David Wilkerson/ lyhyet 3

[Irene]

KIRKKAUDEN LEIMAHDUKSESTA SYNTYNEET

Uuden Testamentin seurakunta syntyi kirkkauden leimahduksesta. Pyhä Henki tuli alas sen ylle tulessa, ja ensimmäiset uskovat puhuivat kielillä ja profetoivat. He kokivat järisyttävän hetken ja ihmisjoukot pelastuivat. Jumalan pelko lankesi heidän päälleen ja kaikkien heidät nähneiden päälle. Vankilat eivät pystyneet pidättämään heitä, eivätkä myrskyt upottamaan. Oli merkkejä ja ihmeitä. Rohkeat evankelistat menivät kaikkialle saarnaamaan Sanaa. Kun heidän kulkunsa estettiin, he jatkoivat iloitsemista. Kun heitä kivitettiin, hirtettiin, poltettiin tai ristiinnaulittiin, he vain jatkoivat laulaen ja ylistäen Jumalaa. Se oli voitokas seurakunta, ei pelkoa paholaisesta, välinpitämättöminä epäjumalista, ei heitä liikuttanut rutto eikä vaino. Se oli verellä pesty seurakunta, joka eli ja kuoli voitosta käsin.

Minkälainen tämän hetken seurakunta tulee olemaan? Kuinka seurakunta selviää viimeisestä hetkestään? Onko se lihava, menestyvä, itseään etsivä seurakunta vai onko se kourallinen todellisia uskovia, jotka kestävät, vaikka näkevät kuoleman ja luopumuksen syövän sitä kuin syöpä? Jättääkö kylmyys sen heikoksi, pilkatuksi ja voimattomaksi? Poistuuko seurakunta tästä ajasta täynnä teeskentelyä, saastaisin käsin ja epäpuhtain sydämin uhraten suuriäänisellä ylistyksellä, palvonnalla ja rukouskokouksilla vierasta tulta?

Varmasti tulee suuri lankeemus ja uskosta luopuminen. Kaikkialla tullaan näkemään hengellistä haureutta. Koska synti rehottaa, rakkaus kylmenee monissa sydämissä. Tulee pettäjiä, jotka opettavat demonien oppeja. Korvasyyhyynsä ihmiset kokoontuvat kuulemaan pehmeää julistusta. Petokset käyvät niin pahoiksi, että jopa valittujakin koetellaan vakavasti.

Jeesuksen Kristuksen seurakunta ei kuitenkaan lähde valittamaan tai ontumaan. Se lähtee voittoisana, sanomattomalla ilolla, kulkien rauhan virrassa. Se lähtee vapautettuna kaikista siteistä, jalka paholaisen niskan päällä. Kiusaajan voima murtuu. Uskovat ovat pyhiä ja kukistavat maahan epäjumalat. He ovat aivan yhtä väkeviä Herrassa kuin ensimmäiset kristityt.

”Ja on tapahtuva viimeisinä päivinä, sanoo Jumala, että minä vuodatan Henkeni kaiken lihan päälle”(Ap.t.2:17).

[Irene]

VAARALLISEN LÄHELLÄ KUOLEMAA

Evankeliuminsa viidennessä luvussa Markus kertoo tarinan Jairuksesta, tuosta epätoivoisesta esimiehestä, joka pyysi Jeesusta parantamaan hänen tyttärensä. Kaksitoistavuotias tytär oli vaarallisen lähellä kuolemaa, ja Jairus aneli Kristusta tulemaan kotiinsa ja panemaan kätensä hänen päälleen.
Jeesus suostui lähtemään hänen kanssaan, mutta ensin hän pysähtyi palvelemaan erästä naista, jolla oli verenvuototauti. (Tämä nainen parantui, kun hän koski Jeesuksen viitan lievettä). Kun Jeesus vielä viivytteli, tuli sanantuoja murheellisen uutisen kera: ”Tyttäresi kuoli; miksi enää opettajaa vaivaat?" (Mark.5:35).

Jairuksen sydän oli murheen murtama. Hän ajatteli: ”Jos me vain olisimme ehtineet ajoissa. Nyt on liian myöhäistä. Minun tytärtäni ei ole enää.” Silloin Jeesus vakuutti hänelle: "Älä pelkää, usko ainoastaan"(Mark.5:36).

Kun he lähestyivät Jairuksen kotia, he kuulivat valituksen ja murehtimisen ääniä. Jairuksen perhe ja naapurit surivat tyttöä. Huomaa tämän tapauksen vastakohtaisuus: Tässä on Jumala lihaan tulleena, maailmankaikkeuden Luoja, joka on kykenevä tekemään mitä hyvänsä. Kuitenkin he itkivät hänen ollessaan läsnä. Lyhyesti sanoen he todistivat sillä: Jumala voi auttaa vain niin kauan kuin toivosta on häivekin jäljellä. Heti kun elämä on lähtenyt, häntä ei tarvitse enää kutsua paikalle. Hänkään ei pysty korjaamaan tällaista tilannetta.”

Kuinka moni uskova ei enää huuda Herran puoleen, koska he ajattelevat ongelmansa olevan toivoton? Ihmisjoukot luottavat Jumalaan siihen asti, kunnes jotakin kuolee heidän elämässään. En viittaa nyt kuolleeseen henkilöön. Puhun avioliiton, suhteen, unelman, läheistesi pelastumisen toivon, minkä hyvänsä elämässäsi, minkä ajattelet olevan mahdoton korjata, muuttaa tai palauttaa ennalleen.

Jeesus moitti sellaista uskoa. Hän sanoi Jairuksen kodin itkevälle joukolle: ”Mitä te hälisette ja itkette? Lapsi ei ole kuollut, vaan nukkuu"(Mark.5:39). Hän itse asiassa sanoi: ”Tämä tilanne ei ole sitä, miltä se näyttää. Te luulette, että kaikki toivo on mennyttä, mutta minä sanon teille, että kaikki korjaantuu ennalleen. Sitten hän meni pienen tytön huoneeseen ja sanoen vain yhden sanan, hän toi lapsen jälleen elämään. ”Ja heti tyttö nousi ja käveli (Mark.5:42).

Hänelle ei mikään ole liian ”kuollut” tai mennyt liian pitkälle, ettei hän pystyisi tuomaan jälleen elämää. Hän siis sanoo: ”Antakaa minun korjata ongelmanne. Minulle sen tekeminen ei ole koskaan liian myöhäistä.”

[Irene]

MIKÄÄN ONGELMA EI OLE HÄNELLE LIIAN VAIKEA KORJATA

Markuksen evankeliumin 9. luvussa aivan sekaisin oleva isä toi demonien vallassa olevaa poikaansa Jeesuksen opetuslasten luo, jotta he ajaisivat ne ulos. Tämä poika ei ollut vain ongelmallinen tai kapinoiva. Hän oli täynnä pahoja henkiä, ja ne hallitsivat hänen tekojaan. Poikaparkaa pidettiin täysin toivottomana tapauksena. Hän oli sekä kuuro että mykkä. Hän päästi suustaan vain kurkkuääniä. Hänen isänsä piti häntä sylissään, koska demonit alituiseen yrittivät heittää hänet lähimpään jokeen, järveen tai avotuleen. Oli täysipäiväinen työ estää tätä lasta tappamasta itseään, ja se varmaan särki hänen isänsä sydämen.

Nyt, kun isä seisoi opetuslasten edessä, paholainen alkoi ilmetä pojassa. Hänen suustaan tuli vaahtoa, ja hän kieriskeli vääntelehtien ja pyöriskellen villisti maassa. Raamattu kertoo meille, että opetuslapset rukoilivat hänen puolestaan, ehkä pitkän aikaa, mutta mitään ei tapahtunut. Pian kirjanoppineet kokoontuivat epäillen heidän ympärilleen: ”Miksi poika ei parantunut? Onko tämä tapaus liian vaikea Herrallenne? Onko paholainen voimakkaampi tällaisissa tilanteissa?”

Silloin juuri Jeesus tuli paikalle! Isä sanoi: ”Minä toin poikani sinun opetuslapsiesi luo, mutta he eivät voineet parantaa häntä. Hän on toivoton tapaus!” Jeesus vastasi hänelle yksinkertaisesti: ”Jos voit! Kaikki on mahdollista sille, joka uskoo"(Mark.9:23). Kristus sanoi jokaiselle siinä olevalle: “Uskotteko, että voin hoitaa kaikki muut tilanteet, paitsi ne, joissa paholainen hallitsee? Minä sanon teille, ettei ole mitään ongelmaa, ei mahdotonta tilannetta, jota en voi korjata.”

Sitten Jeesus teki mahdottoman mahdolliseksi vain yhdellä ainoalla sanalla: ”Sinä mykkä ja kuuro henki, minä käsken sinua: lähde ulos hänestä, äläkä enää häneen mene"(Mark.9:25). Silloin poika vajosi maahan kuin kuolleena, mutta Raamattu kertoo, että ”Jeesus tarttui hänen käteensä ja nosti hänet ylös. Ja hän nousi”(Mark.9:27).

Osaatko kuvitella ilon, joka syntyi? Tuo puhdas, vapautettu poika varmaan juoksi isänsä luo ja halasi häntä. Isän sydän taas hypähti ilosta! Jumala oli korjannut kaiken.

Niin, miksi Pyhä Henki pani Markuksen sisällyttämään tämän kertomuksen evankeliumiinsa? Uskon, että se oli kaikkia vanhempia varten siitä hetkestä eteenpäin. He voisivat nyt uskoa, että Jumala voi tehdä mahdottoman heidänkin lapsilleen. Herra siis sanoi: ”Minä voin parantaa minkä tai kenet hyvänsä. Jos vain uskot, kaikki on mahdollista sinulle minun kauttani.”

[Irene]

VAIN PERHETTÄ VARTEN

“Mutta silloin Joosef keskeytti äkkiä puheensa, sillä nähdessään veljensä hän tuli sydämessään liikutetuksi ja etsi tilaisuutta itkeäkseen”(1 Moos.43:30). Tämä on kuva Vapahtajamme sydämestä.

Sen jälkeen kun Joosefista oli tullut Egyptin valtias, hänen veljensä olivat hänen talossaan, söivät ja joivat hänen läsnä ollessaan. ”Ja tarjottiin erikseen hänelle ja erikseen heille ja erikseen egyptiläisille, jotka aterioivat hänen kanssaan” (1 Moos.43:32). Nämä miehet iloitsivat Joosefin läsnäolosta, vaikka eivät olleet oikein vielä taintuneet kokemastaan, eivät tunteneet häntä hyvin, eivätkä olleet saaneet ilmestystä rakkaudesta ja armosta.

Me voimme olla ylistäviä ihmisiä, jotka syömme ja juomme Herran läsnäolossa, mutta emme ole saaneet vielä ilmestystä hänen loppumattomasta rakkaudestaan. Vielä jää tunne siitä, ettemme ole rakastettuja. Näin on niiden, jotka tulevat Jumalan huoneeseen laulamaan, ylistämään ja kiittämään ja sitten menevät kotiin siihen vanhaan valheeseen: ”Jumala ei näytä minulle yhtään todistetta siitä, että hän rakastaa minua. Rukouksiini ei tule vastausta. Hän ei todellakaan välitä minusta samalla lailla kuin muista.”

Joosefin veljet joutuivat ottamaan lopullisen askeleen, ennen kuin heille voitiin antaa rakkauden täysi ilmestys. Sellaisen ilmestyksen saavat ne, joilla on särjetty sydän ja murtunut mieli. ”Jumalalle kelpaava uhri on särjetty henki; särjettyä ja murtunutta sydäntä et sinä, Jumala, hylkää. (Ps.51:17). Joosefin veljien sydän ei ollut vielä murtunut.

Joosef käski palvelijansa panemaan yksityisen hopeamaljansa Benjaminin, nuorimman veljen säkkiin, kun veljet valmistautuivat palaamaan Kanaanin maahan. He olivat tuskin päässeet matkan alkuun, kun Joosefin miehen saavuttivat heidät ja syyttivät heitä maljan varastamisesta. Veljet olivat varmoja viattomuudestaan ja sanoivat: ” Se palvelijoistasi, jolta se löydetään, kuolkoon; ja me muut tulemme herramme orjiksi." (1 Moos.44:9). He eivät enää riidelleet, eivät olleet enää ylpeitä. Nöyryytettyinä ja särkyneinä he palasivat Joosefin palatsiin.

Sitten tuli valtava Jumalan rakkauden ilmestys. ”Silloin Joosef ei voinut kauemmin hillitä itseään … Hän huusi: ’Antakaa kaikkien mennä pois minun luotani!’ Niin ei ollut ketään saapuvilla, kun Joosef ilmaisi itsensä veljilleen”(1 Moos.45:1).

Tästä rakkauden ilmestyksestä maailma ei tiedä mitään. Jumala asuu nöyrien ja niiden luona, joilla on särkynyt sydän. Hän iloitsee perheestään. Lepää hänen rakkaudessaan sinua varten!

[Irene]

SUUREMPI KOSKETUS

Elia ja Elisa jatkoivat matkaansa Jerikoon, mikä merkitsee “mukava paikka”. Tämä kaupunki kuitenkin poti lapsettomuutta, oli kuiva ja täysin eloton. Ei ollut puita, ei laitumia, ei hedelmiä. Kaikki oli kuihtunut, koska myrkyllinen virta oli päässyt sisälle Jerikon vesivarantoihin. Kaupunki edustaa kuollutta, kuivaa kristillisyyttä, seurakuntaa, jota Jeesus kuvaili Ilmestyskirjassa näin: ”Sinulla on se nimi, että elät, mutta sinä olet kuollut” (Ilm.3:1).

Elia perusti profeettakoulun Jerikoon, ja kun hän ja Elisa vierailivat koulussa, jotkut nuoret profeetanoppilaat lähestyivät Elisaa, kysyen: "Tiedätkö, että Herra tänä päivänä ottaa herrasi pois sinun pääsi ylitse?"(2 Kun.2:5). Elisa keskeytti heidät nopeasti ja sanoi: ”Tiedän kyllä; olkaa vaiti".

Tuon sukupolven työntekijät lähetettäisiin Jordanin yli Juudaan ja Israeliin saarnaamaan seurakunnalle. Selvästikin heiltä puuttui jotakin: voima ja voitelu ja valtuutus Pyhältä Hengeltä. Seuraavana päivänä samat oppilaat pyysivät Elisalta lupaa mennä etsimään Elian ruumista, jos vaikka Pyhä Henki olisi pudottanut hänet johonkin vuoristoon ja laaksoon. He eivät tienneet mitään Pyhän Hengen toimintatavoista. He saattoivat todistaa, saarnata ja puhua ihmeistä, mutta he eivät olleet itse kokeneet Jumalan voimaa.

Näyttää siltä, että Elia ehdotti: ”Elisa, sinä tähtäät seuraavaan sukupolveen. Miksi et asettuisi tänne ja opettaisi näitä oppilaita tuntemaan Pyhän Hengen tietä? Sinä olet oikea mies herättämään tämän kuolleen, kuivan seurakunnan.”
Elisa tiesi, mitä tapahtuisi, jos hän alkaisi kaita tätä profeettojen laumaa. He jäisivät vain Elian voimallisen palvelutyön lumoihin ja kävisivät jatkuvasti Elisan kimppuun kysellen siitä. ”Kuinka monta tuntia sinun opettajasi rukoili päivässä? Millaisia keinoja hän käytti? Minkälaista oppia hän julisti? Elisa joutuisi kuluttamaan kaiken aikansa menneen muistelemisessa. Nämä nuoret oppilaat käyttäisivät myös kaiken energiansa yrittämällä jäljitellä Eliaa, toivoen voivansa tehdä hänen ihmeitään, ilman Pyhän Hengen voimaa ja valtuutusta.

Seurakunta tänään on langennut aivan samaan ansaan. Me tutkimme menneitä liikkeitä ja herätyksiä, etsien avaimia, yrittäen keksiä keinoja saada tuli lankeamaan taivaasta. Niin kauan kuin muistan, seurakunta on pyytänyt vanhanaikaista, Pyhän Hengen vaikuttamaa herätystä. Kaikki kuitenkin pohjautuu halusta nähdä Jumalan luovan jotakin, mitä hän teki ennen.

Elisa tiesi, ettei hän voisi saada mitään aikaan tässä kuolleessa, kuivassa seurakunnassa, ennen kuin hän saisi oman kosketuksensa Jumalalta. Hän ei voinut luottaa Elian suuriin tekoihin. Hän sanoi Elialle: ”Minä kunnioitan esi-isieni uskoa, menneisyyden uskonsankareita. Tiedän kuitenkin, että Herra haluaa tehdä uutta. Minun täytyy siis saada häneltä suurempi kosketus kuin mikään, mitä olen nähnyt ennen.”

[Irene]

“HERRA ON TÄÄLLÄ”
Jotta voit olla todellinen Jumalan seurakunnan jäsen, sinut pitää tuntea nimellä Jahve Sammah, hepreaksi ”Herra on täällä"(Hes.48:35). Toisten pitää voida sanoa sinusta: ”On selvää, että Herra on tämän henkilön kanssa. Joka kerta, kun näen hänet, tunnen Herran läsnäolon. Hänen elämänsä todella heijastaa Jumalan kunniaa ja läsnäoloa”.

Jos olemme rehellisiä, meidän täytyy tunnustaa, ettemme aisti Herran suloista läsnäoloa toisissamme kovin usein. Miksi niin? Uskovat viettävät aikansa hyvissä uskonnollisissa harrastuksissa, rukouspiireissä, raamattupiireissä, evankeliointityössä, kotiryhmissä ja kaikki se on kovin suositeltavaa. Moni näistä samoista uskovista viettää kovin vähän aikaa palvellen Herraa salaisessa kammiossa ja tutkistelussa.

Herran läsnäoloa ei voi teeskennellä. Tämä totuus sopii niin yksityisen kuin seurakunnankin elämään. Kun puhun Jumalan läsnäolosta, en puhu jostakin hengellisestä kehästä, joka mystisesti ympäröi jotakuta tai tulee alas seurakunnan kokouksessa. Puhun pikemminkin yksinkertaisen uskonvaelluksen tuloksesta. Jos se on ilmeistä yhden uskovan tai koko seurakunnan elämässä, sen kuitenkin huomaa. Ihmiset sanovat itselleen: ”Tämä henkilö on ollut Jeesuksen kanssa” tai ”Tässä seurakunnassa tosiaan uskotaan siihen, mitä siellä puhutaan.”

Tarvitaan enemmän kuin vain hurskas pastori tuottamaan Jahve Sammah – seurakunnan. Siihen tarvitaan vanhurskaita, Jumalan kanssa kammioon sulkeutuneita ihmisiä. Jos vieras tulee seurakunnan tilaisuudesta ja sanoo: ”Minä tunsin Jeesuksen läsnäolon siellä”, voit olla varma, ettei se johtunut saarnasta tai ylistyksestä. Se johtui siitä, että seurakunta oli mennyt sisälle Jumalan huoneeseen, ja Herran kirkkaus asui heidän keskellään.

Ap.t. 4: 13:ssa me luemme Pietarista ja Johanneksesta, kuinka heidät vietiin Ylimmäisen papin muiden johtajien eteen: ”Mutta kun he näkivät Pietarin ja Johanneksen rohkeuden ja havaitsivat heidän olevan koulunkäymättömiä ja oppimattomia miehiä, he ihmettelivät; ja he tunsivat heidät niiksi, jotka olivat olleet Jeesuksen kanssa”.

[Irene]

JUMALAN PÄIVITTÄINEN USKOLLISUUS

Juuri nyt elämäsi voi näyttää kuin veneeltä raivoavan myrskyn keskellä. Tilanteesi näyttää aivan toivottomalta. Ympärilläsi tuivertava myrsky saattaa olla pelottavampi kuin ikinä. Hän on edelleen Jumala, ja sinun vierelläsi on Suurempi kuin Salomo. Hän on joka myrskyn Mestari, joka käyttää sitä testatakseen sinua. Hän antaa sinulle kriisin nähdäkseen, mitä sydämellesi kuuluu.

Mietit ehkä: ”Mitä, jos laivani sitten hukkuukin? Mitä teen sitten?” Ajattele Paavalin esimerkkiä Apostolien teoissa. Hänen laivansa upposi, mutta hän ei menettänyt henkeään. Hän riippui Jumalan hänelle antamassa Sanassa keskellä myrskyä: ”Sillä ei yksikään teistä huku, ainoastaan laiva hukkuu”. Kun myrsky lakkasi, Jumala sai kunnian uskollisuudestaan. Seurasi suuria ihmeitä, joista puhkesi valtava herätys (ks. Ap.t.28:1- 10).

Niin, Herra ehkä antaa sinun kestää jotakin, joka näyttä aivan kauhealta. Sinä kuitenkin jäät eloon, ja niin jää sinun uskosikin, jos luotat Häneen. Laivasi voi upota, mutta Jumala antaa sinulle voimaa uida rannalle, niin kuin Hän antoi Paavalille. Menetät vain sen, mikä on aineellista. Sen Jumala voi korvata helposti. Hänellä on suurempia, parempia laivoja ja hän kykenee siunaamaan sinua enemmällä, kuin olet menettänyt. ”Heitä murheesi Herran huomaan, hän pitää sinusta huolen, ei hän salli vanhurskaan ikinä horjua”(Ps.55:22).

Täytyy myöntää, että ajattelin lukiessani Jeesuksen moitetta opetuslapsiansa kohtaan: ”Herra, tuo ei ole reilua. Saan joka päivä kirjeitä ihmisiltä, joilla on edessään omat hirvittävät katastrofinsa. He menettävät kotinsa, työpaikkansa, rakkansa. Et kai Sinä vaadi heitä pysymään täydessä uskossa.”

Sitten Pyhä Henki muistuttaa minua joistakin köyhyyden vaivaamista alueista, joissa olen vieraillut. Olen nähnyt ihmisten asuvan hökkeleissä ja nukkuvan maalattialla. Silti heillä on ollut ilo, jota en ole tavannut missään muualla. He iloitsevat Jumalan uskollisuudesta heitä kohtaan päivittäin, ja Hän vaikuttaa heidän uskonsa tulemisen runsaammaksi huolimatta koetuksista.

[Irene]

SELITTÄMÄTTÖMÄT ARVOITUKSET

Markuksen 4:2:ssa meille kerrotaan: “Ja hän [Jeesus] opetti heitä paljon vertauksilla”. Kuvittele, mitä tapahtui suurimmalle osalle ihmisistä, kun he menivät kotiin. Naapurit tunkeilivat heidän ympärillään innokkaina kuulemaan, mitä Jeesus oli sanonut: ”Mitä Hän kertoi? Kertokaa, mitä Hän opetti”. Ne, jotka olivat kuunnelleet Hänen puheitaan, saattoivat toistaa Hänen vertauksensa, mutta heidän sanansa olivat varmasti kuolleita. Niissä ei ollut vaikutusta tai elämää muuttavaa voimaa.

Luulenpa, että samaa tapahtuu Kristuksen seurakunnassa tänä päivänä. Sanaa lähtee leviämään monista saarnatuoleista kuolleena kirjaimena, ilman Pyhän Hengen ilmestystä tai voimaa pelastaa synnistä. Sitten, kun ihmiset menevät kotiin, monet heistä vain toistavat sanan, jonka kuulivat ilman Hengen elämää. Se on hyvin vastakohtainen nälkäisille opetuslapsille ja muille, jotka jäivät Kristuksen seuraajiksi tilaisuuden jälkeen. Nämä ihmiset edustavat jokaista Jumalan sanan nälkäistä ja sellaista, joka pyrkii Jeesuksen luo millä hinnalla hyvänsä. He ovat ”Saban kuningattaren porukkaa”, palvelijoita, jotka haluavat Kristuksen elämää muuttavaa ilmestystä.

Miten Jeesus vastaa heidän pyyntöönsä? Hän sanoo: ”Teille on annettu Jumalan valtakunnan salaisuus, mutta noille ulkopuolella oleville kaikki tulee vertauksissa”(Mark.4:11). Kreikankielen sana vertaus tässä merkitsee salaisuuksia. Lyhyesti sanottuna Kristus ilmaisee itsensä vain niille, jotka isoavat elämää muuttavaa totuutta. Hän sanoo: ”Jos haluatte vastauksia kysymyksiinne, etsikää Minua. Viettäkää aikaa Minun kanssani. Minä kyllä ilmestyn teille Sanassani ja osoitan teille totuuden, jota muut eivät näe.”

Niin, keitä ovat nuo ”ulkopuolella olevat”(Mark.4:11)? Jeesus viittaa ihmisjoukkoihin, jotka eivät välitä odottaa Häntä. He eivät luovu mukavuudesta, joka pitäisi antaa pois, jotta he voisivat oppia kuulemaan Hänen äänensä. He saattavat käydä kirkossa säännöllisesti ja etsiä Herraa saadakseen Häneltä kaikki inhimilliset tarpeensa, mutta eivät ole kiinnostuneet kuulemaan Hänen ääntään. Hänen vapauttava totuutensa jää heille hämmennykseksi, sarjaksi selittämättömiä arvoituksia.

[Irene]

TOTUUDEN NÄLKÄ

”Etelän kuningatar on heräjävä tuomiolle tämän sukupolven kanssa ja tuleva sille tuomioksi; sillä hän tuli maan ääristä kuulemaan Salomon viisautta, ja katso, tässä on enempi kuin Salomo” (Matt.12:42).

Meidän pitää vastata elintärkeään kysymykseen tänä päivänä: Jos eräs, suurempi kuin Salomo, on meidän keskellämme, jättäisikö Hän meidät mahdollisesti epäilyksiin? Jos Hänen viisautensa on aina tarjolla, etsimmekö sitä yhtä intohimoisesti kuin Etelän kuningatar etsi Salomon viisautta?

Jumala puhuu kansalleen vielä tänäkin päivänä. Hän puhuu yhtä selvästi kuin Vanhassa Testamentissa tai apostoleille, tai alkuseurakunnalle. Meidän pitää kuitenkin tajuta yksi asia: Jumala haluaa puhua vain niille, joilla on korvat kuulla. Kuvaan nyt tätä.

Mark.4:2 sanotaan, että Kristus ”opetti heitä paljon vertauksilla”. Sitten Jeesus kertoi vertauksen kylväjästä, miehestä, joka kylvi siemenen maahan. Kun Hän lopetti tämän kertomuksen, kansanjoukko oli hämmästyksissään. He ihmettelivät: ”Kuka on kylväjä, jota Hän kuvaa? Mitä siemenet edustavat? Kaikki tämä puhe linnuista, paholaisesta, orjantappuraisesta maasta, hyvästä maaperästä, mitä se kaikki merkitsee?”

Jeesus ei selittänyt heille. Sen sijaan Raamattu sanoo: ”Ja hän sanoi: ’Jolla on korvat kuulla, se kuulkoon’ "(Mark.4:9). Vain opetuslapset ja muutamat muut, pieni jäännös, halusi saada vastauksia. Niin he tulivat Jeesuksen luo jälkeenpäin ja pyysivät saada tietää vertauksen selityksen: ”Ja kun hän oli jäänyt yksin, niin ne, jotka olivat hänen ympärillään, ynnä ne kaksitoista kysyivät häneltä näitä vertauksia”(Mark.4:10). Silloin Kristus otti aikaa vastatakseen kaikkiin heidän kysymyksiinsä (ks.4:14- 20).

Näetkö, mitä tässä tapahtuu? Jeesus on antanut kansanjoukolle totuuden ilmestyksen, sanan suoraan Jumalan suusta, kuitenkin se ihmetytti heitä. Varmaan mietit: ”Miksi Jeesus ei selittänyt vertausta sen tarkemmin?” Myöhemmin samassa luvussa saamme vihjeen: ”ilman vertausta hän ei puhunut heille”(Mark.4:34). Uskon Jeesuksen tarkoittaneen sanoa: ”Jos haluatte ymmärtää minun sanani, teidän pitää pyytää vastauksia vielä kovemmin. Teidän pitää tulla luokseni niin kuin Saban kuningatar tuli: nälkäisenä totuudelle, joka voi tehdä teidät vapaiksi. Annan teille ilmestyksen, jota tarvitsette. Teidän vain pitää tulla luokseni halukkain korvin.”

[Irene]

JUMALAN HYVYYS

”Vai halveksitko hänen hyvyytensä ja kärsivällisyytensä ja pitkämielisyytensä runsautta, etkä tiedä, että Jumalan hyvyys vetää sinua parannukseen? (Room.2:4).

Mitä Paavali tarkoittaa sanoessaan, että tämä henkilö halveksii Kristuksen hyvyyttä? Tässä käytetty sana halveksii tarkoittaa, ”hän ei ajattele sen olevan mahdollista”. Toisin sanoen tämä uskova sanoi: ”Sellainen armo ja anteeksiantamus eivät ole mahdollisia. En voi kuvitella sitä.” Se ei siis sopinut hänen teologiaansa. Niinpä, vastaanottamisen sijaan hän kääntää mielensä sitä vastaan.

Miksi ei kiittämätön palvelija Matt.18:23- 35:ssä ottanut vastaan kuninkaan armoa? Siihen on yksi syy: hän ei halunnut ottaa todesta oman syntinsä vakavuutta. Silti kuningas sanoi hänelle: ”Olet vapaa. Sinun päällesi ei laiteta enempää syytä, moitetta, ei vaadita ehdonalaisvalvontaa tai tekoja. Sinun tarvitsee nyt vain keskittyä hyvyyteen ja pitkämielisyyteen, jonka olen näyttänyt sinulle.”

Valitettavasti henkilö, joka ei ota vastaan rakkautta, ei kykene rakastamaan ketään muutakaan. Hän menettää kuninkaan häntä kohtaan osoittaman rakkauden ytimen. Jumalan pitkämielisyys ja ansaitsematon anteeksiantamus ovat näet tarkoitetut yhtä päämäärää varten: johtamaan meitä parannukseen. Paavali kysyy: ”Etkö tiedä, että Jumalan hyvyys vetää sinua parannukseen?” (Room.2:4).

Vertauksesta käy ilmi, että isäntä tämän takia antoi palvelijalleen anteeksi. Hän halusi tämän luotetun miehen kääntyvän omista, lihan töistä kuninkaan uskomattoman hyvyyden lepoon. Sellainen lepo vapauttaisi hänet vuorostaan rakastamaan ja antamaan anteeksi toisille. Parannuksen sijaan palvelija valitettavasti meni pois epäillen isäntänsä hyvyyttä. Hän oli päättänyt pitää kiinni sattuman kaupasta. Halveksien kuninkaan armoa hän kohteli toisia tuomiten.

Voitko kuvitella sellaisen henkilön kidutettua mieltä? Mies lähti anteeksiantamuksen pyhästä paikasta, jossa hän oli kokenut isäntänsä hyvyyttä ja armoa. Iloitsemisen sijaan hän halveksi ajatusta sellaisesta äärettömästä vapaudesta. Sanonpa vain, että jokainen uskova, joka luulee Jumalan hyvyyttä mahdottomaksi, avaa sydämensä kaikille Saatanan valheille. Hänen sielunsa ei saa rauhaa. Hänen mielensä on jatkuvassa myllerryksessä. Hän pelkää jatkuvasti tuomiota.

Kuinkahan moni uskova tänä päivänä elää tällaista kidutuselämää. Senkö takia on niin paljon taistelua, niin paljon jakautuneisuutta Kristuksen ruumiissa? Siksikö monet papit ihmettelevät, miksi niin monet kirkkokunnat kieltäytyvät toistensa seurasta?