- sydämeni ajatuksia päivittäiseen uskonelämään
Turkka Aaltonen
Kirjoittaja Irene » 11.11.2013 10:41
11.11.
J Steinbek kirjoitti aikoinaan pienen kirjan, jonka nimi oli ”Helmi”. Se kertoi köyhästä alkuasukasmiehestä, joka löysi valtavan ison helmen. Helmi toi hirmuisen paineen, monenlaisia vaikeuksia ja pelkoa. Aikansa mies jaksoi elää tuon suunnattoman aarteen kanssa, mutta sitten hän ei kestänyt enää, vaan meni meren rannalle ja heitti sen niin kauas kuin jaksoi itsestään. Niin mies perheineen jatkoi köyhää elämäänsä, mutta ilman valtavia paineita.
Uskovan tielle tulee joskus uskonnollisia ihmisiä, jotka eivät välitä mitään hänen sielustaan tai tuskistaan, murheistaan tai taakoistaan, epätoivostaan tai heikkoudestaan. ”ja sanoi: ’Minä tein synnin, kun kavalsin viattoman veren.’ Mutta he sanoivat: ’Mitä se meihin koskee? Katso itse eteesi.’ Ja hän viskasi hopearahat temppeliin, lähti sieltä, meni pois ja hirttäytyi” Matt.27:4-5. Juudas heitti helmensä pois, mutta ongelmat eivät loppuneet siihen. Hän kuoli.
Hätääntynyt ihminen tarvitsisi ystävän ja neuvonantajan. Sellainen ihminen, joka pärjää vielä pelkällä rahalla, ei ole tosi avun tarpeessa. Usein vain on niin, että ihmisen ei ole aina niin helppo puhua tai löytää luotettavaa ihmistä, kenelle surunsa jakaisi. Karmea murhenäytelmä syntyy silloin, kun hätääntynyt ihminen saa auttajiltaan kuulla: - mitä se meihin koskee?
Uskovan vaivatkin voivat olla lähtöisin vääristä valinnoista, vääristä teistä, väärästä vaelluksesta, väärästä puheesta, jne. Ei pidä ajatella, että siitä pääsisi noin vain kuin koira veräjästä. Kyllä Jumala antaa anteeksi, mutta myöskin rankaisee. Pitää tulla synteineen Jumalan luokse ja tunnustaa virheensä ja vääryytensä. Pitää palata siihen, mistä poikkesi väärälle tielle ja lähteä taas kulkemaan kaitaa tietä.
Jeesus on Jumalan helmi, jonka löytäjän ei tarvitse hylätä häntä epätoivoissaan. Jeesuksessa on sisäinen rauha ja tasapaino. Moni on löytäessään Jeesuksen, helmen, mennyt ja myynyt kaiken muun.
Kristus, sinä olet helmeni, kallein aarteeni, jota en tahdo koskaan vaihtaa mihinkään maailman katoavaan helmeen.
Job 22:26 silloin on ilosi oleva Kaikkivaltiaassa, ja sinä nostat kasvosi Jumalan puoleen.
-
Irene
- Ylläpitäjä
-
- Viestit: 5746
- Liittynyt: 24.10.2013 09:02
Kirjoittaja Irene » 12.11.2013 08:38
12.11.
Pappilassa oli ongelma. Kaksi papin lasta, 5 ja 6–vuotiaat keskustelivat, miksi heidän isänsä oli pappi, miksei jossakin muussa ammatissa? Vanhempi päätteli, että isä oli ollut liian kauan aikoinaan pyhäkoulussa? Ei ollut helppoa löytää järkevää selitystä sille, että nuori ihminen uhraa parhaan elämänsä Kristuksen palvelukseen.
Joku löytää Jumalan rakkauden elämäänsä jo varsin nuorena. Tuo kokemus antaa uuden suunnan ja tarkoituksen nuorelle ihmiselle. ”Mutta me olemme velvolliset aina kiittämään Jumalaa teidän tähtenne, veljet, te Herran rakastetut, sentähden että Jumala alusta alkaen valitsi teidät pelastukseen Hengen pyhityksessä ja uskossa totuuteen” 2.Tess.2:13. Kiitollisuus onkin sitten ylitsevuotavaa, kun näkee itsensä ja ystävänsä pelastuneina.
Todelliset Herran papit ovat Kristuksen pappeja, Jumalan kutsumia ja valtuuttamia, armolahjoilla varustettuja. Heidän päämääränsä on Kristuksen kunnia ja Jumalan valtakunnan eteneminen. Pappeus on vain kirkollisesti vääristynyt virkapappeudeksi, vaikka Raamattu selvästi osoittaa, että kaikki uskovat ovat Kristuksen pappeja. Jokaisella uudestisyntyneellä on tämä arvo.
Kristuksen pappeuden velvollisuuksiin kuuluu päivittäinen rukoileminen kaikkien ihmisten puolesta. Elämän leivän, Kristuksen jakaminen nälkäisille, erittäinkin Herran omille, uskoville. Pappeuteen kuuluu myöskin sielunhoito, jolloin on vietettävä aikaa ihmisten ja heidän ongelmiensa kanssa. Vanhan Liiton esikuvan mukaan veri on papin työn tärkein elementti. Uskovakin pitää Jeesuksen veren aivan erityisessä arvossa, elää sen suojassa, rukoilee sen kirkastumista ihmisille ja julistaa syntejä anteeksi tuon veren kautta.
Parhaat Herran papit tulevat niistä ihmisistä, jotka eivät itse pyri siihen tehtävään, päinvastoin, Jumala joutuu taivuttelemaan heitä tuntuvasti, ennen kuin he suostuvat. Mutta Jumala kutsuu elävällä sanallaan ja väkevällä kädellään.
Herra, kiitos, että olen pappi sinun armostasi palvellakseni sinua kaikkina elinpäivinäni.
Job 22:26 silloin on ilosi oleva Kaikkivaltiaassa, ja sinä nostat kasvosi Jumalan puoleen.
-
Irene
- Ylläpitäjä
-
- Viestit: 5746
- Liittynyt: 24.10.2013 09:02
Kirjoittaja Irene » 13.11.2013 07:23
13.11.
Olen kuullut lukemattomia kertoja puhuttavan kielillä, selitettävän sanoja, tiedon sanoja, viisauden sanoja ja profetioita. Monet ovat olleet yleisluontoisia, ne olen unohtanut helposti. Joskus olen kuullut sanoja, jotka eivät ole toteutuneet. Mutta muutaman kerran sanoilla on ollut aivan erityinen voima ja siunaus omassa elämässäni. Ne ovat osuneet kohdalleen ja toteutuneet kirjaimellisesti. Ne ovat vahvistaneet uskoani Kristukseen.
Armolahjojen käyttö on vaikeaa, johtuen siitä, että niihin helposti sekoittuu meidän omia ajatuksiamme, toiveitamme ja tunteitamme. Hengen vaikutus on usein niin hiljaista, ettei siihen pääse kiinni, ellei ole itse aivan hiljaa ja kuuntele. Sitten on myös hyväksyttävä sekin, ettei Jumala aina puhu.
Jokainen voi palvella armolahjallaan seurakunnassa. ”Palvelkaa toisianne, kukin sillä armolahjalla, minkä on saanut, Jumalan moninaisen armon hyvinä huoneenhaltijoina…. että Jumala tulisi kaikessa kirkastetuksi Jeesuksen Kristuksen kautta. Hänen on kunnia ja valta aina ja iankaikkisesti. Amen” 1.Piet. 4:10-11. Jeesus on armolahjojen keskushenkilö.
Lahjat ovat hyviä, sillä ne ovat Jumalasta. Mutta me ihmiset olemme pahoja ja vielä uskovinakin kovin raadollisia, kunnian kipeitä ja ohutnahkaisia. Mittaamme asiat itsestämme käsin ja unohdamme Kristuksen ja hänen kunniansa. Jokaisen on opeteltava lahjojensa käyttöä, eikä kukaan ole heti taitava. Teemme virheitä ja se on hyväksyttävä. Erehtymättömyys kuuluu vain Jumalan ominaisuuksiin, uskovien käyttämät armolahjat ovat vajavaisia ja kuitenkin niin tarpeellisia.
Uskovien on suvaittava virheellisyys ja rakastettava virheen tehnyttäkin. Armolahjojen käyttöä on opeteltava turvallisessa uskovien joukossa. Käyttäjän on myös opittava kuuntelemaan muiden arvioita, eikä vedottava pyhyyteensä tai hengen ilmoituksen erehtymättömyyteen.
Opeta minua, Jeesus, virittämään palavaksi antamasi armolahjat, että kirkastaisin nimeäsi tässä maailmassa ja seurakunnassa.
Job 22:26 silloin on ilosi oleva Kaikkivaltiaassa, ja sinä nostat kasvosi Jumalan puoleen.
-
Irene
- Ylläpitäjä
-
- Viestit: 5746
- Liittynyt: 24.10.2013 09:02
Kirjoittaja Irene » 15.11.2013 09:06
15.11.
Eräs ystäväni oli vankilassa kärsimässä pitkää tuomiota taposta. Hän oli tullut vankilassa uskoon ja pidimme yhteyttä. Kirjoitin hänelle armonanomuksen vankilan johdolle. En puolustellut hänen elämäänsä tai käyttäytymistään, vaan vetosin yksinkertaisesti armoon. Päätin vetoomukseni ajatukseen: - Päästäkää Barabbas vapaaksi, hänet on jo maksettu! Anomus ei kuitenkaan tuonut toivottua tulosta, sitä ei käsitelty.
Uskovillakin on monenlaisia tarpeita, joita pitää huomioida ja yrittää auttaa veljellisesti. ”Pitäkää pyhien tarpeet ominanne; harrastakaa vieraanvaraisuutta” Room.12:13. Omastaan jakaminen on kristityn tuntomerkki. Vieraiden vastaanottaminen ja palveleminen avaa sydämiä Herralle ja hänen sanalleen.
Vaikeudet lähentävät uskovia. Jos taas uskovilla ei ole vaikeuksia, he loitontuvat toisistaan. Aikansa ihmiset jaksavat istua hyvyyksien herkkupöydässä pelkästään itseään viihdytellen. Mutta jossain vaiheessa Herran Henki sanoo, ettei tämä riitä, Jumala ei ole teitä kutsunut tähän, vaan auttamaan lähimmäisiään.
Jeesuksen seuraaminen ei ole jokin ohjelma tai opinkappale, ulkoa opittu rukous ja puhe. Jeesuksen seuraaminen on elämä, usko ja rakkaus, joka ilmenee käytännössä. Arkipäivän elämästä löytyy palaset Herran seuraamiseen. Jos uskova keskittyy ja rukoilee saada olla lähellä Herraa, hänen yhteyteensä löytyy monenlaisia avuntarvitsijoita.
Kristitty ei ole mikään maailman parantaja, eikä hänen tarvitsekaan yrittää muuttaa koko maailmaa. Mutta hänen on suhtauduttava vakavasti niihin ihmisiin, jotka Jumala on tuonut hänen lähelleen. Itsekäs kristillisyys ei ole Jeesuksen elämää, vaan pahan luontomme aikaansaamaa ja sitä on kitkettävä kuin rikkaruohoa.
Tärkeimpiä pyhien tarpeita ovat aina hengelliset tarpeet. Mutta joskus myös paita, peitto tai lasi vettä.
Auta minua, Kristus, pitämään pyhien tarpeet ominani. Anna minulle siihen edellytykset ja sydämen asenne.
Job 22:26 silloin on ilosi oleva Kaikkivaltiaassa, ja sinä nostat kasvosi Jumalan puoleen.
-
Irene
- Ylläpitäjä
-
- Viestit: 5746
- Liittynyt: 24.10.2013 09:02
Kirjoittaja Irene » 16.11.2013 10:27
16.11.
Minulla on tapana nukkua päiväunta yleensä syömisen jälkeen. Tämän tavan opin armeijan aikana. Myöhemmin tein sellaisia töitä, ettei päivälepo useinkaan ollut mahdollista. Mutta julistustyöntekijänä se kuuluu päivärytmiini. Menen illalla nukkumaan klo 23.00 ja aloitan päiväni 7.00 maissa. Aamutoimien jälkeen työskentelen puoliin päiviin. Levon jälkeen keskityn illan tehtäviin. On myös sanottava, että puhuminen väsyttää joskus enemmän kuin ruumiillinen työ.
Jeesus saarnasi, paransi ja matkusti, ei ihme, että hänkin väsyi. Mutta hän otti päiväunet sopivan tilaisuuden tullen vaikka veneessä. ”Ja heidän purjehtiessaan hän nukkui. Mutta alas järvelle syöksyi myrskytuuli, ja venhe tuli vettä täyteen, ja he olivat vaarassa” Luuk.8:23. Uni häiriintyi myrskyn syöksyessä heitä vastaan. Oli aika herätä iltapäivän työhön.
Jeesuksen tullessa ihmisen elämään ja hänen veneeseensä, tulee aina ennemmin tai myöhemmin vastaan myrsky. Helvetin voimat ja maailma eivät pidä Jeesuksesta, eivätkä salli hänen elää ja toimia. Vastavoimat tyytyvät uskonnolliseen hymistelyyn, mutta kun sielut pelastuvat, tulee pirulle kiire panna hanttiin.
Jeesuksen levollisuus on kannustamassa myös hänen omiaan ottamaan asiat rauhallisesti. Myrsky ei hukuta meitä tai elämämme ei katkea siihen, jos Jeesus on veneessä. Jeesus ei huku eikä yksikään häneen uskova. Olemme ikuisesti hänen omiaan. Jumalan tahto ja suunnitelma on kestävä, sillä nukkuessaankin Herra hallitsee tilanteen.
Joskus vene tulee vettä täyteen, olemme huoliemme hukuttamana aivan epätoivoissamme. Vaara on ilmeinen, voimat vähissä ellei peräti jo lopussa. Äyskäröiminen ei enää auta. Silloin on herätettävä Jeesus päiväuniltaan ja huudettava hänelle:
Jeesus, auta minua, minä hukun!
Job 22:26 silloin on ilosi oleva Kaikkivaltiaassa, ja sinä nostat kasvosi Jumalan puoleen.
-
Irene
- Ylläpitäjä
-
- Viestit: 5746
- Liittynyt: 24.10.2013 09:02
Kirjoittaja Irene » 17.11.2013 10:01
17.11.
Yläkertaan muutti uusi perhe naapuriksemme. Asukkaita oli vaihtunut aika usein ja kaikilla oli ollut jokin sosiaalinen ongelma. Eräältä perheeltä oli palanut talo, toisella oli ollut suuri vesivahinko, jne. Tämä uusi perhe oli asunut muutaman viikon talossa, mutta he kävelivät tavatessamme meidän ohitsemme ilmeettömästi tervehtimättä. Se oli kummallista. Jatkoimme kuitenkin vaimoni kanssa ystävällisiä tervehdyksiä ja pian naapurimme alkoivat vastata niihin. Myöhemmin selvisi, että heidän katkera elämäntilanteensa oli vaikuttanut asenteeseen. Eräänä pakkasaamuna miehen auto ei lähtenyt käyntiin ja hän tuli lainaamaan jatkojohtoa, sen jälkeen olimme hyvät ystävät.
Tasapainoon pääseminen on joskus vaikeaa, kun sisällä myllertää syyllisyys, pelko, katkeruus ja epätoivo. Silloin meitä uskovia tarvitaan, että maailma pelastuisi. Emme saarnaa, emme tuomitse, vaan elämme toivoa tuoden. Jos kukaan ei tiedä sinun olevan uskova muuten kuin sanojesi tähden, niin ole hiljaa.
Suuri Jumalamme on meidän kanssamme, hän luo uskoa sanansa välityksellä. ”Sinun turvasi on ikiaikojen Jumala, sinua kannattavat iankaikkiset käsivarret” 5.Moos.33:27. Jumalan suuruus ilmenee käytännössä, hänellä on kädet kuin ihmisellä. Hän ojentaa ne turvaksemme. Hän kantaa seurakuntaansa, jota hän rakastaa. Ne ovat Jeesuksen kädet, joissa ovat haavojen arvet.
Jumalan käsivarret ovat vahvat ja kantavat. Niille sopii nostaa rukouksen käsivarsin myöskin kärsiviä lähimmäisiä, sairaita omaisia ja pelastumattomia naapureita. Jos elämäämme kannattavat Jumalan iankaikkiset käsivarret, niin olemme turvassa.
Mutta Herra on myös Henki ja siksi hänen vaikutuksensa on näkymätöntä ja silti tuntuvaa. Toisiin lähimmäisiin se vaikuttaa vetoavasti, toiset tulevat levottomiksi, jotkut vihastuvat peräti. herra vaikuttaa uskovissa sanoittakin, silloin kirkkauden Henki lepää meidän päällämme.
Siunaa, Herra naapureitamme ja niitä ihmisiä, jotka asuvat tällä paikkakunnalla.
Job 22:26 silloin on ilosi oleva Kaikkivaltiaassa, ja sinä nostat kasvosi Jumalan puoleen.
-
Irene
- Ylläpitäjä
-
- Viestit: 5746
- Liittynyt: 24.10.2013 09:02
Kirjoittaja Irene » 18.11.2013 09:24
18.11.
Joskus tunnen kristittynä suuria kiusauksia, kiusausta, tehdä pahaa, puhua pahaa ja ajatella pahaa. Tämä kaikki rikkoo Jumalan ja minun välistä suhdetta. Siksi joudun taistelemaan kiusauksia vastaan ja siinä taistelussa tunnen olevani varsin heikko ja voimaton. Samalla huomaan, kuinka voimakas lihani onkaan kaikesta huolimatta, vaikka sen pitäisi olla jo aikoja sitten kuollut ristillä?
Uskovan heikkous on aina Jumalan mahdollisuus. ”Lentävää lehteäkö peljätät, kuivunutta korttako vainoat, koskapa määräät katkeruuden minun osakseni ja perinnökseni nuoruuteni pahat teot, koska panet jalkani jalkapuuhun, vartioitset kaikkia minun polkujani ja piirrät rajan jalkapohjieni ääreen?” Job 13:25-27. Kun elintilamme kaventuu, katselemme Häneen, kuuntelemme Häntä ja saamme myöskin avun Häneltä.
Luonnollinen ihminen haluaisi paljon elintilaa, joka on omaa itsekästä elintilaa. Ihminen antaisi alueestaan ja ajastaan, tavarastaan ja ominaisuuksistaan vain häviävän pienen jäännöksen Jumalalle ja kuluttaisi kaiken lopun itsekkäästi himoissaan. Kurjuutensa näkeminen hillitsee tätä viettiä.
Jos Jumala laskee kätensä elämämme päälle, se on joskus kova puristus, jossa ihminen on kovin pieni ja heikko. Silloin ihminen näkee pahuutensa selvästi aina nuoruudestaan asti ja alkaa mittailla omia kokemuksiaan menneisyydestä käsin. Hänestä tuntuu, että hänen osakseen tullut kurjuus on huonon lapsuutensa tai nuoruutensa syytä. Hän tuntee olevansa jalkapuussa, rajoitettu elämässään.
Armo avartaa elämää, uskonelämän keskukseksi tulee minän sijasta sinä, ensin Jumala ja sitten lähimmäinen. Armon kautta kristitty saa menneisyytensä anteeksi. Armo antaa avun kiusauksissa, kun uskova kääntyy Kristuksen puoleen. Emme tule paremmiksi, emme huomattavan pyhiksi, eivätkä vikamme vähene iän myötä. Mutta Jumala on armollinen huonoille.
Anna minulle armosi voimaa ja apua kiusauksissa, Herra, että säilyisin uskossa.
Job 22:26 silloin on ilosi oleva Kaikkivaltiaassa, ja sinä nostat kasvosi Jumalan puoleen.
-
Irene
- Ylläpitäjä
-
- Viestit: 5746
- Liittynyt: 24.10.2013 09:02
Kirjoittaja Irene » 19.11.2013 09:16
19.11.
Pidimme Kuusankosken torilla perjantaista torihartautta seurakunnan kahviteltan vieressä. Ihmisiä tuli ja meni, tehtiin kauppaa ja tavattiin tuttuja. Olin puhumassa ihmisille ja lauloin yhden laulun kitaran säestyksellä. Lähellä meitä oli arpamyyjän koju, mies tuli sanomaan lähetyssihteerille, Jaakolle, että hartaus häiritsee toriasiakkaita, johon ystäväni vastasi, että se juuri oli tarkoituskin.
Jumalan sana ja sen julistaminen häiritsee tätä maailmaa. Syntiset heräävät unestaan ja tahtoisivat nukkua vielä. He ovat pahalla päällä. ”Ja vietyänsä heidät päällikköjen eteen he sanoivat: ’Nämä miehet häiritsevät meidän kaupunkimme rauhaa’” Apt.16:20. Millaista siis elämä olikaan ennen uskovaisia? Mitä synnin ja saastan valtaa siellä olikaan?
Oikein innokkaat uskovat tietävät aina herätystä paikkakunnalle. Jumalan sytyttämä tuli palaa sielussa ja ärsyttää kääntymätöntä maailmaa. Erikoisen hanakoita uskovien arvostelijoita ovat muotojumaliset ja nimikristityt, sisimmästään kuolleet synnintekijät ja Jeesuksen vastustajat, sekä tietysti julkisyntiset, jotka eivät tahdo kääntyä pois synneistään.
Todellisuudessa juuri uskovat ovat rauhan tuojia ei karkottajia. Sillä mitään muuta rauhaa ei ole kuin Jumalan rauha, muu on pelkkää valhetta. Siksi on rukoiltava tuota siunattua rauhattomuutta joka kylään ja kaupunkiin, että ihmiset heräisivät ajattelemaan elämänsä perustusta ja päämäärää, sekä etsimään Jumalan rauhaa.
Olen ollut vuosia ammattievankelista ja suorittanut hengellistä työtäni häiritsemällä ihmisten rauhaa ja synnin unta, aseenani Hengen miekka, joka on Jumalan sana. Joskus olen saanut nähdä tuimia katseita, usein epäileviä ilmeitä, joku on katsonut halveksivasti, mutta joukossa aina ollut aina myös nälkäisiä katseita, jotka ovat janonneet kuulla evankeliumia.
Herra, haluan olla sinun lähettämänäsi missä tahansa ja kenen edessä tahansa. Anna minulle todistajan rohkeutta.
Job 22:26 silloin on ilosi oleva Kaikkivaltiaassa, ja sinä nostat kasvosi Jumalan puoleen.
-
Irene
- Ylläpitäjä
-
- Viestit: 5746
- Liittynyt: 24.10.2013 09:02
Kirjoittaja Irene » 20.11.2013 09:05
20.11.
Katselen vanhoja valokuvia ja ajattelen, miten paljon ihmiset ovatkaan muuttuneet vuosien varrella. Heidän ulkomuotonsa on muuttunut ja yleensä huonompaan suuntaan. Hiukset ovat lähteneet tai harmaantuneet. Jollakin ei ole hampaita, iho on pöhöttynyt, ryppyinen ja hilseilevä. Monella on kaksoisleuka. Ruumis pullottaa kuin perunasäkki ja nuoruuden vetreä muoto on lässähtänyt. Ryhti on mennyt kumarammaksi, ääni valittavaksi ja niska jäykistynyt. Moni sopii enää pula-ajan missikilpailuun, kaikki eivät siihenkään. Veteraaneja löytyy joka lähtöön.
Jumala on tullut Kristuksessa Jeesuksessa meidän keskellemme. Kulkenut ihmisen elämän, kuollut, ylösnoussut ja mennyt taivaaseen. ”Jeesus Kristus on sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti” Hebr.13:8. Hänen olemuksensa on muuttumaton, katselemme ikuista Jumalaa katsoessamme Jeesukseen.
Uskoville tämä on suuri uutinen, sillä meidän ei pidä väsyä ihmisten kalkkeutumiseen ja kuivumiseen, sammumiseen ja epäonnistumisiin. Meillä on Jumala, joka ei muutu. Luemme Raamatun lehdiltä Herrasta, joka teki mitä halusi. Hän on tänään sama. Hänen voimansa ei ole vähentynyt, hänen rakkautensa ei ole loppunut, hänen huolenpitonsa ei uuvu.
Uskovien elämä on aaltomaista, siinä on nousua ja laskua. Joskus on hengenpaloa, sitten taas kylmempää kautta. Joka odottaa paljon ihmisiltä, tulee pettymään paljon. Hänen pitää odottaa paljon Jeesukselta, sillä Jumala ei muutu.
Katso siis kaikissa vaikeissakin asioissa tilannetta Jeesus-valossa ja kysy häneltä:
- Voitko sinä, Jeesus tehdä tämän?
– Ylettyykö Jeesus sinun kätesi tähän?
– Kuuletko Jeesus tämän?
Yleensä meidän kaikki asiamme ovat Jumalalle pieniä, hänhän on Luojamme. Mutta hän ei ole vain historian Jumala, hän on myös tulevaisuuden Jumala.
Ihmiset muuttuvat, Jumala ei muutu. Aika muuttuu ja keksinnöt, Jumala on sama.
Kunnia sinulle Jeesus nyt ja iankaikkisesti.
Job 22:26 silloin on ilosi oleva Kaikkivaltiaassa, ja sinä nostat kasvosi Jumalan puoleen.
-
Irene
- Ylläpitäjä
-
- Viestit: 5746
- Liittynyt: 24.10.2013 09:02
Kirjoittaja Irene » 21.11.2013 08:19
21.11.
Eräältä tutulta kanttorilta puuttui laulukirjastaan kokonaan Kaanaanmaa niminen laulu, eikä sitä siis voitu laulaa. Mietin, miten monelta seurakunnantyöntekijältä on hengellinen Kaanaanmaa kadoksissa? Entä kristityltä? Kaanaanmaa on luvattu maa, uskovien tuleva kotimaa. Joskus saan kokea ystävien seurassa esimakua tuosta ihanuudesta. Ystävien kodeissa saan tuntea vieraanvaraisuutta, puolestani rukoillaan ja voimme rakentua yhteisestä uskosta.
Erämaan halki matkustettaessa Herran kansa viedään levähtämään ja virvoittumaan keitaalle. ”Sitten he tulivat Eelimiin; siellä oli kaksitoista vesilähdettä ja seitsemänkymmentä palmupuuta. Ja he leiriytyivät siellä veden ääreen” 2.Moos. 15:27. Tämä on lyhyt ilon hetki ja tuo hetken helpotuksen matkan vaivoihin. Sen tarkoitus on virkistää ja antaa lepohetki kerätä voimia.
Laulamme mielellämme kokouksissamme taivas-lauluja, sillä se on uskovan suuri päämäärä ja uskon täyttymys. Siksi hengellinen kokoontuminen voi olla vaikutukseltaan hyvin rohkaiseva ja virvoittava. Jumalan sanan vaikutus on kuin virvoittava vesi janoiselle mielelle ja siinä voi myös pestä itsensä ja vaatteensa. Joka juo elävää vettä, elää ikuisesti.
12 lähdettä kuvaavat Israelin sukukuntia ja myöhemmin tulevia apostoleja. He olivat kuin suuria lähteitä kansan keskuudessa. Heissä Jumala oli synnyttänyt elämän, jota juotti omilleen. 70 palmupuuta kuvaavat niitä vanhimpia, joita Jumala asetti Israelia johtamaan antamalla heille Henkeänsä. Myöhemmin löydämme 70 opetuslasta, jotka Jeesus lähetti julistamaan evankeliumia ja parantamaan sairaita, ajamaan ulos riivaajia, kertomaan taivaallisen Kaanaanmaan sanomaa.
Eelim oli Jumalan asettama virkistyspaikka. Eelim on tänään siellä, missä Jeesus kohtaa uskovan. Jumala puhuu ja sielu saa uskoa ja lepoa, virvoittuu ja rohkaistuu.
Anna, Jeesus, minullekin elävää vettä, juota minua, että voisin juottaa muita. Anna meille keidas-hetkiä sinun seurassasi, omiesi kanssa. Tee uskovien kokoontumiset eläviksi, virvoittaviksi ja rakentaviksi tuntemisesi kautta.
Job 22:26 silloin on ilosi oleva Kaikkivaltiaassa, ja sinä nostat kasvosi Jumalan puoleen.
-
Irene
- Ylläpitäjä
-
- Viestit: 5746
- Liittynyt: 24.10.2013 09:02
Paluu Jeesus on Herra
Paikallaolijat
Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa