David Wilkerson/ lyhyet 3

[Irene]

EI TÄSTÄ MAAILMASTA

Jeesus sanoi: “Jos maailma teitä vihaa, niin tietäkää, että se on vihannut minua ennen kuin teitä. Jos te maailmasta olisitte, niin maailma omaansa rakastaisi; mutta koska te ette ole maailmasta, vaan minä olen teidät maailmasta valinnut, sen tähden maailma teitä vihaa”(Joh.15:18 - 19).

Nämä jakeet osuvat aivan sen ytimeen, miksi meitä vihataan. Kun pelastuimme, siirryimme ”ulos maailmasta”. Samalla hyväksyimme kutsun vaatia muitakin ”lähtemään ulos maailmasta”.

”Minä olen antanut heille sinun sanasi, ja maailma vihaa heitä, koska he eivät ole maailmasta, niin kuin en minäkään maailmasta ole”(Joh.17:14).

”Te ette ole maailmasta… sen tähden maailma teitä vihaa”(Joh.15:19). Kristus sanoo lyhyesti tulkittuna: ”Maailma vihaa teitä, koska Minä olen kutsunut teidät ulos ihmisryhmästänne. Se merkitsee, että olen kutsunut teidät pois heidän seurastaan. En kuitenkaan kutsunut teitä vain ulos. Sitten Minä lähetin teidät kutsumaan kaikkia muitakin ulos”.

Protestanttinen antikristus toimii estääkseen uskovien erottautumisen maailmasta. Se tekee sen antamalla näyttää mahdottomalta, että uskovat voisivat pysyä maailmassa ja silti pitää itseään uskovina.

Saatat kysyä: ”Mitä Jeesus oikeastaan tarkoittaa sanoessaan ”maailma”?

Hän ei puhu vain jumalattomista himoista, nautinnonhalusta, pornografiasta tai aviorikkomisesta. Ei, ”maailma”, johon Kristus viittaa, ei ole jonkinlainen lista pahoja tapoja. Se on vain osa sitä.

”Maailma”, josta Jeesus puhuu, on haluttomuus antautua Hänen johtoonsa. Lyhyesti sanottuna maailmallisuus on mitä hyvänsä, joka johtaa siihen, että sekoitamme oman tahtomme Kristukseen.

Kun me näet antaudumme Kristuksen herruuteen, me kiinnitymme Jeesukseen. Pyhä Henki johtaa meitä, askel askeleelta puhtauteen ja oikeamielisyyteen. Me alamme silloin hyväksyä Jumalan moitteet.

[Irene]

KRISTUKSEN MISSIO

Seurakunta, jonka maailma hyväksyy ja tunnustaa, on ristiriidassa olemassa olonsa ehtojen kanssa. Jeesuksen mukaan on mahdotonta, että seurakunta on rakastunut maailmaan. Silloin se on maailmasta, ei Kristuksesta.

”Jos te maailmasta olisitte, niin maailma omaansa rakastaisi; mutta koska te ette ole maailmasta, vaan minä olen teidät maailmasta valinnut, sen tähden maailma teitä vihaa”(Joh.15:19).

Minun elämääni ovat vaikuttaneet hyvin suuresti George Bowenin, presbyteeripapin kirjoitukset. Hän oli lähetystyöntekijä, joka teki työtä Intiassa vuosina 1848- 1888. Hän luopui palkastaan, muutti asumaan slummiin ja eli sikäläisten ihmisten tapaan. Hänen elämänsä oli niukkaa, melkein köyhyyttä. Tuon päätöksensä takia hän kuitenkin jätti todisteen Kristuksen yhteydessä elämisen todellisesta voimasta.

Tämä vanhurskas mies varoitti tulevasta antikristuksen hengestä. Hän samaisti sen ”nykyaikaisen yhteiskunnan henkeen”. Bowenin mukaan tämä henki soluttautuisi protestanttiseen kirkkoon suuremman yhteisön asenteilla, tavoilla ja moraalilla.

Antikristuksen henki jatkaisi vaikuttamistaan, kunnes yhteiskunnalla ja seurakunnalla ei olisi enää eroa. Ajan pitkään maailma lakkaisi vihaamasta Kristuksen seurakuntaa ja tosi uskovia.

Se lopettaisi seurakunnan vainoamisen, ja maailma rakastaisi ja hyväksyisi sen. Kun tämä pääsisi tapahtumaan, antikristuksen henki istuutuisi valtaistuimelleen.

Muutama vuosi sitten, kun Irakin ovet näyttivät avautuvan kristillisille hyväntekeväisyyttä harjoittaville järjestöille, The New York Times julkaisi siitä kriittisen artikkelin. Sellaista voi odottaa vapaamieliseltä, maalliselta medialta. He saattaisivat antaa luvan ruoka-avustukselle Irakissa, mutta ei varmasti Kristuksen saarnaamiselle.

Artikkeli siteerasi erästä protestanttista oppinutta, joka myös kritisoi kyseistä toimintaa. Hän arvosteli sitä kovasti sanoen, että seurakunnan kuuluisi pysyä omissa asioissaan. Hän näytti suorastaan hämmentyneen siitä, että seurakunta aikoi myös evankelioida. Tuo juuri on maailmallista asennetta!

Mitä lähemmäksi pääsemme Kristuksen missiota, Hänen antamaansa käskyä evankeliumin julistamiseksi, sitä enemmän maailma halveksii meitä.

[Irene]

KÄRSIMÄTTÖMÄT USKOVAT
Paholainen näytti aistivan Johannes Kastajan kärsimättömyyden tämän ollessa vangittuna ennen kuolemaansa. Kärsimättömyys on kyvyttömyyttä odottaa tai kantaa vaikeuksiansa tyynesti. Kun me käymme kärsimättömiksi Jumalan kanssa, innokkaiksi saamaan Häneltä vastauksia, ja kun sekoitamme kärsimättömyyden uskoon, meidän rukousasenteemme muuttuu ”vieraaksi suitsutukseksi” Herralle. Se täyttää olemuksemme, Hänen temppelinsä, myrkyllisellä hajulla. Rukouksen hyvältä tuoksuvan suitsutuksen sijaan lähtee ylös, eritämme pahaa lemua. Saatana huomaa tämän hajun nopeasti.

Kärsimättömät uskovat loukkaantuvat, kun he näkevät Jumalan tekevän ihmeitä kaikkialla heidän ympärillään, mutta ei heidän omassa elämässään. He loukkaantuvat, koska uskovat Jumalan olevan hidas vastaamaan heille. Ajan pitkään he kokevat itsensä hyljätyiksi ja sidotuiksi. Hebrealaiskirje sanoo sellaisen kärsimättömyyden olevan eräänlaista hengellistä laiskuutta: ”Ettette kävisi veltoiksi, vaan että teistä tulisi niiden seuraajia, jotka uskon ja kärsivällisyyden kautta perivät sen, mikä luvattu on”(Hebr.6:12). Meitä neuvotaan seuraamaan Aabrahamin esimerkkiä: ”Näin Aabraham, kärsivällisesti odotettuaan, sai, mitä luvattu oli” (Hebr.6:15).

Raamattu sanoo meille myös, että ”Jumalan Sana koetteli [Joosefia]”. Samoin tänä päivänä Jumalan lupaukset voivat koetella meitä joskus. Jos emme saa lisää kärsivällisyyttä niissä, me lopulta loukkaamme Jumalaa. Sananlaskut 18:19 lausuu: ”Petetty veli on vaikeampi voittaa kuin vahva kaupunki, ja riidat ovat kuin linnan salvat”. Heprean kielen sana loukkaa, niin kuin sitä käytetään tässä, merkitsee ”murtautua ulos, luopua”. Toisin sanoen, kun me loukkaannumme Jumalaa, olemme aina vaarassa joutua kokonaan uskon ulkopuolelle. Mitä kauemmin pidämme kiinni loukkaantumisestamme, sitä vaikeampaa on murtautua ulos epäuskon vankilamme kalterien takaa.

Jaakob 1:2-4 antaa meille tämän lääkkeen: ”Veljeni, pitäkää pelkkänä ilona, kun joudutte moninaisiin kiusauksiin, tietäen, että teidän uskonne kestäväisyys koetuksissa saa aikaan kärsivällisyyttä. Ja kärsivällisyys tuottakoon täydellisen teon, että te olisitte täydelliset ja eheät ettekä missään puuttuvaiset”.

[Irene]

JUMALAN LUPAUKSET
Jumalan lupaukset on annettu sitä varten, että meidän odotuksemme Häneen vahvistuisivat. Meidän tulee ottaa Hänen Sanansa vastaan kallionlujana lupauksena rakastavalta, voimalliselta Isältä Hänen lapsilleen. Silti me usein, kun emme näe Hänen Sanansa toteutuvan oman aikataulumme mukaan, vihollinen tulvii mieliimme kysymyksiä Jumalan uskollisuudesta. Saatanan päämäärä on yksinkertainen: ryöstää meiltä luottamuksemme Herraan.

Olen varma siitä, että paholainen halusi herättää epäilyjä Johannes Kastajassa, kun tämä oli vankilassa. Kuvittelen hänen kuiskaavan Johanneksen korvaan: ”Niin, tämä Jeesus on pyhä mies, mutta hän on vain profeetta profeettojen joukossa, tehden ihmeitä ja hyviä tekoja. Jos Hän on Messias, miksi sinun tilanteesi on edelleen tämä? Miksi Hän ei pitänyt Sanaansa, niin kuin Jesaja ja profeetat ovat ennustaneet? Miksi ei oma julistuksesi ole auttanut itseäsi?

Saatana käyttää samoja valheita ja petoksia meitä kohtaan tänään. Hänen päämääränsä on kylvää epäilyksen siemeniä meihin, ettemme voisi luottaa Jumalan Sanaan, Hänen lupauksiinsa, Hänen mielisuosioonsa meitä kohtaan. Vihollinen kuiskii: ”Sanot, että taivaallinen Isäsi on ihmeiden Jumala, mahdottoman mahdollistaja, että Hän kuulee anomuksesi, ennen kuin rukoiletkaan. Miksi sitten on kaikki tämä kärsimys? Miksi ei taivas vastaa? Miksi et saa todisteen häivääkään siitä, että Jumala on kuullut huutosi?

”Katso ympärillesi. Kaikki muut saavat rukousvastauksia, vain sinä et. Olet sidottu avioliittoon, joka ei tyydytä sinua. Rukoilet, että lapsesi pelastuisivat, mutta mikään ei muutu. Vuosia olet julistanut Jumalan uskollisuutta toisille. Miksi se ei ole toiminut omalla kohdallasi? Miksi Hän on jättänyt sinut tähän kauheaan tilaan?”

Varma merkki siitä, että epäusko on saanut sijaa sydämessäsi, on, että olet lakannut rukoilemasta sitä, minkä uskoit aiemmin Jumalan pystyvän tekemään. Et enää tuo taakkojasi Hänelle. Et tule Hänen luokseen uskossa. Lyhyesti, sinä et enää halua antaa Hänen tehdä sitä, mitä Hän haluaisi sinun elämässäsi.

”Anokaa, niin teille annetaan; etsikää, niin te löydätte; kolkuttakaa, niin teille avataan” (Matt.7:7).

[Irene]

JUMALAN RAKKAUS

Daavid kuunteli profeetta Naatanin puhumaa Jumalan sanaa. Hän katui ja totteli. Tuloksena tästä hän vietti lopun elämänsä kasvaen Jumalan tuntemissa. Herra toi Daavidin elämään suuren rauhan, ja lopulta hänen vihollisensa vaiennettiin.

Selvin todistus Jumalan ennalleen asettamisesta Daavidin elämässä on hänen oma todistuksensa. Lue, mitä Daavid kirjoitti ennen kuolemaansa:

"Herra, minun kallioni, linnani ja pelastajani! Jumala, minun vuoreni, jonka turviin minä pakenen, minun kilpeni, autuuteni sarvi, varustukseni ja pakopaikkani, sinä pelastajani”(2 Sam.22:2 -3). Tämä todistus ei tule sellaiselta, joka on hiipunut pois.
”Hän kuuli minun ääneni... Hän ojensi kätensä korkeudesta ja tarttui minuun, veti minut ylös suurista vesistä. Hän toi minut avaraan paikkaan, hän vapautti minut, sillä hän oli mielistynyt minuun”( 2Sam.22:7, 17, 20). Kaiken sen jälkeenkin, mitä Daavid teki eläessään Herran mielen vastaisesti, hän saattoi sanoa: ”Herra iloitsee minusta.”


Syy siihen, että Daavid muistetaan ikuisesti ”Jumalan mielen mukaisena miehenä” on: hän teki parannusta synneistään nopeasti ja aidosti. Sananlaskut kertovat:

”Kunnia nuhdetta noudattavalle!” (San.13:18). Jumala kunnioittaa sinua, jos rakastat ja tottelet Jumalalta tullutta moitetta.
”Eivätkä suostuneet minun neuvooni, vaan katsoivat kaiken minun nuhteluni halvaksi, saavat he syödä oman vaelluksensa hedelmiä… Sillä yksinkertaiset tappaa heidän oma luopumuksensa, ja tyhmät tuhoaa heidän oma suruttomuutensa” (San.1:3 - 32). Jos et kallista korvaasi Jumalan moitteelle, päädyt lopulta tuhoon.
”Kurittava nuhde on elämän tie”(San.6:23). Yksinkertaisesti, Jumalan synnin paljastava Sana tuo elämää.


Jos sinua koetellaan Jumalan Sanalla, jos Hänen Henkensä ei anna sinun istua mukavasti synnissäsi, silloin se on armon osoitus. Siinä Jumalan syvä rakkaus toimii, kutsuen sinua kuolemasta elämään.

Aiotko vastata Hänelle Daavidin tavoin? Jos, niin tulet näkemään todellisen ennalleen asettamisen ja sovituksen. Jumala asettaa ennalleen kaiken, minkä vihollinen on varastanut.

[Irene]

HERRA LUPAA ASETTAA ENNALLEEN

On totta, että kuningas Daavid maksoi kovia seuraamuksia synnistään. Itse asiassa hän profetoi itse tuomionsa. Hän sanoi profeetta Naatanille, että rikas mies, joka varasti köyhän miehen karitsan, joutuisi maksamaan siitä nelinkertaisesti (ks.2 Sam.12:¬5-6). Aivan niin tapahtui Daavidin elämässä: Batseban synnyttämä lapsi kuoli muutaman päivän ikäisenä. Kolme Daavidin muuta poikaa: Ammon, Absalom ja Adonia kohtasivat traagisen, ennenaikaisen kuoleman. Niin, Daavid maksoi synnistään neljä omaa karitsaansa.

Raamattu osoittaa selvästi, että sydämen pohjasta tuleva parannus, kun palaamme aidosti Herran tykö, saa Jumalan vastaamaan ehdottomalla sovinnolla ja ennalleen asettamisella. Meidän ei tarvitse joutua samanlaiseen loppuun kuin Saul, alas hulluuteen ja väkivaltaan. Eikä meidän tarvitse ”haipua pois” elämästä, häveten hiljaa, kunnes Herra ottaa meidät kotiinsa. Päinvastoin, profeetta Joel vakuuttaa meille, että Jumala astuu heti kehiin, kun me palaamme Hänen luokseen: ”Reväiskää rikki sydämenne … ja kääntykää Herran, teidän Jumalanne, tykö; sillä hän on armahtavainen ja laupias, pitkämielinen ja armosta rikas, ja hän katuu pahaa” (Joel 2:13).

Ihmeellisesti Jumala antaa meille sitten uskomattoman lupauksen: ”Ja minä korvaan teille ne vuodentulot, jotka heinäsirkka, syöjäsirkka, tuhosirkka ja kalvajasirkka söivät, minun suuri sotajoukkoni, jonka minä lähetin teitä vastaan. Ja te syötte kyllälti ja tulette ravituiksi ja kiitätte Herran, teidän Jumalanne, nimeä, hänen, joka on tehnyt ihmeitä teitä kohtaan. Eikä minun kansani joudu häpeään, iankaikkisesti” (Joel 2:25 - 26). Herra lupaa asettaa kaiken ennalleen.

Ymmärrä, että Jumala oli jo lausunut tuomion Israelille, kun tämä profetia annettiin. Kansa teki parannuksen, ja Jumala sanoi: ”Nyt teen teille ihmeellisiä asioita. Aion asettaa ennalleen kaiken, minkä paholainen on varastanut.”

Rakas lukija, Jumalan hellä armo sallii pahimmankin syntisen sanoa: ”En ole huumeriippuvainen. En ole alkoholisti. En ole avionrikkoja. Olen elävän Jumalan lapsi. Minulla on kaikki taivaan oikeudet sydämessäni. En enää elä tuomion alla, koska menneisyyteni on kokonaan takanani. Ei minun tarvitse maksaa menneistä synneistäni, koska Jeesus maksoi hinnan minun puolestani. Vielä enemmän, Hän sanoi minulle, että Hän asettaa kaiken ennalleen.”

[Irene]

LUO MINUUN PUHDAS SYDÄN

Jos ei olisi ollut Naatanin kaltaista profeettaa, ei läpitunkevaa, profeetallista sanaa, Daavidille olisi käynyt kuten Saulille: hän olisi kuollut hengellisesti, ilman Pyhän Hengen johdatusta, menettänyt kaiken läheisyyden Jumalan kanssa.

Kun Daavid kuunteli Naatanin rakkaudellisia mutta polttavia sanoja, hän muisti ajan, jolloin edellinen kuningas oli saanut varoituksen profeetalta. Daavid oli kuullut kaiken profeetta Samuelin varoituksesta kuningas Saulille. Hän oli myös kuullut Saulin puolisydämisen vastauksen, muka tunnustuksen: ”Olen tehnyt syntiä” (En usko, että Saul rukoili sydämestään, niin kuin Daavid teki, ”Olen tehnyt syntiä Herraa vastaan!”)

Daavid näki läheltä tuhoisat muutokset, jotka kohtasivat Saulia. Kerran hurskas, Hengen johdossa ollut, kuningas alkoi jatkuvasti hylätä Hengen moitteet, joita profeetta toi hänelle. Pian Saul alkoi vaeltaa oman tahdon mukaan, katkerana ja kapinallisena. Lopulta Pyhä Henki lähti hänestä: ”Koska sinä olet hyljännyt Herran sanan, on myös hän hyljännyt sinut, etkä sinä enää saa olla kuninkaana" (1 Sam.15:23). ”Herra oli hänen (Daavidin) kanssansa, mutta oli poistunut Saulista”(1 Sam.18:12), ja Saul lopulta joutui kääntymään noitavaimon puoleen saadakseen johdatusta. Hän tunnusti tälle: ”Jumala on poistunut minusta eikä vastaa minulle enää, ei profeettain kautta eikä unissa. Niin minä kutsutin sinut, että ilmoittaisit minulle, mitä minun on tehtävä" (1 Sam.28:15).

Daavid muisti hulluuden, rumuuden ja väkivallan ympäröineen tätä miestä, joka oli sulkenut ulkopuolelleen Jumalan sanan. Yhtäkkiä totuus lävisti hänen oman sydämensä: ”Jumala ei katso henkilöön. Olen tehnyt syntiä niin, kuin Saul teki. Oi, Herra olen tehnyt syntiä sinua vastaan! Älä ota minulta pois Pyhää Henkeäsi niin, kuin otit Saulilta.”

Daavid kirjoitti: ”Sillä minä tunnen rikokseni, ja minun syntini on aina minun edessäni. Sinua ainoata vastaan minä olen syntiä tehnyt, tehnyt sitä, mikä on pahaa sinun silmissäsi; Puhdista minut… Jumala, luo minuun puhdas sydän ja anna minulle uusi, vahva henki. Älä heitä minua pois kasvojesi edestä, äläkä ota minulta pois Pyhää Henkeäsi”(Ps.51:3-4, 7. 10- 11).

[Irene]

JUMALA NÄYTTÄÄ MEILLE RAKKAUTTAAN

Uskon, että Jumalan suurimpia armonlahjoja seurakunnalle on Hänen uskolliset palvelijansa, jotka rakkaudellisesti moittivat meitä syntiemme tähden. Tiedän, että rakastavana paimenena minun pitää olla tarkka äänensävyni suhteen. En silti voi pyytää anteeksi saarnatessani synnin tuntoon johdattavaa totuutta. Mitä tapahtuu seurakunnalle, kun papit eivät enää osoita ihmisille heidän rikkomuksiaan? Mieti, mihin kuningas Daavid olisikaan joutunut, jollei hänellä ollut Naatania näyttämässä hänen pahuuttaan (ks.2 Sam.12).

Sinun pitää ymmärtää, että Naatan oli nähnyt Daavidin menettävän hermonsa usein. Niinpä hän oli hyvin tietoinen, että vallassa oleva kuningas olisi voinut tappaa hänet milloin tahansa. Naatan olisi voinut sanoa: ”Olen vain Daavidin ystävä. Minä rukoilen hänen puolestaan ja olen läsnä hänen tarvitessaan, mutta minun pitää luottaa, että Pyhä Henki vaikuttaa hänessä synnintunnon”. Mitä sitten olisi tapahtunut?

Ilman Naatanin vakuuttavaa sanaa Daavid olisi uskoakseni langennut ihmiskunnan pahimman mahdollisen tunteman tuomion alle. Se tuomio tulee, kun Jumala itse kääntyy sinusta pois päin syntisi tähden ja lopettaa kaiken Pyhän Hengen toiminnan elämässäsi. Tätä tapahtuu tänä päivänä monille uskoville. He mieluummin kuuntelevat pehmeää, lihaa vahvistavaa julistusta. Milloin ei ole synnintuntoa vaikuttavaa sanaa, ei ole myöskään Jumalan mielen mukaista murhetta synnin tähden. Missä ei ole Jumalan mielen mukaista murhetta synnin tähden, siellä ei ole myös parannuksen tekoa. Missä taas ei ole parannuksen tekemistä, siellä sydämet kovettuvat.

Apostoli Paavali kirjoitti Korinton seurakunnalle: ”Nyt iloitsen, en siitä, että tulitte murheellisiksi, vaan siitä, että murheenne oli teille parannukseksi. …Sillä Jumalan mielen mukainen murhe saa aikaan parannuksen, joka koituu pelastukseksi ja jota ei kukaan kadu; mutta maailman murhe tuottaa kuoleman”(2 Kor.7:9- 10). Paavali sanoi, että hänen kehotuspuheensa Korinton seurakunnalle tuotti Jumalan mielen mukaista murhetta heissä. Se taas johti heidät parannukseen. Se puolestaan vaikutti heissä vihaa syntiä kohtaan, pyhää pelkoa Jumalaa kohtaan ja halun elää hurskaasti. Tätä ei olisi koskaan tapahtunut, jos hän ei olisi saarnannut terävästi, pistävin sanoin, jotka johtivat heidät synnin tuntoon.

Syy Paavalin kovaan puheeseen korinttolaisille oli tämä: ”Että teidän intonne meidän hyväksemme tulisi julki teidän keskuudessanne Jumalan edessä”(2 Kor.7:12). Toisin sanoen: ”En yrittänyt hermostuttaa tai tuomita teitä. Paljastin teidän syntinne, jotta voisitte nähdä paremmin, kuinka paljon rakastan ja huolehdin teistä. Kun Pyhä Henki koputtaa sydämenne ovelle, se joskus kuulostaa kovalta hakkaamiselta. Oikeastaan Jumala vain näyttää teille hellän rakkautensa.”

[Irene]

UUSI RAKKAUDEN JA HUOLENPIDON ASENNE

Muistat kertomuksen Ananiaasta ja Safiirasta. He olivat uskovia, jotka kaatuivat kuolleina maahan, koska he olivat edustaneet väärin sitä, kuka Jeesus oli. He valehtelivat Pietarille rahamäärästä, jonka olivat saaneet maan myynnistä. Pietari sanoi heille, että he olivat valehdelleet Pyhälle Hengelle. Todellakin, jos uskova valehtelee jollekin, se on aivan sama kuin valehdella Pyhälle Hengelle.( ks. Ap.t.5:1- 11).

Mistä aviopari oikeastaan valehteli? Se oli heidän välinpitämättömyytensä rahasta, joka oli tarkoitettu köyhille. He varmaan todistivat ostajalle: ”Kaikki, mitä maksat meille, tulee Kristuksen asialle. Se menee kaikki leskille ja köyhille”. He kuitenkin pidättivät itselleen osan rahasta.
Ananiaan ja Safiiran kertomuksen takana oleva opetus on, että sinun ei tule koskea siihen, mikä kuuluu köyhille ja tarvitseville. Jumala ei vain seiso vierellä katsomassa, miten ne, jotka nimittävät itseään Hänen nimensä mukaan, edustavat väärin Hänen Poikaansa maailmalle.

Kysyn sinulta: ”Miten Pyhä Henki saattoi aikaan yhtäkkisen muutoksen niiden sydämessä, jotka oli juuri kastettu Jerusalemissa? Heidän muutoksensa oli uskomaton ihme. Vastaus on, että nämä uskovat olivat Malakian profetian lapsia. Malakia oli viimeinen profeetta, jonka tapaamme Vanhassa Testamentissa. Jumala puhui Hänen kauttaan: ”Ja minä lähestyn teitä pitääkseni tuomion ja tulen kiiruusti todistajaksi velhoja ja avionrikkojia ja väärinvannojia vastaan ja niitä vastaan, jotka sortavat palkkalaista palkanmaksussa, leskeä ja orpoa ja vääntävät vääräksi muukalaisen asian eivätkä pelkää minua, sanoo Herra Sebaot”(Mal.3:5).

Nyt kelaamme nopeasti eteenpäin Jerusalemin seurakuntaa. Nämä uskovat kulkivat seuroissaan talosta taloon. ”Ja he pysyivät apostolien opetuksessa ja keskinäisessä yhteydessä ja leivän murtamisessa ja rukouksissa”(Ap.t.2:42). Mitä se apostolien opetus oli? Se oli Jeesuksen omia sanoja. Jeesus oli neuvonut opetuslapsiaan: ”Mutta Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä on lähettävä minun nimessäni, hän opettaa teille kaikki ja muistuttaa teitä kaikesta, minkä minä olen teille sanonut”(Joh.14:26).

Jeesuksen sanat vaikuttivat herätyksen heidän sydämessään, ja he tiesivät, etteivät voisi enää elää samalla tavalla kuin ennen. Yhtäkkiä he näkivät, kuinka vakava asia tämä Jeesuksen edustaminen oli. Se ajoi heidät taloihinsa katsomaan, oliko siellä mitään, mitä eivät tarvitsisi. Nuo tavarat he asettivat esiin kadulle myyntiä varten. Yksinkertaisesti sanottuna: Kristuksen sana Matt.25:ssä antoi näille uskoville uuden rakkauden ja huolenpidon asenteen köyhiä kohtaan.

[Irene]

VAELLA VALKEUDESSA

Meille on kerrottu, että Kristus on maailman valo, “että kaikki uskoisivat hänen kauttansa” (Joh.1:7). Sitten me luemme: ”Ja valkeus loistaa pimeydessä, ja pimeys ei sitä käsittänyt. Hän tuli omiensa tykö, ja hänen omansa eivät ottaneet häntä vastaan”(Joh.1:7, 11).

Epäusko on aina murehduttanut Jeesuksen sydäntä. Kun Herramme tuli maan päälle ihmiseksi, Hän toi maailmaan uskomattoman kirkkaan valon. Se valo oli tarkoitettu aukaisemaan ihmisten silmät. Huolimatta Jeesuksen hämmästyttävästä valon esiin tuomisesta, Raamattu kertoo, että uskomatonta epäuskoa ilmeni juuri tätä valoa vasten.

Ehkä mikään muu Raamatun kappale ei sisällä yhtä paljon todistusta Jeesuksen jumaluudesta kuin Johanneksen evankeliumin 12. luku. Me näemme miehen, joka herää kuolleista pelkällä Jeesuksen käskyllä. Näemme vuosisatoja vanhan profetian näkyvän toteutumisen, jonka jokainen israelilainen tunsi. Me myös kuulemme kirjaimellisesti äänen puhuvan taivaasta.

Senkin jälkeen, kun ihmiset olivat todistaneet näitä ihmeitä, heillä oli otsaa kysyä Jeesukselta: ”Kansa vastasi hänelle: ’Me olemme laista kuulleet, että Kristus pysyy iankaikkisesti; kuinka sinä sitten sanot, että Ihmisen Poika pitää ylennettämän?’ "(Joh.12:34). He siis sanoivat: ”Sinä väität, että sinut ristiinnaulitaan. Me taas tiedämme, että oikea Messias elää ikuisesti”.

Sitten ihmiset kysyivät jotakin, joka äimistytti Jeesusta: “Kuka on se Ihmisen Poika?” (Joh.12:34). Kristus ei ollut uskoa heidän sokeuttaan. Tosiasiassa Hän ei ryhtynyt edes vastaamaan heille. Sen sijaan Hän varoitti: “Vaeltakaa, niin kauan kuin teillä valkeus on, ettei pimeys saisi teitä valtaansa… Niin kauan kuin teillä valkeus on, uskokaa valkeuteen” (Joh.12:35 - 36).

Valo oli loistanut heidän pimeyteensä, mutta heidän pimentynyt mielensä ei tajunnut sitä (ks. Joh.1:12). Kreikankielen sana tajunnut merkitsee ”tarttua siihen, ottaa siitä kiinni, omistaa elämää ja voimaa tuottava totuus”. Nämä ihmiset olivat saaneet elämää muuttavan totuuden, mutta he eivät ottaneet siitä vaarin tai tarttuneet siihen. He eivät ymmärtäneet Kristuksen totuutta, koska he eivät etsineet sitä.


”Tämän Jeesus puhui ja meni pois ja kätkeytyi heiltä” (Joh.12:36). Tässä yhdessä ainoassa jakeessa näemme Jumalan asenteen epäuskoa kohtaan. Tosiaankin, Raamatun kannesta kanteen Jumalalla ei ole koskaan ollut sympatiaa tai sääliä epäuskoa kohtaan. Tässä tapahtumassa näemme juuri sen. Jeesus vain meni pois näiden epäuskoisten keskeltä. Tuloksena oli, että nämä ihmiset lähtivät Jerusalemista pimeydessä, koska he eivät vaeltaneet siinä valossa, joka heille oli annettu.