David Wilkerson/ lyhyet 3

[Irene]

KUN RUKOUKSIIN EI NÄYTÄ TULEVAN VASTAUSTA!

Katsellaanpa hetki Raamatun erään hyvin pyhän miehen syvää ahdistusta ja katsotaan, osaatko päätellä, kuka puhuu: ”Minä olen se mies, joka olen kurjuutta nähnyt hänen vihastuksensa vitsan alla. Minut hän on johdattanut ja kuljettanut pimeyteen eikä valkeuteen. Hän on tehnyt muurin minun ympärilleni, niin etten pääse ulos, on pannut minut raskaisiin vaskikahleisiin. Vaikka minä huudan ja parun, hän vaientaa minun rukoukseni… mennyt on minulta kunnia ja Herran odotus”(Val.v.3:1, 7-8, 18).

Kuka oli mies, joka oli heittänyt toivonsa ja sanoi, että Jumala oli vaientanut hänen rukouksensa? Ei se ole sen vähempi kuin profeetta Jeremia. ”Olet peittänyt itsesi pilvellä, niin ettei rukous pääse lävitse”(Val.v.3:44). Tässä voisi hyvin olla sinä tai minä jonkin elämämme kriisin keskellä, kun näyttää siltä, että Jumala on sulkenut taivaan. Rukoiletko Jeremian kanssa: ”Minä olen se, joka olen nähnyt huolta. Nyt olen tilanteessa, josta ei näy ulospääsyä”?

Älä ajattele, että Jeremia jatkoi epätoivossaan! Niin kuin Daavid, hänkin tuli toivon ja voiton paikkaan. Hän muisti, että hänen Jumalansa on täynnä myötätuntoa ja hellää laupeutta: ”Tämän minä painan sydämeeni, sen tähden minä toivon. Herran armoa on, ettemme ole aivan hävinneet, sillä hänen laupeutensa ei ole loppunut: se on joka aamu uusi, ja suuri on hänen uskollisuutensa.

Minun osani on Herra, sanoo minun sieluni; sen tähden minä panen toivoni häneen. Hyvä on Herra häntä odottaville, sille sielulle, joka häntä etsii. Hyvä on hiljaisuudessa toivoa Herran apua… Sillä ei Herra hylkää iankaikkisesti; vaan jos hän on murheelliseksi saattanut, hän osoittaa laupeutta suuressa armossansa(Val.v.3:21 -26, 31- 32).

Psalminlaulaja Daavid sanoi: ”Väistykää minusta, kaikki väärintekijät, sillä Herra kuulee minun itkuni äänen. Herra kuulee minun anomiseni, Herra ottaa minun rukoukseni vastaan” (Ps.6:8-9). Hän on tallettanut kaikki kyyneleet, kuullut jokaisen huudon, kuunnellut tarkkaavasti jokaista rukousta. Voit levätä turvallisesti, vaikka joutuisit käymään läpi tuskien pätsin. Hän on aina kanssasi niissäkin. Jumalalla on tarkoitus kaikessa, minkä Hän antaa meitä kohdata. Jokaisesta vaikeasta koetuksesta Hän antaa erityisen armon.

[Irene]

“HÄN TEKI TÄMÄN MINULLE”

“Ja katso, siinä kaupungissa oli nainen, joka eli syntisesti; ja kun hän sai tietää, että Jeesus oli aterialla fariseuksen talossa, toi hän alabasteripullon täynnä hajuvoidetta ja asettui hänen taakseen hänen jalkojensa kohdalle, itki ja rupesi kastelemaan hänen jalkojansa kyynelillään ja kuivasi ne päänsä hiuksilla ja suuteli hänen jalkojaan ja voiteli ne hajuvoiteella. Ja naiseen kääntyen hän sanoi Simonille: ’Näetkö tämän naisen? Minä tulin sinun taloosi; et sinä antanut vettä minun jaloilleni, mutta tämä kasteli kyynelillään minun jalkani ja kuivasi ne hiuksillaan. Et sinä antanut minulle suudelmaa, mutta tämä ei ole lakannut suutelemasta minun jalkojani siitä asti, kuin tulin sisään. Et sinä voidellut öljyllä minun päätäni, mutta tämä voiteli hajuvoiteella minun jalkani’ ”(Luuk.7:37 -38, 44 – 46).

Oletko koskaan pessyt Jeesuksen jalkoja kyyneleilläsi? Oletko tullut Hänen luokseen pyytämättä mitään itsellesi tai työllesi tai perheellesi? Oletko vain vuodattanut Hänen päälleen hyvältä tuoksuvan lahjan, rakkauden ja palvonnan alabasterilaatikon? Kuuntele, kuinka Hänen sydämensä itkee: ”Sinä et antanut minulle suudelmaa. Et vettä väsyneille jaloilleni! Tämä nainen antoi!”

Matteuksen evankeliumin 26. luvussa toinen nainen tuli Jeesuksen luo ja kaatoi hajuvoidetta Jeesuksen päähän, kun Hän istui syömässä. Opetuslapset näkivät sen ja sanoivat närkästyneenä: "Mitä varten tämä haaskaus? Olisihan sen voinut myydä kalliista hinnasta ja antaa rahat köyhille"(Matt.26:8-9). Me olemme ihan samanlaisia kuin opetuslapset. Me ajattelemme hukkaavamme aikaa, kun olemme yksin Hänen kanssaan palvellen Hänen tarpeitaan, kun niin monet köyhät, kärsivät ihmiset tarvitsevat meidän aikaamme ja rukousaiheitamme, Jeesus sanoi: ”Miksi pahoitatte tämän naisen mieltä? Sillä hän teki hyvän työn minulle. Köyhät teillä on aina keskuudessanne, mutta minua teillä ei ole aina”(Matt.26:10- 11). Itse asiassa Hän sanoi: ”Hän teki tämän minulle”.

[Irene]

VIETÄ AIKAA JEESUKSEN KANSSA

Miksi Jeesus sanoi: ”Vaan sinä, kun rukoilet, mene kammioosi ja sulje ovesi ja rukoile Isääsi, joka on salassa; ja sinun Isäsi, joka salassa näkee, maksaa sinulle”(Matt.6:6). Siksi, että Herra haluaa meidän läheisyyttämme. Hän haluaa meidän sulkeutuvan yksin Hänen sydämensä rakkauteen! Niin monet rukoilevat eivätkä ole koskaan poissa rukouskokouksista. He menevät mihin hyvänsä kotikokoukseen. Onhan tietenkin raamatullista kahden tai kolmen sopia rukoilevansa yhdessä. Joskus vain Herra kutsuu meitä ja kuiskaa: ”Tule yksin, pane ovi kiinni, olkaamme kahdestaan.” Salainen, suljettu kammio on kaikkein läheisin asia, jonka voit jakaa Herrasi kanssa. Jos sinulla ei ole sellaista suhdetta, et oikeasti tunne Häntä.

Ilman Jeesuksen läheisyyttä jopa hyvistä töistäsi tulee pahoja: ”Moni sanoo minulle sinä päivänä: 'Herra, Herra, emmekö me sinun nimesi kautta ennustaneet ja sinun nimesi kautta ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimesi kautta tehneet monta voimallista tekoa?' Ja silloin minä lausun heille julki: 'Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät' ”(Matt.7:22- 23). Mitä Jeesus sanoo? Avain on tässä: ”Minä en tunne teitä”. Läheisyyttä ei ole ollut. Joku on tehnyt valtavan paljon Hänen nimessään tuntematta kuitenkaan Häntä. Tämä merkitsee, että meistä voi tulla niin hyviin tekoihin, ohjelmiin, toisten auttamiseen kietoutuneita, että me kadotamme kosketuksen Jeesukseen.

Kun me vietämme aikaa yksin Hänen kanssaan, ajattelemmeko koskaan Hänen tarpeitaan? Jeesus tuli ihmiseksi kaikin inhimillisin tarpein, myös ystävyyden ja rakkauden tarpein. Hän koki hyljeksimistä samoin kuin mekin eikä Hän koskaan riisunut päältään inhimillisyyttään. Jeesus on Jumala ja silti ihminen. Kun meidän sairautemme koskee häntä, se merkitsee, että Hän kokee edelleen kaikki ihmisen kivut ja tarpeet. Ajattelin äskettäin: ”Herra, kun sinä olit täällä maan päällä, kysyitkö koskaan, rakastiko joku Sinua vain Sinun itsesi tähden, Jeesuksena, ihmisenä?” Katso kaikkia ihmisjoukkoja, jotka tungeksivat joka puolelta Hänen luonaan, rukoillen apua, armoa, näköä, parantumista, ruokaa, merkkejä ja ihmeitä. Hän näki heidät lampaina ilman paimenta. Hän kuuli heidän rukouksensa ja itki. Niin harvat tulivat hänen luokseen pyytämättä mitään. Niin harvat tulivat vain rakastamaan Häntä.

[Irene]

JEESUKSEN RAKASTAMINEN

Jeesus tietää, minkälaista on tulla petetyksi. Hän on ollut kärsivällinen, pitkämielinen, kun kautta historian Hänen rakastamansa Israel on ollut uskoton Hänelle, tehnyt hengellisen aviorikoksen uudestaan ja uudestaan. Jeesuksen sydän kaipaa uskollista morsianta. Hän kaipaa kansaa, joka haluaa katsoa väin Häneen, eikä anna yhdenkään muun rakastajan tulla väliin.

Mikä tuokaan iloa vaimolle tai aviomiehelle? Se on uskollisuus, kyky katsoa toinen toistansa silmiin ja nähdä luottamuksen. Ei valheita eikä salaisuuksia! Näin on myös meidän suhteemme Jeesukseen. ”Kelpo vaimon kuka löytää? Sellaisen arvo on helmiä paljon kalliimpi. Hänen miehensä sydän häneen luottaa, eikä siltä mieheltä riistaa puutu”(San.31:10- 11). Voiko Jeesus katsoa meidän sydämiimme ja luottaa meihin turvallisesti?

Tiedän yhden evankelisen sisarkunnan, joka viettää tuntikausia vain ”rakastaen Jeesusta”. He katuvat Hänen petollisen morsiamensa uskottomuutta. He yrittävät täyttää Hänen särkyneen sydämensä, täyttää sen puuttuvalla rakkaudella ja he puhuvat ”Hänen tuskastaan”. Totisesti Jeesusta varmaan sattuu kovasti, kun niin harvat rakastavat Häntä koko olemuksellaan. Minun sydämeni särkyy, ja kyynelten läpi rukoilen: ”Oi, Jeesus, kuinka uskoton olenkaan ollut Sinua kohtaan vuosikaudet. Kuinka usein tämän maailman asiat ovatkaan vallanneet sydämeni. Olen jahdannut autoja, antiikkia, urheilua. On ollut myös aikoja, jolloin olen rakastanut ihmisten ylistystä, haluten asioita ja antaen aikani noihin muihin askareisiin. Jumalan sana sanoo: ”Jos joku maailmaa rakastaa, niin Isän rakkaus ei ole hänessä”(1 Joh.2:15).

Jeesus lausui hyvin hämmentävän kysymyksen: ”Kun Ihmisen Poika tulee, löytäneekö hän uskoa maan päältä?" (Luuk.18:8). Sana ”usko” kreikankielessä tarkoittaa ”luottaminen ja uskollisuus jollekin”, Hänelle! Hän ennusti suuren luopumuksen. Jopa Hänen valittunsa joutuisivat kiusaukseen. Niin monet lankeavat pois ja etsivät tämän maailman himoja ja nautintoja. Minun rukoukseni on: ”Oi, Herra, vedä minut lähemmäs itseäsi. Anna minun olla yksi niistä, joihin voit luottaa. Anna minun rakastaa sinua varauksettomasti. Anna minulle puhdas, pyhä, sekoittumaton rakkaus sinua kohtaan.”

[Irene]

JEESUS TULEE KÄSKYHUUDON KAIKUESSA!

”Sillä itse Herra on tuleva alas taivaasta käskyhuudon, ylienkelin äänen ja Jumalan pasuunan kuuluessa, ja Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin; sitten meidät, jotka olemme elossa, jotka olemme jääneet tänne, temmataan yhdessä heidän kanssaan pilvissä Herraa vastaan yläilmoihin; ja niin me saamme aina olla Herran kanssa. Niin lohduttakaa siis toisianne näillä sanoilla” (1 Tess.4:16- 18).

Kreikankielessä sana ”huuto” tarkoittaa rohkaista sanalla, herättää, innostaa, johtaa toimintaan. Arkkienkelin ääni kuuluu kaikkien voittajien korviin. ”Hän on ovella! Tulkaa, rakkaani! Hän, jota te rakastatte, on tullut ottamaan teidät pois”. Tämä ei ole mitään salaista tulemista, ei nurkissa hiljaa. Ei! Jeesus tulee pasuunan kaikuessa, enkelijoukon kanssa, käskyhuudon, arkkienkelin huudon kaikuessa. Kristuksessa kuolleet nousevat ensin kohtaamaan Häntä yläilmoissa. He saavat ensin halata Häntä. Luuletteko, että se tapahtuu hiljaisuudessa? Uusissa ruumiissa! Iankaikkisesti pelastetut ovat vihdoin viimein kotona Jeesuksen kanssa? Rakas lukija, se tulee olemaan jyrisevää riemuitsemista! Kun he iloitsevat, Hän lähettää enkelinsä kaikkialle maailmaan kokoamaan Hänen lapsiaan. Mikä ihmeellinen tervetulojuhla se onkaan!

Tässä Hänen tulemisensa on kiteytettynä muutamaan sanaan: ”Niin me saamme aina olla Herran kanssa”(1 Tess.4:17). Kuinka tyhmää onkaan kiistellä siitä, elämmekö sitten maan päällä vai taivaassa. Taivas on siellä, missä Jeesus on. Jotkut ovat päättäneet, etteivät he koskaan lähde tältä maapallolta, että Jeesus tulee alas meidän luoksemme ja perustaa maailman kuningaskunnan. Minä halua vain tätä: ”Niin saamme aina olla Herrana kanssa”.

Haluatko sinä olla ikuisesti Herran kanssa? Tiesitkö, että Hänkin haluaa olla sinun kanssasi? ”Isä, minä tahdon, että missä minä olen, siellä nekin, jotka sinä olet minulle antanut, olisivat minun kanssani, että he näkisivät minun kirkkauteni”(Joh.17:24). Jätä ajat ja aikakaudet Isän käsiin ja elä joka päivä elämääsi, ikään kuin Kristus tulisi tunnin päästä. Muista kuitenkin, että Hänen tulemukseensa mennessä on tehtävänä paljon työtä.

[Irene]

JEESUKSEN ILMESTYMINEN ON OLEVA SUURTA JUHLAA

Meille, joista tulee Hänen morsiamensa, ei pitäisi olla mitään pelättävää: ”Vaan iloitkaa, sitä myöten kuin olette osallisia Kristuksen kärsimyksistä, että te myös hänen kirkkautensa ilmestymisessä saisitte iloita ja riemuita”(1 Piet.4:13).

Älä koskaan unohda, että Hän ei yllätä niitä, jotka odottavat Häntä, ” teitä, jotka odotatte ja joudutatte Jumalan päivän tulemista”(2 Piet.3:12). Niiden, jotka odottavat ja jouduttavat Hänen tulemustaan tulee ”ottaa vaari oikeasta hetkestä, sillä aika on paha”(Ef.5:16). He eivät istu TV:n ääressä, kääriytyneinä itsekkäisiin unelmiin ja typeriin kunnianhimoihin! He kiirehtivät kaunistamaan itseään odottavina morsiamina, ahkerina siihen asti, kunnes Hän tulee. Se päivä ei yllätä niitä, jotka ovat valmistautuneita. Hän ei tule odottaville kuin varas yöllä.

Se päivä on oleva myös Herran ilon päivä, koska Hän haluaa innokkaasti olla morsiamensa kanssa: ”Minä olen rakkaani oma, ja minuun on hänen halunsa"(Laul.l.7:10). Me unohdamme Hänen jännityksensä, ilonsa, odotuksensa. Niin, Hän kaipaa morsiantaan! Hän iloitsi, kun opetuslapset palasivat ajamasta ulos riivaajia (ks. Luuk.10:17- 22). Hän on ihminen, joka on kirkastettu, ottaa osaa kaikkiin meidän tunteisiimme ja on täynnä iloa odottaessaan saada luokseen morsiamensa, ottaakseen hänet omakseen ja vetääkseen hänet lähelleen.

Hän on luvannut ilmestyä niille, jotka odottavat Hänen tulemistaan. ”Samoin Kristuskin… on toistamiseen ilman syntiä ilmestyvä pelastukseksi niille, jotka häntä odottavat”(Hebr.9:28). Tällä kertaa Hän ei tule sovittamaan syntejä, vaan näyttämään kirkkautensa morsiamelleen. Tämä ilmestyminen on jo alkanut, kun Hän tuo esiin voimaansa ja kirkkauttaan pyhälle jäännökselleen. Heidät vedetään ylös kuin magneetilla. Hän ei ole mikään temppujen tekijä, vaan ennemmin Hän koettaa viehättää, puhdistaan, kutsua ja vetää meidät lähemmäksi.

[Irene]

ME SAAMME NÄHDÄ HÄNET!

”Tämä Jeesus, joka otettiin teiltä ylös taivaaseen, on tuleva samalla tavalla, kuin te näitte hänen taivaaseen menevän"(Ap.t.1:11).

Liha- ja luuruumis oli laitettu hautaan, ja Tuomas kosketti ylösnoussutta liha- ja luuruumista(ks. Joh.20:26- 29). Hän kosketti Jeesuksen käsiä ja laittoi kätensä Hänen kylkeensä. Se oli tosiaan ihminen, kirkastuneena, joka astui ylös Isän luo! Jeesus ei hävinnyt heidän edestään. Pilvi vei Hänet pois heidän näkyvistään. Se vasta on ollut ihmeellinen näkymä: Jeesus kirkkaana, säteilevänä kunniassaan, kasvot kohti taivasta nostettiin hitaasti heidän yläpuolelleen. Apostolien oli pakko langeta polvilleen!

He näkivät koko tapahtuman silmät luotuina Jeesukseen: ”Ja kun he katselivat taivaalle” (Ap.t.1:10). He eivät räpäyttäneet silmääkään, ja Hän oli poissa! On totta, että mekin muutumme silmänräpäyksessä: ”Kaikki me muutumme, yhtäkkiä, silmänräpäyksessä, viimeisen pasuunan soidessa”(1 Kor.15:51 -52). Paavali puhuu meidän ruumiillisesta muuttumisestamme, kun ”meidät, jotka olemme elossa, jotka olemme jääneet tänne, temmataan yhdessä heidän [kuolleista ylösnousseiden] kanssaan pilvissä Herraa vastaan yläilmoihin”(1 Tess.4:17). Hän tulee äkkiä, odottamatta ja hetkessä me muutumme ruumiiltamme.

Hebrealaiskirjeen kirjoittaja sanoo, että Jumalan kansa näkee sen päivän lähestyvän: ” Älkäämme jättäkö omaa seurakunnankokoustamme, …vaan kehottakaamme toisiamme, sitä enemmän, kuta enemmän näette tuon päivän lähestyvän”(Hebr.10:25). ”Me tiedämme tulevamme hänen kaltaisikseen, kun hän ilmestyy, sillä me saamme nähdä hänet sellaisena, kuin hän on”(1 Joh.3:2). ”Katso, hän tulee pilvissä, ja kaikki silmät saavat nähdä hänet, niidenkin, jotka hänet lävistivät”(Ilm.1:7). ”Ja näkevät hänen kasvonsa, ja hänen nimensä on heidän otsissansa”(Ilm.22:4). Stefanus ”täynnä Pyhää Henkeä loi katseensa taivaaseen päin ja näki Jumalan kirkkauden ja Jeesuksen seisovan Jumalan oikealla puolella”(Ap.t.7:55). Stefanus on viimeisiä päiviä ”täynnä Pyhää Henkeä” elävien tyyppi, jotka saavat katsella avoimin silmin ja avointa taivasta. Me näemme Jeesuksen tulevan kunniassaan pyhien enkeleidensä kanssa ja me näemme Hänen voittosaattonsa.

[Irene]

VALMISTAUDU MENEMÄÄN HÄNTÄ VASTAAN

“Niin he ollessansa koolla kysyivät häneltä sanoen: ’Herra, tälläkö ajalla sinä jälleen rakennat Israelille valtakunnan?’ Hän sanoi heille: ’Ei ole teidän asianne tietää aikoja eikä hetkiä, jotka Isä oman valtansa voimalla on asettanut’… Kun hän oli tämän sanonut, kohotettiin hänet ylös heidän nähtensä, ja pilvi vei hänet pois heidän näkyvistään. Ja kun he katselivat taivaalle hänen mennessään, niin katso, heidän tykönänsä seisoi kaksi miestä valkeissa vaatteissa; ja nämä sanoivat: ’Galilean miehet, mitä te seisotte ja katsotte taivaalle? Tämä Jeesus, joka otettiin teiltä ylös taivaaseen, on tuleva samalla tavalla, kuin te näitte hänen taivaaseen menevän’ "(Ap.t.1:6-7, 9- 11).

Jeesus kokosi valittunsa katsomaan, miten Hän nousisi Isän tykö – ”kun hän oli yhdessä heidän kanssansa”(Ap.t.1:4). Jeesus oli kutsunut kokoon noin sata kaksi kymmentä henkeä Öljymäelle. En usko, että he tiesivät ja tajusivat, mitä tulisi tapahtumaan. Jeesus oli yrittänyt valmistaa heitä siihen, että Hän palaisi Isän tykö: ”Minä menen Isän tykö, ettekä te enää minua näe”(Joh.16:10). Miten rajallinen ymmärrys voisi käsittää tuollaisia sanoja? Miten Hän menisi? Kuolisiko Hän uudestaan? Veisivätkö enkelit Hänet mukanaan? Tulisivatko samanlaiset vaunut hakemaan, kuin Eliaa vai häviäisikö Hän vain yhtäkkiä näkyvistä? Jeesus oli varoittanut heitä tästä etukäteen: ”Te kuulitte minun sanovan teille: 'Minä menen pois ja palajan jälleen teidän tykönne'. Jos te minua rakastaisitte, niin te iloitsisitte siitä, että minä menen Isän tykö” (Joh.14:28). He sanoivat: ”Mitä se tarkoittaa, kun hän sanoo: 'Vähän aikaa'? Emme ymmärrä, mitä hän puhuu" (Joh.16:18).

Jeesus kokoaa kansansa samalla tavalla, kuin Hän kokosi opetuslapsensa, valmistaakseen meitä Hänen paluuseensa, Ymmärrämmekö tämän? Jumalalla on aina ollut kansa. Juuri ennen paluutaan Hän tekee aivan samoin kuin ennen lähtöään. Hän tekee sen juuri nyt! Sitä tapahtuu täällä Times Square-seurakunnassa, kaikkialla Amerikassa, Kiinassa, Euroopassa, Puolassa Venäjällä. Pyhän Hengen kutsulla pienet ryhmät ja suuremmatkin kokoontuvat ”ottamaan hänet vastaan”. He ovat kuulleet pasuunan äänen! He ovat kuulleet huudon: ”Katso, ylkä tulee! Menkää häntä vastaan”(Matt. 25:6).

[Irene]

TUORETTA SANAA JOKA PÄIVÄ

Jumala puhuu joka päivä tuoreen sanan kaikille, jotka haluavat kuulla. Monet eivät vain pysty siihen sydämensä paatumisen tähden. Luemme Hebrealaiskirjeestä: ”Sen tähden, niin kuin Pyhä Henki sanoo: ’Tänä päivänä, jos te kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako sydämiänne’ ”(Hebr.3:7-8). Jumalan ääni on ”tämän päivän” ääni. Hän haluaa meidän kuulevan äänensä jopa joka minuutti.

Jeesus varoitti kuulijoitaan kallioisesta maasta: ”Ja mitkä kallioperälle kylvettiin, ovat niin ikään ne, jotka, kun kuulevat sanan, heti ottavat sen ilolla vastaan, mutta heillä ei ole juurta itsessään, vaan he kestävät ainoastaan jonkun aikaa; kun sitten tulee ahdistus tai vaino sanan tähden, niin he kohta lankeavat pois”(Mark.4:16- 17). Tämä viittaa niihin, jotka mielellään kuuntelevat, ottavat ilolla vastaan kaiken, minkä Jumala sanoo, mutta Sana ei uppoa heihin. Jumalan ääni ei muuta heitä. He jäävät murtumattomiksi ja kovettuvat sydämeltään vähitellen kivikoviksi. Missä kivisydämiset ovat? Vankiloissa? Kaduilla? Surullista kyllä, kaikkein kovimmat sydämet löytyvät Jumalan huoneesta niiden joukosta, jotka eivät edes tiedä paatuvansa!

Kerronpa teille, miten uskovan sydän paatuu. Hän kieltäytyy antamasta Jumalan äänen murskata jääräpäisen tahtonsa. Hän kuulee Jumalan äänen Hänen sanassaan, saarnassa ja joskus jopa pienenä, hiljaisena äänenä. Siltikään hän ei halua totella sitä! Sana ei pääse juurtumaan. On vielä pahempaakin. Joka päivä Jumala kutsuu omiaan salaisiin kammioihin rukoilemaan, koska Hän haluaa puhua. Hän haluaa puhua kuuliaisuudesta, vaikeuksista, tulevaisuudesta ja antaa ohjausta: ”Vaikka minä varhaisesta alkaen olen teille puhunut, koska ette vastanneet, vaikka minä teille huusin”(Jer.7:13). Meidän sydämemme kovettuu ja kylmenee joka kerta, kun kieltäydymme vastaanottamasta tuota kutsua ja kuljemme sen sijaan omien kiinnostustemme ja asioidemme suuntaan. Panemme kaikki muut asiat Jumalan edelle, joka kerta, kun jätämme päivän väliin kuuntelematta, joka päivä, kun kieltäydymme kuuntelemasta. Joka kerta, kun kuuntelemme toista ääntä pikemminkin kuin odottaisimme kuulla Hänen äänensä, me paadumme vähän lisää.

Kun kieltäydymme panemasta itseämme olemaan yksin Jumalan kanssa kuullaksemme Hänen äänensä, me vieraannumme tuosta äänestä. On häpeällistä nähdä, mitä tapahtuu niin monissa seurakunnissa tänään niin monille, jotka eivät enää edes pysty tunnistamaan Jumalan ääntä. Herra näkee heidän paatuvan, mutta Hän välittää ja huolehtii heistä silti. Niinpä Hän kääntää Pyhän Henkensä valon heihin, tuoden polttavan, läpitunkevan sanan, ukkosen jylinän, herättämään heidät. Sana loukkaa heitä: juuri se Sana, jonka piti vapauttaa heidät, loukkaa heitä ja he vihastuvat ja kuivuvat! ”Mutta auringon noustua ne paahtuivat, ja kun niillä ei ollut juurta, niin ne kuivettuivat”(Matt.13:6).

[Irene]

ON AIKA SULKEA OVET

”Vaan sinä, kun rukoilet, mene kammioosi ja sulje ovesi ja rukoile Isääsi, joka on salassa; ja sinun Isäsi, joka salassa näkee, maksaa sinulle”(Matt.6:6).

Ne kuulevat Jumalan äänen, jotka kohtaavat Hänet salaisessa kammiossa. Jumala on tarkka siitä, kenelle Hän puhuu. Hän puhuu vain niille, jotka pitävät Hänen ääntään sellaisessa arvossa, että he sulkeutuvat Hänen läsnäoloonsa pois koko maailmalta päästäkseen yksin Hänen kanssaan, odottamaan Häntä.

Jumala sanoo meille: ”Jos haluat kuulla Minun ääneni, sulkeudu salaiseen rukouskammioosi. Rukoile Minua salassa ja minä maksan sinulle.” Kiire, himo, kateus ja elämän huolet tukahduttavat Jumalan äänen. Jeesus antoi meille varoituksen tulemasta liian kiireiseksi pysähtymään ja kuulemaan Hänen äänensä. Kylväjävertauksessa ”sana” on Hänen äänensä: ”Ja toisia ovat orjantappuroihin kylvetyt; nämä ovat ne, jotka kuulevat sanan, mutta maailman huolet ja rikkauden viettelys ja muut himot pääsevät valtaan ja tukahduttavat sanan, ja se jää hedelmättömäksi” (Mark.4:18- 19).

Pelkään, että jotkut tämän lukijat ovat jo tukahduttaneet Jumalan äänen. Tukahduttaminen merkitsee ”ahtaa” tai hukuttaa Hänen äänensä. Jumala puhui aiemmin selvästi sinulle, ja se oli niin ihanaa. Sinä edelleen rakastat Häntä, mutta sinulla on vähemmän ja vähemmän aikaa Hänelle. Kiireisyytesi kutsuu nyt sinua, sinun rikkautesi, huolesi, vaikeutesi ja kaikki muut asiat, jotka täyttävät aikasi! Jumalan ääni heikentyy heikentymistään. Hän kutsuu sinua, vetoaa sinuun, varoittaa sinua: ”Jos jatkat tähän malliin, sinä pian hukutat minun ääneni sinussa kokonaan”.

Sinusta voi tulla niin kiireinen, niin vaikeuksien ja huolien alistama, ettei sinun ole hyvä kuulla Hänen ääntään, koska et haluaisi kuulla sitä. Jeesus sanoi, että se olisi hedelmätöntä(jae 19).

”Ja mitkä hyvään maahan kylvettiin, ovat ne, jotka kuulevat sanan ja ottavat sen vastaan ja kantavat hedelmän, mikä kolmikymmen-, mikä kuusikymmen-, mikä satakertaisen" (Mark.4:20).