David Wilkerson / Lyhyet 2)

[Irene]

HERÄTYKSEN ALKU
by David Wilkerson | April 29, 2015
[May 19, 1931 – April 27, 2011]
PDF TXT Print Print

Todellinen herätys alkaa silloin, kun uskovien hurskas joukko ottaa harteilleen Herran taakan syntiin tarttuneen seurakunnan tai kaupungin puolesta. Tämä joukko paastoaa ja rukoilee. Se anoo, että Jumala alkaisi rakentaa uudelleen Hänen kansaansa vihollisilta suojaavia muureja ja portteja.

Kun Jerusalemin muurit oli saatu rakennetuksi uudelleen ja sen portit asetettu paikoilleen, nimettiin portinvartijat ja vartiomiehet jokaiseen taloon. Muureilla ja porteilla ei ole mitään virkaa, jollei ole portinvartijoita, jotka tietävät kenet ja mitä päästää sisään. Niinpä Nehemia sanoo: ”Kun muuri oli rakennettu, asetin minä ovet paikoillensa; ja niiden vartioimisen saivat ovenvartijat, veisaajat ja leeviläiset tehtäväkseen”(Neh.7:1).

Huomaa, ettei portinvartijoiksi nimetty vain pappeja. He olivat maallikoita, muusikoita, kantajia, ihmisiä kaikilta elämän aloilta. Heille annettiin ohjeet: "Jerusalemin portteja älköön avattako, ennen kuin aurinko on polttavimmillaan; ja vartijain vielä seisoessa paikoillaan on ovet suljettava ja salvoilla teljettävä”(Neh.7:3). Jumala sanoi näin kansalleen: ”Minun huoneeni on oleva valon paikka, eikä mitään pimeyttä saa päästää sisään. Jokainen sisään tulija tai tuleva olkoon kuin avoin kirja, alamainen minun Sanani valolle.”

Sanon jokaiselle vanhimmalle, joka lukee tämän sanoman, mukaan lukien Times Square seurakunnan vanhimmat: Älkää antako koskaan läheisten siteiden työntekijöihin sokaista silmiänne Jumalan sanalta. Jumala on nimittänyt teidät Hänen huoneensa ovenvartijoiksi. Jos joku tuo sisään evankeliumia, joka ei pidä yhtä Raamatun kanssa, on teidän velvollisuutenne sanoa saarnaajalle, että hän on väärässä.

Ovenvartijoina meidän tulee vahtia Jumalan huoneen ovilla nöyrinä, paastoten, rukoillen ja rakastaen, ilmaisten Jumalan pelkoa.

Nehemia sanoi: ”Jerusalemin asukkaita pantakoon vartioimaan, kukin vartiopaikallensa, kukin oman talonsa kohdalle”(Neh.7:3). Nehemian mukaan vartijoita ei pitänyt asettaa ainoastaan pyhän kaupungin, vaan myös jokaisen kodin kohdalle. Lyhyesti sanoen, jokaisen perhekunnan pää, siis vanhemmat, oli vastuussa kaikesta, mikä tuli heidän kotiinsa.

[Irene]

ENNALLEENASETTAMINEN ALKAA
by David Wilkerson | April 28, 2015
[May 19, 1931 – April 27, 2011]
PDF TXT Print Print

Nehemian kirja avaa eteemme elävän kuvan siitä, mitä tapahtuu seurakunnalle raunioitumisen ja luopumisen aikoina. Kun Nehemia ja hänen neljäkymmentäkolme tuhatta juutalaista maanmiestään palasi Jerusalemiin, he löysivät kaupungin täysin raunioituneena. Muurit oli revitty alas ja portit poistettu, niin ettei asukkailla ollut mitään suojaa vihollisiaan vastaan… ja vastustajien joukkio ryösti kaupunkia mielin määrin.

Viholliset olivat saaneet vallan Israelin luopumuksen ja Jumalan Sanan tottelemattomuuden tähden. Nehemia kirjoitti: ”Sen runsas sato tulee niille kuninkaille, jotka sinä meidän syntiemme tähden olet pannut meitä hallitsemaan; he vallitsevat meitä ja meidän karjaamme, niin kuin tahtovat, ja me olemme suuressa ahdistuksessa" (Neh.9:37).

Jerusalem on tässä kirjassa Jeesuksen Kristuksen nykyisen seurakunnan esikuva. Niin kuin israelilaiset, ovat monet uskovatkin synnin vallassa, ja Jumalan huoneessa tapahtuvan synnin teon takia on ahdistus ja kahleet, leviävä myrkky koko Kristuksen ruumiissa.

Kuinka tämä on päässyt tapahtumaan? Totuuden muurit on revitty alas. Nuo suojelevat puomit, jotka Jumalan Sanan päällä seisovat uskovat ovat pystyttäneet. Syntiemme ja kompromissiemme tähden nuo suojelevat portit ovat kaatumaisillaan ja jättävät uskovien suuret joukot avoimiksi Saatanan voimille.

Nehemia kuitenkin edustaa Jumalan ennalleen asettamisen suunnitelmaa. Tuo mies tiesi, että turvallisen, suojaavan totuuden muurin piti varjella Jumalan kansaa, ennen kuin mitään todellista herätystä voisi tapahtua.

Lähtikö Nehemia muurittomaan kaupunkiin kutsuen yliluonnollisia ilmestyksiä herätyksen aikaansaamiseksi? Ei. Nehemian saapumisen jälkeen on nähtävissä ainoastaan miehiä ja naisia hakut ja lapiot käsissään. He tekivät kovaa työtä kaupungin muurien uudelleen rakentamiseksi ja porttien saattamiseksi ennalleen. Nehemia johti tätä työtä.

Tämä työ alkoi silloin, kun Nehemia otti kantaakseen kuormaa Herran huoneen raunioista. Kun Nehemia näki Jumalan kansan kärsivän pilkkaa ja syytöksiä, hän lankesi polvilleen ja rukoili: ”Jerusalemin muuri on revitty maahan, ja sen portit ovat tulella poltetut"(Neh.1:3).

Mitä Nehemia teki seuraavaksi? Hän paastosi ja rukoili yöt ja päivät tunnustaen Israelin syntejä.

”Tämän kuultuani minä istuin monta päivää itkien ja murehtien, ja minä paastosin ja rukoilin taivaan Jumalan edessä”(Neh.1:4).

[Irene]

EI KOSKAAN OLE LIIAN MYÖHÄISTÄ
by David Wilkerson | April 22, 2015
[May 19, 1931 – April 27, 2011]
PDF TXT Print Print

Markuksen evankeliumin 5. luku kertoo meille Jairuksesta, epätoivoisesta synagogan esimiehestä, joka pyysi Jeesusta parantamaan hänen tyttärensä. Kaksitoistavuotias tyttö oli kuolemaisillaan. Jairus anoi Kristusta tulemaan kotiinsa ja laittamaan kätensä tytön päälle.

Jeesus myöntyi pyyntöön lähteä mukaan. Ensin Hän kuitenkin pysähtyi parantamaan naisen, jolla oli verenvuototauti. (Tämä nainen parantui, kun hän kosketti Jeesuksen viitan reunaa). Kun Jeesus siis viipyi, sanantuoja tuli ikävän uutisen kera: Jairuksen tytär oli jo kuollut. Sanansaattaja sanoi synagogan esimiehelle: "Tyttäresi kuoli; miksi enää opettajaa vaivaat?" (Mark.5:35).

Murhe kouristi Jairuksen sydäntä. Hän ajatteli: “Jospa olisimme tulleet ajoissa. Nyt on liian myöhäistä. Minun tyttäreni on kuollut”. Jeesus kuitenkin vakuutti hänelle: “Älä pelkää, usko ainoastaan”(Mark.5:36).

Kun joukko lähestyi Jairuksen kotia, he kuulivat valituksen ja murehtimisen ääntä. Jairuksen perhe ja naapurit surivat tyttöä. Tässä kohtauksessa on vastakohtaisuus, sillä siinä oli lihaan tullut Jumala, maailmankaikkeuden Luoja, joka pystyy tekemään kaiken kuviteltavissa olevan. Kuitenkin ihmiset itkivät Hänen läsnä ollessaan. Lyhyesti sanoen he todistivat: ”Jumala voi auttaa ainoastaan niin kauan, kuin merkki toivosta on näkyvissä. Kun elämä on loppunut, ei Häntä tarvitse enää pyytää apuun. Ei edes Hän voi korjata tällaista tilannetta”.

Kuinka monet uskovat lakkaavat tänä päivänä huutamasta Herraa avuksi, koska he ajattelevat, että heidän ongelmansa on toivoton? Ihmisjoukot luottavat Jumalaan ainoastaan siihen pisteeseen asti, kun jotakin kuolee heidän elämässään. En nyt viittaa jonkun henkilön kuolemaan vaan pikemminkin avioliiton, suhteen, unelman, toivon pelastumattomien läheistesi puolesta. Mitä ikinä kuvittelet elämässäsi mahdottomaksi korjata, muuttaa tai saattaa ennalleen.

Jeesus moitti sellaista epäuskoa. Hän sanoi itkevälle joukolle Jairuksen kodissa: ”Mitä te hälisette ja itkette? Lapsi ei ole kuollut, vaan nukkuu" (Mark.5:39). Hän siis lausui: “Tämä tilanne ei ole sellainen, miltä se näyttää ja te luulette. Te luulette, että kaikki toivo on mennyttä, mutta minä sanon teille, että kaikki tulee ennalleen.”. Hän meni sitten pienen tytön huoneeseen ja sanoen ainoastaan yhden sanan hän toi lapsen takaisin elämään. ”Ja heti tyttö nousi ja käveli” (Mark.5:42).

Miksi Pyhä Henki liitti tämän kertomuksen Markuksen evankeliumiin? Hän teki sen näyttääkseen meille, ettei mikään ole niin ”kuollut” tai mennyt niin pitkälle, ettei Jeesus voi asettaa ennalleen. Hän sanoo: ”Usko ongelmasi korjaaminen minun haltuuni. Ei minulle ole koskaan liian myöhäistä korjata jotakin.”

[Irene]

HÄNEN TULEMUSTAAN IKÄVÖIDEN
by David Wilkerson | April 21, 2015
[May 19, 1931 – April 27, 2011]
PDF TXT Print Print

Tulevina päivinä kuulet vielä uskomattomia sanomia Jeesuksen rakastamisesta. Ne saattavat kuulostaa pyhiltä ja Kristuksen kaltaisilta, mutta ne ovat harhan saastuttamia. Ne ryöstävät pyhiltä juuri sen, mikä tuottaa heille lujuutta. Näistä sanomista puuttuu puhe valmiina olemisesta tai Jeesuksen tulemisen odotuksesta. Heidän saarnaajansa latistavat tulevan tapahtuman kirkkaan totuuden ja kääntävät katseesi maalliseen kuningaskuntaan. Jos odotat innokkaasti Jeesuksen tulemusta, sinut leimataan pakenijaksi.

Nykyään saarnataan siis uutta evankeliumia, jonka mukaan Jeesus tulee vain sydämeen. Hänen toinen tulemisensa on muka vain erityinen ilmestys meidän mielissämme! Hän ilmestyy siis vain sisimmässämme.

New Age -läiset mainostavat, että heidän Kristuksensa tulee TV-ruutuihin maailmanlaajuisesti. Koko maailma näkee Hänen tulemuksensa samanaikaisesti. Kun he sitten näkevät tämän tapahtuman, he saavat siitä sisäisen ilmestyksen mieliinsä, jonkinlaisen ”tiedon”.

Joillekin uskoville tänä päivänä, tämä maailma ei ole uppoava laiva tai maailma joka on talletettu tulelle. Se on pikemminkin kansainvälinen hallintorakennus, johon tulvii epämukavia asioita, joita nämä uskovat suunnittelevat potkaisevansa ulos. He ottavat sitten heidän paikkansa, uudistavat ja hallitsevat sitä aivan itse. Sellainen ajattelu on ominaista kylmenevälle rakkaudelle Jeesusta kohtaan ja tarrautumista tähän maailmaan. ”Koska te siis, rakkaani, tämän jo edeltäpäin tiedätte, niin olkaa varuillanne, ettette rietasten eksymyksen mukaansa tempaamina lankeaisi pois omalta lujalta pohjaltanne”(2 Piet.3:17). Ei voi olla hengellisesti sokeampi kuin se, joka sanoo: ” Herrani tulo viivästyy”.

Juudas sanoi kirjeessään: ”Heistäkin Eenok, Aadamista seitsemäs, on ennustanut, sanoen: "Katso, Herra tulee tuhannen tuhansine pyhinensä tuomitsemaan kaikkia"(Juud.1:14- 15). Paavali taas sanoi: ”Sillä itse Herra on tuleva alas taivaasta käskyhuudon, ylienkelin äänen ja Jumalan pasuunan kuuluessa, ja Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin; sitten meidät, jotka olemme elossa, jotka olemme jääneet tänne, temmataan yhdessä heidän kanssaan pilvissä Herraa vastaan yläilmoihin; ja niin me saamme aina olla Herran kanssa. Niin lohduttakaa siis toisianne näillä sanoilla”(1 Tess.4:16- 18).

Ei tässä ole sanomaa pakenemisesta. Se on lohdutuksen sanoma! Jeesus haluaa meidät luokseen.

[Irene]

MAHDOTTOMAN JUMALA
by David Wilkerson | April 15, 2015
[May 19, 1931 – April 27, 2011]


PDF TXT Print Print

Ei riitä, että uskomme Jumalaan vain Luojana, kaiken tekijänä. Meidän pitää myös uskoa, että Hän on Jumala, joka kaipaa tehdä mahdottomia meidän elämässämme. Raamattu tekee tämän aivan selväksi: Jos emme usko Hänestä tätä, emme luota Häneen ollenkaan.

Minun mielestäni mikään määrä sielunhoitoa ei tee ihmisestä hyvää, jos hän epäilee Jumalan ihmeitä. Älä ymmärrä väärin. En ole sielunhoitoa vastaan. On vain aivan tarpeetonta hoitaa jotakuta, joka ei ole täysin vakuuttunut siitä, että Jumala voi korjata hänen vaikeutensa, olkoon se mikä hyvänsä.

Parien pitää uskoa, että Jumala voi pelastaa heidän suhteensa, muutoin minun hoitamiseni on turhaa. Asiat voivat näyttää heistä ehdottoman toivottomilta. He ovat ehkä rakentaneet kaunaa ja katkeruutta vuosikaudet. Heidän vain pitää uskoa, että Jumala voi tehdä mahdottomia.

Sanon sellaiselle parille heti alkuun: ”Niin, voin kyllä antaa teille sielunhoitoa, mutta ensin minun pitää kysyä teiltä, uskotteko, että Jumala voi todella korjata teidän avioliittonne? Uskotteko, että ei ole väliä, kuinka huonolta kaikki teistä näyttää. Uskotteko, että Hänellä on valta korjata teidän suhteenne?”

Jotkut vastaavat: ”Et kyllä tiedä, mitä kaikkea olen saanut kokea aviopuolisoltani. Hän on haavoittanut minua syvästi. Minun tuskani on pahempi kuin voisit kuvitellakaan”. Vastaus antaa minun ymmärtää, että paholaisen valhe on mennyt heille jakeluun. Hän on vakuuttanut heille, että tilanne on toivoton. Jeesus on kuitenkin sanonut selvästi jokaiselle lapselleen: "Mikä ihmisille on mahdotonta, se on Jumalalle mahdollista"(Luuk.18:27).

Kaikkialla maassamme uskovat luopuvat avioliitoistaan. Jopa jotkut pastoriystäväni eroavat. Kun puhun heidän tilanteestaan, tajuan, että he eivät usko avioliittonsa voivan parantua. He eivät yksinkertaisesti usko, että Jumala voisi tehdä heille mahdottomia.

Me emme todella usko Jumalaan, jos emme usko, että Hän on mahdottoman Jumala.

[Irene]

DAVID WILKERSON DEVOTIONS (FINNISH)

Tuesday, April 14, 2015
HERRA PYSTYY
Varmaan muistat 1. Mooseksen kirjan kertomuksen siitä, miten Jumala ilmestyi Aabrahamille. Patriarkka istui telttansa ovella päivän kuumimmalla hetkellä, kun yhtäkkiä kolme miestä ilmestyi hänen eteensä puun alle. Aabraham meni ulos miehiä vastaan, valmistutti aterian ja vietti aikaa heidän kanssaan.
Keskustelun kuluessa Herra kysyi Aabrahamilta, missä tämän vaimo Saara oli. Sitten Jumala sanoi jotakin uskomatonta: ”Katso, vaimosi Saara saa pojan”(1 Moos.18:10).

Samaan aikaan Saara kuunteli teltan sisäpuolella heidän keskusteluaan. Kun hän kuuli tämän sanan, hän nauroi ajatukselle. ”Mahdotonta”, hän ajatteli. Hän oli aikaa sitten ohittanut lasten synnyttämisiän, ja Aabrahamkin oli liian vanha siittämään.

Kun Jumala kuuli Saaran nauravan, Hän sanoi: "Miksi Saara nauroi ajatellen: 'Synnyttäisinkö minä todella, minä, joka olen näin vanha?' Onko mikään Herralle mahdotonta" (jakeet 13 – 14).

Kirjoitan tätä tänään siksi, että Jumala kysyy saman kysymyksen nykyisiltä lapsiltaan: Onko mikään mahdotonta Herralle? Meidän kaikkien pitää kohdata omat vaikeutemme elämässä. Kaiken keskellä Jumala kysyy: ”Ajatteletko, että tämä ongelma on minulle liian vaikea ratkaistavaksi? Vai uskotko, että voin toimia sinun hyväksesi, vaikka sinä luulet sen olevan mahdotonta?”

Jeesus sanoo meille: "Mikä ihmisille on mahdotonta, se on Jumalalle mahdollista"(Luuk.18:27). Uskotko tämän olevan sana Herralta? Otatko vastaan sen, että Hän voi tehdä mahdottoman mahdolliseksi avioliitossasi, perheessäsi, työpaikallasi, tulevaisuudessasi?

Me kyllä äkkiä kerromme toisille, että Hän voi tehdä mahdottomia. Kun näemme läheistemme käyvän läpi vaikeita aikoja, sanomme: ”Pidä kiinni ja katso ylöspäin! Herra pystyy, älä lakkaa luottamasta Häneen. Hän on mahdottoman Jumala”.

Uskommeko näitä totuuksia kuitenkaan itsellemme? Tuumin.

[Irene]

JUMALA ON MEIDÄN PUOLELLAMME
Itsevaltias Herra, jolla on kaikki valta ja voima, on meidän puolellamme. Tätä Jeesus on yrittänyt näyttää lapsilleen koko ajan. Hän sanoo: ”Jos voit, ymmärrä Jumalan suuruus ja se tosiasia, että Hän on meidän puolellamme!”

”Kerran väistyvät minun viholliseni, sinä päivänä, jona minä huudan; minä tiedän, että Jumala on minun puolellani”(Ps.56:9).

”Herra on minun puolellani, en minä pelkää; mitä voivat ihmiset minulle tehdä? Herra on minun puolellani ja auttaa minua, ja minä saan ilolla katsella vihamiehiäni”(Ps.118:6 -7).
Pyhä Henki on antanut meille Psalmin 124 kuin vastamyrkyksi pelkoa ja huolta vastaan:
”Ellei Herra olisi meidän kanssamme”, näin sanokoon Israel. ”Ellei Herra olisi meidän kanssamme, kun ihmiset nousevat meitä vastaan, niin he meidät elävältä nielisivät, kun heidän vihansa syttyy meitä vastaan,

niin vedet upottaisivat meidät, virta tulvisi meidän sielumme ylitse; niin tulvisivat kuohuvat vedet meidän sielumme ylitse. Kiitetty olkoon Herra, joka ei antanut meitä heidän hammastensa raadeltaviksi. Meidän sielumme pääsi kuin lintu pyydystäjäin paulasta: paula katkesi, ja me pääsimme pois. Meidän apumme on Herran nimi, hänen, joka on tehnyt taivaan ja maan”.

Jumala haluaa meidän olevan pahojen-uutisten-kestäviä! ”Ei hän pelkää pahaa sanomaa, hänen sydämensä on vahva, sillä hän turvaa Herraan. Hänen sydämensä on luja ja peloton, kunnes hän vihdoin ilolla katselee ahdistajiaan”(Ps.112:7-8).

”Kun menet maata, et pelkää mitään, ja maata mentyäsi on unesi makea. Pääset peljästymästä äkkikauhistuksia ja turmiota, joka jumalattomat yllättää. Sillä sinä saat luottaa Herraan, hän varjelee sinun jalkasi joutumasta kiinni”(San.3:24- 26).


Luota Jumalaan koko sydämestäsi. Vapauden omistaminen pelosta ja huolesta on lepäämistä luottavasti Sotajoukkojen Jumalassa. Lepää Hänessä, joka loi sinut!

[Irene]

JUMALAN AJATUKSET OMASTA KANSASTAAN

Daavid sanoi: “Herra, minun Jumalani, suuret ovat sinun ihmetekosi ja sinun aivoituksesi meitä kohtaan. Ei ole ketään sinun vertaistasi. Niitä minä tahdon julistaa, niistä puhua, niitten paljous on suurempi, kuin luetella taidan”(Ps.40:5).

Jumala puhui israelilaisille Babylonian pakkosiirtolaisuuden aikana: ”Sillä minä tunnen ajatukseni, jotka minulla on teitä kohtaan, sanoo Herra: rauhan eikä turmion ajatukset; minä annan teille tulevaisuuden ja toivon”(Jer.29:11).

Jumala ajatteli sinua jo ennen, kuin synnyit! Hän ajatteli sinua, kun sinun elämäsi oli henkäisty yhteen soluun… kun olit vielä kohdussa!

”Sinun silmäsi näkivät minut jo idussani. Minun päiväni olivat määrätyt ja kirjoitetut kaikki sinun kirjaasi, ennen kuin ainoakaan niistä oli tullut”(Ps.139:16).

Me hyväksymme Hänen huolenpitonsa ruumiistamme, mutta Hän menee paljon pitemmälle. Hän laskee hiuksemme, luumme, lihaksemme, solumme, lihaksemme. Hän tietää jokaisen vuodattamasi kyyneleen. Hän on laskenut ja pannut talteen ne kaikki. ”Sinä olet lukenut minun pakolaispäiväni; pane leiliisi minun kyyneleeni, ovathan ne sinun kirjassasi”(Ps.56:8). En voi ymmärtää tätä kaikkea. Hän laskee hiukseni, kyyneleeni ja panee talteen ne. Mieti sitä, ei yhtään hukkaan mennyttä surun, ilon eikä katumuksen kyynelettä.

Hän ajattelee meitä, kun menemme nukkumaan ja kun nousemme ylös. Hän ajattelee meitä joka askeleellamme. Hän tietää ja ymmärtää jokaisen ajatuksemme. On kirjoitettu: ”Jeesus tiesi heidän ajatuksensa”(Luuk. 5:22).

Taivaan asukkaina ovat hyvin älykkäät luodut olennot, enkelit, serafit, kerubit ja kaksikymmentä neljä vanhinta. He todistavat meille Jumalamme uskollisuutta. He tuntevat kaikki Hänen lupauksensa Hänen huolenpidostaan aivan yksityiskohtia myöten. He kuulevat Hänen puhuvan pikkuriikkisestä, täydellisestä varustuksestaan ja valvomisestaan meidän hyväksemme. Kaikki taivaassa ylistävät Jumalaa, heittävät kruununsa Hänen jalkoihinsa, mikä on todiste siitä, että katselevat ja uskovat Hänen uskollisuuteensa.

Jumalaan voi luottaa. Hän tekee kaiken, minkä on sanonut.

[Irene]

JUMALAN HUOLENPIDON SYMBOLI

Hius! Taivaallinen Isämme on laskenut päämme hiuksetkin. Jokaisella ihmisellä on päässään sata - sataviisikymmentä tuhatta hiusta. Jumala teki tukan päähämme eristeeksi kesää ja talvea silmällä pitäen, ei vain ulkonäön vuoksi. Kulmakarvamme pitävät hien pois silmistämme, ja silmäripsemme suojaavat silmäluomiamme, kun pöly tai pienet hyönteiset tulevat liian lähelle. Pienet karvat korvissamme ja nenänsieraimissamme suodattavat pikkuiset roskat, jotka tulevat sisään hengitysilman mukana.

Jos voisimme tietää, mikä ihmeellinen luomus hius on, kuinka sekin on täynnä elämää, emme ikinä epäilisi, että Jumala ei pitäisi huolta siitä, minkä Hän on luonut.

Ei ole ihme, että Daavid sanoi: ”Minä kiitän sinua siitä, että olen tehty ylen ihmeellisesti… sen minun sieluni kyllä tietää”(Ps.139:14).

Jeesus opetti opetuslapsiaan olemaan pelkäämättä mitään (Matt.10:28- 33). Hän oli luonut jokaisen varpusen, muovannut jokaisen ihmisen ruumiin ja laskenut jokaisen hiuksen. ”Sillä hänessä luotiin kaikki, mikä taivaissa ja mikä maan päällä on, … kaikki on luotu hänen kauttansa ja häneen, ja hän on ennen kaikkia, ja hänessä pysyy kaikki voimassa”(Kol.1:16 - 17). Opetuslapset eivät vain ymmärtäneet. Kuinka Jeesus olisikaan halunnut perehdyttää heidät sellaisiin hienouksiin kuin, miten Hän teki varpusen siivet ja luut ja kuinka suunnitteli hiukset. Pelkkä puuseppä ei olisi pystynyt kuvittelemaankaan kaikkea sitä, sillä se oli niin pelottavaa ja ihmeellistä!

Hän olisi voinut sanoa: ”Pietari, mitä jos kertoisin sinulle, että sinun päässäsi on 127 550 hiusta? Kun minä siis tiedän sinun hiuksiesi lukumäärän, etkö uskoisi minun käsiini elämäsi kaikkia yksityiskohtia? Etkö usko, että tiedän jokaisen askeleen, jonka otat? ” ”Eikä yksikään varpunen putoa maahan teidän Isänne sallimatta”(ks. Matt.10:29). Kun tämän tiedät, etkö voisi olla ”huolehtimatta mistään”? Uskoisitko nyt kaikki tarpeesi Hänen hoitoonsa? Ethän tästä lähin mieti, mitä söisit tai joisit? Etkö nyt usko, että taivaallinen Isäsi tietää, mitä sinä tarvitset, ja antaa mielellään kaiken? Luotatko nyt Häneen, niin että annat Hänen asua sisimmässäsi, ruokkia sinua, vaatettaa sinut?

[Irene]

HÄN NÄKEE VARPUSENKIN

Kävellessäni New Jerseyn maantietä pitkin sain puhua hyvän tovin Herrani kanssa. ”Herra, en pysty elämään pelon ja kaikenlaisen huolen alla. Haluan kohdata tulevaisuuteni levosta, ilosta ja pelkästä luottamuksesta”.

Pyhä Henki sanoi minulle: ”Avain vapauteen kaikesta pelosta ja huolesta on löydettävissä sanasta varpunen. Muista, että sanoin sinulle: ”Eikö kahta varpusta myydä yhteen ropoon? Eikä yksikään niistä putoa maahan teidän Isänne sallimatta. Ovatpa teidän päänne hiuksetkin kaikki luetut”(Matt.10:29 - 30). Se kuulostaa niin alkeelliselta, niin yksinkertaiselta, mutta Jeesus sanoo meille tässä jotakin hyvin syvällistä.

Vanhassa Testamentissa kuningas Daavid saattoi kerskua: ”Minä etsin Herraa, ja… hän vapahti minut kaikista peljätyksistäni”(Ps.34:4). Miten Daavid löysi sellaisen vapauden pelosta? Siten, että hän sai näyn ”sen suuruudesta, joka on luonut taivaat ja maan.” Kun Daavid piti katseensa kaiken Luojassa, hän huomasi, kuinka suuri Jumala on!
Haluan olla niin kuin Daavid, esimerkki paimenesta, joka on oppinut, kuinka vapautua pelosta ja huolesta, kyetäkseni johtamaan ihmisiä samaan vapauteen.

Tutkin sitten varpusia ja aloin nähdä Daavidin ilmestyksen valtavasta Luoja Jumalasta, joka oli kiinnostunut luomakuntansa pienimmästäkin yksityiskohdasta.

Varpuset! Ne on tehty ylen ihmeellisesti niin kuin kaikki linnut. Nykyajan tiede ei vieläkään pysty käsittämään monimutkaista siipijärjestelmää, joka sallii niiden lentää muuttomatkallaan kolme - viisi tuhatta kilometriä. Jokaisella varpusella on 1 300:sta 2 600:een sulkaa. Kuinka monimutkaisia ja yksityiskohtaisia ne ovat! Luoja Jumalamme suunnitteli ne täydellisiksi. Hän suunnitteli jokaisen luun, jokaisen höyhenen, ja Hän laski ne kaikki.

Useimmat varpuset tekevät pesänsä maahan. Kristuksen aikoihin niitä pyydystettiin kuopilla, joihin ne putosivat, kun valmistelivat pesäänsä. Jerusalemissa Jeesus näki, kuinka kaksi varpusta myytiin pennillä paistinvartaissa. Ne oli otettu kiinni verkoilla, koska juutalaiset eivät voineet syödä lintuja, jotka olivat kuolleet itsestään.


Näistä linnuista Jeesus sanoi: ”Eikä yksikään niistä putoa maahan taivaallisen Isän sallimatta”. Hän tiesi, missä kukin heistä oli, kunnes sen pienet keuhkot henkäisivät viimeisen kerran. Hän ruokki ne. Hän tunsi jokaisen varpusen, jopa ne, jotka olivat paistinvartaassa.