David Wilkerson / Lyhyet 1)

[Irene]

SYNNIN KANSSA FLIRTTAILU

Pahat ovat aina olleet “vailla” totuutta, halveksien, maahan polkien, pilkaten. Näin tästä esimerkin aivan äskettäin The New York Postissa, kun eräs kirjoittaja lausui vakuuttavasti: “Tiede on nyt astunut totuuden sijaan.”

Paavalilla oli suurempi huoli aina niistä, jotka olivat tunteneet totuuden tien, tunnustaneet uskonsa Kristukseen, mutta edelleenkin flirttailivat synnin kanssa. Paavali kirjoitti heistä, jotka yrittävät pitää totuutta epävanhurskaudessa, mikä vihastuttaa Jumalan. ”Nuo, jotka ovat vaihtaneet Jumalan totuuden. Sen tähden Jumala on hyljännyt heidät häpeällisiin himoihin” (Room.1:25 - 26).

Toiset kääntyivät himokkaiden nautintojensa siteissä väärien opettajien puoleen yrittäen löytää rauhaa. He lopulta hyväksyivät ” turmiollisia harhaoppeja… Ja moni on seuraava heidän irstauksiaan, ja heidän tähtensä totuuden tie tulee häväistyksi; (2 Piet.2:1 2).

Paavalin kaikki saarnat luopumusta ja antikristusta vastaan olivat suunnatut lihallisiin uskoviin. Heidän ei pitänyt olla Rooman epäjumalien, pakanallisen Kreikan, eikä tuntemattomissa paikoissa asuvien pakanaheimojen epäjumalien palvelijoita. Paavalin sanoma oli hyvin tärkeä seurakunnalle. Hän kirjoitti sen luettavaksi seurakunnissa, suoraan uskoville!

Paavali näet kutsui Jumalan kansaa joka puolella totuuden rakkauteen, etsimään sitä, tutkimaan ja tottelemaan sitä. Hän kirjoitti siis: ”Antakaa totuuden olla oppaananne. Älkää kääntykö pois sen luota. Pyytäkää Pyhää Henkeä antamaan teille näkevät silmät, kuulevat korvat ja rakastava sydän. Muutoin avaatte itsenne petoksille ja lopulta uskotte valheen. Saatana kykenee panemaan teissä alkuun antikristuksen palvonnan kultin”.

Jos ette usko tätä, muistelkaa Raamatun sanaa. Se sanoo, että aivan vähän ennen Jeesuksen paluuta Saatana tuo esiin sellaisen ylitsevuotavan petoksen tulvan, että hän pettää jos mahdollista valitutkin. Silloin ei ole enää kyse siitä, kuinka kauan joku uskova on vaeltanut Jeesuksen kanssa. Hän kohtaa koetuksia, niin kuin ei koskaan ennen elämässään. Vahvinkin uskova joutuu kiusaukseen epäillä Jumalan uskollisuutta ja lakkaa luottamasta hänen pyhään sanaansa.

”Sillä vääriä kristuksia ja vääriä profeettoja nousee, ja he tekevät suuria tunnustekoja ja ihmeitä, niin että eksyttävät, jos mahdollista, valitutkin” (Matt.24:24).

[Irene]

LAITTOMUUDEN HENKI

”Sillä laittomuuden salaisuus on jo vaikuttamassa” (2 Tess.2:7).

Paavalin tässä käyttämä kreikankielinen sana laittomuus tarkoittaa sitä kirjaimellisesti. Siksi sen salaisuus on siinä, että suuret joukot ihmisiä käyttäytyvät laittomasti tai estottomasti.

Silti laittomuus ei ole vain ihmisen kapinaa sääntöjä vastaan. Se ei ole kapinaa yhteiskunnan arvovaltaa vastaan tai ryöstön, raiskauksen tai murhan tekemistä. Nämä asiat tietenkin sytyttävät Jumalan vihan, mutta laittomuuden salaisuus menee paljon syvemmälle. Se on suoranaista Kristuksessa olevan totuuden hylkäämistä, Jumalan pyhän sanan heittämistä sivuun ja kapinaa Raamatun käskyjä vastaan.

Laittomuuden henki on tänään laajalle levinnyt kansankuntamme keskuudessa. Se on se lainsäätämisen takana oleva voima, jolla yritetään pyyhkiä Jumala yhteiskunnastamme. Se on se sama henki, jolla Saatana petti Eevan, kun hän kertoi hyvin monisanaisesti: ”Jumala on ihan ”iisi”. Ei hän rankaise teitä tottelemattomuudesta. Voitte ihan hyvin syödä hedelmän ja täyttää himonne, ettekä joudu maksamaan siitä mitään.”

Tänä päivänä Saatana käyttää samaa valhetta vakuuttamaan uskovien joukkoja, että he voivat rauhassa antautua syntiensä valtaan joutumatta maksamaan siitä rangaistusta. Tällainen on pirullinen juoni, jonka kautta Kristuksen armon evankeliumi vääristyy ja siitä tuleekin moraalittomuuden sanoma. Surullista kyllä, monet penseät uskovat joutuvat tämän laittomuuden hengen lumoihin.

Paavali sanoo antikristuksen nousevan valtaan, koska ihmiset ovat sokeita ja oman syntinsä pettämiä: ”Tuo, jonka tulemus tapahtuu Saatanan vaikutuksesta valheen kaikella voimalla ja tunnusteoilla ja ihmeillä ja kaikilla vääryyden viettelyksillä niille, jotka joutuvat kadotukseen, sen tähden etteivät ottaneet vastaan rakkautta totuuteen, voidaksensa pelastua”(2 Tess.2:9- 10).

Saatana pettää ihmisjoukot vakuuttamalla heille vähäpätöisellä mutta voimallisella valheella niin kuin hän petti Eevan: ”Jumala ei rankaise syntiä”.

Paavali sanoo, että tämä petos tulee ”kaikilla vääryyden viettelyksillä, … sen tähden etteivät ottaneet vastaan rakkautta totuuteen, voidaksensa pelastua” (2 Tess.2:10). Sitten hän lisää: ”Sen tähden Jumala lähettää heille väkevän eksytyksen, niin että he uskovat valheen”(2 Tess.2:11).

Apostoli sanoo siis tässä: ”Ne, jotka kieltäytyvät tottelemasta ja kunnioittamasta Jumalan sanaa, joutuvat voimallisen petoksen uhriksi. Ensin he alkavat katsoa syntiä sormiensa läpi ja hyväksyä sen. Piankin he etsivät aktiivisesti helpon armon sanomaa. He keksivät armon, joka on kaukana siitä, mitä Jumala tarkoitti. Hänen armonsa ei koskaan johda laittomuuteen vaan aina katumukseen.”

[Irene]

JEESUKSEN ELÄMÄ

Apostoli Paavali sanoo: ”Sillä minusta näyttää, että Jumala on asettanut meidät apostolit vihoviimeisiksi, ikään kuin kuolemaan tuomituiksi; meistä on tullut kaiken maailman katseltava, sekä enkelien että ihmisten”(1 Kor.4:9).

Lyhyesti sanottuna, kun täynnä Kristus-elämää olevat jumaliset pyhät johdetaan kokemaan kuolemaa, se ei koskaan ole yksityisasia. Raamattu sanoo, että me olemme kolmen eri ryhmän katseltavina: enkelien, riivaajien ja ihmisten.

Joskus tunnet olevasi yksin taistelussasi, mutta sitä ei käydä missään pimeässä nurkassa. Päinvastoin, kolme valtaa katsoo sinua erittäin kiinnostuneena. Riivaajat, enkelit ja ihmiset katselevat sinua. He kaikki miettivät: ”Mitenkähän tämä Jumalan palvelija kestää tämän koetuksen?”

Mistä tällaisessa koetuksessa on kyse? Miksi meidän täytyy kohdata näitä kuoleman hetkiä? Mihin Jumala pyrkii meissä? Taivaallinen Isämme tietää, että jotkin pelastuksen ulkopuolella olevat alueet elämässämme estävät Kristuksen elämän täydellistä murtautumista esiin. Hän tietää kompastuskivemme, pelkomme, intohimomme, himomme, kaiken, mikä estää meiltä Jeesuksen täyden loiston. Niin hän antaa meidät ”kuolemaan” irrottaakseen nämä esteet sydämestämme.

Jos esteesi on ihmispelko, Jumala ehkä johtaa sinun elämääsi jonkun, joka aivan halvaannuttaa sinut pelosta. Kaikki tuon ihmisen sanat ja teot vain lisäävät pelkoasi, kunnes siitä tulee sietämätöntä.

Olen nähnyt sellaisen pelon aiheuttavan fyysistä tuskaa Jumalan pyhissä. Jotkut päätyvät hyperventilaatiokohtaukseen jonkun elämänsä ”kovan ihmisen” takia, kirjaimellisesti menettämään ”henkensä”(hengittämisensä). Miksi Jumala antaa sellaisen miehen tai naisen tulla elämääsi? Siksi, että sinun rakastava Isäsi antaa sinut kuolemaan. Hän sanoo sinulle: ”Sinun ihmispelkosi estää Kristus-elämän virtaamisen vapaasti elämässäsi. Siksi et voi synnyttää elämää toisissa. Tämän pelon täytyy loppua. Sinun pitää kuolla sille!”

Saatat rukoilla: ”Herra, auta minut ulos tästä!” Jumala vastaa silloin: ”Ei, annan kuoleman tehdä tehtävänsä. Olen järjestänyt kaiken tämän, jotta Jeesus-elämä tulisi ilmi sinussa!”

[Irene]

ANNETUT JOKAPÄIVÄISEEN KUOLEMAAN

Jumalinen apostoli Paavali oli täynnä Pyhää Henkeä ja ilmestystietoa. Hän rukoili palavasti ja vaelsi päivittäin läheisessä yhteydessä Jeesuksen kanssa. Kuitenkin hän tunnusti olevansa jatkuvasti sysimisen, häväistyspuheiden, halveksunnan ja arvostelun kohteena. Hänestä juoruttiin, hänen henkilöänsä moitittiin ja nimeänsä halvennettiin.

Paavali joutui kärsimään niin paljon, niin usein, että jopa hänen hengelliset lapsensa olivat ihmeissään siitä, että hän jatkuvasti kohtasi vaikeuksia ja vainoa. Joka kerta, kun he näkivät hänet, hänen kasvonsa olivat mustelmilla, luunsa murtuneet tai hänen ruumiinsa oli täynnä naarmuja. Tietenkin tämä loukkasi Paavalia syvästi. Siinä oli Jumalan armon ja vapautuksen voimallinen, vilpitön saarnaaja. Minne hän vain kääntyikin, hän kohtasi pilkkaa ja moitetta.

Apostoli sanoi, ettei hänellä ollut enää muuta ystävää kuin Onesiforus, joka ”ei ole kahleitani hävennyt”(2 Tim.1:16). Paavali sanoi siis ystävästään: ”Tämä mies ei ole häpeissään minun vankeudestani. Hän tuntee minut paremmin, niin ettei ajattele minulla olevan jotakin salaista syntiä elämässäsi.”

Paavali sanoi myös saaneensa rohkaisua ryhmältä uskovia. Hän sanoi heille: ”Vankien kanssa te olette kärsineet”(Hebr.10:34). Hän siis tarkoitti: ”Nämä ihmiset tietävät, mitä minä koen.” He seisoivat Paavalin rinnalla hänen koetuksissaan, koska he itse olivat ”häväistysten ja ahdistusten alaisina, kaikkien katseltavina, toisaalta taas tulitte niiden osaveljiksi, joiden kävi samalla tavalla” (Hebr.10:33). Nämä uskovat olivat ruvenneet apostolin ”osaveljiksi ahdistuksissa”, koska sama, mikä tapahtui Paavalille, tapahtui myös heille.

Tunnen erään syvästi hengellisen julistajan, joka joutui sietämään vuosikaudet toisten uskovien pirullista sysimistä ja vainoa. Joka kerta tavatessamme hän pyysi minua rukoilemaan hänen vaikeuksiensa puolesta. Joka kerta ilolla lupauduin, mutta ajan pitkään, kun hänen koetuksensa jatkuivat, huolestuin. Kysyin häneltä aivan suoraan: ”En ymmärrä, miksi olet jatkuvasti niin ahdistunut. Olet jumalisimpia tuntemiani pastoreita. Sinä elät lähellä Herraa, aina rukouksessa, jatkuvasti hänen sanansa tutkimisessa. Miksi hän antaa sinun kohdata jatkuvaa huolta?”

Nyt ymmärrän, että tämä jumalinen pastori joutui päivittäin kuolemaan, koska hän oli täynnä ylösnousemuselämää. Jumala tahtoi käyttää häntä voimallisella tavalla. Niinpä hän antoi pastorin jatkuvasti kuolemaan elämän kaikilla alueilla. Jumala ei halunnut jäävän mitään, mikä olisi estänyt Kristuksen kaunista julistusta hänessä.

Saatana oli ottanut päämääräkseen tuhota Paavalin, koska hän tiesi, että Kristuksen piti kirkkaasti ilmentyä hänen elämässään.

[Irene]

ANNETUT KUOLEMAAN

Apostoli Paavali kirjoittaa: “Sillä me, jotka elämme, olemme alati annetut kuolemaan Jeesuksen tähden, että Jeesuksen elämäkin tulisi kuolevaisessa lihassamme näkyviin”(2 Kor. 4:11).

Kun Paavali sanoo: ”Me, jotka elämme” hän toistaa kaikuna Jeesuksen sanoja Ilm. 1:18:sta: ”Minä elän”. Paavali puhuu tässä uskovista, jotka luottavat Kristukseen ja joissa hänen elämänsä asuu. Silti Paavali sanoo meille oikeastaan, että meidätkin on annettu kuolemaan.

Niinpä, samoin kuin Isä antoi Poikansa kuolemaan, samoin hän antaa kuolemaan ne, jotka ovat Kristuksessa. Jumala johtaa jokaisen meistä aivan kuoleman porteille ja sanoo: ”Hei, kuolema, ota tämäkin. Tee hänelle, mitä tahdot.” Siinä kohdin Jumalan käsi ei enää suojele, vaan työntää meitä päinvastoin kuoleman kitaan.

Kysyt, voiko Jumala tehdä tällaista. Hän tekee sen samasta syystä, kuin hän antoi oman Poikansa kuolemaan. Hän tietää, että kuolema, kipu ja murhe eivät voi niellä tai tuhota meitä, sillä sisimmässämme on Kristuksen elämä.

Jumala tietää, ettei siinä ole mitään riskiä, niin kuin ei ollut Jeesuksenkaan kohdalla. Hänellä on voiton suunnitelma meitä varten, niin kuin hänellä oli omaa Poikaansa varten. Tämän voiton saamme ainoastaan kuoleman kautta.

Paavali sanoo: ”Jos teillä on sisimmässänne Kristuksen ylösnousemuselämä, Jumala upottaa teidät joka elinpäivänänne kuolemaan.”

Sitten apostoli lisää: ”Niin kuin kirjoitettu on: ’Sinun tähtesi meitä surmataan kaiken päivää; meitä pidetään teuraslampaina"(Room.8:36). Alkukielen ajatus on seuraava: ”Joka päivä meidät annetaan kuolemaan.” Lyhyesti, Paavali sanoo: ”Kohtaan joka päivä uuden kuoleman.”

Koeta ymmärtää, että Paavali ei puhu fyysisestä kuolemasta, vaan sellaisesta, joka kohtaa meitä joka päivä, kun vaellamme Kristuksessa. Kun hän todistaa: ”Joka päivä minä olen kuoleman kidassa”(1 Kor.15:31), hän viittaa kärsimykseen, vaikeuksiin, vainoihin, vaaroihin ja moniin ongelmiin.

Paavali sanoo lyhyesti: ”Me, joilla on Kristus–elämä sisimmässämme, joudumme jatkuvasti kohtaamaan kuoleman. Joka päivä meidän päällemme heitetään uusi koetus. Meillä on kuitenkin sisimmässämme Jumalan Pojan elämä”.

[Irene]

YLÖSNOUSEMUSELÄMÄ

Kun Jeesus makasi hiljaa haudassa, Saatana ja hänen laumansa iloitsivat. He luulivat saaneensa lopullisen voiton, mutta Jumalan ennalta päättämä suunnitelma, ylösnousemuselämä oli käymässä toteen.

Herra lähetti Pyhän Henkensä alas aivan tuonelan sisuksiin asti virvoittamaan eloon Jeesuksen ruumiin, nostamaan hänet ylös kuolleista. Ulos haudasta astui siunattu Vapahtajamme, paksun kiven läpi, ja hän tuli esiin tämän todistuksen kanssa: ”Ja minä elän; ja minä olin kuollut, ja katso, minä elän aina ja iankaikkisesti, ja minulla on kuoleman ja tuonelan avaimet”(Ilm.1:18). Kristus sanoi siis: ”Minulla on iankaikkinen elämä! Olin kuollut, mutta elän nyt ja iankaikkisesti. Minulla on kädessäni avaimet elämään ja kuolemaan!”

Kun Jeesus astui ulos kuoleman vankilasta, hänestä tuli ylösnousemus ja elämä. Hän ei tehnyt tätä vain itseään vaan kaikkia varten, jotka uskoisivat häneen siitä päivästä eteenpäin. Hän on tuonut meille ylösnousemuselämän, johon vihollisella ei ole enää pääsyä. Herramme voitti hänet täysin: ”Hänet (Jeesuksen) Jumala herätti ja päästi kuoleman kivuista, niin kuin ei ollutkaan mahdollista, että kuolema olisi voinut hänet pitää”(Ap.t.2:24).

Jos olet ottanut Jeesuksen Vapahtajaksesi ja Herraksesi, hän asuu sinussa ylösnousemuselämän valtavassa voimassa. Sama ylösnousemusvoima, joka toi hänet haudasta, tukee myös sinua. ”Vai ettekö tunne itseänne, että Jeesus Kristus on teissä? Ellei, niin ette kestä koetusta” (2 Kor. 13:5).
Sinussa on kaikki se, mikä on Kristuksessa, elämänvoima, jota Saatana ei kykene tuhoamaan!

”Sen tähden minä notkistan polveni Isän edessä, josta kaikki, millä isä on, taivaissa ja maan päällä, saa nimensä, että hän kirkkautensa runsauden mukaisesti antaisi teidän, sisällisen ihmisenne puolesta, voimassa vahvistua hänen Henkensä kautta”(Ef.3:14- 16).

[Irene]

LUOVUTETTU KUOLEMAAN

Helluntaipäivänä apostoli Pietari julisti Jerusalemin kansalle: ”Te Israelin miehet, kuulkaa nämä sanat: Jeesuksen, Nasaretilaisen, sen miehen, josta Jumala todisti teille voimallisilla teoilla ja ihmeillä ja merkeillä, joita Jumala hänen kauttansa teki teidän keskellänne, niin kuin te itse tiedätte, hänet, joka teille luovutettiin, Jumalan ennalta määrätyn päätöksen ja edeltä tietämyksen mukaan, te laista tietämättömien miesten kätten kautta naulitsitte ristille ja tapoitte”(Ap.t.2:22- 23).

Mitä Pietari tarkoitti sanoessaan näin? Eräs kreikankielinen sanakirja kääntää jakeen: ”Jeesus luovutettiin vihollisille, annettiin kuolemaan Jumalan etukäteen tekemän suunnitelman mukaan”.

Minkälainen tämä etukäteen tehty suunnitelma oli? Miksi Jumala antoi oman rakkaan Poikansa kuolemaan? Pietari antaa meille vastauksen seuraavassa jakeessa: ”Niin kuin ei ollutkaan mahdollista, että kuolema olisi voinut hänet pitää”(Ap.t.2:24).

Jumala tiesi, että Jeesusta oli mahdotonta pitää pysyvästi kuoleman kourissa. Niinpä hän ei joutunut riskeeraamaan mitään antaessaan Poikansa kuolemaan, koska hän tiesi, että Jeesus tulisi haudasta voittaen kuoleman kunniakkaasti, Pyhän Hengen elämää antavan voiman nostamana.

On tärkeätä, että ymmärrämme ajan, jossa Pietari puhui nämä sanat. Golgatalle asti kuolema oli ollut ihmiskunnan pelätyin asia. Se kuului edelleenkin paholaisen valtapiiriin, hänen hallintaansa ja herruuteensa ja oli siksi pelättävä vihollinen.

Jumala tiesi, että kuoleman valta oli voitettava, ja siksi hän antoi Poikansa kuolemaan.

”Että hän kuoleman kautta kukistaisi sen, jolla oli kuolema vallassaan, se on: perkeleen” (Hebr.2:14). Jumala halusi poistaa kuoleman pistimen, murtaa Saatanan vallan kuolemaan kerta kaikkiaan. Siksi hän antoi Jeesuksen mennä kuolemaan nielemään sen kokonaan.

[Irene]

USKO HÄNEN SANANSA

Jos ihmettelet, miksi aina lankeat uudestaan, miksi tunnet itsesi heikoksi ja voimattomaksi, teet asioita, joita vihaat, se saattaa johtua siitä, ettet ole täysin uskonut Jumalan ihaniin lupauksiin.

Jumala antoi Aabrahamille monia lupauksia. Hän lupasi olla tämän kilpenä ja palkkana, voittaa kaikki tämän viholliset ja jopa tehdä hänelle ihmeitä. Sellainen olisi ehdottomasti lapsen saaminen vanhalla iällä. Aabraham uskoi nämä lupaukset ja Jumala sanoi, että hänen uskonsa on vanhurskauttanut hänet.

Samoin, sillä hetkellä, kun lakkaamme taistelemasta hengellisiä vihollisiamme vastaan omin voimin ja alamme istuttaa sydämiimme, että Jumala voi tehdä kaiken lupaamansa, me näemme vanhurskautemme alkavan koittaa.

Jumala auttaa meitä tässä lähettämällä oman Henkensä asumaan sydämiimme. Pyhä Henki on Jumalan voima, ja se voima julistaa sodan kaikkia paholaisen valtoja vastaan: ”Henki (taistelee) lihaa vastaan”(Gal.5:17).

Henki julistaa: “Tämä on nyt minun asuinsijani, paholainen. Sinulla ei ole enää valtaa täällä, ja taistelusi ei ole enää lastani vastaan. Nyt taistelet pelkästään minua vastaan, ja minä estän juonesi ja taistelen sinua vastaan joka rintamalla. Tämä lapsi on nyt Pyhän Hengen temppeli!”

Hengessä vaeltaminen ei ole monimutkaista. Se on yksinkertaisesti sen uskomista, mitä Jumala on sanonut: ”Vaeltakaa Hengessä, niin ette lihan himoa täytä”(Gal.5:16). Lyhyesti sanottuna: ”Luottakaa Pyhään Henkeen! Uskokaa hänen lupaukseensa ajaa teidän asiaanne ja vaeltakaa siinä hänen lupauksessa, että hän taistelee teidän puolestanne.”

Jumalan sana antaa meille raudanlujan lupauksen, joka varmasti parantaa kaikista mielen huolista: ”Ja minä vihmon teidän päällenne puhdasta vettä, niin että te puhdistutte; kaikista saastaisuuksistanne ja kaikista kivijumalistanne minä teidät puhdistan. Ja minä annan teille uuden sydämen, ja uuden hengen minä annan teidän sisimpäänne. Minä poistan teidän ruumiistanne kivisydämen ja annan teille lihasydämen. Henkeni minä annan teidän sisimpäänne ja vaikutan sen, että te vaellatte minun käskyjeni mukaan, noudatatte minun oikeuksiani ja pidätte ne”(Hes.36:25- 27).

Näetkö, mitä Jumala sanoo? Hänen Henkensä tekee kaiken työn sinussa! Hän puhdistaa sinut, antaa sinulle uuden sydämen ja vie sitten kuuliaisuuteen. Sinun osasi on vain uskoa ollenkaan epäilemättä, että hän pitää sanansa.

Usko ongelmasi, tulevaisuutesi, elämäsi ja syntisi kaikkivaltiaan Jumalan käsiin!

[Irene]

SUURI PALKKA

Monet äänet analysoivat tämän päivän ihmisiä ihmetellen, miksi he ovat niin hämmentyneitä ja huolissaan. He eivät kuitenkaan pysty selvittämään sen syytä. Itse asiassa ei kukaan Jeesusta todellisesti rakastava voi olla huolissaan mahdollisten aineellisten menetysten edessä. Pikemminkin hän on huolissaan hengellisten asioiden tähden.

Paavali tunsi hämmennyksemme ja paineidemme todellisen syyn. Hän puhui tästä Roomalaiskirjeen 7. luvussa sen jakeissa 15 ja 19: ”Sillä minä en tunne omakseni sitä, mitä teen; sillä minä en toteuta sitä, mitä tahdon, vaan mitä minä vihaan, sitä minä teen. Sillä sitä hyvää, mitä minä tahdon, minä en tee, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo, minä teen”.

Apostoli sanoo tässä: ”Huomaan aina tekeväni juuri sitä, mitä en tahdo. En kuitenkaan näe pystyväni ainoaan rakastamaani asiaan, kuuliaisuuteen Jumalalle”.

Paavali puhuu tässä tuhansille vilpittömille uskoville. He ovat huolissaan, koska eivät vain pysty voittamaan syntiään! He haluavat tehdä oikein, elää pyhää ja puhdasta elämää Herran edessä. He vihaavat syntiä, joka niin helposti kiusaa heitä ja häiritsee heidän yhteyttään Kristuksen kanssa. Kuitenkin he jatkuvasti palaavat siihen!

He ovat lopulta masentuneita, huolissaan, uupuneita ja rukoilevat: ”Voi minua viheliäistä ihmistä! En halua tehdä sitä enää koskaan, mutta en näytä pystyväni vastustamaan sitä! Miksi olen niin heikko? Kuinka kauan minun pitää kestää tätä taistelua? Onko minun vaellettava koko elämäni ajan itkien kyynelvirtoja, tunnustaen ja katuen ja sitten mentävä taas siihen takasin?”

Aabraham kysyi Herralta samantapaista, kun hän ei nähnyt mitään poispääsyä itseään kovin vaivaavasta ongelmasta. Jumalan vastaus kuului: ”Minä olen sinun kilpesi; sinun palkkasi on oleva sangen suuri" (1 Moos.15:1). Herra siis sanoi hänelle: “Aabraham, minä annan itseni sinulle ja siinä kaikki. Minä olen sinun puolustajasi ja suuri palkkasi siksi, että aion olla sinun Jumalasi.”

[Irene]

JUMALAN SUUNNITELMA MEIDÄN ELÄMÄÄMME

Jumalan suunnitelma meidän elämäämme on aina ollut hyvin yksinkertainen. Hän on sanonut: ”Sinun ei tarvitse pelätä mitään voimaa, joka tulee sinua vastaan. Minä toimin puolustajanasi koko ajan. Jos vain luotat minun antamiini lupauksiin, heittäytyen minun huolenpitooni uskossa, minä olen sinun kaikkivaltias Jumalasi. Minä voitan kaikki sinun vihollisesi ja suistan heidät maahan sinun eteesi. Sinusta tulee voittaja, se on enemmän kuin valloittaja, joka elää kaikki päivänsä rauhassa ilman pelkoa.”

Kysyn sinulta: elätkö päiväsi pelotta, rauhallisin sydämin ja mielin? Monet meistä eivät elä sillä tavoin edes murto-osaa ajastamme. Me käymme sisään ja ulos rauhamme hetkinä, mutta emme pääse oikeasti Jumalan lepoon.
Jos olet huolissasi, hämmentynyt, paineiden alla helmasyntiesi tähden, sinun pitää käsittää, ettei Jumala ole sinulle vihainen! Hän ei halua kurittaa tai tuomita sinua. Päinvastoin, hän ikävöi vuodattaa sinuun kaikkivoivan voimansa.

Jumala sanoo itse asiassa saman asian kaikissa liitoissaan: ”Liittoa, jonka minä tein teidän kanssanne, älkää unhottako. Älkääkä peljätkö muita jumalia, vaan peljätkää ainoastaan Herraa, teidän Jumalaanne, niin hän pelastaa teidät kaikkien vihollistenne käsistä" (2 Kun.17:38 -39).

Vanhassa Testamentissa nuo viholliset olivat pakanakansoja: filistealaisia, mooabilaisia, heettiläisiä, jebusilaisia, kanaanilaisia. Kaikki nämä pahat voimat yrittivät tuhota Jumalan kansan ja viedä heidät takaisin orjuuteen.

Tänä päivänä meidän vihollisemme ovat hengellisessä maailmassa: demonisia voimia, lihan himoja, pahoja haluja, ja Uudessa Testamentissa Jumala toistaa pyyntönsä omalle kansalleen: ”Olen oleva teidän Jumalanne ja te olette minun poikiani ja tyttäriäni. Itse asiassa te olette lapsiani tästä alkaen aina iankaikkisuuteen asti. Muistakaa sen tähden liittoa, jonka tein teidän kanssanne. Teidän ei tule pelätä ketään ihmistä tai mitään muuta voimaa kuin minua. Minä vapautan teidät kaikkien vihollistenne käsistä, mukaan lukien demonien häirinnästä, teissä kiinni riippuvista himoista, hallitsevista tavoista, kaikista helmasynneistä”(ks. Hebr.8:10).