Vastoinkäymistä valittamatta

[Maila]

VASTOINKÄYMISTÄ VALITTAMATTA

Hienoa, että sain tavata hänet, Herra,
tuon pienen naisen keppeineen,
sillä hän elvytti minut heti
ja valoi uutta rohkeutta,
vaikka ei tervehdyksiä vaihdettu.

Ontuen mutta suoraselkäisenä hän tuli vastaan,
keppi kevyesti kopisten kiveykseen
aina kun hän astui kuihtuneella jalallaan.
Valkoisessa, hienossa puvussaan hän näytti sirolta
ja päässä komeili kukkahattu
terhakkaasti kallellaan.

Sankarillisesti hän kesti vammansa ja hyväksyi
sen mitä ei voinut muuttaa -
mutta ei tuikean tiukoin huulin
vaan rohkeuden ja elämänilon tallentaen.

Ohitimme toisemme sanaa sanomatta tai nyökkäämättä,
mutta muisto hänestä elää sisimmässäni,
ihanteena johon pyrkiä, esimerkkinä jota noudattaa:
kuinka voi luontevasti hyväkyä vammansa.

Pieni rouva keppeinesi -
jatkaessasi kopiteluasi katua pitkin
olet välittänyt minulle hiljaisen ja mahtavan sanoman
ja opettanut miten arvokasta on omata vahva,
lannistumaton henki vastoinkäymisessä,
ei yrittää kompensoida tai kavahtaa sitä,
vaan hyväksyä se.

Herra, minä tarvitsin sitä läksyä,
en siksi, että olisin vammainen,
vaan siksi, että minulla on taipumus
huokailla pikkuasioita.
Siksi kiitän sinua, Herra,
ja sydämessäni teen kunniaa sinulle,
pieni rouva keppeinesi!
Flora Larsson