Kristallimalja
Omistin kristallimaljan,
kauniin ja säihkyvän.
Kerran sen jostain syystä
pudotin käsistän.
Aarteeni, ylpeyteni,
pirstoina oli nyt.
Miksi en hellin käsin
maljaani pidellyt?
Palaset murhemielin
keräsin taltehen.
Ehkäpä näistä sentään
kokoan maljan sen.
Vitkaan ja taitavasti
kappaleet liittelin...
Löydänkö joka sirun,
tuskaisna vapisin.
Sain maljan viimein kokoon.
Sitä riemuin käyn kääntelemään.
Oi, niin se on samanlainen
kuin ennen särkymistään.
Vaan valo kun sattui siihen
minä itkuun parahdin -
se ei säihkynyt kuten ennen.
Joka liitoksen huomasin.
Anni Korpela