David Wilkerson / Lyhyet 2)

[Irene]

KUN KAIKKI HAJOAA

Tänä päivänä monet uskovat juoksevat vuorille piiloutuakseen kiihtyviltä kauheuksilta. Ns. profeetat käskevät tulla heidän varmoihin taivaisiinsa. Uskovia juutalaisia kehotetaan menemään takaisin Israeliin pakoon Amerikkaa kohtaavaa talouden romahtamista.

Tiedän, mihin minä haluan mennä, kun kaikki hajoaa. Kun talouselämä romahtaa, haluan mennä takaisin Wall Streetille, jossa olin romahduksen aikana 19. lokakuuta 1987. Haluan olla siellä nykyajan Eenokina, vaeltaa ja puhua Jumalan kanssa ilman pelkoa, rauhassa, pelottomana todistajana, saarnata Jeesusta ihmisille, joiden maailma on romahtanut.

Jeesus sanoi: ”Menkää!”, ei: ”Piiloutukaa!” Minä haluan olla siellä, missä Pyhä Henki on, ja voit olla varma, että Hän on taistelun etulinjassa, kutsumassa ahdistuneita ja pelokkaita luokseen.

Eenok näki tämän maailman jumalattomaksi. Hänen oma yhteiskuntansa oli paha ja kun hän katsoi historiaa aivan viimeisiin päiviin asti, hän saattoi sanoa vain: ”Jumalatonta! Jumalatonta!” Eenok, seitsemäs ihminen Aatamista, profetoi: "Katso, Herra tulee tuhannen tuhansine pyhinensä tuomitsemaan kaikkia ja rankaisemaan kaikkia jumalattomia kaikista heidän jumalattomista teoistansa, joita he jumalattomuudessaan ovat tehneet, ja kaikesta julkeasta, mitä nuo jumalattomat syntiset ovat häntä vastaan puhuneet"(Juud.1:14- 15).

Vaellatko Herran kanssa? Silloin sinäkin varmaan näet maailman samoin kuin Eenok: jumalattomana ja täynnä antikristuksen henkeä vastustamassa kovasti sinun Jumalaasi. Kuinka voit olla osallisena siitä, mikä on jumalatonta? Kuinka voit olla yhteydessä niihin, jotka Hän tulee tuomitsemaan? Hän tulee kymmenien tuhansien pyhiensä kanssa tuomitsemaan syntisiä, kadotettua maailmaa. Millä puolella sinä olet?

Jos olet käsi kädessä Jeesuksen kanssa, puhut Hänen kanssaan ja kuuntelet Häntä, silloin sinäkin vihaat tätä jumalatonta maailman järjestystä. Silloin asetut Hänen puolelleen niitä vastaan, jotka puhuvat Häntä vastaan. Sinä kuulet Hänen sanovan: ”Joka siis tahtoo olla maailman ystävä, siitä tulee Jumalan vihollinen”(ks. Jaak.4:4).

[Irene]

VAELLUS JUMALAN KANSSA

“Uskon kautta otettiin Eenok pois, näkemättä kuolemaa, "eikä häntä enää ollut, koska Jumala oli ottanut hänet pois". Sillä ennen poisottamistaan hän oli saanut todistuksen, että hän oli otollinen Jumalalle. Mutta ilman uskoa on mahdoton olla otollinen; sillä sen, joka Jumalan tykö tulee, täytyy uskoa, että Jumala on ja että hän palkitsee ne, jotka häntä etsivät”(Hebr.11:5-6).

Heprean sana ”vaeltaa” tarkoittaa alkukielessä, että Eenok meni ylös ja alas, sisään ja ulos, sinne ja tänne, jatkuvasti keskustellen Jumalan kanssa ja kasvaen. Eenokin isä, Jered eli 962 vuotta ja hänen poikansa Metusalah 969 vuotta. sen sijaan Eenok eli vain 365 vuotta, ”vuoden” vuosia. Joka elinvuotensa hän vaelsi käsi kädessä Herran kanssa, joka päivä. Herra oli hänen elämänsä!

Eenok oppi vaeltamaan Jumalan kanssa pahan yhteiskunnan keskellä. Hän oli kuitenkin tavallinen mies. ”Hänelle syntyi poikia ja tyttäriä”( 1Moos.5:22) ja hänen jokapäiväiseen elämäänsä kuului vaimo, lapsia, velvollisuuksia ja samat kuormat, joita me kannamme. Hän vaelsi Jumalan kanssa kasvattaessaan perhettään ja pitäessään heistä huolta.

Ne, jotka vaeltavat Jumalan kanssa, ovat Saatanan ulottumattomissa, hänen pimeyden valtakuntansa ulkopuolella. Heidät on siirretty valon kuningaskuntaan. ”Häntä, joka on pelastanut meidät pimeyden vallasta ja siirtänyt meidät rakkaan Poikansa valtakuntaan” (Kol.1:13). Meidät on siirretty Saatanan juonien ulkopuolelle, aivan Jeesuksen sydämeen.

Kreikan sana ”siirretty” viittaa tässä siihen, että Kristus tulee henkilökohtaisesti ja kantaa meidät pois paholaisen vallasta ja asettaa meidät taivaallisiin paikkoihin. Jumala siirtää vain ne, jotka vaeltavat lähellä Häntä, niin kuin Eenok. Niitä, jotka ovat Saatanan vankeina, ei voi ottaa ylös ja vapauttaa pimeydestä. Et ole varmasti pelastettu, ennen kuin olet lujasti päättänyt vaeltaa Jumalan kanssa. Voit väittää olevasi pelastettu ja rakastat Häntä. Voit sanoa maailmalle, että kuulut Hänelle. Voit jopa rukoilla, itkeä ja lukea Hänen Sanaansa. Jos et kuitenkaan vaella Hänen kanssaan joka päivä, et koskaan muutu. Putoat kahleisiin aina vain syvemmälle ja syvemmälle.

[Irene]

TÄMÄ ON PYHYYTTÄ

”Hänen Pojastansa - joka lihan puolesta on syntynyt Daavidin siemenestä ja pyhyyden hengen puolesta kuolleista nousemisen kautta asetettu Jumalan Pojaksi voimassa - Jeesuksesta Kristuksesta, meidän Herrastamme” (Room.1:3-4). Todellinen pyhyys on taustalla toimiva henki. Missä ikinä löydät Jeesuksen läsnäoloa kansansa keskellä, löydät heissä runsaasti enemmän kuin kuuliaisuutta, enemmän kuin eroa maailmasta, enemmän kuin vain jumalattomien asioiden hylkäämistä. Sinä löydät kuuliaisuuden hengen.

Näille ihmiselle kuuliaisuus ei ole enää vain sen tekemistä, mikä on oikein ja sen varomista, mikä on väärin. Uskovalla, joka niin iloitsee Herran miellyttämisestä, on yllään henki, joka automaattisesti vetää häntä valoon päin. ”Sillä jokainen, joka pahaa tekee, vihaa valkeutta eikä tule valkeuteen, ettei hänen tekojansa nuhdeltaisi. Mutta joka totuuden tekee, se tulee valkeuteen, että hänen tekonsa tulisivat julki, sillä ne ovat Jumalassa tehdyt."(Joh. 3:20 - 21).

Pyhä ihminen ei pelkää Jumalan valkeuden läsnäoloa. Pikemminkin Hän kutsuu sitä kirkasta valoa, koska pyhyyden henki hänessä huutaa: ”Haluan kaikkien salassa olevien asioiden paljastumista! Haluan olla niin Jeesuksen kaltainen kuin mahdollista ihmiselle tämän maan päällä”. Tämä palvelija juoksee valoon ja, kun hän antautuu, Kristuksen läsnäolon valo muuttuu hänessä puhtaaksi kirkkaudeksi.

Kuuntele pyhyyden Hengen kieltä, sen hengen motivaatiota: ”Pidämme hänen käskynsä ja teemme sitä, mikä on hänelle otollista”(1 Joh.3:22). Kreikankielisessä käännöksessä nämä sanat ovat hyvin vahvat: ”Me pidämme hänen käskynsä, antautuen kaikkeen innostavaan, koska tiedämme sen miellyttävän häntä.”

Uskon, että pyhyyden henki toimii seurakunnassa, jossa Jeesuksen läsnäolo on ilmeinen. Ennen kaikkea, veljet ja sisaret, tulkaa kirkkoonne voittajien hymy huulillanne. He todistavat: ”Minua muutetaan! Herra laittaa sydämeeni halun totella ja vaeltaa moitteettomasti Hänen läsnäolossaan.” Kun todistat näin, sinun henkesi iloitsee sanoen sydämessäsi: ”Kiitos Jumala, että taas yksi palvelija miellyttää Häntä! Veljeni ja sisareni saavat taivaan riemuitsemaan.”

Intosi ulottuu yli sen vapauden, jota nautimme parhaillaan, yli oman pelastumisemme paholaisen vallasta. Enemmän kuin mitään muuta, meistä tulee ruumis, joka oppii miellyttämään Häntä. Me riemuitsemme Kristuksen ilosta, iloitsemme siitä, kun Hänen sydämensä iloitsee! Tämä on pyhyyttä!

[Irene]

TODELLINEN HERÄTYS

Äskettäin neljä teini-ikäistä poikaa sanoi minulle: ”Sinä saarnasit meidän kirkossamme viime vuonna, ja siihen aikaan se oli kuollut. Silloin me neljä aloimme keskenämme rukousryhmän. Me halusimme päästä oikeaan suhteeseen Jumalan kanssa, tehdä parannusta ja palaa Jeesukselle. Ryhmämme kasvoi kymmeneen, ja me autoimme muita uskoon. Nyt me kutsumme diakoneita ja pastoreita rukoilemaan kanssamme. Me olemme todella saaneet seurakunnassamme muutoksen aikaan.”

Todellinen herätys, kuten minä sen näen, on tämän kaltainen uudistuminen. Se tapahtuu palavan rakkauden kautta Kristukseen. Sitä leimaa uusi halu totella Hänen jokaista sanaansa. Samoin sydämen asenne, joka sanoo: ”Mitä Hän sanookin, sen tahdon tehdä”. Todellakin, herätys on paluuta kuuliaiseen rakkauteen. Sen tekevät ihmiset, jotka ovat henkilökohtaisesti tunnustaneet ja hyljänneet syntinsä, haluten vain tulla Kristuksen läsnäolon kanaviksi. Herätys on ruumiillistunut näissä ihmisissä. He kantavat Kristuksen kirkkautta ja läsnäoloa mukanaan, koska Hänen elämänsä virtaa heidän kauttaan koko ajan.
Suurten kirkkojen pastorit ovat sanoneet minulle: ”Sinun pitää tulla katsomaan, mitä Jumala tekee. Tuhannet tulevat, ja tilamme ovat täpösen täynnä. Myös ylistyksemme on näkemisen arvoista”. Kävin sitten vierailulla joissakin näistä seurakunnista suurin odotuksin, mutta harvoin koen tai aistin Jeesuksen varsinaista läsnäoloa näissä massakokouksissa. Seurakunnat eivät osoittaneet mitään totista parannusta. Jos profeetta olisi noussut seisomaan ja paljastanut seurakunnassa olevia avioeroja, aviorikosta, haureutta ja sekaantumista paholaisen musiikkiin, puolet joukosta olisi varmasti kävellyt ulos.

Heillä oli hauskaa! Eräässä seurakunnassa tilaisuuden johtaja kutsui noin viisikymmentä ihmistä tulemaan rukoustilaan, jossa hän piti mainospuheen. Heidän piti ensin liittyä seurakuntaan: ”varmistaaksemme, että rukouksiimme tulisi vastaus”. Siinä seurakunnassa ei ollut Jumalan läsnäolon instrumentteja tai kanavia. Ns. ylistys ja palvonta olivat yksinkertaisesti äänekkäitä. Tiesin, ettei kestäisi kauan, kun väki alkaisi itkeä ihan viihteen vuoksi. Missä ei ole todellista Kristuksen läsnäoloa, siellä ihmiset etsivät vain kokemuksia.

Lähdin näistä tilaisuuksista tietäen sydämessäni, ettei Jeesus ollut näiden ihmisten keskuudessa. Oli selvää, etteivät he eläneet Hänen kuuliaisuudessaan. Totta varmaan, he eivät rakastaisikaan Häntä. Jeesus ei halua ilmestyä niille, jotka sanovat rakastavansa, mutta teot eivät todista sitä. ”Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: ’Jos joku rakastaa minua, niin hän pitää minun sanani, ja minun Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen tykönsä ja jäämme hänen tykönsä asumaan” (Joh.14:23).

[Irene]

TÄYNNÄ KRISTUKSEN LÄSNÄOLOA

Kysypä keneltä hyvänsä uskovalta: “Rakastatko Jeesusta?”, ja hän vastaa: ”Ehdottomasti rakastan”. Sanat eivät kuitenkaan yksin riitä todistamaan sitä Hänen Sanansa pyhässä valossa, sillä Jeesus itse sanoi kahden eri asian ilmaisevan meidän rakkauttamme Häneen. Jos nuo kaksi todistetta eivät ole nähtävissä sinun elämässäsi, silloin sinun rakkautesi Jeesukseen on vain sanoja, ei totuutta ja tekoja. Nämä kaksi asiaa ovat: 1) Jeesuksen jokaisen käskyn tottelemista ja 2) Hänen läsnäolonsa ilmentyneenä elämässäsi.
Tässä on asian ydin: “Jolla on minun käskyni ja joka pitää ne, hän on se, joka minua rakastaa; mutta joka minua rakastaa, häntä minun Isäni rakastaa, ja minä rakastan häntä ja ilmoitan itseni hänelle"(Joh.14:21). ”Ilmoitan” tarkoittaa ”loista tai tulla esiin”, toisin sanoen tulla välineeksi tai kanavaski, jonka kautta Kristuksen läsnäolo säteilee.

Seurakunta rukoilee niin kovin usein: ”Oi, Herra. lähetä meille läsnäolosi. Tule meidän keskellemme, lankea päällemme, liiku yllämme. Ilmesty meille.” Jumalan läsnäolo ei vain tule alas. Se ei äkkiä lankea ja yllätä tai valtaa seurakuntaa. Meillä näyttää olevan ajatus siitä, että Kristuksen läsnäolo on näkymätön savu, jota Jumala suihkuttaa ilmakehään, niin kuin Vanhan Testamentin kirkkauden pilvi. Se täytti temppelin niin, etteivät papit pystyneet menemään sinne palvelusta.

Me unohdamme, että tänä päivänä meidän ruumiimme on Jumalan temppeli. Jos Hänen kirkkautensa tulee, sen täytyy ilmentyä sydämissämme ja täyttää ruumiimme. Kristus ei asu rakennuksissa tai jossain erityisessä ilmapiirissä. Itse asiassa Hän ei mahdu edes Taivaisiin. Pikemminkin Hän ilmestyy meidän kuuliaisen, pyhitetyn ruumiimme, Hänen temppelinsä kautta: ”Sillä me olemme elävän Jumalan temppeli, niin kuin Jumala on sanonut: ’Minä olen heissä asuva ja vaeltava heidän keskellään ja oleva heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani"(2 Kor.6:16). ”Vai ettekö tiedä, että teidän ruumiinne on Pyhän Hengen temppeli, joka Henki teissä on? ”(1 Kor.6:19). Miksi meidän seurakuntiemme keskellä on niin vähän tai ei yhtään Jeesuksen läsnäoloa? Miksi niin monet seurakunnat ovat kuolleita? Siksi, että joko papit tai seurakuntalaiset, tai molemmat, ovat hengellisesti kuolleita! Jeesuksen läsnäolon kokeminen seurakunnassa ei ole niinkään yhteinen vaan yksilöllinen asia. On totta, että hengellisesti kuollut, rukoilematon paimen voi levittää kuolemaan ihmisiin. Silti jokainen jäsen on edelleen temppeli ja pysyy henkilökohtaisesti vastuullisena Jumalan tottelemisesta ja valmiina olemisesta Hänen läsnäolonsa instrumenttina Sinun seurakuntasi voi olla kuollut, ja kuitenkin sinä voit olla täynnä Kristuksen läsnäoloa.

[Irene]

RAJAN YLITYS

Kuten näemme Ruutin kirjan 1.luvussa, Naomi, Orpa ja Ruut saapuivat Mooabin ja Juudan väliselle rajalle ja siellä he joutuivat tekemään päätöksen. Seuraisivatko he Jumalan armon vaikutusta Kristuksen täyteyteen? Heidän nimensä antavat meille vihjeitä: Naomi merkitsee armoa, Orpa jäykkäniskaisuutta ja Ruut merkitsee ystävää, kumppania.

Vastakkainasettelu tapahtuu rajalla, kun Naomi päättää koetella Orpan ja Ruutin sitoutumista ja päätöstä. Heille päätös lähteä oli enemmän kuin vain tunneasia, enemmän kuin sanat. Heidän täytyy valita joko palaaminen tai jatkaminen. Silloin heille ei luvattu palkkiota eikä selvää näkyä päätöksensä tulevasta suuresta hinnasta.

Naomi esittää heille kuvan kärsimyksestä ja köyhyydestä ennemminkin kuin tulevasta hyvin voinnista, elämän helppoudesta ja menestyksestä. Hän ei lupaa maallista hyvää, vain vaellusta uskossa. Itse asiassa hän rohkaisee heitä palaamaan oman äitinsä kotiin (ks. Ruut 1:8-9).

Sekä Orpa että Ruut pysyvät lujina tässä kohdin: ”Mutta he korottivat äänensä ja itkivät ja sanoivat hänelle: "Me seuraamme sinua sinun kansasi luo"(Ruut 1:9- 10). Orpan nimestä jo tiedät, että huolimatta hänen kyynelvirroistaan, kaikista voimakkaista sanoistaan jatkaa, hän kuitenkin jättäytyy pois ja menee takaisin epäjumalanpalveluunsa. Ulkonaisesti hän kyllä on särkynyt, hellä ja näyttää olevan mukana palaamaan Jumalan luo.

Uskon, että Naomi näki Orpan sydämen, hänen taistelunsa. Hän varmaan ajatteli itsekseen: ”Lapsiparka! Hän luulee haluavansa Herran täyteyttä, mutta hän on edelleen kiinni tämän maailman siteissä. Hän olisi onneton, jos jatkaisi matkaa, koska hän aina katselisi taaksepäin.”

Niinpä Naomi sanoo: ”Mene nyt vain tietäsi!” Orpa varmaan teki sydämessään ratkaisun: ”Minä palaan Mooabin maahan ja palvelen Jumalaa omalla tavallani! Silti rakastan näitä pyhiä ihmisiä, mutta haluan mennä eteenpäin elämässäni. En ole valmis luopumaan menneisyydestäni!”

Raamattu sanoo: ”Niin he korottivat vielä äänensä ja itkivät. Silloin Orpa suuteli anoppiaan jäähyväisiksi”(Ruut 1:14). Alkuperäisessä käsikirjoituksessa on lisättynä lause: ”ja meni takaisin”.


Jotkut teistä lukijoista ovat juuri hyvästelemässä veljiänne. Jokin teidän sydämessänne vetää, erityisesti ystäväpiiri tai vanha rakkaus. Niin kuin Naomi sanoi Oprasta: "Katso, kälysi on kääntynyt takaisin oman kansansa ja jumalansa luo"(Ruut 1:15), samoin sinun sydäntäsi vallitsee epäjumala, jokin sinun menneisyydessäsi ei päästä sinua irti.

[Irene]

NÄLÄNHÄDÄN LOPPU

Luemme Ruutin kirjan 1:6:ssa. ”Herra oli pitänyt kansastansa huolen ja antanut sille leipää”. Naomi sai kuulla, että nälänhätä oli ohi Israelissa, että Jumala oli tullut kansansa avuksi ja antanut runsaasti leipää ja siunauksia. Naomin sydämeen tulvi muistoja entisistä siunauksista ja hänen alkoi tehdä mieli pyhään paikkaan. Hän oli kiusaantunut Mooabiin, sen epäjumalan palvontaan ja kuolemaan. ”Niin hän lähti yhdessä molempien miniäinsä kanssa siitä paikasta, jossa oli oleskellut … matkalle Juudan maahan”(Ruut 1:6- 7).

Naomin miniät, Orpa ja Ruut hyvästelivät vanhempansa, ystävänsä ja sukunsa. He kertoivat koko elämänsä ikäisille lähimmäisilleen aikovansa lähteä iäksi Juudaan, paikkaan, jossa Jumala ”vieraili kansansa luona”.

Tänäänkin Jumala taas vierailee omiensa luona! Taas kerran nälänhätä on päättynyt! Täällä Times Square Church’issä ja muissa seurakunnissa ympäri maailmaa Jumalan puhdas Sana on lähtenyt liikkeelle. Kun Jumala vierailee kansansa luona, Hän antaa heille ”leipää”.

Viimeisen Sanan nälänhädän aikana, kun muut pakenivat Mooabiin, maailmallisuuteen, laiskuuteen, kylmyyteen, nautintoihin ja menestykseen, pyhä jäännös jäi paikalleen. He kestivät TV-evankelistojen itsekorostuksen, häpeämättömän aistillisuuden, joka on pyyhkäissyt yli Jumalan huoneen, typeryyden saarnatuoleissa ja luopuneiden uskovien pilkan.

He rukoilivat, paastosivat ja pitivät esirukouksia, ja nyt Herra on kuullut heidän huutonsa ja vierailee heidän luonaan. Miksi Times Square Church on täyteen ahdettu nälkäisiä etsijöitä? Siksi, että on lähtenyt liikkeelle sana, että Jumala on täällä. Ihmiset kuulevat, että Jumalalta lähtee virtaamaan Sanaa. Sama on totta muissa paikoissa, joista sana lähtee liikkeelle, että Jumala vierailee sielläkin. Nälänhätä on ohi! Jumala on lähettänyt leipää taivaasta. Jos et ole maistanut sitä, lähde Mooabista ja palaa sinne, missä Jumala vierailee kansansa luona.

Näin Naomi ja hänen miniänsä tekivät. Heidän lähtönsä Juudan rajalle oli esikuva kääntymisestä Herran puoleen. Jumalan Henki veti ja kutsui heitä, kun he kuulivat uutisia Hänen vierailustaan.

Tänä päivänä näen Hengessä lukemattomia tuhansia kulkemassa samalla tavalla kotiin päin, takaisin Kristuksen täyteyteen, pois ylimainostuksesta, helpon elämän ja menestyksen evankeliumin tyhjyydestä, kaksinaismoraalista ja puolisydämisyydestä.

[Irene]

RUUTIN KIRJA

Ruutin kirja on ihana kertomus juutalaiseksi kääntyneestä pakananeitosesta, joka voitti maallisen isäntänsä sydämen. Uskon sen olevan profeetallinen kirja, sanoma, joka puhuu meille tänään hyvin voimallisesti. Me voitamme Kristuksen samalla tavalla kuin Ruut voitti Booaksen.

Tämä tarina on kuitenkin enemmän kuin vain historiaa! Paavali kirjoittaa: ”Tämä, mikä tapahtui heille, on esikuvallista ja on kirjoitettu varoitukseksi meille, joille maailmanaikojen loppukausi on tullut”(1 Kor.10:11).

Ruutin kirja alkaa sanoilla: ”Siihen aikaan kun tuomarit hallitsivat, tuli nälänhätä maahan” (Ruut.1:1). Niinpä israelilainen Elimelek, hänen vaimonsa Naomi ja heidän kaksi poikaansa, Mahlon ja Kiljon, pakenivat Juudasta Mooabiin. Elimelek kuoli siellä ja Naomin kaksi poikaa nai pakanavaimot, Orpan ja Ruutin. He jäivät vielä kymmeneksi vuodeksi Mooabiin.

Mooabissa palveltiin epäjumalia. Se oli pahojen seurakunta, pilkkaajien tyyssija. Mooab, jonka mukaan seutu oli saanut nimensä, oli syntyisin Lootin insestisestä suhteesta kahden tyttärensä kanssa. Nimi Mooab merkitseekin ”aviorikosta”. Hän se viekoitteli Israelin erämaassa ja 24 000 israelilaista kuoli ruttoon. Jumala kielsi israelilaisia naimasta Mooabin tyttäriä, sillä ”he varmasti taivuttavat teidän sydämenne seuraamaan heidän jumaliansa”(1 Kun.11:2).

Hengen maailmassa sama tapahtuu, kun Jumalan Sanasta on puute: Jumalan kansa kääntyy takaisin maailmaan, antautuu epäjumalanpalveluksen kiusaukseen ja sekaantuu jumalattomien kanssa. Sellainen puute ajaa uskovat muualle etsimään jotakin, joka tyydyttäisi heidän sisäiset tarpeensa.

Tänä päivänä uskovat käyvät kylmiksi ja luopuvat, koska eivät saa mistään oikeata hengellistä ruokaa. He menevät kirkkoon, mutta ruokakaappi on tyhjä. He kuulevat pinnallista saarnaa, ei lihaa, ei elävää vettä, vain viihdykettä. Sanan puute on runsasta juuri Jumalan huoneessa!

Siksi meidän kirkkomme hukkuvat avionrikkomiseen, avioeroihin, rokkiin, epäraamatulliseen psykologiaan, New Age – evankeliumiin. Nuorisomme käyttää huumeita, ja heillä on monia seksikumppaneita. Sanan puute kirkoissa on ajanut heidät Mooabiin, epäjumalanpalveluksen paikkaan. Mooab on paikka, jossa nuoret miehet kuolevat, aivan niin kuin Naomin pojat kuolivat Mooabissa.

[Irene]

VIIMEINEN YLITYS

”Niin pian kuin papit, jotka kantavat Herran, kaiken maan Herran, liitonarkkia, laskevat jalkansa Jordanin veteen, katkeaa Jordanin vesi, ylhäältä päin virtaava vesi, juoksussaan ja pysähtyy roukkioksi. Kun kansa sitten lähti liikkeelle teltoistaan mennäksensä Jordanin poikki, liitonarkkia kantavien pappien käydessä kansan edellä … Ja Herran liitonarkkia kantavat papit seisoivat alallaan kuivalla pohjalla keskellä Jordania, kaiken Israelin kulkiessa kuivaa myöten, kunnes koko kansa oli ehtinyt kulkea Jordanin yli”(Joosua 3:13- 14, 17).

Jordanin ylitys on esikuva siirtymisestä Kristuksen vapauteen. Jumala vie meidät aina ulos jostakin tuodakseen meidät luoksensa! Ei riitä, että pakenemme saatanan voimaa, ulos siteiden vankilasta, meidän pitää myös mennä sisälle Kristuksen ylösnousemuselämään. Tässä Kanaanin maa ei edusta taivasta, koska tämä maa on hengellisen taistelun paikka. Se on kuitenkin paikka, jossa Jeesus haluaa meidän nauttivan Hänen voittonsa hyvyyttä. Se on riemun, ilon ja täyteyden paikka.

Kun Israel tuli yli Jordanin, heitä ei enää johdattanut pilvi päivällä eikä tulenpatsas yöllä (ks. 2 Moos.13:21), vaan Liiton arkki. Me näemme Arkin, Jeesuksen esikuvan, menevän alas Jordaniin, kastuen kuolemaan sanoen: ”Seuratkaa minua”. Siinä Jeesus kutsuu meitä antamaan kastaa itsemme Häneen.

Kun Israelin lapset nousivat Jordanin vedestä, he saapuivat Luvattuun Maahan, joka on esikuva Kristuksessa asumisesta. ”Kansa astui ylös Jordanista ensimmäisen kuun kymmenentenä päivänä. Ja he leiriytyivät Gilgaliin, Jerikon itäiselle rajalle”(Joosua 4:19). Tässä kohdin heitä suojasi veri, heidät oli vapautettu vihollisen vallasta ja heidät oli nostettu ylös elämään Jumalan maidon ja hunajan maan uutuutta.

[Irene]

EGYPTIN HÄPEÄ

Joosuan 5. luvussa Israel oli loistonsa ja voimansa kukkuloilla kokemassa uskomattomia ihmeitä. Sen kansa oli rakastettu ja turvattu, ja heidän vihollisensa sydämet olivat sulaa vahaa. ”Niin raukesi heidän sydämensä, eikä heissä enää ollut rohkeutta asettua israelilaisia vastaan”(jae 1). Jakeessa kaksi sanotaan, että ”siihen aikaan”, eli voiton, siunauksen, johdatuksen ja suosion aikaan heidän piti mennä ottamaan maa omakseen. Jumala sanoi itse asiassa: ”Lopettakaa kaikki! Meillä on ongelma. Kaikki näyttää hyvältä, suurempia voittoja on saavutettavissa, mutta yksi asia on selvittämättä. Egyptin häpeä on edelleen sydämissänne. Se pitää leikata pois ja heittää menemään.”

Tässä Jumala siis sanoi kansalleen: ”Olen kärsivällisesti kestänyt teidän luopumustanne, valitustanne, loputonta ja jatkuvaa himoitsemistanne. Kymmenen kertaa isänne hyökkäsivät Minua vastaan erämaassa, ja minä annoin sen heille anteeksi. Kun löysin teidät kuluttamassa itseänne hukkaan Egyptin rautapätsissä, minä pesin teidät, varjelin teidät veren suojassa ja vapahdin teidät vihollistenne käsistä. Kaiken aikaa olette kuitenkin kantaneet sydämessänne salaista syntiä. Olette kieltäytyneet hylkäämästä epäjumalaa, jolla on linnoitus sydämissänne.”

Profeettaa Aamos vahvisti, että Israelilla oli sisimmässään sydämen epäjumala: ”Toitteko te teurasuhreja ja ruokauhreja minulle erämaassa neljänäkymmenenä vuotena, te Israelin heimo?
Te olette kantaneet kuningastanne Sikkutia ja Kijjunin-kuvianne, tähtijumalaanne, sitä, jonka te olette itsellenne tehneet”(Aamos 5:25 -26). Tässä oli moite: Kaiken aikaa, Jumalan rakkaudesta, suojelusta, siunauksesta ja johdatuksesta huolimatta israelilaiset olivat kantaneet salaisuutta sydämessään. Silloinkin kun he lauloivat ylistystä Herralle, toinen jumala hallitsi heidän sisimpiä motiivejaan.

He olivat piilottaneet isiensä epäjumalat matkatavaroihinsa. Ei edes pelottava pyhän Jumalan hirvittävä ääni saanut heitä luopumaan pienistä kotialttareistaan, kultaisista jumalankuvistaan, jotka oli tuotu Egyptistä. He halusivat mennä eteenpäin ja palvella Jumalaa, kuitenkin pitäen kiinni epäjumalista. Herra oli ollut kärsivällinen tähän asti, mutta antoi nyt uhkavaatimuksen: ”Minä liikun vain pyhän kansan mukana. Edessänne on maailma täynnä iloa ja rauhaa, mutta te ette saa tuoda siihen häpeää. Leikatkaa se pois! Teroittakaa veitset! Mikään lihallinen ei ole luvallista tästä eteenpäin! Ei epäjumalanpalvelua! Ei himoja, joista pidätte kiinni! Ei salaista häpeää!”.