David Wilkerson/ lyhyet 3

[Irene]

TERÄVÄ MIEKKA

Johannes oli seitsemän seurakunnan paimen Vähässä Aasiassa. Jeesus ilmestyi hänelle ja näytti kansan salaiset synnit. Johannes nimitti näitä rakkaitaan Jumalan lapsiksi, joita Hän ”rakastaa ja on päästänyt meidät synneistämme verellänsä”(Ilm.1:5). Heidät oli tehty ” kuningaskunnaksi, papeiksi Jumalalleen ”(Ilm.1:6). Erityisenä Herran päivänä Jumalan Henki tuli Johanneksen ylle, ja hän kuuli Jumalan Sanan kuin pasuunan äänenä: ”Minä olin hengessä Herran päivänä, ja kuulin takaani suuren äänen, ikään kuin pasuunan äänen”(Ilm.1:10). Jeesus ilmestyi hänelle ja ” hänen suustaan lähti kaksiteräinen, terävä miekka”(Ilm.1:16).

Terävä miekka ilmestyi rakkaalle, verellä pestylle seurakunnalle! Heidän hyvyydestään, kovasta työstään ja rakkaudestaan huolimatta Jumala löysi heistä puutteita. Ilmestyskirjan toisessa luvussa Johannes kuvaa Efeson ihmeellistä seurakuntaa. He olivat kärsivällisiä ja tekivät kovasti työtä. He vihasivat pahaa, mutta heidän rakkautensa oli alkanut viilentyä. He olivat menettäneet valkeana hehkuvan rakkautensa Jeesukseen ja väsyneet. Jeesus huusi heille: ”Tee parannus, ja tee niitä ensimmäisiä tekoja; mutta jos et, niin minä tulen sinun tykösi ja työnnän sinun lampunjalkasi pois paikaltaan, ellet tee parannusta” (Ilm.2:5). Pergamon seurakunnalle Jeesus sanoi: ”Sinä pidät minun nimestäni kiinni etkä ole kieltänyt minun uskoani niinäkään päivinä, jolloin Antipas, minun todistajani, minun uskolliseni, tapettiin teidän luonanne” (Ilm.2:13). Heilläkin oli yksi asia aivan väärin: Valheopettajat olivat hiipineet sisään ja paholaisen opit olivat vallanneet alaa. Jeesus sanoi: ”Tee siis parannus; mutta jos et, niin minä tulen sinun tykösi pian ja sodin teitä vastaan suuni miekalla”(Ilm.2:16).

Iisebelin henki oli päässyt luikertelemaan sisään Tyatiraan, vaikka ihmiset siellä olivat hyvän tekijöitä, täynnä uskoa, kärsivällisyyttä ja hyviä töitä. Tälle seurakunnalle Jeesus sanoi: ”Minä syöksen heidät … suureen ahdistukseen, jos eivät tee parannusta ja luovu hänen teoistansa” (Ilm.2:22).

Sardeen seurakunnalla oli elävän seurakunnan maine, mutta Jeesus sanoi: "Minä tiedän sinun tekosi: sinulla on se nimi, että elät, mutta sinä olet kuollut”(Ilm.3:1). Heissä ei ollut enää paljon hengellisyyttä jäljellä, koska heidän sydämensä eivät olleet ehyesti antautuneet Herralle. Silti, niin kuin monet nykyiset seurakunnat, he näkivät olevansa täynnä elämää. Vain ne, jotka vaelsivat Hengessä, tiesivät, että olivat itse asiassa kuolleita.

Jeesus tuli esiin terävä miekka kädessään ja asetti heidät viiltävän Sanansa alle. Tämä on todellista rakkautta!

[Irene]

EGYPTIN HÄPEÄN POISTAMINEN

”’Tee itsellesi kiviveitsiä ja ympärileikkaa taas israelilaiset toistamiseen’. Niin Joosua teki itselleen kiviveitsiä ja ympärileikkasi israelilaiset Esinahkakukkulan luona”(Joos.5:-3).

En aio nostattaa mitään teologista keskustelua ympärileikkauksesta, mutta tällä vanhalla tavalla on suuri merkitys tämän päivän seurakunnalle. Mikä kipeä kokemus israelilaisille olikaan poistaa esinahkansa terävällä veitsellä merkiksi maailmalle, että he olivat solmineet uskollisen liiton Jumalan kanssa! Nämä ihmiset olivat syntyneet erämaassa eikä heitä ollut vielä ympärileikattu. Tämän tapahtuman jälkeen he olivat päiväkausia avuttomia ja heikkoja.

Tänä päivänä veitsen alle joutuminen merkitsee alistumista Jumalan terävän, viiltävän Sanan alle! ”Sillä Jumalan sana on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka”(Hebr.4:12). Sana todella viiltää: ”Kun he sen kuulivat, viilsi se heidän sydäntänsä” (Ap.t.5:33). Kun Stefanus saarnasi, ”viilsi se heidän sydäntänsä, ja he kiristelivät hänelle hampaitansa”(Ap.t.7:54).

Raamattu sanoo, että Jumalan Sana on ympärileikannut meidän sydämemme. ”Oikea ympärileikkaus on sydämen ympärileikkaus Hengessä, ei kirjaimessa; ja hän saa kiitoksensa, ei ihmisiltä, vaan Jumalalta”(Room.2:29). ”Ette käsintehdyllä ympärileikkauksella, vaan lihan ruumiin poisriisumisella, Kristuksen ympärileikkauksella”(Kol.2:11).

Jokaisella meistä on sisimmässään ”Egyptin häpeä”, joka täytyy vierittää pois. Se merkitsee koko meidän vanhaa ihmistämme. On olemassa leikkaus, jossa Jumalan Henki leikkaa pois kaikki nuo pahan himot ja hallinnan. Kun Jumalan Sanaa julistetaan Jumalan voidellussa voimassa ja Pyhän Hengen läsnäolossa, siitä tulee terävä veitsi! Jumalalla on tänäkin päivänä omat Joosuansa, ja Hän on käskenyt heitä ottamaan tämän veren alla olevan, vapahdetun, sovitetun ja ylösnousemuksesta osallisen kansan ja panemaan heidät Sanansa veitsen alle poistaakseen heistä kaikki jäljet epäjumalanpalvelusta ja kompromissien tekemisestä.

[Irene]

LOPUNAJAN KYLVÄJÄT

Herralla on oleva viimeisinä päivinä suuri joukko halukkaita kylväjiä!

”Silloin tuli se, joka oli saanut viisi leiviskää, ja toi toiset viisi leiviskää ja sanoi: 'Herra, viisi leiviskää sinä minulle uskoit, katso, toiset viisi leiviskää minä olen voittanut'. Hänen herransa sanoi hänelle: 'Hyvä on, sinä hyvä ja uskollinen palvelija. Vähässä sinä olet ollut uskollinen, minä panen sinut paljon haltijaksi. Mene herrasi iloon.' Myös se, joka oli saanut kaksi leiviskää, tuli ja sanoi: 'Herra, kaksi leiviskää sinä minulle uskoit, katso, toiset kaksi leiviskää minä olen voittanut'. Hänen herransa sanoi hänelle: 'Hyvä on, sinä hyvä ja uskollinen palvelija. Vähässä sinä olet ollut uskollinen, minä panen sinut paljon haltijaksi. Mene herrasi iloon' ”(Matt.25:20 -23).

Aion todistaa sinulle, että Jeesuksen Kristuksen todellinen kirkko ei lähde vaikertamaan! Sitä eivät rusenna tai rampauta pahuuden vuorovedet. Se ei ole heikko, hämillään tai riivaajien voimalla lyöty. Ei koskaan! Tämä vertaus todistaa, että lopussa Jumalalla on oleva hedelmällinen, kunniakas sadonkorjuu. Kaksi Herran kolmesta palvelijasta tulee tuomiolle mukanaan hedelmää ja täynnä iloa, onnellisena suuressa sadonkorjuussa. Eivät he menetä sijaansa tai vain pidä sitä. Sen sijaan he sanovat: ”Olen saanut lisää! Se, minkä Jumala antoi minulle, on kaksinkertaistunut”. He ovat ”hyviä ja uskollisia”, eivät luopuneita ja kuolleita. Heitä ei ole masennettu maahan tai hyljätty, vaan pikemminkin, heillä on ilo Herrassa.

Jeesus on se ”mies, joka matkusti muille maille”(ks. Matt.25:14), joka ”pitkän ajan kuluttua”(ks. Matt.25:19) palasi ja ryhtyi tilintekoon palvelijoidensa kanssa. Me olemme noita palvelijoita, ”Hänen omiaan”, ja leiviskät edustavat meille annettua armon ja Jeesuksen ilmestyksen määrää. Meidän on käsketty lähteä ulos ja kylvää tätä ilmestystä. Joillakin on suurempi määrä Jeesuksen ilmestystä kuin toisilla. Kaikkien tulee kuitenkin kylvää.

[Irene]

ELETÄÄN KRISTUS- ELÄMÄÄ

”Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala… Ja Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme, ja me katselimme hänen kirkkauttansa, senkaltaista kirkkautta, kuin ainokaisella Pojalla on Isältä; ja hän oli täynnä armoa ja totuutta”(Joh.1:1, 14).

Kuinka suuri osa Sanaa tuli lihaksi? Kaikki! ”Sillä hänessä asuu jumaluuden koko täyteys ruumiillisesti”(Kol.2:9). Niin, kuinka me voimme elää jokaisesta sanasta, joka lähtee Hänen suustaan? Otammeko muistilehtiön ja kirjoitamme muistiin Jeesuksen jokaisen käskyn, sitten paneudumme jokaiseen niistä, kunnes olemme oppineet ne? Rakas lukija, kaikkien näiden julistusvuosieni jälkeenkään en tunne kaikkia Herran monista kallisarvoisista käskyistä!

Näkemykseni mukaan Herran miellyttämiseen on vain yksi tie: Anna ruumiisi Hänelle, pane itsesi pois tieltä, ja anna Jeesuksen elää elämäänsä sinussa. Paavali sanoi: ”Minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa”(Gal.2:20). Tämä ei ole mitään mystistä henkielämää, jota eletään jossakin mielemme sopukoissa. Ei! Paavali jatkaa samassa jakeessa: ”Minkä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa”.

Jumala johtaa meitä suureen, hyvään maidon ja hunajan, öljyn ja viinin maahan, hengellisiin siunauksiin Kristuksessa, joihin Jumala on meidät valmistanut. Kun meidän ruumiimme on kuollut, ristiinnaulittu, nöyryytetty ja riippuvainen, Kristus omistaa sen ja elää elämäänsä meissä ja meidän kauttamme. Jumala ei toimi lihan kautta, ei edes ”hyvän” lihan. Hän toimii vain Poikansa Jeesuksen kautta!

Paavali oli ”hyvä” mies, pyhä, moitteeton, piti Jumalan käskyt. Sen ”hyvän” Paavalin täytyi kuitenkin kuolla päivittäin, jotta Kristus voisi tehdä työnsä ja elää elämäänsä hänessä. Paavalin avain oli: ”en enää minä, vaan Kristus minussa”, eli päivittäin Paavali riisuttiin pois ja tilalle puettiin Kristus. Kuitenkaan monet meistä eivät halua elää Kristus-elämää, haluamme vain pukeutua Häneen, kun se meille sopii, vaihtaa Häntä niin kuin vaatteita.

Kristus-elämä ei ole monimutkaista. Ensiksi, sinun pitää haluta Hänen elämäänsä kaikella sillä, mikä on sisimmässäsi. Sitten sinun pitää panna itsesi syrjään ja antaa kaikki Hänelle, luottaa, että Hän omistaa sinut kokonaan. Lopuksi, sinun pitää uskoa, että sen tilan, mikä sinussa tyhjenee, Hän täyttää itsellään.

[Irene]

ETULINJASSA

Halukas palvelija ei pelkää ”leijonaa tiellä”, ulkona kadulla. Laiska uskova sanoo: ”Ulkona on leijona ja minut varmasti tapetaan kaduilla, jos menen sinne.”

”Laiska sanoo: "Tuolla tiellä on leijona, jalopeura torien vaiheilla"(San.26:13).

Onko kaduilla leijona? Kyllä! Ärjyvä leijona etsii, kenet saisi niellä. Hengellä täytetty palvelija ei pelkää leijonaa. Ennen kuin tulin pastoriksi New Yorkiin, paholainen yritti panna pelon sydämeeni. Olin nähnyt, mitä oli tulossa ja, kuinka pahoiksi kadut tulevat. Saatana sanoi: ”Sinut tapetaan kaduilla!” Mutta Jeesus käski: ”Mene kiiruusti kaupungin kaduille ja kujille ja tuo köyhät ja raajarikot, sokeat ja rammat tänne sisälle”(Luuk.14:21). Me emme pelkää!

Mietin, kuinka ihanaa on varmaan elää rauhallisessa, yksityisessä paikassa, ja monilla onkin se etuoikeus. Silti lisääntyvä uskovien joukko ”lähtee vuorille” vain piileskelemään. Leijona on jahdannut heitä, ja nyt he etsivät turvallista paikkaa. Olen jo käynyt läpi tämän kaltaisen ajattelun. Gary North, johtava uudistaja, kirjoitti kirjan nimellä Hätätilahallitus, jossa hän varoittaa uskovia haalimasta itselleen tavaroita ja aseita, jotta voisi päästä piilopaikkaan ja puolustaa omaisuuttaan. Hän ehdottaa varattavaksi viinoja ja tupakkaa, joilla voi lahjoa poliisia anarkian aikana.

Nämä ovat niitä, jotka sanovat vuorille ja kallioille: "Langetkaa meidän päällemme ja kätkekää meidät … Karitsan vihalta! (Ilm.6:16). ”Sillä joka tahtoo pelastaa elämänsä, hän kadottaa sen, mutta joka kadottaa elämänsä minun tähteni, hän löytää sen”(Matt.16:25).

Tämä Hengellä täytetty seurakunta ei piiloudu, vaan tulee etulinjaan, taistelemaan hyvän taistelun ja tekemään sielujen elonkorjuun.

[Irene]

JUMALAN KANSA ON OLEVA ALTIS

Psalmi 110 on suoraa profetiaa viimeisten päivien kansasta, joka ”on altis sinun sotaan lähtösi päivänä” (Ps.110:3). Martti Luther nimitti tätä psalmia ”Kristuksen kuningaskunnan kirkkauden profetiaksi”. Hän lisäsi: ”Sen pitäisi olla rakas jokaiselle seurakunnassa”.

Jumalan kansa on oleva ”altis” sinä päivänä. He ilmoittautuvat spontaanisti vapaaehtoisiksi. Jumala tekee sen näin: Kun Hän määrittää voimansa päivän tulemisen, Hän nostaa esiin pyhät profeettansa, vartijansa ja paimenensa, jotka puhaltavat pasuunaan. Jumala liikkuu kansansa vastauksen yllä yliluonnollisesti. He ottavat vaarin parannuskehotuksesta, kokoontuvat ja nousevat esiin uskossa haastamaan vihollisen. He heräävät, menevät ulos ja haastavat pimeyden voimat. Jumalan kansa alkaa rukoilla, ja Hän lähettää profeettansa herättämään seurakuntaa.

Niin oli silloinkin, kun Siisera ja hänen suuret raudoitetut vaununsa tulivat Israelia vastaan. Jumala nosti silloin Deboran, koska ”israelilaiset huusivat Herraa”(Tuomarit 4:3). Herran Henki tuli silloin heidän päällensä, kuten Debora myöhemmin lauloi: "Johtajat johtivat Israelia, kansa oli altis”(Tuomarit 5:2). Kun Jumalan Henki totisesti tulee kansan päälle, ei tarvitse pakottaa, anoa, vetää tai uhata. He tulevat alttiisti Hänen voimansa päivänä. Näen tämän tapahtuvan täällä Times Square’n seurakunnassa. Sana puhdistaa, ja Jumalan Henki tulee monen päälle. Meillä on nyt runsaasti vapaaehtoisia, alttiita tekemään mitä hyvänsä Jeesukselle.

”Altis on sinun kansasi sinun sotaan lähtösi päivänä: pyhässä asussa ”(Ps.110:3). Tämän profetian mukaan Jumalalla on oleva kansa, joka ei näe pyhyyttä taakkana, liian raskaana kantaa. He eivät näe sitä minkäänlaisena vaikeutena tai lakina, vaan kauniina. He eivät kiristele hampaitaan kovan sanoman alla. He pikemminkin näkevät, että Jumala siinä leikkaa ja hioo timanttia, niin, että vielä enemmän valon säteitä taittuu sen pinnasta. Se profetia annetaan pahuuden, moraalittomuuden päivänä. Jumala nostaa esiin pyhän joukon, joka vaeltaa ilolla kaikissa Hänen käskyissään.

[Irene]

HÄNEN ÄÄNENSÄ SOINTI

Jumala tahtoo, että hänen kansansa suurin ilo tulisi Hänen äänensä soinnista.

”Jolla on morsian, se on ylkä; mutta yljän ystävä, joka seisoo ja kuuntelee häntä, iloitsee suuresti yljän äänestä. Tämä minun iloni on nyt tullut täydelliseksi”(Joh.3:29). Suurin ilomme tulisi olla: ”Minä kuulin Hänen äänensä! Olin yksin, odotin ja kuulin Hänen puhuvan minulle!” Korkeaveisussa voimme kuulla viimeisten päivien morsiusdueton. Ylkä kehottaa morsianta piiloutumaan salaa Hänen kanssaan: ”Kyyhkyseni, joka piilet kallionkoloissa, vuorenpengermillä anna minun nähdä kasvosi, anna minun kuulla äänesi, sillä suloinen on sinun äänesi ja ihanat ovat sinun kasvosi"(Kork.v.2:14). Myöhemmin samassa kirjassa morsian vastaa: ”Kuule, rakkaani kolkuttaa: ’Avaa minulle, siskoseni, armaani, kyyhkyseni’ "( Kork.v.5:2).

Niille, joiden sydän on kylmennyt, jotka eivät enää kuule Jumalan ääntä, Hän on luvannut antaa uuden, herkän sydämen, jos he katuvat ja kääntyvät uskoon. Kova sydän ei ole lopullinen, jos haluat sen muuttuvan. Ei Jumala tehnyt sitä sinulle, vaan sinä itse suljit itsesi Jumalan Sanalta! Tässä on sinulle lupaus: ”Ja he tulevat sinne ja poistavat siitä kaikki sen iljetykset ja kaikki sen kauhistukset. Ja minä annan heille yhden sydämen, ja uuden hengen minä annan teidän sisimpäänne, ja minä poistan kivisydämen heidän ruumiistansa ja annan heille lihasydämen, niin että he vaeltavat minun käskyjeni mukaan ja noudattavat minun oikeuksiani ja pitävät ne; ja he ovat minun kansani, ja minä olen heidän Jumalansa”(Hes.11:18- 20).

”Ja minä vihmon teidän päällenne puhdasta vettä, niin että te puhdistutte; kaikista saastaisuuksistanne ja kaikista kivijumalistanne minä teidät puhdistan. Ja minä annan teille uuden sydämen, ja uuden hengen minä annan teidän sisimpäänne. Minä poistan teidän ruumiistanne kivisydämen ja annan teille lihasydämen. Henkeni minä annan teidän sisimpäänne ja vaikutan sen, että te vaellatte minun käskyjeni mukaan, noudatatte minun oikeuksiani ja pidätte ne”(Hes.36:25 - 27).

[Irene]

PYHÄN HENGEN KOULU

Miksi asiat menivät pieleen Daavidin kohdalla? Siksi, että hän oli Pyhän Hengen koulussa. Jumala tahtoi tuottaa hänessä luonnetta. Sen voi saada esiin vain vaikeus. Ei tarvittu enää lisää Sauleja, itsekurittomia ja kouluttamattomia, koettelemattomina. Saul alkoi ihan hyvin, mutta pian lakastui, kun häntä ei ollut koskaan testattu. Jumala etsi nyt miestä, johon Hän voisi luottaa, miestä, jolle Hän voisi rakentaa kestävän huoneen.

Ei koskaan ollut hetkeä, jolloin Pyhä Henki ei olisi ollut Daavidin kanssa. Jumala olisi voinut lähettää enkeleitä, Hän olisi voinut sanoa sanan. Hän olisi voinut lähettää taivaallisen sotajoukon pitämään Daavidin poissa vaikeuksista. Sen sijaan Hän salli kaiken, jotta Daavidin omat keinot loppuisivat ja hän heittäytyisi kokonaan Herran huomaan. Meillä ei olisi niin hienoja psalmeja luottamuksesta ja uskosta, jos Daavidia ei olisi koeteltu.

Jotkut teistä ovat Daavidin kanssa Siklagissa tai olet menossa sinne! Ensimmäisessä Samuelin kirjassa luvussa 30 kerrotaan, miten amalekilaiset olivat vallanneet Jumalan kansan maat, tuhonneet elämää ja omaisuutta. Daavid oli kovassa ahdistuksessa, kun hänen oma väkensä vielä aikoi kivittää hänet. He syyttivät häntä tästä tuhosta. ”Mutta Daavid rohkaisi mielensä Herrassa, Jumalassansa”(1 Sam.30:6). Kun hän kääntyi Herran puoleen(jae 8), hän sai varmuuden siitä, että kaikki ryöstetty saataisiin takaisin. Jakeessa 19 näemme lopullisen tuloksen: ”Kaiken Daavid toi takaisin”.

Daavid sai takaisin perheensä, omaisuutensa, mutta paljon muutakin. Tärkein oli, että hän sai takaisin luottamuksensa Jumalaan, varmuuden siitä, että Jumala oli edelleen hänen kanssaan. Voitelun voima oli uudistettu, samoin vihollisen häntä kohtaan tuntema viha. Sinä päivänä Daavid sai todistuksen! Hän oli oppinut pyytämään Herralta ja rohkaisemaan itsensä Herrassa. Siitä päivästä lähtien hänestä tuli vahvempi ja vahvempi, ja hän voitti.

[Irene]

KUN TEET OIKEIN JA ASIAT SILTI MENEVÄT PIELEEN

Daavid on esimerkki miehestä, jolla on Jumalalle antautunut sydän. Hän on esikuva miehestä, joka tekee oikein (paitsi Batseban ja Uurian kohdalla). ”Daavid oli tehnyt sitä, mikä on oikein Herran silmissä, eikä koko elinaikanaan ollut poikennut mistään, mitä hän on käskenyt, paitsi heettiläisen Uurian asiassa”(1Kun.15:5). Siitä hetkestä lähtien, kun Samuel vuodatti öljyn hänen päähänsä voidellakseen hänet Israelin kuninkaaksi, ”Herran henki tuli Daavidiin, siitä päivästä ja yhä edelleen”(1 Sam.16:13). On sanottu: ”Ja Saul pelkäsi Daavidia, koska Herra oli hänen kanssansa, mutta oli poistunut Saulista... Daavid menestyi kaikilla teillään, ja Herra oli hänen kanssansa... Ja Saul näki ja ymmärsi, että Herra oli Daavidin kanssa”(1 Sam.18:12, 14, 28).

Mitä hyvää Daavid siis sai tästä? Vaikeuksia oli joka puolella! Muista, että Jumala oli kuitenkin yhä hänen rinnallaan.

Mieti, miten tämä sama Jumalaa pelkäävä mies seisoi pelottomasti Goljatin, jättiläisen edessä. Ajattele, miten joukot hurrasivat: ”Daavid löi kymmenen tuhatta”. Nyt hän kutistuu pelosta, ja hänen paras ystävänsä on erotettu hänestä. Hän on niin paniikin vallassa, että hän teeskentelee olevansa hullu pelastaakseen henkensä. Lopulta hän piileskelee Adullamin luolassa neljänsadan roskajoukkoon kuuluvan miehen kanssa, jotka olivat kokoontuneet hänen luokseen. Daavid sanoi: "Kerran Saulin käsi kuitenkin tuhoaa minut. Minulla ei ole muuta neuvoa kuin pelastautua filistealaisten maahan"(1 Sam.27:1). Daavid oli nyt monien pelkojen repimä. Varmaan hän ajatteli, että päivä, jolloin hänet voideltiin kuninkaaksi, oli erehdys. Hän ajatteli: ”Herra, et sinä varmaan ole minun kanssani, en voi enää olla sinun voideltusi. Kaikki on mennyt pieleen. Ei mistään ole apua. Ilmeisesti olen vihastuttanut Sinut”. Oletko koskaan sanonut mitään samankaltaista?

Jumala ei ollut hyljännyt Daavidia, ei hetkeksikään! Sillä me tiedämme, että ”Herran henki tuli Daavidiin, siitä päivästä ja yhä edelleen”(1Sam.16:13). Samoin on sinun ja minun suhteeni. Sinä päivänä, jolloin Herran Henki toi meidät Jeesuksen luokse ja voiteli meidät, Hän tuli jäädäkseen meihin asumaan. Koetuksissa, kurjuudessa Hän on sinun Lohdutuksesi. Asiat voivat näyttää menevän pieleen, mutta sinulle, joka luotat Jumalaan, Hänellä on aina kaikki hallinnassa.

[Irene]

LEPO HERRAN AIKATAULUSSA

Jos et usko Pyhän Hengen ajoitukseen, et koskaan tule ymmärtämään, miksi rukouksiin ei näytä tulevan vastausta kuin viiveellä. Jumalan kaikki lupaukset nousevat sinulle koetukseksi, jos et voi levätä Herran aikataulussa! On kirjoitettu Joosefista, joka makasi avuttomana vankilassa: ”Siksi kunnes hänen sanansa kävi toteen ja Herran puhe osoitti hänet puhtaaksi” (Ps.105:19). Tämä jae, josta käy ilmi Pyhän Hengen ajoitus ikään kuin voina kahden leivän, näiden kahden väitteen välissä: 1) ”Hänen jalkojansa vaivattiin kahleilla, hän joutui rautoihin” (jae 18) ja 2) ”Niin kuningas lähetti ja päästätti hänet, kansojen hallitsija laski hänet irti”(jae 20).

Joosefin odottamiskoetus mursi hänen sydämensä. Kuuntele hänen säälittävää anomistaan juomanlaskijalle, kun Joosef oli ilmaissut tälle, että hän pääsisi vankilasta elämään: ”Mutta muista minua, kun sinun hyvin käy, ja tee minulle laupeus mainitsemalla minusta faraolle ja toimittamalla minut pois tästä talosta. Sillä minut on varastettu hebrealaisten maasta, enkä minä ole täälläkään tehnyt mitään, mistä minut olisi tullut panna tähän vankikuoppaan"(1 Moos.40:14- 15).

Joku saattaa kysyä, missä Joosefin usko oli. Hän oli niin lähellä Jumalaa, että hän voi selittää unia ja salaisuuksia. Jumala puhui hänelle, niin miksei hän vain levännyt ja luottanut, että Jumala järjestäisi hänet ulos vankilasta? Miksi hän anoi säälittävästi juomanlaskijaa puhumaan hänestä faaraolle? Sana koetteli häntä! Voit lukea sitä, rukoilla sitä, julistaa sitä, mutta se ei luo elämää, ennen kuin se on koetellut sinua. Jotkut teistä ovat juuri nyt kovissa Sanan koetuksissa. Olet nähnyt Jumalan vastaavan moniin rukouksiin, mutta juuri nyt odotat vastausta pitkäaikaiseen rukoukseesi. Sinun itkusi, huutosi, kohotetut kätesi, työsi, kaikki näyttää menevän ilman, että niitä kuullaan. Missään ei näy todistetta siitä, että niihin vastattaisiin.

Kerronpa sinulle, mikä auttaa meitä voittoon näinä viimeisinä päivinä. Meidän pitää seistä jokaisen lupauksen päällä ja rukoilla uskossa, tehokkaasti, palavasti, epäilemättä ja sitten odottaa ja levätä, luottaa, että Herra tekee, mikä on oikein, omalla ajallaan ja tavallaan. Harvat uskovat odottavat tänä päivänä kärsivällisesti Herran toimivan ajallaan. Mitä enemmän se viivästyy, sitä vihaisemmaksi muutamat tulevat. Toiset antavat lopulta peräksi ajatellen, ettei Jumala vastaakaan.

Sano Habakukin kanssa: ”Minun täytyy hiljaa odottaa ahdistuksen päivää… Sillä ei viikunapuu kukoista, eikä viiniköynnöksissä ole rypäleitä … eivätkä pellot tuota syötävää … eikä ole karjaa vajoissa. Mutta minä riemuitsen Herrassa, iloitsen autuuteni Jumalassa. Herra, Herra on minun voimani. Hän … antaa minun käydä kukkuloillani”(Hab.3:16- 19).