David Wilkerson / Lyhyet 2)

[Irene]

KUKA SEISOO HERRAN RINNALLA?

”Mooses seisahtui leirin portille ja huusi: "Joka on Herran oma, se tulkoon minun luokseni". Silloin kokoontuivat hänen luoksensa kaikki leeviläiset”(2 Moos.32:26).

Miten Jumala voisi rusentaa Israelin korruption? Kenet hän valitsisi työvälineekseen pahana aikana? Tulisivatko enkelit alas ja suorittaisivat oikeudenmukaisen tuomion? Aaron ja hänen poikansa olivat jo korruptoituneet. Kenet siis Jumala nostaisi säteilemään hänen sotaväkensä pyhyyttä?

Kaikista ihmisistä hän valitsi Leevin pojat, murhaajan pojat. Hänhän veljensä Simeonin kanssa aiheutti Jaakobin perheelle suuren häpeän pakanoiden silmien edessä. Simeon ja Leevi ottivat miekkansa ja löivät kuoliaaksi Siikemin sisarensa Diinan raiskaamisesta. He surmasivat myös tämän isän, Hamorin ja ottivat heidän lampaansa, härkänsä ja aasinsa, heidän rikkautensa ja vaimonsa ja lapsensa.

Voi, sitä Jumalan armon äärettömyyttä, kun hän valitsee työvälineekseen arvottoman, kaikista heikoimman. ”Silloin kokoontuivat hänen luoksensa kaikki leeviläiset. …Niin leeviläiset tekivät Mooseksen käskyn mukaan”(2 Moos.32:26, 28).

Ehkä heidän sisimmässään oli jotakin, joka sanoi: ”Me emme petä Jumalaamme, niin kuin isämme tekivät! Me emme saata Jumalamme nimeä häpeään. Me astumme esiin ja seisomme Herran puolella!”

Mooses oli luvannut heille: "Koska te nyt olette olleet omia poikianne ja veljiänne vastaan, niin vihkiytykää tänä päivänä Herran palvelukseen, että hän tänä päivänä antaisi siunauksen teille"(2 Moos.32:29). Jumala tosiaankin palkitsi heidät papillisella nimityksellä ”leeviläiset”, joille annettiin tehtäväksi palvella Jumalan huoneessa.

Jos olemme Herran puolella, otamme miekkamme ja käytämme sitä taistelussa epäuskon voimia vastaan, pannen pois kaiken epäilyksen ja pelon. Se merkitsee uskollisuutta Jumalaa ja hänen sanaansa kohtaan, välittämättä siitä, mitä ihmiset sanovat. Silloin ei katsota, kuinka uskollisia ystävämme, kuinka maailmallisia rakkaimpamme ovat. Meidän täytyy astua esiin ja julistaa: ”Minä olen Herran puolella! Minä lähden torjumaan kaikkia meidän Jumalamme kaikkivaltiutta ja uskollisuutta vastaan tehtyjä hyökkäyksiä!”

[Irene]

KURITTOMAT USKOVAT

”Kun Mooses näki, että kansa oli kurittomuuden vallassa, koska Aaron oli päästänyt heidät kurittomuuden valtaan, vahingoniloksi heidän vihollisillensa”(2 Moos.32:25). (suom. huom. englanninkielisessä Raamatussa käytetään sanaa ”alaston”). Alkukielen heprean sanana käytetty para merkitsee ”irrottaa, paljastaa, hyljätä kaikki estot”. Se merkitsee myös ”uutta alkua”. Israelilaiset sanoivat: ”Mikään ei ole niin kuin pitäisi. Me olemme väsyneitä taisteluun, väsyneitä odottamaan Jumalaa. Nyt aiomme nauttia olostamme. Pois kaikki vanha meno! Me haluamme uutta vapautta, uuden alun ja me haluamme sen nyt!”

Raamatussa alastomuus merkitsee myös sitä, ettei ole kilpeä taistelussa. Kaikki miehet ilman kilpeään olivat kuin alastomia. Yllämainitut israelilaiset olivat kirjaimellisesti alastomia, he olivat riisuneet vaatteet yltään ja olivat tanssimassa kultaisen vasikan edessä. Heillä ei ollut enää haarniskaakaan yllään.

Voitko kuvitella, miltä he näyttivät vihollistensa, amalekilaisten edessä, jotka katselivat heidän menoaan ympäröiviltä vuorilta? Amalekilaiset vapisivat aiemmin israelilaisten näkemisestäkin. Jumala oli pannut heidän sydämeensä pelon omaa kansaansa kohtaan. Nyt he näkivät Israelin ottavan päältään haarniskansa ja riisuvan pois vaatteensa. Amalekilaiset pilkkasivat ja nauroivat heitä: ”Katsokaa, he ovat aivan kuin me! He haluavat nautintoa ja huveja ja käyttäytyvät aivan kuin mekin. Mitä pyhyyttä tämä on? Ei, vaan teeskentelyä!”

Yhdessä alastomuuden hetkessä israelilaiset pienensivät Jumalansa jumalattomien silmien edessä. He tekivät Herrasta sydämettömän, julman, välinpitämättömän, avuttoman. He tarhasivat hänen kunniansa, hänen mahtinsa, hänen kaikkivaltiutensa. He eivät olleet enää esimerkkinä maailmalle.

Näin juuri mekin teemme, kun riisumme yltämme uskon vaipan ja lakkaamme luottamasta Jumalaan. Jos uskovalla ei ole lapsenomaista luottamusta Jumalaan, hän seisoo alastomana maailman edessä, alttiina kaikelle epäilylle, pelolle ja epäuskolle!

[Irene]

PYSÄHDY KUUNTELEMAAN
Ihmettelen usein, väsyykö Herra siitä, että hänen lapsensa tulevat hänen läsnäoloonsa, eikä koskaan lakkaa kuuntelemasta heitä. Mikään ei ole tyhjempää ja epätyydyttävämpää kuin yhdensuuntainen keskustelu. Yritä kuunnella jotakuta muutama tunti saamatta yhtään sanaa väliin. Se panee sinut tuntemaan yksinäisyyttä. Henkilö, joka sai ”laskettua kuorman omalta sydämeltään” menee pois tuntien olonsa paremmaksi, mutta kuuntelijaparka jää saamatta tyydytystä.

Kuinka usein me jätämme Herran yksin salaiseen kammioomme, yksinäiseksi ja vaille tyydytystä? Me kiirehdimme hänen läsnäoloonsa sanoen: ”Ylistys sinulle, Jeesus! Rakastan sinua, Herra! Tässä olisi minun ostoslistani ja paranemiskorttini. Aamen! Kuinka monta kertaa hän on ollut valmis ja innokas avaamaan omaa sydäntään, kun ihme ja kumma, ketään ei ollutkaan paikalla?

Jos rukoilemme tunnin, me puhumme tunnin. Jos rukoilemme tuntikausia, me puhumme tuntikausia. Jos rukoilemme koko yön, puhumme koko yön: miljoonia ääniä puhumassa ja ylistämässä! Kaiken julistustyöni ajan olen yrittänyt saada ihmisiä rukoilemaan. Nyt näen, ettei vika olekaan siinä. On ongelmallista jättää Vapahtaja yksin salaiseen kammioon, vaille tyydytystä siitä, että olisi voinut sanoa sanan meille.

Olemme lähteneet salaisesta kammiostamme sitten, kun olemme kertoneet kaiken meitä painavan taakan. Me kerroimme hänen toiveistamme, unelmistamme, haluistamme. Me lähdimme tuosta pyhästä rukouksen paikasta tyytyväisinä. Herramme vain jäi odottamaan intoa täynnä saadakseen jakaa sydäntään yhteydessä meihin. Uskon, että Herramme sanoo: ”Kyllä, kyllä, kiitos ylistyksestäsi. Otan sen vastaan. Olen niin iloinen, kun otit aikaa sulkeutuaksesi minun kanssani kahdenkeskeiseen oloon. Olen kuullut pyyntösi, ja Isä on antava sinulle, mitä haluat sydämessäsi. Odota kuitenkin! Älä lähde aivan vielä. Minulla on muutamia asioita, joita haluaisin jakaa sinulle. Sydämeni on halkeamaisillaan halusta kertoa niitä sinulle. Olen pullottanut kaikki kyyneleesi, olen lohduttanut huolekasta mieltäsi. Nyt on minun vuoroni puhua! Anna minun kertoa sinulle, mitä minulla on sydämelläni”.

Herramme Jeesus haluaa puhua. Hän tahtoo kertoa meille, mikä särkee hänen sydäntään meidän sukukunnassamme. Hän haluaa puhua jokaiselle lapselleen suunnitelmastaan niitä varten, jotka uskovat häneen. Hän haluaa näyttää ihania totuuksia. Hän haluaa antaa meille johdatusta ja auttaa meitä kasvattamaan lapsiamme, ratkaisuja ongelmiimme, uusia työntekijöitä ja toimintoja, jotka voivat pelastaa kadotettuja. Hän haluaa puhua erityisiä sanoja työpaikastamme, urastamme, kodistamme, elämänkumppanistamme, totuutta taivaasta, helvetistä ja tulevista kauheuksista. Ennen kaikkea hän haluaa puhua meille siitä, kuinka hän rakastaa meitä ja välittää omistaan.

”Katso, minä seison ovella ja kolkutan; jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, niin minä käyn hänen tykönsä sisälle ja aterioitsen hänen kanssaan, ja hän minun kanssani”(Ilm.3:20).

[Irene]

KAKSI TOSIASIAA

Mitä pidempään elän Kristukselle, sitä vaikeampi minun on hyväksyä helppoa, kaiken kattavaa ratkaisua. Omissa taisteluissani olen löytänyt suurta lohtua ja apua kahdesta ihanasta tosiasiasta.

Ensimmäinen niistä on: JUMALA RAKASTAA MINUA TODELLA. Jumalan tarkoitus ei ole tuomita lapsiaan, olivat he epäonnistuvia tai ei. Hän on rakastava Isä, joka haluaa vain nostaa meitä pois heikkouksistamme.

Näin vilahduksen tuosta rakkaudesta, kun kävelin taannoin maatilaamme ympäröivässä metsässä. En pysähtynyt kertaakaan miettimään, kuinka linnut lentelivät ympärilläni vapaina ja terveinä. Yhtäkkiä kuitenkin, maassa värähti rampa linnunpoikanen. Se yritti niin kovasti lentää, mutta saattoi vain pyörähtää ympäri maassa. Kumarruin nostamaan sen ylös. Silloin tuttu Raamatun kohta välähti mieleeni. ”Eikä yksikään niistä putoa maahan teidän Isänne sallimatta” (Matt.10:29).

Luulin aiemmin, että jae kuului: ”Ei yksikään varpunen putoa maahan Isän tietämättä.” Matteuksen kohta vain sanoo: ”Isän sallimatta.”

Jumala on meidän kanssamme silloinkin, kun lankeamme. Isä ei lankea meidän syntiimme, mutta hän tulee alas meidän langenneeseen tilaamme. Hän ei hylkää meitä, kun liu’umme alaspäin. Me nimittäin olemme tuo varpunen.

Joskus tunnemme hänen suuren rakkautensa vasta, kun putoamme pohjalle. Olet voittanut suuren voiton, jos voit olla varma Jumalan rakkaudesta itseäsi kohtaan, vaikka olet haavoittunut ja rampa. Meidän voimamme uudistuu hänen iankaikkisessa rakkaudessaan. Lepää vain tuossa ihanassa rakkaudessa. Älä hermostu. Vapautus on lähellä.

Toinen tosiasia: HÄNTÄ ILAHDUTTAA ENITEN MINUN USKONI. ”Mutta ilman uskoa on mahdoton olla otollinen”(Hebr.11:6). Jumala lukee meidän uskomme vanhurskaudeksi. "Aabraham uskoi Jumalaa, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi"(Room.4:3).

Ehkä en aina ymmärrä, miksi hän joskus näyttää aikailevan toimissaan, mutta tiedän, että hän pitää sanansa minua kohtaan.

[Irene]

TÄMÄ ON VOITTO
”Sillä kaikki, mikä on syntynyt Jumalasta, voittaa maailman; ja tämä on se voitto, joka on maailman voittanut, meidän uskomme”(1 Joh. 5:4).

Oletko joskus epäonnistunut? Onko sinulla jokin synti, joka helposti päihittää sinut? Tunnetko itsesi heikenneeksi pelkuriksi, kykenemättömäksi voittamaan salaista syntiäsi? Onko sinulla heikkoudestasi huolimatta samalla jäytävä nälkä Jumalan puoleen? Kaipaatko hänen luokseen, haluatko päästä häntä lähelle? Tuo nälkä ja jano ovat avain voittoosi. Se tekee sinusta erilaisen suhteessa muihin, jotka ovat syyllistyneet Jumalan pettämiseen. Se erottaa sinut heistä. Pidä tuota nälkää yllä. Janoa vanhurskautta. Älä koskaan vanhurskauta heikkouttasi, älä koskaan anna sille peräksi äläkä koskaan anna sen tulla osaksi elämääsi.

Usko on voittosi. Aabrahamilla oli heikkoutensa: hän valehteli, saattoi vaimonsa melkein aviorikkojaksi. Aabraham ”uskoi Jumalaan ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi”. Jumala kieltäytyi lukemasta hänelle hänen syntiään, koska hän uskoi!

Tietenkin olet epäonnistunut, ehkä eilen, tai tänään! Uskotko, että Jeesuksella on voima vapauttaa sinut lopulta synnin vallasta? Uskotko, että Jeesuksen risti merkitsee synnin siteiden murtumista? Hyväksytkö tosiasian, että Hän on luvannut vapauttaa sinut Saatanan ansasta?

Annapa minun kertoa, missä voitto on minun mielestäni? Anna sydämesi hyväksyä kaikki Jeesuksen voiton lupaukset. Anna uskosi sitten sanoa sydämellesi: ”En ehkä ole vielä juuri sellainen, kuin haluaisin, mutta Jumala toimii minussa yhä. Hänellä on voima kirvoittaa synnin lieat minusta. Se tapahtuu vähä vähältä, mutta tulee vielä päivä, jolloin usko voittaa. En ole orja ikuisesti. En ole paholaisen marionetti enkä uhri. Olen heikko Jumalan lapsi, joka haluaa Jeesuksen voimaa. Lopulta minusta tulee yhtä puhdas kuin kullasta tulessa. Jumala on minua varten! Minä annan kaiken hänelle, joka voi varjella minua lankeamasta ja esittää minut Jumalan valtaistuimen edessä virheettömänä’, valtavasti iloiten!

[Irene]

MYRSKYN KESKELLÄ

“Mutta venhe oli jo monen vakomitan päässä maasta, aaltojen ahdistamana, sillä tuuli oli vastainen. Ja neljännellä yövartiolla Jeesus tuli heidän tykönsä kävellen järven päällä. Kun opetuslapset näkivät hänen kävelevän järven päällä, peljästyivät he ja sanoivat: "Se on aave", ja huusivat pelosta. Mutta Jeesus puhutteli heitä kohta ja sanoi: "Olkaa turvallisella mielellä, minä se olen; älkää peljätkö"(Matt.14:24- 27).

Opetuslapset olivat uppoamaisillaan, yhtäkkiä peloissaan. Ajatus Jeesuksen olemisesta lähellä valvomassa heitä tuntui heistä mahdottomalta. Joku varmaan sanoi: ”Tämä on Saatanan työtä. Paholainen haluaa tappaa meidät kaikkien ihmeitten takia, joissa olimme osallisia”. Joku toinen sanoi: ”Missä menimme vikaan? Kenellä meistä on syntiä elämässään? Jumala on vihainen jollekulle tässä veneessä!” Joku muu saattoi kysyä: ”Miksi me? Mehän teimme juuri niin kuin hän käski. Me tottelimme. Mistä tämä myrsky tuli yhtäkkiä?”

Pimeimmässä hetkessä “Jeesus tuli heidän luokseen”. Kuinka vaikeaa Jeesuksen olikaan odottaa myrskyn liepeillä, rakastaen heitä niin paljon, tuntien jokaisen tuskan, haluten niin kovasti suojella heitä loukkaantumiselta, kaivaten heitä niin kuin isä ikävöi lapsiaan näiden ollessa vaikeuksissa. Kuitenkin Hän tiesi, etteivät opetuslapset koskaan oppisi tuntemaan Häntä ja luottamaan Häneen, ennen kuin myrskyn raivo olisi heidän päällään. Hän näyttäytyisi vasta, kun he olisivat saavuttaneet uskonsa äärirajan. Vene ei olisi uponnut, mutta heidän pelkonsa olisi hukuttanut heidät nopeammin kuin venettä piiskaavat aallot. Hukkumisen pelko oli epätoivoa, ei pelkoa vettä kohtaan.

”Kun opetuslapset näkivät hänen kävelevän järven päällä, peljästyivät he ja sanoivat: ’Se on aave’ ”(Matt.14:26).

He eivät tunnistaneet Jeesusta tuossa myrskyssä. He näkivät aaveen, haamun. Ajatus Jeesuksen olemisesta niin lähellä, niin paljon osallisena siihen, mitä he olivat joutuneet kokemaan, ei tullut heidän mieleensäkään.

Tässä on vaara, jonka kaikki kohtaamme, kun emme näe Jeesusta vaikeuksissamme. Sen sijaan näemme haamuja. Pelon kauheimmalla hetkellä, kun yö on pimein, myrsky kiukkuisin, tuulet vinkuvimmat ja toivottomuus on ylitsepääsemätön, Jeesus aina tulee lähelle meitä näyttääkseen itsensä tulvan Herrana, Vapahtajana myrskyissä.

”Herra istui valtaistuimellaan, ja vedenpaisumus tuli. Herra istuu kuninkaana iankaikkisesti” (Ps.29:10)

[Irene]

HEDELMÄN KANTAMINEN
Yksi Raamatunkohta on vaikuttanut minuun erityisen syvästi. Jeesus sanoi: ”Jokaisen oksan minussa, joka ei kanna hedelmää, hän karsii pois; ja jokaisen, joka kantaa hedelmää, hän puhdistaa, että se kantaisi runsaamman hedelmän. Jos joku ei pysy minussa, niin hänet heitetään pois niin kuin oksa, ja hän kuivettuu; ja ne kootaan yhteen ja heitetään tuleen, ja ne palavat”(Joh 15:2, 6).

Olen lukenut uudestaan ja uudestaan nuo Kristuksen voimalliset sanat enkä voi paeta niiden synnintuntoa vaikuttavaa voimaa. Pyhä Henki on vakuuttanut minut näiden sanojen ymmärtämisen tärkeydestä: ” Minun Isäni on viinitarhuri… Jokaisen oksan, joka ei kanna hedelmää, hän karsii pois.”
Uskovan hedelmän kantamisasia ei ole Jumalan mielestä valinnainen. Hän tarkkailee viinipuutaan ja kaikkia oksastamiaan oksia suurella mustasukkaisuudella ja huolella. Hän odottaa kärsivällisesti oksien kantavan hedelmää. Hän seisoo vierellä oksasakset kädessään, seuraten rakastavasti, onko näkyvissä minkäänlaista huonoa kohtaa, virhettä tai tautia, joka voisi estää kasvun. Jumala odottaa hedelmää joka oksasta. Ilman hedelmää on mahdotonta tuottaa kunniaa hänelle ja kirkastaa häntä, olla Kristuksen todellinen opetuslapsi. Jeesus sanoi: ”Siinä minun Isäni kirkastetaan, että te kannatte paljon hedelmää ja tulette minun opetuslapsikseni”(Joh.15:8).

Hedelmän kantaminen on tärkeätä Jumalan miellyttämistä, Kristuksen tehtävän täyttämistä ja rukouksiemme ja pyyntöjemme vastaamista silmällä pitäen. Jeesus sanoi: ”Te ette valinneet minua, vaan minä valitsin teidät ja asetin teidät, että te menisitte ja kantaisitte hedelmää ja että teidän hedelmänne pysyisi. Että mitä ikinä te anotte Isältä minun nimessäni, hän sen teille antaisi”(Joh 15:16).

Itse asiassa hedelmän kantaminen on pikemminkin sitä, mitä meistä tulee, kuin, mitä teemme. Kannan hedelmää, kun mikään ei estä Kristuksen elämän virran tulemista minuun. Sitä Jeesus tarkoitti sanoessaan: ”Te olette jo puhtaat sen sanan tähden, jonka minä olen teille puhunut”(Joh 15:3). Hän sanoo: ”Koska uskoitte minun sanani, vavisten kuulitte sitä ja annoitte sen näyttää kaikki salatut asiat, tuoda valon jokaiseen pimeään nurkkaan, Jumalan sanan puhdistaa teidät. Silloin kaikki esteet häviävät.
Email ThisBlogThis!Share to TwitterShare to FacebookShare to Pinterest

[Irene]

TÄMÄN PÄIVÄN VOIMA
by David Wilkerson | June 17, 2015
[May 19, 1931 – April 27, 2011]
PDF TXT Print Print

Apostoli Paavali oli lihaa ja verta niin kuin me kaikki. Silti hänellä oli hengellinen auktoriteetti paholaista vastaan. Hän sanoi rammalle temppelin portin vierellä: ”Jeesuksen Kristuksen, Nasaretilaisen, nimessä, nouse ja käy"(Ap.t.3:6), ja mies parantui. Sen ajan uskonnolliset johtajat tunnistivat tämän voiman Pietarissa ja kysyivät häneltä: "Millä voimalla tai kenen nimeen te tämän teitte?"(Ap.t.4:7).

Raamattu ei vihjaa missään kohdin, ettei tämä voima olisi tarkoitettu tänä päivänä meille. Milloin Herra koskaan sanoi seurakunnalleen: ”Olen auttanut teitä tähän asti. Nyt on teidän vuoronne selvitä itse”? Minkälainen Jumala antaisi kansalleen voiman erämaassa, kun he tarvitsivat sitä, antaisi voiman Israelin kuninkaille, Elian kaltaisille profeetoille, ihmisjoukoille Helluntaina ja pidättää sen itsellään tältä viimeisten päivien seurakunnalta, kun me tarvitsemme sitä enemmän kuin mikään sukupolvi ennen meitä?

Raamatun mukaan Saatanan voima on lisääntynyt meidän päivinämme: ”Perkele on astunut alas teidän luoksenne pitäen suurta vihaa, koska hän tietää, että hänellä on vähän aikaa!" (Ilm.12:12).
Miksi Jumala salli Saatanan hyökkäävän heikon, voimattoman seurakunnan kimppuun, joka on puolustuskyvytön? Hänen kansansa ei ole koskaan kadottanut pääsyä Hänen taivaalliseen voimavarastoonsa.

Valitettavasti lukuisat uskovat eivät ole kallistaneet korvaansa ajatukselle hengellisestä auktoriteetista. Tämä on erityisen totta karismaattisissa piireissä. Tiedän useita ”voima”-seminaareja, joissa saarnaajat panevat kätensä ihmisten päälle lahjoittaen heille hengellisen auktoriteetin voitelun. Silti kotiin palatessaan niiden vastaanottajat ovat huomanneet, että heidän yrityksensä paholaista vastaan epäonnistuvat surkeasti. Lopulta he tekevät saman kysymyksen kuin opetuslapset, Jeesukselta: ”Miksi me emme kyenneet ajamaan ulos näitä henkiä?”

Et voi saada yliluonnollista voimaa vain kätten päälle panemisen kautta. Se ei ole lahja, se on elämäntapa, vaellus Jeesuksen kanssa. Eikä jokainen, joka pyytää sitä auktoriteettia, muutu yhtäkkiä hengelliseksi voimalaksi. Tosi asiassa Jumala luottaa jumalallisen auktoriteettinsa vain sille, jota Pietari nimittää ”salassa oleva sydämen ihminen, hiljaisen ja rauhaisan hengen katoamattomuudessa”(1 Piet.3:4)

[Irene]

VALTA KAIKKEA VIHOLLISEN VOIMAA VASTAAN
by David Wilkerson | June 16, 2015
[May 19, 1931 – April 27, 2011]
PDF TXT Print Print

Uskon, että seurakunta tänä päivänä on täydellisessä kriisissä, koska siltä puuttuu hengellinen auktoriteetti. Minulle soittaa säännöllisesti pastoreita ja vanhempia, jotka ovat kauhuissaan lastensa tähden. He kertovat: ”Sain juuri selville, että lapseni on huumeriippuvainen, enkä tiedä, mitä pitäisi tehdä.”

Sydämeni riutuu noiden vanhempien tähden. Heillä on särkynyt sydän. He ovat epätoivoisia ja toivovat löytävänsä todellisen hengellisen auktoriteetin, joka voisi johtaa pysyvään apuun. Minun on kuitenkin ajateltava: Onko heidän kotonaan hengellistä auktoriteettia? Mielestäni monet sellaiset vanhemmat ajattelevat, että he ovat avuttomia, kun eivät kuitenkaan ole. Jollakin perheessä pitää olla voima ajaa paholainen ulos, heidän lapsistaan ja kodistaan. Sanon jokaiselle kärsivälle vanhemmalle: Teidän täytyy tarttua omaan hengelliseen auktoriteettiinne. Vaikka lapsenne sulkevat teidät ulos, te voitte silti saada tarvittavan voiman omassa salaisessa kammiossanne, rukouksessa.

Voitte panna hanttiin: ”Enhän minä ole Jeesus. Hän tuli maan päälle jumalallisessa auktoriteetissaan”. Totta on, että Jeesus, vaikka olikin Jumala ihmiseksi tulleena, joutui kohtaamaan paholaisen ihmisenä, Hengen vahvistamana ihmisenä. Hän ei taistellut Saatanaa vastaan millään muulla maaperällä. Samoin Saatana lähestyi Kristusta aina ihmisenä, vaikka hän tiesi, että tämä oli Jumalan Poika. Riivaaja tunnisti hänet myös sanoen: ”Mitä sinulla on meidän kanssamme tekemistä, Jeesus Nasaretilainen?" (Mark.1:24). He puhuivat Jeesukselle, kuin tämä olisi ollut ihminen, syntynyt tietyssä kaupungissa Israelissa. Kuitenkin, vaikka Kristus oli ihminen, luuta ja verta, Hän käytti täyttä hengellistä auktoriteettia kaikkiin riivaajavaltoihin.

Saatat myös ajatella: ”Jos vain minulla olisi voima vihollista vastaan. En vain omista sellaista auktoriteettia, jolla voisin saada Saatanan pakenemaan.” Tuo juuri ei pidä paikkansa. Jeesuksen opetuslapsilla oli juuri tämä voima: ”Ja hän kutsui tykönsä ne kaksitoista opetuslastaan ja antoi heille vallan ajaa ulos saastaisia henkiä ja parantaa kaikkinaisia tauteja ja kaikkinaista raihnautta”(Matt.0:1). ”Katso, minä olen antanut teille vallan tallata käärmeitä ja skorpioneja ja kaikkea vihollisen voimaa”(Luuk.10:19).

[Irene]

RAKASTA VIHOLLISTASI
by David Wilkerson | June 12, 2015
[May 19, 1931 – April 27, 2011]
PDF TXT Print Print

Yksi erityisiä kypsän uskovan merkkejä on rakkaus kaikkia kadotettuja ihmiskunnan jäseniä kohtaan. Sellainen uskova osoittaa rakkautta tasapuolisesti juutalaiselle ja palestiinalaiselle, bosnialaiselle ja serbille, jokaiselle.

Vain täyteen aikuisuuteen kasvanut uskova voi hyväksyä nämä Jeesuksen sanat: ”Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihollisianne ja rukoilkaa niiden puolesta, jotka teitä vainoavat”(Matt. 5:44). Kysyn sinulta: voitko kuvitella viettäväsi kuukauden palestiinalaisessa kenttäsairaalassa, hoitaen ja ruokkien sotilaita, jotka haluavat tuhota Israelin? Pystytkö pitämään ennakkoasenteesi kurissa lukiessasi tulehtuneita uutisia tänään? Onko sinulla sama henki kuin Kristuksella, joka sanoi Häntä ristiinnaulittaessa: ”Isä, anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä tekevät”.

Jos haluat vaeltaa, niin kuin Jeesus vaelsi, et voi antaa noiden otsikoiden tukehduttaa inhimillistä myötätuntoasi. Kristus kuoli jokaisen kadotetun sielun puolesta tämän maan päällä, myös abortoivien lääkärien, murhaajien, raiskaajien, lasten hyväksikäyttäjien puolesta. Vankilamme ovat juuri nyt täynnä niitä, jotka ovat tulleet tuntemaan Jeesuksen pelastavan rakkauden, vain koska joku rakasti heitä huolimatta heidän synneistään.

Voit tietää kasvavasi armossa, jos voit rukoilla niiden puolesta, joita maailma vihaa. Kun kuulemme tapahtuvan hirvittäviä asioita, meidän tulee seistä ennakkoasenteitamme vastaan ja julistaa: ”Minä otan Kristuksen arvovallan tässä asiassa. Tahdon rakastaa ihmiskuntaa niin kuin Herrani teki”.

Tässä on suuri lupaus, joka päästää tunteemme epäilyistä ja epävarmuudesta: ”Etkö tiedä, etkö ole kuullut: Herra on iankaikkinen Jumala, joka on luonut maan ääret? … Hän antaa väsyneelle väkeä ja voimattomalle voimaa yltäkyllin… Ne, jotka Herraa odottavat, saavat uuden voiman, he kohottavat siipensä kuin kotkat. He juoksevat eivätkä näänny, he vaeltavat eivätkä väsy” (Jes.40:28 -31).