TYYDY
Tyydy armoon ahdistettu,
aallot ankarat kun käy!
Mieli murtuu murheissansa,
uupuu, itkee iltoinansa -
tähdetkään ei näy.
Tyydy armoon silloinkin sä,
kaiken kun näät rauenneen
toivees, suunnitelmas suuret,
tuska leikkaa sydänjuuret
maasta irralleen.
Tyydy armoon avutonna
luota lapsen lailla niin
kätehen, mi nostaa, kantaa,
aaltoin alla turvan antaa,
kätkee haavoihin.
Tyydy armoon kaiken alla,
minkä kautta kuljetkaan!
Sano, sielu: Siin on kyllä,
kunhan armos ain on yllä -
omas olla saan!
Tyydy armoon alla taiston,
alla piikin pistävän!
Jeesus silloin siunaa, suojaa
Lempeämpää lohdun tuojaa
oisko, kuin on Hän!
W P