- sydämeni ajatuksia päivittäiseen uskonelämään
Turkka Aaltonen
Kirjoittaja Irene » 12.04.2014 07:52
12.4.
Oli menossa Jumalanpalvelus eräässä Pohjois-Suomen kirkossa, saarna oli juuri päättynyt ja oli kolehtivirren aika. Kolehdinkerääjät purjehtivat pitkin kirkkoa haavimassa rahaa seurakunnalta hyvään tarkoitukseen. Pieni tyttö käveli pitkin käytävää ajankulukseen. Hän pysähtyi pitkän kolehdinkerääjänä toimineen miehen edessä ja katsoi tätä ylöspäin ja sanoi sitten: - Minut on jo maksettu! Mies hymyili ja vastasi: - Voi, kuinka totta nyt sanoitkaan!
Kun ihmiselle kirkastuu Jumalan hyvyys itseään kohtaan, se on suuri päivä. Silloin hän näkee tulleensa armahdetuksi, vaikka olisi ansainnut tuomion. ”…te, jotka ennen ’ette olleet kansa’, mutta nyt olette ’Jumalan kansa’, jotka ennen ’ette olleet armahdetut’, mutta nyt ’olette armahdetut’” 1.Piet.2:10. Uskova voi katsoa huolettomasti entiseen elämäänsä, kun Kristus on sen kaiken sovittanut. Menneisyys ei enää voi kummitella, kun se on haudattu Kristuksen kuolemaan. Uusi ylösnousemuselämä on nyt kristityn voiman lähteenä.
Jeesus on maksanut syntivelkamme, se on kokonaan maksettu. Sovitustyö on kokonaan valmis, Jeesus on täyttänyt sen puolestamme. Kristus tuli vapaaehtoisesti Jumalan uhrikaritsana maailmaan ja antoi ruumiinsa ja verensä uhrin, ostaakseen meidät vapaaksi syyllisyydestä ja synnistä, kuolemasta ja perkeleen vallasta.
Nyt Vapahtajan omat ovat armahdettu kansa, vapahdettu kansa, maksettu kansa. Ei ole ihme, että kristityt laulavat mielellään ylistyslauluja Jumalansa kunniaksi ja vuodattavat iloissaan pitkiä rukouksia Herransa maineteoista. Uskovan mieli on kiitollinen, sillä hänen asiansa ovat hyvin, hän saa olla puhtain paperein. Ei ole ihme, että uskova on iloinen ja katsoo onnellisena eteensä –jopa vaikeita kysymyksiä. Olemme uskovia, olemme armahdettuja, olemme Jeesuksen kanssa.
Kiitos, Jeesus, että maksoit minut vapaaksi! Anna tämän totuuden olla elämäni valo – erityisesti pimeinä päivinä.
Job 22:26 silloin on ilosi oleva Kaikkivaltiaassa, ja sinä nostat kasvosi Jumalan puoleen.
-
Irene
- Ylläpitäjä
-
- Viestit: 5746
- Liittynyt: 24.10.2013 09:02
Kirjoittaja Irene » 13.04.2014 07:31
13.4.
Meille ostettiin kotiin tekokukkia, ne olivat näyttäviä ja kauniita. Tekokukat ovat yleistyneet hengityselinsairauksien myötä. Muutamat ystäväperheemmekin ovat siirtyneet tekokukkiin, koska ne eivät aiheuta ongelmia. Nyt kun olen katsonut tekokukkia jo pitempään, ne eivät enää näytäkään niin hyviltä kuin aiemmin. Ne näyttävät pystyyn kuolleilta. Ne ovat kuin ihmisiä, jotka punovat juonia valheellisen hymynsä takana.
Aito usko on Kristuksen uskoa, Herran lainaamaa, väliaikaisesti meille annettua, joka luovutetaan pois taivaan portilla. Aito usko on elävää, Kristus keskeistä ja kaikessa Herraan luottavaa. Siinä on elämän maku ja tuoksu, se vaihtelee vivahduksissaan tilanteen ja päivän mukaan. Se ei ole koskaan ihmiskeskeistä.
Tekokukka-usko on kuollutta, ulkoa opittua, perinteistä, epäitsenäistä, hajutonta, mautonta, rauhatonta, voimatonta, kuivaa ja kuollutta. Se tyytyy itsekeskeisyyteen, massaitsekkyyteen, uskonnollisuuteen, muoto on sille tärkeämpi kuin sisältö, tavat tärkeämpi kuin henki. Se puhuu mieluummin perinteestä kuin uudistuksesta.
Ennen Israelin papit voideltiin pyhällä öljyllä, joka oli sekoitettu Jumalan antaman reseptin mukaan. ”Puhu myös israelilaisille ja sano: Tämä olkoon teillä minun pyhä voiteluöljyni sukupolvesta sukupolveen. Kenenkään muun ihmisen ruumiille älköön sitä vuodatettako, älkääkä sen sekoitusta jäljitelkö. Pyhä se on, ja pyhänä se pitäkää” 2.Moos. 30:31-32. Ainutlaatuinen, pyhä öljy, oli tarkoitettu vain papeille. Se kuvaa meille Pyhän Hengen työtä, jonka uskova saa osakseen uskon kautta. Jumalan työtä ei saa jäljitellä, mutta se tulee ottaa vastaan.
Jumalan pyhittämä ihminen on erotettu vain ja ainoastaan Jumalalle. Sellainen on ainutlaatuinen Kristuksen palvelukseen tarkoitettu uskova. Sellaiseen ei päästä jäljittelyn kautta, vaan aidon Pyhän Hengen työn välityksellä. Tästä seuraa todellinen uskon elämä, joka tuoksuu toisille elämän tuoksua, toisille kuoleman hajua.
Jeesus on aito kukka, Jumalan lilja taivaallisesta puutarhasta. Hänessä on tullut näkyviin Jumalan kauneus ja elämä ihmisten katseltavaksi. Haluamme olla ikuisesti hänen, johon uskomme.
Herra, tee meistä tekokukka-uskonnon kyllästämistä ihmisistä eläviä uskovia.
Job 22:26 silloin on ilosi oleva Kaikkivaltiaassa, ja sinä nostat kasvosi Jumalan puoleen.
-
Irene
- Ylläpitäjä
-
- Viestit: 5746
- Liittynyt: 24.10.2013 09:02
Kirjoittaja Irene » 14.04.2014 07:56
14.4.
Toin pullon hajuvettä Venäjän matkalta vaimolleni. Olin tuonut niitä vuosien aikana varmaan kassillisen? Yleensä naapurimaan hajut eivät ole vaimoani sävähdyttäneet ja aniharvat ovat päätyneet kokeilua lukuun ottamatta käyttöön. Mutta olen keksinyt vanhoille hajuvesille parempaa käyttöä, puhdistan niillä kasetteja ja nauhurin äänipäitä sekä maalitahroja. Työhuone tuoksuu kuin naistenhuone ja on mukavaa.
Raamatun naisia hajustettiin aikoinaan miehille mieluisaksi. ”Kun jonkun tytön vuoro tuli mennä kuningas Ahasveroksen tykö, sittenkuin hänelle oli kaksitoista kuukautta tehty, niinkuin vaimoista oli määrätty - sillä niin pitkä aika kului heidän kauneudenhoitoonsa: kuusi kuukautta mirhaöljyllä, toiset kuusi kuukautta hajuaineilla sekä muilla naisten kauneudenhoitokeinoilla - meni tyttö kuninkaan tykö” Est.2:12.
Kristuksen seurakunta on morsian, joka on myös saanut hajuaineensa, joilla se tehdään miehelleen mieluisaksi. Ne ovat yhdeksän tarkoin määrättyä ainetta, jotka on lueteltu ensin esikuvallisesti VT:ssa ja sitten Hengen hedelmänä UT:ssa, joita on myöskin yhdeksän. Kristuksen seurakunnan hyvä haju tulee siis Pyhän Hengen työstä uskovissa. Se on mieluinen tuoksu Jumalalle. Siinä on ihmisen oma minä uhrattu ristille ja Kristuksen uhri päässyt kunnia-asemaan.
Niin kuin Esterin kirjan tytöillä oli tarkka hoito-ohjelma, on Jumala säätänyt omilleenkin tarkan hoito-ohjelman. Mirha on kärsimyksen vertauskuva ja puhuu siitä, että uskova joutuu kokemaan kärsimystä. Uskovan elämän varrelle mahtuu monenlaista ehdotusta ja vaivaa, hänet suorastaan voidellaan koetuksilla. Näissä vaiheissa hän etsii ylkäänsä Kristusta ja rukoilee tätä avukseen. Kärsimys on uskovan kauneuden merkki.
Kristuksen morsian viedään Kuninkaan luo, kun hänet on valmistettu voiteilla ja hajuaineilla. Uskovaa valmistetaan Kristusta ja taivasta varten.
Kiitos, Jeesus, että sallit minulle kärsimyksen mirhavoidetta ja annat lahjaksi Pyhän Hengen hajuaineita: rakkautta, iloa, rauhaa, pitkämielisyyttä, ystävällisyyttä, hyvyyttä, uskollisuutta, sävyisyyttä ja itsensähillitsemistä.
Job 22:26 silloin on ilosi oleva Kaikkivaltiaassa, ja sinä nostat kasvosi Jumalan puoleen.
-
Irene
- Ylläpitäjä
-
- Viestit: 5746
- Liittynyt: 24.10.2013 09:02
Kirjoittaja Irene » 15.04.2014 07:38
15.4.
Minulla on paljon uskonystäviä ja monet ovat hyvin läheisiä. Puhumme monien ystävien kanssa lähes kaikista asioista luottamuksella. Joskus näen, kuinka toisen kristityn sydän on murheellinen ja näen sen hänen kasvoistaan; joskus hänen kasvonsa loistavat ilosta ja onnistumisesta. Olemme uskovinakin ihmisiä. Mutta pelastuneen ihmisen kasvoilla on joskus ihmeellinen kirkkaus.
Usko, jossa ei ole tunteita, on kuollutta uskoa. Ihmisyyteen kuuluu ilo ja itku. Kuiva opillisuus on joskus pyrkinyt teoreettisesti järjestelemään asioita siihen malliin, että lämpöä kaipaava uskovainen on ollut viluissaan. Tunteettomuus on vakava uhka Kristukselle. Älä siis häpeä tunteitasi.
Kristuksen kohtaaminen, näkeminen ja kuuleminen, saavat aikaan ihmeen: hän, joka on ollut juuri siipi maassa ja kurjuuden kahleissa, iloitsee nyt. ”Jotka häneen katsovat, ne säteilevät iloa, heidän kasvonsa eivät häpeästä punastu. Tässä on kurja, joka huusi, ja Herra kuuli ja pelasti hänet kaikista hänen ahdistuksistansa” Ps.34:6-7. Jeesuksen näkeminen tuo ilon. Kurja kelpaa Herralle.
Emme koskaan katsele liikaa Jeesusta, emme koskaan puhu liikaa hänestä, emme koskaan odota liikaa häntä, emme koskaan pane liikaa turvaamme häneen. Hän on kaiken tämän arvoinen. Hän on kaikkemme ja kuka sen parhaiten ymmärtäisi kuin se, joka on ollut kurja ja ahdistunut sekä huutanut häntä avuksi.
Katso siis Jeesukseen, katso häneen kaikessa. Katso hänen valtaansa, hänen viisauttansa, hänen armoansa, hänen neuvojansa, hänen pitkämielisyyttään, hänen sääliväisyyttään. Katso Jeesukseen kaikessa viheliäisyydessäsi, kurjuudessasi, heikkoudessasi, voimattomuudessasi, yksinäisyydessäsi, tyhjyydessäsi, kaikkien ongelmiesi kanssa. Hän on tullut sinua varten.
Jeesus, anna minun, kurjan, katsella sinua, kärsimysmuotoasi, ylösnousemusolemustasi ihanuudessasi, taivaallista muotoasi kuninkuudessasi - kaikessa.
Job 22:26 silloin on ilosi oleva Kaikkivaltiaassa, ja sinä nostat kasvosi Jumalan puoleen.
-
Irene
- Ylläpitäjä
-
- Viestit: 5746
- Liittynyt: 24.10.2013 09:02
Kirjoittaja Irene » 16.04.2014 08:41
16.4.Hapanleipäpaketissa luki: ”Tämä on luvallinen kiusaus”, vaikka kysymys oli leivästä. Eräässä naistenlehdessä luki jutun otsikkona: ”Pieniä synnintunnustuksia” ja sitten seurasi joitakin älyttömiä kommentteja ihmiselämän tyhmyydestä.
Synnistä on tehty kevyt asia ja vitsi tiedotusvälineissä. Sille nauretaan, niin kuin Jumalalle ja uskoville, jotka haluavat pysyä Raamatun sanassa.
Maailma suhtautuu syntiin kuin huonoon harrastukseen. Mutta synti on vakava asia, kuoleman vakava asia, johon moni narahtaa pysyvästi ja lopullisesti.
Synti maksoi Jeesuksen hengen. Hänen hirvittävät kärsimyksensä ihmisten syntien tähden ovat vertaansa vailla. Hänen uhrinsa syntisten edestä on niin vaikuttava, että ihmiset käänsivät katseensa poispäin hänestä.
Jumalan sanan julistuksen vaikeus on siinä, että ihmiset omaksuvat sanan juurettomasti itselleen. Se on monelle kuin ruusu rintapielessä, kaunis, tuoksuva, yhden juhlan kestävä ja kohta kuivettunut. ”Ja mitkä kalliolle putosivat, ovat ne, jotka kuullessaan sanan ottavat sen ilolla vastaan, mutta joilla ei ole juurta: ainoastaan ajaksi he uskovat ja kiusauksen hetkellä luopuvat” Luuk.8:13. Ilo sanasta on haihtuvaa. Huomenna sanalla ei ole enää heille merkitystä, kun kiusaukset täyttävät heidän mielensä.
Evankeliumi on hyvä, toivoa herättävä ja monet ottavat sen ilolla vastaan. Mutta kiusaus tulee aina siunatun päivän jälkeen, pikemmin kuin luuletkaan ja silloin usko koetellaan. Juureton kristitty on vaaravyöhykkeessä, myrsky tulee ja kiinnikkeet maahan puuttuvat. Hänen evankeliuminsa on hyvän-päivän-evankeliumi. Se saa hallita häntä kovin vähän, eikä ohjata ollenkaan. Sillä ei ole omistusoikeutta häneen, eikä siltä kysytä mielipidettä päätöksenteossa.
Ei ihme, että hänestä tulee kiusauksensa vanki.
Uskova ei elä vain uskoontulosta, hänen on juurruttava Kristukseen ja pysyttävä hänessä. Aika ei voi irrottaa lujasti Kristukseen kiinnittynyttä uskovaa, eivät myöskään kiusaukset voi ryöstää häntä Herran kädestä.
Auta, Herra, meitä varomaan syntiä, pakenemaan sitä ja langettuamme tulemaan sen kanssa luoksesi. Juurruta meitä itseesi.
Job 22:26 silloin on ilosi oleva Kaikkivaltiaassa, ja sinä nostat kasvosi Jumalan puoleen.
-
Irene
- Ylläpitäjä
-
- Viestit: 5746
- Liittynyt: 24.10.2013 09:02
Kirjoittaja Irene » 17.04.2014 08:09
17.4.
On yleistä, että seurakunnissa on ristiriitoja kristittyjen keskuudessa. Eri näkemykset, henkilöt ja henget törmäävät. Jännitettä on myös työntekijöiden ja maallikkojen välillä. Seurakunta, joka pitäisi olla Kristuksen rakkauden ja uskon koti ja Jumalan perhe, ei ole aina kunniaksi Herran nimelle. Mutta kenenkään ei siksi pidä hylätä seurakuntaa, koska Kristus ei ole sitä hylännyt. Jotka jättävät seurakunnan, ovat pakenijoita.
Mutta ongelman juuret ovat syvällä, ihmissydämissä. Toisissa on eri henki, toisissa ei ole Herran Henkeä ollenkaan. Kristus on toisilla vain huulilla, toisilla hän on sydämessä. Toiset elävät armahdetun syntisen elämää, toiset kantavat vielä itse syntejään. Toiset tuntevat Kristuksen uskon, toiset ovat oman uskonsa varassa.
Jumalan maailmassa me näemme, että toiset ovat Pyhän Hengen mukaan syntyneet, toiset vain lihasta. ”Ja te, veljet, olette lupauksen lapsia, niin kuin Iisak oli. Mutta niin kuin lihan mukaan syntynyt silloin vainosi Hengen mukaan syntynyttä, niin nytkin” Gal.4:28-29. Tämän tähden seurakunnissa on niin paljon ristiriitoja. Liha kun ei jalostu, ei parane, eikä pyhity, vaan pysyy pahana loppuun asti. Se on aina elävää uskoa vastaan.
Uskosta osaton seurakuntalainen on valhevehnää ja matkalla kohti kadotusta. Hän hukkuu iankaikkiseen tuleen, jos ei tule mielenmuutokseen. Samanaikaisesti uskovat seurakuntalaiset tuntevat yhteyttä toisten uskovien kanssa. Uskovat kokevat syvintä elämänrikkautta juuri toistensa kanssa, kun saavat olla palvelemassa Kristusta, kuulemaan sanaa, kokoontumaan yhteen, viettämään ehtoollista ja rukoilemaan. Se on kaikkein antoisinta, mitä Kristuksen usko antaa.
Uskova on lupauksen lapsi, Jeesuksesta syntynyt ja Taivaallisen Isän sukua. Hänen rikkautensa on Herran Henki, joka kuljettaa häntä eteenpäin ja kotiinpäin.
Herra, varjele omasi ristiriitojen, lihallisten hyökkäyksien, arvostelujen ja vainojen keskellä.
Job 22:26 silloin on ilosi oleva Kaikkivaltiaassa, ja sinä nostat kasvosi Jumalan puoleen.
-
Irene
- Ylläpitäjä
-
- Viestit: 5746
- Liittynyt: 24.10.2013 09:02
Kirjoittaja Irene » 18.04.2014 11:32
18.4.Perinteisesti on ajateltu, että mahdollisimman yksinkertainen, pelkistetty ja vaatimaton elämäntapa on ainoa oikea ja Jumalan tahdon mukainen. Rikkaus, menestys, ilo ja nauttiminen ovat selvästi olleet maailmaan kuuluvia asioita. Mutta elintason myötä uskovaisuuden ihanteet ovat muuttuneet. Tästä on seurannut se, että uskon syvyyttä on ryhdytty mittaamaan em. seikoilla. Ennen arvostettiin yksinkertaisuutta ja köyhyys luettiin hyveeksi.
Mutta ilman Kristusta kaikki on turhaa. Köyhyys ja rikkaus, pitkä ja lyhyt elämä, onnistuminen ja epäonnistuminen, nöyryys tai ylpeys eivät itsessään tee meitä paremmiksi tai huonommiksi kristityiksi. Oleellista on se, että me joka tilanteessa turvaamme Kristukseen ja vain häneen.
Makea ja rasvainen ruoka oli merkki Herran läsnäolosta ja suosiosta. ”Ja hän sanoi vielä heille: ’Menkää ja syökää rasvaisia ruokia ja juokaa makeita juomia ja lähettäkää maistiaisia niille, joilla ei ole mitään valmistettuna, sillä tämä päivä on pyhitetty meidän Herrallemme. Ja älkää olko murheelliset, sillä ilo Herrassa on teidän väkevyytenne’” Neh.8:10. Elämä Herrassa on pelastuksen lahja ja ilo Herrassa on voiman salaisuus.
Kristityn ilo on sydämen iloa, ei aina mitenkään näkyvää. Mutta kristityn ilon lähde on Herra, siksi se on vahvaa ja vahvistavaa. Kristityn ilo vahvistaa häntä. Kristityn ilo on hänen voimansa, siinä hän lepää luottamuksessa Herraan.
Mutta uskovan ei pidä pyrkiä Herran iloon omin voimin tai järkeilemällä. Kristitty pääsee Herran iloon Jeesuksen kautta. Silloin hän tulee kaikkien syntiensä ja kurjuutensa kanssa ristille, tuo kaikki laiminlyöntinsä ja virheensä Herralle. Ei luota itseensä, vaan Jeesukseen. Kristitty tulee murheellisena Herran luo ja lähtee iloisena. Kristitty ei tuo mitään hyvää Herralle, vain huonoa, mutta saa häneltä suuren lahjan – armon.
Kiitos ilosta, jonka sinä, Jeesus, annat minulle voimaksi suuresta rakkaudestasi, vaikka olen ansioton palvelijasi.
Job 22:26 silloin on ilosi oleva Kaikkivaltiaassa, ja sinä nostat kasvosi Jumalan puoleen.
-
Irene
- Ylläpitäjä
-
- Viestit: 5746
- Liittynyt: 24.10.2013 09:02
Kirjoittaja Irene » 19.04.2014 08:44
19.4.
Eräs sukulaiseni oli kodin ainoa poika, joka sai elämässään kaiken minkä halusi. Hän oli lahjakas ja vanhemmilla oli rahaa. Hänellä oli hyvä koti ja kaikki mahdollisuudet elämässään. Hän valmistui hyvään ammattiin ja sai hyviä töitä. Hän menestyi myöskin urheilussa. Mutta jossain vaiheessa häneen iski lorvikatari. Hänestä tuli suuruudenhullu johtaja, joka ei enää viitsinyt tehdä töitä, vaan teetti ne muille. Isän jälkeensä jättämä miljoonaomaisuus hävisi huonoihin sijoituksiin ja kurssimuutoksiin. Vaimo otti lapset ja muutti pois kotoa. Koti meni pakkohuutokauppaan. Joskus hän soitti puhelimella terveisiään, muttei myöntänyt tarvitsevansa apua. Viimeksi olen kuullut, että hän maleksii alkoholistina kotikylänsä katuja.
Harvalle ihmiselle sopivat menestys ja jatkuva myötämäki. Se tekee ylpeäksi ja itseriittoiseksi. Ajallinen onni ja runsas raha, jota ei ole tarvinnut ansaita, ovat pilanneet monta nuorta ihmistä. Tarvitsemme loppujen lopuksi kovin vähän ollaksemme onnellisia.
Elämässä epäonnistuminen on kurja juttu, mutta se kääntää usein ihmisen katseen Kristukseen. ”Ennenkuin minut nöyryytettiin, minä eksyin, mutta nyt minä noudatan sinun sanaasi. Hyvä oli minulle, että minut nöyryytettiin: niin minä opin sinun käskysi” Ps.119:67,71. Myöhemmin voi huomata, kuinka eksyksissä sitä onkaan ollut, miten sokeana onkaan kulkenut, kuinka onkaan tuijottanut vain itseensä.
Jumala nöyryyttää meitä, hän riisuu meidät alastomiksi ja osoittaa kuinka avuttomia olemme. Hän paljastaa piilopaikkamme ja tuo esiin hölmöilymme, joissa olemme kompastelleet. Mutta tämän kuurin läpikäyneenä olemme viisaampia ja kokemusta rikkaampia. Olemme oppineet Jumalan käskyt, sana on tullut selvemmäksi ja armo on auennut.
Ole, Herra, minua lähellä silloin, kun nöyryytät minua ja teet pieneksi, mitättömäksi. Varjele minua eksymästä. Ohjaa sisälle Sanaasi. Pelasta jumalattomat sukulaiset.
Job 22:26 silloin on ilosi oleva Kaikkivaltiaassa, ja sinä nostat kasvosi Jumalan puoleen.
-
Irene
- Ylläpitäjä
-
- Viestit: 5746
- Liittynyt: 24.10.2013 09:02
Kirjoittaja Irene » 20.04.2014 10:36
20.4.
Seurakuntien sanan ja rukouksen illoissa on tapana kirjoittaa lapuille rukousaiheita, pyyntöjä, kiitoksia, anomuksia, selvyyttä ja kaipauksia. Yleensä noihin lappuihin sisältyy valtavasti odotusta, että Jumala puuttuisi asioiden kulkuun ja muuttaisi tilannetta ratkaisevasti paremmaksi. Henkilökohtaisiin pyyntöihin odotetaan henkilökohtaista vastausta. Rukouslappujen määrä lasketaan jatkuvasti tuhansissa.
Joskus kristitty kompastuu siksi, että hän sekoittaa oman ja Jumalan tahdon toisiinsa. Asiat eivät mene toivotulla tavalla ja niin ihminen pettyy Jumalaan, joka ei vastannutkaan mieleisesti. Alkaa lapsellinen simppailu ja kapinointi Herraa vastaan; sydän kivettyy ja mieli mustuu kuin Kainilla ja teot ovat sen mukaiset. Pettynyt kristitty on vaarallinen, hän saa paljon vahinkoa aikaan ympäristössään puuskuessaan pettymystään toisiin.
On aina onnellista nähdä, että yksi tie on auki, se on ylöspäin. ”…huusin avukseni Herran nimeä: ’Oi Herra, pelasta minun sieluni!’ Herra on armollinen ja vanhurskas, meidän Jumalamme on laupias. Herra varjelee yksinkertaiset; minä olin viheliäinen, mutta hän auttoi minua. Sillä sinä olet pelastanut minun sieluni kuolemasta, minun silmäni kyynelistä, jalkani kompastumasta” Ps.116:4-6,8. Parhaat rukoukset nousevat oman kelvottomuuden tuntemisesta.
Ensimmäinen ja tärkein rukous ihmisen kannalta on pyytää pelastusta elämäänsä. Siinä ihmiselle kirkastuu Jumalan olemus ja työt ihmisen hyväksi. Herra on armollinen ja säälii meitä. Olemme reppanoita, jotka tarvitsevat hänen apuaan. Olemme kuoleman omia ilman Jeesusta. Elämämme on pelkkää kuolemaa, kompastumista ja kyyneliä ilman Jumalan iloa. Kuolema ja suru katoavat, kun Jeesus tulee luoksemme. Herra varjelee meitä kompastumasta.
Herra, kuule rukoukseni. Ota vastaan anomiseni. Älä hylkää minua yksinkertaisuuteni ja viheliäisyyteni tähden. Vastaa esirukouspyyntöihini.
Job 22:26 silloin on ilosi oleva Kaikkivaltiaassa, ja sinä nostat kasvosi Jumalan puoleen.
-
Irene
- Ylläpitäjä
-
- Viestit: 5746
- Liittynyt: 24.10.2013 09:02
Kirjoittaja Irene » 21.04.2014 09:03
21.4.
Jumala on opettanut minua pysähtymään asioiden ja elämän tilanteiden kanssa hänen eteensä yksin. Olen kohdannut yksin ollessani Herran. Hän on puhunut minulle, se on ollut hänen aikansa ja valintansa. Yksin tulin uskoon, opin rukoilemaan yksin, lukemaan Raamattua yksin ja etsimään Jumalan tahtoa. Yksin olen tottunut valmistautumaan tehtäviini, puheet valmistuvat parhaiten yksin hiljaisuudessa. Yksin etsin Herran tahtoa elämäni johdatukseksi.
Jeesus toimi keskellä kansaa, mutta vetäytyi ajoittain yksinäisyyteen. ”Ja laskettuaan kansan hän nousi vuorelle yksinäisyyteen, rukoilemaan. Ja kun ilta tuli, oli hän siellä yksinänsä” Matt.14:23. Se oli tarpeen, sillä siellä hän puhui Isän kanssa ja sai häneltä tukea tehtävässään.
Yksinäisyys on hyvä asia, kun se ei ole jatkuvaa. Jokainen uskova tarvitsee yksinäisiä hetkiä Herran kanssa. Tällaiset hiljaiset hetket ovat välttämättömiä uskonelämän syventymiseksi. Tarvitsemme toisia uskovia ja seurakuntayhteyttä, niillä on tärkeä paikkansa, jota ei voi muulla korvata. Mutta suurten kysymysten edessä ja valintoja tehdessä on hyvä myös olla yksin Jumalan edessä. Opi kysymään häneltä vastausta elämäsi kysymyksiin. Hän vastaa kyllä.
Kun yksinäisyyden aika on ohi, on hienoa tavata taas ystäviä. Ehkä silloin on enemmän jaettavaakin toisille, voi kertoa enemmän siitä, mitä on Jumalalta saanut ja oppinut. Kristityn kouluun liittyy yksin olemisen taito. Jumala irrottaa meitä ihmisistä, ihmismielipiteistä, että me vähitellen oppisimme enemmän luottamaan häneen. Yksinäiset hetket ovat tarkoitetut meille vain ajaksi, tullaksemme taas yhteen toisten uskovien kanssa.
Yksinäisyys ei ole seurakunnan kokoontumisen vaihtoehto. Jeesus tulee uskovien keskelle, seurakunnan keskelle, opetuslasten keskelle, siksi on tärkeää kokoontua hänen nimessään. On normaalia, että uskovalla on seurakuntayhteys. Metsästä löytyvä kirkko kansanlaulun tapaan ei ole mikään pysyvä ratkaisu.
Opeta minua kaikessa, Herra, opeta kulkemaan, puhumaan, vaikenemaan, välttämään paholaisen ansoja, elämään kunniaksesi, kuuntelemaan sinua ja olemaan hetkittäin yksin.
Job 22:26 silloin on ilosi oleva Kaikkivaltiaassa, ja sinä nostat kasvosi Jumalan puoleen.
-
Irene
- Ylläpitäjä
-
- Viestit: 5746
- Liittynyt: 24.10.2013 09:02
Paluu Jeesus on Herra
Paikallaolijat
Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa