David Wilkerson / Lyhyet 1)

[Irene]

MINÄ OLEN SINUN JUMALASI

”Älä pelkää, sillä minä olen sinun kanssasi; älä arkana pälyile, sillä minä olen sinun Jumalasi; minä vahvistan sinua, minä autan sinua, minä tuen sinua vanhurskauteni oikealla kädellä” (Jes. 41:10).

Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala
On sinun Jumalasi
Hän vapahtaa ja vahvistaa sinua
Niin kuin hänen teki esi-isillesi –
Hän auttaa sinua
Pitää sinua pystyssä,
Varjelee sinua,
Älä pelkää: äläkä arkaile.
Ne, jotka tuntevat hänet omana Jumalanaan,
Saavat ylitsevuotavasti,
Ja heistä tulee vahvoja.
Hän hiljentää vihollisesi ja kostajasi.
Hän voimansa tulee täydelliseksi
Sinun heikkoudessasi,
Sillä hänen kädessään on kaikki voima ja valta
Hän antaa sinulle runsaasti enemmän
Kuin voit anoa tai ymmärtää.
Sinulle hän sanoo:
”Minä olen sinun kanssasi,
Minä olen sinun Jumalasi,
Minä autan sinua.”

[Irene]

YKSIN USKOSTA

Yksi Uuden Liiton perustavista lupauksista löytyy Jer.31:34: “Sillä minä annan anteeksi heidän rikoksensa enkä enää muista heidän syntejänsä”. Paavali lisää Uudessa Testamentissa: ”Ja teidät, jotka olitte kuolleet rikoksiinne ja lihanne ympärileikkaamattomuuteen, teidät hän teki eläviksi yhdessä hänen kanssaan, antaen meille anteeksi kaikki rikokset”(Kol.2:13). Jumala on luvannut meille anteeksiantamuksensa, kaikkiin synteihin.

Kuitenkin tämä lupaus rajoittuu vain tiettyihin ihmisiin. Se sopii vain niihin, joiden synnit ovat murtaneet ja kyllästyttäneet heidät, jotka ovat masentuneet syyllisyyden syvyydestä, ovat kestäneet Pyhän Hengen tutkimisen, ovat katuneet ja kääntyneet uskossa Kristukseen!

Jeesus itse sanoo: ”Ei jokainen, joka sanoo minulle: 'Herra, Herra!', pääse taivasten valtakuntaan”(Matt.7:21). Valitettavasti kristittyjen joukot eivät ole ollenkaan huolissaan synneistään. Helmasynnit eivät voisi vähempää kiinnostaa heitä. He ovat vakuuttuneita, että Jumala on niin armollinen ja täynnä armoa, että hän kyllä antaa heille anteeksi, vaikka he uppiniskaisesti jatkavat syntielämäänsä.

Ei ikinä! He ovat suoneet itselleen väärän rauhan, tukahduttaen Pyhän Hengen syytökset, etsinnän ja toiminnan. He ovat etsineet anteeksiantoa, ennen kuin heidän syyllisyytensä on voinut kypsyttää heissä Jumalan mielen mukaista murhetta.
Kuitenkin samaan aikaan, Jumalan anteeksiantamus voidaan ottaa vastaa vain uskon kautta. Emme voi järkeillä sitä pois. Kristuksen lahja meille verensä sovituksessa on niin syvä, niin armollinen ja ihmeellinen, että se on kaiken inhimillisen ymmärryksen yläpuolella. Me voimme tuntea tuomiota, pelkoa ja syyllisyyttä rikkomuksistamme, mutta taivaallinen Isämme seisoo rakastavana meidän vierellämme kaikkina aikoina, valmiina antamaan anteeksi. Kristuksen veri, Isän rakkaus, Herran halu antaa anteeksi, kaikki nämä siunaukset voidaan tuntea vain uskon kautta: ”Ja selvää on, ettei kukaan tule vanhurskaaksi Jumalan edessä lain kautta, koska "vanhurskas on elävä uskosta"(Gal.3:11).

[Irene]

JUMALA ON HYVÄ JA VALMIS ANTAMAAN ANTEEKSI

Monet uskovat hämmentyvät niin kovasti omista epäonnistumisistaan, että he ajan pitkään tuntevat olevansa kaiken avun saavuttamattomissa. Jesaja kirjoitti sellaisista uskovista: ”Sinä kurja, myrskyn raastama, sinä lohduton!”(Jes.54:11).

Muutamat suuttuvat Jumalalle. He eivät jaksa odottaa Hänen toimiaan ja he huutavat syyttäen: ”Herra, missä sinä olit, kun tarvitsin sinua? Minä pyysin vapahdusta, mutta sinä et koskaan vastannut. Olen tehnyt kaiken niin kuin pitikin enkä siltikään ole vapaa. Olen väsynyt katumukseen ja rukoukseen, kun en koskaan näe muutosta”. Monet sellaiset uskovat lannistuvat, lakkaavat yrittämästä ja antautuvat himonsa valtaan.

Toiset putoavat hengellisen apatian sumuun. He ovat vakuuttuneita siitä, että Jumala ei enää välitä heistä. He sanovat itselleen: "Minun tieni on Herralta salassa, minun oikeuteni on joutunut pois minun Jumalani huomasta"?(Jes.40:27). "Herra on minut hyljännyt, Herra on minut unhottanut"(Jes.49:14).

Silti monet päätyvät katsomaan vain syntiään, yrittävät pitää itseään jatkuvassa synnintunnossa. Tämä sitten aiheuttaa vain sen, että he menevät aivan sekaisin ja itkevät: ”Niin, rikoksemme ja syntimme ovat meidän päällämme, ja me riudumme niiden tähden. Kuinka me voisimme pysyä elossa?”(Hes.33:10). Tosiasia on, että synnintunto ei ole minkään loppu. Kun syyllisyys ja synnin suru nöyryyttää meitä, meidän ei pidä jäädä noihin tuntoihin. Niiden on määrä vain ajaa meidät omien keinojemme loppuun ja ristin voittoon.

Kaiken itkemisensä ja Herralle huutonsa jälkeen Daavid päättää todistukseen: ”Mutta sinun tykönäsi on anteeksiantamus, että sinua peljättäisiin”(Ps.130:4). Pyhä Henki alkoi vuodattaa hänen sieluunsa muistoja Jumalan armosta. Hän muisti kaiken, mitä hän oli oppinut Isän anteeksi antavasta luonteesta. ”Mutta sinä olet anteeksiantava Jumala, armahtavainen ja laupias, pitkämielinen ja suuri armossa”(Neh.9:17).

Pian Daavid riemuitsi, muistuttaen itseään: ”Sillä sinä, Herra, olet hyvä ja anteeksiantavainen, suuri armossa kaikille, jotka sinua avuksensa huutava”(Ps.86:5).

[Irene]

HUUDA AVUKSI HÄNEN NIMEÄÄN

“Minä olen voimaton ja peräti runneltu, minä parun sydämeni tuskassa. Herra, sinun edessäsi on kaikki minun halajamiseni, eikä minun huokaukseni ole sinulta salassa”(Ps.38:8-9).

Onko sinusta tullut yhtä epätoivoinen kuin Daavidista? Oletko sulkeutunut Herran läheisyyteen, langennut kasvoillesi ja rukoillut häntä? Tylsä, hiljainen, laiska rukous ei auta. Jos et tyhjennä sydäntäsi Jumalalle, et oikeasti haluakaan parantua, vaan haluat vain ulos!

Sinun pitää huutaa ääneesi, niin kuin Daavid teki. ”Herra, kuule minun ääneni! En päästä sinua ennen kuin vastaat minulle”.

Haluan kuvata sinulle, millaisessa epätoivossa Daavid oli. Olet menossa kotiin ja kun käännyt kadun kulmasta kotiisi päin, huomaat, että talosi edessä on paloauto. Musta savu tulvii ulos ikkunoista, ja koko paikka on tulessa. Tiedät, että puolisosi ja lapsesi ovat sisällä satimessa.

Kerropa, miten rauhallinen ja hiljainen kuvittelisit olevasi sillä hetkellä? Kuinka kauan seisoisit tekemättä mitään, toivoen, että tuli sammuisi itsestään? Istuisitko siinä hiljaa ja rukoilisit: ”Jeesus, toivon, että sinä sammutat palon”? Ei! Jos sydämessäsi olisi yhtään rakkautta, sinä ryntäisit savun läpi taloosi ja yrittäisit tehdä jotakin!

Jos avioliittosi on vaikeuksissa, talosi on tulessa, ja sinun suhteesi palaa poroiksi. Jos annat palon jatkua, menetät kaiken.
Onko sinulla Jumalan pelkoa itsessäsi avioliittoosi nähden? Oletko syyllisyyden ja tuomion taakan alas painama roolisi tähden tässä hajotuksessa? Jos, niin älä yritä itse huojentaa omaatuntoasi. Jumala lähettää sinulle voimakkaan sanansa, koska hän rakastaa sinua. Hän varoittaa sinua armollisesti, yrittää herättää sinut itsetuhosta. Niinpä, juokse hänen luokseen ja rukoile hartaasti. Kaikki paraneminen alkaa siitä, että huudat avuksi hänen nimeään!

[Irene]

MINÄ OLEN SINUN JUMALASI

”Älä pelkää, sillä minä olen sinun kanssasi; älä arkana pälyile, sillä minä olen sinun Jumalasi;
minä vahvistan sinua, minä autan sinua, minä tuen sinua vanhurskauteni oikealla kädellä” (Jes. 41:10).

Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala
On sinun Jumalasi
Hän vapahtaa ja vahvistaa sinua
Niin kuin hänen teki esi-isillesi –
Hän auttaa sinua
Pitää sinua pystyssä,
Varjelee sinua,
Älä pelkää: äläkä arkaile.
Ne, jotka tuntevat hänet omana Jumalanaan,
Saavat ylitsevuotavasti,
Ja heistä tulee vahvoja.
Hän hiljentää vihollisesi ja kostajasi.
Hän voimansa tulee täydelliseksi
Sinun heikkoudessasi,
Sillä hänen kädessään on kaikki voima ja valta
Hän antaa sinulle runsaasti enemmän
Kuin voit anoa tai ymmärtää.
Sinulle hän sanoo:
”Minä olen sinun kanssasi,
Minä olen sinun Jumalasi,
Minä autan sinua.”

DAVID WILKERSON DEVOTIONS (FINNISH)

[Irene]

ONKO ENÄÄ TOIVOA?

Epätoivoissaan Daavid huudahti: “Herra, kuule minun ääneni. Tarkatkoot sinun korvasi minun rukousteni ääntä”(Ps.130:2). Minusta tämä kuulostaa kuolevan miehen puheelta. Daavid ei lausunut vain ”ajatusrukouksia”. Hän makasi kasvoillaan maassa, murtuneena, katuvana, anoen Jumalalta sydämensä syvyydestä.

Daavid tiesi, että hänen sielunsa tarvitsi huojennusta ja hän kääntyi Jumalan puoleen löytääkseen sen. Hän päätteli: ”Olen niin kurjassa kunnossa, että vain Herra voi auttaa minut tästä. En voi luottaa sielunhoitajiin, ystäviin, en edes perheeseeni. Ainoa toivoni on rukouksessa. Niinpä aion huutaa yötä päivää, kunnes Jumala kuulee minun pyyntöni”.

Monien uskovien avioliitot tarvitsevat huojennusta, jota Daavid etsi. Kaikkialla maassamme näen aviopareja, jotka vaipuvat epätoivon kuiluihin. Puolisot kyllä väittävät rakastavansa toinen toistaan, mutta heidän keskinäinen kanssakäymisensä ei ole edes normaalia. He osoittavat enemmän ystävällisyyttä vieraille kuin toinen toisilleen. Ajan pitkään heidän kotinsa muuttuvat suorastaan ilkeyden syväjäädyttämiksi. He eivät tiedä sitä, mutta he ovat vapaassa pudotuksessa tuhoon. Heidän suhteensa pyörii hyrrän lailla hallitsemattomasti. Olet ehkä itse pudonnut avioliitossasi niin syvälle kuin vain voi. Sinä ja puolisosi olette tömähtäneet pohjalla peruskallioon. Heräätte joka päivä ihmetellen, onko enää toivoa.

Rakas lukija, sinun täytyy herätä tajuamaan tilasi. Jos olet pudonnut mustaan aukkoon, joka on täynnä jumalattomia asenteita, tämä tila ei itsestään heltiä. Jollet toimi, kaikki kääntyy pahemmaksi, kunnes se lopulta tappaa avioliittosi.
Herää nyt Pyhän Hengen ääneen! Avioliitossasi on syntiä, jota sekä sinä että aviopuolisosi olette tehneet. Sitä pitää käsitellä, muuten jäätte pimeän pohjalle ikuisiksi ajoiksi.

Niin, kenelle viet murheesi? Tyhjennätkö reppusi parhaalle ystävällesi? Jos niin teet, rakennatko vain asiaasi puolisoasi vastaan. Jos menet avioliittoneuvojalle, etsitkö oikeastaan vain kaiken lopettamista?
Älä nyt tulkitse väärin minun huomautuksiani. Minä uskon avioliittoneuvontaan. Jos kuitenkin tosissasi haluat päästä ongelman ytimeen, on vain yksi paikka, mihin mennä. Sinun ei tarvitse katsoa sen pidemmälle kuin omaan sydämeesi. Synti on juuri siellä sisälläsi, ja niin kuin Daavid, sinun pitää rukoilla Herralta armoa.

[Irene]

TOTUUDEN NUOLI

Monet uskovat helpottuvat kuullessaan, etteivät he ole mukana Paavalin kuoleman synneissä: ”Vai ettekö tiedä, etteivät väärät saa periä Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö. Eivät huorin tekijät, ei epäjumalanpalvelijat, ei avion rikkojat, ei hekumoitsijat eikä miehimykset, eivät varkaat, ei ahneet, ei juomarit, ei pilkkaajat eivätkä anastajat saa periä Jumalan valtakuntaa?”(1 Kor. 6:9- 10). Monet vilpittömät uskovat yrittävät olla kääntämättä hänen armoaan luvaksi syntiin ja kuitenkin tajuavat, ettei heidän vaelluksensa täytä Hänen pyhää mittaansa.

Kun he lukevat seuraavan jakeen, he tuntevat totuuden pistävän nuolen: ”Ja tuommoisia te olitte, jotkut teistä; mutta te olette vastaanottaneet peson, te olette pyhitetyt, te olette vanhurskautetut meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä ja meidän Jumalamme Hengessä”(1 Kor.6:11). Yhtäkkiä he muistavat helmasyntinsä, jota eivät ole pystyneet karistamaan yltään. He ajattelevat: ”Hetkinen, minut on vapautettu ja pyhitetty. Miksi en sitten pysty lakkaamaan tästä tavasta? En olekaan oikeasti vapaa.”

Ehkä olet palannut vanhaan himoosi aivan äskettäin. Ehkä olet käynyt Internetin pornosivuilla tai joutunut tekemisiin aviorikoksen tai homoseksuaalisen synnin kanssa. Ehkä olet varastanut jotakin työnantajaltasi tai otat salaa drinkin matkalla työstä kotiin. Mikä huono tapasi onkin, tiedät, ettet ole vapaa juuri sillä alueella.

Älä ihmettele, jos alat tuntea samalla tavalla kuin Daavid. ”Minä muistan Jumalaa ja huokaan; minä tutkistelen, ja minun henkeni nääntyy”(Ps.77:3).

Aina, kun Herra näkee jonkun lapsensa painivan jonkin himon tai kahleen kanssa, hän tulee nopeasti apuun tuomaan meidät takaisin kuuliaisuuden, rauhan ja levon polulle. Miten hän sen tekee? Hän tuo elämäämme olosuhteita, jotka pakottavat meidät kohtaamaan syntimme.

Usein tämä merkitsee sitä, että joudumme syvyyteen, niin kuin Jumala vei Joonan. Hän antaa meidän tuntea hänen moitteensa ja joutua olosuhteittemme nieltäväksi. Siellä pimeimmässä syvyydessä Joona rukoili Jumalaa. Herra vastasi palvelijansa rukoukseen nopeasti, antaen hänelle jälleen siunauksensa ja tahtonsa.

[Irene]

HERRA, KUULE MINUN ÄÄNENI

”Syvyydestä minä huudan sinua, Herra. Herra, kuule minun ääneni. Tarkatkoot sinun korvasi minun rukousteni ääntä. Jos sinä, Herra, pidät mielessäsi synnit, Herra, kuka silloin kestää? Mutta sinun tykönäsi on anteeksiantamus, että sinua peljättäisiin”(Ps.130:1-4).

Daavid oli ahdistunut Israelissa aiheuttamansa skandaalin takia. Hänen syntinsä oli paljastunut, ja koko maailma tiesi siitä. Aiheuttamansa häpeän tähden hän murehti niin ylitsekäyvästi, että hän pyysi Jumalalta: ”Älä pane minua houkkain pilkaksi”(Ps.39:8).

Tiedän lukuisia uskovia, jotka ovat kuin Daavid. He rakastavat Jeesusta, ja kuitenkin ovat tehneet kauheasti syntiä sitä valkeutta vastaan, joka on annettu heille. He ovat kuulleet monta vanhurskasta saarnaa, lukeneet Raamattua päivittäin vuosikaudet, viettäneet lukemattomia tunteja rukouksessa. Silti he ovat tehneet syntiä kaikkia Jumalan siunauksia vastaan. Miten? Siten, että heillä on helmasynti, jota eivät ole koskaan käsitelleet!

Ajan pitkään heidän syntinsä on sulkenut oven yhteydeltä Jeesukseen, ja nyt Pyhä Henki on koskettanut heidän pahaa tapaansa ja nostanut sen heidän eteensä. Hän varoittaa heitä: ”Ei enää. Tämän synnin täytyy loppua! En enää katso sormieni läpi sen hellimistä. Tästä lähin sinulla on enää vähän armon aikaa. Olen paljastanut syntisi sinulle, mutta pian se paljastetaan koko maailmalle!”

Kun he nyt tulevat Jumalan huoneeseen, he eivät voi edes nostaa päätään. He rukoilevat kuin Daavid aikoinaan: ”Sillä lukemattomat vaivat minua saartavat, minun rikkomukseni ovat ottaneet minut kiinni, niin etten nähdä taida” (Ps.40:12).

He ovat kadottaneet kaiken ilon, hilpeyden ja vapauden, josta he ennen nauttivat. He eivät pysty rukoilemaan tai laulamaan elävästi tai voimallisesti. He kantavat ympäriinsä epäonnistumisen tunnetta. Heistä on tullut heikkoja, sielunsairaita, alas kumartuneita, valmiita pyörtymään. He tietävät sen johtuvan siitä, että synti on katkaissut heiltä yhteyden Jumalaan!
Kuvaako tämä sinun sielusi tilaa tällä hetkellä? Jos niin on, kiitä Jumalaa hänen armostaan. Hän juuri nyt istuttaa sinuun pyhää pelkoa Herran edessä!

[Irene]

“SYVÄKYNTÖ”

“Vai halveksitko hänen hyvyytensä ja kärsivällisyytensä ja pitkämielisyytensä runsautta, etkä tiedä, että Jumalan hyvyys vetää sinua parannukseen?”(Room.2:4).

En hyväksy puritaanien kirjoittajien oppia, mutta pidän kovasti siitä, että he korostavat pyhyyteen pyrkimistä. Nämä Jumalaa pelkäävät saarnaajat nimittivät julistustaan ”syväkynnöksi”. He uskoivat, etteivät voisi kylvää uskon todellista siementä, ennen kuin heidän kuulijoidensa sydämen maaperä oli kynnetty syvältä.

Puritaanit pitivät huolta siitä, että heidän saarnansa meni syvälle, murtaen kuulijoiden sielun kesannoituneen maaperän. Heidän saarnansa tuotti aitoa parannusta seurakunnissa ja tämä tuotti vuosien kuluessa vuorostaan vahvoja, kypsiä, uskollisia uskovia.

Tänä päivänä, kuitenkin suurin osa saarnoista on kaikki vain kylvämistä, eikä kyntämistä. Kuulen tänä päivänä hyvin harvoin julistusta, joka kaivautuu yhtään syvemmälle kuin pintamultaan. Syväkyntö ei vain osoita syntisairautta, se kaivaa syvälle taudin aiheuttajaan. Tänä päivänä kuulemamme saarnat keskittyvät lääkkeeseen, mutta eivät huomioi sairautta. Ne tarjoavat reseptiä ilman leikkauksia.

On surullista, että me saatamme ihmiset ajattelemaan tulleensa parannetuiksi synnistä, vaikkeivät he tienneet edes olevansa sairaita. Me vaatetamme ihmiset vanhurskauden vaatteeseen, vaikkeivät he tienneet edes olevansa alastomia. Me kehotamme heitä luottamaan Kristukseen, kun he eivät tajua edes luottamuksen tarvettaan. Sellaiset ihmiset alkavat ajatella: ”Ei kai siitä mitään haittaa ole, vaikka ottaisin Jeesuksen elämääni.”

C. H. Spurgeon, voimallinen englantilainen saarnaaja sanoi parannuksen tarpeellisuudesta:

”Uskon, että vielä on olemassa murehtivaa katumusta, vaikken olekaan kuullut siitä paljon viime aikoina. Ihmiset näyttävät nykyään hyppäävän hyvin nopeasti uskoon… Toivon, että vanha ystäväni Parannus ei ole vielä kuollut. Olen toivottoman rakastunut parannukseen. Se tuntuu olevan uskon kaksoissisar.

En ymmärrä paljonkaan kuivasilmäisestä uskosta. Tiedän, että tulin itse Kristuksen luokse itkevän ristin kautta… Kun tulin Golgatalle uskon kautta, se tapahtui suuren itkun ja anomisen, syntieni tunnustamisen ja halun kautta löytää pelastus Jeesuksessa ja vain Jeesuksessa.”

[Irene]

PUE MINUT, JEESUS

”Pukekaa yllenne Jumalan koko sota-asu, voidaksenne kestää perkeleen kavalat juonet” (Ef. 6:11).

Rakas Jeesus,

Olet käskenyt minun vastustaa paholaista ja niin hän pakenee minusta,
Mutta minulla ei ole voimaa vastustaa.
Sinulla on kaikki tarvitsemani voima ja vastustuskyky,
Niin anna minulle voimaa vastustaa.
Olet sanonut, että voisin siirtää vuoria,
Jos minulla vain olisi uskoa sinapinsiemenen verran;
Vuoreni ei kuitenkaan siirry,
Vaikka uskoni sinuun on niin suuri
Kuin voin käsittää.
Sinä olet tehnyt taivaat ja maan;
Anna vuoreni siirtyä.
Sinä sanoit: ”Paetkaa paholaista!”
Niin minä juoksin lujaa karkuun,
Mutta synti sai minut kiinni
Yritykseni hienoimmalla hetkellä.
Sinulla on voima
Kaiken vihollisen vallan yli
Ihmeillä, merkeillä ja tunnusteoilla.
Päästä minut Saatanan ansasta.
Minulla ei ole edes voimaa pukeutua koko sota-asuun,
Pue siis sinä minut kilvenkantajanani.
Tee minulle se, mitä en pysty itse tekemään puolestani.