David Wilkerson / Lyhyet 2)

[Irene]

RIEMULLA VYÖTETTY

On vain yksi tapa ilahduttaa sydämesi ja pysyä iloisena. ”Minun sieluni janoo Jumalaa, elävää Jumalaa. … Kyyneleeni ovat minun ruokani päivin ja öin… Näitä minä muistelen ja vuodatan sydämeni… Miksi murehdit, minun sieluni, ja olet minussa niin levoton? Odota Jumalaa. Sillä vielä minä saan häntä kiittää hänen kasvojensa avusta”(Ps.42:2 -5). Tämä on Jumalan sanoma kaikille, jotka ”murehtivat”, kaikille, jotka ovat suruissaan, lyötyjä, masentuneita, lannistettuja ja ilottomia.

Miksi olen masentunut? Miksi olen surullinen ja murheissani? Miksi olen hämmentynyt? Miksi murehdin? Daavid ei edes yritä vastata näihin kysymyksiin psalmissaan. Hän vain sanoo: ”Panen toivoni Jumalaan! Hän on minun apuni”

Niille, jotka kärsivällisesti odottavat Jumalaa ”Herra säätää armonsa, ja yöllä minä hänelle veisaan”(Ps.42:8).

Jumala on käskenyt selvästi, että meidän tulee palvella Häntä iloiten. 5 Moos.28:ssa me luemme kaikista kirouksista ja sairauksista, jotka tulevat epäuskoisten osaksi: ”Kaikki nämä kiroukset tulevat sinun päällesi, vainoavat sinua ja saavuttavat sinut, kunnes tuhoudut, koska et kuullut Herran, sinun Jumalasi ääntä etkä noudattanut hänen käskyjänsä ja säädöksiänsä, jotka hän on sinulle antanut. …Koska et palvellut Herraa, sinun Jumalaasi, ilolla ja sydämen halulla, kun sinulla oli yltäkyllin kaikkea”( 5 Moos.28:45 -47).

Jumala sanoo: ”Sinä olet kohdistanut huomiosi pieneen harmiin, johonkin väärään asiaan ja sillä lailla unohtanut kaikki siunaukset ja ihmeelliset asiat, joita olen tehnyt sinua varten.”

Kristus muuttaa sinun toivottomuutesi riemuitsemiseksi ja vaatettaa sinut ilolla, jos haluat vapauttaa uskosi Häneen.”Sinä muutit minun murheeni ilokarkeloksi, sinä riisuit minun surupukuni ja vyötit minut riemulla”(Ps.30:11).

[Irene]

ON VIRTA

”Virta lähteinensä ilahduttaa Jumalan kaupungin, Korkeimman pyhät asunnot. Jumala on sen keskellä, ei se horju, Jumala auttaa sitä jo aamun koittaessa”(Ps. 46:4 -5).

Niin, tuo virta on Jeesus, Hänen läsnäolonsa. Kun heität pois kaiken epäilyn ja pelon ja huudat: ”Herra, minä uskon ja Sinussa on toivoni, runsas toivo”, silloin Pyhä Henki voimallaan istuttaa sinut tämän virran äyräille.

On tärkeää juurtua syvälle Jumalaan, koska pahin on vielä tulossa!

"Jos sinä jalkamiesten kanssa juokset ja ne sinut väsyttävät, kuinka sinä kävisit kilpaan hevosten kanssa? Ja jos sinä vaarattomalla maalla oletkin turvassa, kuinka käy sinun Jordanin rantatiheikössä”(Jer.12:5).

Nyt meillä on muka hyvät ajat. Elämme pienessä sadekuurossa verrattuna tulevaan myrskyyn. Tämä on lasten leikkiä verrattuna edessä oleviin vaikeuksiin. Saatat ajatella, että juuri nyt sinulla on aika kamalaa, mutta nyt on rauhallista sen ahdistuksen valossa, joka tulee pian koko maailmaan.

Meillä täytyy olla juuret syvällä! Jos et saa voimaasi Hänestä tänään, et kestä, kun hirveä pimeys peittää maan. Meitä testataan nyt ”kevyillä ahdistuksilla”(2 Kor.4:17), jotka ajavat meitä Herran luo, jotta kaivaisimme syvemmälle elämänlähteen salaisuuteen.

”Siunattu on se mies, joka turvaa Herraan, jonka turvana Herra on. Hän on kuin veden partaalle istutettu puu, joka ojentaa juurensa puron puoleen; helteen tuloa se ei peljästy, vaan sen lehvä on vihanta, ei poutavuonnakaan sillä ole huolta, eikä se herkeä hedelmää tekemästä”(Jer.17:7-8).

[Irene]

JUMALAN VIRRASSA

”Hän on kuin veden partaalle istutettu puu”(Jer.17:8). Tässä on ilmaistu jatkuvassa toivossa elämisen salaisuus, täynnä iloa ja rauhaa Pyhässä Hengessä olemisen salaisuus. Sitä ei löydä yrittämällä uudistua, tekemällä lupauksia Jumalalle. Et pysty niitä kuitenkaan pitämään.

Henkilö, joka kokee tämän lupauksen, ei voi olla enää toisten loukattavana, koska hän ei pane toivoansa heihin. Hänen odotuksensa kohdistuvat kaikki Herraan. Hän ei välitä, mitä ihminen tekee tai sanoo. Hänen silmänsä ovat Herrassa yksin. Herra ei koskaan hylkää tai petä häntä!

”Hän on kuin veden partaalle istutettu puu, joka ojentaa juurensa puron puoleen”(Jer.17:8). Ihmeellistä heprean kielen sanaa käytetään tässä ”istutetusta”. Se merkitsee oikeastaan ”siirretty kasvamaan”. Usko juurtuu kuivaan, hedelmättömään erämaan pensaaseen, joka on poudan paahtama, yksin ja ruma. Usko siirtää sen elävän virran luokse, joka tuo veden Libanonilta.

Daavid sanoi: ”Virta lähteinensä ilahduttaa Jumalan kaupungin, Korkeimman pyhät asunnot. Jumala on sen keskellä, ei se horju, Jumala auttaa sitä jo aamun koittaessa”(Ps.46:4-5). Daavid sanoi Jumalasta: ”Sinä pidät maasta huolen, kastelet sen runsaasti, sinä teet sen ylen rikkaaksi. Jumalan virta on vettä täynnä. ... Sinä kastelet sen … ja siunaat sen laihon”(Ps.65:9 - 10).

Aseta juuresi syvälle Hänen virtaansa, niin sinun ei tarvitse pelätä helteen tuloa. Sillä sinun ”lehtesi, ulkonäkösi on oleva vihreä (tuore, elävä)”(Jer.17:8). Kuivuus, kuivat ajat, eivät vaikuta sinuun ja sinä kannat jatkuvasti hedelmää.

Et ole jatkuvasti väsynyt, itkuinen, yksinäinen, kuiva etkä koe itseäsi hyljätyksi. Sen sijaan, sinut ”siirretään kasvamaan”, kun luotat ja uskot Häneen leväten Hänen Sanassaan. Piankin sinä kasvatat juuresi syvälle Hänen elämänvirtaansa.

[Irene]

VEDEN AMMENTAMINEN HERRAN LÄHTEESTÄ

Yksi Amerikan suurista ihmeistä on uskomaton New Yorkin vesijohto. Se on rakennettu tiilistä, on kokonaan maan alla kilometrien pituisena ja tuo vettä tähän suurkaupunkiin. Mitä tapahtuisi, jos se katkaistaisiin eikä vettä enää virtaisi? New Yorkista tulisi ”poudan polttama paikka… asuttamaton suolamaa”(Jer.17:6). Voimme tulla toimeen ilman polttoainetta mutta emme ilman vettä.

Sama tapahtuu omassa elämässämme! Kun ihmiset menettävät toivonsa, he eivät juokse Herran luokse, vaan he sulkevat kuorensa ja juoksevat sisäänpäin. He kääriytyvät sisimpäänsä ja luopuvat toivosta. Heidän sydämestään tulee poudan polttama paikka, suolamaa.

Tänä päivänä uskovat kokevat äärimmäistä epätoivoa, aivan sellaista, jota juuri kuvailin. Jumala sanoo kansalleen: ”Te olette epätoivoisia, koska ette luota Minuun. Te käännytte lääkäreiden, ystävien, sielunhoitajien, lääkkeiden ja talousasiantuntijoiden puoleen. Minun lupaukseni eivät kohota mieltänne. Teistä tuntuu kuivalta, tyhjältä ja yksinäiseltä, koska ette ammenna vettä Minun lähteestäni.”

Jer.18: 13- 14:ssa Jumala osoittaa, miten hirveää syntiä Hänen oma kansansa tekee: ”Sen tähden, näin sanoo Herra: ’Kysykää kansojen keskuudessa, kuka on tämänkaltaista kuullut? Ylen kauhistuttavia tekoja on tehnyt neitsyt Israel. Luopuuko aukealta kalliolta Libanonin lumi? Ehtyvätkö kaukaa virtaavat vedet, kylmät, kuohuvaiset?”

Mikä tämä Jumalan kansan tekemä hirveä teko on?

Samoin kuin sulavasta lumesta virtaa kylmää, virvoittavaa vettä, Jumala antaa kansalleen ehtymättömän voimavarauksen. Tämä vesi on voiman vettä, aina otettavissa ja loputon. Kuitenkin Jumalan ihmiset usein jatkavat omaan tapaansa, kuivina, tyhjinä ja surkeina sanoen: ”Meidät on jätetty oman onnemme nojaan. Mennään siis omaa tietämme, kun meitä ei haluta”.

Tässä on kuva toivottomista uskovista, jotka ovat unohtaneet Jumalan lupaukset. He istuvat Jumalan rakkauden joen äärellä ja ajattelevat: ”Herra ei toimi minun elämässäni. Minun pitää vain kiristellä hampaitani ja tehdä parhaani. Ei kannata toivoa enempää. On oma asiani, miten pysyn elossa.”

[Irene]

NAUTTIEN RAUHAA JA ILOA HERRASSA

”Näin sanoo Herra: Kirottu on se mies, joka turvaa ihmisiin ja tekee lihan käsivarreksensa ja jonka sydän luopuu Herrasta. Hän jää alastomaksi arolle eikä näe mitään onnea tulevan; hän asuu poudan polttamissa paikoissa erämaassa, asumattomassa suolamaassa. Siunattu on se mies, joka turvaa Herraan, jonka turvana Herra on. Hän on kuin veden partaalle istutettu puu, joka ojentaa juurensa puron puoleen; helteen tuloa se ei peljästy, vaan sen lehvä on vihanta, ei poutavuonnakaan sillä ole huolta, eikä se herkeä hedelmää tekemästä”(Jer.17:5-8).

Jeremia esittelee tässä kaksi hengellisen elämän muuttamatonta lakia: ensimmäinen johtaa elämään ja toivoon ja toinen kuolemaan ja toivottomuuteen. On olemassa avain sen ymmärtämiseen, miksi jotkut uskovat nauttivat jatkuvaa rauhaa ja iloa Herrassa, kun taas toiset saavat kouriinsa vain epätoivoa ja toivottomuutta.
Mistä tiedät sen, milloin turvaat enemmän ihmisiin kuin Jumalaan? Jos menet hajalle, kun joku toinen pettää sinut tai jos toisten toimet vaikuttavat sinun vaellukseesi Jumalan kanssa, silloin tiedät nojaavasi lihan käsivarteen!

Jos panet luottamuksesi ihmiseen, sinuun sattuu takuuvarmasti, koska jossain vaiheessa joku pettää sinut ja loukkaa sinua hyvin syvästi. ”Petollinen on sydän ylitse kaiken ja pahanilkinen; kuka taitaa sen tuntea?”(Jer.17:9).

Paljon tuskastasi ja toivottomuudestasi on tulosta siitä, että joku on pettänyt sinut, joku, johon luotit. Vaimo saattaa väittää: ”Jos vain mieheni muuttuisi, olisin onnellinen! Hän todella on loukannut minua syvästi. Hän lyö minut laimin eikä edes yritä ymmärtää. Hän tappaa minun rakkauteni.”

Ongelmasi ei ole aviomies, vaan ongelmasi on Jumala. Jeremia sanoo, että olet kuin pensas erämaassa. Et näe koska hyvää tulee, vaan asustelet mieluummin erämaan paahtuneissa paikoissa. Tämä merkitsee sitä, että sinut on leikattu irti todellisen onnellisuutesi ja toivosi lähteestä. Olet lyönyt laimin Herran etkä ammenna Hänen elävää vettään. Sinusta on tullut kuin erämaan kuollut, kuiva, hedelmätön pensas.

Älä usko kehenkään tai mihinkään muuhun kuin Jumalaan. Vain Hän voi antaa sinulle onnen ja toivon. Se, millä luulet itse ratkaisevasi ongelmasi, saattaa vain pahentaa oloasi.

[Irene]

ÄLÄ PELKÄÄ, USKO AINOASTAAN

Eräs murheellinen isä, nimeltä Jairus, tuli Jeesuksen luo pyytämään, että tämä parantaisi hänen tyttärensä: ”Niin tuli muuan synagogan esimies, nimeltä Jairus, ja lankesi hänet nähdessään hänen jalkojensa juureen, pyysi häntä hartaasti ja sanoi: ’Pieni tyttäreni on kuolemaisillaan; tule ja pane kätesi hänen päällensä, että hän tulisi terveeksi ja jäisi eloon’. Niin hän lähti hänen kanssansa”(Mark.5:22- 24).

Tämä Jairus niminen mies edustaa suurinta osaa kristikuntaa. Me tiedämme, että Kristus on meidän ainoa toivomme ja kriiseissämme me juoksemme Hänen luokseen, lankeamme maahan Hänen eteensä ja pyydämme armoa ja apua. Jairuksella on koko joukon uskoa. Hän pyysi Jeesusta ”tulemaan ja panemaan kätensä hänen päälleen, että tytär tulisi terveeksi ja jäisi eloon”(jae 23). Tämä oli todiste todellisesta uskosta: ”Herra, hän tarvitsee vain sinua. Sinulla on kaikki valta! Sinä voit estää häntä kuolemasta!”

Vastaten miehen uskoon ”Jeesus lähti hänen kanssansa”(jae 24). Jeesus antoi ajan kulua, koska Hän halusi antaa seuraajilleen uskon Hänen ylösnousemusvoimaansa. Usko käy yli toivottomuuden, jopa kuoleman! Nimikristityillä, jotka seisoivat pienen tytön vuoteen vierellä, oli vain rajoittunut usko: niin kauan kuin oli vähän elämää jäljellä, oli vähän toivoa ja Jeesusta haluttiin ja tarvittiin.

Varmasti nämä ihmiset sanoivat itsekseen: ”Niin, Jeesus. me uskomme, että Sinä ole suuri lääkäri, suuri parantaja. Mikään ei ole mahdotonta Sinulle. Tiedämme, että Sinulla on kaikki valta. Pidä kiirettä, koska tyttö saattaa kuolla hetkellä millä hyvänsä! Sitten emme enää tarvitse Sinua!”

Millaista uskoa tämä on? Se ulottuu vain kuoleman hetkeen, vain haudan partaalle. Kun tilanne näyttää menetetyltä, tämä usko kuolee.

Tilannehan meni siihen, että pieni tyttö kuoli. Voin nähdä ihmisten kokeilevan hänen pulssiaan ja julistavan hänet kuolleeksi. Se pienikin usko, joka oli ollut, oli nyt mennyt. Heidän ensimmäinen tehtävänsä hautauksen suhteen oli ilmoittaa parantajalle, ettei häntä enää tarvittu. He lähettivät siis viestin: "Tyttäresi kuoli; miksi enää opettajaa vaivaat?" (Mark.5:35).

Nämä sanat kuulostivat niin lopullisilta: ”Tyttäresi kuoli”. Nämä sanat saattavat kaikua myös omissa korvissasi: ”Avioliittosi on kuollut - älä enää vaivaa Herraa!” ”Lapsesi on synnin vallassa”, ”Suhteesi tuohon rakastettuun on kuollut!”

Nämä pelottavat sanat eivät merkitse mitään Jeesukselle. Hän ei koskaan luovuta kuollutta, koska Hän on ylösnousemus ja elämä! Paras käännös kreikankieliselle jakeelle 36 on: ”Jeesus, sanoi synagogan esimiehelle, aivan kuin ei olisi kuullut, mitä ympärillä sanottiin: ”Älä pelkää, usko ainoastaan”.

[Irene]

KRISTUKSEN TÄMÄNHETKINEN SUURUUS

”En minäkään lakkaa kiittämästä teidän tähtenne, kun muistelen teitä rukouksissani, anoen, että meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala, kirkkauden Isä, antaisi teille viisauden ja ilmestyksen Hengen hänen tuntemisessaan ja valaisisi teidän sydämenne silmät, että tietäisitte, mikä on se toivo, johon hän on teidät kutsunut, kuinka suuri hänen perintönsä kirkkaus hänen pyhissään ja mikä hänen voimansa ylenpalttinen suuruus meitä kohtaan, jotka uskomme - sen hänen väkevyytensä voiman vaikutuksen mukaan, jonka hän vaikutti Kristuksessa, kun hän herätti hänet kuolleista ja asetti hänet oikealle puolellensa taivaissa(Ef.1:16- 20).

Paavalin rukous seurakunnan puolesta oli yksinkertaisesti tämä: ”Näyttäköön Jumala teille, ei vain mennyttä, vaan Kristuksen nykyisen suuruuden”.

Seurakunta kunnioittaa suuresti Kristusta, joka vaelsi maan päällä, Galilean Jeesus, opettaja ja ihmeiden tekijä, Marian poika. Emme koskaan väsy kuuntelemaan opetusta ja kertomuksia Jeesus Nasaretilaisen suuruudesta. Kuinka Hän ajoi ulos riivaajia, kesti vahvana kaikki kiusaukset, aukaisi sokeiden silmät, kuurojen korvat. Hän sai halvaantuneet hyppimään, saattoi ennalleen kuihtuneet käsivarret, paransi spitaaliset, muutti veden viiniksi, ruokki suuret ihmisjoukot muutamalla leivällä ja kalalla – ja herätti kuolleita!

Jossakin historian kohdassa me kuitenkin panimme rajat tälle suurelle, mahtavalle, ihmeitä tekevälle Vapahtajalle! Me kehitimme teologian, joka tekee Hänestä Herran hengellisiä, mutta ei luonnollisia asioita varten. Uskomme esimerkiksi, että Hän voi antaa anteeksi meidän syntimme, rauhoittaa hermomme, päästää meidät syyllisyydestä, antaa meille rauhan ja ilon, tarjota meille iankaikkisen elämän, kaikki näkymättömässä maailmassa. Meistä eivät monet kuitenkaan tunne Häntä luonnollisen Jumalana, jokapäiväisten asioiden Jumalana, lastemme, työpaikkamme, laskujemme, kotiemme ja avioliittojemme Jumalana.

Paavali sanoo, että me tarvitsemme ilmestyksen voimasta, joka Kristuksella on ollut siitä asti, kun Hänet nostettiin kuolleista. Juuri nyt Jeesus istuu Jumalan oikealla puolella. Hänellä on kaikki valta taivaassa ja maan päällä: ”Ja kaikki hän on asettanut hänen jalkainsa ”(Ef.1:22).

[Irene]

VALKEUDELLA PALKITTU

Kun vaellat Herran kanssa, Hän palkitsee sinut valolla, johdatuksella, tiedolla, ilmestyksellä, selkeässä tietämisessä! Kun kuolet tälle maailmalle päivä päivältä, valo kasvaa kirkkaammaksi. Olet matkalla kohti aurinkoa. Sakarias profetoi, että Kristus tuli tuomaan valoa ”loistaen meille, jotka istumme pimeydessä ja kuoleman varjossa, ja ohjaten meidän jalkamme rauhan tielle" (Luuk. 1:79).

Oletko jonkinlaisen pimeyden tai päättämättömyyden kirouksen alla? "Minä olen maailman valkeus; joka minua seuraa, se ei pimeydessä vaella, vaan hänellä on oleva elämän valkeus" (Joh.8:12). ”Minä olen tullut valkeudeksi maailmaan, ettei yksikään, joka minuun uskoo, jäisi pimeyteen”(Joh 12:46). ”Häntä, joka on pelastanut meidät pimeyden vallasta ja siirtänyt meidät rakkaan Poikansa valtakuntaan”(Kol.1:13).

Voit väittää rakastavaasi Jeesusta, mutta elämäsi todistaa, että vieläkin vaellat pimeydessä, sekaisin, kyvyttömänä ajatella selvästi ja sumussa! Kun olet todella rakastunut Jeesukseen ja keskustelet Hänen kanssaan, Hän napsauttaa valon päälle. Hänen läsnäolossaan ei ole lainkaan pimeyttä.

Pahinta mahdollista pimeyttä ihmiskunnalle ei ole Jumalaa vihaava kommunistijohtaja tai Kristusta vihaava ateisti. Se on pikemminkin se kauhea pimeys, joka sokaisee niin kutsutut uskovat, jotka kieltäytyvät vaeltamasta valkeudessa.

Jeesus varoitti: ”Katso siis, ettei valo, joka sinussa on, ole pimeyttä”(Luuk.11:35). Jeesus sanoi fariseuksille, että tuomio lankeaa niiden päälle, jotka vääristävät tai kieltävät valon. "Tuomioksi minä olen tullut tähän maailmaan, että ne, jotka eivät näe, näkisivät, ja ne, jotka näkevät, tulisivat sokeiksi’. Ja muutamat fariseukset… sanoivat hänelle: ’Olemmeko mekin sokeat’. Jeesus sanoi heille: ’Nyt te sanotte: 'Me näemme'; sen tähden teidän syntinne pysyy"(Joh.9:39 -41).

Muutamat uskovat ajattelevat fariseusten tavoin ”tietävänsä” olevansa valossa. He sanovat: ”Minä näen, tai, näen yhtä hyvin tai paremmin kuin pastorit ja kuka hyvänsä!” Heidän tulisi katsoa elämäänsä ja kotiansa, kaikkea sydämensä huolta ja sekavuutta ja tunnustaa: ”Herra, en minä näe! Näytä minulle! Olenko minä sokea?”

Jos emme avaudu todelliselle, puhtaalle valolle, niin meidän arviomme itsestämme voi olla vain väärää valoa. Palaa vaeltamaan Hänen kanssaan, niin Hän paljastaa sinulle kaiken pimeyden ja palauttaa sinut puhtaaseen valoonsa.

[Irene]

PALKKIO HÄNEN LÄSNÄOLOSTAAN

Jumala kurottui alas ja siirsi Eenokin taivaaseen vastauksena hänen uskolleen. Eenok ei voinut enää kestää verhon takana seisomista. Hän halusi nähdä Herran! Hän rukoili, uskoen, että Jumala vastaisi hänen rukoukseensa saada olla Hänen todellisessa läsnäolossaan. Hän ei oikein sopinut tänne maan päälle, niin hän sanoi Herralle: ”Tule! Ei minulla ole täällä enää mitään.”

Mieti, kuinka uskovat tuhlaavat sitä, mitä he nimittävät ”uskoksi”. Heillä kaikki on keskittynyt oman itsensä ympärille, tarpeisiin, haluihin, suunnitelmiin. Usein he saavatkin juuri, mitä ovat halunneet, mutta se vain tekee heidät yhä kurjemmiksi. Missä ovat Eenokit, jotka viettävät uskonsa uskoen, että heidät siirretään paholaisen pimeydestä ja Jumalan rakkaan Pojan käsivarsille?

Eenokilla ei ollut Raamattua, virsikirjaa, opettajia, sydämessä asuvaa Pyhää Henkeä, ei halki mennyttä esirippua vapaaksi pääsyksi Kaikkein Pyhimpään. Mutta hän tunsi Jumalan! Ilman profeetan moitetta ja rohkaisua, ilman toisten esimerkkiä, Eenok päätti sydämessään seurata Herraa. Miksi se on niin vaikeaa tänä päivänä, vaikka meillä on kaikki apu, synnintunto, profeettojen varoitukset, Pyhän Hengen sanattomat huokaukset? Eikö ole moite meitä kohtaan, että Eenok nousi oman pahan aikansa yläpuolelle ja vaelsi Jumalan kanssa, vaikkei hän saanut edes vähän apua. Tänä päivänä ihmisjoukot eivät pysty vaeltamaan Hänen kanssaan voitossa, vaikka Jumalan kaikki apu on annettu heille.

Eenok uskoi, että Jumala palkitsee ne, jotka etsivät Häntä ahkerasti. ”Sen, joka Jumalan tykö tulee, täytyy uskoa, että Jumala on ja että hän palkitsee ne, jotka häntä etsivät”(Hebr.11:6). Mistä me tiedämme, että Eenok uskoi Jumalan palkitsevan? Se tuli siitä, että vain usko miellyttää Jumalaa. Me tiedämme. että Eenok miellytti Jumalaa.

Jumala korvaa, palkitsee uskollisuuden. Miten Herra palkitsee ne, jotka etsivät Häntä? Minun kokemukseni on, että palkkio tulvii ylitseni joka puolelta, kun vaellan käsi kädessä Jeesuksen kanssa rakastaen Häntä. Kaikki, mitä teen tai omistan, on siunattua: vaimoni, lapseni, ystäväni, työni. Siitä tulee Kristuksen elämää, joka virtaa kuin valtava joki. Niin, meillä on koetuksia ja ahdistuksia, mutta sen kaiken kautta Hän palkitsee meidät ilmestyessään läsnäolossaan.

[Irene]

HÄN EI OLLUT KIINNITTYNYT MAAILMAAN

Elia ja Eenok, kaksi profeettaa, jotka siirrettiin iankaikkisuuteen ilman kuolemaa ja joilla oli jotakin yhteistä. He molemmat vihasivat syntiä ja korottivat äänensä sitä vastaan. He vaelsivat niin lähellä Jumalaa, etteivät mahtaneet mitään sille, että he Hänen tapaansa vihasivat jumalattomuutta.

Kaikki, jotka vaeltavat Jumalan kanssa, saavat siitä kasvavan vihan syntiä vastaan. Se ei ole ainoastaan vihaamista, vaan myös siitä erottautumista. Jos vieläkin rakastat tätä maailmaa ja olet kotonasi jumalattomien, niiden ystäviesi kanssa, jotka kiroavat Häntä, silloin et vaella Jumalan kanssa. Sinä istut aidalla ja saatat Hänet julkisesti häpeään.

”Ja kun Hanok oli vaeltanut Jumalan yhteydessä, ei häntä enää ollut, sillä Jumala oli ottanut hänet pois”(1 Moos.5:24). Tiedämme Hebrealaiskirjeestä, että tässä oli kyse siirtymisestä iankaikkisuuteen. Hän ei itse asiassa maistanut kuolemaa. Se merkitsee myös jotakin syvempää. ”Häntä ei enää ollut” voi tarkoittaa 1 Moos.5:ssä ”hän ei ollut tästä maailmasta”.

Hengessään ja aisteissaan Eenok ei ollut osallinen tähän pahaan maailmaan. Hänet otettiin ylös taivaan valtakuntaan. Joka päivä vaeltaessaan Herran kanssa hän irtautui alhaalla olevista asioista! Päivä päivältä, vuosi vuodelta hän nousi ylöspäin, kotiin päin, lähemmäs kirkkautta. Niin kuin Paavali hänkin kuoli joka päivä tälle maailmalle. Eenok vastasi kuitenkin kaikista velvollisuuksistaan. Hän piti huolta perheestään, työskenteli ja palveli, mutta ei ollut kiinnittynyt maailmaan! Ei mikään tämän elämän vaatimuksista saattanut estää häntä vaeltamasta Jumalan kanssa. Jokaisena valveella olon hetkenään hänen mielensä kiiruhti Jumalan luo. Hänen sydämensä oli kiinnittynyt Jumalaan tavalla, joka muistutti valtavaa kuminauhaa. Mitä enemmän sinä venytät kuminauhaa, sitä nopeammin se ponnahtaa takaisin, kun päästät siitä irti. Eenokin sydän ”ponnahti aina takaisin” Herran luo.

Kun ihmiskunta tuli aina vain jumalattomammaksi hänen ympärillään, kun ihminen muuttui villieläimeksi täynnä himoja, kovuutta ja aistillisuutta, Eenok muuttui yhä enemmän sen kaltaiseksi, jonka kanssa hän vaelsi.