David Wilkerson / Lyhyet 1)

[Irene]

PUHTAAN JA NUHTEETTOMAN ELÄMÄN VOIMA

Kun päätät vaeltaa nuhteettomasti Jumalan edessä, Herraa miellyttävällä tavalla, saat nähdä, että sinua sekä pelätään että halveksitaan. Ne, jotka ovat kadottaneet Jumalan suosion ja siunauksen, penseät tai maailmaan mukautuneet uskovat raivostuvat ja nousevat elämääsi vastaan!

Näemme tämän havainnollisesti kuvattuna 1. Samuelin kirjassa: ”Ja Saul pelkäsi Daavidia, koska Herra oli hänen kanssansa, mutta oli poistunut Saulista... Ja Daavid menestyi kaikilla teillään, ja Herra oli hänen kanssansa. Kun Saul näki, että hänellä oli niin suuri menestys, rupesi hän häntä kammomaan” (1 Sam.18:12-15).

Daavidin nuhteeton vaellus iski pelon Saulin sydämeen! Kun Saul oli Daavidin läheisyydessä, hän muisti ajan, jolloin oli itse saanut nauttia Jumalan suosiota ja ihmisten arvostusta. Tottelemattomuus, kateus, ylpeys ja omatahto veivät Saulilta viimeisenkin pisaran Jumalan voimaa. Samalla häneltä meni myös ihmisten arvostus.

Saul joutui kohtaamaan kasvoista kasvoihin itseään nuoremman miehen, kokemattomamman, vähemmän hienostuneen puheessaan. Tällä tuntui kuitenkin olevan enemmän voimaa ja pyhyyttä! Hän oli puhdassydäminen, täynnä Pyhää Henkeä, ja Saul pelkäsi häntä!

Pidä mielessäsi, ettei Daavidia tässä pelännyt epäjumalanpalvelija tai pakana. Ei, Saul oli mies, joka oli tuntenut Pyhän Hengen voiman. Hänet oli aiemmin voideltu mahtavaksi, Jumalan valituksi mieheksi!

Daavid eli vain puhdasta elämää, ja Jumala vuodatti suosiotaan hänen päälleen. ”Mutta koko Israel ja Juuda rakasti Daavidia, koska hän lähti ja tuli heidän edellänsä” (1 Sam.18:16).

Saul ei halunnut olla Daavidin läheisyydessä. Surullista kyllä, Saul edustaa tämän päivän maailmaan mukautunutta seurakuntaa. Se on kadottanut Jumalan voitelun. Hän on sen uskovan tyyppi, joka oli joskus aiemmin täynnä Pyhää Henkeä, kastettu, palanut Jumalalle. Kuitenkin tottelemattomuus, ylpeys ja himo ovat vieneet häneltä kaiken, mitä hän ennemmin tiesi Jumalasta.

Maailmaan mukautunutta uskovaa ei pelota mikään niin kuin pyhä nuhteeton elämä. Mitä enemmän elämäsi on samoilla linjoilla Herran tahdon ja hänen pyhyytensä kanssa, sitä enemmän joudut konfliktiin uskostaan luopuneiden kanssa.

[Irene]

VOITOKKAAN KRISTUKSEN ÄÄNI

Kun Jumala sanoi: ”Vielä kerran minä liikutan maan, jopa taivaankin"(Hebr.12:26). Hän tarkoitti sanoa: ”Minä järisytin maan Siinain vuorella. Näinä viimeisinä päivinä, kun minä puhun, ääneni järkyttää sekä luonnolliset että hengelliset maailmat. Kaikki olevainen vapisee, mikään ei jää entiselleen. Mikä on ollut uskonnollista, koko Kristuksen seurakunta, järkkyy minun Poikani äänen voimasta, kun hän puhuu taivaasta”.

Jumala oli varoittanut Israelia siitä, että ne, jotka eivät suostuisi kuuntelemaan hänen profeettansa sanoja, joutuisivat tilille: ”Ja joka ei kuule minun sanojani, joita hän minun nimessäni puhuu, hänet minä itse vaadin tilille”(5 Moos.18:19). Hän siis tarkoitti: ”Aion ottaa kiinni jokaisen, joka ei tottele, ja voit olla siitä aivan varma.”

Raamattu paljastaa, että ne, jotka torjuivat Jumalan profeetan, tuhoutuivat. Heistä tuli kuivettuneita ja katkeria, ilottomia ja rauhattomia kuollessaan. ”Katsokaa, ettette torju luotanne häntä, joka puhuu; sillä jos nuo, jotka torjuivat luotaan hänet, joka ilmoitti Jumalan tahdon maan päällä, eivät voineet päästä pakoon, niin paljoa vähemmän me, jos käännymme pois hänestä, joka ilmoittaa sen taivaista”(Hebr.12:25).

Rakas lukija, emme voi paeta Jumalan vihaa, emme kansana emmekä yksityisinä henkilöinä. Juuri nyt Jeesuksen ääni järisyttää kaikkia kansoja, vaikuttaen järkytyksen instituutioille, johtajille ja taloushallinnolle. Hän sanoo tuulelle ja luonnonvoimille: ”Puhaltakaa maan päälle”. Hän sanoo pilville: ”Pidättäkää sateenne”. Hän sanoo maailmantaloudelle: ”Kaikki ahneus tuomitaan.”

Jumala käskee: ”Vankilat, järiskää. Hallitukset, vapiskaa. Talousjärjestelmät, järkkykää. Koulut vapiskaa. Sotavoimat, vapiskaa. Oikeusistuimet ja – laitokset, järiskää. Kaikki maan päällä järkkyy, kunnes ei jää muuta perustusta kuin Herra.”
Kaiken järisyttäjänä ei ole paholainen, vaan voitokkaan Kristuksen ääni. Kirkastettu Ihminen on noussut valtaan istuimellensa, ja hän puhuu sanan, joka järisyttää koko maailman.

[Irene]

JUMALA PUHUU SELVÄSTI

Jumala puhuu edelleen selvästi tänäkin päivänä. Hänen taivaallinen äänensä kaikuu valtavana läpi koko maailman. Tämä ääni tulee ihmisen, Jeesuksen kautta, joka istuu Isän oikealla puolella. Mieti Hebrealaiskirjeen sanoja: ”Sillä te ette ole käyneet sen vuoren tykö, jota voidaan käsin koskea ja joka tulessa palaa, ettekä synkeyden, ette pimeyden, ette myrskyn, ette pasuunan kaiun ettekä äänen tykö, joka puhui niin, että ne, jotka sen kuulivat, pyysivät, ettei heille enää puhuttaisi; sillä he eivät voineet kestää tätä käskyä: ’Koskettakoon vuorta vaikka eläinkin, se kivitettäköön’; ja niin hirmuinen oli se näky, että Mooses sanoi: ’Minä olen peljästynyt ja vapisen’!

Vaan te olette käyneet Siionin vuoren tykö ja elävän Jumalan kaupungin, taivaallisen Jerusalemin tykö, ja kymmenien tuhansien enkelien tykö, taivaissa kirjoitettujen esikoisten juhlajoukon ja seurakunnan tykö, ja tuomarin tykö, joka on kaikkien Jumala, ja täydellisiksi tulleitten vanhurskasten henkien tykö, ja uuden liiton välimiehen, Jeesuksen, tykö, ja vihmontaveren tykö, joka puhuu parempaa kuin Aabelin veri.

Katsokaa, ettette torju luotanne häntä, joka puhuu; sillä jos nuo, jotka torjuivat luotaan hänet, joka ilmoitti Jumalan tahdon maan päällä, eivät voineet päästä pakoon, niin paljoa vähemmän me, jos käännymme pois hänestä, joka ilmoittaa sen taivaista. Silloin hänen äänensä järkytti maata, mutta nyt hän on luvannut sanoen: ’Vielä kerran minä liikutan maan, jopa taivaankin’.
Mutta tuo "vielä kerran" osoittaa, että ne, mitkä järkkyvät, koska ovat luotuja, tulevat muuttumaan, että ne, jotka eivät järky, pysyisivät”(Hebr.12:18- 27).

Tajuatko tämän Raamatun kohdan kuvan? Kun Jumala puhui ensimmäisen kerran, ihmiset vastasivat: ”Älä puhu meille enää taivaasta. Puhu meille ihmisen kautta.” Mooses ennusti: ”Niin kuin olette anoneet, Jumala herättää teille profeetan. Hän on oleva täysi ihminen, ja hän puhuu teille Jumalan sanoja.”

Jeesus oli tämä luvattu profeetta. Hän oli lihaan tullut Jumala, Herra inhimillisessä ruumiissa. Hänellä oli tehtävä maan päällä ihmisenä, ja todistajien joukot näkivät hänen nousevan taivaaseen ihmisen muodossa. Nyt hänellä on ihmeellinen ruumis, joka on hänen seurakuntansa. Silti Jeesus on edelleen lihaan tullut ihminen, hänellä on edelleen niitä inhimillisiä tunteita, joita me kaikki koemme.

Tänä päivänä, näinä viimeisinä päivinä, Jumala puhuu vielä kerran taivaasta ja kertoo meille, että hän järkyttää kaiken, mikä on näkyvää.

[Irene]

SAARNAA MEILLE MUKAVIA ASIOITA

Eräs mies kirjoitti äskettäin meidän toimistoomme: “En tiedä, kuka pani minut teidän postituslistallenne, mutta pyydän teitä poistamaan nimeni siitä heti paikalla. En kestä lukea teidän kolkkoa evankeliumianne ja teidän moukaroimistanne syntiä vastaan. Ei meistä kukaan ole täydellinen, ette edes te itse. Olen saanut tarpeekseni vanhan käännöksenne tuomion evankeliumista.”

Jesaja puhui juuri tällaisesta vastauksesta: ”Sillä he ovat niskoitteleva kansa, ovat vilpillisiä lapsia, lapsia, jotka eivät tahdo kuulla Herran lakia, jotka sanovat näkijöille: "Älkää nähkö", ja ennustajille: "Älkää ennustako meille tosia, puhukaa meille mieluisia, ennustakaa silmänlumeita. Poiketkaa tieltä, väistykää polulta; viekää pois silmistämme Israelin Pyhä" (Jes.30:9 - 11).

Sana ”mieluisa” tässä jakeessa merkitsee ”mukavaa, imartelevaa”. Israelin kansa sanoi lyhyesti: ”Älä puhu ikävistä asioista. Kuvaile sitä, kuinka me menestymme, kuinka suuria asioita on tulevaisuudessa. Jos et näitä puhu, häivy silmistämme.”

Ei uskova, joka salaa sydämessään syntiä, halua kuulla pyhää, synnit paljastavaa sanaa. Hän haluaa aina paeta Pyhän Hengen ääntä totuudesta. Hän kääntyy sellaisten saarnamiesten puoleen, jotka katsovat syntiä läpi sormiensa, tarjoavat pehmeätä puhetta ja imartelevia ennustuksia.

Niin, kysyt, minkä kovan saarnan Jumalan ääni antoi kansalleen Siinain vuorella. Hän sanoi yksinkertaisesti näin: ”Minä olen Herra, sinun Jumalasi, joka vein sinut pois Egyptin maasta, orjuuden pesästä. Älä pidä muita jumalia minun rinnallani. Älä tee itsellesi jumalankuvaa… Älä kumarra niitä äläkä palvele niitä”(5 Moos.5:6-9).

Siinä oli Herran puhdas, ehdoton sana, joka tuli suoraan hänen suustaan. Sen olisi pitänyt saada kansan tulemaan ulos teltoistaan ja murskaamaan veistetyt kuvansa. Sen olisi pitänyt vaikuttaa heidän sydämissään ja saada heidät polvilleen. Sen sijaan he huusivat: ”Ei enää ukkosta, tulta, maanjäristystä, ei enää ääntä puhumassa meille. Anna meille puhemies, meidän kaltaisemme, joka puhuu meille. Sitten me kuulemme ja tottelemme.”

[Irene]

TARVITSEMME PEHMEÄMPÄÄ SAARNAA

”Mutta Mooses vastasi kansalle: ’Älkää peljätkö, sillä Jumala on tullut koettelemaan teitä, että Herran pelko olisi teidän silmienne edessä, ja ettette syntiä tekisi"(2 Moos.20:20).

”Vaan vaeltakaa aina sitä tietä, jota Herra, teidän Jumalanne, käski teidän vaeltaa, että eläisitte, menestyisitte ja elinpäivänne olisivat pitkät siinä maassa, jonka otatte omaksenne"(5 Moos.5:33).

Mooses sanoi tiivistettynä: ”Jumala ei ole vihainen teille. Sitä kokemuksenne ei todellakaan tarkoita. Ei, Hän haluaa vahvistaa teitä Jumalanpelolla. Hän yrittää rakentaa teihin voimallisen aseen ja Hän aikoo tehdä niin, että te voitte elää elämänne voitokkaasti kaikkina päivinänne.”

Sitten seurasi Raamatun kummallisinta logiikkaa. Johtajat sanoivat Moosekselle: ”Katso, Herra, meidän Jumalamme, on antanut meidän nähdä kirkkautensa ja valtasuuruutensa, ja me olemme kuulleet hänen äänensä tulen keskeltä. Tänä päivänä me olemme nähneet, että Jumala voi puhua ihmisen kanssa, ja tämä jää kuitenkin henkiin. Miksi on meidän siis kuoleminen? Sillä tämä suuri tuli kuluttaa meidät. Jos me vielä kuulemme Herran, meidän Jumalamme, äänen, niin me kuolemme. Sillä kuka kaikesta lihasta on koskaan, niin kuin me, kuullut elävän Jumalan äänen puhuvan tulen keskeltä ja jäänyt henkiin?”(5 Moos.5:24- 26). He siis sanoivat Moosekselle: ”Me tiedämme, että voimme kuulla Jumalan puhuvan tulesta ja jäädä silti henkiin. Silti, jos joudumme olemaan hänen suoran, puhtaan, pyhän äänensä alla, me menehdymme. Miksi meidän pitäisi kuulla? Kaikista maailman ihmisistä me olemme ainoat, jotka olemme kuulleet Jumalan äänen ja jääneet eloon.”

Herra antaa meille sitten vihjeen siitä, mitä oikeasti tapahtui: ”Jospa heillä olisi sellainen sydän, että he alati pelkäisivät minua ja noudattaisivat kaikkia minun käskyjäni, niin että he ja heidän lapsensa menestyisivät iankaikkisesti!”(5 Moos.5:29).

He antoivat Jumalalle kunnian vain huulillaan, mutta heidän sydämensä oli kaukana hänestä. Siteeraan Jesajaa: ”Koska tämä kansa lähestyy minua suullaan ja kunnioittaa minua huulillaan, mutta pitää sydämensä minusta kaukana, ja koska heidän jumalanpelkonsa on vain opittuja ihmiskäskyjä”(Jes.29:13).

Israelilaiset palvelivat niin hartaasti omia pieniä kultaisia kuviaan, ettei mikään voinut pitää heitä erossa epäjumalanpalvelemisesta. Lopulta he eivät halunneet kuulla Jumalan ääntä, kaikessa sen pyhyydessä ja valtasuuruudessa.

Kun Israelin vanhimmat sanoivat: ”Me tarvitsemme pehmeämpää saarnaa, muutoin kuolemme”, kuinka oikeassa he olivatkaan. Joka kerta, kun istut kuulemassa Pyhän Hengen saarnaa, kun kuulet Jumalan voidellun, synnintunnon herättävän sanan, olet kuoleman oma. Se tarkoittaa, että kuolet synteihisi.

[Irene]

SALATTU SYNTI

Kun Israelin kansa oli leiriytyneenä Siinain vuorella, heidät ympäröi yhtäkkiä paksu pimeys ja uskomaton leiskuva tuli. Näiden ihmeellisten luonnonvoimien keskeltä Jumala puhui: ”Nämä sanat Herra puhui koko teidän seurakunnallenne vuorelta, tulen ja synkkien pilvien keskeltä, suurella äänellä”(5 Moos.5:22).

Tämän tapahtuessa israelilaiset jäykistyivät pelosta. He olivat varmoja, että he kuolisivat, ennen kuin Herran ääni lakkaisi puhumasta. Lopulta ääni hiljeni, salamat lakkasivat sinkoilemasta, järistys loppui, ja ennen pitkää aurinko alkoi paistaa. Kun ihmiset katselivat ympärilleen, he näkivät kaikkien olevan elossa. He olivat siis todella kuulleet Jumalan äänen ja jääneet eloon!

Ilmeisesti tämän uskomattoman ilmestyksen päätyttyä Israelin vanhimmat ja sukujen päämiehet kokoontuivat. Varmaan luulit, että se olisi ollut ihmiskunnan historian suurin ylistyskokous. Siitä ei kuitenkaan muodostunut ylistyskokousta, ei sinne päinkään. Vaikea uskoa, mutta vanhimmat sanoivat Moosekselle: ”Me emme pysty ottamaan vastaan tällaista kokemusta. Emme halua kuulla enää Jumalan pelottavaa ääntä. Jos hän puhuu meille uudestaan tällä tavoin, kuolemme. Tästä lähin haluamme kuulla hänen sanansa ihmisen äänellä”.

Heidän reaktionsa on täysin hämmästyttävä. Miksi kukaan suhtautuisi tällä tavalla sellaiseen Jumalan tekemään ihmeeseen? Kerronpa miksi: Israelilaisten salaisten syntien takia, joita heillä oli sydämessään. He palvelivat salaa epäjumalia.

On aivan uskomatonta, että tämä kansa edelleen piti kiinni pienistä kultaisista jumalankuvistaan, joita he olivat tuoneet Egyptistä. Apostoli Stefanus sanoi näiden jumalankuvien olleen ”kuvia, jotka te olitte tehneet kumarrettaviksenne”(Ap.t.7:43). Israelilaiset olivat veistäneet ne egyptiläisten jättikokoisten kultaisten vasikoiden näköisiksi, joita siellä oli palvottu. He rukoilivat: ”Sinä veit meidät pois Egyptistä. Sinä olet meidän Jumalamme.” Nyt erämaassakaan he eivät olleet päästäneet irti tuosta kauheasta epäjumalanpalveluksesta.

Stefanus nimitti tätä kansaa ”erämaan seurakunnaksi”( jae 38). Hän ihmetteli, että senkin jälkeen, kun Herra oli puhunut heille kuuluvasti, heidän sydämensä olivat kääntyneinä Egyptiin. Hän sanoi heille: ”Mutta häntä meidän isämme eivät tahtoneet totella, vaan … kääntyivät sydämessänsä jälleen Egyptiin (jae 39).

Voit nähdä, miksi Jumalan ääni pani nämä ihmiset vapisemaan. He myös luulivat, että he kuolisivat pyhän, voimallisen Jumalan, ei minkään elottoman, veistetyn jumalankuvan edessä. Jumalan Henki tarttui heidän sieluunsa, ja heidän omatuntonsa todisti heidät syyllisiksi.

[Irene]

AUTAMME TOISIAMME RUKOUKSESSA

Eräs pastorinvaimo jätti surkean viestin meidän toimistomme puhelinvastaajaan. Hän sanoi hyvin sammaltavalla puheella: ”Veli Dave, tuhannet julistajien vaimot juovat salaa peittääkseen tuskaansa. Niin minäkin teen tukahduttaakseni kivun.” Toiset julistajien vaimot kirjoittavat heidän hajoavasta avioliitostaan tai aviomiestensä riippuvuudesta pornoon.

Rakas lukija, nämä ovat ihmisiä, joiden puolesta rukoilen. Rukoilen julistajien ja heidän perheidensä puolesta, koska tiedän heidän tarvitsevan sitä. Olen oppinut, että esirukous auttaa. Raamattu sanoo, että ”seurakunta rukoili lakkaamatta Jumalaa Pietarin edestänsä”, kun hän oli sidottuna vankilassa (Ap.t.12:5). Jumala pelasti Hänet ihmeen kautta!

Paavali ei vain pyytänyt ihmisiä esirukoilijoiksi, vaan hän oli itsekin esirukoilija. Hän tiesi, että se oli osa hänen evankeliumin julistustyötään. Hän kirjoitti filippiläisille: ”Kaikille pyhille … sekä myös seurakunnan kaitsijoille ja seurakuntapalvelijoille. Minä kiitän Jumalaani, niin usein kuin teitä muistan, aina kaikissa rukouksissani ilolla rukoillen teidän kaikkien puolesta … koska te olette minun sydämessäni”(Fil.1:1, 3,4,7).

Tiedätkö jonkun veljen tai sisaren, jonka avioliitto on sekaisin? Jos, niin mitä aiot tehdä sen puolesta? Kerrotko vain toisille, miten suuri harmi on, että he aikovat erota? Vai vietkö heitä jatkuvasti rukouksessa Herran eteen ja ponnistelet heidän puolestaan rukoillen?

Haluatko palvella esirukoilijana? Jos et tiedä ketään, joka on esirukouksen tarpeessa, ala rukoilla ensin kaikkien uskovien avioliittojen puolesta ja kaikkien Jumalan pyhien puolesta. Rukouksiesi ei tarvitse olla pitkiä. Sano vain pyyntösi ja luota, että Jumala kuulee sinua.

Tämä näytettiin minulle, kun oli sairasvuoteella. Eräs lapsenlapseni tuli sisään ja sanoi: ”Isoisä, minä aion rukoilla puolestasi”. Pieni esirukoilijani laittoi kätensä minun pääni päälle ja rukoili: ”Jeesus, paranna hänet.” Hymyilin ja kiitin häntä, mutta hän ei lakannut katsomasta minuun. Lopulta hän sanoi: ”Sinä parannuit. Nouse ylös!” Niin nousin vuoteesta ja olin terve! Hänen uskon rukouksensa sai minut takaisin jaloilleni!

Ihmeellisiä vapautuksia tapahtuu, kun Jumalan pyhät etsivät häntä ahkerasti lapsenomaisella uskolla veljien ja sisarten tarpeitten puolesta.

[Irene]

VAIKEUKSIEN KESKELLÄ PAAVALI OPPI SUURIA ASIOITA

Paavalin vaikeuksien keskellä oppimista asioista kaikkein merkittävin oli se, että hänen piti kääntyä Herran ja hänen liittonsa lupauksien puoleen. Hän tiesi, ettei enää voisi luottaa omaan lihaansa, kykyihinsä tai tahtoonsa. Hän kirjoittaa: ”Itse me jo luulimme olevamme kuolemaan tuomitut, ettemme luottaisi itseemme, vaan Jumalaan, joka kuolleet herättää”(2 Kor. 1:9).

Paavali koetus oli vienyt hänet oman kestokykynsä loppuun. Hän tiesi, ettei hänellä ollut enää voimaa jäljellä taistella pimeyden voimia vastaan. Niinpä hän tuomitsi oman lihansa kuolemaan. Jumala pelasti hänet ihmeellisesti: ”Ja hän pelasti meidät niin suuresta kuolemanvaarasta, ja yhä pelastaa, ja häneen me olemme panneet toivomme, että hän vielä vastakin pelastaa”( jae 10).

Miten hän pelasti Paavalin? Siihen kuului monta asiaa: Ensinnäkin, hän oli valtava rukouksen mies ja toiseksi, hänellä oli suuri luottamus Herraan. Paavali tiesi, että Jumala pitäisi liittonsa lupaukset. Hän saattoi sanoa: ”Niin kuin Herra pelasti minut aiemmin, niin hän pelastaa minut tästä nykyisestäkin koetuksesta. Kuolinpäivääni asti elän Hänen pelastavan voimansa alla.”

Paavalin tavoin meillekin suodaan näitä vaikeuksien aikoja, niin että luottamuksemme inhimilliseen taitoon kuolee varmasti. Herra antaa meidän murskautua, tulla avuttomiksi ja heikoiksi. Silloin hän saa meidät vakuuttumaan siitä, ettemme voi voittaa vihollista vain lihan ponnistuksilla.

Kun vertaamme omaa elämäämme Paavalin elämään, saatamme joutua kiusaukseen ajatella: ” En koskaan pääse kokemaan sellaista pelastusta kuin tämä mies. Hän oli hyvin oppinut Raamatuissa ja sai vielä suuria ilmestyksiä Herralta Jeesuksesta, evankeliumista ja Uudesta Liitosta.

”Paavali julisti Pyhän Hengen voimassa ja ilmestyksessä. Hän yksinään järkytti kaupunkeja ja kansoja. Häntä ei paholainen pystynyt tappamaan, edes kivityksien jälkeen, kansanjoukkojen hyökkäyksissä, kolmessa haaksirikossa. Jumala käytti häntä jopa kuolleiden herättämiseen, Tämä mies oli historian suurimpia Jumalan voitelemia miehiä. Hän oli niin hengellinen.”

Ei niin, Paavalin mukaan. Apostoli tekee selväksi, että hänen pelastumiseensa oli toisia tärkeitä syitä: rukoilevien ystävien voimallinen esirukous. ”Kun tekin autatte meitä rukouksillanne, että monesta suusta meidän tähtemme kohoaisi runsas kiitos siitä armosta, joka on osaksemme tullut”(jae 11). Tässä Paavali siis sanoi: ”Uskon, että Jumala pelastaa minut. Te autatte sen tapahtumista rukouksillanne.”

[Irene]

ESIRUKOILIJOIDEN KAUTTA VAPAUTETTU

”Sillä me emme tahdo, veljet, pitää teitä tietämättöminä siitä ahdistuksesta, jossa me olimme Aasiassa, kuinka ylenpalttiset, yli voimiemme käyvät, meidän rasituksemme olivat, niin että jo olimme epätoivossa hengestämmekin”(2 Kor. 1:8). Kreikan sana ”rasitus” merkitsee tässä kohdassa ”raskaan taakan alla, pahasti murskana”. Paavali kertoo näille pyhille: ”Kriisimme oli niin vakava, että se melkein murskasi minut. Ajattelin jo loppuni tulleen.”

Kun Paavali sanoo, että hän oli epätoivoissaan elämästään niin suuren taakan alla, tiedoistamme hänen olleen aivan kalliopohjalla. Toisissa Raamatun kohdissa hän vähättelee kärsimyksiään. Saatat muistaa, kuinka hän yksinkertaisesti ravisti kädestään myrkyllisen käärmeen, joka oli tarttunut siihen. Hän joutui kolme kertaa haaksirikkoon, mutta mainitsee tämän tosiasian vain ohimennen. Paavalia ruoskittiin, ryöstettiin, kivitettiin ja vangittiin. Kuitenkaan hän ei koskaan valittanut.

Tässä Raamatunkohdassa kuitenkin apostoli oli täydellisen uupumuksen kourissa. Uskon, että hänen mainitsemansa ”ahdistus” oli enemmänkin mielen tila. Emme voi tietää tarkasti, mikä Paavali vaiva oli, mutta 2 Kor.7:5 antaa meille vihjeen: ”Sillä ei Makedoniaan tultuammekaan lihamme saanut mitään rauhaa, vaan me olimme kaikin tavoin ahdistetut: ulkoapäin taisteluja, sisältäpäin pelkoa”.

Uskon, että Paavali viittasi kipuun, jonka aiheuttivat hänen paimentamansa lampaat. Väärät opettajat olivat nousseet esiin Korintossa ja olivat yrittäneet käännyttää ihmiset häntä vastaan. Nyt Paavali pelkäsi laumansa hylkäävän myös hänen sanomansa ja seuraavan miehiä, joilla ei ollut sydämen kiinnostusta heistä.

Häntä lohdutti Tiituksen saapuminen. Tämä toi hyviä uutisia ”rakkaista lapsista” Korintossa. Paavali kirjoittaa: ” Mutta Jumala, … lohdutti meitä Tiituksen tulolla, eikä ainoastaan hänen tulollansa, vaan myös sillä lohdutuksella, jonka hän oli teistä saanut, sillä hän on kertonut meille teidän ikävöimisestänne, valittelustanne ja innostanne minun hyväkseni, niin että minä iloitsin vielä enemmän”(2 Kor. 7:6-7).

Minä olen tuntenut tällaista ahdistusta elämässäni. Joskus tunsin, että rakastamieni ja auttamieni ihmisten sanat pistivät minua kuin veitsi selkään. Voin sanoa Daavidin kanssa: ”Hänen suunsa on voita sulavampi, mutta hänellä on sota mielessä; hänen sanansa ovat öljyä lauhkeammat, mutta ovat kuin paljastetut miekat”(Ps.55:21). Noina vaikeina aikoina tarvitsin ”esirukoilijoita”.

[Irene]

JUMALA TAHTOO PUHUA SINULLE!

Jumala haluaisi puhua sinulle, kuin olisit aterialla hänen kanssaan. Hän haluaa keskustella sinun kanssasi, sydämeltä sydämelle, mistä hyvänsä asiasta! Raamattu sanoo: ”Katso, minä seison ovella ja kolkutan; jos joku kuulee Minun ääneni ja avaa oven, niin minä käyn hänen tykönsä sisälle ja aterioitsen hänen kanssaan, ja hän Minun kanssani” (Ilm.3:20).

Tätä jaetta siteerataan usein, kun puhutaan pelastumattomille. Me puhumme Jeesuksesta, joka seisoo syntisen sydämen ovella ja etsii sisäänpääsyä. Mutta ei, Kristus puhuu uskovalle!

Tekstiyhteys osoittaa, että Kristus puhuu niille, jotka ovat puetut valkeaan vaatteeseen (vanhurskauteen), jotka on ostettu tulessa koetellulla kullalla. Heidän silmänsä on voideltu (he ovat päässeet ymmärrykseen). Heitä rakastetaan, nuhdellaan ja kuritetaan (ks. Ilm.3:15- 19). Nämä ovat parannuksena tehneitä, pyhiä ihmisiä, jotka haluavat kuulla Jumalan äänen!

Kun luin kerran toisensa jälkeen jakeen 20, kaksi sanaa tuntui tulevan minua kohti: ”Avaa ovi! Avaa ovi!” Jumalan Henki puhui sydämelleni hyvin selvästi: ”David, syy siihen, ettet kuule ääntäni niin kuin haluaisin sinun kuulevan sen, on siinä, ettet ole hengessäsi kokonaan avoinna kuulemaan!”

Ymmärtääkseni tämä ovi kuvaa antautumista, jota monet uskovat eivät ole vielä täysin tehneet. Useimmat uskovat rukoilevat: ”Herra, tarvitsen pienen neuvon sanan, muutaman ohjeen muistuttamaan sinun rakkaudestasi. Kerro minulle, teenkö oikein vai väärin. Kulje edelläni ja avaa ovet!”

Jeesus vastaa meille: ”Jos et halua minulta muuta kuin johdatusta, voin lähettää luoksesi profeetan. Jos haluat tietää, minne mennä ja mitä tehdä, voin lähettää jonkun ja voit suodattaa kaiken hänen lävitsensä. Älä kuitenkaan hylkää minua!”

Jeesus haluaa läheisyytesi, syvimmät tunteesi, suljetun kammiosi. Hän haluaa istua kanssasi ja jakaa kaikensydämeltään. Hän haluaa puhua kanssasi kasvoista kasvoihin. Ilmestyskirjan kolmas luku kuvaa tätä ihanasti. Se puhuu rakkaudesta ja läheisyydestä, salaisuuksien jakamisesta ja hellistä äänistä.

Kun Jeesus tulee sisään, hän tuo ruoan ja leivän, toisin sanoen itsensä! Kun ravitset itsesi hänellä, saat täyden tyydytyksen!