ISÄN KÄDESSÄ
Jos aina paistais aurinko,
niin syntyis erämaa.
Elämän karu aavikko
se eteen aukeaa.
Vaan syksyn synkät päivät nuo
keväiset voimat maalle tuo.
Sadetta, tuulta kaipaa maa,
ja pellot ikävöi.
Siemenet kovat aukeaa
sateisin myrskyöin.
Ei erhetystä taivas tee,
vaikk`polullamme satelee.
Näin taivaallinen Isä vain
voi hoitaa elämäämme.
Mä lapsioikeuden sain,
sen armon turviin jäämme.
Kädessä Isän tuulet on,
kuin myöskin paiste auringon.
Hän tietää, mikä parhain tie
silmäinsä alla kotiin vie.
Hilja Aaltonen