Jumalan ottaminen vakavasti
Rakas ystävä
Äskettäin kun mietiskelin eri määritelmiä uskosta, tuli esiin oma määritelmäni : Usko on Jumalan ottamista vakavasti. Tämä oli lopputulos tapaamisesta niin monien kristittyjen kanssa, jotka väittivät omistavansa uskon, mutta eivät ottaneet Jumalaa vakavasti.
Ottaa Jumala vakavasti, tarkoittaa, ottaa Hänen Sanansa vakavasti. Jos henkilö puhuu meille, mutta me emme huomioi sitä - tai jopa torjumme - paljon siitä, mitä hän sanoo meille on sellaista, ettemme varmasti ota häntä vakavasti. Tosiasiassa, olemme syyllisiä epäkunnioitukseen.
Sama koskee Jumalaa. Jos emme huomioi tai hylkäämme paljon siitä, mitä Hän sanoo meille Kirjoitusten kautta, emme ota Häntä vakavasti. Me olemme, tosiasiassa kohtelemassa Häntä epäkunnioittavasti. Silti näin juuri monet kristityt suhtautuvat Jumalaan. He kohtelevat Hänen Sanaansa kuin voileipäpöytää, poimien ne annokset, jotka vetoavat heidän makuunsa ja ohittavat muut.
On neljä käytännöllistä tapaa, joissa Jumalan Sana koskee meidän elämäämme: Hänen lupauksensa, Hänen käskynsä, Hänen kieltonsa ja Hänen varoituksensa. Otamme joitakin esimerkkejä jokaisesta vuorollaan ja mietimme, miten ne saattavat koskea meitä.
Jumalan lupaukset
Neljä Evankeliumia sisältävät monia ihmeellisiä lupauksia Jeesuksesta, mutta ennenkuin me vaadimme näitä itsellemme, on tärkeää varmistua, kenelle jokainen lupaus oli annettu. Evankeliumin kirjoittajat tekevät selvän erotuksen sanojen välillä, mitkä Jeesus puhui Hänen opetuslapsilleen ja niiden, jotka Hän puhui, joko kansanjoukoille tai yksilöille, jotka eivät olleet opetuslapsia. On enemmän kuin 900 jaetta tallennettuja sanoja, jotka on puhuttu opetuslapsille ja 860 on osoitettu ei-opetuslapsille.
Erottuva merkki tosi opetuslapsista oli sitoutuminen. He olivat tehneet varauksettoman sitoutumisen totella ja seurata Jeesusta, huolimatta henkilökohtaisista kustannuksista. Jeesus itse asetti tämän ehdon:
"Ja joka ei kanna ristiänsä ja seuraa minua, se ei voi olla minun opetuslapseni.
Niin ei myös teistä yksikään, joka ei luovu kaikesta, mitä hänellä on, voi olla minun opetuslapseni."
On selvää, että me jotka olemme elossa tänään, emme olleet läsnä, kun Jeesus varsinaisesti puhui. Ennenkuin käytämme mitään Hänen lupauksistaan itseemme, meidän tulee kysyä: Olenko sen laatuinen henkilö, jolle Jeesus puhui? Koskevatko Hänen lupauksensa minua? Onko minulla oikeutta vaatia niitä?
Esimerkiksi, Joh. 14 sisältää loistavia lupauksia, sellaisia kuin:
"ja mitä hyvänsä te anotte minun nimessäni, sen minä teen, että Isä kirkastettaisiin Pojassa. Jos te anotte minulta jotakin minun nimessäni, niin minä sen teen....koska minä elän, niin tekin saatte elää.
Rauhan minä jätän teille: minun rauhani-sen minä annan teille. En minä anna teille, niinkuin maailma antaa. Älköön teidän sydämenne olko murheellinen älköönkä peljätkö."
Mutta nämä kauniit lupaukset oli annettu vain ryhmälle sitoutuneita opetuslapsia. Pietari sanoi heidän kaikkien nimissä, kun hän sanoi, "Katso, me olemme jättäneet kaikki ja seuranneet sinua" (Luuk. 18:28) Vaatia näitä lupauksia täyttämättä tätä ehtoa, ei ole uskoa, vaan olettamusta. Meidän jokaisen tulee kysyä itseltämme: Olenko opetuslapsi - vai vain seurakunnan jäsen?
Jumalan käskyt
"Ja siitä me tiedämme hänet tuntevamme, että pidämme hänen käskynsä. Joka sanoo: "Minä tunnen hänet", eikä pidä hänen käskyjänsä, se on valhettelija, ja totuus ei ole hänessä." (1 Joh. 2:3-4)
Meidän vastauksemme Jumalan käskyihin paljastaa meidän todellisen hengellisen tilamme. Tottelemalla niitä on osoitus, että me tunnemme Jumalan.
Raamattu sisältää monia käskyjä, peittäen elämämme eri alueita, mutta Jeesus summaa ne kaikki yhteen, joka ottaa etusijan yli kaikkien muiden:
"Uuden käskyn minä annan teille, että rakastatte toisianne, niinkuin minä olen teitä rakastanut-että tekin niin rakastatte toisianne. Siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on keskinäinen rakkaus."(Joh. 13:34-35)
Tottelemalla tätä käskyä, me täytämme koko lain: "Sillä kaikki laki on täytetty yhdessä käskysanassa, tässä: "Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi"."(Gal. 5:14)
"Rakkaus on lopputarkoitus sille, mitä varten kaikki muut käskyt oli annettu: "Mutta käskyn päämäärä on rakkaus, joka tulee puhtaasta sydämestä ja hyvästä omastatunnosta ja vilpittömästä uskosta. Muutamat ovat hairahtuneet niistä pois ja poikenneet turhiin jaarituksiin,..."(1 Tim 1:5-6). Mikä tahansa uskonnollinen toiminta, mikä ei tuota rakkautta, on pelkästään tuhlattuja voimavaroja.
Jumalan kiellot
Älkää rakastako maailmaa älkääkä sitä, mikä maailmassa on. Jos joku maailmaa rakastaa, niin Isän rakkaus ei ole hänessä. (1Joh. 2:15) .
Jumala tässä kieltää meitä rakastamasta maailmaa. Hän pakottaa meitä tekemään valinnan. Me voimme rakastaa maailmaa, tai me voimme rakastaa Jumalaa Isää. Mutta emme voi tehdä molempia. On oltava toinen tai toinen - joko Jumalan rakastaminen tai maailman rakastaminen.
Uuden Testamentin kielessä, "maailmaa" verrataan kaikkiin ihmisiin ja kaikkiin toimintoihin, jotka eivät ole alistettu Jumalan nimittämän hallitsijan, Jeesuksen Kristuksen vanhurskaaseen hallintaan. Sellaisena maailma - joko tietoisesti tai tiedostamattomasti - on kapinassa Jumalaa vastaan.
Maailman vetovoima kaikkien meidän elämässämme, on äärimmäisen voimakasta. Se tarjoaa meille monia lumouksia ja houkutuksia. Jotkut ovat näennäisesti viattomia, silti niissä on hienoista kapinan myrkkyä.
Media on yksi maailman vaikutuksen pääkanava, kaikkine huvitusmuotoineen, mitä se tarjoaa. Olen päätynyt johtopäätökseen, että "huvielämä" ei ole kristillinen konsepti, jos se jättää ihmiset kokonaan passiivisiksi. Raamatussa Jumala määräsi kansalleen iloisten juhlien aikoja, mutta ihmiset itse olivat osa toimintaa. He eivät koskaan olleet pelkästään passiivisia katselijoita.
Vieläkin paljon nykyisestä huvielämästä on kyllästetty moraalisella ja hengellisellä epäpuhtaudella ja sillä on hienoisesti saastuttava vaikutus. Joitakin vuosia sitten Ruth ja minä katsoimme elokuvaa, joka oli briljanttimainen komediakappale, ensiluokkaista näyttelemistä - mutta se sisälsi muutamia jaksoja rietasta kieltä. Tunsimme taipuvaisuutta mennä ja katsoa se toisen kerran, mutta lopulta päätimme, ettemme altista Pyhää Henkeä meissä, elokuvan riettaalle kielenkäytölle.
Loppujen lopuksi me päätimme, ettemme koskaan vapaaehtoisesti avaa itseämme millekään, joka kunnioitti syntiä, eikä antanut kunniaa Jeesukselle Kristukselle. Teimme periaatteeksemme, ettemme pidä kodissamme mitään kirjaa tai muuta esinettä, joka halventaa Jeesusta.
Näyttääkö tämä radikaalilta? Ehkäpä se voi olla. Mutta sitten kristinusko on radikaali uskonto.
Jumalan varoitukset
Matteus 24 Jeesus antaa profeetallisen ennakkokuvan olosuhteista viimeisinä päivinä. Hän aloittaa varoituksella petosta vastaan: "Katsokaa, ettei kukaan eksytä teitä." Jakeessa 11 Hän kertaa varoituksensa: "Sillä monia vääriä profeettoja tulee nousemaan ja eksyttämään monia." Eksytys on suurin yksittäinen vaara, joka kohtaa kristittyjä viimeisinä päivinä.
Matteus 24 Jeesus osoitti varoituksensa apostoleille, jotka hän oli valinnut ja jotka olivat olleet jatkuvasti Hänen kanssaan läpi 3+ vuotta Hänen palvelutehtävänsa aikana. Jos nämä apostolit tarvitsivat sellaisen varoituksen, kuinka kukaan kristitty tänään voi kuvitella, että he ovat immuuneja tälle vaaralle?
Vielä en ole kertonut harvoista kristityistä, jotka näyttävät tuntevan, että varoitus eksytystä vastaan ei koske heitä. Tämä reaktio on tosiasiassa merkkinä, että eksytys on jo tekemässä työtä heissä.
2 Tess. 2:9-10 Paavali uudelleen vahvistaa varoituksen eksytystä vastaan suhteessa antikristuksen nousun kanssa.
Laittoman tuleminen [antikristus] on Saatanan työskentelyn mukaisesti, kaikella voimalla, merkeillä ja valheellisilla ihmeillä, ja kaikella epävanhurskaalla eksytyksellä niiden keskuudessa, jotka menevät kadotukseen, koska he eivät ottaneet vastaan rakkautta totuuteen, että he voisivat olla pelastettuja.
Monet karismaattiset kristityt omaavat asenteen, että jokainen sanoma tai palvelutehtävä, jossa on mukana yliluonnollisia merkkejä, täytyy välttämättä olla Jumalasta, mutta tämä ei ole totta. Raamattu osoittaa, että Saatana voi myös tuottaa erilaisia yliluonnollisia merkkejä. Kärkevä, kaiken yliluonnollisen vastaanottaminen, ikäänkuin Jumalasta olevana, itseasiassa avaa oven eksytykselle.
On vain yksi varma turva eksytystä vastaan: se on "ottaa vastaan rakkaus totuuteen." Tämä menee yli pelkästään saarnojen kuuntelemisen, tai jopa Raamatun lukemisen. Se sisältyy kiinteään ja intohimoiseen sitoutumiseen Kirjoitusten arvovaltaan, joka vaikuttaa elämämme jokaiselle alueelle. Se tuottaa meissä vaistomaisen reaktion jokaista sanomaa tai palvelutehtävää vastaan, mikä ei ole uskollinen Raamatulle.
Jumala tarjoaa jokaiselle meistä "totuuden rakkautta". Olemmeko halukkaita saamaan sen? Pitääkö meidän ottaa Hänen varoituksensa vakavasti vai jätämmekö sen huomioimatta?
Teidän, Mestarin palveluksessa
Derek Prince.
