OTA KUIN KUKKA
Sieluni, tuskaa jos saatkin, kiittäös siitä.
Onnessa yksin et suureksi kypsyä voisi.
Et hetkeksi luotu, ikikukkana vainen sä loistat,
siksi sun kirkastetuksikin täytyy tuskien tulessa tulla.
Nääntyyhän kukkakin helteessä, auringossa.
Erämaa autio tyhjyyttä huokuu siellä
minne ei koskaan lankee taivaan siunaava sade.
Sieluni, ota kuin kukka, vastaan virvoitus sateen.
Puhtaampana taas auringon paisteen kohtaat.
Ikikukka ei koskaan erämaan hiekassa kasva.
Taivaan raikasta kastetta kaipaa se lehdilleen.
Anni Korpela