- sydämeni ajatuksia päivittäiseen uskonelämään
Turkka Aaltonen
Kirjoittaja Irene » 01.04.2014 16:19
Jeesus on Herra
- sydämeni ajatuksia päivittäiseen uskonelämään
Turkka Aaltonen
1.4.
Vesi lämmitettiin aikoinaan saunoissa ottamalla kiukaalta kuuma kivi ja pudottamalla se kylmään veteen vesikorvoon. Lämpö ei olisi pahitteeksi myöskään uskoville, sillä ihmisille merkitsee paljon se tunne, millä he meidät kohtaavat. Jos olemuksemme hohkaa kylmyyttä, karkotamme kansan luotamme. Lämpöä taas on ystävällinen hymy, sävyisä asenne, huumorintaju ja osaaottavamieli. Siinä lämpiää naapurin kylmä vesivati.
Herramme tuli sytyttämään tultansa maailmaan, ensin omansa, sitten muut. Taivaallinen rakkaus, hengenpalo, etsii paikkaa olemuksessamme; Herra puhuu meille, huolehtii asioistamme ja antaa elämän edellytykset. Hengellisesti sokeat eivät näe tätä ja jäävät kylmiksi. He valittavat, ovat tyytymättömiä, napisijoita ja purnareita, joista kaikki asiat ovat aina huonosti.
Milloin olet viimeksi tavannut palavan uskovan? Vai koostuuko ystäväpiirisi lähinnä sammuneista tähdistä? Muistuttaako seurakuntasi kylmän saunan mustaa nokista kiuaskivikasaa? Entä milloin viimeksi kuulit puhuttavan niin palavasti Vapahtajasta, että harmittelit puheen loppuneen liian pian? Milloin kuulit viimeksi palavaa rukousta, joka oli täynnä Golgatan uhritulta?
Tuli on olemassa, Herra jakaa sitä. Hän heittää tulta kuiviin ja kylmiin ihmissieluihin. ”Tulta minä olen tullut heittämään maan päälle; ja kuinka minä tahtoisinkaan, että se jo olisi syttynyt!” Luuk.12:49. Hän sytyttää sammuneen kristityn. Suitsevan kynttilänsydämen kaltaisen uskonelämän hän palauttaa entiseen liekkiinsä. Henkensä kautta hän lisää öljyä astiaan, auttaa lamput palaviksi. Hän antaa tulensa kirkkoon, kotiin, työhön, sukulaisten pariin, muukalaisten kohtaamiseen.
Herra, anna minulle tultasi!
Job 22:26 silloin on ilosi oleva Kaikkivaltiaassa, ja sinä nostat kasvosi Jumalan puoleen.
-
Irene
- Ylläpitäjä
-
- Viestit: 5748
- Liittynyt: 24.10.2013 09:02
Kirjoittaja Irene » 02.04.2014 07:56
2.4.
Vanhastaan on suomalaisessa kristillisyydessä sanottu, että seurakunta koostuu pääasiassa vanhoista naisista – tai yleensä naisista. Kristusta tunnustava mies on harvinaisuus. Liian usein mies ja nainen ovat kilpailuasetelmassa toisiinsa nähden. Raamatun mukaan mies ja nainen ovat yhtä Kristuksessa ja palvelevat kumpikin omilla erikoislahjoillaan Herraa. Aivan pieni yksityiskohta, sinapinsiemenen kokoinen, tietysti täytyy myös huomioida: heidän tulee olla uskossa, että suhde toimisi hyvin.
Eräs ystäväni sanoi saaneensa kerran vaimonsa eteensä polvilleen. Se tapahtui silloin kun, kun vaimo polvillaan pyysi häntä pois sängyn alta piilosta. Vaikka juttu olikin vitsi, on siinä kuva vahvasta naisesta ja heikosta miehestä. Heikko mies on usein kuin pikku poika käytöksessään. Elämä näyttää hänestä suurelta leikiltä, jossa on monenlaisia pelejä ja vempaimia kuin Linnanmäellä. Mies pakenee harrastusten, matkustamisen, kavereiden, makujen ja kuvien maailmaan.
Heikko mies on peräkamarin poika, vahvan äidin tuotos, joka ei ole oppinut ottamaan vastuuta asioistaan. Kyllä hän tekee monenlaista, mutta vain valvonnan alaisena ja kehotuksen jälkeen. Hän on saamaton kristittynäkin. Jos heikko mies menettää vaimonsa, hän etsii heti samanlaisen tilalle. Heikko mies on kuin herne, joka kasvaa vain keppiä pitkin. ”Mutta minä olen vielä heikko, vaikka olen voideltu kuninkaaksi…” 2.Sam.3:39. Kuninkaaksi voitelu ei näyttänyt riittävän? Eikä auta vaikka olisi insinööri, jos on heikko. Joskus Jumalan lahjat eivät näytä vakuuttavan uskovaakaan?
Vahva nainen jaksaa aikansa kantaa heikkoa miestä, mutta sitten he uupuvat molemmat. Romahduksen jälkeen on kaksi heikkoa. Uskova nainen oppii siirtämään vastuuta ja kuormaa Kristuksen kannettavaksi. Uskovan naisen kautta heikko, kääntymätön mieskin on pyhitetty ja hänellä on muita paremmat edellytykset pelastua.
Jumala rakastaa peräkamarin poikiakin ja haluaa auttaa heitä vaikeiden itsetuntokamppailujen läpi. Vain Kristus tietää, miten vaikeaa miehellä joskus onkaan elämässään. Vain Jeesus voi eheyttää heikon miehen ja antaa hänelle sisäisen tasapainon.
Jeesus muista omiasi, tänään erityisesti miehiä, auta heitä elävään uskoon ja vastuunkantamiseen. Auta minua elämään Jumalan miehenä.
Job 22:26 silloin on ilosi oleva Kaikkivaltiaassa, ja sinä nostat kasvosi Jumalan puoleen.
-
Irene
- Ylläpitäjä
-
- Viestit: 5748
- Liittynyt: 24.10.2013 09:02
Kirjoittaja Irene » 03.04.2014 07:50
3.4.
Olimme kapakkakiertueella Espoossa, Espoonlahden seurakunnassa. Kiersimme Jussi Talasniemen johdolla seurakunnan työntekijöiden kanssa ravintoloissa laulamassa hengellisiä lauluja ja keräsimme samalla rahaa yhteisvastuukeräykselle. Ihmiset toivoivat meidän laulavan suosittuja virsiä. Erikoisen suosion saivat monet hautajaisvirret. Tunnelma oli hyvä, keskusteluja käytiin, kolehtiakin tuli, mutta kukaan ei tietääkseni kääntynyt?
Armosta eläminen on jokaisen kristityn tavoite ja uskonelämän päämäärä. Monesti vain käy niin, että laki, synti, ihmisviisaus, omavanhurskaus, järkeisusko, lihanpyhyys tai ryhmäpäätös syrjäyttävät armon paikaltaan. Tuloksena on hengellinen kuolema ja ero Jumalasta, jäljelle jää vain kourallinen tietoa ja hiukkasen kokemusta.
Armon voi myöskin varastaa, tai pyrkiä varastamaan. Silloin ihminen menee edelle Jumalan aikataulussa ja Herran tahtoon perustuvassa suunnitelmassa. Hän pyrkii ottamaan järjellään vastaan sen, mikä pitää ottaa vastaan sydämellä. Hän yrittää sovittaa armon itseensä omin voimin ilman Pyhää Henkeä. Järjellään hän yrittää päätellä johdonmukaisesti uskonopin asiat ja samalla vielä elää kristillisesti ilman todellista yhteyttä Kristukseen. Ei ihme, että kristikunta onkin melkoisessa sopassa. Kun ihminen elää armonvarkaana, ei armo olekaan tullut hänelle todelliseksi uudeksi elämäksi, vaan lihallisuuden peitteeksi. Armonvarkaalta puuttuu Kristuksen sisäinen tunteminen, vaikka hän muuten osaisikin läksynsä. Armonvaras on vaarallisessa tilassa, kuoleman tilassa. Hän on armon kanssa tekemisissä ilman, että armo pääsisi häntä hallitsemaan ja ohjaamaan (vrt.Ilm.3:1).
Jeesus sanoo: ”Odottakaa lupauksen täyttymistä!” Apt. 1:4. Täyttymys tulee armon muodossa aikanaan. Se ei tule silloin, kun ihmiset sanovat tai huutavat, vaan silloin kun Jumala tahtoo. Miksi näin? Koska Jumala on säätänyt, että armoon pääsemiseen liittyy myöskin murhe, anominen, etsintä ja kolkutus. Nämä kaikki tekevät ihmisen itsessään köyhäksi, mutta vakuuttavat myöskin armon tarpeellisuudesta. Jumala tekee ihmisen syntiseksi omissa silmissään, sillä Herra antaa armonsa vain syntisille.
Anon armoa sinulta Jeesus, kosketa minua uudistavasti. Odotan sinua ja lupauksesi täyttymistä.
Job 22:26 silloin on ilosi oleva Kaikkivaltiaassa, ja sinä nostat kasvosi Jumalan puoleen.
-
Irene
- Ylläpitäjä
-
- Viestit: 5748
- Liittynyt: 24.10.2013 09:02
Kirjoittaja Irene » 04.04.2014 06:26
4.4.
Kautta aikojen ihmiset ovat saaneet kokea Jumalan kosketuksen olemuksessaan. Joillekin se on merkinnyt ainutlaatuista hengellistä herätystä, toinen on parantunut sairaudestaan, joku on saanut siunauksen ystävän kautta, muutamat ovat rikastuneet armolahjoilla. Jumalan kosketus on tuntuva armonosoitus kaipaavalle ja etsivälle sielulle. Se on täyttymys pitkäaikaiseen odotukseen. Se on tuntuva armo, Kristuksen sisäinen tunteminen, pelastusvarmuus, Jumalan lapsen onni, Pyhän Hengen todistus, Raamatun sanan avautuminen, armahdetun ilo.
On myös kristittyjä, jotka pelkäävät kuollakseen kaikenlaista yliluonnollista, heitä ahdistaa puhe kokemuksista kristillisyyden yhteydessä. He haluavat olla rauhassa ja elää kuivaa tasaisen varmaa uskonelämäänsä vedoten kirkkoon ja herätysliikkeen perinteeseen. Ja suotakoon se heille. Kristus kavahtaa kaikenlaista pakkoa, hengellinen elämä perustuu vapaaehtoiseen antautumiseen Herralle.
Jumalan valo on Kristus. Toinen on synnin pimeydessä, toinen paistattelee Kristuksen armon valossa. ”Niin Jeesuksen kävi häntä sääliksi, ja ojentaen kätensä hän kosketti häntä ja sanoi hänelle: ’Minä tahdon; puhdistu.’ Ja kohta spitaali lähti hänestä, ja hän puhdistui” Mark.1:41-42. Jumala tarvitsi vain yhden kosketuksen ja kohta mies parani. Jumalan tahto oli parantaa mies ilman ehtoja.
Vanhassa rukoilevaisvirressä sanotaan: ”...Pirulta olen vaivattu synteini rumain tähden.... kaunistan itsen’ ensin....” Siinä syntinen ajattelee voivansa parannella tilaansa ennen kuin menee Herran eteen. Mutta mikään ei ole kuitenkaan muuttunut, koska kaikki todellinen uudistus tulee Kristukselta. Laulu loppuukin ajatukseen, jossa Kristus profeetallisesti neuvoo syntistä: ”Äl’ itsees’ lainkaan kaunista!” Sitten Herra lupaa antaa ensin oman ansionsa puhtaan vaatteen ja sitten vaikuttaa uuden kuuliaisuuden ja rakkauden uskovassa.
Hyvä Jeesus! Kosketa kansaasi, pue voimallasi ja voitelullasi ne, jotka sinua palvelevat.
Job 22:26 silloin on ilosi oleva Kaikkivaltiaassa, ja sinä nostat kasvosi Jumalan puoleen.
-
Irene
- Ylläpitäjä
-
- Viestit: 5748
- Liittynyt: 24.10.2013 09:02
Kirjoittaja Irene » 05.04.2014 07:58
5.4.
Nykyinen nimipäiväkalenterimme on perua katoliselta ajalta, jolloin se markkeerasi pyhimyskalenteria. Mutta ilmeisesti pyhimykset kävivät vähiin tai sitten luokitusta tietoisesta madallettiin, sillä minäkin pääsin mukaan kalenteriin. Mutta pyhimyksiä ei ole koskaan ollut, se on pelkkää teeskentelyä ja omavanhurskautta. Perinteisesti katoliset ovat julistaneet kuolleita ihmisiä pyhimyksen arvoon. Se onkin ymmärrettävää, sillä elävät ihmiset me tunnemme liian hyvin.
Pyhimykset ovat perinteisesti olleet naimattomia ihmisiä, joten sekin heikentää heidän pyhimysarvoansa. Jokainen elämää nähnyt tietää, että avioliitossa ja sukulaisten puristuksessa kaikki oma pyhyys kyllä katoaa. Kuvitelkaamme, että joku pyhimys menisi naimisiin, saisi pahan akan ja häijyn anopin, itsepäisen appiukon ja vaimoon tulleet lapset kontolleen, joutuisi työttömäksi ja konkurssiin menettäen omaisuutensa, sairastuisi vakavasti ja pysyvästi. Jospa pyhimys olisi työssä paikallisessa tehtaassa vuorotyössä, niin kyllä siellä luulot karisisivat omasta pyhyydestä. Haluaisin nähdä sen pyhimyksen ja sen kirkon, joka hänet pyhimykseksi julistaa ja tehdä hänelle muutaman kysymyksen.
Parhaimmatkin kristityt ovat vain armon varassa eläviä syntisiä ja täysin riippuvaisia Jeesuksen rakkaudesta, rauhasta, ilosta, pitkämielisyydestä ja vanhurskaudesta. ”Korintossa olevalle Jumalan seurakunnalle, Kristuksessa Jeesuksessa pyhitetyille, jotka ovat kutsutut ja pyhät, ynnä kaikille, jotka avuksi huutavat meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimeä kaikissa paikkakunnissa, niin omissaan kuin meidänkin” 1.Kor.1:2. Uskovan pyhyys on lainapyhyyttä. Pyhän ihmisen tuntomerkki on se, että Jeesus on kutsunut hänet, että Pyhä Henki on tehnyt hänet pyhäksi uskon kautta, että hän huutaa avukseen Jumalan nimeä.
Anna meille raukoille, Kristus, oma pyhyytesi, että meidän ei tarvitsisi kerran häveten mennä kadotukseen pyhimyksinä.
Job 22:26 silloin on ilosi oleva Kaikkivaltiaassa, ja sinä nostat kasvosi Jumalan puoleen.
-
Irene
- Ylläpitäjä
-
- Viestit: 5748
- Liittynyt: 24.10.2013 09:02
Kirjoittaja Irene » 07.04.2014 08:47
7.4.
Meillä on ollut tapana pitää yhteyttä ulkomailla toimiviin lähetystyöntekijöihin. Vaimoni Hilkka lähetti aikoinaan eräälle lähettiperheelle kaksi pastillirasiaa, Sisua ja Stoppia. Kumpikin tunnettuja kurkkupastilleja äänen avaamiseen ja hengityksen raikastamiseen. Kiitokset tulivat myöhemmin. Ohjeeksi puolisoni kirjoitti, että Sisua pitää ottaa silloin, kun väsyttää ja Stoppia silloin, kun menee liian lujaa. He eivät kertoneet, kummat pastillit hupenivat nopeammin?
Uskovat jakautuvat kahteen ryhmään: uurtajat ja vetäytyjät. Kummallekin tarvitaan erilaiset lääkkeet, joko Sisua tai Stoppia. Uurtajat saattavat olla syyllisyyden vaivaamia hyviä ihmisiä. Tai pahimmillaan korvaamattomia ja kaikkitietäviä yleiskoneita. Uurastus saattaa olla merkki kyvyttömyydestä levätä ja antaa itselleen lupaa pysähtyä. Se voi olla toisten aikaansaamaa ja esimerkinomaista sukuvikaa. Parhaimmillaan uurtaja on Jumalan rakkauden täyttämä tehopakkaus, jonka korkein vaikutin on armo.
Vetäytyjät ovat kolhittuja, pelokkaita tai sitten liian ylpeitä tavalliseen sakkiin. Joskus vetäytyjät tekevät ratkaisunsa opillisista syistä. He vetäytyvät toisista kristityistä ja selittävät käytöksensä hyvin hurskaasti. Vetäytyjät ovat joskus säälittäviä nahjuksia, joiden tapana on vain toisten hyväksikäyttö. Korulauseilla ja mielistelyllä he pyrkivät nuoleskelemaan niitä, joista on heille hyötyä asemassaan ja taloudessaan.
Kristuksen seurakunnassa on kaikenlaisia lampaita. Herran paimentaessa hän pistää toiselle lampaalle jarrut päälle, pysäyttää ja hiljentää, särkee ja kurittaa. Niin lammas oppii, ettei pidä mennä Herran edelle.
Toisia lampaita Kristus nostaa ja kantaa, parantaa haavoja ja silittää rakkaasti. Ne ovat heikkoja lampaita, toisten puskemia, sarvien repimiä, kovien tallaamia, kyljet puremilla. Eksyneitä Kristus hoitaa lempeästi ja sitä joka ei vielä tiedä paljon mitään. ” ”Jos jollakin ihmisellä on sata lammasta ja yksi niistä eksyy, eikö hän jätä niitä yhdeksääkymmentä yhdeksää vuorille ja mene etsimään eksynyttä? Ja jos hän sen löytää, totisesti minä sanon teille: hän iloitsee enemmän siitä kuin niistä yhdeksästäkymmenestä yhdeksästä, jotka eivät olleet eksyneet” Matt. 18:12-13. Eksynyt iloitsee, kun Paimen löytää hänet; ja Paimen iloitsee löytyneestä enemmän kuin muista lampaista. Sillä eksynyt on ollut juuri vaarassa joutua helvetin. Eksyneet saavat häneltä erikoiskohtelun ja lahjaksi runsaasti taivaallista rakkautta.
Hyvä Paimen kaitse lampaasi ja laumassasi myöskin minua, sillä eksyvä ja erehtyvä olen ilman sinua.
Job 22:26 silloin on ilosi oleva Kaikkivaltiaassa, ja sinä nostat kasvosi Jumalan puoleen.
-
Irene
- Ylläpitäjä
-
- Viestit: 5748
- Liittynyt: 24.10.2013 09:02
Kirjoittaja Irene » 08.04.2014 08:33
8.4.
Pikkupoikana meillä oli usein mielessä kaikenlaiset kolttoset, joita sitten suoritettiin yleisön pyynnöstä huolimatta. Usein meitä häädettiin pois milloin mistäkin, ilmeisesti meistä ei pidetty? Joskus vieläkin tuntuu siltä, ettei minua rakasteta. Ihmiset suhtautuvat minuun, niin kuin minua ei olisikaan, toiveistani tai mielipiteistäni ei välitetä, minua ei huomioida tai minut hylätään peräti. Toisena päivänä kaikki on päinvastoin. Silloin en enää muistakaan huonoa eilistä. Olen taas hyväksytty.
En ole toisia parempi, teen samat virheet kuin muutkin –olemme kuin lapsia, joilla on kaikilla kakat housuissa. Itsessämme olemme avuttomia, ilman Jumalaa hukassa. Olemme täysin riippuvaisia Herrasta Jeesuksesta, ilman hänen apuaan kaikki päätyy kaaokseen. Vapahtajan varassa selviämme.
Huonouden tunteeseen on usein aihettakin, olemme tehneet tyhmiä, puhuneet älyttömiä ja ajatelleet jumalattomia. ”Mutta jos me tutkisimme itseämme, ei meitä tuomittaisi; mutta kun meitä tuomitaan, niin se on meille Herran kuritusta, ettei meitä maailman kanssa kadotukseen tuomittaisi” 1.Kor.11:31-32. Itsensä tutkiminen on vaikea laji, siinä ei jää paljon hyvää jäljelle. On kuin kuorisi perunaa useaan kertaan ja aina tulisi vain näkyviin uutta kuorta. Missä onkaan kaunis sisäinen ihminen? Mitä syvemmälle menemme itsetutkistelussa, sen mustempaa näkyy. Olemme vain syntisiä.
Se, että saamme kokea rakkauden puutetta, on Herran kuritusta. Tämän kurituksen tarkoitus on viedä meitä Herran luokse. Rakkauden puutteessamme tutkimme itseämme ja toisia, emmekä löydä hyvää. Silloin etsimme Kristusta, joka on hyvä ja rakastaa meitä. Ilman rakkautta tunnemme tuomion esimakua, viimeinen tuomio häämöttää edessämme. Näemme, kuinka maailma kulkee kohti kadotusta. Näemme, että armon arkin ovi on vielä auki.
Jeesus, rukoilen rakkauttasi osakseni, että voisin rakastaa toisia ihmisiä, ja että voisin paremmin kestää minuun kohdistuvan rakkaudettomuuden. Kiitos kurituksesta, jolla pistät minut tutkimaan itseäni. Armahda minua!
Job 22:26 silloin on ilosi oleva Kaikkivaltiaassa, ja sinä nostat kasvosi Jumalan puoleen.
-
Irene
- Ylläpitäjä
-
- Viestit: 5748
- Liittynyt: 24.10.2013 09:02
Kirjoittaja Irene » 09.04.2014 07:34
9.4.
Olen yrittänyt joskus toimittaa väsyneenä asioitani kaupungilla ja kaupoissa. Huomaan silloin, kuinka työlästä se onkaan. Joudun ponnistelemaan muistaakseni miksi olen missäkin ja mitä olen ostamassa. Unohdan asioita ja pysähdyn välillä miettimään. Ei ihme, jos saan moitteitakin aika ajoin tekemisistäni? Muistini on hyvä, mutta lyhyt ja valitettavasti myös valikoiva.
Mutta mikä onkaan sellaista vaivannäköä, joka kannattaa tehdä? Mihin pitäisi suunnata intonsa ja voimansa? Toisille se tuntuu olevan itsestään selvää, toiset joutuvat painimaan kovasti omatuntonsa kanssa. Pitkällekö vie nautinnon, ihmiskunnian, rahan ja suosion tavoittelu? Mitä Jumala haluaa minun muistavan?
Eräs aikansa Jumalan mies tilitti tuntojaan katsoessaan yhteiskunnassa ilmennyttä ahertamista. ”Mitä hyötyä on työntekijällä siitä, mistä hän näkee vaivaa? Minä olen katsonut sitä työtä, minkä Jumala on antanut ihmislapsille, heidän sillä itseään rasittaaksensa” Saarn.3:9-10. Mikä onkaan hyöty tuosta kaikesta, niin mikä? Rasitusta, vaivaa, verta, hikeä ja kyyneleitä, mutta mitä jääkään viivan alle?
Ajallisista asioista on hyötyä vain vähän, vaikka suurin osa ihmisen elämästä suuntautuukin siihen. Jumalan sana ohjaa kristittyä kiinnittämään mielensä ikuisiin arvoihin ja ajattelemaan taivasta. Onkin ainutlaatuisen arvokas asia, jos kristitty voi rasittua Jumalansa palvelemisesta, jos hän voi koko olemuksellaan tuntea, miten Herran asia on tärkeä ja uskossa on painoarvoa. Siitä tulee siunattu väsyminen. Se on ihmisyytensä uhraamista Jumalan alttarilla Jeesuksen kunniaksi, itselleen kuolemista.
Herramme Jeesuksen vaivat olivat käsittämättömän suuret. Hän uhrautui häntä vihaavien ihmisten edestä pelastaakseen pirun kahlitsemat Jumalan valtakuntaan. Vapahtaja ei rasittanut itseään turhaan, jokainen hänen hetkistään oli Isän tahdon täyttämistä.
Herra, rukoilen viisautta rasittaa itseäni sopivasti, tahtosi ja suunnitelmasi mukaan. Varjele minua, etten käyttäisi aikaani turhuudessa, etten tuottaisi häpeää nimellesi väärällä vaivannäöllä.
Job 22:26 silloin on ilosi oleva Kaikkivaltiaassa, ja sinä nostat kasvosi Jumalan puoleen.
-
Irene
- Ylläpitäjä
-
- Viestit: 5748
- Liittynyt: 24.10.2013 09:02
Kirjoittaja Irene » 10.04.2014 08:29
10.4.
Uutinen kertoi valtakunnan politiikasta seuraavasti: SDP:n puoluesihteeri Markku Hyvärinen myöntää, että sosiaalidemokraatit erkanivat hallitusvastuussa ollessaan massojen arjesta. Nyt puolue palaa tv-mainoksissa kansalaisten syvien rivien pariin nöyränä tuhlaajapojan tavoin ja maksaa ’taivasosuudestaan’ heti ensi alkuun 200000:-.
Hallituspuolue luulee voivansa mitä vaan. Ihmisillä on merkillinen maksamisen tarve Jumalan nähden? Aivan niin kuin me luotuina kykenisimme antamaan jotakin Luojallemme. Jumalasta on tullut sellainen kuva kansan keskuudessa, kuin hän olisi kitsas kuin valtiovarainministeri, joka on ottanut elämäntehtäväkseen vain lypsää kansalaisilta veroja valtakunnan hyvinvoinnin ylläpitämiseksi.
Jeesus näyttää ihmisille toisen tien: pelastusta ei osteta, vaan se saavutetaankin luopumalla. ”Sillä joka tahtoo pelastaa elämänsä, hän kadottaa sen, mutta joka kadottaa elämänsä minun ja evankeliumin tähden, hän pelastaa sen. Sillä mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omaksensa koko maailman, mutta saisi vahingon sielullensa? Sillä mitä voi ihminen antaa sielunsa lunnaiksi?” Mark. 8:35-37. Ihminen ei voi antaa mitään sielunsa lunnaiksi, mutta hän voi antautua Jeesukselle.
Taivasosuus on jaossa, taivaallinen osakeanti kiinnittää sielut Kristuksen kautta ikuiseen elämään. Mutta se edellyttää koko elämänsä kadottamista Jeesuksen tähden. Kaikki menee, mutta enemmän tulee. Hullut ihmiset luulevat maailmaa rakastamalla saavuttavansa onnen ja vielä pääsevänsä taivaaseen sen jälkeen. Mutta se on erehdys. Pelastus tulee vain niille, jotka kadottavat elämänsä.
Mutta kun ihminen pääsee tuon pelastuksen rajan ylitse ja kadottaa elämänsä, hän huomaakin löytäneensä uuden elämän Jeesuksen kautta. Se on ihana, ihmeellinen, valoisa ja täynnä rauhaa. Se ei ole vasta kuoleman jälkeen havaittavissa, vaan koettavissa jo nyt täällä ajassa. Kun ihminen on pelastettu, on hänen elämänsä kadotettu. Mutta kun elämä on kadotettu, on ihminen löytänyt uuden elämän Kristuksessa.
Kiitos Jeesus uudesta elämästä, jonka annoit minulle!
Job 22:26 silloin on ilosi oleva Kaikkivaltiaassa, ja sinä nostat kasvosi Jumalan puoleen.
-
Irene
- Ylläpitäjä
-
- Viestit: 5748
- Liittynyt: 24.10.2013 09:02
Kirjoittaja Irene » 11.04.2014 07:51
11.4.
Kerrotaan, että paholaiset keskustelivat siitä, miten voisivat eksyttää ihmisiä antamalla valheellista tietoa. 1. paholainen sanoi kertovansa seuraavan sanoman: - Ei ole Jumalaa! 2. paholainen pisti paremmaksi ja sanoi kertovansa sanomanaan: - Jumala on, muttei ole helvettiä ja taivasta! 3. paholainen kertoi kehittäneensä vielä paremman sanoman: - Jumala on, tuomio on, Jeesus on ja vielä on aikaa, älä pidä kiirettä. Kerrotaan, että pääpaholainen mieltyi erityisesti tämän kolmannen paholaisen sanomaan. Eikä ihme! Sitä sanomaa on viestitetty laajasti maailmassa.
Paha pyrkii pesimään ihmissydämeen ja tuomaan sinne luopumuksen hengen, munimaan sinne käärmeen munansa. ”Katsokaa, veljet, ettei vain kenelläkään teistä ole paha, epäuskoinen sydän, niin että hän luopuu elävästä Jumalasta, vaan kehottakaa toisianne joka päivä, niin kauan kuin sanotaan: ’tänä päivänä’, ettei teistä kukaan synnin pettämänä paatuisi” Hebr.3:12-13. Teemme syntiä, mutta joka päivä voimme puhdistautua siitä.
Yleensä ihmisillä on aina kiire, muttei tekemään parannusta. Ihmisillä on kiire ansaita, nauttia, nähdä, kokea ja juosta turhuuden perässä, muttei mennä Jumalan luokse. Tuhlaajapojan askeleet kotiin isän luokse olivat vaivalloiset, hän kun oli kaiken haaskannut. Ei hän pitänyt kiirettä, kun omatunto kolkutti ja menneisyys oli kuin agentti-filmin rosvopäälliköllä.
Valheen juuret ulottuvat epäuskoiseen sydämeen ja tämä on kristitylle kuoleman vakava tauti. Kun valheen munat kuoriutuvat, niistä tulee käärmeitä, pieniä perkeleitä, jotka ottavat asunnon ihmissydämen kaikkein pyhimmässä. Siksi Herra vielä huutaa ihmisen perään, että tämä kuulisi totuuden ja kääntyisi. ikuinen rakkaus on liikkeellä valheen valtakunnassa pelastaen kenet tahansa.
Jeesus kutsuu ihmistä luokseen juuri nyt. Ei ole aikaa viivytellä ja etsiä tekossyitä, miksi ei voi tulla Herran luo, vaan kiiruhdettava Vapahtajan luokse heti synteineen päivineen.
Puhdista, Isä sydämeni, Poikasi Jeesuksen verellä, kun epäusko on päässyt sinne pesiytymään.
Job 22:26 silloin on ilosi oleva Kaikkivaltiaassa, ja sinä nostat kasvosi Jumalan puoleen.
-
Irene
- Ylläpitäjä
-
- Viestit: 5748
- Liittynyt: 24.10.2013 09:02
Paluu Jeesus on Herra
Paikallaolijat
Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa