David Wilkerson / Lyhyet 1)

[Irene]

LAULA, HUUDA JA YLISTÄ
Saatana ei näytä tietävän, Hengen täyttämästä palvelijasta nousee sitä enemmän ylistystä, mitä enemmän hän hyökkää tätä kohtaan. Heitä Jumalan pyhä kriisiin, ja hän laulaa, huutaa ja ylistää Jeesusta! Jos sidot Hengen täyttämän Jumalan lapsen vaikeuksiin ja hankaluuksiin, hän laulaa, huutaa ja ylistää sitä enemmän!

Heti Paavalin ajettua ulos demoneja tytöstä(Ap.t.16:16- 18), Saatana alkoi hämmentää asioita. Hän lietsoi ihmisjoukon Paavalia ja Silasta vastaan, ja yhtäkkiä he olivat kauheassa kriisissä!

Kaupunginjohtajat antoivat ruoskittaa heidät ja heittää heidät vankilaan. Joka ruoskan iskulla kuulen paholaisen sanovan: ”Vieläkö aiot voittaa taistelun? Luulet, että voit ajaa ulos minun demonini ja ottaa vallan minusta?”

Paholainen ei näyttänyt tietävän, että Jumalan palvelijat, jotka vaeltavat Hengessä, ylistävät ruoskasi takia, mitä enemmän sinä ruoskit heitä. ”Mutta keskiyön aikaan Paavali ja Silas olivat rukouksissa ja veisasivat ylistystä Jumalalle; ja vangit kuuntelivat heitä”(Ap.t.16:25).

Jos aiomme vaeltaa Hengessä, silloin meidän tulee uskoa, että Jumala voi pelastaa meidät yliluonnollisesti kaikista Saatanan siteistä, vaikka hänen sitten pitäisi aiheuttaa suuri maanjäristys sen tähden. Tämän hän juuri teki Paavalin tarinassa: ”Silloin tapahtui yhtäkkiä suuri maanjäristys, niin että vankilan perustukset järkkyivät, ja samassa kaikki ovet aukenivat, ja kaikkien kahleet irtautuivat”(Ap.t.16:26).

Saatana yrittää saattaa yllesi kaikkein hirveimmät koskaan kohtaamasi kiusaukset tai koetukset. Hän haluaa syöstä sinut syyllisyydentuntoon, tuomioon ja itsesyytöksiin. Rakas pyhä, sinun tulee nousta Hengessä, ja nostaa silmäsi tilanteestasi ja siteistäsi. Älä yritä ymmärtää mitään. Ala vain ylistää, laulaa ja luottaa Jumalaan, hän pitää sinusta ja vapautuksestasi huolen.

[Irene]

VOITTOISA ELÄMÄ

Golgatalla Jeesus riisui aseet ja vallan paholaiselta. Kun Kristus nousi kuolleista voittajana, hän vei kanssaan lukemattomia saatanan vankeja vapauteen ja se sama verellä ostettu voittosaatto marssii vielä tänäkin päivänä.

Ihmeellistä kyllä, Kristuksen voitto Golgatalla antoi meille enemmän kuin voiton kuolemasta. Se ansaitsi meille ihmeellisen voitonsaaliin tässä elämässä: armon, anteeksiantamuksen, voiman, uskon, kaikki voimavarat, jotta voimme elää voitokkaasti. ”Mutta kiitos olkoon Jumalan, joka aina kuljettaa meitä voittosaatossa Kristuksessa ja meidän kauttamme joka paikassa tuo ilmi hänen tuntemisensa tuoksun!”(2 Kor.2:14).

Jumala on varannut meille kaiken temppelinsä ylläpitämiseen: ”Kristus on uskollinen Poikana, hänen huoneensa haltijana; ja hänen huoneensa olemme me, jos loppuun asti pidämme vahvana toivon rohkeuden ja kerskauksen”(Hebr.3:6).

Pyhä Henki näyttää tässä ihmeellisen totuuden: Jeesus on varannut meille kaikki tarvitsemamme voimavarat Pyhässä Hengessään. Meidän vastuullamme on huolehtia hänen temppelistään, ja kaikkien varustuksien on tultava meille suoraan sotasaaliista.

Kristus on antanut meille kaiken tarvittavan temppelin ylläpitoon. Hän on adoptoinut meidät huoneeseensa, ja seisoo täydellisesti puhdistamansa talon kulmakivenä. Viimeksi hän on antanut meille pääsyn Kaikkein Pyhimpään. Niinpä me olemme uskossa nyt täysin perustettuja, täydellinen temppeli. Jeesus ei rakentanut taloa, joka oli puolivalmis.

Temppelin säilyttämiseen hyvässä kunnossa me löydämme varat Kristuksen Hengestä. Hän on kaikkien sotasaaliiden vartija. Ne voimavarat tulevat käyttöömme, kun näemme tarpeemme ja olemme yhteistyössä Jumalan kanssa - ja se yhteistyö alkaa keskellä konfliktia.

Voitamme itsellemme Kristuksen kaltaisuuden, kun olemme taistelun tiimellyksessä. Ne ovat oppitunteja, uskoa ja luonnetta, jotka saamme sodasta vihollista vastaan.

[Irene]

HERRA LASKI KÄTENSÄ HÄNEN PÄÄLLENSÄ

Kun luen Vanhan Testamentin Jumalan miesten teoista, sydämeni syttyy palamaan. Nämä palvelijat olivat niin raskautetut Jumalan asian tähden, että heidän suorittamansa voimalliset teot ihmetyttävät tämän päivän uskovia. Heidän esimerkkinsä näyttää meille mallin, jota seurata. Nämä miehet omistivat sydämessään ja luonteessaan jotakin, joka saattoi Jumalan valitsemaan heidät täyttämään hänen päämääriänsä. Hän etsii myös meistä samaa luonteenlaatua.

Esra oli Jumalan mies, joka herätti koko kansakunnan ja jonka yllä Jumalan käsi oli Raamatun mukaan. Esra todisti: ”Ja minä rohkaisin mieleni, koska Herran, minun Jumalani, käsi oli minun päälläni” (Esra7:28). Toisin sanoen Jumala ojensi kätensä, ympäröi Esran ja muutti hänet eri mieheksi.

Miksi Jumala tekisi niin? Israelissa oli satoja kirjanoppineita siihen aikaa, ja heillä kaikilla oli sama kutsu tutkia ja selittää Jumalan sanaa kansalle. Mikä erotti Esran toisista? Mikä pani Herran laittamaan kätensä tämän yhden miehen päälle ja antamaan hänelle vallan hallita yli viidenkymmenen tuhannen hengen kansaa ja panna heidät jälleenrakentamaan Jerusalemin tuhotun kaupungin?

Raamattu antaa meille vastauksen: ”Sillä Esra oli kiinnittänyt sydämensä Herran lain tutkimiseen, seuratakseen sitä ja opettaakseen Israelissa lakia ja oikeutta”(Esra7:10). Lyhyesti sanottuna, Esra oli tehnyt tietoisen ratkaisun. Hän oli ottanut päämääräkseen ennen kaikkea muuta Herran sanan etsimisen ja tottelemisen. Hän ei hievahtanut tästä päätöksestä. Hän sanoi itsekseen: ”Minä tahdon olla sanan opiskelija ja aion myös toteuttaa sitä, mitä luen.”

Jo kauan ennen kuin Jumala oli laittanut kätensä Esran päälle, tämä mies oli ahkerasti tutkinut Raamattua. Hän antoi sen myös tutkia itseään ja puhdistaa hänet kaikesta ruumiin ja hengen saastasta. Esra janosi Raamattua ja iloitsi siitä. Hän antoi Raamatun valmistaa sydäntään mitä hyvänsä työtä varten, jonka Jumala valitsisi häntä varten. Siksi Herra oli pannut kätensä Esran päälle ja voidellut hänet.

[Irene]

JUMALAN ARMOTEOT

”Sillä minä olen Israelin isä, ja Efraim on minun esikoiseni”(Jer.31:9).

Efraimin heimo, Israelin suurin, oli lähinnä Jumalan sydäntä. Herralla oli iankaikkinen suunnitelma tätä erityisen siunattua heimoa kohtaan., mutta Efraim lankeili ja murehdutti Jumalaa. Kansa teki enemmän syntiä kuin kukaan muu Israelissa! Hylkäsikö Jumala Efraimin? Aivan päinvastoin: Herra sanoi, että heistä tulisi vapaa ja sovitettu kansa! He saisivat elää lihavuuden ääressä. Se merkitsee Jumalan suurinta siunausta (ks.Jer.31:14).

Mitä Jumala näki Efraimissa? Heillä oli katuva sydän. He häpesivät syntiään ja olivat valmiita palaaman Herran tykö. Kaikista heidän rikkomuksistaan huolimatta tämä piirre heissä veti Jumalan sydäntä heidän puoleensa. Kun voimakas profeetallinen sana tuli heille, he vastasivat ja kun heitä moitittiin, he itkivät syntejään.

Kun he olivat syvimmällä luopumuksessaan, Jumala sanoi: ”Eikö Efraim ole minun kallis poikani, minun lempilapseni? Sillä niin usein kuin minä puhunkin häntä vastaan, alati minä häntä muistan. Siksi minun sisimpäni väräjää hänen tähtensä: minun täytyy armahtaa häntä, sanoo Herra” (Jer.31:20). Jumala tarkoitti siis tällä: ”Efraimin rikkomuksista ja virheistä huolimatta näen katumuksen hengen enkä siksi ota pois hellää rakkauttani. Iankaikkinen aivoitukseni Efraimia kohtaan menee minun suunnitelmani mukaisesti.”

Rakas lukijani, Jumalalla on suunnitelma sinunkin elämällesi. Hän vie päätökseen kaiken, mitä on tarkoittanut sinulle, vaikka olisitkin juuri nyt kovassa koetuksen ajassa. Jumala on tarkkaan miettinyt tulevaisuuttasi.

Minulla on profeetallinen sana jollekin tätä lukevalle: ”Et voi punnita Jumalan iankaikkista aivoitusta elämässäsi sen mukaan, mitä tunnet ja luulet”. Jumala tahtoo sanoa sinulle: ”Pidä sydämesi nöyränä minun edessäni. Luota sanaani siitä, minkälainen minä olen. Minä olen hellä rakastava Isä, joka on panostanut paljon sinuun enkä aio antaa sinun mennä menojasi. Sinä olet minun ihana lapseni ja minä vapahdan sinut!”

”Sillä minä tunnen ajatukseni, jotka minulla on teitä kohtaan, sanoo Herra: rauhan eikä turmion ajatukset; minä annan teille tulevaisuuden ja toivon”(Jer.29:11).

[Irene]

TÄYSI LUOTTAMUS KRISTUKSEEN

Kun puhun täydestä luottamuksesta Kristukseen, en tarkoita vain hänen pelastavaa vaan myös hänen varjelevaa voimaansa. Meidän tulee luottaa hänen Henkeensä, että hän varjelee ja tekee meidät kykeneviksi muuttumaan Jeesuksen kaltaisiksi.

Mieti omaa todistustasi. Joskus pahat teot katkaisivat yhteyden Jumalaan. Mitä hyviä töitä teit saadaksesi asiat jälleen kuntoon hänen kanssaan? Et mitään! Ei kukaan koskaan ole voinut pelastaa itseänsä.

Samoin kukaan ei ole koskaan kyennyt pitämään itseään pyhänä. Me pääsemme Kristukseen pyhyyteen päivittäin vain uskon kautta, kun luotamme Jumalan sanaan: ”Vaan sen Pyhän mukaan, joka on teidät kutsunut, tulkaa tekin kaikessa vaelluksessanne pyhiksi”(1 Piet.1:15).

”Teidätkin, jotka ennen olitte vieraantuneet ja mieleltänne hänen vihamiehiänsä pahoissa teoissanne, hän nyt on sovittanut Poikansa lihan ruumiissa kuoleman kautta, asettaakseen teidät pyhinä ja nuhteettomina ja moitteettomina eteensä, jos te vain pysytte uskossa”(Kol.1:21 -23).

Huomaa lause: ”Jos te vain pysytte uskossa”. Jeesus sanoo tässä: ”Jatka luottamista minuun, eläen uskossa. Minä asetan sinut puhtaana, nuhteettomana ja pyhänä Isän eteen.”

Pyhyydessä ei ole asteita, vain kypsyydessä Kristuksessa. Olisi tyhmää mitata itseäsi jonkun kanssa, jota pidät ”pyhänä”. Meitä mitataan vain yhdellä mittarilla, ja se on Kristuksen pyhyys. Jos olemme hänessä, hänen pyhyytensä on meissä tasamääräisesti.

Sinun ei pidä koskaan katsoa toista uskovaa ja sanoa: ”Voi, kun olisin yhtä pyhä kuin hän.” Ehkä sinulla ei ole samanlaista itsekuria tai rukouselämää. Saatat joutua useammin taisteluihin tai teet enemmän virheitä. Hän ei ole yhtään enemmän Isän mieleen kuin sinäkään. Sinun ei pidä vertailla itseäsi kehenkään, koska ei kukaan ole Isän silmissä rakastetumpi kuin sinä!

Rakas pyhä! Pane pois kaikki riippuvuus lihaan ja lausu tämä julistus: ”Minä otan vastaan pyhyyden, joka on Jeesuksessa Kristuksessa. Olen osa hänen ruumistaan, ja Isäni näkee minut yhtä pyhänä, koska minä asun hänessä.”

[Irene]

KIVUN TAAKKA

Tavalla tai toisella olemme kivuliaita. Jokainen ihminen maan päällä kantaa omaa kivun taakkaansa.

Jos sinua on loukattu syvästi, ei kukaan voi sammuttaa sisäisiä pelkoja ja syvimpiä ahdistuksia. Parhaimmatkaan ystävät eivät voi ymmärtää, millaista taistelua olet käymässä tai millaiset haavat ovat satuttaneet sinua.

Onko särkyneeseen sydämeen balsamia? Onko parantumista syvistä, sisäisistä haavoista? Voiko palaset koota ja sydämestä tulla entistä vahvempi? Kyllä! Ehdottomasti kyllä! Jos ei, silloin Jumalan sana on petosta ja Jumala itse pelkkä valhettelija. Niin ei voi olla!

Jumala ei luvannut sinulle kivutonta elämäntietä, mutta hän lupasi sinulle ”hätäuloskäynnin”. Hän lupasi auttaa sinua kantamaan kipusi. Hän lupasi voimaa, jotta voit nousta pystyyn, kun heikkous panee sinut horjumaan.

Meidän rakastava Isämme sanoi: ”Teitä ei ole kohdannut muu kuin inhimillinen kiusaus; ja Jumala on uskollinen, hän ei salli teitä kiusattavan yli voimienne, vaan salliessaan kiusauksen hän valmistaa myös pääsyn siitä, niin että voitte sen kestää”(1 Kor.10:13).

Taivaallinen Isäsi valvoo sinua uupumattomalla silmällä. Jokainen liikkeesi pannaan ylös, jokainen kyyneleesi pullotetaan. Hän samaistuu sinun kipuusi ja tuntee jokaisen tuskasi. Hän ei anna sinun kipusi pahentaa mieltäsi. Hän ei koskaan anna sinun hukkua kyyneliisi ja hän lupasi tulla, juuri ajoissa, pyyhkimään pois nuo kyyneleet ja antaa sinulle iloa murheen sijaan.

Sinulla on oleva kysy saada sydämesi iloitsemaan ja riemuitsemaan Herrassa. Jumalan silmä on sinun päälläsi, ja hän käskee meidän nousta ylös ja ravistaa kaikki pelot yltämme, kun ne aiheuttavat epäilyksiä.

”Herran silmät tarkkaavat vanhurskaita ja hänen korvansa heidän huutoansa” (Ps.34:15).

[Irene]

EN HALUA TUNTEA MUUTA KUIN KRISTUKSEN

”Hänessä me elämme ja liikumme ja olemme”(Ap.t. 17:28). Jumalan miehet ja naiset elävät hyvin pienen piirin sisällä. Heidän koko elämänsä kietoutuu yksinomaan Kristuksen edun tavoittelemiseen.

Jotta voisimme tuntea vain Kristuksen, meillä on oltava jatkuva ilmestysvirtaus Pyhältä Hengeltä. Jos Pyhä Henki tuntee Jumalan mielen, jos hän tutkii Isän syvät ja salatut asiat, ja jos hän on oleva elävän veden kumpuava lähde, silloin tuon lähteen veden täytyy olla jatkuvaa, koskaan loppumatonta Kristuksen ilmestystä. Se odottaa jokaista Herran palvelijaa, joka haluaa etsiä Herraa, hiljaa, uskossa, luottaen Pyhään Henkeen, että hän ilmentää Jumalan mieltä.

Tarvitsemme tänä päivänä hänen erehtymätöntä sanaansa, todellista ja elävää ilmestystä. Samuelilla on sellainen sana Jumalalta ja koko Israel tiesi sen. Kun Samuel puhui kaikista maassa kuuluvista äänistä, hänen oma äänensä nousi niiden yli eikä yksikään sana pudonnut maahan.

Tänä päivänä ihmisjoukot yrittävät siivilöidä Jumalan selvää sanaa kaikkien kuuluvien äänien keskeltä. Jumalan pyhät uupuvat äänipatoihin, kun voidaan löytää ainoastaan totuuden jyväsiä. Kristus yksin on valkeus! Koko maailma on pimeyden vallassa. Valkeus yksin voi hälventää pimeyden.

Paavali sanoi: ”Sillä Jumala, joka sanoi: ’Loistakoon valkeus pimeydestä’, on se, joka loisti sydämiimme, että Jumalan kirkkauden tunteminen, sen kirkkauden, joka loistaa Kristuksen kasvoissa, levittäisi valoansa”(2 Kor.4:6).

Saatat olla pimeässä juuri nyt. Hyvät työsi eivät hälvennä pimeyttä eivätkä meidän sosiaalisten asioiden saarnammekaan leikkaa sen läpi. Mitkään sinun henkilökohtaiset kokemuksesi eivät voi tehdä sitä. Menen vielä askeleen pidemmälle: eivät pimeyden sitovat voimatkaan toimi, jollei Kristuksen valkeus loista. Kaikki pimeys häviää Jumalan kirkkauden valkeudessa, joka heijastuu Jeesuksen Kristuksen kasvoissa! Tutkikaamme Kristusta yksin salaisessa kammiossamme! Me palvelemme samaa Jumalaa, ja meitä opettaa sama Pyhä Henki kuin kaikkia muita, jotka ovat tunteneet Kristuksen kaikessa täyteydessään.

[Irene]

VAELLA HÄNEN KANSSAAN

”Uskon kautta otettiin Eenok pois”(Hebr.11:5).

Tämä uskomaton totuus menee melkein yli meidän ymmärryksemme. Hanokin koko usko oli keskittynyt sydämen ainoaan suureen haluun: olla Herran kanssa. Hanok ei enää sietänyt verhon takana seisomista. Hän halusi vain nähdä Herran. Siksi Jumala vastasi hänen uskoonsa ottamalla hänet pois.

Veli Hanokilla ei ollut Raamattua, ei virsikirjaa, ei opettajaa, ei Pyhää Henkeä asumassa hänen sisimmässään, ei kahtia haljennutta esirippua, jotta hän olisi päässyt Kaikkein Pyhimpään. Hän vain tunsi Jumalan!

”Sen, joka Jumalan tykö tulee, täytyy uskoa, että Jumala on ja että hän palkitsee ne, jotka häntä etsivät”Hebr.11:6). Mistä tiedämme Hanokin uskoneen, että Jumala palkitsee hänet? Siitä, että vain usko on otollinen Jumalalle, ja me tiedämme, että Hanok oli hänelle otollinen! Jumala on palkitsija, joka maksaa hyvin uskollisuudesta. Kuinka Herra palkitsee uskollisensa?

Kolme tärkeätä palkkiota saadaan uskomalla Jumalaan ja vaeltamalla hänen kanssaan uskossa:

Ensimmäinen palkkio on, että Jumala hallitsee elämäämme. Henkilö, joka kieltää Herran, sinkoutuu pian hänen hallinnastaan, kun paholainen tulee sisään ja saa yliotteen. Jospa hän voisi rakastua Jeesukseen, vaeltaa ja puhua hänen kanssaan. Jumala näyttäisi pian tälle henkilölle, että saatanalla ei ole oikeasti hallintaa hänestä. Silloin hän päästäisi Kristuksen taas hallitsemaan.
Toinen palkkio, joka tulee uskosta, on ”puhdas valo”. Kun me vaellamme Herran kanssa, meille annetaan palkkioksi valo, ohjaus, tiedostaminen, ilmestys. Kaikkea tätä erityistä ”tietämistä”, jonka Jumala antaa meille.
Kolmas palkkio, joka tulee uskon vaelluksesta, on varjelus kaikista vihollisistamme. ”Jokainen ase, joka valmistetaan sinun varallesi, on oleva tehoton”(Jes.54:17). Heprean kielessä tämä jae olisi käännetty: ”Ei mikään suunnitelma, mikään tuhoase, mikään paholaisen sotajoukko voi kaataa sinua tai panna sinua maahan, vaan se itse tuhoutuu.”

[Irene]

VAELLA OTOLLISESTI HERRAN EDESSÄ

”Hanok oli vaeltanut Jumalan yhteydessä”(1 Moos.5:24). Hepreankielen alkuperäinen sana vaeltaa merkitsee sitä, että Hanok vaelsi käsi kädessä Jumalan kanssa. Hän keskusteli jatkuvasti hänen kanssaan ja kasvoi koko ajan lähemmäksi häntä. Hanok eli 365 vuotta eli ”vuoden verran” vuosia. Hänessä me näemme uudenlaisen uskovan. Herra oli hänen koko elämänsä, vielä sen päättyessä niin paljon, ettei hän nähnyt kuolemaa(ks. Hebr.11:5).

Hanok oppi vaeltamaan Jumalan edessä otollisesti pahan yhteisön keskellä. Hän oli tavallinen mies, jossa oli samat ongelmat ja taakat, joita me kannamme. Ei hän ollut mikään erakko piiloutuneena erämaan luolaan, ”piilossa ollakseen pyhä”. Hän oli sitoutunut elämään vaimon, lasten, velvollisuuksien ja vastuiden kanssa.

”Ja kun Hanok oli vaeltanut Jumalan yhteydessä, ei häntä enää ollut, sillä Jumala oli ottanut hänet pois”(1 Moos.5:24). Tiedämme Hebrealaiskirjeestä, että tässä puhutaan Hanokin ylöstempaamisesta. Hän ei siis maistanut kuolemaa. Se kuitenkin merkitsee jotakin syvempää.

Lause ”ei häntä enää ollut” merkitsee myös, että ”hän ei ollut tästä maailmasta”. Hengessään ja aisteissaan Hanok ei ollut osa tätä pahaa maailmaa. Joka päivä, kun hän vaelsi Herran kanssa, hänen siteensä tämän maailman asioihin vähenivät. Paavalin tavoin hän kuoli joka päivä tälle maanpäälliselle elämälle. Hänet otettiin hengessä taivaalliseen piiriin.

Kuitenkin hän vaelsi maan päällä. Hanok huolehti kaikista velvollisuuksistaan, mutta mikään tämän elämän vaatimuksista ei voinut estää häntä vaeltamasta Jumalan kanssa.

Hebr.11:5 sanoo selvästi: ”Sillä ennen poisottamistaan hän (Hanok) oli saanut todistuksen, että hän oli otollinen Jumalalle. Mikä sitten Hanokissa oli niin otollista Jumalalle? Vaikuttiko hänen vaelluksensa Jumalan kanssa uskoa, jota Jumala rakastaa?

Nämä kaksi jaetta eivät voi olla erillään: ”Sillä ennen poisottamistaan hän oli saanut todistuksen, että hän oli otollinen Jumalalle. Mutta ilman uskoa on mahdoton olla otollinen”(Hebr.11:5-6). Kuulemme tämän jälkimmäisen jakeen usein, mutta harvoin yhteydessä edelliseen. Kuitenkin läpi koko Raamatun ja Herran lähellä vaeltaneiden historian, miehistä ja naisista tuli syvästi uskovia. Jos seurakunta vaeltaa Jumalan kanssa päivittäin, jatkuvassa yhteydessä häneen, tuloksena on kansa, joka on täynnä uskoa, sellaista joka on otollista Herralle.

[Irene]

HERRAN SILMÄ VALVOO LAPSIAAN

Mikä on Jumala suuri huoli kaiken tämän maailmanlaajuisen ”kaiken järkkymisen” keskellä? Ovatko niitä Lähi-idän tapahtumat? Ei! Raamattu sanoo, että Jumalan katse kohdistuu hänen lapsiinsa: ”Katso, Herran silmä valvoo niitä, jotka häntä pelkäävät ja panevat toivonsa hänen laupeuteensa”(Ps.33:18).

Herramme on tietoinen jokaisen elollisen olennon jokaisesta liikkeestä maan päällä. Kuitenkin hän katsoo ensisijaisesti lastensa hyvinvointia. Hän kiinnittää katseensa hengellisen ruumiinsa jokaisen jäsenen tuskaan ja tarpeisiin. Yksinkertaisesti sanottuna: kaikki, mikä koskee meihin, sattuu häneen.

Todistaakseen tämän meille Jeesus sanoi: ”Älkääkä peljätkö niitä, jotka tappavat ruumiin, mutta eivät voi tappaa sielua; vaan ennemmin peljätkää häntä, joka voi sekä sielun että ruumiin hukuttaa helvettiin”(Matt.10:28). Jopa suuren sodan keskellä Jumalan ensisijainen kohde eivät ole tyrannit. Hän kohdistaa katseensa omien lastensa elämän jokaiseen tilanteeseen.

Kristus sanoo heti seuraavassa jakeessa: ”Eikö kahta varpusta myydä yhteen ropoon? Eikä yksikään niistä putoa maahan teidän Isänne sallimatta”(Matt.10:29). Kristuksen päivinä varpuset olivat köyhien ruokaa, ja niitä myytiin kaksi yhdellä pennillä. Kuitenkin Jeesus sanoi: ”Eikä yksikään niistä putoa maahan teidän Isänne sallimatta”.

Jeesuksen käyttämä sana ”putoa maahan” tässä jakeessa merkitsee enemmän kuin vain linnun kuolemaa. Arameakielinen sana tarkoittaa ”pudota maahan”, eli se merkitsee pienen linnun jokaista hypähtelyä.

Kristus sanoo meille: ”Isäni silmät ovat varpusessa, eivät ainoastaan silloin, kun se kuolee, vaan silloinkin, kun se putoaa maahan. Kun varpunen oppii lentämään, se putoaa pesästä ja alkaa hyppiä maassa. Jumala näkee sen ponnistelut ja hänellä on huoli sen elämän jokaisesta yksityiskohdasta.”

Sitten Jeesus lisää: ”Älkää siis peljätkö; te olette suurempiarvoiset kuin monta varpusta”(Matt. 10:31). Hän jopa sanoo: ”Ovatpa teidän päänne hiuksetkin kaikki luetut”(Matt.10:30). Lyhyesti sanottuna: Hän, joka teki tähdet ja luki niiden määrän, joka seurasi Rooman valtakunnan kaikkea toimintaa ja joka pitää galaksit radoillaan, hänen silmänsä on kiinnittynyt sinuun. Jeesus kysyykin: ”Etkö ole hänelle suurempiarvoinen?”