- sydämeni ajatuksia päivittäiseen uskonelämään
Turkka Aaltonen
Kirjoittaja Irene » 22.04.2014 08:56
22.4.
Olin hakemassa kaakelilaattakuormaa Toijalan Katulähetyskodin vanhalla diesel Hanomagilla Turusta Partekin tehtaalta. Laatat painoivat vähän yli tonnin. Rukoilin varjelusta syöksyessäni moottoritietä Tampereelle päin ja juuri silloin rengas räjähti. Suuren vaivan jälkeen sain vaihdetuksi aataminaikuisella tunkilla ikivanhan vararenkaan, josta paistoi jo sisäkumi. Olin varma, ettei se tulisi kestämään 100 kilometrin matkaa. Mutta ihmeellistä, se kesti. Pidin sitä Jumalan ihmeenä.
Jumalan työssä olen huomannut, että Herra käyttää mitättömiä ja heikkoja välikappaleita työssään. Hän ottaa niin heikkoja ihmisiä palvelukseensa, että hirvittää. Sairaat, ontuvat, sokeat, rupitautiset, avuttomat ja yksinkertaiset pärjäävät hyvin Herran sotajoukossa. Hän käyttää palveluksessaan yhtä hyvin naista kuin miestä, lasta kuin vanhusta. Ihmisen vajavaisuus ei ole millään tavalla este hänen työssään – päinvastoin.
Piiskattu ihminen on kovia kokenut ja hänen itsetuntonsa ei ole juuri silloin kovin kaksinen. ”Minä olen se mies, joka olen kurjuutta nähnyt hänen vihastuksensa vitsan alla. Sillä ei Herra hylkää iankaikkisesti; vaan jos hän on murheelliseksi saattanut, hän osoittaa laupeutta suuressa armossansa” Val.3:31, 32. Mutta aikanaan kuritus on ohi ja ilokseen voi huomata, ettei Herra olekaan hylännyt omaansa. Murhekin alkaa hälvetä, kun Vapahtajan kasvot alkavat näkyä.
Jeesuksen oma voi oppia kokemuksistaan. Jumala on ajatellut, että hänen käymänsä vaiheet ovat pääomaa, josta on myöhemmin hyötyä. Emme kirjoita asioita vain muistiin, tee päiväkirjamerkintöjä, vaan tutkimme kristittyinä niiden merkitystä Raamatun sanan valossa.
Emme koe mitään turhaa seuratessamme Jeesusta. Kaikki tulee elämäämme häneltä, kun rukoilemme hänen tahtonsa tapahtumista. Mutta kaikki ei ole mieluisaa ja mukavaa. Kaikkia asioita ei voi edes kertoa, ne ovat siksi kipeitä kokemuksia.
Jeesus, joskus sinä lyöt minua. Anna minulle silloin tyyneyttä vastaanottaakseni sen. Sinä saatat ylpeän murheelliseksi, mutta et hylkää vaan armahdat katuvaa. Kiitos, että käytät edelleen huonoa palveluksessasi.
Job 22:26 silloin on ilosi oleva Kaikkivaltiaassa, ja sinä nostat kasvosi Jumalan puoleen.
-
Irene
- Ylläpitäjä
-
- Viestit: 5771
- Liittynyt: 24.10.2013 09:02
Kirjoittaja Irene » 23.04.2014 07:54
23.4.
Olin mukana eräässä seurakuntatapahtumassa, jossa kävimme monissa laitoksissa ja tehtaissa todistamassa Jeesuksesta. Puhuin myös kunnantalolla työntekijöille. Myöhemmin samana vuonna, ennen joulua, viisi heistä kuoli auto-onnettomuudessa. Mietin, miten heidän kävi, olivatko uskossa Jeesukseen, pelastuivatko he taivaaseen vai joutuivatko kadotukseen? Entäpä, mikä merkitys olikaan käynnillämme heidän työpaikassaan, kun he vielä elivät armonajassa?
Ylitse kaiken tärkeysjärjestyksessä on ihmissielun pelastus. Sen tähden Jeesus tuli maailmaan, siksi meillä on Jumalan sana, seurakunta ja uskovat. Ihminen ei tätä ymmärrä ja siksi hän touhuaa kaikenlaista muuta, sotkee oman ja toisten elämän, pilaa mahdollisuutensa ja kuluttaa aikansa turhuudessa ilman Jumalaa ja on helvetin lapsi.
Jumala kutsuu ihmistä etsikkoaikana luokseen. Hän lähettää palvelijansa todistamaan hänestä ja puhuu myös elämän kohtaloitten kautta. hän haluaa pelastaa ihmisen ja siksi tuo pelastuksen ihmisen ulottuville, tämän vastaanotettavaksi. Muuten armo jää ihmisen kohdalla turhaksi ja merkityksettömäksi. Ja voi kuinka paljon onkaan maailmassa turhaa armoa!
”Hänen työtovereinaan me myös kehotamme teitä vastaanottamaan Jumalan armon niin, ettei se jää turhaksi. Sillä hän sanoo: ’Otollisella ajalla minä olen sinua kuullut ja pelastuksen päivänä sinua auttanut." Katso, nyt on otollinen aika, katso, nyt on pelastuksen päivä’” 2.Kor.6:1
Job 22:26 silloin on ilosi oleva Kaikkivaltiaassa, ja sinä nostat kasvosi Jumalan puoleen.
-
Irene
- Ylläpitäjä
-
- Viestit: 5771
- Liittynyt: 24.10.2013 09:02
Kirjoittaja Irene » 24.04.2014 08:39
24.4.
Kerrotaan, että eräs mies meni puhumaan Satakuntaan erääseen seurakuntaan ja siellä seuroihin. Hän ajatteli hieman keventää puhettaan ja kertoi yhden vitsin puheensa lomassa. Mutta ihmiset olivat haudanvakavia. Hetken kuluttua hän kertoi toisen vitsin, mutta sama tulos. Mies jatkoi puheensa loppuun ja matkusti takaisin kotiinsa. Jonkin ajan kuluttua eräs seuroissa ollut mies soitti ja jutteli vapautuneesti. Hän sanoi, että heidän oli ollut vaikea pidättää nauruaan, mutta kotimatkalla he olivat sitten nauraneet.
Uskovaisilla on ollut totisen torvensoittajan maine kautta aikojen. Ennen nauramista on pidetty synnillisenä. Mutta voi ihmistä, joka ei koskaan naura.
Sillä ei vakavuus ketään sinänsä pelasta, vaikka onkin hyvä hiljentyä Herran edessä ja käyttäytyä muutenkin maltillisesti ja kärsivällisesti.
Jatkuva murhe tekee synkkämieliseksi, masentaa ja uuvuttaa. Siksi murheet tulee heittää Herran kannettavaksi.
Jumala antaa kohtalon, surun ja ilon. ”Kun Herra käänsi Siionin kohtalon, niin me olimme kuin unta näkeväiset. Silloin oli meidän suumme naurua täynnä, ja kielemme riemua täynnä; silloin sanottiin pakanain keskuudessa: ’Herra on tehnyt suuria heitä kohtaan’” Ps.126: 1-2. Joskus kristitty saa nähdä selvästi,
miten Herra on muuttanut tilannetta ratkaisevasti uskovan eduksi.
Kun kristitty kokee suurta Jumalan vaikutusta, hän tulee iloiseksi. Vapahtajan tuore kosketus ja elämän asioihin puuttuminen saa aikaan hersyvää iloa.
Silloin uskova nauraa vapautuneesti. Myös maailma huomaa uskovan ilon, iloinen uskova vetää puoleensa. Hän on hyvä mainos Herrasta. Jumalan suuret teot tuovat riemun sieluun ja pakanatkin puhuvat uskovien onnesta.
Mutta ilo ei ole jatkuvaa, eikä aina ole hauskaa. Itkulla ja surullakin on paikkansa uskovan elämässä. Mutta todellisia ilon hetkiä on silti niin harvassa, että nauraa pitää silloin, kun naurattaa. Luonnollisuus on tässä asiassa valttia. Emme ole kristittyinäkään sieluttomia, vaan tuntevia ja eläviä, ihmisiä.
Herra, anna meille ilonhetkiä, virkistä meitä sinun olemuksesi tuntemisesta ja nähdessämme sinun vaikutustasi elämässämme.
Job 22:26 silloin on ilosi oleva Kaikkivaltiaassa, ja sinä nostat kasvosi Jumalan puoleen.
-
Irene
- Ylläpitäjä
-
- Viestit: 5771
- Liittynyt: 24.10.2013 09:02
Kirjoittaja Irene » 26.04.2014 13:27
26.4.
Sain kirjeen vakuutusyhtiöstä, minulle tarjottiin uutta vakuutusta. Siinä luki: ”Kuinka haluat viettää eläkepäiviäsi? Nautiskelemalla.… ilman huolta huomisesta? Voit itse vakuuttaa tulevaisuutesi.… joka tekee haaveistasi totta.” Lähes jokainen suomalainen on jonkinlaisen vakuutuksen piirissä, jolla pyritään takaamaan elämän jatkaminen onnettomuuden jälkeen ja eläkkeellä. Itsekin omistan vakuutuksia ja joudun tarkistamaan aika ajoin niitä. Mutta koetan selvitä mahdollisimman vähillä kuluilla, koska en halua tukea vakuutusyhtiöitä vaan seurakuntaa.
Kristitty on onnellinen ollessaan osallinen Kristuksesta kuin oksa viinipuussa. Mutta kurja tulevaisuus häämöttää, jos kristitty ei säily tuossa suhteessa. ”Jos joku ei pysy minussa, niin hänet heitetään pois niinkuin oksa, ja hän kuivettuu; ja ne kootaan yhteen ja heitetään tuleen, ja ne palavat” Joh.15:6.
Kristitty joutuu eroon Jeesuksesta, jos hän yrittää tehdä turhaksi Jumalan sanan ja elää sen mukaan. Samoin käy, jos kristitty kieltää Kristuksen tai kavaltaa hänet. Jeesuksen aikalaiset, kirkon johtajat, päättivät tappaa Jeesuksen; hän oli vaarallinen, hänet oli saatava pois päiviltä. Ironista oli se, että samanaikaisesti he kuvittelivat puhdistautuvansa synneistään Jumalan edessä? Viimeinen epätoivon yritys päästä eroon Vapahtajasta oli asettaa haudalle sotilasvartio. Tässä virallinen kristillisyys on myös ansioitunut eri aikakausina Jeesuksen haudan vartioimisessa. Uskonnollista muotomenoa sallitaan, mutta mitään elävää hengellisyyttä ei suvaita.
Jos joku tunnistaa itsensä em. seikkailuista, olisi hänen syytä ottaa välittömästi palovakuutus. Hänen pitäisi päästä kiireesti Jumalan armon ja anteeksiantamuksen vaikutuspiiriin, Jumalan suosioon. Hän tarvitsee heti Jumalan rauhan ja Jumalan lapsen oikeuden. Hänen on saatava Jumalan voima, joka tulee Jeesukselta. Oikeastaan hänen on päästävä niin läheiseen yhteyteen Kristuksen kanssa, kuin oksa on viinipuussa.
Varjele, Herra meitä joutumasta kuivaksi oksaksi, pois heitettäväksi, ettemme joutuisi tulen ruoaksi.
Job 22:26 silloin on ilosi oleva Kaikkivaltiaassa, ja sinä nostat kasvosi Jumalan puoleen.
-
Irene
- Ylläpitäjä
-
- Viestit: 5771
- Liittynyt: 24.10.2013 09:02
Kirjoittaja Irene » 27.04.2014 14:13
27.4.
Moni kristitty nainen elää avioliitossa, jossa puoliso ei ole uskossa. Vuosikausia tilanne jatkuu samanlaisena ja muutosta ei ole näkyvissä. Nainen rukoilee, uskoo ja epäilee, kärsii ja odottaa, miettii muita ratkaisuja Hän ajattelee miehen hylkäämistä ja pelkää samalla, että mies hylkää hänet.
Lähtökohtana saattaa olla perus huono mies, joka on aina kuin myrkyn niellyt, mies, joka on koko ajan kuoleman vaarassa, koska ei ole pelastunut. ”…onnettomuus uhkaa meidän isäntäämme ja koko hänen taloansa. Hän itse on kelvoton mies, niin ettei hänelle auta puhua.... Älköön herrani välittäkö mitään tuosta kelvottomasta miehestä" 1.Sam.25:17,25. Kun nainen on riittävän monta kertaa yrittänyt puhua miehelle, hän vaikenee.
Nainen on aikoinaan mennyt mukavan miehen kanssa naimisiin ja uskonut, että mies muuttuu ajan myötä naisen toiveiden mukaan. Mutta onkin käynyt päinvastoin, mies on mennyt pahemmaksi ja vetänyt myöskin naisensa mukanaan porsasteluun. Naisen usko on hiipunut ja mies on voittaja. Joskus elämän sotkut ja synnit ovat hirvittävät.
Joskus naisen kärsivällinen uskonelämä palkitaan ja mies tulee uskoon. Se tapahtuu kovan väännön kautta. Tarvitaan sairauksia, onnettomuuksia, sotia, nälkää, Jumalan sanaa, rakkautta ja paljon rukousta. On ihana olla uskovina puolisoina kristillisessä avioliitossa.
Uskova puoliso taistelee Herran edessä kääntymättömän siippansa elämästä viimeiseen asti. Niin kauan kuin on elämää, niin kauan on vielä toivoa.
Jeesus, tue kaikkia uskovia naisia heidän avioliitoissaan, että heidän uskonsa säilyisi elävänä ja hedelmällisenä. Pelasta heidän kelvottomat miehensä.
Job 22:26 silloin on ilosi oleva Kaikkivaltiaassa, ja sinä nostat kasvosi Jumalan puoleen.
-
Irene
- Ylläpitäjä
-
- Viestit: 5771
- Liittynyt: 24.10.2013 09:02
Kirjoittaja Irene » 28.04.2014 07:17
28.4.
Lapsuudenkotini lähellä oli aikoinaan pieni kyläkauppa, josta ostimme ruokatavaraa. Kerran olin siellä äidin kanssa odottaen saavani karkkia. Jokin tuote oli vanhaa ja se tuli ilmi siinä kaupanteon yhteydessä, jolloin äitini ei ostanut tuotetta. Myöhemmin muistan kuinka äiti oli vihainen, kun menimme kotiin ja hän puhui siitä, että kauppias oli yrittänyt vetää häntä höplästä. Kauppias oli epärehellinen, falski tyyppi.
Jumalan edessä riittää vain rehellisyys, ihmisen on oltava valmis tuomaan kaikki päivänvaloon elämästään. Petos ei kannata, sillä vähän aikaa se voi muodollisesti hyödyttää, mutta sitten se tulee kirouksena ihmisen eteen uudestaan. Kaikesta joutuu tilille Jumalan edessä. Ketku joutuu vastuuseen teoistaan.
Daavid opetti Jumalan viisaudella poikaansa vähän ennen kuolemaansa: ”Ja sinä, minun poikani Salomo, opi tuntemaan isäsi Jumala ja palvele häntä ehyellä sydämellä ja alttiilla mielellä, sillä Herra tutkii kaikki sydämet ja ymmärtää kaikki ajatukset ja aivoitukset. Jos häntä etsit, niin sinä löydät hänet, mutta jos luovut hänestä, niin hän hylkää sinut iankaikkisesti” 1.Aik.28:9.
Ensiksi Jumalan tunteminen oli tärkeä. Salomon oli opittava kuuntelemaan Jumalaa, antamaan aikansa Herralle, että hän saattoi tietää millainen Jumala oli. Toiseksi Jumala oli Daavidin Jumala. Se merkitsi sitä, että Daavid oli selvinnyt juuri Jumalan avulla mitä suurimmista vaikeuksista ja koettelemuksista elämässään. Kolmanneksi Jumalan oman tuli seurata häntä ehyellä sydämellä. Kaksimielisyys ja jaettu sydän tiesivät hengellistä kuolemaa. Kahden tien kulkijalla ei ollut uskovan sisäistä rauhaa. Neljänneksi hän tarvitsi alttiin mielen, joka oli uskovan tunnusmerkki. Jos mieli ei ollut altis, eivät teot eikä puheet voineet olla sellaisia. Seurauksena olisi laiskuus ja mykkyys. Viidenneksi hänen tuli etsiä Jumalaa. Tämä merkitsi koko elinaikaa, kaikkia hänen asioitaan, tehtäviään ja valintojaan. Kuudenneksi, luopio joutuu Jumalan hylkäämäksi.
Herra, opeta minua tuntemaan sinut, palvelemaan sinua ehyellä sydämellä ja alttiilla mielellä ja etsimään sinua kaikissa valinnoissani ja olemaan luopumatta sinusta.
Job 22:26 silloin on ilosi oleva Kaikkivaltiaassa, ja sinä nostat kasvosi Jumalan puoleen.
-
Irene
- Ylläpitäjä
-
- Viestit: 5771
- Liittynyt: 24.10.2013 09:02
Kirjoittaja Irene » 30.04.2014 08:21
30.4.
Istutin kaktuksia suureen ruukkuun. Ne olivat kauniita, pidin niistä. Toisinaan niissä oli kauniita kukkia, toisinaan ne olivat vain viherkasveja. Mutta ne olivat vaarallisen piikikkäitä. Niissä oli pitkiä ja lyhyitä piikkejä – runsaasti.
Minäkin olen kaktus. Hyökkään pahoilla sanoilla läheisteni kimppuun, karkotan asenteellani ihmiset luotani. Ilmeeni paljastaa, etten pidä ihmisistä enkä halua heitä lähelleni. En paljasta ajatuksiani, enkä kerro mitä ajattelen tai tunnen. Suojaudun ympäristöltä itsevarmasti.
Mutta kaktus on myös sitkeähenkinen erämaan kasvi, joka tulee toimeen mainiosti pienellä vesitilkalla. Olen semmoinenkin. Tulen toimeen vähällä ja pärjään mainiosti, vaikka vaatimattomassakin tilanteessa. Oikeastaan, olen huomannut saavani eniten siunausta hengellisessä erämaassa. Elämän vesi on maistunut – jo pisarakin sitä on ollut erinomaista, virvoittavaa. Runsas hengellinen ohjelmatarjonta tekee kristityn kiittämättömäksi ja arvostelevaksi.
Jumalan koulussa on piikkisiä päiviä, jotka loppuvat aikanaan. ”Enää ei israelilaisilla ole vierellään pistävää okaa, ei purevaa piikkiä, ei kansaa, joka halveksii heitä. Niin he tulevat tietämään, että minä olen Herra, Jumala” Hes.28:24. Kun piikit poistuvat, uskova tuntee Herran auttaneen häntä.
Minä en muutu miksikään, ajattelen, mutta ei Herrakaan. Hän luo elämäni olosuhteet, aikataulun ja tapahtumat. Hän antaa eväät ja ystävät, sateen ja auringon. Hän armahtaa syntistä, minuakin.
Jeesuksen elämän pahimmat piikit tulivat lähimmiltä ihmisiltä, jotka eivät ymmärtäneet Jumalan suunnitelmaa ja tahtoa, vaan koettivat vääntää sitä oman mielensä mukaan. Jeesuksesta näemme, että todellinen rakkaus joutuu aina koetukselle.
Näen monia muitakin kaktuksia, hyviä ystäviäni, kavereita, kaukaisia, tuntemattomia, tärkeitä ja vähemmän tärkeitä.
Tervetuloa kaktukset – Herran kanssa erämaahan!
Job 22:26 silloin on ilosi oleva Kaikkivaltiaassa, ja sinä nostat kasvosi Jumalan puoleen.
-
Irene
- Ylläpitäjä
-
- Viestit: 5771
- Liittynyt: 24.10.2013 09:02
Kirjoittaja Irene » 01.11.2014 09:07
Jeesus on Herra
Job 22:26 silloin on ilosi oleva Kaikkivaltiaassa, ja sinä nostat kasvosi Jumalan puoleen.
-
Irene
- Ylläpitäjä
-
- Viestit: 5771
- Liittynyt: 24.10.2013 09:02
Paluu Jeesus on Herra
Paikallaolijat
Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa