuksen. Minkälaisia ihmeellisiä erityiskohtia Jumala antoikaan heille.

Ananias oli Jumalan mies, opetuslapsi, jolle annettiin tehtävä rukoilla. ”Ja Damaskossa oli eräs opetuslapsi, nimeltä Ananias. Hänelle Herra sanoi näyssä: ’Ananias!’ Hän vastasi: ’Katso, tässä olen, Herra’. Niin Herra sanoi hänelle: ’Nouse ja mene sille kadulle, jota sanotaan Suoraksi kaduksi, ja kysy Juudaan talosta Saulus nimistä tarsolaista miestä. Sillä, katso, hän rukoilee ja hän on nähnyt näyssä miehen, Ananias nimisen, tulevan sisälle ja panevan kätensä hänen päällensä, että hän saisi näkönsä jälleen’ " (Ap.t.9:10 -12).

Kuuntele, miten tarkan ohjeen Jumala antoi. Siinä kerrottiin talo, isännän nimi ja mies, jonka puolesta hänen piti rukoilla. Sitten Jumala sanoi: ”Hän tietää, että sinä tulet, hän tietää jopa nimesi. Hän tietää, mitä sinä teet, kun menet hänen huoneeseensa, koska minä olen kertonut hänelle kaiken.” Miksi Herra kertoi tämän juuri kääntyneelle niin tarkoin yksityiskohdin? Siksi, että hän rukoili! Kolme päivää Saulus paastosi ja rukoili. Se ei ollut vain: ”Herra, mitä voit tehdä minulle?” Pikemminkin se oli: “Herra, mitä haluat minun tekevän?”

Jos Saulus olisi pelastunut meidän aikoihimme, hän olisi heti joutunut mainoksien maailmaan, mediahyökkäyksien kohteeksi, eniten ostettuun kirjaan ja hänelle olisi satanut kutsuja antamaan todistuksensa seurakuntiin kaikkialla. Monet ovat pelastuneet yhtä ihmeellisesti kuin Saulus, mutta he joutuvat heti elämään sekamelskaa, jossa eivät tiedä, mitä pitää tehdä. Jumala sanoi Saulukselle: ”Mutta nouse ja mene kaupunkiin, niin sinulle sanotaan, mitä sinun pitää tekemän" (Ap.t. 9:6). Jumala siis sanoi: ”Ala rukoilla! Etsi minun kasvojani ja opettele odottamaan minua”. Hän ei saanut mitään ohjetta, ennen kuin kolme päivää oli kulunut rukouksessa. Jotakin voimallista kuitenkin tapahtui sen aikana. Saulus oppi tuntemaan Herran äänen ja luottamaan hänen johdatukseensa. Vaikka hän oli vastasyntynyt uskova, Jumala jo selvästi kuljetti häntä. Hän ei tarvinnut sielunhoitajaa tai profeettaa näyttämään, mitä tehdä. Hänen ei tarvinnut saada tiedon sanaa keneltäkään. Miksi? Siksi, että Herra sanoi: ”Sillä minä tahdon näyttää hänelle”( Ap.t.9:16).

[Irene]

ENEMMÄN JEESUSTA
En voi lukea Apostolien tekoja tuntematta häpeää. Apostolit elivät ja toimivat ihmeiden piirissä. Jopa sellaiset maallikotkin kuin Stefanus ja Filippus, pöytäpalveluksen valvojat olivat vahvoja Pyhässä Hengessä. He tekivät ihmeitä ja saivat liikkeelle kokonaisia kaupunkeja. Enkeli ilmestyivät heille, irrottivat heidän kahleensa ja veivät heidät ulos tarkkaan vartioiduista vankiloista. He saivat valtavia näkyjä, selviä ja yksityiskohtaisia.

Pietari oli niin täynnä Pyhää Henkeä, että hänen varjosakin lankeaminen kaduille tuotujen sairaiden vuoteiden yli, sai nämä parantumaan(Ap.t.5:15) Rammat paranivat ja lähtivät hyppimään temppelissä kertoen ihmeestä: ”Ja Jumala teki ylen voimallisia tekoja Paavalin kätten kautta, niin että vieläpä hikiliinoja ja esivaatteita hänen iholtansa vietiin sairasten päälle, ja taudit lähtivät heistä ja pahat henget pakenivat pois”(Ap.t.19:11 -12).
Miksi me emme voi elää samanlaisessa ihmeiden piirissä tänä päivänä? Jumala ei ole muuttunut, me olemme! Sama Herra on meidän kanssamme. meillä on samat lupaukset, ja Jumala on enemmän kuin halukas tekemään sen taas. Valitettavasti meillä on tänä päivänä ajatus, ettemme tarvitse ihmeitä. On sanottu: ”Tällä sukupolvella on enemmän ilmestyksiä. Se on koulutetumpi ja tietää paljon enemmän. Emme siis odota Herran toimivan samalla tavalla tänään kuin silloin, kun hän perusti seurakunnan.”

Vastaukseni tuohon on: Jos ihmeitä ei enää tarvita alkamaan seurakuntaa, niitä tarvitaan sitäkin enemmän päättämään seurakunta-aikaa. Pahat ihmiset ovat tulleet pahemmiksi ja pahemmiksi, koska synti on lisääntynyt moninkertaiseksi. Viettelijät ovat lisääntyneet, väkivalta käynyt hallitsemattomaksi ja helvetti on laajentanut rajojaan. Saatana on tullut alas pitämään suurta vihaa. Kun oppeja demoneista tulee esiin tulvan lailla, luopumus käy pahemmaksi.

Me olemme lankeamassa pois. Abortti on täyttänyt maan verenvioilla. Nuorisomme on päässyt irtautumaan rajoistaan kokaiinin, crack-huumeen, heroiinin ja alkoholin voimin, jotka levittyvät kouluihin tuhoten, tappaen, tehden teineistä sairaita, tautisia varkaita ja murhaajia. Uusia tauteja leviää kylväen kuolemaa kaikkialla.

Me tarvitsemme enemmän Jeesusta, enemmän hänen pelastustaan, parantavaa voimaansa, kuin koskaan aiemmin. Apostolit tunsivat ihmeiden hinnan ja maksoivat sen innolla, mutta me emme ole halunneet maksaa sitä.