Sanaton saarna
He nurisivat kaikki
ja olivat tyytymättömiä.
Kaikki lähimmäiseni
jotka tänään tapasin.
Yhdelläkään ei ollut antaa hymyä
eikä ainoakaan käsi ojentunut
tervehdykseen
Vaikka aurinko paistoi pilvettömältä
taivaalta
ja Jumalan hyvyys valui maahan
kuin soliseva virta.
Mutta eräs veljistämme,
joka istui rullatuolissa liikuntakyvyttömänä,
kasvoissaan jo melkein mullan värit,
säteili kuin aurinko.
Hän hymyili minulle ja ojensi
kuihtuneen kätensä tervehdykseen.
Rullatuolissa istujalla oli kaikki hyvin.
Häpesin
itseäni ja lähimmäisiäni.
Jumala!
Jos onni voi asua noin
paljaaksi riisutussa,
jos aarre on kätkettynä noin murretussa
saviastiassa,
Jumala,
riisu ja murra minut heti!
Anni Korpela