David Wilkerson / Lyhyet 1)

[Irene]

HYVYYDEN SIUNAUKSET

”Sinä suot hänelle onnen ja siunauksen, panet hänen päähänsä kultaisen kruunun” (Ps.21:3). (Englanninkielisessä tekstissä tässä on sanan suot tilalla estät, suom. huom.). Estäminen ei oikein sopisi siunauksen kanssa. Uudempi käännös kuuluisi: Herra esti Daavidia hyvyyden siunauksella.”

Raamatun sana ”estää” kuvaa aivan toisenlaista sisältöä. Se tarkoittaa ”odottaa, edeltää, nähdä ennalta ja toteuttaa etukäteen, maksaa velka, joka on langennut maksettavaksi”. Edelleen, se melkein kaikissa tapauksissa, viittaa johonkin nautintoon.

Jesaja antaa meille pilkahduksen tällaisesta nautinnosta, kun hän selittää, että Jumala ennalta tietää meidän tarpeemme ja täyttää ne etuajassa. ”Ennen kuin he huutavat, minä vastaan, heidän vielä puhuessaan minä kuulen”(Jes. 65:24).

Tässä jakeessa meille annetaan uskomaton kuva Herramme rakkaudesta meitä kohtaan. Ilmeisesti hän on niin innokas siunaamaan meitä, niin valmis täyttämään mielisuosionsa meidän elämässämme, ettei hän ehdi odottaa meidän pyyntöjämme. Hän hyppää joukkoon ja tekee armon työn, rakkauden meitä kohtaan, ennen kuin me edes pyydämme. Se on hänen päällimmäisin nautintonsa.

Siitä juuri Daavid sanoo Psalmissa 21: ”Herra, sinä vuodatat meille siunausta ja suosiotasi ennen kuin edes anomme. Sinä tarjoat enemmän kuin minulle tulee koskaan edes mieleen pyytää.”

Daavid viittaa johonkin ihmeelliseen asiaan, jonka Jumala oli tehnyt hänelle hengellisellä alueella. Se oli jotakin, joka antoi Daavidille vastauksen rukoukseen, voittava voima vihollisista ja sanomaton ilo. Jumala teki sen kaiken, ennen kuin Daavid ehti rukoukseen vuodattamaan sydämensä tai esittämään pyyntönsä. Kun Daavid lopulta avasi sydämensä, hän huomasi, että Jumala oli jo tehnyt valmisteluja hänen vihollisten pään menoksi. Daavidin voitto varmistui, ennen kuin hän saattoi olla lähelläkään taistelukenttää.

[Irene]

PEITE OTETAAN POIS

Paavali kuvaa muutosta, joka pitäisi tapahtua, ennen kuin muut muutokset ovat mahdollisia:

”Koska meillä siis on tämmöinen toivo, niin me olemme aivan rohkeat emmekä tee niin kuin Mooses, joka pani peitteen kasvoillensa, etteivät Israelin lapset näkisi sen loppua, mikä on katoavaista. Mutta heidän mielensä paatuivat, sillä vielä tänäkin päivänä sama peite, vanhan liiton kirjoituksia luettaessa, pysyy pois ottamatta, sillä vasta Kristuksessa se katoaa. Vielä tänäkin päivänä, kun Moosesta luetaan, on peite heidän sydämensä päällä;
mutta kun heidän sydämensä kääntyy Herran tykö, otetaan peite pois”(2 Kor.3:12- 16).

Paavali puhuu tässä etupäässä juutalaisten sokeudesta, kun he eivät tunnista Jeesusta Messiaakseen. Kuitenkin hänen laskemansa perustus sopii kaikkiin ihmisiin, juutalaisiin ja pakanoihin. Hän puhuu sokeudesta Raamatun totuutta kohtaan. Huomaa jae 14: ”Heidän mielensä paatuivat”.

Ymmärrä, että Paavalin kirjeiden vastaanottajat olivat tosissaan. He tutkivat uskollisesti Mooseksen kirjoja, lakia ja profeettoja, Daavidin psalmeja. He kunnioittivat Jumalan sanaa, opettivat ja siteerasivat sitä vapaasti. Silti heidän silmillään oli peite.

Me ajattelemme hengellisen verhon olevan juutalaisten, muhamettilaisten ja muiden silmillä. Se estää heitä näkemästä totuutta Jeesuksesta. Myös monien uskovien silmillä on peite. He lukevat Jumalan selviä varoituksia Raamatusta, kuulevat niitä voimallisissa saarnoissa. Silti se ei kosketa heitä. Tosiasiassa he jatkavat juuri niiden asioiden tekemistä, joista Jumalan sana käskee sanoutua irti.

Paavali sanoo, että meidän tulee kääntyä Herran puoleen, ennen kuin sokeus voi hälvetä. ”Mutta kun heidän sydämensä kääntyy Herran tykö, otetaan peite pois” (2 Kor.3:16). Kreikan sana kääntyä tässä tarkoittaa ”mennä päinvastaiseen suuntaan”. Lyhyesti sanoen Paavali ilmaisee:

”Teidän pitää tunnustaa, että valitsemanne tie on vienyt tyhjyyteen, raunioihin ja epätoivoon.”
Jos sinun elämäsi on sekasortoisessa tilassa, jos jokin on todella väärin ja kaikki asiat näyttävät hajoavan käsiin, tiedät, että sinun on vaihdettava suuntaa. Saatat ajatella: ”Mielestäni aviomieheni on pahassa jamassa. Odotan hänen muuttuvan”. Tai “Vaimoni kulkee tuhoon, jollei hän muutu”. Tai ”Pomoni on aivan väärässä. Hänessä pitäisi tapahtua jotakin muutosta”. Niinpä me selvästi näemme muutoksen tarpeen muissa, mutta emme näe omaa muuttumistarvettamme. Meidän pitää myöntää Jumalalle: ”Minun, Herra, tarvitsee muuttua. Isä, näytä, missä olen väärässä.”

[Irene]

MISSÄ ON VIISAUS?

“Mutta viisaus - mistä se löytyy, ja missä on ymmärryksen asuinpaikka?
Ei tunne ihminen sille vertaa, eikä sitä löydy elävien maasta”(Job.28:12 -13).

Viisaus,
Kuka sen voi löytää?
Mistä?
Syvyys sanoo; ”Ei sitä ole minussa.”
Meri sanoo: ”Ei se ole minun luonani.”
Sitä ei voi ostaa kullalla,
Eikä hopeaa voi punnita
Sen hinnaksi.
Sitä ei voi arvioida …kallisarvoisen Onyx-kiven
Tai safiirin hintaiseksi.
Sitä ei voi vaihtaa jalokiviksi,
Saati sitten koralleiksi tai helmiksi,
Sillä viisauden hinta
On korkeampi kuin rubiinien.
Mistä viisaus tulee?
Missä on ymmärryksen paikka?
Jumala ymmärtää
Ja hän tietää sen paikan.
Hän, joka näkee kaiken taivaan alla,
Joka mittaa tuulen painon
Hän sanoi ihmiselle:
”Katso
Herran pelko
On viisautta.
Pahan välttäminen on ymmärrystä
Herran pelko on
Kaiken viisauden alku.
Joka haluaa saada viisautta,
Hän pelätköön
Rakkaudessa Herraa
Ja hylätköön syntinsä.”

[Irene]

VASTUSTA JA UUDISTU

Jos kysyt uskovalta, miten hän taistelee paholaista vastaan, hän varmaan siteeraa Jaak.4:7:ää: “Vastustakaa perkelettä, niin se teistä pakenee”. Mitä Jaakob tarkoittaa vastustamisella ja, kuinka meidän tulee vastustaa saatanan voimaa?

Kun olet yksin rukouksessa Jumalan kanssa, olet täysin immuuni paholaisen konsteille. Niinpä juokse uskossa hänen valtaistuimensa eteen, huuda häntä avuksi ja seiso Kristuksen veren voimassa.

Apostoli Johannes kirjoittaa: ”Mutta vaimolle annettiin sen suuren kotkan kaksi siipeä hänen lentääksensä erämaahan sille paikalleen, jossa häntä elätetään aika ja kaksi aikaa ja puoli aikaa poissa käärmeen näkyvistä”(Ilm.12:14).

Uskon noiden kotkansiipien, joista Johannes tässä kirjoittaa, olevan Jumalan sanan Vanha ja Uusi Testamentti. Kun paholainen tulee meitä vastaan, pystymme lentämään hänen ylitsensä Jumalan sanan siivillä paikkaan, jossa Jumala ravitsee meitä.

Apostoli Paavalikin käyttää sanaa ravita, kun hän kirjoittaa ”joka ravitset itseäsi uskon ja sen hyvän opin sanoilla”(1 Tim.4:6). Kreikan sana ravita tässä kohdassa tarkoittaa opettaa. Paavali puhuu siitä, että koulutamme itseämme Raamatulla, Jumalan tuntemisen sanalla.

Jeesus on tässä esimerkkinämme. Kun hän vastusti kiusausta Jumalan sanalla, paholainen pakeni. Miksi? Siksi, että totuus paljasti saatanan ja pani hänet häpeään. Hebrealaiskirje sanoo, että kaikki, jotka panivat luottamuksensa Jumalan sanaan ”uskon kautta kukistivat valtakuntia, pitivät vanhurskautta voimassa, saivat kokea lupauksien toteutumista, tukkivat jalopeurain kidat”(Hebr.11:33). Me kukistamme helvetin vallat seisomalla Jumalan sanan päällä.

Kun siis kuulet leijonan ärjyntää, lankea kasvoillesi Isän eteen. Upottaudu hänen sanaansa ja hänen kotkansiipensä kantavat sinut kaikkien ylitsepääsemättömien kiusausten tulvien poikki.

”Mutta ne, jotka Herraa odottavat, saavat uuden voiman, he kohottavat siipensä kuin kotkat. He juoksevat eivätkä näänny, he vaeltavat eivätkä väsy”(Jes.40:31).

[Miranda-Irmeli]

HÄN HALUAA KAIKKESI
by David Wilkerson

”Autuaita kaikki, jotka häntä odottavat! ... älä itke! Hän on sinulle totisesti armollinen, kun apua huudat... Ja sinun korvasi kuulevat takaasi tämän sanan, milloin poikkeatte oikealle tai vasemmalle: ’Tässä on tie, sitä käykää’. Silloin te veisaatte niin kuin yöllä … ja sydämenne riemuitsee” (Jes. 30:18-19, 21, 29).Jesaja sanoi siis: ”Jos vain odotatte Herraa – jos jälleen huudatte häntä avuksi ja alatte taas luottaa häneen - hän tekee kaiken, minkä olen sanonut ja enemmänkin!”

Jumala voi yksinkertaisesti lausua sanan, ja vihollinen heikkenee edessämme: “Sillä Herran äänestä peljästyy Assur” (Jes.30:31). Rakkaani, ei ole mitään sellaista, mitä meidän Isämme ei voisi ratkaista. Ei taistelua, jota hän ei voisi voittaa yhdellä suunsa sanalla. Jesaja sanoo: “Herran henkäys” kuluttaa tieltämme kaiken (Jes.30:33).

Ei, tosin, ole helppoa luottaa kaikessa Jumalaan. Jokin aika sitten rukoilin Herralta vastausta täällä New Yorkissa olevan kirkkorakennuksemme suhteen. Kerroin hänelle: ”Luotan sinuun tässä asiassa Isä. Olen kysellyt sinun tahtoasi ja saanut asiassa rauhan”. Hän vastasi minulle näin:” David, minua hämmästyttää, että luotat minuun kiinteistösi, talousasioittesi ja muiden materiaalisten asioiden suhteen. Et kuitenkaan luota minuun oman fyysisen hyvinvointisi suhteen”.

Olen ollut hyvin tietoinen iästäni ja liiaksi huolestunut siitä, mitä tapahtuu perheelleni sitten kuolemani jälkeen. Nyt Herran tuomitsevat sanat iskivät minuun kuin salama. Olen antanut kaikki aineelliset asiat hänen käsiinsä, mutta en niitä, jotka koskevat ikuisuutta. Ymmärsin yhtäkkiä: “Herra, sinä haluat, että luotan kaikessa sinuun eikö niin?”

Kyllä, rakas Herran pyhä, hän haluaa kaiken –terveytesi, perheesi, tulevaisuutesi. Hän haluaa sinun luottavan häneen joka asiassa ja haluaa sinun elävän hiljaisuudessa, luottamuksessa ja levossa. Joten mene salaiseen komeroosi ja yksin Herran kanssa. Tuo hänen eteensä kaikki. Hän on luvannut: ”Kuulet sanani takaasi, joka kertoo sinulle mihin suuntaan mennä. Tässä on tie, kulje sitä.”

Lepo todistaa uskosta. Luottamus kumpuaa mielen rauhasta. Todellinen usko luottaa kaikki asiat hänen käsiinsä.

[Irene]

KUN KUULET LEIJONAN ÄRJYVÄN

Nuorena pappina en ajatellut paljonkaan hengellistä sodankäyntiä. Ei kenelläkään, joka vaelsi voittoisasti, pitänyt mielestäni olla minkäänlaisia ongelmia paholaisen kanssa. Minusta kyse oli vain hänen vastustamisestaan. Pian kuitenkin huomasin ärjyvän leijonan hyökkäävän heikkouksiani vastaan kaikella voimallaan. Tunsin itseni täysin avuttomaksi taistelemaan häntä vastaan.

Aivan liian usein näen paholaisen tekevän saman toisille vilpittömille uskoville. Tiedän lukuisia Jumalan palvelijoita, puhdassydämisiä, armon alla vaeltavia, jotka joutuvat yhtäkkiä hämmennyksen ja epätoivon demoniseen tulvaan.

Sellaiset uskovat voivat tehdä ahkerasti työtä Herralle vuosikausia. Sitten yhtenä päivänä saatana yhtäkkiä ujuttaa syyttäviä ajatuksia heidän mieliinsä. Yhdessä yössä heihin iskee kauheita ongelmia: odottamattomia kiusauksia, kateutta, masennusta. Heidän koetuksensa ovat niin syviä, outoja ja mystisiä, että näillä pyhillä ei ole mitään käsitystä siitä, mistä ne tulevat.

Uskon, että asiaan on yksi ainoa selitys. Heidän vaikeutensa ovat demonisia hyökkäyksiä. Kerran toisensa jälkeen olen nähnyt tällaista tapahtuvan uskoville, jotka ovat kasvaneet hengellisesti pitkin loikin. Hengellisen kasvun huipulla saatana panee heidän polulleen vanhan viettelyksen. Se saattaa olla vanha himo, jotakin, josta he ovat luulleet päässeensä jo aikoja sitten. Nyt, elettyään vuosia voitokkaasti, he yhtäkkiä joutuvat ansaan, horjuvat lankeamisen partaalla, joka voisi viedä heidät takaisin kauheisiin siteisiin.

Olen itse kokenut tämän tulvan. Lukemattomat uskovat joutuvat siihen juuri nyt. Heitä koetellaan vainoilla, fyysisillä hyökkäyksillä, henkisellä väkivallalla, kiusauksilla suoraan helvetistä. Ystävät kääntyvät heitä vastaan vihollisina. Saatana on pannut liikkeelle kaikki voimansa, viimeisten päivien vääryydet, joiden tarkoituksena on saattaa meidät silkkaan epätoivoon.

Miten voimme vastustaa saatanan voimaa? Johannes antaa meille vastauksen Ilm.12: ”Ja he ovat voittaneet hänet Karitsan veren kautta ja todistuksensa sanan kautta, eivätkä ole henkeänsä rakastaneet, vaan olleet alttiit kuolemaan asti”(jae 11). Kun kuulet leijonan ärjyvän, kun tulva syöksee ja peittoaa sinut, juokse kiireesti kaikkein pyhimpään. Käy uskossa Jumalan valtaistuimen eteen, hänen läsnäoloonsa, koska Karitsa on avannut sinulle tien, oman verensä kautta.

”Koska meillä siis, veljet, on luja luottamus siihen, että meillä Jeesuksen veren kautta on pääsy kaikkein pyhimpään, jonka pääsyn hän on vihkinyt meille uudeksi ja eläväksi tieksi, joka käy esiripun, se on hänen lihansa, kautta”(Hebr.10:19- 20).

[Irene]

HÄN EI PYSTYNYT VOITTAMAAN JUMALAN POIKAA

”Ja näkyi suuri merkki taivaassa: vaimo, vaatetettu auringolla, ja kuu hänen jalkojensa alla, ja hänen päässään seppeleenä kaksitoista tähteä. Hän oli raskaana ja huusi synnytyskivuissaan, ja hänen oli vaikea synnyttää. Ja näkyi toinen merkki taivaassa, ja katso: suuri, tulipunainen lohikäärme, jolla oli seitsemän päätä ja kymmenen sarvea, ja sen päissä seitsemän kruunua; ja sen pyrstö pyyhkäisi pois kolmannen osan taivaan tähtiä ja heitti ne maan päälle. Ja lohikäärme seisoi synnyttämäisillään olevan vaimon edessä nielläkseen hänen lapsensa, kun hän sen synnyttäisi”(Ilm.12:1-4).

Saatana tiesi, että Vanhan Testamentin jäännöksestä olisi syntymäisillään uusi, uskomaton kirkko, kirkastunut ruumis. Niin paholainen julisti taas kerran sodan, järkeillen, että hän voisi käydä taistelun omalla maaperällään, maassa.

Tämä Raamatunkohta viittaa saatanan tietäneen, ettei hän pääsisi käsiksi Marian kohdussa olevaan lapseen. Niinpä hän päätti tuhota Kristuksen, heti kun tämä olisi syntynyt. Hän siis kokosi kaikki demoniset joukkonsa Betlehemin ympärille, lähetti petoksen henkiä sokeuttamaan kirjanoppineet, papit ja farisealaiset. Sitten hänen oma henkensä meni kuningas Herodekseen, vallaten hänet. Jos saatana ei voinut tappaa Kristusta itseään, hänellä ainakin olisi oma mies valmiina toimimaan hänen puolestaan.

Herran taivaalliset enkelijoukot vartioivat lasta, niin että saatana ei voinut koskea häneen. Paholainen joutui odottamaan uutta tilaisuutta kolmekymmentä vuotta nielläkseen Kristuksen. Hänen seuraava mahdollisuutensa tuli aivan Jeesuksen toiminnan alussa, kun Pyhä Henki julisti hänet Messiaaksi. Silloin saatana johti Kristuksen erämaahan kiusattavaksi, mutta Jeesus voitti hänet siinäkin taistelussa. Jumala suojeli Poikaansa lähettäen enkeleitä palvelemaan häntä hänen ruumiillisen heikkoutensa aikana.

Paholainen yritti viimeisen kerran tuhota Kristuksen. Tällä kertaa hän siirsi joukkonsa paikoilleen voidakseen tappaa Jeesuksen ristiinnaulitsemalla ja heittämällä hänet hautaan. Hän lähetti demonisia henkiä kiihottamaan väkijoukkoa, meni pappien, sotilaiden ja poliittisten johtajien sekä väärien todistajien ruumiiseen. Lopulta saatana ajatteli, että nyt olisi hänen valtansa hetki. Nyt hän alkaisi täyden sodan.

Tiedät tämän tarinan lopun: Ylösnousemuksen päivä oli saatanalle nöyryyttävä tappio. Kun Jeesus nousi taivaaseen, hän pääsi lopullisesti pois paholaisen ulottuvilta. ”Ja hän synnytti poikalapsen, joka on kaitseva kaikkia pakanakansoja rautaisella valtikalla; ja hänen lapsensa temmattiin Jumalan tykö ja hänen valtaistuimensa tykö”(Ilm.12:5). Koko helvetti järisi, koska saatana oli joutunut tappiolle taas kerran. Vaikka hän käytti kaikkia voimiaan, hän ei silti pystynyt voittamaan Jumalan Poikaa.

[Irene]

ÄLÄ ANNA SAATANALLE NELIÖSENTTIÄKÄÄN TONTISTASI

Jeesus sanoi opetuslapsilleen: “Maailman ruhtinas tulee, ja minussa hänellä ei ole mitään. (Joh 14:30). Hän siis sanoi: ”Kun saatana tulee minua kohti, hän ei löydä paikkaa, johon saisi jalansijan. Olen täysin Isäni auktoriteetin alla.”

Saatana ei voi myöskään tulla kenenkään uskovan kehoon tai henkeen, kun hän on täysin alistunut Jumalan sanan alle. Viholliselle pitää antaa tilaa, jotta hän voisi saada jalansijan. Tämä tapahtuu ainoastaan siten, että henkilö jättää itselleen ”osan voittoa”. Anna minun selittää.

Ap.t. 5:ssä eräs aviopari nimeltään Ananias ja Safiira myivät maatilansa ja antoivat osan sen hinnasta Jerusalemin uudelle seurakunnalle. Kun toivat rahat Pietarin jalkojen juureen, apostoli oli ymmällään. Hän kysyi: ”Ananias, miksi on saatana täyttänyt sinun sydämesi, niin että koetit pettää Pyhää Henkeä ja kätkit osan maatilan hinnasta?”(Ap.t.5:3). Heti, kun Pietari oli sanonut nämä sanat, Ananias kaatui kuolleena maahan ja vähän myöhemmin hänen vaimonsakin.

Mitä Jumala halusi opettaa seurakunnalle tämän kautta? En usko, että siinä oli kyse Ananiaan ja Safiiran maailtasta. Pikemminkin oli kyse heidän sydämensä hallinnasta.

Tämä aviopari luuli voivansa olla 95 % kuuliainen Jumalalle ja jättää pienen alan turvallisesti itselleen. He olivat kuulleet Jumalan puhdasta opetusta, mutta kapinoivat sitä vastaan, minkä tiesivät totuudeksi. He vakuuttivat itselleen: ”Me voimme palvella Herraa, mutta silti pitää kiinni myös tästä.” Se oli Pyhän Hengen pettämistä.

Niinpä, se osa maatilan hinnasta, jonka he jättivät itselleen, ei ollut rahakysymys, vaan ahneus, joka oli heidän sydämessään. Se oli tarpeeksi suuri ala, jolle saatana saattoi rakentaa jalansijan. Uppiniskaisen kautta he antoivat vihollisen täyttää sydämensä.

Siksi Paavali varoittaa: ”Älkääkä antako perkeleelle sijaa”(Ef.4:27). Ananiaan ja Safiiran esimerkki on selvä: voittoisan elämän hinta ei pieni asia. Se merkitsee, että alistamme koko elämämme Jumalan sanan alle. Ei enää pimeitä kohtia, kätkettyjä himoja tai kapinaa. Älä anna saatanalle senttiäkään alaa. Sen hän vain tarvitsee päästäkseen sisälle pystyttääkseen itselleen linnoituksen.

[Irene]

PIENI JALANSIJA

Jaakob sanoo meille: ”Mutta jos teillä on katkera kiivaus ja riitaisuus sydämessänne, niin älkää kerskatko älkääkä valhetelko totuutta vastaan. Tämä ei ole se viisaus, joka ylhäältä tulee, vaan se on maallista, sielullista, riivaajien viisautta. Sillä missä kiivaus ja riitaisuus on, siellä on epäjärjestys ja kaikkinainen paha meno” (Jaak.3:14 -16).

Huomaa, keitä Jaakob tässä puhuttelee. Jakeessa 13 hän sanoo: ”Kuka on viisas ja ymmärtäväinen teidän joukossanne?” Hän sanoo siis: ”Teillä voi olla suurta hengellistä viisautta ja tietoa, mutta jos kotonanne on katkeruutta, riitaa sydämessänne, kateutta työpaikallanne, älkää luulko itseänne hengellisiksi. Te olette valheellisen petoksen alaisia.”

Kun Jaakob puhuu riitaisuudesta ja katkeruudesta, hän puhuu torasta ja vikoilusta. Hän sanoo kaiken sen olevan pirullista, aistillista, pahan tekoja. Lyhyesti sanottuna: kuka ikinä pysyy katkeruudessa, aiheuttaa riitaa ja pahempaa: hän avaa sydämensä riivaajille.

Tiedätkö ihmisiä, joiden katkeruus on johtanut riivaajan hallintaan? Vähitellen heidän ulkoinen persoonansa alkaa näyttää uloskin pimeyttä, joka heillä on sisäpuolella. Lopulta heidän kehonsakin alkaa menehtyä, sairastua ja kuivettua. He kärsivät myös mielialahäiriöistä. Kun paholaiselle annetaan sellainen jalansija, hän saa kyllä aikaan täydellisen tuhon.

Pidä siis vain kiinni marinastasi, pidä katkeruutesi. Jatka riitaisuutta. Jos niin teet, olet täydessä kapinassa Jumalaa ja hänen sanaansa vastaan ja avaat itsesi paholaiselle. Sinusta tulee hengellisesti sokea ja sydämeltäsi kovettunut.
Toisaalta, jos olet hengellinen, halukas tottelemaan Jumalan sanaa, ei se haittaa, kuinka rampa olet, silti osoitat rauhaisaa hellyyden viisautta antamalla anteeksi.

Matkalla Jerusalemiin näin voimakkaan esimerkin siitä, miten Saatana voi saada pirullisen jalansijan pienimmissäkin maatilkuissa. Kun katsoin Pyhää kaupunkia Öljymäeltä käsin, näin maa-alueen, jolla muslimien Kalliomoskeija sijaitsee.

Tuo pienen pieni maapala on ehkä vain 4000 neliömetrin kokoinen. Kuitenkin Saatana sai jotenkin otteen siihen ja rakensi itselleen temppelin, josta nyt on tullut hävityksen kauhistus, niin kuin Raamattu sanoo. Paholainen on onnistunut keskittämään voimansa juuri Jumalan valitun kansan, Israelin keskelle. Se kaikki tapahtui, koska hän sai ensin pienen jalansijan. Tämä on elävä kuva siitä, mitä Saatana tekee, kun hän saa itselleen pikkuriikkisen palan maata.

[Irene]

OLEMME JATKUVASSA MUUTOKSESSA

Pidät tästä tai et, me olemme kaikki muuttumisprosessissa tavalla tai toisella. Hengellisellä alueella ei ole olemassa pelkkää olemassaoloa. Meitä muutetaan joko huonoon tai hyvään suuntaan. Joko meistä tulee enemmän Herramme tai maailman kaltaisia, joko kasvamme Kristuksessa tai luopumuksessa.

Niin, oletko muuttumassa lempeämmäksi, niin kuin Jeesus oli? Katsotko joka päivä vakavasti peiliin ja rukoilet: ”Herra, minä haluan sinun kuvasi tulevan vahvemmaksi kaikilla elämäni alueilla”?

Vai onko katkeruutesi juurtunut, muuttanut sydämesi kapinalliseksi ja kovaksi? Oletko oppinut suojaamaan itsesi Jumalan Hengen ääneltä, joka tuomitsee sinut synnistäsi? Suollatko nyt suustasi asioita, joita et luullut uskovan koskaan pystyvän sanomaan? Tuletko koko ajan kovemmaksi, niin ettet ehkä voi enää muuttua?

Jos tämä kuvaa sinua itseäsi, anna minun sanoa vain: Et koskaan pääse vapaaksi, jos et muutu. Elämäsi syöksyy aina vain enemmän kaaokseen, ja tilanteesi pahenee. Lakkaa rakentamasta itsellesi lupaa osoittaa sormella muita, vanhurskauttaen itsesi. Jumala ei kohtaa sinua, ennen kuin heräät ja tunnustat: ”Mikään ei muutu, ellen minä muutu”.

Rukoile Herraa rehellisesti: ”Muuta minut, Jumala. Kaiva minuun syvälle, näytä, missä olen epäonnistunut ja mennyt omalle tielleni. Paljasta ylpeyteni, vihani, uppiniskaisuuteni ja syntini. Auta minua luopumaan siitä kaikesta.”

Kuinka monen asiantuntijan, sielunhoitajan, yksinäisen yön ja hedelmättömän yrityksen läpi sinun täytyy käydä, ennen kuin heräät totuuteen? Jos tapahtuu jotain parantumista ja ennalleen asettamista, sinun täytyy ottaa siitä vastuu. Ihmeesi riippuu omasta muuttumisestasi.

”Vanhurskaat huutavat, ja Herra kuulee ja vapahtaa heidät kaikista heidän ahdistuksistansa. Lähellä on Herra niitä, joilla on särjetty sydän, ja hän pelastaa ne, joilla on murtunut mieli. Monta on vanhurskaalla kärsimystä, mutta Herra vapahtaa hänet niistä kaikista”(Ps.34:17 -19).