Savea Pala
Mestari,
kädessä Sinun olen vain
savea pala,
kuollutta maata,
joka vuottelee hiljaa
- erkö taas muovata ala.
Vai joko niin pilalle mennyt on minussa aine,
ettei siitä mitään syntyä voisi?
Hukkaan käytetty aika ehkä se oisi
ja perin työläs touhu ja paine.
Näin ehkä puntaroit.
Valaja,
kuitenkin pyydän,
vieläkö kerran ottaisit pöydälles,
savesta tästä jotakin tehdäkses?
Ehkä jo osaisin siinä paremmin olla
Taipua, pehmetä hiljaa käsissäs,
viipyää kauan, jos tahdot
pöydälläsi.
Saisin vihdoinkin astiaksesi tulla.
Tiedän sen, Mestari,
ei minussa ainetta paljon.
en pyri käsissäs jaloksi astiaks päästä,
mutta jos voit vaikka ruukunpalasen tehdä,
työssäsi ethän moukariniskuja säästä
- voisihan silläkin huulille janoovan
astian puutteessa tarjota pisaran.
Anni Korpela