David Wilkerson/ lyhyet 3

[Irene]

JUMALAN NÄLÄSSÄ

Kun herätys puhkesi Jerusalemissa, enkeli puhui apostoli Filippukselle käskien tätä mennä Gassan erämaahan, jossa hän kohtaisi vaunuissa ajavan etiopialaisen diplomaatin. Filippus löysikin miehen lukemassa ääneen Jesajan kirjaa. Niinpä hän kysyi tältä virkamieheltä: "Ymmärrätkö myös, mitä luet?" (Ap.t.8:30).

Ilmeisesti diplomaatti oli juuttunut kohtaan, joka kummastutti häntä: ”Hänelle annettiin hauta jumalattomain joukossa; mutta rikkaan tykö hän tuli kuoltuansa, sillä hän ei ollut vääryyttä tehnyt eikä petosta ollut hänen suussansa. Mutta Herra näki hyväksi runnella häntä, lyödä hänet sairaudella. Jos sinä panet hänen sielunsa vikauhriksi, saa hän nähdä jälkeläisiä ja elää kauan, ja Herran tahto toteutuu hänen kauttansa. Sielunsa vaivan tähden hän saa nähdä sen ja tulee ravituksi. Tuntemuksensa kautta hän, minun vanhurskas palvelijani, vanhurskauttaa monet, sälyttäen päällensä heidän pahat tekonsa”(Jes.53:9- 11).

Yritä kuvitella etiopialaisen jännitystä, kun hän luki näitä ihania sanoja. Ilmeisesti hänellä on Jumalan nälkä. Muutoin hän ei olisi lukenut Raamattua. Jesajan profetia ilmaisi tulevan iankaikkisen kuninkaan. Jokaisen ilmestyksen jälkeen diplomaatin ajatukset varmaan suurenivat: ”Kuka tämä ihmeellinen mies onkaan?”

Ensin, ”Filippus avasi suunsa ja lähtien tästä kirjoituksesta julisti hänelle evankeliumia Jeesuksesta”(Ap.t.8:35). Filippus selitti diplomaatille: ”Mies, josta luet, on jo tullut. Hänen nimensä on Jeesus Nasaretilainen ja Hän on Messias.”

Seuraavaksi Filippus selitti Jes.53:11: ”Sielunsa vaivan tähden hän saa nähdä sen ja tulee ravituksi”. Filippus jatkoi: ”Kristuksen työ oli ristiinnaulitsemisessa. Silloin Hänet otettiin ristiltä ja haudattiin, mutta Isä nosti Hänet kuolleista, ja nyt Hän on kirkkaudessa. Jokaisesta, joka tunnustaa Hänen nimensä ja uskoo Häneen, tulee Hänen lapsensa. Tosiaankin, Kristuksen siemen elää kaikissa kansakunnissa. Sillä lailla Hänen elämänsä pidentyy, Pyhän Hengen kautta Hänen lapsissaan. Nyt sinustakin voi tulla Hänen lapsensa.”

Mikä uskomaton uutinen se olikaan etiopialaisen korville! Ei ihme, että hän innoissaan halusi hypätä vaunuistaan ja saada kasteen: ”Hän vastasi ja sanoi, Minä uskon, että Jeesus Kristus on Jumalan Poika. Ja hän käski pysäyttää vaunut, ja he astuivat kumpikin veteen, sekä Filippus että hoviherra, ja Filippus kastoi hänet”( Ap.t.8:37- 38).

[Irene]

TEE SE TAAS, HERRA!
Markuksen evankeliumin 8. luvussa Jeesus jälleen kerran ruokki ihmisjoukon. Tällä kertaa neljätuhatta ihmistä vain seitsemällä leivällä ja muutamalla kalalla. Taaskin opetuslapset keräsivät useita korillisia tähteitä (ks. Mark.8:5-8). Kristus kuitenkin mietti, että opetuslapset eivät ottaneet vastaan Hänen ihmeitä tekevää voimaansa. Niinpä Hän kysyi heiltä: "Onko teidän sydämenne paatunut? (Mark.8:17).

Kuvittelen, että opetuslapset olivat hämmästyneitä tämän toisen ruokkimisen jälkeen. He varmaan ajattelivat: ”Ei tällaista voi tapahtua. Jos Jeesus on todella Jumala, miksi Hän halusi meidän pääsevän osallisiksi niin suuresta voimasta? Mehän olemme vain kouluja käymättömiä kalastajia. Miksi Hän käveli vettä pitkin tullakseen meidän pieneen veneeseemme sen sijaan, että olisi ilmaissut tämän ihmeen jollekin arvollisemmalle ryhmälle?”

Olet ehkä miettinyt samaa omalla kohdallasi joskus: ”On olemassa miljardeja ihmisiä maan päällä. Miksi Jumala puhui minulle? Miksi Hän valitsi minut?” Valintaperuste oli pelkkä ihme. Sinun uskoontulosi oli täysin yliluonnollinen. Ei se ollut vain selittämätön luonnollinen tapahtuma. Ei, siinä ei ollut mitään luonnollista.

Miksi? Siksi, että uskovan elämässä ei ole mitään luonnollista. Kaikki on yliluonnollista. Se elämä riippuu ihmeistä aivan alusta asti (mukaan lukien uskoon tulosi). Sitä ei voi yksinkertaisesti elää ilman uskoa yliluonnolliseen.

Sinua Kristuksessa pitävä voima on täysin yliluonnollinen. Maailma elää pimeydessä, mutta sinulla on valo, koska elät yliluonnollisen valtapiirissä. Ei siinäkään ole mitään luonnollista, että ruumiisi on Pyhän Hengen temppeli. Ei mikään ole luonnollista siinä, että koko universumin yliluonnollinen Jumala asuu sinussa.

Kuitenkin paatumisemme tapahtuu juuri tässä. Ihmiset alkavat sanoa Jumalan yliluonnollista toimintaa heidän elämässään tavalliseksi, luonnolliseksi. On vaarallista unohtaa Hänen ihmeensä. On pelottavaa katsoa taaksepäin Jumalan ihmeitä ja sanoa: ”No, se vain tapahtui”. Joka kerta, kun otat yli- alkuliitteen pois, sydämesi paatuu vähän lisää.

Rakas pyhä, Sinun pitää hyväksyä tämä uskossa: Sama yliluonnollinen Jumala, joka ruokki tuhansien ihmisten joukot vain muutamalla leivällä toimii yliluonnollisesti myös kriiseissäsi. Hänen ihmeitä tekevä voimansa vapauttaa sinut kaikista siteistä. Se antaa sinulle voimaa vaeltaa vapaudessa. Hän on käyttävä sinun heikkouttasi, todellakin sinun kaikkein alhaisinta tilaasi, näyttääkseen maailmalle varjelevan voimansa ihmeet.

Kovat ajat ovat taattu tuleva kaikille, jotka seuraavat Jeesusta. Kun ne tulevat, meidän tulee sanoa luottavaisesti: ”Tee se taas Herra. Olet tehnyt ihmeitä aiemmin elämässäni. Olet vapauttanut palvelijasi yliluonnollisesti läpi koko historian. Tulkoon sinun voimasi täydelliseksi minun heikkoudessani.”

[Irene]

LUOTA SIIHEN, MITÄ HÄN SANOO

Muistat ehkä Vanhan Testamentin kertomuksen israelilaisten vakoilijoista, jotka lähetettiin tarkkailemaan Luvattua Maata. He tulivat takaisin sanoen: ”Kyllä, se on maa, joka vuotaa maitoa ja hunajaa. Se on myös täynnä jättiläisiä ja muurein suojattuja kaupunkeja. Me emme mahda heille mitään. Heihin nähden me olimme pelkkiä heinäsirkkoja”(ks.4 Moos.13).

No, eiväthän nämä miehet syyttäneet Jumalaa. Eivät he sanoneet: ”Jumala ei pysty. Hän ei ole tarpeeksi vahva”. Sen sijaan he keskittyivät itseensä sanoen: ”Me emme pysty, olemme niin kuin pieniä itikoita vihollistemme silmissä”.

Tuo ei ole nöyryyttä. Eikä se ole viatonta, harmitonta puhetta. Pikemminkin se on Hänen loukkaamistaan, joka sanoo olevansa maailman Valo. Hän tahtoo meidän uskovan: ”Kaikki minä voin Hänessä, joka minua vahvistaa”(Fil.4:13).

Kun valitat omaa taidottomuuttasi ja heikkouttasi, et halveksi itseäsi. Sinä halveksit Herraasi. Miten? Kieltäydyt uskomasta ja vaeltamasta Hänen sanansa mukaan. Se on syntiä Valoa kohtaan. Se tuo esiin pimeyden.

Israelilaiset vakoojat keskittyivät niin omaan kyvyttömyyteensä, että he olivat valmiit heittämään pyyhkeen kehään. He puhuivat palaamisesta Egyptiin. Mitä Jumala vastasi heidän pelkoonsa ja epäuskoonsa? ”Ja Herra sanoi Moosekselle: ’Kuinka kauan tämä kansa pitää minua pilkkanaan eikä usko minuun, huolimatta kaikista tunnusteoista, jotka minä olen tehnyt sen keskuudessa’ ” (4 Moos.14:11). Jumala moitti heitä ainoastaan yhdestä synnistä: epäuskosta.

Tänään Herra kysyy kansaltaan saman kysymyksen: ”Milloin aiot uskoa lupauksiini? Sanoinhan, että minun voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa. Sinun ei tule luottaa oman lihasi voimaan. Sanoin, että käyttäisin maailman silmissä heikkoja ja köyhiä, halveksittuja hämmästyttämään viisaita. Minä olen Jahve, ikuinen voima. Minä teen sinusta vahvan omalla voimallani, Hengelläni. Niin, miten aiot suhtautua tähän? Aiotko luottaa siihen, mitä Minä sanon sinulle?”

[Irene]

PUHDISTA MINUN SUUNI, KORVANI JA SILMÄNI

Vähän aikaa sitten tapasin työntekijän, jonka olen tuntenut useita vuosia. Joka kerta, kun olen kohdannut hänet aiemmin, olen sanonut jälkeenpäin vaimolleni: ”Tuo mies on niin ontto. Sillä tavalla hänen pitää kerskua. En tiedä, miten Jumala koskaan siunaa häntä.” Tapasin miehen sen jälkeen, kun Pyhä Henki oli puhunut minulle toisten tuomitsemisesta. Tällä kertaa Henki sanoi minulle: ”Rakasta häntä. Ole hiljaa ja kuuntele häntä. Sitten rukoile hänen puolestaan.”

Tottelin. Rakastin miestä, kuuntelin hänen puhettaan ja sitten otin häntä kädestä ja rukoilin hänen puolestaan. Niin pian kuin olimme eronneet, minulle tapahtui kummallinen asia: yhtäkkiä murhe valtasi minut. Järkytyin, todella järkytyin siitä, mitä olin tehnyt tälle miehelle vuosien saatossa. Näin oman äärettömän syntisyyteni, kun olin solvannut häntä.

Daavid huudahtaa: ”Kelvatkoot sinulle minun suuni sanat ja minun sydämeni ajatukset sinun edessäsi, Herra, minun kallioni ja lunastajani”(Ps.19:14). Apostoli Paavali lisää erään asian: ”Kaikki katkeruus ja kiivastus ja viha ja huuto ja herjaus, kaikki pahuus olkoon kaukana teistä.Olkaa sen sijaan toisianne kohtaan ystävällisiä, hyväsydämisiä, anteeksiantavaisia toinen toisellenne, niin kuin Jumalakin on Kristuksessa teille anteeksi antanut”(Ef.4:31 - 32).

”Mikään rietas puhe älköön suustanne lähtekö, vaan ainoastaan sellainen, mikä on rakentavaista ja tarpeellista ja on mieluista niille, jotka kuulevat. Älkääkä saattako murheelliseksi Jumalan Pyhää Henkeä, joka on teille annettu sinetiksi lunastuksen päivään saakka”(Ef.4:29 -30).

Rakas pyhä, ei kukaan tätä lukeva ole liian pyhä ottamaan siitä vaarin ja tekemään muutoksen. Itse puolestani tunnen Jumalan murheen kaikkea sitä kohtaan, millä olen väärin tuominnut ihmisiä vuosien varrella, joko tahattomasti ja tahallani. Kehotan sinua rukoilemaan sydämeni tavalla:

”Oi, Herra, miksi en kuunnellut näitä sanoja aiemmin? Miksi en ole käsitellyt tätä asiaa ennen kuin nyt? Haluan julistaa sinun evankeliumiasi, julistaa sinun sukupolveasi. Jeesus, anna minulle anteeksi. Puhdista minun saastainen suuni, saastaiset korvani, saastaiset silmäni. Uudista sydämeni. En halua minkään estävän elämääni olemasta täydellistä ilmestystä siitä, kuka sinä olet.”

Kuulkoon Herra meidän rukouksemme ja tulkoon nopeasti tekemään meistä uusia. Hän antaa meille voimaa panna pois kaiken pahan etsimisen, kuuntelemisen ja järjen arvioinnin. Sitten me voimme paremmin pitkittää Herran päiviä.

[Irene]

MITEN JEESUS PERUSTAISI SEURAKUNNAN?

Miten luulisit Jeesuksen perustavan seurakunnan kaupunkiisi?

Ensimmäinen asia olisi kulkea itkien läpi koko alueesi. Raamattu kertoo meille: ”Ja kun hän tuli lähemmäksi ja näki kaupungin, itki hän sitä ja sanoi: ’Jospa tietäisit sinäkin tänä päivänä, mikä rauhaasi sopii! Mutta nyt se on sinun silmiltäsi salattu’ ”(Luuk.19:41 -42).

Mikä sai Jeesuksen itkemään? Se alkoi sydäntä särkevällä vaelluksella ympäri kaupunkia. Hän oli surun vallassa nähdessään ns. uskonnolliset ihmiset, joilla ei olut rauhaa. Nämä ihmiset olivat vaihtaneet totuuden satuihin, ja nyt he seurasivat kuollutta muoto uskontoa. He olivat lampaita, joilla ei ollut todellista Paimenta.

En nyt lähde tuomitsemaan ketään seurakunnan työntekijää, mutta haluan kysyä jokaiselta tätä lukevalta: Voitko kuvitella, että sinun seurakuntasi pastori ajaisi kaupunkisi läpi ja itkisi sitä? Miten erilaiselta Jeesuksen antama kuva näyttääkään nykyajan monien seurakuntia perustavien juonijoiden ja suunnittelijoiden rinnalla. Tänä päivänä kuljetaan ovelta ovelle haastattelemassa ihmisiä, kysyen, mitä he haluavat seurakunnalta: ”Miten pitkästä saarnasta pitäisit? Varttitunnin? Kymmenen minuuttia?”

Jeesus kohtasi tämän muotoihin takertuneen uskonnon omana aikanaan. Kulkiessaan temppelin läpi Hän näki rahanvaihtajien, työntekijöiden pöytiä, jotka kauppasivat Jumalan tavaroita. Ei siellä ollut todellista rukousta, ei Herran pelkoa. Kristus itki siksi huutaen: "Kirjoitettu on: 'Minun huoneeni on oleva rukoushuone', mutta te olette tehneet siitä ryövärien luolan’" (Luuk.19:46.)

Kysyn nyt sinulta: itkisikö Jeesus sitä, mitä Hän näkee seurakunnassasi tänään? Löytäisikö Hän pastorisi ahdistuneena kadotettujen sielujen takia? Löytäisikö Kristus kansansa rukoilemassa vai löytäisikö Hän heidät kiireisinä ja ohjelmissaan, keskittyneinä omiin kiinnostuksen kohteisiinsa?

Kun Jeesus päättäisi itkukierroksensa sinun kaupungissasi, kehuisiko Hän kansaansa? Vai antaisiko Hän tämän varoituksen: ”Olette sokeita ajallenne. Tuomio on ovella, mutta te vain näytätte maailmallisemmilta kuin koskaan ennen. Miksi ette rukoile, etsi minua saadaksenne voimaa ja viisautta ottaa vaarin ajasta?”

[Irene]

VOIMAKKAITA HENGEN SANOJA

Jos olet Jeesuksen seurakunnassa, silloin Pyhältä Hengeltä on tuleva vahvoja sanomia. Miksi? Siksi, että Henki rukoilee meissä kaikkea lihan ajatusta, sanaa tai tekoa vastaan. Jeesus sanoo: ”Sillä sydämestä lähtevät pahat ajatukset, murhat, aviorikokset, haureudet, varkaudet, väärät todistukset, jumalanpilkkaamiset”(Matt.15:19).

Jokaisen todellisen Jeesuksen seuraajan tuntomerkki on, että hän antautuu Kristuksen sanan alle. Tämä palvelija rakastaa kuritusta siksi, mitä se tuottaa hänen sydämessään. Hän näkee muutoksen, jonka se tuo, ja hän tietää sen olevan elämäksi.

Tämä on syvimmältään syy siihen, että syntinen tulee Jumalan huoneeseen. Ei ainoastaan, että hänet huomattaisiin yhtenä henkilönä suuressa seurakunnassa. Hän haluaa Jumalan löytävän hänet, koska hän sydämessään tietää olevansa kadotettu. Hänen sielunsa ei saa rauhaa, ja hänellä on ollut liian monta unetonta yötä. Hän haluaa saada vastauksen, totuuden, todellisen muutoksen, koska hän kokee olevansa matkalla helvettiin.

Meille on opetettu, että Kristus on seurakuntansa kulmakivi. Paavali sanoo, että tämä kivi on kompastuksen kallio: ”Niin kuin kirjoitettu on: ’Katso, minä panen Siioniin loukkauskiven ja kompastuksen kallion, ja joka häneen uskoo, se ei häpeään joudu’ "(Room.9:33). Pietarikin kutsuu Jeesusta loukkauskiveksi: ”On se kivi, jonka rakentajat hylkäsivät, tullut kulmakiveksi" ja "kompastuskiveksi ja loukkauskallioksi". Koska he eivät tottele sanaa, niin he kompastuvat”(1 Piet.2:7 -8).

Pietari voisi kertoa sinulle, mitä tapahtuu, kun yrität välttää ristin sanomaa. Hän loukkaantui, koska Jeesus kertoi opetuslapsille etukäteen kuolemastaan. ”Silloin Pietari otti hänet erilleen ja rupesi nuhtelemaan häntä sanoen: ’Jumala varjelkoon, Herra, älköön se sinulle tapahtuko’” Matt.16:22).

Mutta Jeesus vastasi hänelle näillä pistävillä sanoilla: "Mene pois minun edestäni, saatana; sinä olet minulle pahennukseksi, sillä sinä et ajattele sitä, mikä on Jumalan, vaan sitä, mikä on ihmisten"(Matt.16:23).

Tässä on esimerkki siitä, miten saatana istuttaa petosta jopa hurskaan, Kristusta rakastavan paimenen mieleen. Lyönpä vetoa, ettei Pietari koskaan unohtanut Mestarinsa sanoja. Samoin tänä päivänä jokaisen pastorin ja uskovan tulisi ottaa vaarin Kristuksen varoituksesta: ”Minun ristini ja vereni voivat loukata sinua, mutta jos häpeät sanomaani tai yrität vesittää sitä, silloin sinä loukkaat minua. Silloin et edusta sanaani tai seurakuntaani.”

[Irene]

“KAPITALISTINEN” KRISTILLISYYS

Amerikka todistaa “kapitalistista” kristillisyyttä. Seurakunnan päämäärä ei ole enää hengellinen kasvu, vaan suureneminen numeroissa, omaisuudessa, taloudessa. Jeesuksen tuomio Laodikean seurakunnalle sopii tänä päivänä moneen seurakuntaan: ”Etkö tajua, mitä sinulle on tapahtunut. Sokeutesi on aiheuttanut pensistymisesi etkä edes huomaa sitä. Luulet edelleen olevasi kuuma minua kohtaan” (ks. Ilm.3:15 - 17).

Efesossa, seurakunnan synti oli läheisyyden puute Jeesuksen kanssa. Tyatirassa se oli oikean ja väärän erottamisen puute ja flirttailu hengellisen aviorikoksen kanssa. Nyt Laodikeassa me näemme kaikista pahimman synnin: kaiken Kristukseen olevan tarpeen puuttumisen.

Kaikki päättyy alastomuuteen. Jeesus puhui laodikealaisille heidän paljaana ollessaan: ”eikä alastomuutesi häpeä näkyisi”(Ilm.3:18). Kreikan sana, jota käytetään alastomuudesta, merkitsee ”kaikki lähteet riistettynä”. Jumala näet varaa omat lähteensä niille, jotka luottavat Häneen, jotka riippuvat Hänestä tarpeissaan. Mitkä Hänen lähteensä ovat? Ne ovat todellisia hengellisiä rikkauksia: Hänen vahvuutensa, ihmeitä tekevä voimansa, taivaallinen johdatuksensa, ilmituleva läsnäolonsa.

Kuvittele seurakuntaa, joka istuu mukavasti tunnin kestävän jumalanpalveluksen. Nämä kristityt kuulevat lyhyen saarnan siitä, miten pärjätä elämän paineissa. Sitten he ovat äkkiä ulkona. He eivät tunne mitään tarvetta murtumiseen tai katumiseen Jeesuksen edessä. He eivät tunne tarvetta saada pistoa sydämeensä tai herätystä saarnan kautta. Heissä ei ole rukousta: ”Herra, sulata minut, murra minut. Vain sinä yksin voit täyttää nälkäni.”

Missä on heidän aiempi innokkuutensa? Nämä uskovat kerran menivät innokkaina kirkkoon, tutkivat Jumalan Sanaa, paljastivat sydämensä Hengen kohdevalolle. Nyt he luulevat kasvaneensa kaikesta eroon. Niinpä he ovat rajoittaneet kristillisyytensä sunnuntaiaamuihin, penseyden uskontoon.

Jeesus rakasti niin paljon Laodikean pastoria ja hänen seurakuntaansa, että Hän sanoi heille haluavansa luoda heihin halun saada ammentaa Jumalan lähteestä: ”Kaikkia niitä, joita minä pidän rakkaina, minä nuhtelen ja kuritan; ahkeroitse siis ja tee parannus”(Ilm.3:19). Hänen rakastava kätensä oli tulossa kurittamaan heitä. Se Hän tekisi luomalla heihin tarpeen rukoilla Hänen voimaansa ja apuansa.

Kristus puhuu meille samoilla sanoilla tänään. Hän sanoo meille, niin kuin juuri sanoi laodikealaisille: ”Kaikki riippuu siitä, että aterioitset kanssani. Se on oven avaamista, kun kolkutan. Kutsun sinua nyt tulemaan ja olemaan yhteydessäni. Minulla on kaikki, mitä tarvitset. Sinun seurasi minun kanssani antaa sinulle, mitä tarvitset jatkaaksesi palvelemista. Se tulee vain yhteisestä ajastamme.”

[Irene]

VÄÄRÄT PAIMENET

Tyatiran seurakunnan ongelmana oli flirttailu viettelevien, paholaisen pappien kanssa. Kuvittele pastorin reaktiota, kun hän luki nämä sanat: ”Ja Tyatiran seurakunnan enkelille kirjoita: 'Näin sanoo Jumalan Poika, jolla on silmät niin kuin tulen liekki’ ” (Ilm.2:18).

Kirje jatkuu kehuilla: ”Minä tiedän sinun tekosi ja rakkautesi ja uskosi ja palveluksesi ja kärsivällisyytesi ja että sinun viimeiset tekosi ovat useammat kuin ensimmäise”(Ilm.2:19). Taas kerran Kristus sanoo: ”Minä tiedän sinun tekosi. Sinun rakkautesi, uskosi, palveluksesi ja kestävyytesi ovat nyt suuremmat kuin alussa”. Parasta kaikesta Herra sanoo heille: ”Minä tiedän sinun rakkautesi minua kohtaan.” Hän ei siis moiti heitä läheisyyden puutteesta Hänen kanssaan.

Kun sitten luemme läpitunkevat sanat: ”Mutta se minulla on sinua vastaan, että sinä suvaitset tuota naista, Iisebeliä, joka sanoo itseään profeetaksi ja opettaa ja eksyttää minun palvelijoitani harjoittamaan haureutta ja syömään epäjumalille uhrattua”(Ilm.2:20).

Kuka tarkalleen ottaen on tässä mainittu Iisebel? Jeesus puhuu vääristä paimenista. Hän moittii Tyatiran pastoria kateellisista työntekijöistä, jotka viettelevät Hänen kansaansa. Viittaus Iisebeliin antaa ymmärtää, että muutkin kuin pastorit ovat kateellisia. Nämä väärät paimenet itse asiassa keksivät juonia omien himojensa toteuttamiseen. Yksinkertaisesti ilmaistuna nimi Iisebel on samaa kuin kaikki, mikä on pahaa ja inhottavaa Herran silmissä.
Meille on siis annettu hämmästyttävä kuva. Nämä ihmiset rakastavat Herraa, ovat Jumalalle antautuneita miehiä ja naisia. He ovat voittaneet, olleet uskollisia ja he rakastavat Jeesusta. Kuinka nämä uskovat olisivat viehättyneitä vääriin profeettoihin? Kuinka kukaan paha työntekijä, jota Jumala halveksii, voisi viekoitella heidät.

Läpi kaikkien evankeliumien Jeesus varoittaa vääristä paimenista, jotka tulevat etsimään monia, joita voivat syödä ja pettää. Olen silti järkyttynyt siitä, miten ihmisjoukoilta puuttuu kyky erottaa oikea ja väärä, ja siksi he ottavat vastaan väärän evankeliumin. Onko näin tapahtunut sinulle? Ravitsetko mahdollisesti sieluasi jollakin TV-evankeliumilla, joka onkin demonista? Nautitko menestysteologien sanomasta, joka vetoaa sinun himoihisi ja ottaa viimeisetkin kolikot vanhuksilta?

Jeesus arvostaa niitä, jotka uskollisesti seisovat Iisebelin työntekijöitä vastaan: ”Pitäkää vain, mitä teillä on, siihen asti kuin minä tulen”(Ilm.2:25). Hän sanoo: ”Te olette todella oppineet erottamaan oikean väärästä. Te ette anna joka tuulen taivuttaa itseänne ja muuttaa oppia. Niin, tästä lähin, pitäkää kiinni siitä. Älkää antako pettää itseänne. Vain sitä pyydän teiltä. En laita kannettavaksenne enempää taakkaa siihen asti, kun tulen takaisin”( ks. Ilm.2:24).

[Irene]

KRISTUKSEN LÄSNÄOLON PUUTE

Ilmestyskirjan toisessa luvussa kuvattu Efeson seurakunta oli kadottanut keskuudestaan Kristuksen läsnäolon. Näen ihan samaa tämän päivän maailmassa. Kovimpia tuntemiani ihmisiä ovat ne, jotka ovat työskennelleet hyväntekeväisyydessä ja sosiaalitoimistoissa. He olivat rehellisiä, antautuneita työntekijöitä, mutta joutuessaan todistamaan päivittäin kärsimystä, he eivät enää kestäneet sen näkemistä. Sana asia voi tapahtua uskovalle. Pastorit ja maallikot näkevät myös niin paljon tuskaa ja syntiä ihmisissä, joita he palvelevat, että he kovettuvat. Juuri tätä Jeesus tarkoitti sanoessaan Efeson seurakunnan pastorille: ”Te olitte ennen niin helliä toisia kohtaan. Teillä oli sellainen rakkaus ihmisiin, ja te kuuntelitte heitä. Nyt ette kallista heille korvaanne. Istutte heidän kanssaan, mutta kovetatte sydämenne heidän anomuksilleen. Olette tehneet työn kuin pakkopullana, jossa ei ole elämää. Minulla ei ole muuta mahdollisuutta kuin poistaa läsnäoloni teidän keskuudestanne.”

Hengellisesti nälkäiset ihmiset eivät pysy siellä, missä Jeesuksen läsnäolo ei ole ilmeinen. He haluavat kovasti tuntea Hänen läsnäolonsa ja, kun eivät koe sitä, lähtevät etsimään jostakin muualta. Saan monia kirjeitä, joissa valitetaan samaa asiaa: ”En löydä seurakuntaa, jossa olisi Herran elävä läsnäolo.”

Olen nähnyt monien uskovien luopuvan uskosta koettuaan tällaista. He eivät koskaan löydä seurakuntaa, ja niin he istuvat kotona ja katsovat TV-saarnaajia. Heillä ei ole lihaa hengellisessä ruokavaliossaan, ja ajan pitkään kylmyys saa voiton. Pian he luopuvat koko seurakunnasta. He hylkäävät veljien kokoontumisen, mistä Hebrealaiskirje varottaa meitä (ks. Hebr.10:25) ja he tulevat täysin välinpitämättömiksi Kristukselle ja Hänen läsnäololleen.

Sanonpa teille, Jumala ei kuuntele sellaisten ihmisten tekosyitä. Jeesus voi olla kaikki kaikessa, jos jatkat henkilökohtaista yhteyttä Hänen kanssaan. Mikä ikinä seurakuntasi tila onkin, sinun pitäisi antaa ahkerasti kallisarvoista aikaasi Hänelle, jos haluat Hänen Sanansa tulevan itsellesi eläväksi.

Ilmestyskirjan kolmen ensimmäisen luvun valossa jokaisen uskovan tulee kysyä itseltään: ”Ovatko hyvät tekoni, Raamatun lukemiseni ja palvelutyöni ryöstäneet minulta ajan Jeesuksen kanssa? Ikävöinkö edelleen Häntä niin kuin joskus aiemmin? Vai olenko kadottanut jotakin?”

[Irene]

HÄNEN SANANSA TUOTTAA ELÄMÄÄ

”Tämä on se leipä, joka tuli alas taivaasta. Ei ole, niin kuin oli teidän isienne: he söivät ja kuolivat; joka tätä leipää syö, se elää iankaikkisesti." Tämän hän puhui synagogassa opettaessaan Kapernaumissa. Niin monet hänen opetuslapsistansa, sen kuultuaan, sanoivat: ’Tämä on kova puhe, kuka voi sitä kuulla?’ Mutta kun Jeesus sydämessään tiesi, että hänen opetuslapsensa siitä nurisivat, sanoi hän heille: ’Loukkaako tämä teitä?’”(Joh.6:58- 61).

Huomaa, että Kristus puhui tässä uskoville. Mihin kovaan puheeseen opetuslapset reagoivat? Se oli tämä: ”Teidän pitää syödä minun lihani ja juoda minun vereni, muutoin teillä ei ole elämää itsessänne. Minun lihani on ruoka ja minun vereni juoma. Iankaikkinen elämä tulee vain niiden nauttimisesta”.
Jeesus näki, että ihmiset järkyttyivät Hänen sanoistaan. Niinpä Hän kysyi: ”Loukkasinko minä teitä? Haittaako teitä, kun puhun totuuden? ”. Sitten Hän lausuu: ”Ne sanat, jotka minä olen teille puhunut, ovat henki ja ovat elämä”(Joh.6:63). Hän sanoi kristalliskirkkaasti: ”Juuri tämä asia, johon loukkaannutte, tuo elämän”. Miten Hänen seuraajansa suhtautuivat: ”Tämän tähden monet hänen opetuslapsistaan vetäytyivät pois eivätkä enää vaeltaneet hänen kanssansa”(Joh.6:66).

Jeesuksen sanat ovat kantautuneet moneen seurakuntaa tänä päivänä,. Uskomatonta kyllä, jotkut seurakunnat ovat poistaneet jumalanpalveluksestaan viittaukset Kristuksen vereen. Pastorit eivät mainitse sitä saarnoissaan. Verestä kertovat laulut on myös poistettu seurakunnasta. Niitä pidetään liian loukkaavina.

Jeesus kuitenkin varoittaa: ”Olkoot Minun sanani kuinka loukkaavia teidän mielestänne. Ette voi muuttaa niitä. Minun sanani tuottavat elämää ja teidän täytyy nauttia niitä aivan kuin nautitte ruokaa ja juomaa. Vain siten ne sulautuvat teidän olemukseenne. Siksi teidän ei pidä pehmentää sanojani. Jos poistatte veren ja ristin saarnoistanne, aiheutatte etsivien joutumisen pois siitä ainoasta toivosta, joka heillä on iankaikkisesta elämästä.”