Vaaralliset ajat tulevat
Lähetetty: 25.09.2020 12:21Vaaralliset ajat tulevat (osa 3)
Perilous times will come (part three)
May 16, 2020, by Simon Desjardins
“Mutta tiedä se, että viimeisinä päivinä on tuleva vaikeita aikoja.” (2 Tim. 3:1).
Kahdessa edellisessä viestissäni esittelin kaksi jättiläistä, jotka kristityt nykyisin kohtaavat, nimittäin
välinpitämättömyys ja kasvava kuilu uskovien ja epäuskoisten välillä. Tänään haluaisin keskittyä
kolmanteen jättiläiseen, ehkä raivokkaimpaan niistä kaikista. Tarkoitan tässä luopumusta, joka
ympäröi meitä nykyään - luopumusta, joka piiloutuu evankelikaalisen liturgian taakse.
Luopumus
“Koska meistä tulee yhä enemmän saalista (Jes. 59:15) ja meitä ehdotetaan tuhottaviksi, on hyvin
todennäköistä, että jo lähitulevaisuudessa vaino kohtaa meitä, ellei ole jo kohdannut. Paavalihan
todistaa, että:
”... kaikki, jotka tahtovat elää jumalisesti Kristuksessa Jeesuksessa, joutuvat vainottaviksi. ” (2.Tim.
3:12).
Hän ei sano, että "voivat joutua vainottaviksi," vaan että "joutuvat vainottaviksi." Hänen sanansa
ovat arvovaltaiset ja varmat.
Kuten kirjoitin edellisessä postissani, uskonpuhdistuksen vaikutus länsimaiseen kulttuuriin on
suojannut meitä muutaman vuosisadan, mutta sen vaikutus on nyt loppumassa ja yhteiskuntamme
on voimakkaasti muuttumassa
Uusi tilanne herättää joitakin tärkeitä kysymyksiä: Olemmeko valmiita siihen, mitä edessä on, vai
aiommeko tehdä kompromisseja ja himmentää valomme? Aiommeko puhua suoraan, vai siirtyä
hiljaiselle mukavuusvyöhykkeelle? Aiommeko pitää kiinni kristillisestä uskosta suvaitsemattoman
yhteiskunnan peruskudoksessa, vai poistummeko siitä välttääksemme vainon? Aiommeko
saarnata Jeesuksen Kristuksen evankeliumia, vai evankeliumia, joka on valmistettu maittavista
palasista? Nämä eivät ole mitään pieniä kysymyksiä ja teemme hyvin jos vastaamme niihin
sydämestämme.
Koeteltu tulella
Nyt tämä uusi sosiaalinen muutos paljastaa uskomme kudoksen ja tuo jaon niiden välillä, jotka
ovat todella opetuslapsia ja niiden, jotka eivät sitä ole (Joh. 8: 31,32). Sillä se järkyttää kaikkea,
mitä voidaan järkyttää ja tämä siinä määrin, että vain ne, joita ei voida järkyttää, jäävät. Se myös
vahvistaa - kuten Paavali selittää - Jumalan valittujen uskoa (Tt. 1:1).
Sentähden te riemuitsette, vaikka te nyt, jos se on tarpeellista, vähän aikaa kärsittekin
murhetta moninaisissa kiusauksissa, että teidän uskonne kestäväisyys koetuksissa
havaittaisiin paljoa kallisarvoisemmaksi kuin katoava kulta, joka kuitenkin tulessa
koetellaan ja koituisi kiitokseksi, ylistykseksi ja kunniaksi Jeesuksen Kristuksen
ilmestyessä.” (1.Piet. 1:6,7).
Näin ollen vaarallisia aikoja, joihin Paavali viittaa, käytetään puhdistavana tulena - ainakin aitojen
opetuslasten elämässä. Välähdys siitä nähdään Ilmestyskirjassa:
Ja yksi vanhimmista puhui minulle ja sanoi: "Keitä ovat nämä pitkiin valkeihin
vaatteisiin puetut ja mistä he ovat tulleet?" Ja minä sanoin hänelle: "Herrani, sinä tiedät
sen". Ja hän sanoi minulle: "Nämä ovat ne, jotka siitä suuresta ahdistuksesta tulevat,
ja he ovat pesseet vaatteensa ja valkaisseet ne Karitsan veressä. Sentähden he ovat
Jumalan valtaistuimen edessä ja palvelevat häntä päivät ja yöt hänen temppelissään,
ja hän, joka valtaistuimella istuu, on levittävä telttamajansa heidän ylitsensä. Ei heidän
enää tule nälkä eikä enää jano, eikä aurinko ole sattuva heihin, eikä mikään helle, sillä
Karitsa, joka on valtaistuimen keskellä, on kaitseva heitä ja johdattava heidät elämän
vetten lähteille ja Jumala on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä.” (Ilm.
7:13–17).
Luopumuksen luonne
Tietenkään kaikki, joita kutsutaan kristityiksi, eivät alistu tuohon puhdistukseen; jotkut pakenevat
puhdistavasta tulesta ja piiloutuvat petturuuden muurin taakse.
Kun olin nuori uskossa, luulin, että luopumus koostuisi ihmisistä, jotka kieltävät kristinuskon
kokonaan ja näin ollen jättävät seurakuntamme. Nyt kuitenkin uskon vahvasti, että se ottaa
hienovaraisemman tien kuin tämä. Enemminkin se hiipii sisään takaapäin etanan vauhtia ikäänkuin
välttääkseen tarkkailevaa silmää. Sen eteneminen paljastuu virsien ja rukousten keskellä, eli
ihmiset seurakunnissamme eivät kiellä itse Kristusta, vaan ennemminkin sen, mitä Hän uskoo ja
opettaa ristiriitaisen moraalin maailmassa.
Mukavuuden vuoksi luopuneet kieltäytyvät samaistumasta Ristiinnaulittuun välttääkseen sen, mitä
Hän kärsi. Seuraus on, että käytännössä he lähtevät Kristuksen uskosta - siitä, mitä Jeesus uskoo
- palvoessaan muodikasta ”Jeesusta.” Paavali ilmaisee sen näillä sanoilla:
Sillä aika tulee, jolloin he eivät kärsi tervettä oppia, vaan omien himojensa mukaan
korvasyyhyynsä haalivat itselleen opettajia ja kääntävät korvansa pois totuudesta ja
kääntyvät taruihin” (2.Tim. 4:3,4).
Kun nämä sanat kirjoitettiin, Paavali puhui tulevasta ajasta. Ja hän viittasi ihmisten ryhmään, josta
käytti sanaa ”he”. On selvää, että hän viittaa tässä kirkonkävijöihin, ihmisiin, jotka teeskentelevät
opettelevansa kristillisiä oppeja, vaikka kääntävät korvansa pois totuudesta, jota Jeesus opettaa.
Juuri tämä sisältyy luopumukseen: se on siirtyminen totuudesta taruihin ja tänä päivänä sitä jo
tapahtuu ympärillämme.
Vaarallisia aikoja
Paavali siis odotti näitä vaarallisia aikoja ja minä uskon, että ne ovat jo meillä. Varo kuitenkin,
niiden ilmeneminen on irrallista ja monet eivät pysty tunnistamaan niiden aiheuttamia vaaroja.
Niiden vaikutus on kuitenkin selkäpiitä karmiva.
Raamattu kehottaa meitä sanoen:
“Älä siirrä ikivanhaa rajaa, jonka esi-isäsi ovat asettaneet” (Snl. 22:28).
Tänä päivänä jotkut hyvää tarkoittavat kristityt ovat poistamassa niitä - tarkoitan tässä moraalisia
maamerkkejä - ja neuvottelevat ympärileikkaamattomien kanssa tarjotakseen heille päivän kaupan.
Kaiken tämän ei pitäisi yllättää meitä, sillä vuohet ja lampaat ovat edelleen keskenään ja
erottaminen on vielä edessä.
Perilous times will come (part three)
May 16, 2020, by Simon Desjardins
“Mutta tiedä se, että viimeisinä päivinä on tuleva vaikeita aikoja.” (2 Tim. 3:1).
Kahdessa edellisessä viestissäni esittelin kaksi jättiläistä, jotka kristityt nykyisin kohtaavat, nimittäin
välinpitämättömyys ja kasvava kuilu uskovien ja epäuskoisten välillä. Tänään haluaisin keskittyä
kolmanteen jättiläiseen, ehkä raivokkaimpaan niistä kaikista. Tarkoitan tässä luopumusta, joka
ympäröi meitä nykyään - luopumusta, joka piiloutuu evankelikaalisen liturgian taakse.
Luopumus
“Koska meistä tulee yhä enemmän saalista (Jes. 59:15) ja meitä ehdotetaan tuhottaviksi, on hyvin
todennäköistä, että jo lähitulevaisuudessa vaino kohtaa meitä, ellei ole jo kohdannut. Paavalihan
todistaa, että:
”... kaikki, jotka tahtovat elää jumalisesti Kristuksessa Jeesuksessa, joutuvat vainottaviksi. ” (2.Tim.
3:12).
Hän ei sano, että "voivat joutua vainottaviksi," vaan että "joutuvat vainottaviksi." Hänen sanansa
ovat arvovaltaiset ja varmat.
Kuten kirjoitin edellisessä postissani, uskonpuhdistuksen vaikutus länsimaiseen kulttuuriin on
suojannut meitä muutaman vuosisadan, mutta sen vaikutus on nyt loppumassa ja yhteiskuntamme
on voimakkaasti muuttumassa
Uusi tilanne herättää joitakin tärkeitä kysymyksiä: Olemmeko valmiita siihen, mitä edessä on, vai
aiommeko tehdä kompromisseja ja himmentää valomme? Aiommeko puhua suoraan, vai siirtyä
hiljaiselle mukavuusvyöhykkeelle? Aiommeko pitää kiinni kristillisestä uskosta suvaitsemattoman
yhteiskunnan peruskudoksessa, vai poistummeko siitä välttääksemme vainon? Aiommeko
saarnata Jeesuksen Kristuksen evankeliumia, vai evankeliumia, joka on valmistettu maittavista
palasista? Nämä eivät ole mitään pieniä kysymyksiä ja teemme hyvin jos vastaamme niihin
sydämestämme.
Koeteltu tulella
Nyt tämä uusi sosiaalinen muutos paljastaa uskomme kudoksen ja tuo jaon niiden välillä, jotka
ovat todella opetuslapsia ja niiden, jotka eivät sitä ole (Joh. 8: 31,32). Sillä se järkyttää kaikkea,
mitä voidaan järkyttää ja tämä siinä määrin, että vain ne, joita ei voida järkyttää, jäävät. Se myös
vahvistaa - kuten Paavali selittää - Jumalan valittujen uskoa (Tt. 1:1).
Sentähden te riemuitsette, vaikka te nyt, jos se on tarpeellista, vähän aikaa kärsittekin
murhetta moninaisissa kiusauksissa, että teidän uskonne kestäväisyys koetuksissa
havaittaisiin paljoa kallisarvoisemmaksi kuin katoava kulta, joka kuitenkin tulessa
koetellaan ja koituisi kiitokseksi, ylistykseksi ja kunniaksi Jeesuksen Kristuksen
ilmestyessä.” (1.Piet. 1:6,7).
Näin ollen vaarallisia aikoja, joihin Paavali viittaa, käytetään puhdistavana tulena - ainakin aitojen
opetuslasten elämässä. Välähdys siitä nähdään Ilmestyskirjassa:
Ja yksi vanhimmista puhui minulle ja sanoi: "Keitä ovat nämä pitkiin valkeihin
vaatteisiin puetut ja mistä he ovat tulleet?" Ja minä sanoin hänelle: "Herrani, sinä tiedät
sen". Ja hän sanoi minulle: "Nämä ovat ne, jotka siitä suuresta ahdistuksesta tulevat,
ja he ovat pesseet vaatteensa ja valkaisseet ne Karitsan veressä. Sentähden he ovat
Jumalan valtaistuimen edessä ja palvelevat häntä päivät ja yöt hänen temppelissään,
ja hän, joka valtaistuimella istuu, on levittävä telttamajansa heidän ylitsensä. Ei heidän
enää tule nälkä eikä enää jano, eikä aurinko ole sattuva heihin, eikä mikään helle, sillä
Karitsa, joka on valtaistuimen keskellä, on kaitseva heitä ja johdattava heidät elämän
vetten lähteille ja Jumala on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä.” (Ilm.
7:13–17).
Luopumuksen luonne
Tietenkään kaikki, joita kutsutaan kristityiksi, eivät alistu tuohon puhdistukseen; jotkut pakenevat
puhdistavasta tulesta ja piiloutuvat petturuuden muurin taakse.
Kun olin nuori uskossa, luulin, että luopumus koostuisi ihmisistä, jotka kieltävät kristinuskon
kokonaan ja näin ollen jättävät seurakuntamme. Nyt kuitenkin uskon vahvasti, että se ottaa
hienovaraisemman tien kuin tämä. Enemminkin se hiipii sisään takaapäin etanan vauhtia ikäänkuin
välttääkseen tarkkailevaa silmää. Sen eteneminen paljastuu virsien ja rukousten keskellä, eli
ihmiset seurakunnissamme eivät kiellä itse Kristusta, vaan ennemminkin sen, mitä Hän uskoo ja
opettaa ristiriitaisen moraalin maailmassa.
Mukavuuden vuoksi luopuneet kieltäytyvät samaistumasta Ristiinnaulittuun välttääkseen sen, mitä
Hän kärsi. Seuraus on, että käytännössä he lähtevät Kristuksen uskosta - siitä, mitä Jeesus uskoo
- palvoessaan muodikasta ”Jeesusta.” Paavali ilmaisee sen näillä sanoilla:
Sillä aika tulee, jolloin he eivät kärsi tervettä oppia, vaan omien himojensa mukaan
korvasyyhyynsä haalivat itselleen opettajia ja kääntävät korvansa pois totuudesta ja
kääntyvät taruihin” (2.Tim. 4:3,4).
Kun nämä sanat kirjoitettiin, Paavali puhui tulevasta ajasta. Ja hän viittasi ihmisten ryhmään, josta
käytti sanaa ”he”. On selvää, että hän viittaa tässä kirkonkävijöihin, ihmisiin, jotka teeskentelevät
opettelevansa kristillisiä oppeja, vaikka kääntävät korvansa pois totuudesta, jota Jeesus opettaa.
Juuri tämä sisältyy luopumukseen: se on siirtyminen totuudesta taruihin ja tänä päivänä sitä jo
tapahtuu ympärillämme.
Vaarallisia aikoja
Paavali siis odotti näitä vaarallisia aikoja ja minä uskon, että ne ovat jo meillä. Varo kuitenkin,
niiden ilmeneminen on irrallista ja monet eivät pysty tunnistamaan niiden aiheuttamia vaaroja.
Niiden vaikutus on kuitenkin selkäpiitä karmiva.
Raamattu kehottaa meitä sanoen:
“Älä siirrä ikivanhaa rajaa, jonka esi-isäsi ovat asettaneet” (Snl. 22:28).
Tänä päivänä jotkut hyvää tarkoittavat kristityt ovat poistamassa niitä - tarkoitan tässä moraalisia
maamerkkejä - ja neuvottelevat ympärileikkaamattomien kanssa tarjotakseen heille päivän kaupan.
Kaiken tämän ei pitäisi yllättää meitä, sillä vuohet ja lampaat ovat edelleen keskenään ja
erottaminen on vielä edessä.